Martti Kangasniemi RAPORTTI Suomen Metsäkeskus Savelankuja 2 18.12.2013 61600 JALASJÄRVI Miten PK- sahat Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla aikovat palvella metsänomistajia tulevaisuudessa? Toteutin otsikon aiheeseen liittyvän haastattelututkimuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla toimivilla sahoilla kevään ja syksyn 2013 aikana. Tutkimus on osa Metsään perustuvien arvoketjujen uudistumisen ennakointi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla (Mersu) hanketta. TAUSTAA Kyselyn lähtökohtana olivat erilaiset käynnissä olevat muutokset, jotka vaikuttavat metsänomistajiin ja heidän tapaansa hoitaa metsiään ja sen seurauksena muutokset puun ohjautumiseen lähitulevaisuudessa. Näitä muutoksia ovat mm. suurten metsäyritysten laajeneva palvelutarjonta ja asiakassuhteiden syventäminen, metsänomistajakunnassa tapahtuvat muutokset, metsänhoitoyhdistyksissä edessä olevat muutokset, metsälakien ja metsän käsittelyn muutokset, metsäenergian merkityksen lisääntyminen, metsätiedon keruun ja käytön muutokset sekä sähköisten metsätietopalvelujen lisääntyminen. Kysely kohdistettiin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla toimiville tai sieltä merkittävästi puuta hankkiville itsenäisille PK-sahoille tai niiden hankintaorganisaatioille. Näitä olivat Isojoen Saha Oy, Junnikkalan Saha Oy, Luopajärven Saha Oy, Akonkosken Saha Oy, Viitala Forest Oy sekä EPM Metsä Oy. Perusteena tutkimuksen kohdevalinnalle oli se, että näillä toimijoilla on ratkaiseva merkitys alueen metsistä tulevan kantorahatulon muodostuksessa. Kohderyhmän alueellista merkitystä korostaa se, että strategiset päätökset toiminnan suhteen tehdään niissä paikallisesti, toisin kuin suurissa metsäkonserneissa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa sahojen puunhankintatavoista, puunhankinnan kattavuudesta eri tavaralajien suhteen, yhteistyöverkostosta, metsänomistajille tarjottavista metsänhoitopalveluista, metsätietopalveluista sekä tulevaisuuden suunnitelmista edellä mainittuihin tekijöihin liittyen. Lisäksi kysyttiin, mitä erityisiä haasteita sahat näkevät toimintakentässään puun hankintaan liittyen. Myös sahojen kiinnostusta hankkeiden kautta tehtäviin kehittämistoimiin kysyttiin sekä mahdollisia kehittämishankeideoita.
SAHAT Haastateltavat sahat ovat melko tasaisesti jakautuneet Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueille. Sahoista kaksi (Junnikkalan saha ja Isojoen saha) on melko suuria yrityksiä. Niillä on oma metsäosasto puunhankintaan ja puunhankinnan alue on suuri, maakunnan rajat ylittävä. Luopajärven saha, Akonkosken saha ja Viitala Forest ovat pieniä sahoja. Näistä Luopajärvi sahaa sekä kuusta että mäntyä 12 sentistä ylöspäin ns. normaalitukkiin painottuen. Akonkoski sahaa pelkästään yli 15 sm mäntytukkia ja Viitala puolestaan pikkutukkia. Niiden puunhankinta-alue on suhteellisen pieni ja puunhankintaan ei ole erikoistunutta henkilökuntaa tai sen hoitaa vain yksi henkilö. EPM Metsä poikkeaa muista selvästi. Se on perustettu hankkimaan puuta osakkailleen, Myllyahon sahalle Alajärvelle, Korpi&Forest oy:n Lapuan sahalle sekä puuenergiaa Etelä- Pohjanmaan Voiman Seinäjoen ja Vaasan laitoksille. Myllyahon sahan konkurssin seurauksena toiminta on elänyt voimakkaasti. Haastatteluhetkellä kesällä 2013 Myllyaholle ei voinut enää toimittaa tukkia ja sahan jatko oli vielä täysin epäselvä. Energiapuulle heillä sen sijaan on ollut jatkuvasti pohjaton kysyntä. Korpi&Forest Oy ja Viitala Forest Oy käyttävät pelkästään pieniläpimittaista tukkia, pikkutukkia ja parrua. Akonkoski sahaa pelkästään männyn normaalitukkia. Muut sahaavat sekä mäntyä että kuusta parrusta normaalitukkiin. PUUN OSTO Puun ostossa jaoin yritykset kahteen ryhmään, koska niiden toimintatavat jakaantuvat samoin: Isompiin yrityksiin, joilla on oma metsäosasto ja pieniin sahoihin. Isommat sahat painottavat puunhankinnassaan omaa puunhankintaa. Sitä varten sahoille on rakennettu oma metsäosasto. Puun hankinta on kattavaa, eli kaikki puutavaralajit ostetaan. Oma puunhankinta hankkii puusta 50-75%, yrityksestä ja vuodenajasta riippuen. Sahat painottivat, että puun katkonta pitää pääosin olla omassa hallinnassa. Muuten sahatavaramyynnin vaihteluihin ja kauppakohtaisiin toiveisiin ei pystytä vastaamaan riittävällä nopeudella. Ns valtakirjakauppojen osuus vaihteli suuresti firmoittain ja paikkakunnittain. Sen määrä oli omasta puunhankinnasta 20-80%. Muutamilla alueilla on mhy:n rinnalle tulllut myös muita valtakirjakauppojen toimittajia, mutta pääosalla aluetta se on vielä yksinomaan metsänhoitoyhdistyksen toimintaa.
