SAATESANAT 1979 beenden Israel und Ägypten ihren seit 1947 andauernden Kriegszustand und erkennen sich gegenseitig an. gibt Elton John als erster westlicher Popstar ein Konzert in der Sowjetunion in Leningrad. tritt Griechenland der Europäischen Gemeinschaft (EG) bei. wird der Hamburger SV deutscher Fußballmeister. reist Papst Johannes Paul II zum ersten Mal in sein Heimatland Polen. wird Margaret Thatcher britische Premierministerin. erhält Mutter Teresa den Friedensnobelpreis. wird Rengas geboren. In den vergangenen 30 Jahren hat sich die Welt verändert und das Lebensumfeld der in Deutschland lebenden Finninnen und Finnen mit ihr. Die heutige Technik ermöglicht ein ganz anderes Arbeiten als in der ersten Rengas-Redaktion. Aber der Auftrag von Rengas ist gleich geblieben: Die Gemeinschaft unter den Finnen und Finnland-Freunden in Deutschland zu stärken und sie über kirchliche und nicht kirchliche Themen zu informieren. Vuoden 1979 toimintakertomuksessa mainitaan, että kiertokirjettä lähetettiin kuluneena vuonna 8 eri numeroa. Lokakuussa syntyi Rengas, joka ilmestyi vuoden lopulla kaksi kertaa. Vuoden kuluessa saatiin Etelä-Saksan ja Hampurin tunnetut suomalaiset osoitteet tiedotuslehden jakelun piiriin. Vuoden lopulla Rengas meni 3660 osoitteeseen, mikä merkitsee 1520 uutta osoitetta edelliseen vuoteen verrattuna. Samoin kuin 30 vuotta sitten on lehtemme pyrkimyksenä olla täällä eläviä suomalaisia yhdistävä rengas, välittää tietoa siitä, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja kertoa suomalaisia kiinnostavista aiheista ja tapahtumista. Merkkipäivä saa meidät katsomaan kiitollisena taaksepäin. Kiitämme alkuvaiheiden rohkeita naisia ja miehiä, entisiä Renkaan toimituksen jäseniä ja niitä monia, monia, jotka ovat lehteä kirjoituksillaan rikastuttaneet. Ja teitä, hyvät lukijamme, sillä teidän kauttanne rengas sulkeutuu. Wir danken den mutigen Frauen und Männern, die Rengas ins Leben riefen, allen Mitgliedern der früheren Redaktionen und den vielen, die durch ihre Beiträge Rengas bunt und vielseitig gemacht haben. Und Ihnen, liebe Leserinnen und Leser; welchen Sinn hätte unsere Arbeit ohne Sie? Antoisia lukuhetkiä - viel Freude an unserer Jubiläumsausgabe wünscht Ihnen Mauri Lunnamo päätoimittaja/chefredakteur 11 2009
kuukauden Sana Tuomarin edessä Poikkean hetkeksi kirkkoon. Rauhoittumaan. Kirkon ovi sulkeutuu hiljaisesti tömähtäen takanani, ja kadun hälinä kuuluu enää vain vaimeana huminana. Istahdan penkkiin laittaen silmät hetkeksi kiinni. Hetken rauhoituttuani avaan ne uudelleen ja alan katsella ympärilleni etsien kiintopistettä, jotain, johon keskittää katseensa. Katseeseeni vastataan. Kristus katsoo minua suoraan silmiin alttariseinältä. Mutta silmät eivät ole Ristiinnaulitun sääliä ja tuskaa täynnä olevat silmät. Ne eivät ole myöskään Hyvän Paimenen lempeät ja armahtavat silmät. Kristus katsoo minua viimeisen tuomion Tuomarina, Kuninkaana, jolla on valta päättää iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta. Hätkähdän. Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Kristuksen käsikin tuntuu kovin torjuvalta. Tiedän, en ole syytön. Olen itsekäs, ajattelen usein vain omaa etuani, rakastan itseäni enemmän kuin lähimmäistäni, Jumalankin aika ajoin unohdan. Kuljen maahan kaadetun ja lyödyn ohi papin ja leeviläisen tavoin, en osaa olla laupias samarialainen. Haluaisin kyllä olla muitten tukena, auttavina käsinä ja jalkoina, mutta en aina jaksa. Älä torju minua, Kristus. Auta minua torjumaan pahat ajatukseni ja tekoni. Älä tuomitse minua. Nostan maahan painuneen katseeni jälleen ylös kohti Kristusta. Tuomarin katseeseen on tullut lempeyttä, itsetutkisteluun pysäyttänyt torjuva käsikin tuntuu nyt kehottavan katkaisemaan ajatusten kulun ja muistamaan pääsiäisaamun riemua, ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta. Uskonhan minä siihen. Ilmestyskirjan aiheista ammentava Kristus-tuomari -alttarikuva on Nürnbergin Christuskirchessä. Kuva: Miika Rosendahl Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Kristuksen oikea käsi vaikuttaa kutsuvalta. Se osoittaa tietä kohti taivasta, näyttää suuntaa mihin kulkea. Sinnepäin minäkin kuljen ja haluan edelleenkin kulkea. Tunnen rauhoittuvani. Kristus, anna minulle voimaa vaeltaa oikeaan suuntaan, anna minulle voimaa tukea matkalla uupuvia kanssakulkijoitani. Kiitos sinulle, Kristus. Nousen ja lähden kirkosta - en tuomion vaan siunauksen saaneena. Miika Rosendahl 2 11 2009 Turun tuomiokirkko
NAISTEN SEMINAARI 50+ Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, 34131 Kassel Aika: 26.-28.2.2010 Teema: Elämän toinen murrosikä mitä minulla on edessä? Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä. Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme? Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito 150,- / 120,- (1-/2-h huone) Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 15.01.2010 mennessä lomakkella, joka löytyy netistä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri MoniNainen - suosittu 30+ jatkuu edelleen! kokouskieli ammattikieli juhlakieli rakkauden kieli anopin kieli lasten kieli pelkojen kieli unien kieli minun kieleni olenko eri ihminen eri kielillä? voiko ihminen koskaan ymmärtää toista? tai edes itseään? Tekniset tiedot: Aika: 29.-31.1.2010. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30. Paikka: Tagungsstätte im Relionspädagogischen Studienzentrum Schönberg, Im Brühl 20, 61476 Kronberg, www.rpz-ekhn.de Majoitus 2-hengen huoneissa. Hinta 100 / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman) Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 14.12. mennessä netistä löytyvällä lomakkella (www. rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri). Lisätietoja Sannalta 0511-2779235 tai sannakiviluoto@gmail.com 11 2009
