1
SISÄLLYS 3 4 5 6-7 8-9 10-11 12 13 14-15 16-17 18-20 21 Tekijän oma esittely Työnäytekansion esittely Työsuojelu Digipainomenetelmät Offsetpaino Seripaino Kohopaino Syväpaino Fleksopaino Jälkikäsittelymenetelmät Työnäytteet Itsearviointi 2
kuka olen? Olen Riihimäellä syntynyt ja kasvanut 33-vuotias pienen lapsen äiti. Valmistuin 2010 media-assistentiksi Hyria oy koulutuksesta. Siellä ihastuin erityisesti valokuvaukseen, kuvakäsittelyyn ja taittoon. Tähän koulutukseen päädyin vahvistaakseni vajavaisiksi jääneitä taitoja ja oppiakseni uutta sekä puhtaasta kiinnostuksesta alaan. Kulttuurialalle olen useasti hakeutunut milloin taidemuseolle milloin teatteritoimintaan. Erityisesti haluaisin saada itsevarmuutta luovana ilmaisijana (graafinen suunnittelu,taitto,valokuvaus). Haluaisin kyetä toimimaan yhteistyössä ripeästi, mutta ahdistumatta ja tulla työllisestyksi. 3
kansion esittely Tämä on painotekniikan työnäytekansio, jossa esittelen eri painomenetelmiä sekä jälkikäsittelymenetelmiä. Aluksi kerron myös työsuojelun periaatteet ja esittelen käytössä olevat varoitusmerkit. Kerron myös itsestäni ja esittelen kolme tekemääni painotyötä. Lopuksi myös arvioin oman suoritukseni painotekniikan kurssilla. Työkansioni kokosin osittain omia töitäni hyödyntäen. Teoriaosuudet ovat kuitenkin suureksi osaksi saamastamme painotekniikkaoppaasta. Olen piirtänyt muutamia havainnollistavia kuvia eri tekniikoista. Lähteinä olen käyttänyt hieman myös Työsuojelun virallisia sivuja. Painosalissa työskennellessämme olen ottanut muutamia valokuvia, joita voi löytää tästä kansiosta. Osan kuvista olen hakenut netistä, jolloin olen merkinnyt kuvan lähteen sinisellä kuvan viereen. Pyrin tekemään kansiosta mahdollisimman selkeän. Excelillä tehty työskentelyaikataulu 4
työsuojelu Työsuojelun keskeisenä tavoitteena on edistää ja ylläpitää työntekijöiden työ- ja toimintakykyä sekä ehkäistä työstä terveydelle aiheutuvia vaaroja ja haittoja. Valvonnan avulla varmistetaan myös työelämän pelisääntöjen toteutuminen Työnantaja vastaa siitä, että työpaikka on turvallinen ja terveellinen työntekijöille. Tämä edellyttää, että työnantaja on tietoinen työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä ja niiden hallinnasta. Lisäksi työnantajan tulee huolehtia siitä, että työntekijöillä on tarvittavat tiedot ja taidot tehdä työnsä turvallisesti. Työnantajan tulee järjestää työtekijöille työterveyshuolto. Työntekijöiden velvollisuutena on noudattaa työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita sekä huolehtia työssään omasta ja muiden työtekijöiden turvallisuudesta. Työsuojeluhallinnon tärkein tehtävä on valvoa työsuojelua koskevien säännösten ja määräyksien noudattamista. Valvonta suunnataan siten, että sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Valvontaa toteutetaan pääasiassa työpaikoilla tehtävin tarkastuksin, muita toimenpiteitä ovat esimerkiksi lupien myöntäminen, valvontakyselyt ja lausuntojen antaminen viranomaisille. Valvonnan lisäksi työsuojeluhallinto antaa ohjeita ja neuvoja työn terveyteen ja turvallisuuteen sekä työsuhteen ehtoihin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi se tekee työsuojeluasioissa tiivistä yhteistyötä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. TYÖSUOJELU- HENKILÖSTÖ Työsuojelupäällikkö toimii työnantajan edustajana työpaikan työsuojeluyhteistoiminnassa. Työsuojelupäällikön pitää tuntea työpaikan olosuhteet ja olla niihin nähden riittävän pätevä tehtäväänsä. Hänen tulee olla perehtynyt työsuojelua koskevaan lainsäädäntöön. Työsuojelupäälliköllä tulee olla edellytykset järjestää työsuojelun yhteistoiminta käytännössä. VAROITUSMERKIT: Työsuojeluvaltuutettu edustaa työpaikan työntekijöitä työsuojelun yhteistoiminnassa. Työntekijöiden on valittava työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua, jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Pienemmässäkin työpaikassa työntekijät voivat valita valtuutetut. Toimihenkilöasemassa olevat työntekijät voivat valita omat valtuutettunsa. Työsuojelutoimikunta on perustettava työpaikkaan, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Työnantaja tekee aloitteen toimikunnan perustamisesta Työsuojelutoimikunnan toimikausi on kaksi vuotta. Työsuojelutoimikunnassa ovat edustettuina työnantaja ja työpaikan työntekijät. Jäsenia on joko neljä, kahdeksan tai kaksitoista. Neljännes toimikunnan jäsenistä edustaa työnantajaa, puolet sitä työntekijä- tai toimihenkilöasemassa olevien työntekijöiden ryhmää, joka on niistä suurempi ja neljännes pienempää ryhmää. 5