Muu puunhankinta muodostuu tasaisesti hankintapuusta, suuryhtiöiden toimitus- ja vaihtopuusta sekä metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten korjuupalvelun kautta tulevasta puusta. Pienet sahat ovat puunhankinnassaan toisten varassa. Heillä ei ole mahdollisuutta laittaa suuria panoksia puunhankintaan, vaan keskitytään sahauksen tehokkaaseen hoitamiseen. Tästä syystä erityisesti metsänhoitoyhdistysten rooli on heidän toiminnassaan ratkaiseva. Suorien metsänomistajakauppojen osuus oli pystykaupoista vain 20-30%. Valtaosa puusta tuli mhy:n valtakirjakaupoista tai mhy:n toimittamana suoraan sahalle. Teollisuuden toimituspuuta tulee 10-20%. Sahojen kesken vaihdettavalla puulla on myös iso merkitys. Pienille sahoille metsänhoitoyhdistysten palvelut ovat hyvin tärkeitä. Valtakirjakaupalla tulevat leimikot on valmiiksi suunniteltu. Eräs sahan edustaja kertoi, että kun ostaa mhy:n leimikon, saa tulla valmiiseen pöytään. Mhy:n toimesta leimikoita myös pilkotaan eri toimitusosoitteisiin, jolloin sahan ei tarvitse ostaa niin paljon sellaisia puutavaralajeja, joita se ei itse tarvitse. Mhy korvaa heillä metsäosaston. Mitä pienempi siivu leimikoista jää itselle, sitä vähäisempi osuus puusta tulee oman hakkuutoiminnan kautta. Mhy:n rooli kasvaa samassa suhteessa. Pienten sahojen kannalta on olennaisen tärkeää, että pääomaa ei tarvitse sitoa läpikulkeviin puueriin, joista ei yleensä jää voittoa. Kaikki sahat pyrkivät välttämään kuidun ostoa, koska he eivät sitä tarvitse. Kuidun osuutta vähentää olennaisesti kuitupuukokoisen puun sahaus. Sahakuitua, pikkutukkia tai parrua sahaavat Akonkoskea lukuun ottamatta kaikki haastatellut toimijat. Kuitupuuta toimitetaan kaikille kolmelle isolle kuitupuun käyttäjälle sekä varsinkin koivun osalta myös klapien valmistajille ja lämpölaitoksille. Kaikki pitivät tämän hetkistä puun hankintatapaa itselleen sopivana, lähes tavoitteen mukaisena. Muutama tavoittelee omien suorien kauppojen osuuden kasvua. Myös hankintapuun osuutta osa oli valmis nostamaan, kunhan tukin laatu samalla pidetään hyvänä. Tämä on luonnollista siksi, että silloin ei yleensä tarvitse ostaa kuitupuuta lainkaan. Sahauksesta syntyvän hakkeen kaikki toimittavat sellutehtaille. ENERGIAPUU Kaikilla sahoilla oli oma tai osakeyhtiömuotoinen suuri energialaitos, jossa sahalta tulevat kuoret ja purut poltetaan lämmöksi. Lämmöllä kuivataan sahan puutavara sekä lämmitetään lähialueen taajama, jos sellainen on. Osa laitoksista polttaa talviaikaan lisäksi tukipolttoaineena hakkuista tulevaa haapaa ja lahokuitua.
