Euroopan parlamentti 204-209 Vetoomusvaliokunta 30.3.206 ILMOITUS JÄSENILLE Asia: Jussi Airaksinen, Suomen kansalainen, ympäristötietoja sisältävien asiakirjojen saatavuudesta. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjä valittaa siitä, että Suomen viranomaiset eivät julkista ympäristötietoja ja estävät niiden saamisen. Vetoomuksen esittäjän mukaan viranomaiset ovat velvollisia järjestämään pyydettyjen asiakirjojen saannin ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY nojalla sekä tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Århusin yleissopimuksen nojalla. Vetoomuksen esittäjä katsoo, että Euroopan komission pitäisi puuttua asiaan, jos Suomen viranomaiset pitävät kiinni toimintatavoistaan. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 3. kesäkuuta 202. Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja työjärjestyksen 26 artiklan 6 kohdan mukaisesti. 3. Komission vastaus, saatu 8. joulukuuta 202 Vetoomuksen esittäjä katsoo, että Suomi rikkoo ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/33/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (jäljempänä direktiivi ) velvoitteita. Vetoomuksen esittäjä väittää, että kansallisen metsäkeskuksen käytäntö olla antamatta julkisuuteen tietoja, joita se kerää biotyypeistä, jotka ovat erityisen tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle (jäljempänä avainbiotyypit ), rikkoo direktiivissä säädettyä yleisön oikeutta saada ympäristötietoja pyynnöstä; EUVL L 4, 4.2.2003. CM\09344.doc PE502.36v04-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
koska metsäkeskuksen päätökseen olla antamatta tietoja avainbiotyypeistä ei ole mahdollista hakea muutosta, tämä rikkoo direktiivissä säädettyä muutoksenhakumahdollisuutta. Suomen metsälaissa säädetään, että metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Näitä avainbiotyyppejä on suojeltava ja ne on määritelty metsälaissa. Metsäkeskus vastaa tietojen keruusta paikoista, joilla avainbiotyyppejä esiintyy. Viranomaisten asiakirjojen saatavuudesta säädetään Suomessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (62/999). Tämän lain soveltamisala on laaja: valtion viranomaisten lisäksi lakia sovelletaan yhteisöihin, laitoksiin, säätiöihin ja yksityisiin henkilöihin niiden käyttäessä julkista valtaa. Metsäkeskukset ovat yhteisöjä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä 2. Laissa 62/999 säädetään avoimuuden periaatteesta, jonka mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuusperiaatteesta tehtäviin poikkeuksiin kuuluu henkilötietojen saamista koskeva poikkeus (24, 23 kohta 3 ). Vuonna 200 maa- ja metsätalousministeriö laati muistion (MMM 84/62/200, 9.9.200) lain 62/999 soveltamisesta metsäkeskuksiin. Vetoomuksen esittäjä huomautti, että tämän muistion perusteella metsäkeskus antaa tietoja avainbiotyyppejä koskevista tutkimustuloksista vain maanomistajalle eli asianomaiselle osapuolelle. Tämä johtuu siitä, että näiden tietojen keräämistä pidetään muistion mukaan metsäkeskuksen edistämistehtävänä. Metsäkeskusten julkiset hallintotehtävät määritellään metsäkeskuksista annetun lain :ssä. Julkiset hallintotehtävät jaetaan :ssä (i) edistämistehtäviin ja (ii) viranomaistehtäviin. Edistämistehtäviin ei kuulu julkisen vallan käyttö. Niihin kuuluu metsien kestävän hoidon ja käytön sekä niiden monimuotoisuuden säilymisen ja metsätalouden muun ympäristönsuojelun edistäminen ( a, kohta). Avainbiotyyppejä koskevien tietojen keräämisen katsotaan kuuluvan tämän säännöksen piiriin. Direktiivin 2003/4/EY mukaisesti kansalliset viranomaiset ovat velvollisia saattamaan pyydettäessä saataville hallussaan tai niiden puolesta muiden hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä. Pyydetty asiakirja voidaan jättää antamatta ainoastaan, jos sovelletaan yhtä tai useampaa 4 artiklassa luetelluista poikkeuksista. Lisäksi 2 artiklassa säädetään viranomaisten laajasta määritelmästä, jonka ulkopuolelle voidaan jättää elimet tai laitokset ainoastaan silloin, kun ne toimivat tuomio- tai lainsäädäntövallan käyttäjinä. 