Digitaaliset painomenetelmät perustuvat tulostukseen suoraan tietokoneen muistista ilman painolevyjä. Englanninkielinen nimitys on usein Computer to print. Tulostus paperille tapahtuu yleensä ilman puristusta tai kosketusta (Non-Impact Printing,NIP). Soveltuvat pienipainoksisten painotuotteiden nopeaan tuotantoon ja vaihtuvan tiedon painamiseen. Integroiduilla jälkikäsittelylaitteilla saadaan nopeasti valmiita hakas- tai liimanidottuja painotuotteita. Valtteina ovat edullisuus ja nopeus sekä mahdollisuus vaihtuvien tietoelementtien painamiseen. digitaaliset painomenetelmät Menetelmille yhteistä on mm: Kosketukseton, puristukseton värinsiirto Ei kiinteää painolevyä eikä pysyvää painoaihetta RIP ohjaa painovaihetta Painoväri siirtyy paperille joko suoraan tai välillisesti Elektrofotografia eli xerografia Yleisin digitaalinen painomenetelmistä. Perustuu fotojohteeseen, jonka varausta pystytään muuttamaan laservalolla. Nestemäinen/pulverimainen tooneri tarttuu varaukseltaan muuttuneisiin alueisiin, josta se siirretään paperille sähkövarauksen avulla. Painokonetyypit Menetelmää käytetään sekä analogisissa että digitaalisissa kopiokoneissa, lasertulostimissa ja isoissa digitaalisissa painojärjestelmissä. Painoaiheen siirtoon voidaan käyttää fotojohtimella päällystettyä rumpua tai hihnaa. Tooneri siirretään paperille joko suoraan pinnalta tai erillisen siirtorummun tai -hihnan avulla. Koneet voivat olla yksi- tai nelivärisiä. Suuret koneet pystyvät painamaan paperin molemmat puolet yhdellä ajolla. Toonerit Jauhemaisia toonereita on yksi- ja kaksikomponenttisia. Yksikomponenttisen hiukkaset voidaan varata, 2-komponenttisissa käytetään pigmentti ja sidenainejauheen lisäksi sähköisesti vrautuvaa kantoainetta. Painomateriaalit ja tuotteet Elektrofotografiset sovellukset kattavat sekä mustavalkoiset että neliväriset tuotteet. Mustavalkotuotteisiin käytetään päällystämättömiä, konttoripaperityyppisiä lajeja. Nelivärituotannossa painojäljen tasaisuus on yleensä puutteellista päällystämättömillä papereilla, joten yleensä käytetään päällystettyjä, kiiltäviä lajeja. Värinsiirron olosuhteet poikkeavat toisistaan eri sovelluksissa, joissain konetyypeissä paperin sähk. Ominaisuudet ovat tärkeitä, jotkut vaativat paperilta alhaista kosteutta värin kiinnitysvaiheen onnistumiseksi. Mustesuihkutekniikka Perustuu pieniin painoväripisaroihin, jotka suunnataan painettavan materiaalin pinnalle tietokoneen ohjaamana. Melko uusi tekniikka, mutta useita käyttökohteita: - Tietokonetulostus toimisto-ja kotikäytössä - Tuotteiden merkintä ja koodaus - Painotuotteiden personointi - Värivedostus - Julisteiden, CAD-tulosteiden ja muiden suurien pienipainoksisten painotuotteiden tuotanto Voidaan tulostaa monille erilaisille ja erimuotoisille pinnoille. Tulostusnopeus on riittävän korkea tuotantolinjoilla tapahtuvaan yksiväriseen koodaukseen matalalla resoluutiolla (päiväykset, osoitteistus). Toisaalta tekniikka on riittävän laadukasta tarkkaan värivedostukseen. 6
Mustesuihkutulostuksen resoluutio riippuu painoväripisaran koosta. Paperin värinäabsortion aiheuttama pisteenkasvu alentaa resoluutiota. Yksi väripisara vastaa yleensä yhtä kuvapikseliä. Rasteripisteet muodostetaan yhdistämällä kuvapikseleitä, kuten digitaalisessa rasteroinnissa. Laitteet Mustesuihkutulotuksessa käytetään jatkuvaa tai epäjatkuvaa tekniikkaa. Jatkuvassa tekniikassa syötetään painoväriä suuttimen kautta painopinnalle. Suihku muuttuu pisaroiksi, joiden koko ja määrä määräytyvät suuttimen koon, nestemäisen painovärin pintajännityksen ja paineen perusteella. Yksisuuttimisissa tulostimissa painojälki muodostetaan yhdestä pisarasuihkusta. Käytetään mm. tuotemerkinnässä. Monisuuttimisissa tulostimissa tulostetaan yhtä aikaa useita painovärisuihkuja, tulostamattomat pisarat ohjataan jätesäiliöön. Drop on demand-tulostuksessa suuttimesta annostellaan väripisaroita vain tarvittaessa painoaiheen mukaan. Pisaroiden tulostuksessa tarvittava paineaalto generoidaan pietsosähköisesti tai lämpösykäyksen avulla. Materiaalit Painovärin tulee pysyä nestemäisenä suuttimessa, mutta sen on kuivuttava nopeasti materiaalin pinnalla. Densiteetin tule olla korkea mutta väri ei saa tunkeutua paperin läpi. Mustesuihkutekniikalla voidaan tulostaa useita materiaaleja, esim. paperia, muoveja ja tekstiilejä. Muita dig. menetelmiä ELEKTROGRAFIA (kuva muodostuu elektronisäteen avulla), IONOGRAFIA (ionisäteen) ja MAGNEGRAFIA (magneettipohjainen kuvanmuodostus). TERMOGRAFIA perustuu lämmöllä aikaansaatavaan värinmuodostukseen tai -siirtoon. ELEKTROGAAKULAATIO perustuu nestemäisen värin kiinteytymiseen kohdistetun sähköpulssin avulla. Kuva:wikipedia 7
