Finanssipolitiikka Suomessa

Finanssipolitiikka Suomessa 28.9.2017 Mikko Spolander, osastopäällikkö, ylijohtaja Suomen talous- ja talouspolitiikka Kansantalousosasto

Talouspolitiikkaa ovat julkisen vallan tietoiset toimet asetettujen kokonaistaloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 2

Talouspolitiikan tavoitteet, keinot ja toimijat Tavoitteet Nopea ja kestävä talouskasvu Korkea työllisyys Kestävä julkinen talous Vakaa hintataso Oikeudenmukainen tulonjako Keinot Finanssipolitiikka Raha-, valuuttakurssi-, tulo-, kauppa-, elinkeino-, alue-, rahoitusjärjestelmäpolitiikka Rakennepolitiikka Toimijat ja vallankäyttäjät Valtio ja kunnat, Puolueet ja virkamieskunta, Keskuspankki, Työmarkkina- ja muut etujärjestöt Keinot 3

Perustietoa julkisesta taloudesta Rakenne Tulot Menot Rahoitusasema Velka 4

Julkisen talouden rakenne Suomessa Valtio Vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, Keskushallinnosta, Infrastruktuurista. Paikallishallinto Huolehtii pääosasta kansalaisten hyvinvointipalveluja, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta 2020 saakka sekä koulutuksesta. Työeläkerahastot Keräävät eläkemaksut, maksavat eläkkeet ja rahastoivat maksuja tulevia eläkkeitä varten Uhat Muut sosiaaliturvarahastot Kansaneläkelaitos (KELA) Työttömyysvakuutusjärjestelmä 5

Julkisen talouden rakenne Suomessa 2016 mrd. euroa Valtio Tulot 53,9 Menot 59,7 Jäämä -5,8 Velka 102,4 Paikallishallinto Tulot 40,9 Menot 41,8 Jäämä -0,9 Velka 18,8 Työeläkerahastot Tulot 27,5 Menot 25,1 Jäämä 2,4 Velka 1,4 Uhat Muut sosiaaliturvarahastot Tulot 19,4 Menot 18,9 Jäämä 0,5 Velka 1,0 6

Julkisen talouden tulojen ja menojen rakenne Julkisyhteisöjen tulot lajeittain 2016, % kokonaistuloista 19 % 30 % Julkisyhteisöjen menot lajeittain 2016, % kokonaismenoista 8 % 12 % 43 % 24 % 35 % 27 % 2 % Välittömät verot Sosiaalivakuutusmaksut Tuotannon ja tuonnin verot Muut tulot Kulutusmenot Sosiaalietuudet ja -avustukset Muut menot Tukipalkkiot Pääomamenot 7

70 65 60 55 50 45 40 35 Julkisyhteisöjen tulot, verotulot ja menot suhteessa BKT:een, % 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 Tulot Menot Verotulot 70 65 60 55 50 45 40 35 Lähde: Tilastokeskus, VM VM34098 8

Keskeisiä ennustelukuja keskipitkällä aikavälillä syyskuu 2017 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 BKT:n määrän muutos, % -0,8-0,6 0,0 1,9 2,9 2,1 1,8 1,3 1,1 Työttömyysaste, % 8,2 8,7 9,4 8,8 8,6 8,1 7,8 7,5 7,3 Työllisyysaste, % 68,5 68,3 68,1 68,7 69,4 70,1 70,5 70,9 71,2 Julkisyhteisöjen nettoluotonanto, % BKT:sta -2,6-3,2-2,7-1,8-1,2-1,4-1,0-0,9-1,2 Valtio -3,7-3,8-3,0-2,7-2,3-2,0-1,4-1,1-1,3 Maakuntahallinto -0,3-0,3 Paikallishallinto -0,7-0,8-0,6-0,4-0,1-0,3-0,4-0,2-0,2 Sosiaaliturvarahastot 1,8 1,3 0,9 1,3 1,1 0,9 0,8 0,6 0,6 Julkisyhteisöjen rakenteellinen jäämä, % BKT:sta -1,2-1,4-0,8-0,4-0,8-1,3-1,4-1,1-1,4 Julkisyhteisöjen velka 1, % BKT:sta 56,5 60,2 63,6 63,1 62,5 61,9 61,1 60,2 59,9 Valtionvelka 2, % BKT:sta 44,1 46,3 47,6 47,5 47,7 47,5 46,9 46,3 46,1 Kuntien velka 1, % BKT:sta 7,3 8,2 8,6 8,7 8,5 8,4 8,6 6,8 6,8 1 EDP-velka 2 Valtiokonttorin liikkeelle laskema velka Lähteet: Tilastokeskus, Valtiovarainministeriö 9