RENGAS 30 v. Kenkälaatikosta se alkoi Von Anfang an war Rengas ein Verbindungsglied Minä sanelin, Anneli Lorenz kirjoitti viereisessä huoneessa sähkökirjoituskoneella puhtaaksi ja Olli Isomäki leikkasi tekstit liuskoiksi, liimasi sivuille ja kuvitti, kuvaa Renkaan ensimmäinen päätoimittaja toimituksen työskentelyä 1970- luvun lopussa. Risto Marttunen toimi vuosina 1975-1990 SKTK:n pääsihteerinä, ja on suurelta osalta hänen ansiotaan, että Rengas-lehti vuonna 1979 syntyi. Ennen Rengasta suomalaisyhteisön tiedotus tapahtui Bonnin suurlähetystössä monistetun kiertokirjeen välityksellä. Ensimmäinen tehtävä oli saattaa pahvisilla lasinalusilla kenkälaatikossa olleet osoitteet sellaiseen muotoon, että ne voitiin kopioida tarroille, muistelee nyt eläkkeellä oleva pastori pioneerivaihetta. Monistaessa minulla vierähti aina pari päivää suurlähetystössä. Mutta oppihan siinä tuntemaan hyvin lähetystön henkilökunnan, suurlähettilästä myöten. Wir waren alle im selben Boot, waren - bis auf ein paar Studenten - junge deutsch-finnische Paare mit kleinen Kindern. Wenn Risto Marttunen von den Anfängen erzählt, wird die Aufbruchstimmung deutlich spürbar: Als die Vision von einer Zeitschrift entstand, hatten wir zuerst keine Ahnung, wie diese finanziert werden sollte. Mit Unterstützung namhafter finnischer Unternehmen wurde das Wagnis möglich. Nomen est omen: Rengas wurde ein Markenzeichen der finnischen kirchlichen Arbeit, ein Verbindungsglied zwischen den Gemeinden. Und setzte ein Beispiel für finnische Gemeinden in anderen Ländern. 11 2009 Vasemmalta oikealle: Dr. Jürgen Miksch, kirchliches Außenamt der EKD, pastori Risto Marttunen, pastori Elwin Friberg, schwedischer Kirchenverein in Frankfurt am Main e.v. ja Lauri Kuusinen, Frankfurtin suomalainen seurakunta. Suomalaisia yhdistävänä lehtenä Rengas löysi tiensä yhä useampaan saksalais-suomalaiseen kotiin. Renkaan kautta syntyi verkosto, joka toi lisää jäseniä suomalaisiin seurakuntiin, kertoo Risto Marttunen, nimensä mukaan Renkaalla oli alusta asti yhteyttä luova merkitys. Olennainen näkökohta oli myös kaksikielisyys. 1970- ja 1980-lukujen vaihde oli kieliherätyksen ja monien Suomi-koulujen syntyaikaa. Samalla silloinen päätoimittaja koki erittäin tärkeäksi, että viesti välittyi Renkaan kautta myös perheiden saksankielisille jäsenille ja saksalaisille yhteistyökumppaneille. Renkaalla on alusta asti ollut kristillinen profiili. Samalla suomalaisilla seurakunnilla ja Renkaalla on aina ollut tärkeä merkitys suomalaisen identiteetin yllä-
RENGAS 30 v. Im Laufe der Jahre hat sich auch Rengas verändert. Klebstift und Offset-Druck sind der digitalen Technik gewichen und der Schuhkarton hat ausgedient. Die Anzahl der Leserinnen und Leser ist inzwischen anderthalb Mal so groß. Mit der Zeit ist der familiäre Charakter vom Anfang verloren gegangen und ganz neue Themen sind dazugekommen. Aber wie damals soll Rengas auch heute seinem Namen treu bleiben: Als Verbindungsglied den finnischen Gemeinden in Deutschland dienen. Ich hoffe, dass Rengas auch in Zukunft gerne und genau gelesen wird, gibt Risto Marttunen dem Geburtstagskind mit auf den Weg. Ritva Prinz Kuva: Ritva Prinz pitäjinä, hän valottaa lehden kahtaalle suuntautuvaa tehtävää. Einen gelungenen Balanceakt zwischen den zwei Sprachen und verschiedenen Themen wünscht sich der ehemalige Chefredakteur seiner Zeitschrift auch in Zukunft: Ich hoffe, dass Rengas weiterhin ein christliches Profil behält, ohne dabei die weniger kirchlich gebundenen Finninnen und Finnen aus den Augen zu verlieren. Und dass bei alldem die Pflege der finnischen Sprache zum Tragen kommt. Der Vater und Großvater sieht die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland in einer Umbruchsituation: Die erste Generation stirbt allmählich und die zweite, in Deutschland geborene, hat ganz andere Bedürfnisse. Die Ziele der Arbeit müssen neu überdacht werden. Risto Marttunen wurde 1971 in Finnland ordiniert, nach einigen Jahren im pfarramtlichen Dienst in Finnland kam er 1975 mit seiner Frau Sybille nach Deutschland. Er arbeitete 15 Jahre als Pfarrer für Westdeutschland und als Generalsekretär der Finnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit. Anschließend war er 16 Jahre als Gemeindepfarrer in Wuppertal tätig. Heute hat er vier erwachsene Kinder und bald sechs Enkelkinder und wohnt mit seiner Frau in Dorsten. 11 2009
RENGAS 30 v. Päätoimittaja Hannoverissa, toimittaja keskellä Saksaa Gießenissä, taittaja Münchenissä ja kirjoittajat ympäri Saksaa tai jopa Suomessa enää ei Rengasta tehdä yhden työpöydän ääressä. Sähköposti ja puhelin mahdollistavat sujuvan yhteydenpidon välimatkoista huolimatta. Mutta mitä ajatuksia toimituksessa liikkuu Rengasta kootessa? Katse kulissien taakse Mauri Lunnamo, Renkaan päätoimittaja 1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on parasta? Kun näkee tekstitiedostona pyörineet jutut taitettuna lehdessä kuvien kanssa. 2. Mikä aiheuttaa sinulle painajaisia? Sähköpostiyhteyksien katkeaminen ja takkuilu deadlinen jälkeen. 3. Minkälaisen toivot Renkaan olevan 30 vuoden päästä? Interaktiivisen sähköisen median, joka sisältää liikkuvaa kuvaa ja ääntä ja johon voi lisätä sisältöä (tapahtunee jo 10 vuoden sisällä). Ritva Prinz, Renkaan toimittaja 1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on parasta? Lukijat, jotka viestittävät, että lehti on jollain lailla koskettanut heidän sydäntään. Tietysti toivon, että lehti enemmän ihastuttaa kuin vihastuttaa, mutta tärkeintä on, että se saa lukijoissa vastakaikua. 2. Mikä aiheuttaa sinulle painajaisia? Teksti, joka tulee deadline-päivän iltana klo 23.00 ja jossa sovittujen 3000 merkin sijasta on 7500 merkkiä. Mari Mansikka, Renkaan taittaja 1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on parasta? Yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa. Tässä työssä oppii pitämään jalat maassa ja hyvä niin. 2. Mikä aiheuttaa sinulle painajaisia? Tekemättömät työt. 3. Minkälaisen toivot Renkaan olevan 30 vuoden päästä? Ilmestyipä Rengas sitten missä muodossa tahansa, toivon, että se on media, jonka Saksan suomalaiset kokevat omaksi yhdyssiteekseen. 3. Minkälaisen toivot Renkaan olevan 30 vuoden päästä? Painotuotetta tuskin enää 30 vuoden päästä on olemassa samassa muodossa kuin nykyään. Ajankohtainen sisältö ladataan johonkin mobiiliin laitteeseen, jonka voi taitella taskuun. Taiton, fonttityypin ja koon voi jokainen valita mieleisekseen. Taittajaa tuskin tarvitaan. Sisällön toivon seuraavan aikaansa ja pysyvän ajankohtaisena. 11 2009