offset paino Alois Senefelder v.1797. Yleisin lukutuotteiden painomenetelmä. Painava ja ei-painava pinta ovat samassa tasossa, mutta niiden pintakemialliset ominaisuudet ovat erilaiset. Offsetkoneiden päätyypit ovat arkkioffsetkoneet ja offsetrotaatiot (rainapainokone ja rullapainokone). Rotaatiota on kahta perustyyppiä; kuivauksella ja ilman kuivainta olevat coldset-offsetkoneet, joissakin koneissa on molemmat osat. Offsetpainolevyn runkomateriaaleista yleisin on alumiini, ja se on yleensä 0,15-0,30mm paksu. Painolevyt pinnoitetaan valoherkällä kalvolla. Painolevyn pinta karhennetaan elektrokemiallisesti eli kuurnataan, jotta valoherkkä kalvo tarttuisi siihen hyvin. Periaate Neste leviää ja tarttuu kiinteälle pinnalle, jos sen pintajännitys on alhaisempi kuin kiinteän aineen pintaenergia. Painolevy kastellaan kostutusvedellä, joka leviää levyn ei-painaville pinnoille, joiden pintaenergia on veden pintaenergiaa korkeampi. Sitten levylle levitetään öljypohjainen painoväri, joka tarttuu vain painaville pinnoille. Tämän jälkeen väri siirtyy levyltä kumipinnalle ja siitä paperille. Nykyaikainen offsetpainoyksikkö koostuu vesi- ja värilaitteesta sekä levy-, kumi- ja vastasylintereistä. Vesilaite koostuu vesikaukalosta ja vesiteloista ja värilaite vastaavasti värikaukalosta ja väriteloista. Vesitelasto voi olla yhteydessä väritelastoon, jolloin kostutusvesi emalgoituu painoväriin ennen siirtymistä levylle. Offsetpainoväri on hyvin viskoottista, jähmeää ja sen työstämiseen tarvitaan suuri telasto (usein yli 10 telaa). Värikaukalon etuseinän muodostaa väritukki, joka pyörii askeleittain. Sivusuuntaista värimäärää l. Väriprofiilia säädetään värikaukalon pohjan ja duktoritelan välistä etäisyyttä muuttamalla. Väritelasto siirtää värin levylle, varastoi värin, tasoittaa värikerroksen jokaisen sylinterikierroksen jälkeen ja notkistaa värin sopivaan muotoon. Levy- ja kumisylintereiden vaipoissa on kanaalit, jotka sisältävät painolevyn/kumikankaan kiinnitykseen tarvittavan mekaniikan. Monissa koneissa käytetään vierintärengastekniikkaa, jossa sylinterien päissä olevat karkaistut vierintärenkaat ovat kontaktissa keskenään. Värinsiirto pinnalta toiselle tapahtuu kahden telan tai syliterin välisessä nipissä. Nippipuristus säädetään sopivaksi muovi-/paperiarkeilla. Mitä suurempi nippipuristus on, sitä enemmän painoväri pyrkii tunkeutumaan paperiin. Painonipissä paperi pyrkii painovärin tahmeuden takia seuraamaan kumisylinteriä. Jos paperin pintalujuus on liian alhainen, voi kuituja tai pintaa irrota värin mukana. Arkkioffsetin painoyksikössä voidaan painaa vain toiselle puolelle paperiarkkia. Tyypillisimpiä koneita ovat 1-,2- ja nelivärikoneet. Jos halutaan painaa nelivärituote yksvärikoneella, joudutaan arkit ajamaan koneen läpi 8 kertaa eli kumpikin arkin puoli neljä kertaa. Molemmat arkin puolet painavassa koneessa on oltava kääntölaite. Viimeisen painoyksikön jälkeen arkki siirtyy luovutuksen ketjunaukkareille, jotka kuljettavat arkin mahdollisen IR- tai UV-kuivaajan kautta luovutuspinoon. Tasainen pino varmistetaan alaspäin suunnatuilla puhaltimilla sekä arkintasoittimilla. Isoissa painokoneissa voidaan täysi luovutuspino poistaa koneesta täydessä vauhdissa samaan tapaan kuin alistuspinoa vaihdettaessa. Kääntölaitteella arkki käännetään painoyksiköiden välissä siten, että molemmille puolille paperia voidaan painaa samalla ajolla. Arkin kulkua eri osissa konetta valvotaan laitteilla, jotka hälyttävät tai pysäyttävät koneen häiriön sattuessa. Alistuspöydällä on kaksoisarkinvartija. Arkin suoruutta tarkkaillaan etumerkkien ja sivustimen kohdalla valokennoilla. Valokennot valvovat arkin kulkua siirtorummuilla. 8