6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4-5 -6 Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä suhteessa BKT:een, % 02 04 06 08 10 12 14 16 18 20 Yhteensä Valtio Maakuntahallinto Paikallishallinto Sosiaaliturvarahastot Lähde: Tilastokeskus, VM VM34098 6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4-5 -6 10

140 120 100 80 60 40 20 0 Valtionvelka 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 21 Mrd. euroa (vasen asteikko) Suhteessa BKT:een, % (oikea asteikko) 70 60 50 40 30 20 10 0 Lähde: Tilastokeskus, VM VM34098 11

24 Paikallishallinnon velka¹ 12 20 10 16 8 12 6 8 4 4 2 0 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 21 Mrd. euroa (vasen asteikko) Suhteessa BKT:een, % (oikea asteikko) ¹ Ml. Sote- ja maakuntauudistus v. 2020 0 Lähde: Tilastokeskus, VM VM34098 12

Finanssipolitiikka ja sen toimeenpano Mitä finanssipolitiikka on? Finanssipolitiikan päätöksenteko ja päätösasiakirjat 13

Finanssipolitiikka Tavoitteena on vaikuttaa julkisen talouden tuloja ja menoja säätelemällä talouden kokonaiskysyntään ja kasvuedellytyksiin. Keventävillä toimilla voidaan lisätä kotimaista kysyntää lyhyellä aikavälillä. Kiristävillä päinvastoin Verotusta, sosiaalietuuksia sekä eläkkeitä ja niiden rahoitusta koskevat ratkaisut vaikuttavat talouden kasvun puitteisiin ja sitä kautta kasvuun pitkällä aikavälillä. Kasvun puitteisiin vaikuttavia ratkaisuja kutsutaan rakennepolitiikaksi. 14

Rakennepolitiikka Tavoitteena on, että talouden resurssit olisivat mahdollisimman laajassa ja tehokkaassa käytössä. Työvoima, pääoma, osaaminen Muuttamalla talouden toiminnan puitteita vaikutetaan kotitalouksien ja yritysten valintoihin. Taloudellinen toiminta syntyy valinnoista. Työmarkkinat, hyödykemarkkinat, rahoitusmarkkinat, asuntomarkkinat, energiamarkkinat, koulutus, terveydenhuolto, Kysyntä ja tarjonta, kilpailu, sääntely, 15

Mitä finanssipolitiikka ei ole vai onko? Rahapolitiikkaa Erilaiset valtioiden tukipaketit ja ns. epätavanomaiset operaatiot on väitetty hämärtävän raja-aitoja. Tulo- ja muu työmarkkinapolitiikkaa Erilaisissa kokonaisratkaisuissa hallituksilta on vaadittu (ja jossain määrin hallitukset ovat myös sitoutuneet) tiettyjä vero- ja maksupoliittisia toimia ja/tai muutoksia sosiaalietuuksiin tms. Rakennepolitiikkaa Erityisesti verotuksen ja sosiaaliturvan osalta fiskaaliset vaikutukset ja rakenteelliset vaikutukset kietoutuvat yhteen. Kansainvälistä politiikkaa EU-tasolla päätetyt säännöt ja suositukset rajaavat finanssipolitiikan liikkumatilaa. 16 16

Finanssipolitiikan toimeenpano Finanssipolitiikkaa harjoittavat julkisen talouden instituutiot Valtio (budjettitalous, rahastot, valtionyhtiöt) Kunnat (budjettikunnat, kuntayhtymät ja kuntien liikelaitokset) Sosiaaliturvarahastot (työeläkelaitokset sekä KELA ja työttömyysvakuutusrahasto (TVR) huolehtivat pakollisesta sosiaaliturvasta. Finanssipolitiikassa vastuu ja aloiteoikeus on (pitkälti) maan hallituksella ja päätösvalta (lähinnä) eduskunnalla Kunnat kuitenkin pitkälti autonomisia Työeläkerahastojen ja TVR:n toiminnasta päätetään kolmikantaisesti etuudet ja maksut kuitenkin vahvistetaan hallituksen päätöksin. Perusturvaa toteuttavalla KELA:lla on hallituksesta riippumaton hallinto etuudet ja maksut määritellään kuitenkin lainsäädännössä. 17 17

