MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite Vanhempi hallitussihteeri 27.7.2017 Teemu Nikula VALTIONEUVOSTON ASETUS METSÄSTYSASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Yleistä Metsästyslain muuttamisesta annettu laki (504/2017) tulee pääosin voimaan 1 päivänä elokuuta 2017. Ampumakoetta ja saalisilmoituksia koskevat asetuksen säännökset on tärkeätä saada voimaan mahdollisimman pian lain voimaantulon jälkeen. Metsästyslakiin (615/1993) tehtyjen muutosten edellyttämien valtioneuvoston asetukseen tehtävien muutosten lisäksi tällä esityksellä toteutetaan kiireellisiä villisikatyöryhmän (HARE 047:00/2014) mietinnön (Työryhmämuistio MMM 2015:1) linjauksia. Työryhmän tehtävänä oli selvittää Suomen villisikakannan tilannetta ja linjata toimenpiteet, joiden avulla villisikakantaa hoidetaan ja sen tilannetta hallitaan metsästyslainsäädännön ja eläintautilainsäädännön nojalla, ottaen huomioon erityisesti afrikkalainen sikarutto -virustaudin (ASF) leviämisen estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Villisikatyöryhmän mietintö sisältää ehdotuksen toimenpideohjelmaksi villisikakannan hallinnan tehostamiseksi ja afrikkalaisen sikaruton leviämisen vastustamiseksi. Toimenpideohjelma on laadittu linjaamaan niitä käytännön toimenpiteitä, joilla villisikakantaa hallitaan metsästyksen ja riistanhoidon toimenpitein sekä pienennetään afrikkalaisen sikaruton (ASF) maahantuloriskiä Suomeen metsästysmatkailun sekä luonnonvaraisen villisikakannan kautta. Metsästysasetukseen ehdotettavilla muutoksilla tultaisiin toteuttamaan ehdotettua toimenpideohjelmaa. Esitettävä valtioneuvoston asetus annettaisiin metsästyslain 10, 21, 29, 34 sekä 38 a :n nojalla. Metsästysasetukseen tehtäisiin metsästyslain muutoksen edellyttämät muutokset. Asetuksessa säädettäisiin ensinnäkin, että metsäkauriin lisäksi myös villisian, hillerin ja metsähanhen metsästyksestä olisi tehtävä saalisilmoitus Suomen Riistakeskukselle. Saalisrekisteriä koskevan sääntelyn voimaantulon myötä myös hirvieläinten pyyntilupien sekä muiden pyyntilupien edellyttämä saalistieto yhdenmukaistettaisiin vastaamaan metsästyslain 38 b :n edellytyksiä. Pyyntilupaan ja hirvieläimen pyyntilupaan liittyvän saalisilmoituksen osalta edellytettäisiin tieto saaliin ampujasta. Peltopyyn pyyntiluvanvaraisen metsästyksen osalta ampujatietoa ei kuitenkaan edellytettäisi. Villisian metsästyksessä sallitun aitauksen käytöstä annettaisiin tarkemmat säännökset. Ampumakoesääntelyä täsmennettäisiin, sillä asetuksella edellytettäisiin ampumakoe myös jousimetsästyksessä eräissä tapauksissa. Asetuksella myös sallittaisiin metsästys jousella pienten hirvieläinten sekä muflonin ja villisian metsästyksessä. Jousimetsästyksen salliminen edellyttää myös muutoksia hirvieläinten metsästyksessä käytettäviin varusteisiin. 2 Tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Metsästysasetuksen muutoksen tavoitteena on säätää metsästyslakiin tehtyjen muutosten edellyttämät tarkemmat säännökset. Metsästyslain muutokset koskevat muun muassa ampumakoetta, hirven metsästystä, metsästyksenjohtajaa, suurpetojen houkuttelua ravinnolla, metsästyksen rajoittamis-