Sanomalehtikoneiden rakenteelle on tyypillistä, että samanaikaisesti painetaan useita paperiratoja, jotka yhdistetään taittolaitteessa. Taittolaitteitakin voi olla kaksi, jolloin voidaan samaan aikaan painaa kahta eri tuotetta. Lähes kaikki sanomalehtikoneet on varustettu automaattisilla rullanvaihtajilla. Heatset-offsetmenetelmässä painoväristä haihdutetaan liuotinkomponentti kuivaimessa. Menetelmä sopii etenkin päällystettyjen paperien painamiseen. Offsetin hyödyt ja haitat: + Hyvä sävyjen ja yksityiskohtien toisto huonollakin paperilla + Voidaan käyttää korkeaa rasteritiheyttä ja -rakenteita + Levyjä voidaan valmistaa usealla eri menetelmällä alhaisin kustannuksin + Tarjolla laaja valikoima konetyyppejä + Soveltuu laajalle valikoimalle erilaisia tuotteita niin pienille kuin suurillekin painosmäärille. - Voidaan käyttää vain öljypohjaisia värejä - Tahmea painoväri ja kumikankaan käyttö vaativat paperilta suurta pintalujuutta - Rotaatioiden katkaisupituutta ei yleensä voi muuttaa-arkin pituus rajoittunut - Painomakulatuurin määrä on korkea suht hitaasti reagoivan värilaitteen ja väri-vesitasapainon saavuttamiseen kuluvan ajan takia. 9
seripaino Seripainoa voidaan pitää monipuolisimpana painomenetelmänä. Painetaan mm.tarroja,julisteita,tekstiilejä,lasia,elektroniikan piirikortteja,jopa elintarvikkeita. Seripainolla voidaan painaa suoraan valmiisiin tuotteisiin. Seripainotekniikka perustuu painoväriä läpäisevään seulakankaasen, johon painoalueen sisältävä painokaavio (sapluuna,stensiili)kiinnitetään. Painoväri levitetään seulakankaan päälle ja siirretään kumista raakelia puristamalla seulakankaan läpi alla olevaan painoalustalle. Painokaavion kiinteät osat muodostavat ei-painavan pinnan, joka tukkii seulakankaan ja jonka kohdalta painoväri ei pääse siirtymään. Seripaino kehittyi Japanissa,jossa painokaavio kiinnitettiin ensin hiuksista punottuun verkkoon, sitten silkkikankaalle. Seripaino yleistyi painotekniikassa, kun silkkikangas korvattiin synteettisillä seulakankailla. Tämä paransi painamisen hallintaa ja painojäljen laatua. Painokaavio voidaan valmistaa leikkaamalla tai valottamalla. Leikkausmenetelmää käytetään vain yksinkertaisissa, kompaktipintoja sisältävissä töissä. Painamisen työvaiheet Värinsiirto tapahtuu värikerrosta seulakankaan päällä työntävän raakelin puristaessa painoväriä seulakankaan läpi painoalustalle. Tärkeitä muuttujia ovat seulakankaan tiheys,- paksuus,painovärin läpäisy, värin reologiset ominaisuudet, raakelin tyyppi ja raakelikulma sekä raakelin nopeus. Materiaalit Seripainolla voi painaa lähes mille tahansa materiaalille. Yleisimpiä käytettyjä materiaaleja ovat toispuoleisesti päällystetyt etikettipaperit ja kartongit ja tarralaminaatit. Työvaiheet 1. Suunniteltu kuva kopioidaan kalvolle. 2. Emulsio levitetään seulalle. 3. Kehystä kuivataan uunissa 20-30 minuuttia. 10
4. Kuivuneelle seulalle kiinnitetään teipillä kuvakalvo. 7. Painoväri levitetään raakelilla tiukasti puristaen. 8. Painettu kangas tms. kuivataan vielä infrapunauunissa. 5. Valotetaan uv-valolla. 9. Painoväri pyyhitään pesunesteellä. 6. Emulsio pestään, kuva tulee esiin. 10. Seula pestään painepesurilla (Huom: kuulosuojaimet+suojalasit ja-essu!!) 11
kohopaino Tasapainokoneissa eli tiikeleissä sekä painopinta että painoalusta ovat tasomaisia. Puristus jakautuu laajalle alueelle ja se säädetään tasaiseksi paikkaamalla: painovedoksesta paikallistetaan painoaiheen alueet, joissa puristus on liian alhainen, ja näihin kohtiin puristustason pinnalla olevan muovisen tai paperisen peitteen alle asetetaan sopivaan kokoon leikattuja silkkipaperipaloja. http://friendsofcsntm.com Painotekniikan tekninen vallankumous: JOHANNES GUTENBERG n. 1440 keksi käyttää irtokirjakkeita yhtenäisen puusta kaiverretun painolaatan asemesta ja valmistaa kirjaimet metallista valamalla. Pidetään vanhimpana painomenetelmänä. Oli johtava sanomalehtien painomenetelmä aina 1970-luvun loppuun asti! Käytetään yhä erikoistuotteiden painomenetelmänä. Perinteisesti kohopainon painoaihe valmistettiin ns. kirjasinmetallista. Kirjasimet saattoivat olla irtokirjakkeita tai ne valettiin riveittäin. Painoelenetit koottiin yhteen tasomaiseksi kehilöksi. Sylinterikoneissa kaareva painopinta ainaansaatiin metallista valamalla pahvista puristettua matriisia käyttäen. Nykyään kohopainolevy valmistetaan lähes poikkeuksetta erilaisista fotopolymeerimuoveista. Levy valotetaan UV-valolla neg.filmin läpi, jolloin painavat pinnat kovettuvat. Kehityksessä ei-painava osa poistetaan. Painava pinta on kohollaan 1-2 mm muusta levystä. Nykyisistä kohopainokoneista merkittävimpiä ovat tarrapainatuksessa käytettävät kapearataiset rotaatiot. Näissä koneissa voi olla myös seripainoyksiköitä ja stanssausyksikkö. Vuonna 1447 Saksan Reininmaalla Mainzissa hopeaseppä Johannes Gutenberg ja hänen vävynsä kaunokirjoittaja Peter Schöffer sekä liikemies Johann Fust panivat pystyyn ensimmäisen varsinaisen kirjapainon. Joitakin vuosia myöhemmin syntyi kuuluisa Gutenbergin raamattu, jonka kirjaintyyppi jäljittelee hyvin tarkasti senaikaista kaunokirjoitusta. Vasemmalla käsikirjoitusta ja oikealla sitä jäljittelevää Gutenbergin raamattua: 12