Finanssipoliittisen päätöksenteon hierarkia (1) Lainsäädäntö (sitoo oikeudellisesti) Joissain kohdin EU-normit ylittävät kansallisen päätösvallan (osin sitovaa oikeutta) Hallitusohjelma (sitoo poliittisesti, ei oikeudellisesti) Puolueiden (vaali-)ohjelmissa ilmaisemat tavoitteet ja sitoumukset rajoittavat hallitusohjelmia; moni asia on linjattu ennen hallitusohjelmaa. Hallitusohjelmassa ilmoitetaan tyypillisesti Velka- ja/tai alijäämätavoitteet, Millaista kehyssääntöä hallitus noudattaa, Sopeutustoimien, lisäpanostusten, uudelleenkohdennusten mittakaava ja mahdollisesti kohteet, Veropolitiikan yleislinja. 18 18

Finanssipoliittisen päätöksenteon hierarkia (2) Hallitus hyväksyy vuosittain Julkisen talouden suunnitelman seuraavalle 4 vuodelle: Sektorikohtaiset (valtio, paikallishallinto, työeläkerahastot, muut sosiaaliturvarahasto) jäämätavoitteet (sitoo oikeudellisesti?) Valtiontalouden menokehys (sitoo poliittisesti) Yksityiskohtaiset linjaukset valtion menoista ja osin veropolitiikasta (sitoo poliittisesti). Julkisen talouden suunnitelma on samalla Suomen vakausohjelma Euroalueen jäsenmaita koskeva, EU:n talouspolitiikan yhteensovittamista palveleva hallituksen tavoiteasiakirja. Säädetty vakaus- ja kasvusopimuksessa ja sitä täydentävissä menettelytapaohjeissa. Hallitus esittää ja eduskunta hyväksyy vuosittain valtion talousarvion ja lisätalousarviot Talousarvio kattaa suurimman osan valtion menoista. 19 19

Finanssipoliittisen päätöksenteon hierarkia (3) Valtion rahastoja ohjataan erillislainsäädännöllä ja niitä koskevilla hallituksen hyväksymillä käyttösuunnitelmilla. Eduskunnan ohjausvalta on usein talousarviotaloutta heikompi. Valtion virastot toimivat talousarviomäärärahojen puitteissa ja niiden toimintaa ohjataan ministeriöistä ns. tulosohjauksella. Valtionyhtiöillä omistajaohjaus, joka on väljempää. Omistusjärjestelyjen ohjaus vastuuministeriöistä (VNK/OOO), mutta ministerit hakevat selkänojaa hallituksen talouspoliittiselta ministerivaliokunnalta. Kunnat päättävät taloudestaan itsenäisesti. Soturahastoista työeläkeyhtiöt ovat juridisesti yksityisiä keskinäisiä vakuutusyhtiöitä. 20 20

Julkisen talouden suunnitelma Julkisen talouden suunnitelma (JTS) on hallituksen päätösasiakirja, joka koostuu finanssipolitiikan linjaa, julkista taloutta ja julkisen talouden alasektoreita koskevista päätöksistä. Suunnitelmassa asetetaan rahoitusasemaa koskevat tavoitteet julkiselle taloudelle ja sen alasektoreille (valtiontalous, kuntatalous, työeläkelaitokset, muut sosiaaliturvarahastot) Suunnitelmassa päätetään toimenpiteistä tavoitteiden saavuttamiseksi Laaditaan vaalikaudeksi, ja suunnitelmaa tarkistetaan vuosittain seuraavalle nelivuotiskaudelle huhtikuun loppuun mennessä. Valtiontaloutta koskeva osa = valtiontalouden kehyspäätös Kuntataloutta koskevaa osa = kuntatalouden rahoituskehys 21

Valtion talousarvio Valtion talousarvio hyväksytään vuosittain. Esitys eduskunnalle syyskuun puolivälissä, hyväksytty joulukuun puolivälin jälkeen, täydentävät esitykset marraskuussa korjaa ja tarkentaa esitystä. Lisätalousarviot n. 4 kertaa vuodessa yllätyksellisille menoille sekä meno- ja tuloarvioiden tarkentumiseen. Talousarvio on eduskunnalta saatu valtuutus käyttää valtion varoja. Laintasoinen säädös. Talousarviomäärärahat ovat joko kiinteitä (ei saa ylittää) tai arvioita (menorajoitus tulee erillislainsäädännöstä). Vaikka talousarvio on vuotuinen, useat määrärahat useampivuotisia (saa käyttää esim. 3 vuoden aikana). Määrärahojen lisäksi talousarviossa hyväksytään valtuuksia, joiden perusteella hallitus/ministeriöt/virastot voivat tehdä useampivuotisia sopimuksia, joista aiheutuviin menoihin budjetoidaan varat seuraavissa budjeteissa. 22 22