RENGAS 30 v. Rengas kertoi marraskuussa 1982 Renkaan neuvottelupäivät Yksitoista Renkaan toimittajaa seurasi kutsua 18.-19.9. Kölniin. Enemmän tai vähemmän kokeneita työssä ja vaivassa kaikki. Siinä kuukausittaisessa. Että saisi jotakin järkevää paperille. Ja mahdollisimman vähän vinksallaan ja luettavaksi. Renkaan kolmen vuoden taipaleella on ehtinyt tapahtua monenlaista. Lehti on kasvanutkin lähes puolella. Yhteisissä pulmissa riitti pohtimista tarpeeksi. Lähtien siitä, miten vedetään mielekäs musta viiva ja mitä liimaa käytetään, kun mukaan liimataan mainioita graafisia esityksiä. Vakaviakin puhuttiin. Eli mikä on Renkaan kohderyhmä, mitkä sen päätavoitteet. Kielikysymys oli tietenkin myös esillä. Valitsimme teemoja vuodeksi eteenpäin. Vuoden päästä päätettiin nimittäin taas kerätä ideat ja kokemukset kokoon. Rengas-Tagung in Köln Elf Rengas-Redakteure waren der Einladung am 18.-19.9. nach Köln gefolgt. Beim ersten Treff ging man zunächst ins Grundsätzliche bei den Zielen, Zielgruppen, Themen usw. Man stellte fest, daß das System mit der Selbstgestaltung der Gemeindeseiten gute, farbige Früchte getragen hat. Trotzdem möchte Rengas auch eine gemeinsame Grundlinie finden. In drei Jahren hat sich Rengas seitenmäßig fast verdoppelt, was ein Beweis von dem bisher wachsenden Bedarf unserer Zeitschrift sein dürfte. Bei der Tagung waren unser Graphiker Karl- Josef Fett und der Geschäftsführer Jürgen Schäffler aus unserer Druckerei G. Beineke, Neuss, dabei. Sie haben uns auf der gesamten bisherigen Rengas-Strecke begleitet. Für ihre Tipps und Beratung bei unserem Treff sagen wir herzlichen Dank. Rm 11 2009
RENGAS 30 v. Rengas - ein Ring, der verbindet Ritva Kaarina Schröder kann zu Recht als eine Frau der ersten Stunde bezeichnet werden: Sie kam 1953 nach Deutschland, war Gründungsmitglied der finnischen Gemeinde in Hannover und ihre erste und langjährige Vorsitzende. Bereits ein paar Jahre nach der Gründung des Zentrums der Finnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit wirkte sie auch dort im Vorstand mit. Sie ist die Mutter von Rengas. Bei einem Namenswettbewerb für die geplante neue Zeitschrift im Frühjahr 1979 siegte nämlich ihr Vorschlag. Den Namen beschrieb sie damals so: Rengas kommt aus dem Urgermanischen ins Finnische. Die Bedeutung Ring ist noch in dem finnlandisierten Wort für Deutsche zu entnehmen. Sinngemäß kann Rengas eine Verbindung mit Heimat, Heimatkirche, Ring unter uns bedeuten. Nimi olisi merkitykseltään mielekäs täällä eläviä suomalaisia yhdistävä rengas rengas ketjussa, joka meitä yhdistää kotimaahan ja kotimaan kirkkoon. Mielekäs myöskin siksi, että sana on suomen kieleen tullut muinaisgermaanien kielestä ja säilynyt äänneasultaan niin alkuperäisen kaltaisena, että se ei käännöstä kaipaa eikä sen ääntäminen aiheuta vaikeuksia suomea osaamattomillekaan. Näin perusteli kielenkääntäjä ja tulkki Ritva Kaarina Schröder keväällä 1979 suomalaisten seurakuntien uudelle lehdelle ehdottamaansa nimeä Rengas. Saksaa opiskeleva Ritva tuli vuonna 1953 Göttingeniin täydentämään kielitaitoaan. Siellä hän tutustui juuri opintonsa päättäneeseen nuoreen juristiin, jonka kanssa hän sitten meni naimisiin. Tuolloin pohjoinen kotimaa oli kaukana Keski-Euroopasta. Ulkomaan puhelut piti tilata etukäteen ja puhelua joutui joskus odottamaan monta tuntia. Ei silloin puhelimessa pitkiä puheita pidetty, kuvailee Ritva yli 50 vuoden takaisia kommunikaatiomahdollisuuksia. Suomeen hän matkusti ensimmäisen kerran Saksaan tulonsa jälkeen viiden vuoden kuluttua veljensä häihin. Suomi oli saksalaisin silmin katsottuna 1950- luvulla vielä hyvin eksoottinen maa eikä Saksassa asuvia suomalaisia ollut helppo löytää. Ensimmäisestä suomalaisesta kuulin oltuani jo muutaman vuoden Saksassa, kun olin tulkkina messuilla. Tapasin siellä henkilön, jonka lapsen tarhassa oli suomalainen opettaja. Hänestä tuli paras ystäväni tähän päivään saakka, muistelee Ritva, joka suuressa määrin vaikutti Hannoverin suomalaisyhteisön syntymiseen. Hän soitti kaikille Hannoverin suomalaisille, joiden olemassaolosta tiesi. Lopulta oli kasassa niin monta, että voitiin aloittaa suomalainen kantapöytä. Melkein yhtä eksoottisella tavalla perustettiin Hannoverin seurakunta vuonna 1975: Hinski Honkkila oli ollut pari, kolme kertaa pitämässä jumalanpalveluksen, kun syttyi ajatus seurakunnan perustamisesta. Kirkkokahveilla ravintola Alte Mühlessä valittiin sitten kirkkoraati, ja minusta tuli sen puheenjohtaja. Kolmesta lapsesta ja käännöstöistä huolimatta Ritvan rahkeet riittivät myös 12 vuoden jaksoon SKTK:n johtokunnassa. Johtotehtävät hän on sittemmin jättänyt seuraavalle sukupolvelle, mutta kokonaan eläkkeelle jäädäkseen hän on aivan liian energinen. Naapuriavun piirissä Ritva Kaarina Schröder tukee edelleen aktiivisesti maanmiehiä ja naisia renkaana suomalaisia yhdistävässä ketjussa. Ritva Prinz (Teksti ja kuva) 11 2009
RENGAS 30 v. Die Titelseite der ersten Rengas-Ausgabe 11/1979 Feuer und Flamme Das Rengas-Logo stammt aus der Feder von Karl-Josef (Charly) Fett. Vom Namen suomalainen seurakunta kam die Idee mit zwei S-Buchstaben. Aus denen entstand die Flamme, die ja ein inhaltsreiches Symbol ist. Sie liegt sozusagen in einer offenen, stützenden Hand, erläutert der ehemalige Graphikdesigner den Hintergrund unseres Erkennungszeichens. Rengas wurde als Zeitschrift ab 1979 herausgegeben. Graphische Überlegungen waren allerdings schon vorher im Gange: Ganz am Anfang waren mit dabei Hinski Honkkila, Jussi Savikko und Oiva Koskinen, erinnert sich Charly. Er schuf das erste äußere Erscheinungsbild mit Bögen, in die die Gemeinderedakteure ihre Texte eintippen konnten. Die Seiten wurden dann für den Druck abfotografiert. Die so entstandene Grundkonzeption wurde später von anderen weiterentwickelt. Aber noch nach 30 Jahren schwärmt Charly von der Anfangszeit: Es war wie eine große Familie. Wir haben uns alle gegenseitig geholfen. Das Interview führte Ritva Prinz Tangon aika Kun mietin aikaa taaksepäin, on eräs toinenkin pieneltä tuntuva asia ollut tärkeä, nimittäin tangon aika oikein suomalaiskansalliseen tyyliin. Kölniläisittäin se vain merkitsee sitä, että joka sunnuntai jonkin auton peräkontissa kuljetetaan lentopalloverkon kiinnitystankoja Jahnwieselle. Niiden avulla syntyy yhteys auringonpaisteella ja lumisateella Wenn ich die Zeit zurückdenke, finde ich eine andere Sache wichtig, die vielleicht ganz klein aussieht; das sind die Stangen für das Volleyballspiel. Die wurden einmal gemacht, um den Zusammenhang der Gemeinde möglich zu machen, und werden immer sonntags auf die Jahnwiese geschleppt schrieb Hinski Honkkila in Rengas 11/1981 anlässlich der 10-Jahresfeier der finnischen Gemeinde Köln / Hinski Honkkila Kölnin seurakunnan 10-vuotisjuhlan johdosta kuukauden sanassa Renkaassa 11/1981. 11 2009 9