syväpaino Kehittyi 1400-luvulla sinettien kaiverrustekniikasta. Ensimmäiset painotuotteet tehtiin kaivertamalla painoaihe kuparilevylle, levittämällä painoväriä syvennyksiin ja siirtämällä painoväri puristamalla paperille. Myöhemmin kuva valmistettiin myös syövytystekniikalla. Molempia tekniikoita käytetään yhä taidegrafiikassa. Offsetin kehittyminen syrjäytti arkkisyväpainotekniikan. Nykyään syväpainokoneet ovat lähes pelkästään rotaatioita. Syväpainolla painetaan suuripainoksisia, aikakauslehtityyppisiä lukutuotteita sekä sileäpintaisia pakkausmateriaaleja. Periaate Syväpainotekniikassa painava pinta on ei-painavaa alempana. Painoaihe saadaan kuparipintaiselle sylinterille joko kaivertamalla tai syövyttämällä. Painovaiheessa painopinta kastellaan juoksevalla painovärillä ja ylijäämäväri pyyhitään pois metallisella raakeliterällä. Painoväri siirtyy painonipissä sylinteriltä painoalustalle. Kaikki painettavat elementit, myös tekstit ja linjat, rasteroidaan syväpainomenetelmässä. Pinta koostuu rasterikupeista ja näiden väliin jäävistä kannaksista, joiden tehtävänä on kannattaa raakeliterää sen pyyhkiessä väriä. Syväpainojäljen tunnistaa helposti tekstin tai linjojen reunassa esiintyvästä sahalaidasta. Painosylinteri muodostuu teräsvaipasta, joka on päällystetty kuparilla sekä molemmissa päissä olevista akseleista. Sylinterit ovat erittäin painavia, jopa yli 1000 kg ja niiden siirtoon tarvitaan nosto- ja kuljetuslaitteet. Painosylinterit käytetään useaan kertaan. Vanha painoaihe sorvataan pois ja pinta kuparoidaan tarvittaessa uudelleen. Pakkauspainoissa toistuvien painotöiden sylinterit varastoidaan ja käytetään uudelleen uusintapainosten painamiseen. Kuparointi tapahtuu elektrolyyttisesti. Sylinteri asetetaan kuparointilaitteeseen, jossa se pyörii rikkihappoliuoksessa. Pohjalla on kuparirakenteita. Elektrolyysi toimii vastavirralla, sylinteri toimii katodina ja kupari anodina. Eleketrolyysin seurauksena kupari siirtyy ioneina elektrolyytistä sylinterin pinnalle. Tämän jälkeen sylinteri hiotaan ja kiillotetaan. Kaiverrus on vallitseva sylinterinvalmistusmenetelmä. Analogisessa kaiverruksessa skannataan lukusylinteriä, jossa painoaihe on opaalifilmillä. Skannattu signaali muutetaan kaiverruskäskyksi. Suorakaiverruksessa kaiverruspäätä ohjataan tulostustiedostosta saatavalla signaalilla. Itse kaiverrus tapahtuu timanttineulalla. Syövytystä käytetään enää harvoin. Sen ainoa etu kaiverrukseen nähden on suurempi rasterikupin tilavuus, jolla voi olla merkitystä erikoistöissä, esim. lakkauksessa. Kupari on suht pehmeää ja kuluu painamisen yhteydessä. Painoskestävyyden parantamiseksi sylinteri yleensä kromataan elektrolyyttisesti. Syväpainon painoyksikön pääosat ovat väriallas, painosylinteri, raakeliterä, puristustela ja kuivain. Värilaite on hyvin yksinkertainen juoksevan painovärin takia. Painosylinteri pyörii värialtaassa, ja sen pinta kostuu värillä. Raakelinterä poistaa ylimääräisen värin sylinterin pinnalta ja rasterikupeissa oleva väri siirtyy paperille painonipissä. Syväpainomenetelmällä voidaan painaa kiillotettuja, usein päällystettyjä paperi- ja kartonkilajeja sekä erilaisia muoveja ja laminaatteja. Edut ja haitat +Mahdollisuus painaa sekä paperille että muoville +Hyvä värintoisto +Edullisuus suurissa painosmäärissä +Yksinkertainen värinsiirto, helppo hallita -Korkeat aloituskustannukset -Painovärin liuotin vaatii talteenoton ja käsittelyn -Värinsiirto onnistuu vain sileillä materiaaleilla 13
fleksopaino Fleksopaino on kohopainomenetelmä, jossa painolaattana käytetään joustavaa materiaalia. Fleksopaino oli pitkään varsin karkea painomenetelmä, jota käytettiin esimerkiksi aaltopahvipakkausten painamiseen. 1900-luvun loppuvuosina tekniikkaa kehitettiin monin tavoin. Tänään fleksopainon voidaan sanoa olevan nykyaikainen versio vanhasta kohopainomenetelmästä. Fleksolla voi painaa hyvin monenlaisille materiaaleille, jopa metalli- ja muovilevyille. Painopinta voi olla sileä tai karhea. Se voi olla myös päällystetty tai päällystämätön. Toisin kuin syväpainossa, fleksopainossa painojäljen tuottava pinta on koholla. Mustealtaan ja painotelan välissä on niin sanottu anilox-tela. Kyseisen telan tehtävä on siirtää muste mustealtaasta painotelalle. Toimintaperiaate: Anilox-telan pintaan on kaiverrettu pieniä kuppeja mustetta varten. Anilox-telan pinnalta poistetaan ylimääräinen