4, 2 momentti. 2 Laki metsäkeskuksista, a. 3 24 :ssä ja sen 23 kohdassa säädetään, että Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: [ ] asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta [ ] taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaansa [ ]. Valmisteluasiakirjoista, erityisesti hallituksen esityksen 30/998 24 :n perusteluista, käy ilmi, että henkilön taloudellisella asemalla tarkoitetaan henkilön taloutta kokonaisuudessaan, esimerkiksi palkkaa päätoimesta tai kokonaisvarallisuutta koskevia tietoja. PE502.36v04-00 2/5 CM\09344.doc
Mitä tulee muutoksenhakumahdollisuuteen, direktiivissä 2003/4/EY säädetään, että jos pyynnön esittäjälle ei anneta ympäristötietoja, hänellä on oikeus muutoksenhakuun hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuimessa (6 artikla). Kyseisen menettelyn on oltava nopea ja joko maksuton tai edullinen. Saatavilla olevien tietojen myös vetoomuksen esittäjän toimittamien tietojen mukaan komissio ei kuitenkaan ole siinä asemassa, että se voisi päättää, onko direktiiviä rikottu. Sen selvittämiseksi, mitä sovellettavassa Suomen lainsäädännössä säädetään ja kuinka direktiivin vaatimuksia sovelletaan Suomen metsäkeskuksen ja sen ympäristötietojen osalta, komission yksiköt valmistelevat parhaillaan virallista selvityspyyntöä, joka osoitetaan Suomen viranomaisille. Komissio päättää mahdollisista tulevista toimista Suomen viranomaisten vastauksen perusteella. 4. Komission vastaus (REV), saatu 28. helmikuuta 205 Komission yksiköt käsittelivät vetoomuksen esittäjän esittämiä tietoja alustavasti ja toimittivat sitten virallisen tietojensaantipyynnön Suomen viranomaisille. Vetoomuksen esittäjä väittää, että hänelle ei annettu tietoja Suomen metsäkeskuksen pitämästä metsävaratietokannasta. Tältä osin Suomen viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että suurin osa tiedoista on julkisia, mutta jos metsänomistaja on luonnollinen henkilö, kyseistä metsää koskevia tietoja pidetään henkilökohtaisina tietoina. Tämä johtuu siitä, että metsäkeskus käsittelee metsiä koskevia tietoja aina siten, että tiedot voidaan yhdistää omistajaan. Poikkeus, johon Suomen viranomaiset vetoavat evätessään tietojensaannin, perustuu direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan f alakohtaan. Lisäksi viranomaiset viittaavat poikkeukseen, josta säädetään 4 artiklan 2 kohdan h alakohdassa. Siinä perustellaan tietojensaannin epääminen tapauksissa, joissa jonkin harvinaisen lajin olinpaikka paljastuisi. Komissio katsoo, että Suomen viranomaisilta tarvitaan lisätietoja, jotta voidaan arvioida, rikotaanko direktiiviin 2003/4 perustuvia ympäristötiedon saatavuutta koskevia velvoitteita. Komission yksiköt pyytävät Suomen viranomaisilta selvityksiä siitä, kuinka biotyyppejä koskevien ympäristötietojen antaminen, joka on erityisen tärkeää metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta, voisi vaikuttaa haitallisesti direktiivissä 2003/4 olevan 4 artiklan 2 kohdan f ja h alakohdan nojalla tehtävien poikkeusten suojaamiin etuihin, ja onko viranomaisilla tapana antaa vain osa ympäristötiedoista, joita direktiivissä 2003/4 olevan 4 artiklan 2 kohdan f ja h alakohdan nojalla tehtävät poikkeukset eivät koske, jotta noudatetaan direktiivissä 2003/4 olevan 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä velvoitetta. Mitä tulee mahdollisuuteen hakea muutosta ympäristötietojen saantia koskevan pyynnön epäämiseen, Suomen viranomaisten antamien tietojen mukaan epäämispäätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Oikeudenkäyntimaksu on hallinto-oikeudessa 96 euroa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 226 euroa. Viimeksi mainitusta maksusta maksetaan vain puolet, jos muutoksenhakupyyntö hylätään, tai tapauksissa, joissa tarvitaan valituslupa, se evätään. Koska direktiivissä 2003/4 olevan 4 artiklan kohdassa edellytettävään hallinnolliseen muutoksenhakumenettelyyn ei viitata, Suomen viranomaisille esitetään lisäkysymys asiasta. CM\09344.doc 3/5 PE502.36v04-00
