EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 28.11.2013 COM(2013) 813 final 2013/0402 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) {SWD(2013) 471 final} {SWD(2013) 472 final} {SWD(2013) 493 final} FI FI
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Eurooppa on vahva tieteen ja innovoinnin aloilla, joilla sillä on mahdollisuus päästä johtoasemaan maailmassa. Tieteelliseen laadukkuuteen pyrkiminen ei ole pelkästään tutkijoiden tavoite, vaan siitä saadaan myös merkittäviä julkisia ja yksityisiä tuottoja. Yleensä yritykset eivät kuitenkaan toimi EU:ssa sellaisina tutkimuksen ja kehityksen (T&K) vetureina kuin joissakin tärkeissä kauppakumppanimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Japanissa. Yritysten liian vähäiset T&K-investoinnit haittaavat uusien tuotteiden, prosessien, palvelujen ja taitotiedon käyttöönottoa. Sen vuoksi on suotavaa parantaa innovatiivisen liiketoiminnan edellytyksiä. Komissio pyrkii osana laajempaa Eurooppa 2020 -strategiaansa luomaan innovaatiounionin, joka suojaa investoimista tietämyskantaan, vähentää hajanaisuutta, joka lisää kustannuksia, ja luo Euroopasta otollisemman alueen innovoinnille. Innovaatioille suotuisan ympäristön odotetaan erityisesti kannustavan yksityistä sektoria lisäämään T&K-investointejaan, koska tällöin yritykset ja yliopistot tekevät laajempaa yhteistyötä T&K-toiminnan ja teknologisen kehityksen aloilla myös yli rajojen, innovointi on avointa ja henkistä omaisuutta arvostetaan enemmän, jolloin tutkimukseen suuntautuneilla ja innovatiivisilla talouden toimijoilla on paremmat mahdollisuudet saada riskipääomaa ja rahoitusta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen pelkästään kansallisella tasolla ei riitä, ja kansalliset toimet aiheuttaisivat myös tehotonta päällekkäisyyttä unionissa. Kaupankäyntikulut ovat vähentyneet jyrkästi digitaalitaloudessa, mikä on synnyttänyt uusia yhteistyömuotoja, jotka perustuvat avoimeen tieteeseen ja avoimeen innovointiin, sekä usein myös uusia liiketoimintamalleja, jotka antavat mahdollisuuden hyödyntää yhdessä luotua tietämystä. Teollis- ja tekijänoikeudet ovat kuitenkin olennainen osa innovaatiopolitiikkaa. Ne antavat innovoijille ja luovan työn tekijöille valmiudet ottaa haltuunsa toimintansa tulokset, jotka ovat luonteeltaan aineettomia, ja tarjoavat siten tarvittavat kannustimet investoida uusiin ratkaisuihin, keksintöihin ja taitotietoon. Teollis- ja tekijänoikeudet suojaavat luovan tai innovoivan toiminnan tuloksia, mutta niiden soveltamisala on rajallinen. Tutkimus- ja luomisprosessin aikana tuotetaan ja kehitetään merkittävää tietoa sekä kerätään vähitellen tietämystä, jonka taloudellinen arvo on huomattavan suuri mutta jota ei useinkaan voida suojata teollis- ja tekijänoikeuksilla, vaikka tällaisella tietämyksellä on innovaatiotoiminnan ja yritysten yleisen kilpailukyvyn kannalta suuri merkitys. Jos henkinen omaisuus joudutaan salaamaan tällaisten varojen turvaamiseksi ja rahoituksen ja investointien houkuttelemiseksi, yritykset, laboratoriot, yliopistot sekä yksittäiset keksijät ja luovan työn tekijät käyttävät yleisintä ja vanhinta arvokkaan tiedon haltuunottomuotoa: luottamuksellisuutta. Koska tutkimustyö perustuu aiempaan työhön, tiedon ja uusien havaintojen jakaminen edistää merkittävästi innovointia. Joissakin tapauksissa luottamuksellisuus voi innovoijan liiketoimintamallin mukaan olla välttämätöntä henkisen omaisuuden kehittämiselle, jotta tällaista omaisuutta voitaisiin käyttää innovointiin ja kilpailukyvyn parantamiseen. Kaikki teollis- ja tekijänoikeudet perustuvat salaisuuteen. Kirjailijat eivät paljasta työn alla olevan teoksen juonta (tuleva tekijänoikeus), autonvalmistajat eivät kierrätä uuden mallin ensimmäisiä luonnoksia (tuleva malli), yritykset eivät paljasta teknisten kokeidensa alustavia tuloksia (tuleva patentti), yritykset pitävät tiukasti kiinni uuden merkkituotteen lanseeraamiseen liittyvistä tiedoista (tuleva tavaramerkki) jne. Oikeudellisessa terminologiassa tietoja, jotka pidetään salassa kilpailuetujen säilyttämiseksi, kutsutaan liikesalaisuuksiksi, julkistamattomaksi tiedoksi, luottamukselliseksi FI 2 FI