muste kaavinterän avulla ennen anilox-telan ja painotelan välistä kontaktia. Kaapimisen jälkeen mustetta on ainoastaan anilox-telan pinnan kupeissa. Tämän jälkeen muste siirtyy anilox-telan kupeista painotelan pinnalle. Lopulta kuva siirretään painotelalta substraatille puristussylinterin tuottaman paineen avulla. Fleksopainolle on tyypillistä pehmeästä materiaalista valmistettu painotela. Pehmeällä materiaalilla pyritään musteen tasaisempaan ja parempaan levittymiseen painotelan kuvapinnoilla, kun muste siirretään anilox-telalta painotelalle. Pehmeä materiaali heikentää myös silti hieman painojälkeä. Puristustelan paino voi aiheuttaa painotelan geometrian muuttumisen ja vääristyneen kuvan substraatilla. Lisäksi kuvien reunat ovat fleksopainatuksella valmistetuissa tuotteissa usein epätasaiset, mikä musteen leviämisestä. Laatua on silti mahdollista parantaa esimerkiksi pienentämällä painotelan ja puristustelan välistä painetta Painopinnan rakenne ja valmistus Fleksossa painopintana käytetään polymeerilaattaa. Painopinnanvalmistuksessa fotopolymeerilaattaa valotetaan filmin läpi ja kehityksen jälkeen painoaiheen muodostavat alueet jäävät laatassa ei-painavaa aluetta korkeammalle. Taipuisa laatta kiinnitetään painosylinterin pinnalle. Laatta voidaan myös valottaa suoraan digitaalisesta aineistosta (computer to plate). Painovärin siirtyminen nipissä painettavalle pinnalle Kuva: https://sofianprosessi.blogspot.fi Fleksopainokoneen värilaite on yksinkertainen. Värikaukalossa pyörivä tela nostaa väriä kuppitelalle (anilox-tela), ja telan pyöriessä raakeli pyyhkii ylimääräisen värin takaisin kaukaloon. Anilox-telan kupeista väri siirtyy painolaatalle ja siitä paperiin paino- ja vastasylinterin muodostamassa nipissä. 14
Uudemmissa koneissa käytetään kammioraakelijärjestelmää, missä painoväri levitetään suoraan anilox-telalle. Painettavat tuotteet Fleksoa käytetään tyypillisesti pakkauspainatuksessa, jolloin painettavat materiaalit vaihtelevat tuotteen mukaan. Fleksolla painetaan usein tuotteita, joissa saavutettava painojäljen laatutaso on tarkoitukseen riittävä, eli käytetään harvaa rasteria tai sävykuvia ei paineta lainkaan. Esimerkkituotteita tästä ovat erilaiset kotelot, kääreet, pussit sekä aaltopahvi. Sanomalehtien painatuksessa fleksoa on käytetty jonkin verran ja konelinjojen valmistus on keskittynyt vain muutamille painokoneenvalmistajille. Käytännössä neliväripainatuksen yleistyttyä fleksolla saavutettava nelivärilaatu ei pärjää kilpailussa offsetia vastaan, mutta on silti kehittynyt viime aikoina. Toiminnalliset vaatimukset Paperilta vaaditaan tasaista painoväriabsorptiota. Väristä riippuen paperilta vaaditaan sopivaa pinnan huokoisuutta. Paperilta vaaditaan riittävää pölyämättömyyttä. Prosessitekniset vaatimukset Paperin tulee kestää usean värin märkänä märälle painatus. Paperilla tulee olla riittävät lujuusominaisuudet. Tuotetekniset vaatimukset Paperilta vaaditaan hyvää painojäljen tasaisuutta, jotta täyspeitteiset pinnat toistuvat luonnollisina ja rasterikuvat terävinä. Paperi tulee pystyä painamaan haluttuun tummuustasoon. Elintarvikepakkauksissa myös painovärin tulee olla elintarvikekelpoista, jolloin paperin/kartongin on toimittava ko. värin kanssa. Tuote itsessään voi mahdollisesti asettaa erityisvaatimuksia: esim. elintarvikepakkauksiin käytettävän paperin ja kartongin tulee olla elintarvikekelpoista. Painokonerakenteet Flexopainolaitteet ovat melko yksinkertaisia. Yhdessä painoyksikössä on vain yksi painolaite. Ratapainokoneisssa yksiköt ovat usein päällekkäin, jotta säästettäisiin tilaa. Fleksomenetelmän joustavan painolevyn ja kovan vastatelan vuoksi molempien puolien samanaikainen painatus samassa nipissä ei ole mahdollista. Suurin tuoteryhmä on pakkauspainotuotteet ja tästä johtuen painatus tehdäänkin usein vain yksipuolisesti. Fleksopainokoneen nipissä painetaan yksi väri yhdelle puolelle paperia. Kun painetaan useampia värejä, käytetään useita yksiköitä. Keskussylinterirakenteessa yhden suuren vastasylinterin ympärillä on useita painosylintereitä värilaitteineen. Tällä menetelmällä saadaan hyvä osavärien kohdistus. Edut ja haitat +Painolaite on yksinkertainen,kuntoonlaitto nopea +Liuotinpohjaiset painovärit kuivuvat nopeasti +Voidaan painaa laajalle valikoimalle materiaaleja +Painolevyn kustannukset alhaisemmat kuin painosylinterin +Voidaan painaa jatkuvia,katkeamattomia painoaiheita +Painopituutta on helppo muuttaa - Sävyn- ja yksityiskohtien toisto on offsetia ja syväpainoa alhaisempi - Kuvissa on käytettävä suht haraa rasteria - Pienen tekstin ja sävykuvien + suurempien kompaktipintojen painaminen vaikeaa samalta painolevyltä kuva: http://www.ekslabel.de Fleksopainomenetelmä kehittyy kuitenkin koko ajan ja vahvistaa asemiaan. Sen osuutta nostavat mm. pakkausalan kasvu sekä painolaadun ja prosessin hallinnan kehittyminen. Vesiohenteisten värien käytön lisääntyminen ympäristö- ja terveyssyistä voi myös edistää fleksomenetelmän suosiota. Fleksolla on myös mahdollisuuksia yleistyä sanomalehtien ja kirjojen painomenetelmänä. 15