EPM Metsällä kaikki puunhankinnan yhteydessä tuleva energiapuu otetaan talteen. Tukki hakataan pieneen, jopa alle 10 sentin läpimittaan. Loppuosasta runkoa tehdään karsittua rankaa energiakäyttöön. Kuitupuuta otetaan talteen yleensä vain hankinta-alueen pohjoisreunalla. Kaikki koivukuitupuu otetaan energiakäyttöön. EPM Metsä on haastatelluista toimijoista ainoa, joka tietoisesti pyrkii hankkimaan puuta harvennusmetsistä. Muut haastatellut eivät osta varsinaista energiapuuta, risuja tai kantoja. Kauppasopimuksessa saatetaan sopia risujen tai kantojen keruusta, mutta sopimus siltä osin siirretään kolmannelle osapuolelle. Usein sama ulkopuolinen kumppani toimittaa myös sahan pihaan kertyvän ylimääräisen energiapuun, kuoren tai purun omien toimitussopimustensa mukaisesti energiaksi. Valtakirjakaupoissa mhy pääosin sopii/kaupittelee energian eri toimijoille. Näin se ei tule osaksi sahan liiketoimintaa. Osa sahojen kuitupuusta ohjautuu energialaitosten käyttöön. Näin on erityisesti energialaitosten läheisyydessä. Suuret sahat olivat aikaisemmin alustavasti selvitelleet sähköntuotannon mahdollisuuksia, mutta koska se ei tariffisopimuksissa ollut mahdollista, tätä ei ole tutkittu tarkemmin. Sähköntuotantoon kuitenkin olisi kiinnostusta. Koivun polttopuukäyttö oli haastattelun mukaan yllättävän suurta, luultavasti sahojen hankkimasta puusta useita tuhansia kuutiometrejä. Pienten sahojen koivukuidusta selvästi yli puolet ohjautuu klapituotantoon. METSÄNHOITOPALVELUT Suuret toimijat, joilla on oma metsäosasto, pystyvät tarjoamaan myös jossain määrin metsänhoitopalveluja. Niitä ei kuitenkaan tarjota aktiivisesti, koska se teettää pelkästään lisää työtä. Jos kauppasopimuksessa on sovittu esimerkiksi kantojen nostosta, voidaan siihen liittää muokkaus ja haluttaessa myös istutus. Työt hoidetaan sopimuskumppanien eli koneurakoitsijoiden ja yrittäjämetsurien toimesta. EPM-Metsä on tässäkin suhteessa poikkeus. Heillä on vakituista työvoimaa metsänhoitotöihin ja sitä palvelua on tarkoitus lisätä. Metsurit tekevät pääasiassa hakkuukohteiden ennakkoraivauksia, mutta lisäksi myös uudistustöitä ja vähäisessä määrin taimikonhoitoa. Tämä on ymmärrettävää, koska leimikot ja puun tarve on muista poikkeava. Mutta kyseessä on myös strateginen valinta. Pienillä sahoilla ei tarjota metsänhoitopalveluja. Siihen ei aika mitenkään riitä. Niillä mhy on vahva yhteistyökumppani ja sen palveluja tarjotaan aina, jos niitä kysytään. Muita yhteistyökumppaneita hoitotöihin heillä ei ole. Näin halutaan toimia myös jatkossa. Vasta, jos yhdistysten toiminta radikaalisti muuttuu, mietitään muita vaihtoehtoja.
Tulevaisuuden kehityksestä sahat olivat yksimielisiä siitä, että mhy-lain muutos vaikeuttaa yhdistysten asemaa. Aikaisemmista vastauksista jo voidaan päätellä, että sen vaikutus koettiin kahdella tavalla. Pienet sahat, joilla on syvä yhteistyösuhde yhdistyksiin, pitivät tilannetta vakavampana kuin muut. Osa oli jopa sitä mieltä, että laki on suurten painostuksesta tehty muita toimijoita vastaan. Suuremmille toimijoille asialla ei ole niin suurta merkitystä. Tosin toivomuksia oli, että yhdistykset keskittyisivät nuorempien metsien hoitoon ja tukin katkonta jätettäisiin pääosin heille. Samoin metsäpalveluyritysten toivottiin pysyvän samoilla linjoilla, Metsäkeskuksen metsäpalvelujen (Otso) muiden mukana. Kaikkien kanssa kuitenkin halutaan tehdä yhteistyötä. Suurille, sahojen yhteisesti (Suomen sahat ry) sopimille kuvioille metsänhoidon suhteen ei nähty tarvetta. Suuria konepalveluja tarjoavia yrityksiä tai yhteenliittymiä ei tunnuttu myöskään varsinaisesti kaipaavan. Niitä oli yksi toimija käyttänyt junien