Renkaan tilausmaksu 2010 Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi liittyä jokainen joko netissä (www.rengas.de > home > jäsenyys) tai sivulla 58 olevalla lomakkeella. Jäsenyys ei velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi Rengasta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun 25,- tilille: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10 merkinnällä Rengastilaus 2010 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi, että kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme. Rengas-Abonnement 2010 Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten Rengas kostenlos. Die Mitgliedschaft ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter (www.rengas.de > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem Formular auf Seite 58. Falls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne Rengas lesen möchten, zahlen Sie bitte 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck Rengas-Abo 2010 handelt. Kirkon tiedotuskeskuksen uutisia Arkkipiispa Jukka Paarma saarnasi valtioneuvoston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden 200-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkossa 2.10.2009. Hän muistutti saarnassaan hallinnon ja politiikan kirkkaan läpinäkyvästä ilmapiiristä. Jos laki ei vastaa yleistä moraalitajua, on se muutettava. Jos epäilyissä on aihetta, on tehtävä parannusta. Katuvalle parannuksentekijälle on suomalainen kansa aina ollut armollinen. Nyt tarvitaan hyviä esimerkkejä, tekisi mieli sanoa moraalisia esikuvia. Tarvitaan niitä, jotka omilla ratkaisuillaan ja toimillaan näyttävät suuntaa ja jotka osoittavat, etteivät oikeudenmukaisuus, totuudellisuus, laupeus ja omantunnon mukaan toimiminen ole vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali eli tyhjää puhetta. Sellaisia esimerkkejä me tarvitsemme kansakuntamme eri alojen johtopaikoille. He voivat kasvattaa sitä luottamusta, jonka varassa kansakunta voi puhaltaa yhteen hiileen. 10 11 2009 KT 2.10.2009
Yhteisessä pöydässä Tiedämme, että on tärkeää järjestää aikaa yhdessä olemiselle koko perheen voimin. Kaiken arkisen kiireen keskellä ajan löytäminen tuntuu haastavalta. Pitäisikö sittenkin tyytyä modernisti laatuaikaan, panostaa retkiin ja ajallisesti ehkä vähäisempiin, mutta laadullisesti merkittäviin kohtaamisiin? Miten luoda yhdessäolon juhlaa jokapäiväiseen elämään? Arjessakin on syötävä. Ruokailuhetkeen voi luontevasti yhdistää päivän kuulumisista juttelemisen. Perheen kokoontuminen saman pöydän ääreen on arjen luksusta, josta kannattaa pitää kiinni. Ruokailun aloittaminen yhteisellä rukouksella tai laululla tekee hetkestä erityisen, pienen juhlan keskellä arkipäivää. Samalla tunnustamme, että ruoka ja koko elämä ovat lahjaa Jumalalta. Kenties perinteiseen ruokarukoukseen voi silloin tällöin liittää myös kiitoksen jokaisesta perheenjäsenestä? An einem Tisch Es ist wichtig, dass die Familie Zeit zusammen verbringt; das wissen wir alle. Im Alltag jedoch ist es gar nicht so einfach, diese Zeit zu finden. Wäre es dann doch besser Qualität statt Quantität zu suchen und in gemeinsame Highlights zu investieren? Wie kann der Alltag ein gemeinsames Fest werden? Wir müssen jeden Tag essen. Beim Essen kann man sich über die Ereignisse des Tages austauschen. Die ganze Familie an einen Tisch zu sammeln ist alltäglicher Luxus, auf den man nicht verzichten sollte. Wenn das Essen mit einem Gebet oder Lied beginnt, wird es etwas Besonderes, ein kleines Fest mitten im Alltag. Dabei bekennen wir, dass das Essen und das ganze Leben uns von Gott geschenkt wurden. Vielleicht könnte man im Tischgebet ab und zu auch für jedes Familienmitglied danken? Perinteisiä ruokarukouksia: Siunaa, Jeesus, ruokamme. Ole aina luonamme. Auta mua muistamaan, että sulta kaiken saan. Käymme pöytään kiittäen, kädet yhteen liittäen. Siunaa, Jeesus, kotiamme, ole meidän vieraanamme. Virsi 472, Nyt silmäin alla Jeesuksen Komm, Herr Jesus, sei du unser Gast und segne, was du uns aus Gnaden bescheret hast. Alle guten Gaben und alles, was wir haben, das kommt, o Gott, von dir. Wir danken dir dafür. Danket dem Herrn, denn er ist freundlich, und seine Güte währet ewiglich. Amen Jedes Tierlein hat sein Essen. Jedes Blümlein trinkt von dir. Hast auch unser nicht vergessen, lieber Gott, wir danken dir. Sanna Kiviluoto (Teksti ja kuva) 11 2009 11
Lapsen oikeus pyhään Tänä vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotta. Suomessa evankelis-luterilainen kirkko on ollut aktiivisesti mukana juhlavuoden järjestelyissä ja tapahtumissa ja pitänyt erityisesti esillä YK:n sopimuksen mukaista lapsen oikeutta pyhään, uskoon ja uskontoon. Tässä kirkko on ottanut kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun puolustamalla lapsen oikeutta uskonnolliseen ja oman uskonnon mukaiseen kasvatukseen. Lehtien palstoilla ja keskustelussa on ollut esillä näkemyksiä, joiden mukaan vanhemmat eivät voi liittää lasta oman vakaumuksensa mukaisesti uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaan lapselle tulee jättää vapaus itse päättää omasta osallistumisestaan ja kuulumisestaan kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ajatus arvovapaasta maailmasta ja arvovapaasta kasvatuksesta heijastuu vahvana näiden mielipiteiden taustalla. Me elämme kuitenkin selkeästi erilaisten arvojen värittämässä maailmassa; ajatus arvovapaasta maailmasta on mahdottomuus. Myös kasvatus on aina sidoksissa kasvattajan arvoihin. Lapsella on oikeus saada vanhemmiltaan sellaisia elämän eväitä, jotka auttavat ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Toisten uskontoa voidaan kunnioittaa vain, jos oma pohja ja oma identiteetti ovat vahvoja. Siihen tarvitaan aikuisen apua ja siinä kirkko haluaa olla vanhempien tukena. Kristillisen ihmiskäsityksen perustana on usko Jumalaan Luojana. Jumalan luomana jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Ihmisen ainutlaatuisuus on myös yksilöllisyyttä. Siksi jokaisella lapsella on oikeus saada kokea hyväksymistä sellaisena kuin hän on eikä vain sellaisena kuin hänen toivottaisiin olevan. Lapsi oppii ymmärtämään elämää ennen muuta tunteiden ja kokemusten kautta. Hän