yritystiedoksi tai salaiseksi taitotiedoksi. Elinkeinoelämä ja yliopistomaailma käyttävät niistä toisinaan muita nimityksiä, kuten yksityistä taitotietoa tai patentoitua teknologiaa. Liikesalaisuudet ovat tärkeitä myös muiden kuin teknologisten innovaatioiden suojaamisessa. Palveluala, jonka osuus EU:n BKT:stä on noin 70 prosenttia, on erittäin dynaaminen, ja sen dynaamisuus riippuu innovatiivisen tietämyksen tuottamisesta. Palveluala ei kuitenkaan tukeudu yhtä laajasti kuin tehdasteollisuus innovaatioihin, jotka liittyvät teknisiin prosesseihin ja tuotteisiin (ja joilla on patenttisuoja). Luottamuksellisuutta käytetään tällä EU:n talouden keskeisellä osa-alueella nk. pehmeiden innovaatioiden luomiseen ja hyödyntämiseen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä käsittää teknistä tietämystä kattavampien strategisten kaupallisten tietojen käytön ja soveltamisen. Näitä ovat tiedot asiakkaista ja tavarantoimittajista, liiketoimintaprosesseista, liiketoimintasuunnitelmista, markkinatutkimuksista jne. Taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että kaikenkokoiset yritykset arvostavat liikesalaisuuksia vähintään yhtä paljon kuin muita henkisen omaisuuden muotoja. Liikesalaisuudet ovat erityisen tärkeitä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) ja uusille yrityksille, koska näillä ei ole useinkaan erikoistunutta henkilöstöä eikä riittävää rahoitusta teollis- ja tekijänoikeuksien kehittämiseen, hallinnoimiseen, valvontaan ja puolustamiseen. Vaikka liikesalaisuuksia ei ole suojattu perinteisten teollis- ja tekijänoikeuksien tavoin, ne ovat olennaisia täydentäviä välineitä 2000-luvun osaamistalouden moottorina toimivan henkisen omaisuuden haltuunotossa. Liikesalaisuuden haltijalla ei ole yksinoikeuksia liikesalaisuuden piiriin kuuluviin tietoihin. Taloudellisen tehokkuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on kuitenkin perusteltua asettaa rajoituksia liikesalaisuuden käytölle sellaisissa tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on saanut taitotiedon tai tiedot liikesalaisuuden haltijalta vastoin tämän tahtoa vilpillisin keinoin. Tuomioistuinten tehtävänä on arvioida tapauskohtaisesti, ovatko tällaiset rajoitukset tarpeen ja missä määrin niitä tarvitaan. Tämä merkitsee sitä, että kilpailijat voivat vapaasti kehittää ja käyttää samoja, samankaltaisia tai vaihtoehtoisia ratkaisuja, ja niitä olisi myös kannustettava siihen, jotta innovointi olisi kilpailun kohteena. Kilpailijat eivät saa kuitenkaan petkuttaa, varastaa tai harhauttaa hankkiakseen muiden kehittämiä luottamuksellisia tietoja. Samalla kun tietämyksen ja tiedon kehittäminen ja hallinta vaikuttavat yhä merkittävämmin EU:n talouden toimivuuteen, arvokas julkistamaton taitotieto ja tieto (liikesalaisuudet) altistuvat yhä useammin varkauksille, vakoilulle tai muille väärinkäytöksille (muun muassa globalisaation, ulkoistamisen, pitempien toimitusketjujen sekä tieto- ja viestintätekniikan lisääntyneen käytön vuoksi). Lisäksi tämä kasvattaa sitä riskiä, että varastettuja liikesalaisuuksia käytetään kolmansissa maissa sellaisten teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden tuottamiseen, jotka kilpailevat myöhemmin EU:ssa väärinkäytöksen uhrin tuottamien tavaroiden kanssa. Oikeudellinen kehys, jolla liikesalaisuuksia suojataan niiden laittomalta hankinnalta, käytöltä tai julkistamiselta, on nykyään niin monitahoinen ja hajanainen, että se haittaa valtioiden rajat ylittävää T&K-toimintaa ja innovatiivisen tietämyksen kierrättämistä heikentämällä eurooppalaisten yritysten kykyä torjua taitotietoonsa kohdistuvat vihamieliset hyökkäykset. Henkisen omaisuuden infrastruktuurin optimointi on yksi innovaatiounionin pääperiaatteista. Sen vuoksi komissio hyväksyi toukokuussa 2011 uuden mittavan strategian henkistä omaisuutta varten ja sitoutui tutkimaan liikesalaisuuksien suojaamista. 