2 ta, saalisilmoitusta sekä ilmoitusmenettelyä rauhoittamattomien lintujen rauhoituksesta poikkeamisessa. Tällä asetuksella on tarkoitus säätää kiireellisenä ampumakokeita sekä saalisilmoituksia koskevat tarkemmat säännökset. Muut muutokset voidaan säätää myöhemmin. Esityksen tavoitteena on ensinnäkin varmistaa, että metsästysjousella metsästys on eettistä edellyttämällä erillistä ampumakoetta metsästysjouselle. Tarkemmat tekniset säännökset annetaan ministeriön asetuksella. Ampumakoe on edellytys sille, että tällä asetuksella laajennetaan metsästysjousen käyttöä myös villisian, pienten hirvieläinten (kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, valkohäntäpeura ja metsäpeura) sekä muflonin metsästykseen. Riistatiedon kattavuuden parantamiseksi asetuksella säädettäisiin, että villisian, hillerin ja metsähanhen metsästyksestä olisi tehtävä saalisilmoitus aiemmin edellytetyn metsäkauriin lisäksi. Lisäksi metsästyslain 10 :n mukaisten pyyntilupien ja 26 :n mukaisten hirvieläinten pyyntilupien saaliin ilmoittamista koskeva sääntely yhdenmukaistettaisiin metsästyslain 38 b :n voimaantulon myötä, sillä tiedotuksen ja koulutuksen näkökulmasta on selkeää, että saalisilmoitusvelvollisuuden vaatimukset ovat mahdollisimman yhteneväiset eri riistalajien välillä. Villisian metsästyksen tehostamiseksi tuli voimaan 15 päivänä kesäkuuta 2016 metsästyslain 34 :n muutos, joka mahdollistaa aitauksen käyttämisen sallimisen valtioneuvoston asetuksella villisian metsästyksessä. Aitausta koskevat tarkemmat säännökset varmistavat, että aitauksella tapahtuva pyynti on eettistä. Vuoden 2015 alussa Suomessa arvioitiin Suomen riistakeskuksen tekemien kyselyjen perusteella olevan noin 1 000 1 300 villisikaa. Villisikatyöryhmä ehdotti alustavasti villisikakannan puolittamista valtakunnan tasolla. Tavoitteesta huolimatta kanta on kuitenkin vahvistunut. Nykyinen kanta-arvio talvelta 2016 2017 on 3 400 villisikaa. Villisikakannan tiheys ja levinneisyys vaikuttaa suoraan siihen, miten afrikkalaisen sikaruton tartunta säilyisi populaatiossa ja leviäisi edelleen. Aitauksella mahdollistettaisiin villisikakannan sääntely nykyistä tehokkaammin. 3 Yksityiskohtaiset perustelut 5 a Eräiden riistalajien metsästyksessä edellytettävä saalisilmoitus Asetukseen lisättäisiin uusi 5 a, jossa säädettäisiin eräiden riistalajien metsästyksessä edellytettävästä saalisilmoituksesta. Metsästyslain 38 a :ssä säädetään, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää riistaeläimestä tehtävästä saalisilmoituksesta, mikäli riistaeläinlajin metsästyksen kestävyyden varmistaminen tai metsästyksen tarkoituksenmukaisen järjestäminen sitä edellyttää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä ja metsähanhesta olisi tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Metsäkauriin sekä villisian osalta kyse olisi tarkoituksenmukaisen metsästyksen varmistamisesta saalismäärän ja siitä lasketun kanta-arvion perusteella. Hilleri on puolestaan taantunut riistalaji, josta tehdään vain satunnaisia havaintoja. Metsähanhi on myös taantunut riistalaji ja sen kansainvälinen hoitosuunnitelma edellyttää saalisilmoitusta. Harvalukuisten riistasaalislajien osalta Luonnonvarakeskuksen 5 000
3 metsästäjälle vuosittain lähetettävä saaliskysely ei anna riittävän tarkkoja tietoja saaliista. Metsästyksen kestävyyden varmistaminen edellyttää nykyistä tarkempia ja kattavampia saalistietoja. Saalisilmoitus tehtäisiin Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä. Tiedotuksen ja koulutuksen näkökulmasta on selkeää, että saalisilmoitusvelvollisuuden vaatimukset ovat mahdollisimman yhteneväiset eri riistalajien välillä. Saalisilmoitusvelvollisuuden toteutuminen käytännössä edellyttää onnistunutta tiedottamista. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin saalisilmoituksen sisällöstä. Saalisilmoituksesta olisi käytävä ilmi metsästäjän nimi ja metsästäjänumero, pyydystettyjen eläinten määrä ja laji, pyyntiajankohta sekä paikka, jossa riistaeläin saatiin saaliiksi. Lisäksi saalisilmoituksesta olisi käytävä ilmi villisian ja metsäkauriin osalta sukupuoli ja arvio iästä. Pakollisen saalisilmoituksen ohessa on tarkoituksenmukaista mahdollistaa vapaaehtoisesti toimitettavien lisätietojen keruu. Kerättävät lisätiedot olisivat metsästyksen kestävyyden varmistamiseen ja tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen liittyviä asioita, kuten saalisyksilön ikä, sukupuoli, paino tai saalisyksilöstä otetut kuvat tai näytteet sekä tieto metsästystapahtumasta ja -tavasta. Edellä mainittuja tietoja voitaisiin käyttää esimerkiksi metsähanhisaaliin alalajijakauman selvittämiseen saalislinnuista otettujen kuvien perusteella. 9 Pyyntilupaan ja hirvieläimen pyyntilupaan liittyvä ilmoitusvelvollisuus Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että saalisilmoitus toimitettaisiin riistanhoitoyhdistysten sijasta Suomen riistakeskukselle Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin nykyisen saalisilmoituksen tietojen lisäksi velvollisuus ilmoittaa eläimen ampujan nimi ja metsästäjänumero. Lisäyksellä yhdenmukaistetaan saalisilmoituksessa ilmoitettavia tietoja vastaamaan muita lakisääteisiä saalisilmoituksia. Yhdenmukaistaminen osaltaan helpottaa sähköisten palveluiden kehittämistä riistahallinnon Oma riista -asiointipalvelussa. Peltopyyn pyyntiluvanvaraisen metsästyksen osalta ampujan nimeä tai metsästäjänumeroa ei tarvittaisi vaan pyyntiluvan hakijan tiedot riittäisivät. Voimassa oleva 3 momentti sisältää säännökset riistanhoitoyhdistyksen velvollisuudesta toimittaa sille ilmoitetut tiedot Suomen riistakeskukselle. Asiasta ei tarpeettoman sääntelyn purkamisen vuoksi enää säädettäisi. Voimassa olevan pykälän 4 momentista tulisi uusi 3 momentti. 11 Loukun, aitauksen ja jalkanarun käyttäminen Sisällöllisesti ainoa lisäys voimassa olevaan pykälään on ehdotuksen 3 momentti, jossa säädettäisiin tarkemmin aitauksen käyttämisestä villisian metsästyksessä. Pykälän 1 momentin sääntelyä tarkennettaisiin siten, että käytetty ilmaus pyyntilaitetta korvattaisiin ilmaisulla pyyntivälinettä. Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan ja
4 voimassa olevan pykälän 3 momentista tulisi uusi 4 momentti, johon samalla tehtäisiin villisian metsästystä ja pyyntivälineiden tarkastamista koskeva tarkennus. Pykälän 3 momentissa täsmennettäisiin metsästyslain 34 :ssä villisian pyynnissä sallituksi säädetyn aitauksen käyttöä. Elävänä pyytävää aitausta saisi käyttää villisian pyydystämiseen. Aitauksen tulisi olla riittävän suuri, jotta villisika jälkeläisineen mahtuisi luontevasti aitaukseen. Suositeltava aitauksen koko olisi vähintään 50 neliömetriä. Lisäksi aitauksen tulisi olla muodoltaan pyöreä tai ovaali, jotta villisiat eivät ajautuisi aitauksen kulmiin ja siten kiipeäisi toistensa päälle. Lisäksi aitauksen tulisi olla kattamaton ja suositeltava aitausten seinämien korkeus enintään 150 senttimetriä, jotta mahdollisesti aitaukseen joutuvat hirvieläimet pääsevät hyppäämään aitauksen seinämien yli. Aitauksen ulkopuolella, mutta kiinteästi sen sivulla, tulisi olla villisikojen erottelua varten suljettavissa oleva käytävä (erottelukäytävä). Pykälän 4 momentissa edellytettäisiin, että villisian metsästyksessä käytettävä aitaus tulisi tarkistaa kaksi kertaa vuorokaudessa, käytännössä aamulla ja illalla, jotta villisika ei joudu olemaan aitauksessa pisimmillään täyttä vuorokautta. Muiden lajien kohdalla pyyntivälineen käyttäminen on järjestettävä niin, että vähintään kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntivälineeseen. Pykälän 1 3 momentissa mainittujen pyyntivälineiden tarkastaminen voidaan järjestää myös sellaisella elektronisella valvontalaitteella, jolla pystyy pykälän 4 momentin mukaisesti toteamaan eläimen menneen pyyntivälineeseen. 