Hallituksen raha-asiainvaliokunta Talousarvion toteuttamista ja muita hallituksen talouspoliittisia päätöksiä käsitellään raha-asiainvaliokunnassa (RV). Monessa maassa talousarviossa olevien varojen käytöstä päättävät ministeriöt varsin itsenäisesti. Suomessa tietyn rajan (esim. 10 milj. euroa) ylittävät menot vaativat hallituksen raha-asianvaliokunnan puollon. Hallituksen johto voi valvoa määrärahojen käyttöä. Pääsääntöisesti kaikki hallituksen ohjelmat ja suurimmat valtion tekemät sopimukset vaativat puollon. Useimmat kuntien ja sosiaaliturvarahastojen toimintaa ohjaavista isoimmista päätöksistä (maksujen taso, verolait, erilaiset ohjelmat) vaativat valtioneuvoston hyväksynnän ja sitä ennen raha-asiainvaliokunnan puollon. 23 23

Finanssipolitiikan säännöt Yleiset periaatteet Hallitusohjelman tavoitteet Menokehys 24

Finanssipolitiikan säännöt ja rajoitteet Julkisen talouden hoitoa ohjaa ja rajoittaa kansallinen lainsäädäntö. Laki valtion talousarviosta (423/1988), ja finanssipoliittinen laki (869/2012) ovat suoraan finanssipolitiikkaa koskevaa lainsäädäntöä. Laajasti ymmärrettynä koko lainsäädäntö luo rajoitteita finanssipolitiikalle. Suuri osa lainsäädännöstä hyväksytään budjettilakeina eli käsitellään valtion talousarvion rinnalla. EU-säännöt rajoittavat ensisijaisesti julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista. Yhteisen rahan oloissa kevyellä finanssipolitiikalla on jäsenvaltioiden rajat ylittäviä ulkoisvaikutuksia. Kunnilla periaatteessa laaja itsemääräämisoikeus, mutta Suuri osa tuloista valtionosuuksia ja suuri osa kuntien perimien verojen parametreista päätetään kansallisesti. Toimintaa rajoittaa erillislainsäädäntö (sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus ) Kunnilla talouden tasapainottamisvelvollisuus. Sosiaaliturvarahastojen toiminta voimakkaasti säädeltyä. 25 25

Tarkoituksenmukainen finanssipolitiikan sääntö On hyvin täsmennetty ja määritelty (well-defined). Säännön noudattamista tulee kyetä mittaamaan yksikäsitteisellä mittarilla. Säännön tulee kattaa kaikki julkisen sektorin toiminnot. Tilanteet, joissa sääntöä ei tarvitse noudattaa, tulee yksilöidä kattavasti etukäteen. On läpinäkyvä (transparent). Säännön tulee tukeutua tunnettuihin, yksikäsitteisiin ja koeteltuihin laskenta-, tilastointi, ennuste- ja raportointimenetelmiin. On yksinkertainen (simple). Sekä päätöksentekijöiden että suuren yleisön tulee kyetä ymmärtämään, mitä sääntö koskee, miten se toimii ja mitä sen noudattaminen edellyttää. On joustava (flexible). Säännön tulee kyetä mukautumaan päätöksentekijöiden päätösvallan ulkopuolella olevien tekijöiden muuttumiseen. Palvelee lopullisen tavoitteen saavuttamista (adequate to final goal). Sääntöä noudattamalla tulee pystyä saavuttamaan tavoite, jonka saavuttamiseksi sääntö on otettu käyttöön. On uskottava ja toimeenpanokelpoinen (enforceable / credible). Säännön tulee olla sellainen, että päätöksentekijöiden toimivalta riittää säännön edellyttämistä toimenpiteistä päättämiseen ja niiden toteuttamiseen. Säännön tulee myös luoda päätöksentekijöille kannusteet noudattaa sääntöä siten, että päätöksentekijät arvioivat sääntöjen noudattamisen palvelevan maansa kansallisia etuja. On johdonmukainen sekä sisäisesti että suhteessa talouspolitiikan muiden lohkojen tavoitteisiin (consistent). Säännön noudattamisen tulee tukea muille talouspolitiikan lohkoille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tukee rakenneuudistuksia (supportive of structural reforms). Säännön tulee kannustaa päätöksentekijöitä uudistamaan julkisen talouden rakenteita. Lähde: Kopits, G. ja S. Symansky, "Fiscal Policy Rules", IMF Occasional Paper No 162, 1998. 26