tarvitsee läheisiä ihmissuhteita ja vuorovaikutusta. Lapselle on tärkeää kokea, että hänet hyväksytään silloinkin, kun hän tietää toimineensa väärin tai vastoin odotuksia. Hyväksytyksi tuleminen ilman ehtoja on lapselle elintärkeä kokemus armosta ja rakkaudesta. Varhainen vuorovaikutus ja siinä koettu hyväksyminen on Jumalasta puhumista ilman sanoja. Kirkkohallituksen Kasvatus ja nuorisotyö sekä kirkollinen palvelujärjestö Seurakuntien Lapsityön Keskus (SLK) julkaisivat muutama vuosi sitten vanhempien tueksi aineiston Lapsi on ilo kymmenen teesiä kristillisestä kasvatuksesta kotiväelle. Teesit ovat ajankohtaisia myös tänään: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Ole kiitollinen lapsesta Pohdi oman uskosi perusteita Keskustele lapsen kanssa myös uskonnollisista asioista Anna lapsen uskoa lapsen tavalla Vietä lapsesi kanssa pyhäpäivää ja kirkkovuoden juhlia Rukoile lapsen puolesta ja hänen kanssaan Laula lapselle virsiä ja hengellisiä lauluja Opeta lastasi pyytämään ja antamaan anteeksi Anna lapselle mahdollisuuksia tuottaa iloa toisille Anna lapsellesi toivo taivaasta 12 11 2009
Kysymykset elämän tarkoituksesta, Jumalasta ja uskosta kuuluvat olennaisena osana ihmisenä olemiseen ja kasvamiseen. Kristillinen kasvatus toteutuu usein arkisen elämän keskellä, jossa lapsi saa eri tilanteissa toiminta- ja ajattelumalleja siitä, miten elämään tulisi suhtautua. Lapsi kysyy ja hänellä on oikeus kuulla, mistä vanhempi saa turvaa, toivoa ja lohdutusta elämän eri vaiheissa. Vanhemmat sekä isovanhemmat saavat kertoa lapselle omista arvoistaan ja omasta uskostaan: mistä he iloitsevat, mistä ovat kiitollisia, mitä tekevät, kun pelottaa ja minkä varassa he jaksavat elää. Tämä auttaa lasta myös liittymään hänelle läheisten yhteisöjen jäseneksi: ensin osaksi perhettään ja sukuaan, sitten osaksi laajempia yhteisöjä, kuten seurakuntaa. Seurakunnan toiminta tarjoaa vanhemmille tukea sekä omiin että myös lapsen esittämiin kysymyksiin. Esimerkiksi perhekerhossa voi viettää aikaa yhdessä, jakaa vanhemmuuden iloja ja suruja toisten samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa sekä etsiä vastauksia myös uskonelämän kysymyksiin. Kerhojen hartauksissa ja seurakunnan jumalanpalveluksissa liitytään kirkkomme pitkään perinteeseen ja voidaan yhdessä pyytää Jumalalta apua myös vanhemmuuden tehtävään. Raija Ojell Varhaiskasvatussihteeri Kirkkohallituksen Kasvatus ja nuorisotyö Kuvat: Jarmo Kokkonen Dieses Jahr jährt sich die UNO-Konvention über die Rechte des Kindes zum 20. Mal. Auch die finnische ev.-luth. Kirche hat sich aktiv an dem Jubiläum beteiligt und dabei im Geiste der Konvention besonders das Recht der Kinder auf das Heilige, auf einen Glauben und auf eine Religion betont. In der öffentlichen Diskussion wurde häufig auf dem Hintergrund einer wertefreien Erziehung die Frage aufgeworfen, ob die Eltern ihre Kinder an eine bestimmte Religionsgemeinschaft binden dürfen. Eine wertefreie Welt kann es jedoch nicht geben und die Erziehung ist immer geknüpft an die Werte des Erziehenden. Die Kinder haben das Recht, Werkzeug zu bekommen, mit dem sie die Welt begreifen können. Und gerade das Wissen um die eigene Identität ermöglicht es einem Menschen, tolerant gegenüber Andersdenkenden zu sein. Der christliche Glaube basiert auf dem Glauben an einen Gott, der die Welt und die Menschen erschaffen hat und sie alle annimmt. Diese Erfahrung der bedingungslosen Annahme braucht das Kind, gerade da, wo sein Verhalten nicht den Erwartungen entspricht. Das Kind lernt im menschlichen Miteinander durch Vorbild, Erfahrungen und Gespräch. So geschieht auch die christliche Erziehung mitten im Alltag. Die Eltern und Großeltern dürfen dem Kind erzählen, woran sie glauben und was ihnen Kraft und Hoffnung gibt. Darin will die Gemeinde und die Kirche sie unterstützen. Zehn Gesichtspunkte dazu: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Sei dankbar für das Kind Denke über die Grundlagen deines eigenen Glaubens nach Rede mit dem Kind auch über Religiöses Lass das Kind glauben wie ein Kind Feiere mit deinem Kind den Sonntag und die Feste im Kirchenjahr Bete für das Kind und mit ihm Singe dem Kind christliche Lieder vor Lehre dem Kind um Vergebung zu bitten und zu vergeben Gib dem Kind die Möglichkeit, andere zu erfreuen Gib dem Kind die Hoffnung auf den Himmel Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz 11 2009 13
Finnland für alle Sinne Schon seit 1997 präsentiert Kalevala Spirit Oy Ltd finnische Weihnachtsdörfer unter dem Motto Kalevala Spirit in Deutschland und in den Nachbarländern. Kalevala ist das finnische Nationalepos, welches die Seele und den Charakter des finnischen Volkes ausdrückt. Der Geist des Kalevala, Kalevala Spirit, ist gleichzeitig eine Weltanschauung, Lebensart und Geisteshaltung. In der Volkstradition des Kalevala verbindet sich ein nahes Verhältnis zur Natur mit einem verantwortungsbewussten Verhalten gegenüber den Mitmenschen. Im Geiste des finnischen Epos verbinden wir Geschmacks-, Seh-,- Hör- und Tastsinn zu einem ganzheitlichen Erlebnis. Das Ziel ist ein zufriedener Gast; sowohl in den Weihnachtsdörfern wie auch in dem offiziellem Zuhause von Kalevala Spirit, in der Kalevala Spirit Welt in Kuhmo, Finnland. Die Weihnachtsdörfer bieten hochqualitative Design-Produkte, in denen die fließenden Formen und faszinierenden Farbkompositionen die Einzigartigkeit und Schönheit der finnischen Natur widerspiegeln und Gourmet-Produkte direkt aus der sauberen finnischen Natur zum Verkauf angeboten werden. Alle Kalevala Spirit -Produkte entsprechen unseren selbst gewählten, strengen Kriterien. Unsere Produkte, ihr Material und ihre Verpackung haben eine Verbindung zum Mythos des Kalevala. Unsere Firmenphilosophie stützt sich auf authentische finnische Handarbeit, Respekt vor natürlichen Materialien, Stilgefühl und den Mythos des finnischen Epos Kalevala Spirit. Dieses Jahr wollen wir auch die Österreicher in der europäischen Kulturhauptstadt Linz begrüßen. In Hannover feiern wir das 10-jährige Jubiläum mit leckerem, am offenen Feuer zubereiteten Flammlachs sowie mit Glögi, unserem Beerenglühwein. Wir heißen Sie herzlich willkommen, uns auf allen vier Weihnachtsmärkten von Kalevala Spirit zu besuchen. Genießen Sie die Stimmung im finnischen Weihnachtsdorf! Tervetuloa! Termine