Jälkikäsittelyllä tarkoitetaan kaikkia painamisen jälkeisiä työvaiheita, joilla painotuote saadaan valmiiksi käyttöä tai jatkojalostusta varten. Joissakin tapauksissa painotuote valmistuu jo rotaatiopainokoneen taittolaitteella tai heti sen jälkeen. Taitto Painetut arkit taitetaan taittokoneella. Tyypillinen lukutuotteen taittotapa on ristitaitto, jossa arkki taitetaan puoliksi 2-3kertaa. Muut yleisimmät taittotyypit ovat haitaritaitto, ikkunataitto ja käärötaitto. Taittokoneet toimivat tasku- ja veitsiperiaatteella tai ovat näiden yhdistelmiä. Arkit alistetaan koneeseen pinosta yksittäin/limittäin. Leikkaus Jälkikäsittelyssä yleisin leikkaustoiminto on tuotteen puhtaaksileikkaus. Metallinen terä leikkaa paikallaan olevan tuotteen/tuotenipun pehmeää vastaterää vasten. Tällä periaatteella toimivat mm.paperileikkuri ja kolmiteräleikkuri. Pakkauspainotuotteissa voidaan käyttää pituusleikkuria, jossa painettu rata katkaistaan pituussuunnassa pyöreällä terällä pehmeää tai kovaa vastakappaletta vasten. Muotoleikkausta eli stanssausta käytetään mm.etikettien ja pakkausaihioiden valmistuksessa. Leikatut etiketit pakataan määränippuihin. Kokoaminen jälkikäsittelymenetelmät Lukutuotteiden osat, taitetut arkit kootaan yhteen ennen sidontaa. Työvaihetta kutsutaan kokoamiseksi/keräilyksi ja koneita kokoojalinjoiksi tai kollaattoreiksi. Pienten painosten koonta voidaan tehdä myös käsin. Hakasidonnassa arkit kootaan sisäkkäin, liima-ja lankanidonnassa peräkkäin. Hakasnidonta Sisäkkäin kootut arkit nidotaan toisiinsa selästä 2-4 metallihakasella. Kansiarkki voi olla eri materiaalia kuin muu tuote ja se alistetaan viimeisenä. Ennen nidontaa varmistetaan, etää tuote on oikein koottu ja suorassa. Hakanen muodostetaan metallilangasta ja katkaistaan sopivaan mittaan lehden selän paksuuden mukaan. Hakasnidottujen lehtien kansiarkki saattaa käsittelyssä helposti revetä irti lehdestä. Tätä voidaan estää käyttämällä kansiarkkiin paksumpaa,repäisylujuudeltaan parempaa paperia. Liimasidonta Liimasidonnan aluksi koottu kirjablokki alistetaan liimanidontakoneeseen tai -linjalle. Arkkien kohdistus varmistetaan täryttimellä, jonka jälkeen blokki puristuu kahden metallilevyn väliseen taskuun ja kuljetin vie sen liimanidonnan eri vaiheiden kautta luovutukseen. Aluksi blokin selkä leikataan ja rouhitaan. Leikkauksen syvyys on 2-3 mm, ja sen tehtävänäon poistaa arkkien taite niin, että liimaa voi tunkeutua jokaiseen arkkiin. Rouhinnalla parannetaan liiman absorpiota ja liimasauman lujuutta. Liimaa levitetään blokin selkään yksi/ kaksi kerrosta ja usein myös n.5 mm leveydeltä blokin etu- ja takasivulle aivan selän viereen. Liiman levityksen jälkeen tapahtuu kannen alistus ja yhdistäminen blokkiin. Jos kansi on paksua kartonkia, se on usein nuutattu selän taiton parantamiseksi. Nuuttaus voidaan tehdä eräissä koneissa myös alistusvaiheessa. Liimauksen onnistuminen varmistetaan puristamalla. Liiman kuivumisnopeus riippuu mm.liimatyypistä, liimakerroksen paksuudesta sekä liiman absorpiosta paperiin. Yleisimmät liimatyypit ovat hotmelt-eli sulateliimat,pur-liimat sekä dispersioliimat. Lankanidonta Kutsutaan myös ompeluksi tai neulonnaksi.. Käytetään korkealaatuisten, kirjamaisten tuotteiden sidontaan. Sidos on hakas- ja liimanidontaa lujempi, ja tuotteen auekavuus on parempi. Prosessi on edellisiä hitaampi joten tuotantokustannukset ovat moninkertaiset. 16
