Suomen sota päättyy Vaaran vuodet Vaaran vuodet nimitystä on käytetty Suomessa toisen maailmansodan jälkeisestä epävarmasta ajanjaksosta, jolloin Suomen pelättiin muuttuvan kommunistiseksi valtioksi joko Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien vallankaappauksen kautta. Pelkoa aiheuttivat tuolloin monet välirauhan ehdot sekä sisä- ja ulkopolitiikan tapahtumat. Uhka liittyi kylmän sodan alkuvaiheeseen, jolloin Neuvostoliitto tiivisti otetta etupiiristään ja kommunistiset puolueet nousivat yksinvaltaan muissa Itä-Euroopan maissa.
Lapin sota Välirauhansopimuksen jälkeen sisältyi vaatimus yli 200 000 saksalaissotilaan karkottamisesta Suomen alueelta. Sotiminen ei innostanut kummankaan osapuolen sotilaita. Aluksi sovittiin, että käytettäisiin eräänlaista valesotaa eli suomalaiset olisivat ilmoittaneet hyökkäyksestään etukäteen, jotta saksalaiset osaisivat vetäytyä ajoissa pois tieltä. Valtiokomissio tajusi pian mitä Lapissa oli menossa, joten suomalaisten oli pakko aloittaa sotatoimet. Katkeroituneet saksalaiset ryhtyivät tuhoamaan Lappia järjestelmällisesti vetäytyessään pohjoiseen. Useita paikkakuntia hävitettiin kokonaan esimerkiksi Rovaniemi. Saksalaiset polttivat taloja, räjäyttivät siltoja, rakensivat miinakenttiä pyrkien hidastamaan takaa-ajajien etenemistä. Lapin siviilijärjestö pakeni Ruotsiin ja Pohjanmaalle. Viimeiset saksalaissotilaat vetäytyivät Suomesta Norjaan Kilpisjärvelle 25.4.1945.
Sotakorvaukset Heti sodan jälkeen Suomen oli aloitettava sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle. Niiden määräksi oli välirauhasopimuksessa sovittu 300 miljoonaa dollaria ja maksuajaksi kuusi vuotta. Neuvostoliitto vaati kuitenkin maksun viimeisen rauhan vuoden 1938 hintojen ja kurssin mukaan, mikä merkitsi todellisen korvaussumman kohoamista kaksinkertaisesti. Suomi olisi halunnut maksaa sotakorvaukset metsäteollisuuden tuotteina. Neuvostoliitto vaati kuitenkin, että yli puolet korvauksista tuli maksaa metalliteollisuuden tuotteina, kuten laivoina, vetureina ja tehtaiden koneina.
Sotasyyllisyyskysymys Välirauhasopimuksen 13. artikla sisälsi suomalaisille kipeän asian. Suomalaiset määrättiin tuomitsemaan sotarikoksista syytettävät henkilöt. Suomalaiset tulkitsivat asian niin,että se koskisi vain perinteisiä sotarikoksia, kuten upseereiden suorittamia sotilaiden ampumisia. Neuvostoliitto kuitenkin vaati, että Suomen oli asetettava syytteeseen sodanaikaiset johtajansa. Pääministeri J.K. Paasikivi yritti pitkittää asiaa mahdollisimman pitkään. Oikeusjärjestelmän mukaan ei voitu säätää takautuvaa lakia, jolla tuomittaisiin jälkeenpäin rikokseksi teko, joka ei ollut tekohetkellä rikos. Monet suomalaiset poliitikot olivat sen jälkeen valmiit tuomitsemaan entiset johtajansa. Hallitus kuitenkin painosti eduskuntaa säätämään poikkeuslain, jonka nojalla sota-ajan johto-miehet voitiin asettaa syytteeseen. 1945-1946 pidetyssä sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä tuomittiin entinen presidentti Risto Ryti kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Oikeudenkäynnin tuomiot Loukkasivat monien suomalaisten oikeustajua.
Pariisin rauhansopimus Vuonna 1946 Pariisissa aloitettiin rauhankonferenssi, johon maailmansodan voittajavaltiot tekivät lopullisen rauhansopimuksen Saksan rinnalla taistelleiden valtioiden kanssa. Vuonna 1947 Pariisin rauhassa Suomi ei toiveistaan huolimatta saanut takaisin mitään menettämistään alueista tai muitakaan lievennyksiä rauhanehtoihin. Samana vuonna valvontakomissio poistui Suomesta, kun rauhansopimus tuli voimaan.