entnehmen Sie bitte der vorderen Umschlagrückseite. ILMOITUS / ANZEIGE Maire Schwab Kalevala Spirit Oy Ltd 500 Bäume für den Luthergarten Unter www.luthergarten.de hat das Deutsche Nationalkomitee des Lutherischen Weltbundes (DNK/ LWB) ein neues Internetangebot freigeschaltet. Die Homepage informiert über die Entstehung dieses Reformationsdenkmals neuen Typs: Anlässlich des 500. Jahrestages der Reformation wird in der Lutherstadt Wittenberg bis zum Jahre 2017 der so genannte Luthergarten entstehen. Im Rahmen dieses Projektes werden insgesamt 500 Bäume gepflanzt. Kirchen aus aller Welt und aller Konfession sind eingeladen, die Patenschaft für einen der 500 Bäume zu übernehmen und gleichzeitig einen Baum im Bereich ihrer Heimatkirche zu pflanzen. Durch sein partnerschaftliches Konzept stiftet der Luthergarten Interaktion und setzt kommunikative Prozesse in Gang erläutert der Geschäftsführer des DNK/LWB, Oberkirchenrat Norbert Denecke (Hannover), das Konzept. Auf diese Weise entstünden Impulse, die positiv in die Stadt, die Region, das Land und letztendlich in die Welt ausstrahlten und so länderübergreifend die Bedeutung der Reformation sichtbar machten. Udo Hahn Pressesprecher des DNK/LWB 14 11 2009
Kirkon toiminta vahvistuu verkossa Kirkko aloittaa voimakkaan panostuksen verkkoon. Seurakuntien omien sivujen ohella tarkoitus on näkyä Facebookissa, Twitterissä ja erilaisissa chateissa. Erilaisille kirkon tiedotuskeskuksen nettihankkeille esitetään lähes kahden miljoonan määrärahaa ensi vuodeksi. Seurakunnissa koulutetaan verkkotyöskentelyyn jopa 3 000 ihmistä lähivuosina. Kirkko houkuttelee kasvavaa sukupolvea hengellisten asioiden äärelle esimerkiksi Lasten kirkko -pelillä, jossa voi luoda itselleen seurakunnassa seikkailevan virtuaalihahmon (http://lastenkirkko.fi/). Muualla verkossa voi esimerkiksi chatata papin kanssa tai liittyä kirkon Facebook-verkostoon. Suomen evankelisluterilainen kirkko: http://evl.fi/ Merimieskirkko: www.merimieskirkko.fi/ Muista myös Nettipappi: www.nettipappi.fi/ Suomi-Seuran tiedote 10/2009 Wanderausstellung Schweben Träumen Leben. Tove Janssons Mumin-Geschichten Kinderbibliothek Stralsund 6.10.-6.11.2009 www.stralsund.de 59. Stuttgarter Buchwochen 19.11. 13.12.2009 www.buchwochen.de Auch in Berlin gehen die Mumin- Veranstaltungen weiter. Projektwebsite: www.kulturhus-berlin.de/mumin Yhdessä tekemisen into Pupu löytää pussista monen monta kirjainta, laulavat pienet Suomikoululais et, niin että luokka raikuu. Opettaja on koulutuspäivillä innostunut uudesta aakkoslaulusta ja hänen intonsa tarttui lapsiin. Risto Järvenpää kiertää maailmaa, jotta näin tapahtuisi yhä useammin. Haluan välittää lapsille suomalaista kulttuuria ja auttaa ylläpitämään suomen kieltä, valottaa musiikin monitaituri motiivejaan. Musiikkiin voi tulla mukaan, olipa kielitaito heikko tai loistava. Risto Järvenpää arvostaa lastenlauluissa yksinkertaisuutta, puhdasta suomen kieltä, leikkiä ja yksinkertaisten tunteiden taikaa. Hänen mukaansa lapsille suunnattu tarjonta määräytyy liian usein sen mukaan, minkä odotetaan miellyttävän äitejä, koska heidän toivotaan ostavan tuotteita. Silloin lapsuus unohtuu, hän toteaa vakavana. Vakavaksi ei kuitenkaan jää kukaan, kun Saksassakin monilla koulutuspäivillä vieraillut opettaja tarttuu kitaraansa. Rytmi, sävel ja laululeikin liikkeet tempaavat mukaansa. En opeta ihmisiä esiintymään, selittää Risto Järvenpää, tärkeintä ei ole lopputulos, vaan se, mitä tapahtuu yhdessä tekemisen kautta. Yhdessä tehden into tarttuu ja välittyy edelleen. Ritva Prinz (Teksti ja kuva) 11 2009 15
Kesällä suomen kielen kurssille Moni ulkosuomalainen perhe suuntaa kesäksi Suomeen. Tämä on lapsille oiva tilaisuus vetreyttää suomen kielen taitoa, ja reppuun kannattaakin hankkia mahdollisimman paljon suomen kielen eväitä kotimatkaa varten. Oiva tapa parantaa kielitaitoa kesällä on osallistua Suomessa suomen kielen kurssille. Kesälukioseura on järjestänyt ulkosuomalaisille lapsille ja nuorille suomen kielen ja kulttuurin kursseja vuodesta 1972 lähtien. Kurssit on suunnattu 7 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, ja eri ikäryhmille on omat kurssinsa. Kesällä 2009 järjestettiin yhteensä kuusi suunnilleen viikon mittaista kurssia eri puolilla Suomea. Kurssipaikat ovat laadukkaita kurssikeskuksia luonnonläheisissä ympäristöissä, mikä mahdollistaa monipuolisen ja innostavan tekemisen ja oppimisen. Aamulla suomea, illalla saunaan Kursseilla opiskellaan suomea yleensä aamupäivisin parin tunnin verran. Lasten suomen kielen taito vaihtelee paljon, joten kieltä opiskellaan kullakin kurssilla neljässä eri tasoryhmässä. Näin jokainen saa omia taitojaan vastaavaa opetusta. Kurssien opetuskielenä on suomi, mutta ummikoille voidaan kääntää tärkeimmät asiat. Pienimpien kursseilla opitaan paljon laulun, leikkien ja arkisten tilanteiden harjoittelun avulla. Suomen kielen intensiivikurssilla, joka on tarkoitettu 15 18-vuotiaille, puolestaan opiskellaan tavoitehakuisemmin ja oppituntejakin on enemmän. Kielen oppiminen ei kurssillakaan rajoitu pelkästään oppitunneille. Yhteistä tekemistä ja ohjelmaa on paljon, joten suomen kieltäkin opitaan pelaamalla, onkimalla, saunomalla ja vaikkapa paistamalla tikkupullaa. Hauskan toiminnan avulla kielikin tarttuu lapsiin vaivihkaa eikä yhtään haittaa vaikka ei heti ymmärtäisikään ihan kaikkea. Opettajat pitävät kyllä huolen siitä, että tärkeimmät aikataulu- ja turvallisuusasiat tulevat kaikille selviksi. Vähitellen sanavarasto karttuu, ja viikon jälkeen ainakin välipala, suomen kielen tunti ja uimaranta ovat tuttuja sanoja myös ummikoille. Kielitaidosta kannattaa pitää kiinni Suomen kielen säilyminen ei ole itsestäänselvyys ulkosuomalaisille lapsille. Valppaat vanhemmat, innostavat Suomi-koulut ja hyvin tehdyt suomen kielen kesäkurssit kuitenkin auttavat lasta ja nuorta säilyttämään kielitaitonsa ja kehittämään siitä monipuolisemman. Panostamisella ja eri tahojen yhteistyöllä voidaankin päästä todella hyviin oppimistuloksiin. Suomen kielen taito on lapselle arvokasta pääomaa. Kielitaito auttaa pitämään yhteyttä suomalaisiin sukulaisiin ja solmimaan kaverisiteitä Suomeen. Lisäksi suomen kieli avaa lapsille ja nuorille tulevaisuudessa myös mahdollisuuksia opiskeluun ja työnsaantiin Suomessa. Ensi kesänä uudestaan Osalla ulkosuomalaislapsia ei ole kotimaassaan suomenkielisiä ikätovereita. Kesäkurssi Suomessa on siis mahdollisuus puhua suomea muiden eri puolilla maailmaa asuvien samanikäisten lasten ja nuorten kanssa. Kursseilta saakin paljon uusia kavereita, joita usein tavataan seuraavan kesän kursseilla ja joihin pidetään yhteyttä myös kurssien välillä. Kesälukioseuran suomen kielen kursseilla on varsin vakiintunut asema. Mo- Kielitaitoa voi vahvistaa myös hiekkalinnaa rakentaen. 16 11 2009