27 27

Talouspolitiikan tavoitteet vaalikaudella Julkisen talouden velkaantuminen suhteessa BKT:hen taittuu vaalikauden loppuun mennessä, ja velaksi eläminen lopetetaan vuonna 2021. valtiontalouden alijäämä korkeintaan 0,5 % kuntatalouden alijäämä korkeintaan 0,5 % työeläkerahastojen ylijäämä n. 1 % muiden sosiaaliturvarahastojen rahoitusasema n. 0 % suhteessa BKT:hen vuonna 2019 Julkisyhteisöjen rakenteellinen alijäämä korkeintaan 0,5 % suhteessa BKT:hen keskipitkällä aikavälillä. Rahoitusaseman tulisi vahvistua 0,6 % suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Työllisyysaste nousee 72 prosenttiin ja työllisten määrä vahvistuu 110 000 henkilöllä vuoteen 2019 mennessä. 28

29 29

Valtiontalouden menokehys Talousarviota tärkeämpi talouspolitiikkaa ohjaava päätöksenteon muoto, vaikka ei oikeudellisesti sitova. Käyttöön 1990-luvulla, mutta muodostui menokehitystä sitovasti rajoittavaksi vasta 2003 eteenpäin. Hyväksytään vuosittain neljälle seuraavalle vuodelle, määrittää enimmäismäärän valtion budjettitalouden menoille. Kattaa noin 80% budjetin menoista. Ulkopuolella: Talouden suhdanteiden mukaan vaihtelevat menot, pl. päätettävistä perustemuutoksista aiheutuvat muutokset näihin menoihin. Läpivirtauserät (EU:n budjetista maksetut tuet, rahapelien tuloutusta vastaavat menot) Finanssisijoitukset Valtionvelan korot Vain vaalikauden kokonaiskehys sitova, ei hallinnonalakohtaiset kehykset. Kehys ei rajoita menojen uudelleenbudjetointeja. Multiannual budget frame / medium-term expenditure framework 30 30

Miksi menokehys? Suomessa kehysjärjestelmä ollut keskeisin finanssipolitiikan sääntö 2003 alkaen (neljä hallituskautta). Finanssipolitiikan säännöt edistävät talouden toimintaympäristön vakautta ja ennustettavuutta Kehys tuo vakautta vero- ja menopolitiikkaan, luo kehikon velan hallinnalle ja lisää finanssipolitiikan tehokkuutta suhdanteiden tasoittajina. Kehys katkaisee yhteyden (vero-)tulojen ja menojen välillä menot päätetään erillään tuloista. Kehys hillitsee menojen kasvua Luonteva osa varautumista väestön ikääntymiseen ja siitä aiheutuvaan menojen kasvupaineisiin tavoitteena julkisen talouden kestävyyden varmistaminen. Kesken hallituskauden syntyvissä päätöstilanteissa poliittiset paineet saattaisivat johtaa menojen korottamiseen, jos ei olisi sitoumusta menojen rajoittamisesta. Määrärahojen suunnittelu 4 vuoden kehyksellä ohjaa ministeriöitä ja virastoja suunnittelemaan toimintaansa kaukokatseisemmin. 31 31

Valtion talousarvio ja kehykset http://vm.fi/valtion-budjetti Katso erityisesti Budjettikatsaus 2017 http://tutkibudjettia.vm.fi/ http://budjetti.vm.fi/indox/index.jsp http://vm.fi/valtion-talouden-kehykset http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/julkisen- talouden-suunnitelma-vuosille-2018-2021- hyvaksytty 32 32

Julkisen talouden valvonta EU:ssa Perussopimus sekä vakaus- ja kasvusopimus Julkisen talouden valvonta EU:ssa 33

Finanssipolitiikkaa rajoittava EU lainsäädäntö Sopimus Euroopan Unionista (TFEU) Alijäämä korkeintaan 3% ja velka 60% suhteessa BKT:hen Vakaus- ja kasvusopimus (SGP) Ennaltaehkäisevä osa (keskipitkän aikavälin tavoite MTO, liiallisen poikkeaman menettely SDP sekä vakaus- ja lähentymisohjelmat) Korjaava osa (liiallisen alijäämän menettely EDP) Six-pack Vakaus ja kasvusopimuksen toimeenpanon tiukentaminen (Julkisen talouden suunnitelma JTS) Makrotalouden valvonta (liiallisen epätasapainon menettely EIP) Two-pack Kansallisten budjettien valvonnan tiukentaminen (alustava talousarviosuunnitelma DBP) Valtioiden välinen finanssipoliittinen sopimus ja kansallinen laki Juridisesti sitova jäämätavoite ja korjausmekanismi 34