16 a Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Metsästyslaissa aiemmin säädetystä velvollisuudesta suorittaa rihlattua luotiasetta koskeva ampumakoe siirretään metsästyslakiin tehtyjen muutosten jälkeen metsästysasetukseen. Pykälä vastaisi voimassa olevaa säännöstä kuitenkin siten, että villisika mainittaisiin uutena lajina. Pykälässä säädettäisiin, että kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 :ssä tarkoitetun ampumakokeen. 20 Jousiasetta koskevat yleiset vaatimukset Pykälän 1 momentissa säädetään niistä riistaeläimistä, joiden metsästyksessä saa käyttää jousiasetta. Tähän luetteloon lisättäisiin villisika, pienet hirvieläimet (kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, valkohäntäpeura ja metsäpeura) sekä mufloni. Voimassa olevan pykälän 2 momentti säilyisi muuttumattomana. Pykälän 3 momentti säilyisi muutoin sellaisenaan, mutta 22 millimetrin nuolen kärjen vaatimus edellytettäisiin euroopanmajavan, kanadanmajavan ja metsäkauriin lisäksi kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin ja villisian jousimetsästyksessä. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että metsäkaurista, kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, muflonia tai villisikaa jousella metsästettäessä ampujana saisi toimia ainoastaan se, joka on suorit-
5 tanut metsästyslain 21 :ssä tarkoitetun ampumakokeen. Jatkossa myös metsäkauriin osalta edellytettäisiin siirtymäajan jälkeen jousikoetta. 22 Hirvieläinten metsästyksessä käytettävät varusteet Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetty vaatimus ei koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta. Pykälän 2 momentin sääntelyä muutettaisiin siten, että oranssia tai oranssinpunaista väriä ei tarvitsisi olla metsästäjän päähineessä eikä vaatteissa myöskään silloin, kun metsästäjä metsästää metsästysjousella. Metsästys jousella on lyhyen ampumaetäisyyden ja hyvän laukauksen edellyttämän eläimen rauhallisuuden vuoksi niin vaativaa, että metsästäjän vaatetuksella ja suojaväreillä on erityistä merkitystä pyynnin onnistumiselle Pykälän 2 momentin poikkeuksia sovellettaessa on huomattava, että hirvieläinten metsästyksessä on pääasiallisesti oltava metsästyksenjohtaja, jonka tehtävänä on huolehtia metsästyksen turvallisuudesta. Tapauskohtaisesti voi olla perusteltua, että rakennelman suojasta tai jousella metsästävä henkilö käyttää oranssia vaatetusta siirtyessään metsästyspaikalle ja sieltä pois sekä maastossa saaliseläintä etsittäessä ja käsiteltäessä. Hirvieläinten seuruemetsästyksessä oranssin vaatetuksen käyttö voi olla perusteltua myös jousta käyttävälle metsästäjälle metsästyksen turvallisuuden ja tarkoituksenmukaisen järjestämisen vuoksi. Metsästyksenjohtaja voi myös metsästysasetuksen 23 :n nojalla edellyttää oranssin vaatetuksen käyttämistä. 