net lapset tulevat kurssille vuodesta toiseen, ja jotkut ehtivät vuosien saatossa käydä jopa kymmenellä eri kurssilla. Joukossa on myös lapsia, jotka ovat jo toisen polven ulkosuomalaiskurssilaisia. Kesälukioseuran ensi kesän ulkosuomalaislasten ja -nuorten suomen kielen kurssien tiedot ovat marraskuun lopulla luettavissa osoitteessa www.kesalukioseura.fi. Taina Kasso suomen kielen opettaja, Helsinki Kuvat: Laura Ketonen Kivaa puuhaa riittää. Lukijan kirje Tuli on irti! Siltä kuulostaa Rhein-Neckar-seurakuntapuoliskolla. Mitä enemmän suomalaisen kirkollisen työn parissa on avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, sen parempi, puhuu meille pastori Lari Junkkari Renkaan numerossa 8-9. Salamyhkäisyys, huhut, juorut, klikkiytymät eivät vie yhteisöä eteenpäin, sanoo hän edelleen toivoen, että riita Rhein-Neckar-kirkkoraadin ja Anssi Eleniuksen välillä olisi hänen välityksensä avulla, jos ei loppu, niin ainakin pienempi ja jättää loppulääkityksen asianomaisille itselleen Saksassa. Siitä, mitä kirkkoraatipiireissä tapahtuu, ei ulkopuolinen yksinäinen Renkaan lukija tiedä, ei voi siihen vaikuttaa, eikä haluaisikaan tunkeutua sisäisiin asioihin ja klikkeihin, jotka sinänsä ovat jalusta ryhmätöille, mutta myös jalusta niin positiivisille kuin negatiivisille salamyhkäisyyksille, joista ei puhuta ennen kuin ne eskaloituvat tällaiseksi tulipaloksi. Aivan inhimillinen asia ihmisten kesken. Kuitenkin jokainen voi valita, mihin yhtyy ja kenen kanssa, ja puuttuuko asioihin vai ei. Puutun nyt minäkin tähän mielipiteelläni, että ainakin ne sanat, joita Anssi Eleniukselta on Renkaassa luettavissa, ovat suurenmoisia. Suomalaisten hajanaisissa seurakunnissa Saksassa voi saada käsityksen ventovieraista pastoreista ja julkisista henkilöistä vain heidän kirjoitustensa sanojen kautta. Sanat rakentavat tai rikkovat, ne miellyttävät tai pöyristyttävät, väsyttävät tai herättävät. Ja viimeksi mainittua tekevät Anssi Eleniuksen sanat, olivatpa ne missä yhteydessä tahansa esitettyjä, niin lapselle (kysymyksiä Jumalasta) kuin aikuisellekin. Hänen sanoissaan on aina aurinkoa, mikä herää idässä ja nukahtaa lännessä, ei koskaan paatosta tai tuomiota, vaan syvällä uskonnollisella hengellä, piilevällä huumorillakin höystettyjä, totutuista sanakaavoista eroavia yksilöllisiä sanakuvia. Se kertoo hänen ajatusten esittämisen luovasta lahjakkuudestaan. Näin ollen on vaikea kuvitella riitaa hänen kanssaan. Mutta ehkäpä juuri hänen henkinen itsenäinen omapäisyytensä tuo hänelle myös kynnyksiä eteen. Toivon, että Lari Junkkarin mukaan härkänen voitaisiin kutistaa jälleen kärpäseksi ja että Anssi Eleniuksen sanat jäävät rikastuttamaan meitä Renkaan lukijoita vielä kauan, kauan. Ulla Unrath, Dortmund 11 2009 17
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Gospel ja Missio hengellisen musiikin viikonloppu Tapasimme lauantaina musiikkiviikonlopun osanottajien kanssa klo 14 seurakunnan tiloissa Dornbuschissa. Gospel ja Missio hengellisen musiikin viikonlopun idea oli se, että monet ihmiset tulevat yhteen suunnittelemaan ja toteuttamaan seuraavan päivän messua kuoron ja musiikkibändin kanssa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Yhdessä ryhmässä bändi valmistautui instrumentteineen soittamaan ja toisessa me laulajat harjoittelimme lauluja. Bändin johtaja oli Antti Vuori, joka oli tullut Suomesta Saksaan tämän tapahtuman takia. Hän itse soitti kitaraa, ja lisäksi oli vielä pianon-/klarinetin-, viulun-, huilun- ja bassokitaransoittaja. Kuoron johtajana toimi Hanna Purho, joka harjoitteli kärsivällisesti kaikki laulut meidän kanssamme alkavasta flunssasta huolimatta. Suurin osa lauluista oli uusia messulauluja, lisäksi mukana oli päivän virsi ja ylistysvirsi sekä kaksi laulua nuoren seurakunnan veisuista. Kahvitauon jälkeen kokoonnuimme kaikki yhdessä harjoittelemaan. Pienen alkuepävarmuuden jälkeen alkoi yhteistyö sujua paremmin ja paremmin, ja niinpä lähdimme illan suussa tyytyväisinä kotiin odottelemaan seuraavaa päivää. Sunnuntaina tuntia ennen messun alkamista kokoonnuimme kirkkoon ja kävimme vielä kaikki laulut yhdessä läpi. Hanna Purho ei kuumeen takia valitettavasti päässyt tulemaan, joten Antti Vuori johti sekä kuoroa että bändiä. Messun teemana oli Jumalan huolenpito ja pappina toimi Anssi Elenius. Kirkkovieraille oli valmiina laulumonisteet, jotta he voivat aktiivisesti osallistua messun kulkuun. Ensimmäinen laulu Sama taivas, sama maa kertoo siitä, miten koko luomakunta on yhtä ja yhteisellä matkalla kohti Jumalaa. Kuule minun ääneni -laulu on rukousta, jossa ihminen huutaa syvyydestä ja pimeydestä kuivassa erämaassa Jumalan puoleen. Synninpäästön jälkeen kaikui mukaansatempaava Kiitos Isän ja Pojan ja Totuuden Hengen, ja Raamatun tekstien väliin sopi hyvin hiljainen hymni Confitemini Domino. Päivän virsi 507 on nuorten virsi, jossa rukoillaan Jumalan huolenpitoa ja siunausta. Siihen Antti Vuori oli tehnyt rytmikkään sovituksen. Ehtoollisen viettoon johdatti ylistysrukous Pyhä yksi yhteinen, olet Herra ikuinen Lopuksi kaikui iloinen ylistysvirsi Herra, sä ilollasi täytät minun sieluni. Minusta oli todella hienoa, että tälläinen tapahtuma järjestettiin ja sain olla mukana siinä. Huomasin, että messua voi näin tehdä mielenkiintoisemmaksi ja varsinkin nuoria ihmisiä puhuttelevaksi. Hanna Hillgärtner, Frankfurt Kuva: Ritva Prinz 18 11 2009