Johtopäätös Komissio esittää Suomen viranomaisille lisäkysymyksiä ja päättää sen jälkeen, tarvitaanko lisätoimia. 5. Komission vastaus (REV II), saatu 30. kesäkuuta 205 Täydennyksenä aiempaan, 2. maaliskuuta 205 Euroopan parlamentille toimitettuun tiedonantoonsa komissio esitti Suomen viranomaisille lisäkysymyksiä, jotka koskivat direktiivin 2003/4/EY soveltamista. Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaus. Direktiivin 6 artiklan kohdassa tarkoitettua, uudelleen tutkintaa koskevaa hallinnollista menettelyä koskevat vastaukset ovat tyydyttäviä. Suomessa tästä menettelystä säädetään julkisuuslain 4 :n 3 ja 4 momentissa sekä hallintolain 2 50 :ssä. Jälkimmäisen lain nojalla viranomaisen on mahdollista korjata aiemmin tekemänsä päätös. Viranomainen voi siis tarkastella päätöstään uudelleen, poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos aiempi päätös kieltää asiakirjoihin tutustuminen on perustunut esimerkiksi selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen. Lisäksi Suomi totesi vastauksessaan, että viranomaisten on toimivaltansa puitteissa annettava neuvoja asianomaisille henkilöille siitä, kuinka hallinnolliset asiat voidaan hoitaa, ja niiden on myös vastattava kaikkiin menettelyä koskeviin tiedusteluihin ja kysymyksiin. Vastauksen mukaan tämä merkitsee käytännössä sitä, että viranomaisen on annettava tietoja pyytävälle henkilölle neuvoja siitä, kuinka hän voi esittää pyynnön uudelleen samalle viranomaiselle. Näin ollen jos pyyntö saada tutustua asiakirjoihin on evätty osittain tai kokonaan, pyynnön esittäjällä on aina oikeus esittää uusi pyyntö. Mitä tulee ympäristötietojen saamiseen ja lakiin metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä, komissio analysoi edelleen Suomen vastausta ja asianomaista lainsäädäntöä selvittääkseen, onko se yhdenmukainen ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY kanssa. Johtopäätös Komissio tarkastelee edelleen Suomen viranomaisten vastausta, joka koskee ympäristötietojen saamista direktiivin 2003/4/EY nojalla, ja ilmoittaa Euroopan parlamentille analyysin tuloksista. 6. Komission vastaus (REV III), saatu 30. maaliskuuta 206 Täydennyksenä aiempaan, 30. kesäkuuta 205 Euroopan parlamentille toimitettuun tiedonantoonsa komissio saattoi päätökseen analyysinsä Suomen vastauksesta kysymykseen, joka koski ympäristötietojen saatavuutta ja lakia metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (62/999 sellaisena kuin se on muutettuna lailla 060/2002). 2 Hallintolaki (434/2003). PE502.36v04-00 4/5 CM\09344.doc
Komissio on todennut, että Suomen lainsäädäntö ei ole yhteensopiva direktiivin 2003/4/EY kanssa, koska 3 artiklan kohdan (ympäristötietojen saatavuus pyydettäessä) ja 4 artiklan 2 kohdan (poikkeuksen myöntämisperusteet) velvoitteita ei ole täytetty lain 49/20 piiriin kuuluvien ympäristötietojen osalta. Siksi Suomelle lähetettiin 25. syyskuuta 205 virallinen ilmoitus (rikkomus nro 205/225). Vastauksessaan 24. marraskuuta 205 Suomen hallitus ilmoitti aikomuksestaan muuttaa nykyistä lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että henkilötietojen suojelu ei jatkossa rajoita metsäympäristöä koskevan tiedon julkistamista paperikopiona, tulosteena tai sähköisesti metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä; hallituksen ehdotusta odotetaan eduskunnalle keväällä 206 ja sen on määrä tulla voimaan mahdollisimman pian. Johtopäätös Komissio aikoo seurata tiiviisti asian kehittymistä varmistaakseen, että halukkailla on mahdollisuus saada metsäympäristöä kuvaavaa tietoa. Euroopan parlamentin ja neuvoston 28. tammikuuta 2003 annettu direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/33/ETY kumoamisesta (EUVL L 4, 4.2.2003, s. 26). CM\09344.doc 5/5 PE502.36v04-00