44 Metsäkaurissaaliin ilmoittaminen Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, sillä metsäkauriin metsästyksessä tehtävästä saalisilmoituksesta säädettäisiin uudessa 5 a :ssä. 45 Poromiehen oikeus metsästysaseen kuljettamiseen 4 Asian valmistelu Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, sillä asiasta säädetään jatkossa metsästyslain 35 :ssä, jonka nojalla Suomen riistakeskus voisi myöntää luvan poiketa aseenkuljettamista moottorikäyttöisen ajoneuvolla maastossa koskevista säännöksistä. Asetusesitystä (HARE 034:00/2014) valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa. Esitetty asetus annettiin lausunnolle 19.6.2017 päivätyllä pyynnöllä ja se oli nähtävillä myös maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla. Lausuntopyyntö lähetettiin kiireellisenä, jotta metsästyslain muutosten edellyttämät tarkemmat säännökset saataisiin voimaan metsästyslain voimaantulon aikoihin. Lausuntoa pyydettiin Suomen
6 riistakeskukselta, valtiovarainministeriöltä, sisäministeriöltä, oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Poliisihallitukselta, Rajavartiolaitokselta, Metsähallitukselta, Luonnonvarakeskukselta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestöltä, Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf:ltä, Suomen metsästäjäliitolta, Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry:ltä, Perinnejousimetsästäjäin Liitto ry:ltä, Paliskuntain yhdistykseltä, saamelaiskäräjiltä, Suomen Luonnonsuojeluliitolta, Luonto- Liitolta, Birdlife Suomi ry:ltä sekä WWF:ltä. Lausuntoja annettiin 18 kappaletta. Niiden pohjalta asetusesityksen 5 a :n sanamuotoa täsmennettiin kielellisesti Suomen riistakeskuksen lausunnon pohjalta. Lisäksi muistioon tehtiin eräitä lisäyksiä ja korjauksia. Ympäristöministeriö totesi, että ehdotetut muutokset ovat tarpeen metsästyslakiin tehtävien muutosten johdosta ja piti muutoksia kannatettavina. Myös Luonnonvarakeskus piti muutoksia tarpeellisina ja kannatettavina sekä painotti erityisesti saalistiedon keräämistä tarpeellisena. Luonnonvarakeskus totesi lisäksi, että aitauksen käytön salliminen villisian metsästyksessä on tarpeellinen menettelytapa, jolla varmistetaan villisikakannan tarkoituksenmukainen säätely ja pienennetään afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä. Suomen riistakeskus esitti 5 a :n 2 momentin 3 ja 4 kohtiin teknisenä muutoksena että 3-kohta muutettaisiin muotoon: 3) pyyntiajankohta, jolloin yksilö saatiin saaliiksi; sekä 4-kohta muutettaisiin muotoon pyyntipaikkatieto, jossa yksilö saatiin saaliiksi. Tällöin muotoilu olisi sama kuin ehdotetussa 9 :ssä ja voimassa olevan metsästysasetuksen 5 :ssä sekä ns. poikkeuslupa-asetuksen (452/2013) 7 ja 8 :ssä. Lisäksi Oma riista -palvelussa on ollut mahdollista ilmoittaa pyyntiajankohta alusta lähtien oletuksena ja se saadaan myös mobiilista oletuksena. Lisäksi Riistakeskus esitti muistioon täsmennyksiä ja korjauksia. Poliisihallituksen arvion mukaan muutettavat säännökset eivät tulisi juurikaan aiheuttamaan ongelmia poliisin suorittamalle valvonnalle tai mahdollisille rikosten esitutkinnoille. Poliisihallitus lausui myös saalisilmoitukseen liittyvistä mahdollisista ongelmista, mutta Poliisihallitus ei ollut huomannut, että metsästyslakiin on juuri tehty näitä huomioita koskevat tarpeelliset muutokset. Sisäministeriön poliisiosastolla ei ollut huomauttamista esityksestä. Metsähallituksella ei ollut lausuttavaa. Suomen metsästäjäliitto kannatti saalisilmoitusvelvollisuuden ulottamista villisian, hillerin ja metsähanhen metsästykseen. Vastaavasti 9 :n mukaisessa pyyntiluvan haltijan tekemässä saalisilmoituksessa pyyntiluvalla kaadetuista eläimistä niiden laji, määrä, sukupuoli sekä pyyntiajankohta ovat tarpeellisia tietoja asetusesityksen mukaisesti. Metsästäjäliitto esitti kuitenkin, että ilmoitettavaksi pyyntipaikan tarkkuudeksi tulee riittää lupanumero, joka kohdistaa kaadon haetulle lupa-alueelle. Metsästäjäliitto puolsi lisäksi villisian metsästyksessä aitauksen avulla tapahtuvan metsästyksen sääntelyä sekä sitä, että jatkossa myös villisian metsästyksessä ampu-