Musta aukko ja muita tilanteita Mirkan töihin voi tutustua myös Berliinissä helmikuussa: Finnland-Institut in Deutschland, Georgenstr. 24. Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat: Niina Lehtonen-Braun, Outi Pieski & Mirka Raito. Avajaiset 11.2.2010 klo 19. kuva: Niina Lehtonen-Braun Tämän nimen antoi taiteilija Mirka Raito syyslokakuussa Hampurin merimieskirkolla pitämälleen näyttelylle. Musta aukko oli yksi näyttelyn tussipiirroksista ja muita tilanteita kertoo Mirkan kuvien kerronnallisuudesta. Hänen kuvansa esittävät usein unenkaltaisia tilanteita. Esim. piirustuksessa Lohdutus pitkään mustaan iltapukuun pukeutunut nainen halaa pientä itkevää poikaa. Katselija huomaa vasta toisella silmäyksellä, ettei kyseessä olekaan nainen, vaan kelopuu. Mirka Raito löytää aineksia uusiin teoksiin usein jostain määrätystä tilanteesta, itse ottamistaan valokuvista tai esimerkiksi kirpputorilta, sanomalehdistä tai taidehistoriasta löytämistään kuvista. Kaikki Merimieskirkon näyttelyssä mukana olleet kuvat ovat syntyneet viimeisten kolmen vuoden aikana ja ovat keskenään hyvinkin erilaisia, mutta silti selkeästi yhden taiteilijan tekemiä. Mukana oli yhtä lailla suuria ja värikkäitä maalauksia kuin mustavalkoisia, minimalistisia piirustuksiakin. Mirka Raito, Kuvataideakatemiasta valmistunut maalaustaiteen maisteri, ei suostukaan tekemään vain yhtä määrätynlaista taidetta. Mirkan taiteen pääpaino on maalaamisessa ja piirtämisessä, mutta niiden lisäksi hän tekee muun muassa installaatioita ja pukuja. Hän myös järjestää pitkäaikaisten kollegoittensa kanssa ryhmänäyttelyitä ja tapahtumia. Niin ikään hän on esiintynyt jo useiden vuosien ajan erilaisissa monitaiteellisissa performanssiprojekteissa. Mirka esittelee taidettaan niin Suomessa, Saksassa kuin muuallakin Euroopassa. Hänen nettisivuillaan www.mirkaraito.com on nähtävissä sekä iso määrä maalauksia että melkoinen liuta näyttelyitä ja esityksiä, joihin hän on ottanut osaa. Helsingin Pukinmäestä kotoisin oleva Mirka asettui Saksaan samasta syystä kuin tuhannet muutkin suomalaisnaiset. Hän rakastui saksalaiseen mieheen. Jo opiskeluaikoinaan vuosituhannen vaihteessa Mirka oleskeli ja teki taidetta Berliinissä, mutta päätyi kuitenkin Hampuriin. Nyt perheeseen kuuluvat 5- ja 3-vuotiaat lapset, joiden myötä Mirka ryhtyi myös opettajaksi. Jo pari vuoden ajan hän on toiminut Hampurin suomalaisen koulun päiväkerhon ja esikoululaisten ohjaajana. Lasten kanssa askarrellessa, laulaessa ja leikkiessä on taiteellisuudesta paljon apua. Mirka ottaa tämänkin tehtävänsä erittäin vakavasti, jopa niin, että hän on pienten ryhmien edustajana pedagogisessa neuvostossa. Kuviensa unenkaltaisesta maailmasta huolimatta tällä naisella on molemmat jalat maassa. Eira Weißenburg, Hampuri 11 2009 19
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Rakkaudesta Liebeslieder Unter Leitung von Raphael Nigbur führte der Chor der finnischen Gemeinde Düsseldorf am 12. September eine Liebesgeschichte in Liedern auf. Die gekonnt zusammengestellten und überzeugend dargebotenen Musikbeiträge verschiedener Stilrichtungen erzählten Stationen einer Liebe; vom ersten Kennenlernen über bittere Enttäuschungen und wachsende Zuneigung bis zum Gang zum Altar und zum Hochzeitswalzer. Kauniisti sydämin ja punaisin helminauhoin koristeltujen pöytien ääressä me kuulijat virittäydyimme viinilasi kädessä rakkauskertomuksen tunnelmaan. Mistä rakkaus alkaa? kysyivät konsertin juontajat Marke-Riitta Knuts ja Ulrich Grote. Kylvetäänkö sen siemen lapsuuden huolettomuudessa vai alkaako se nuoren naisen ja miehen kohtaamisessa, kun he niin kuin kansanlaulussa huomaavat, että rakkaus se meissä palaa kuin öljy pumpulissa? Yksi ja toinen sinkkumies ylistää tosin vapauttaan Rallin tapaan: Missä mä näen nätin tytön, siellä mä olen yötä, juu. Mutta yhtäkkiä voikin käydä niin, että yksi tulee kaikkia muita tärkeämmäksi. Rakkauden kuuma huuma vie mennessään. Silloin pienikin yhteinen hetki on paratiisi ja Rauli Badding Somerjoen sanoin rakkaalle haluaisi antaa kaikkein kauneimman. Onko siis olemassa mitään ihanampaa kuin heräävä rakkaus, vaikkapa kahvilassa teen ja leivoksen kera, kun sanoja ei tarvita? Rakkaus voi kasvaa vain vapaudessa. Ja matkalla voi eteen tulla myös karvas eron hetki: Sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi taustalla aurinko, joka ei lämmitä (Ultra Bra). Yhtä mahdotonta, kuin on seilata tyynessä, on selvitä silloin ilman kyyneliä. Jos rakkaus kuitenkin saa kasvaa, on yhteisten suunnitelmien aika, vaikkapa rakentaa maja kalliolle kukkulalle. Jo Cicero totesi, ettei ole lujempia siteitä kuin yhteiset suunnitelmat ja yhteiset toiveet. Rakkauden syventyessä tuntuu rakastetun läheisyys täyttävän kaiken, se on läsnä jopa aina kun mä maitoo juon (Nylon Beat, Maitoa maalta). Rakas ihminen kuuluu päivään jokaiseen, vaikka rakkaudesta onkin parasta puhua hiljaa. Tai vaikka vain ajatella, kuunnellen Elton Johnin kappaletta Can you feel the love tonight. Kun oma kulta on löytynyt ja hyväksi havaittu, voi sulho sitten suunnitella vaikka, että: Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion ja häävalssi soida metsäkukkien tahtiin. Viimeistään Michael Wilmsin tulkitessa vakuuttavasti Giordanin Caro mio ben me kaikki uskoimme, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Düsseldorfin seurakunnan pieni mutta aikaansaava kuoro oli aplodinsa ansainnut. Ritva Prinz (teksti ja kuva) 20 11 2009 kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia
Kaikenikäisten yhteinen juhla Nürnbergin suomalainen seurakunta ja suomalainen kielikoulu viettivät yhdessä 30- vuotisjuhlia 20.09.09 Thomas-kirkossa Erlangenissa. Vieraita oli n. 80 eri ikäluokista. Paikalla oli seurakunnan ja kielikoulun perustajajäseniä, entisiä opettajia, paljon nykyisiä oppilaita ja ilahduttavasti myös entisiä oppilaita. Perhejumalanpalveluksessa myös lapset saivat olla aktiivisesti mukana. Juhlapöytä notkui monenlaisia herkkuja, ja sali sekä esiintymislava oli floristi Tuija Näriäisen johdolla koristeltu hyvin kauniisti. Suomikoululaiset esittivät mm. näytelmän sekä leikkivät Fröbelin Palikoiden Sutsi Satsi Satsaa. Iloinen ja reipas musiikki tempasi myös vieraat mukaansa. Oopperalaulaja Kalle Koiso-Kanttilan vaikuttavat esitykset jumalanpalveluksen ja juhlan aikana eivät jättäneet ketään kylmäksi. Kaiken kaikkiaan juhla oli hyvin onnistunut ja lämminhenkinen. Siitä kiitos kaikille mukana olleille. Eija Kassner Oopperalaulaja Kalle Koiso-Kanttila lauloi Eva Pöhlmannin säestämänä mm. Oskar Merikannon Itkevän huilun sekä Oi muistatko vielä sen virren. Kuva: Eija Kassner Suomikoululaiset esiintyivät hauskat kärpässieni-hatut päässään. Kuva: Lothar Taschner Pikku rakentajat rakensivat temppelin pyhäkoulunopettaja Arja Pyykkönen-Betkerin sekä pastori Miika Rosendahlin johdolla. Kuva: Eija Kassner 11 2009 21