Talouspolitiikan koordinaatio perustuu perussopimukseen Artikla 121: Jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat talouspolitiikkansa yhteen neuvostossa. Artikla 126: Jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä. 35

Vakaus- ja kasvusopimus koostuu kahdesta osasta Korjaava osa Oikeusperusta artikla 126 Perussopimuksen säännöt alijäämästä ja velasta Ennaltaehkäisevä osa Oikeusperusta artikla 121 Tavoite turvata korjaavan osan viitearvojen noudattaminen Keskipitkän aikavälin tavoite (MTO) Noudattamista arvioidaan kahden pilarin perusteella: rakenteellinen jäämä ja menosääntö. 36

Viitearvot alijäämälle ja julkiselle velalle Perussopimuksen viitearvot Julkisen talouden alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei saa ylittää kolmea prosenttia, paitsi jos ylitys on vähäinen, väliaikainen ja poikkeuksellinen. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ei saa ylittää 60:tä prosenttia, paitsi jos se pienenee riittävästi ja lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa. 37

Ennaltaehkäisevän osan mittarit Rakenteellinen jäämä Keskipitkän aikavälin tavoite (MTO) Vuosittainen edistyminen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa, ts. maakohtaisissa suosituksissa edellytetty vuosittainen rakenteellisen jäämän muutos Joustavuus Menosääntö MTO:n saavuttaneet maat: menojen vuotuinen kasvu ei ylitä bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoa. Sopeutuspolulla olevat maat: menojen vuotuinen kasvu ei ylitä tasoa, joka on alle bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon. 38

Tiivistelmä: Julkisen talouden valvonta EU:ssa Korjaava osa - Maa on korjaavassa osassa, jos sillä on todettu olevan liiallinen alijäämä. - Liiallisen alijäämän menettely käynnistyy, jos jompikumpi kriteereistä rikkoutuu: - Alijäämä - Velka - Määräaika korjaamiselle - Pahimmillaan sakot - Kun neuvosto todennut maan korjanneen liiallisen alijäämänsä, maa siirtyy ennaltaehkäisevään osaan. Ennaltaehkäisevä osa - Maa on ennaltaehkäisevässä osassa, jos se ei ole EDP:ssä. - Tavoite: Keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttaminen - Vauhti määritellään maakohtaisissa suosituksissa. - Arviointi kahdella perusteella - Rakenteellisen jäämän muutos - Menosääntö - Jos todetaan merkittävä poikkeama, maa joutuu merkittävän poikkeaman menettelyyn (SDP), mutta pysyy kuitenkin ennaltaehkäisevässä osassa. - Pahimmillaan korollinen talletus 39

Julkisen talouden indikaattorit Rahoitusasema Perusrahoitusasema Suhdannekorjattu rahoitusasema Rakenteellinen rahoitusasema Finanssipolitiikan vaikutus, viritys ja syklisyys 40

Julkisen talouden virtaindikaattorit Julkisen talouden nettoluotonanto/jäämä/rahoitusasema (overall balance) Tulojen ja menojen erotus, lasketaan erikseen eri julkisen talouden sektoreille. Sekä euroina että suhteessa kokonaistuotantoon Perusjäämä (Primary balance) Suhdannekorjattu jäämä (Cyclically adjusted balance) Rakenteellinen jäämä (Structural balance) 41 41

Relationship between balances Overall balance plus interest payments minus capital expenditure Primary balance Current balance adjust for cyclical effects Cyclically-adjusted primary balance adjust for commodity price effect & one-offs Measures of underlying fiscal position Structural primary balance 42

Julkisen talouden varanto- ja muut indikaattorit Varantoindikaattorit Julkisen talouden (brutto-)velka Kumuloituu alijäämistä, lasketaan erikseen sektoreille Sekä euroina että suhteessa kokonaistuotantoon Julkisen talouden varallisuus Rahoitusvarallisuus keskittyy työeläkejärjestelmään, mutta myös valtiolla ja kunnilla rahoitusvarallisuutta Kunnilla ja erityisesti valtiolla paljon ei-likvidiä varallisuutta. Julkisen talouden nettovelka Suomessa työeläkejärjestelmän rahoitusvarallisuuden vuoksi julkisella taloudella on enemmän rahoitusvarallisuutta kuin velkoja. Kestävyysindikaattorit Kuvaavat julkisen talouden rahoitukseen kohdistuvia paineita pitkällä aikavälillä. 43 43