7 jana on oltava henkilö, joka on suorittanut ampumakokeen. Liitto kannatti jousimetsästyksen laventamista ehdotettuihin lajeihin ja niiltä edellytettävää ampumakoetta. Metsäkauriin osalta liitto ei katso tarvittavan ampumakoetta. Lisäksi metsästäjäliitto esitti, että 22 :ssä mainittujen lajien ajometsästyksessä ja liikkuvassa porukkajahdissa huomiovaatetus olisi aina vaadittu. Jousimetsästäjäinliitto ja Perinnejousimetsästäjäinliitto kannattivat jousimetsästykseen tehtäviä muutoksia. Metsäkauriin osalta tosin Jousimetsästäjäinliitto piti ampumakoetta hyväksyttävänä siirtymäajan jälkeen, mutta Perinnejousimetsästäjäinliitto ei katsonut sitä tarpeellisena. Kumpikin puolsi jousimetsästyksen varusteita koskevia ehdotuksia. Paliskuntainyhdistys ja saamelaiskäräjät lausuivat poromiehen oikeudesta kuljettaa asetta maastossa. Paliskuntain yhdistys totesi, että aikaisemmin poronhoitajien hakiessa lupia poliisilta on paliskunnan poroisännältä ollut lausunto luvan myöntämiseksi. Tämä käytäntö tulee säilyttää edelleen. Lisäksi olisi järkevää, jos luvat voitaisiin hakea paliskuntaryhmänä eli listata luvan tarvitsevien osakkaiden nimet yhteen hakemukseen. Tällöin vähennettäisiin hakemusten määrää, riistakeskuksien työpainetta sekä kustannuksia lupien myöntämisestä. Lupa tulee myös myöntää pidemmälle ajalle kerrallaan, esimeriksi viideksi vuodeksi. Saamelaiskäräjät piti nyt voimassa olevaa metsästysasetuksen 45 :ää asianmukaisena, eikä sitä tulisi saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan kumota. Saamelaiskäräjät ei pidä hyvänä sitä, että jatkossa luvan aseen kuljettamiseen myöntäisi poliisin sijaan Suomen riistakeskus. Saamelaiskäräjät korosti, että edes väliaikaisesti ei saada olla tilanteessa, jossa poromiehellä ei olisi mahdollisuutta saada lupaa aseen kuljettamiseen maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Maataloustuottajien keskusliitto oli erittäin huolestunut Suomen villisikakannan vahvistumisesta, vaikka villisikatyöryhmän asettamana valtakunnallisena tavoitteena on kannan puolittaminen. Villisikakantojen kehitystä ja metsästyksen onnistumista on ollut vaikea seurata luotettavien saalistilastojen ja kanta-arvioiden puuttuessa. MTK piti erittäin tarpeellisena säätää metsästäjille velvoite kaadettujen villisikojen ilmoittamisesta Suomen riistakeskukselle. SLC:llä ei ollut esityksestä lausuttavaa. Lakiin ja asetuksiin on jo aiemmin tehty metsästyksen helpottamiseksi useita välttämättömiä muutoksia metsästyksen tuloksellisuuden lisäämiseksi. Nyt esityksessä oleva pyydysaitauksen määrittely on tarkoituksenmukainen ja mahdollistaa jatkossa jopa kokonaisten laumojen pyydystämisen kerralla. Suomen luonnonsuojeluliitto, Birdlife sekä Luonnonsuojeluliitto Tapiola kannattivat saalisilmoitusvelvollisuutta koskevaa muutosesitystä. Järjestöt nostivat lisäksi esille uhanalaiset ja taantuneet riistavesilinnut, jotka tulisi rauhoittaa tai edellyttää myös niiden osalta saalisilmoitusta. Luonnonsuojeluliitto kiinnitti lisäksi lausunnossaan huomiota jousimetsästyksessä käytettävään varustukseen. Luonto-Liitto piti hyvänä 5 a :ää koskevaa muutosta saalisilmoituksen edellyttämisestä hillerille, metsähanhelle ja metsäkauriille. Saalisilmoitusten perusteella saadaan tarkempi tieto metsästyksen vaikutuksesta eläinkantoihin. Hillerin jatkuvan taantumisen estämiseksi tulisi kuitenkin ottaa käyttöön paljon nykyistä tehokkaampia toi-