lastauksissa ja siinä kuvio oli todettu hyödylliseksi. Metsäpalvelujen verkoston nähtiin monipuolistuvan tulevaisuudessa. Pieniä, yhden tai muutaman miehen metsäpalveluyrityksiä nimenomaan toivotaan hoitotöihin lisää. Metsänhoitotöitä tekevien ihmisten vähyys ja ikääntyminen nähtiin selvänä uhkana tulevaisuudelle. METSÄTIETO Metsäsuunnitelmien olemassa olo koetaan tärkeäksi. Kirjamuotoinen metsätieto on hyvä tuote vielä toistaiseksi. Metsäsuunnittelun muutos ei ole vielä näkynyt juurikaan käytännön toiminnassa. Jokainen toivoo, että tieto on helposti saatavissa ja asiakirjat sen pohjalta on helppo laatia. Töitä on kaikilla runsaasti ja uuden oppimiseen ei haluta käyttää aikaa, jos sen hyödyt eivät ole selvästi nähtävissä. Jokaisen omissa tietojärjestelmissä on uudistuksia ja muutoksia. Sen lisäksi on uusia tuotteita, kuten yhdistysten Puumarkkinat.fi leimikkokauppapaikka ja metsäkeskuksen sähköinen metsätietojärjestelmä Metsään.fi. Ostomiesten aika ei tahdo riittää omaksumaan kaikkea uutta, eikä sitä kuormitusta haluta lisätä ennemmin, kuin tuote on testattu ja hyödylliseksi todettu. Järjestelmissä on alkukankeutta ja muutoksia, mikä hidastaa niiden oppimista ja lisää vastarintaa käyttöönotolle. Metsänomistajat tiedetään iäkkäiksi ja konservatiivisiksi. Sahat eivät usko suurten massojen siirtyvän nopeasti sähköisten palvelujen käyttäjiksi. Vielä selvempänä pidetään, että spontaanisti metsätietojaan ei moni luovuta muiden käyttöön. Tarvitaan paljon työtä ja lobbausta kaikilta toimijoilta, jotta metsään.fi tyyppinen tieto saadaan jakoon. Perusajatusta pidetään hyvänä, kunhan aika kuluu ja asiaan totutaan.
Kirjamuotoisen tiedon selvä kallistuminen, nykyisten suunnitelmien ikääntyminen ja metsänomistajakunnan muuttuminen yhteiskunnan mukana muuttavat tilannetta jatkuvasti asialle myönteisemmäksi. Myös muiden sähköisten palvelujen lisääntyminen ja tuotteiden kehittyminen lisäävät niiden käyttöä. MUUT HAASTEET JA KEHITYSIDEAT Yhtä toimijaa lukuun ottamatta VR:n toimintatapojen muutosta pidettiin yhtenä suurimmista uhista. Rautatietoimitukset ovat muuttuneet niin vaikeiksi lastauspaikkojen vähentämisen vuoksi, että niitä on monin paikoin mahdotonta käyttää. Rahtien hinnat niin radoilla kuin maanteillä kasvavat jatkuvasti. Puusta, jota ei itse tarvitse, ei tahdo päästä eroon edes 0- katteella. Jos sitä on paljon, toiminta muuttuu mahdottomaksi. Korkeiden rahtikulujen jälkeen ei kenellekään jää mitään, ei myöskään metsänomistajalle. Siinä olisi suuri kehittämiskohde. Erityisesti pitäisi turvata viimeiset mahdollisuudet junatoimituksille. Puun liikkumista vauhdittavat kampanjat, kuten metsäkeskuksen kohdennetut kirjeet mainittiin tärkeinä asioina. Niitä toivottiin jatkettavan. Myös tilakoon kasvattaminen ja sukupolvenvaihdosten edistäminen nähtiin tärkeiksi hankkeiksi, samoin yrittäjämetsurien kouluttaminen. Yhtenä mahdollisuutena sahojen yhteistyön saralla pidettiin yhteistä tiedotusta, johon voidaan lisätä sahakohtaista aineistoa. YHTEENVETO Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että mitä suurempi puunhankintaorganisaatio on, sitä itsenäisemmin se toimii ja vielä suurempaan itsenäisyyteen pyrkii. Mitä pienempi ja tarkemmin rajattu on puun tarve, sitä riippuvaisempia ollaan muista toimijoista. Tämä koskee sekä mhy:tä että toisia samanlaisia puunkäyttäjiä, joiden kesken puun vaihto on luontevaa. Pyrkimystä metsänhoitoon ja laajoihin kokonaisasiakkuuksiin ei ole. Vaikka asiaa ei sanottu suoraan, tuntuu, että luotetaan hinnan ja paikallisuuden riittävän tarvittavaan asiakaspohjaan jatkossakin. Muutokset tiedostetaan, mutta omaa toimintaa muutetaan vasta pakon edessä.