Suhdannekorjattu jäämä Julkisen talouden rahoitusasema puhdistettuna suhdannekehityksestä riippuvaisilla meno- ja tuloerillä. Mittari julkisen talouden perimmäisestä asemasta: nettoluotonannon laskennallinen määrä, kun talouden tuotanto on potentiaalisella tasollaan. Nettoluotonannosta poistetaan arvioitu verotulojen ja esim. työttömyydestä aiheutuvien menojen poikkeama potentiaaliselta tasoltaan eli tasolta, jolla tulot ja menot olisivat, jos talouden tuotanto olisi potentiaalisella tasollaan. Kaikki, mikä ei ole suhdanneluonteista on rakenteellista. 44

Rakenteellinen jäämä Julkisen talouden rahoitusasema puhdistettuna suhdannekehityksestä riippuvaisilla meno- ja tuloerillä ja muilla tilapäisillä tai kertaluonteisilla tekijöillä Tarkempi mittari julkisen talouden perimmäisestä asemasta, kun myös muiden merkittävien tilapäisten tai kertaluonteisten tekijöiden vaikutus rahoitusasemaan otetaan huomioon. Korjauserät Suhdanneluonteiset tulot ja menot Varallisuushintojen (asunnot ja osakkeet) muutosten vaikutus verotuloihin Talouden kasvun rakenteen vaikutus verotuloihin Muut kertaluonteiset tulot tai menot Käytännössä vaikea sopia, mitkä tekijöistä tilapäisiä ja mitkä ei. 45

Suhdannekorjattu jäämä CAB = nimellinen jäämä suhdannekomponentti Suhdannekomponentti: Se osa nettoluotonannosta, joka muuttuu automaattisesti suhdanteiden mukana ( automaattiset vakauttajat ) Suhdannekomponentin laskeminen vaatii: Arviota potentiaalisesta tuotannosta ja tuotantokuilusta Arviota tulojen ja menojen joustosta tuotannon muutoksen tai tuotantokuilun suhteen 46

Potentiaalisen tuotannon arviointi Aikasarjamenetelmät Lineaarinen trendi Hodrick-Prescott (HP) suodin Muut suotimet, rakenteelliset VAR mallit Tasoitusmenetelmistä riippumatta menneisyys dominoi odotusta tulevasta. Tuotantofunktiomenetelmät Potentiaalinen tuotanto määräytyy työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden perusteella, esim. Cobb-Douglas tuotantofunktio Y = AL β K α EU:ssa käytetyn lähestymistavan perusta. Käytännössä perustuu alkuperäisten sarjojen tasoittamiseen ja siten menneisyys erityisesti kokonaistuottavuuden osalta dominoi odotusta tulevasta. Rakenteelliset DSGE mallit Yksikään menetelmä ei anna yksiselitteisesti muita parempaa arvioita potentiaalisen tuotannon tasosta. 47

Tuotantopotentiaali kasvaa 1-1½ % vuodessa 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 Potentiaalisen tuotannon kasvu ja sen osatekijät EU menetelmän mukaan, % 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 14 16 18 20 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 Kokonaistuottavuus Pääomapanos Työpanos Potentiaalinen tuotanto Lähde: Tilastokeskus, VM VM34170 48

Tuotantokuilu Havaitun ja potentiaalisen tuotannon erotus Ilmaistaan usein suhteessa potentiaaliseen tuotantoon Output gap = Y Y * Y * 49

Tulojen ja menojen joustot tuotantokuilun suhteen Tulojen ja menojen kokonaisjoustot voidaan Olettaa tulojen jousto tyypillisesti 1 menojen jousto tyypillisesti 0 Laskea verotaulukoista ja etuusjärjestelmistä Estimoida Esim. OECD käyttää menetelmää, jossa joustot on estimoitu erikseen eri tulo- ja menoerille Yritysten maksamat välittömät verot Kotitalouksien maksamat välittömät verot Välilliset verot (ALV, valmisteverot) Sosiaalivakuutusmaksut Työttömyydestä aiheutuvat menot Suomessa nettoluotonannon jousto tuotannon suhteen on 0,5-0,6 eli julkisyhteisöjen nettoluotonannon muutos suhteessa BKT:hen, kun BKT:n kasvu muuttuu 1 %. 50