8 5 Vaikutukset 6 Laintarkastus mia. Lisäksi Luonto-Liiton mielestä elävänä pyytävän loukun käyttöä ei tulisi sallia ilveksen ja saukon metsästyksessä paitsi erityistapauksissa kuten tutkimustarkoituksessa. Asetusmuutoksella olisi merkittävä vaikutus saalisilmoituskulttuuriin, koska aiemmin saalisilmoitus on ollut vain metsäkauriista sekä pyynti- ja poikkeusluvilla pyydetyistä eläimistä. Luotettavan saalistiedon keruun osalta on aivan keskeistä että metsästäjäkunnalle perustellaan ja tiedotetaan selkeästi syyt ja tarve pakolliselle saalisilmoitukselle. Pakollinen saalisilmoitus muuttaa saalistiedon keruun menetelmää nimettyjen lajien osalta, ja saalisilmoitusten tilastollinen luotettavuus paranee verrattuna Luonnonvarakeskuksen otantaan perustuvaan riistasaaliskyselyyn. Saalistilastoinnin tarkkuuden arvioidaan merkittävästi parantuvan, mutta sen edellytyksenä on muutoksen onnistunut viestintä, joten muutoksella on merkittäviä lyhytaikaisia vaikutuksia riistakonsernin viestinnän resurssitarpeeseen. Muutos kasvattaa merkittävästi Suomen riistakeskukseen saapuvien saalisilmoitusten määrää sekä Oma riista -palvelun kautta että paperilomakkeella. Painopisteen saalisilmoituksissa on tarkoitus olla sähköisissä ilmoituksissa, mikä tarkoittaa nopeaa kehittämistarvetta ja sen riittävää resursointia riistahallinnon sähköisissä järjestelmissä. Tarkentuvan riistatiedon perusteella voidaan arvioida aiempaa tarkemmin metsästyksen kestävyyttä ja siten välttää turhia rajoituksia ja toisaalta kohdentaa tarpeelliset metsästysrajoitukset oikein erityisesti taantuvien riistalajien osalta. Muutoksen vaikutuksena voidaan nähdä tarve raportointikulttuurin kehittymiselle, eli metsästäjät ymmärtävät entistä paremmin riistatiedon tärkeyden ja alkavat kirjata saaliitaan ja havaintojaan entistä laajemmin myös vapaaehtoisesti. Villisian pyynti aitauksella on uusi pyyntimuoto, joka tukee villisian kannan kasvun rajoittamistavoitetta. Jousimetsästyskokeiden järjestäminen työllistää varsinkin aluksi riistanhoitoyhdistyksiä ennen kuin koulutukset ja ampumakokeiden järjestäminen muuttuvat rutiiniksi. Metsästysjousella metsästävän ei aiemminkaan ole tarvinnut käyttää oranssia suojaväritystä. Asetusehdotuksen 22 :ssä esitetty poikkeus jatkaisi vakiintunutta käytäntöä, mutta samanaikaisesti metsästyksenjohtajalle tulee valtuus määrätä oranssin värin käyttämisestä hirvieläinten metsästyksessä, jos se on turvallisuuden vuoksi tarpeen. Rakennelman suojasta metsästävän osalta vakiintunut käytäntö jatkuu, mutta metsästyksen johtajalle kirjataan perusteluissa selvemmin mahdollisuus määrätä oranssin suojavärin käyttö kun liikutaan rakennelman ulkopuolella, jos se on turvallisuuden vuoksi tarpeen. Asetusehdotusta ei ole asian kiireellisyyden vuoksi tarkastettu oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä.
9 7 Voimaantulo Asetus esitetään pääosin tulevaksi voimaan 7 päivänä elokuuta 2017. Kuitenkin metsästettäessä metsäkaurista jousella edellytettäisiin suoritettu ampumakoe 1 päivänä tammikuuta 2018 alkaen.