Lankanidonta tehdään lävistämällä taitettujen arkkien selkä neuloilla, jotka kuljettavat nidontalankaa mukanaan. Langat sitovat arkin sisäkkäiset lehdet yhteen ja peräkkäiset arkit toisiinsa. Lankanidonta voidaan tehdä manuaalisella tai automaattisella lankanidontakoneella tai käsin. Suurin osa lankanidotuista tuotteista sidotaan koviin kansiin. Pehmeisiin kansiin sidonta tehdään kuten liimanidonnassa mutta ilman selän leikkausta ja rouhintaa. Kovakantisen kirjan kansitus Kovakantisten kirjojen sidonnassa on useita erityisvaiheita. Lankanidottuun kirjaan liimataan ensin etulehdet, joiden tehtävänä on yhdistää ensin blokki ja kansi. Selkä vahvistetaan liimaamalla siihen harsokangas ja kreppipaperi. Blokkiin voidaan kiinnittää pää- eli kapiteelinauhat sekä lukunauha. Paksujen kirjojen selkä pyöristetään ja taive muotoillaan avautuvuuden parantamiseksi. Kansi valmistetaan ylivetomateriaalista sekä kansi- ja selkäpahveista. Ylivetomateriaali voi olla paperia, muovia, kangasta, jopa nahkaa tai edellisten yhdistemiä. Kansitusvaiheessa levitetään liimaa blokin etulehdille ja blokki yhdistetään kansiin. Selkää ei liimata. Kansituksen jälkeen puristetaan vielän selän ja blokin välinen taive muotoonsa. Kirja voidaan varustaa kansipaperilla. Valmiit kirjat pinotaan ja niitä säilytetään puristuksessa n.vuorokauden ajan, kunnes liima on kuivunut. bod.fi 17
työnäyte 1 Kuva kankaalle seripainossa Suunnittelin Illustratorilla laukkuun tulevan pöllökuvan ja tekstin. Otin suunnitellessa huomioon, että käytän vain yhtä väriä ja että muoto on sopivan yksinkertainen. Kuva painettiin painoa varten kalvolle. Open All Night Painoin kuvan kankaalle edelläesitellyllä seripainotekniikalla. Ohessa kuva laukusta, johon ompelin kankaalle painamani pöllökuvan. 18
sesonkituote pikkujouluihin työnäyte 2 Pastillirasia Parasta ennen : ELOKUU/2018 Best före : AUGUSTI/2018 PIKKUMUSTA SALMIAKKIPASTILLEJA. Ainekset: sokeria, tärkkelysiirappia, muunnettua tärkkelystä, liivatetta, ammoniumkloridia, lakritsiuutetta, suolaa, stabilointiainetta, (sorbitolia), pintakäsittelyainetta (mehiläisvahaa),aromeja, väriä (E153) Pastiller med salmiaksmak. Ingredienser: socker, stärkelsesirap, modiferad stärkelse, gelatin,ammoniumklorid, lakritsextrakt, salt, stabiliseringsmedel, (sorbitol), ytbehandlingsmedel (bivax), aromer, färgämne (E153) SALMIAKKIPASTILLEJA 32g SALMIAKKIPASTILLEJA 32g PIKKUMUSTA sesonkituote pikkujouluihin PIKKUMUSTA SALMIAKKIPASTILLEJA Saimme askia varten valmiin pohjan, jolle suunnittelin illustratorilla oman ideani salmiakkipastillirasiaan. Suunnitellessa täytyi huomioida koko ajan askin muoto, ja kuinka teksti ja kuvat asemoidaan oikein päin. Askiin lisättiin myös tuotetiedot, vivakoodi, parasta ennen- ja kierrätysmerkki. Halusin omasta askistani hauskan ja tyylikkään, leikittelin ajatuksella pikkumustasta, joka tässä voidaan mieltää salmiakkipastilliksi, mutta myös perinteisesti naisten mustaksi hamoseksi. Musta-valko-punainen värimaailma tuntui parhaalta tässä tapauksessa. Tulostin valmiin version pahville ja taittelin valmiiksi, liimasin laidat kiinni. Suunnittelin askista myös ilmoituksen (pienen ja suuren) sekä t-paidan. Maku, joka säväyttää! UUTUUSMAKU NYT KAUPOISSA! Hyvää Karkkimaasta Mirjami Vertainen 19
työnäyte3 Yleisurheilulehden kannet Käsittelin valmiiksisaadut kuvat photoshopissa. Erityisesti värejä täytyi säätää luonnollisemmiksi (CMYK, hue/saturation, color balance) ja tuoda varjoja ja muotoja esiin. (levels, curves, shadows/highlights). InDesignissa kuvat asetettiin valmiille kansipohjille. Kuvat asemoitiin offsetpainoa varten Prepsissä. CM YK PREPS CM YK PREPS CM YK PREPS CM YK PREPS CM YK PREPS Työ oli 4-värityö, joten asemoiduista kansista tehtiin neljä peltiä; Magenta, Cyan, Musta ja Keltainen. 20 CM YK PREPS CM YK PREPS CM YK PREPS
itsearviointi Oma tavoitteeni on koko ajan ollut kyetä olemaan niin paljon paikalla ja seurata opetusta niin, ettei stressiä pääse syntymään, ja voin mahdollisimman rauhallisesti edetä opiskelussa. Elämäntilanteeni pienen lapsen vanhempana on asettanut pienet haasteensa eniten sairastelun muodossa, mutta mielestäni opiskelu on sujunut hyvin. Painotekniikassa etenkin alun teoria oli kyllä vaikea hahmotettava, kun ei ollut koskaan painokonetta nähnytkään. Opettajalta saatu painotekniikkakirjanen osoittautui tosi hyödylliseksi kotitehtävien ja tämän työnäytekansion koonnissa, vaikkei kaikki tekniset jutut ihan aukeakakaan. Painosalissa työskentely on ollut kiinnostavaa ja haastavaa. Aluksi hieman turhautti, kun ei ymmärtänyt koneita ja isommissa ryhmissä työskennellessä saattoi joutui kuikkimaan toisten selkien takaa, mitä tapahtuu. Itsenäisemmässä työskentelyssä on ollut hienoa huomata, että ainakin osa asioista on hallinnassa. Seripainoa olisin mielelläni kokeillut toistamiseenkin. Kansion teossa yllätti hieman se, kuinka paljon pelkkään sisällön kirjoittamiseen kuluu aikaa. Jälkikäteen ajatellen varaisin siihen nyt hieman enemmän aikaa. 21
Pavipv16späivä Kevät 2017 22