OECD: Verotulojen joustot tuotannon suhteen Yleisesti, Elasticity of tax revenues to its tax base ε = ε ε i i,tax base i tax base i, Y Y * Elasticity of tax base to output gap 51

Julkisen talouden viritys (Fiscal stance, FS) Määrittää, kuinka paljon julkinen talous tukee/pitää yllä kotimaista kysyntää taloudessa. Alijäämä rahoitetaan velalla, mikä tukee kotimaista kysyntää. Ylijäämä käytetään velan maksuun tai rahastoidaan, mikä on pois kotimaisesta kysynnästä. Julkisen talouden automaattiset vakauttajat ovat osa viritystä Suhdanteiden mukaan muuttuvat tulot ja menot Julkisen talouden viritystä kuvaavat indikaattorit: Jäämä Suhdannekorjattu tai rakenteellinen jäämä Suhdannekorjattu tai rakenteellinen perusjäämä 52

Julkisen talouden viritys (Fiscal stance, FS) Suhdannekorjatun jäämän mukaan FS t = CAB t Jos CAB = 0, viritys on neutraali Jos CAB < 0, viritys tukee kotimaista kysyntää Jos CAB > 0, viritys pienentää kotimaista kysyntää Julkisen talouden rakenteellinen viritys riippuu tuotantokuilusta. Oikea tuotantokuilu on kuitenkin havaitsematon! 53

Finanssipolitiikan viritys (Fiscal impulse, FI) Fiscal impulse mittaa julkisen talouden vaikutuksen/ virityksen muuttumista ajassa FI = FSt FSt 1 Jos suhdannekorjattu/rakenteellinen alijäämä kasvaa (tai ylijäämä pienenee), finanssipolitiikan viritys/vaikutus on elvyttävä. Jos suhdannekorjattu/rakenteellinen alijäämä pienenee (tai ylijäämä kasvaa) finanssipolitiikan vaikutus on kiristävä. 54

Finanssipolitiikan vaikutus, viritys ja syklisyys Päätösperäinen finanssipolitiikka on myötäsyklistä, jos se elvyttää noususuhdanteen tai kiristää laskusuhdanteen aikana. Päätösperäinen finanssipolitiikka on vastasyklistä, jos se elvyttää laskusuhdanteen tai kiristää noususuhdanteen aikana. 55

Finanssipolitiikka on 2017-2018 hieman elvyttävää tai likimain neutraalia 1,5 % 1,0 % 0,5 % 0,0 % -0,5 % -1,0 % Finanssipolitiikan viritys eri tavoilla mitattuna -1,5 % 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Rakenteellisen jäämän muutos Alhaalta ylös -mittari Lähde: Tilastokeskus, VM 56

Mikko Spolander Osastopäällikkö, ylijohtaja Puh. 02955 30006 mikko.spolander@vm.fi www.vm.fi @MikkoSpolander Valtiovarainministeriön viestintä vm-viestinta@vm.fi Mediapalvelunumero (arkisin 8 16) 02955 30500

Revenue and the cycle Current nominal revenues (total or itemized) ε Y i R R Y i = * i * Actual GDP Elasticity ε i > 0 => revenues are procyclical Nominal revenues (total or itemized) that would prevail with no output gap Potential GDP Note: Here, (Y/Y*) represents the output gap. 58

Expenditures and the cycle Current nominal expenditures (total or itemized) η Y i G G Y i = * i * Actual GDP Elasticity ηi 0 => expenditures are counter-cyclical Nominal expenditures (total or itemized) that would prevail with no output gap Potential GDP Note: Here, (Y/Y*) represents the output gap. 59

Computing the CAB Step 1: Compute the revenues and expenditures that would have prevailed if output had been at potential * εi * Y * ηi Ri = R * Y i G Y i = Gi Y Note: if itemized, sum to obtain total adjusted revenues and expenditures Step 2: Compute the CAB in percent of potential output cab * = * * R G + other Y * Revenues and expenditures items excluded from the adjustment (for example, interest payments) 60

CAB and actual overall balance Recall that: * εi * Y Ri Ri Y = ε i > 0 * ηi * Y Gi Gi Y = ηi 0 Boom: Y > Y => R> R, G G * * * Recession: * * * Y < Y => R > R, G G CAB < actual balance (public finances are in better shape than they would be because the economy is in a boom) CAB > actual balance (public finances would have been in better shape, if the economy were not in a recession) 61