1 Tämä ehdotus on jatkotoimi, joka perustuu sitoumukseen luoda henkisen omaisuuden sisämarkkinat. 1 KOM(2011) 287. FI 3 FI
2. SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 2.1. Julkinen kuuleminen Tämä aloite perustuu sen arvioimiseen, mikä merkitys liikesalaisuuksilla on yritysten innovaatiotoiminnan ja kilpailukyvyn kannalta, kuinka laajasti liikesalaisuuksia käytetään, mikä on niiden asema tietämyksen ja aineettomien hyödykkeiden tuottamisessa ja taloudellisessa hyödyntämisessä, millainen suhde niillä on teollis- ja tekijänoikeuksiin ja millainen on niitä koskeva oikeudellinen kehys. Arvioinnissa on käytetty apuna kahta ulkopuolella teetettyä tutkimusta ja sidosryhmien laajaa kuulemista. Ensimmäinen tutkimus (joka julkaistiin tammikuussa 2012) sisältää oikeusvertailun, jossa tarkastellaan liikesalaisuuksien suojaamista väärinkäytöltä EU:n eri jäsenvaltioissa. Toisessa, toukokuussa 2013 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin liikesalaisuuksien taloudellisia perusteita ja niiden suojaamista väärinkäytöltä sekä analysoitiin perusteellisemmin liikesalaisuuksien oikeudellista suojaa eri puolilla EU:ta. Tutkimus vahvisti, että eri puolilla EU:ta nykyisin tarjottava suoja liikesalaisuuksien väärinkäyttöä vastaan on hajanainen ja monimuotoinen. Lisäksi tämänhetkistä suojaa pidettiin yleisesti ottaen vaikeaselkoisena, ja sen katsottiin aiheuttavan tarpeettomia kustannuksia ja riskejä. Tutkimuksen mukaan järjestelmä, jolla T&K-toiminnan tulokset voidaan turvata tehokkaasti, on ennakkoedellytys yritysten harjoittamalle innovoinnille. Tutkimuksessa pääteltiin myös, että liikesalaisuuksien tehokkaan käytön tarjoama jousto sopii hyvin yhteen sen kanssa, millä tavalla innovaatiotoimintaa harjoitetaan nykyisessä liiketoimintaympäristössä. Tutkimuksessa todettiin, että liikesalaisuuksia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen EU:ssa parantaisi yritysten mahdollisuuksia kehittää, vaihtaa ja käyttää innovatiivista tietämystä. Sidosryhmien näkemyksiä kerättiin kolmessa vaiheessa. Kansalaisyhteiskunnan, teollisuuden, yliopistomaailman ja viranomaisten edustajat keskustelivat aluksi aiheesta konferenssissa, jonka komissio järjesti kesäkuussa 2012. Toisessa vaiheessa käynnistettiin marraskuussa 2012 suoritetun toisen tutkimuksen yhteydessä kyselytutkimus, jossa käsiteltiin liikesalaisuuksien käyttöä, siihen liittyviä riskejä ja sen oikeudellista suojaa. Kysely suunnattiin edustavalle otokselle yrityksiä eri puolilla EU:ta. Mukana oli myös pk-yrityksiä, joiden osuus oli 60 prosenttia otoksesta. Kyselyyn saatiin yhteensä 537 vastausta. Kaiken kaikkiaan 75 prosenttia vastaajista piti liikesalaisuuksia strategisesti tärkeinä yrityksen kasvun, kilpailukyvyn ja innovaatiotoiminnan tulosten kannalta. Kyselyssä ilmeni, että kymmenen viime vuoden aikana noin joka viides vastaaja oli havainnut vähintään yhden liikesalaisuuksiensa väärinkäyttöyrityksen EU:ssa. Lisäksi lähes kaksi viidestä vastaajasta ilmoitti, että liikesalaisuuksien väärinkäytön riski oli kasvanut saman jakson aikana. Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti tukevansa säädösehdotuksen esittämistä EU:n tasolla. Kolmannessa vaiheessa, joka alkoi 11. joulukuuta 2012 ja päättyi 8. maaliskuuta 2013, komission yksiköt järjestivät avoimen julkisen kuulemisen, jossa keskityttiin tarkastelemaan eri toimintavaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Kuulemiseen saatiin 386 vastausta, joista valtaosa oli yksittäisiltä kansalaisilta (ensisijaisesti yhdestä jäsenvaltiosta) ja yrityksiltä. Yhteensä 202 vastaajaa katsoi, että EU:n olisi toteutettava toimia, joilla lujitettaisiin oikeudellista suojaa liikesalaisuuksien väärinkäyttöä vastaan. Kahden tärkeimmän vastaajaryhmän (kansalaiset ja yritykset) esittämät näkemykset poikkesivat kuitenkin toisistaan. Kolme neljästä kansalaisesta katsoi, että liikesalaisuuksien merkitys T&Ktoiminnassa on vähäinen ja että liikesalaisuuksien nykyinen oikeudellinen suoja on ylimitoitettu. Lisäksi 75 prosenttia kansalaisista piti EU:n tason toimia tarpeettomina. Vastanneet yritykset pitivät kuitenkin liikesalaisuuksia erittäin tärkeinä T&K-toiminnan ja kilpailukykynsä kannalta. Huomattava enemmistö yrityksistä piti nykyistä suojaa heikkona FI 4 FI
erityisesti valtioiden rajat ylittävällä tasolla ja katsoi kansallisten lainsäädäntökehysten välisten erojen aiheuttavan haittoja, kuten kasvattavan liiketoimintaan liittyviä riskejä jäsenvaltioissa, joissa suoja on heikompi, vähentävän kannustimia valtioiden rajat ylittävään T&K-toimintaan ja lisäävän tietoja suojaamiseksi toteutettuihin varotoimenpiteisiin liittyviä kustannuksia. 2.2. Vaikutusten arviointi Vaikutusten arviointi osoitti seuraavat kansalliset ero liikesalaisuuksien suojassa: liikesalaisuudet ja tilanteet, joissa niitä pitäisi suojata, määritellään vain harvojen jäsenvaltioiden lainsäädännössä, aina ei ole mahdollista määrätä oikeudenloukkaajia lopettamaan rikkominen, perinteiset vahingonkorvausten laskentasäännöt eivät useinkaan sovellu liikesalaisuuksien väärinkäyttötapauksiin, kaikissa jäsenvaltioissa ei ole käytettävissä vaihtoehtoisia menetelmiä (esim. niiden maksujen määrittäminen, jotka olisi jouduttu maksamaan lisenssisopimuksen nojalla) ja kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeudellisissa säännöissä ei käsitellä liikesalaisuuksien varastamista. Lisäksi monilla jäsenvaltioilla ei ole sääntöjä, joiden tarkoituksena olisi liikesalaisuuksien suojaaminen oikeudenkäyntien aikana, mikä saa liikesalaisuuksien väärinkäytön uhrit luopumaan korvausten hausta tuomioistuimissa. Tämä on aiheuttanut kaksi pääongelmaa: 1) Liian vähäiset kannustimet valtioiden rajat ylittävään innovaatiotoimintaan: Tehottoman oikeudellisen suojan aiheuttama liikesalaisuuksien väärinkäytön riski vaikuttaa innovaatiotoiminnan kannustimiin (myös valtioiden rajat ylittävällä tasolla), koska i) liikesalaisuuksiin perustuvan innovaatiotoiminnan odotettavissa oleva arvo alenee ja sen suojaamisesta aiheutuvat kustannukset kasvavat ja ii) liikesalaisuuksien jakamiseen liittyvä liiketoimintariski kasvaa. Esimerkiksi 40 prosenttia EU:n yrityksistä ei jakaisi liikesalaisuuksia muiden osapuolten kanssa, koska ne pelkäävät, että kyseiset tiedot eivät pysyisi salaisina niiden väärinkäytön tai luvattoman julkistamisen vuoksi. Tämä haittaa innovaatiotoimintaa ja erityisesti tutkimusyhteistyötä ja avointa innovaatiotoimintaa, jotka edellyttävät arvokkaiden tietojen jakamista useamman yrityksen ja tutkimuskumppanin kesken. 2) Liikesalaisuuksiin perustuvat kilpailuedut vaarantuvat (kilpailukyky heikkenee): Hajanainen oikeudellinen suoja EU:ssa ei takaa samantasoista suojaa eikä samantasoisia muutoksenhakumahdollisuuksia sisämarkkinoilla, mikä vaarantaa liikesalaisuuksiin perustuvat kilpailuedut riippumatta siitä, liittyvätkö ne innovaatiotoimintaan, ja heikentää liikesalaisuuksien haltijoiden kilpailukykyä. Esimerkiksi Euroopan kemianteollisuus, joka tukeutuu vahvasti prosessiinnovaatioihin, joiden suojaaminen perustuu liikesalaisuuksiin, arvioi, että liikesalaisuuden väärinkäyttö voi usein pienentää liikevaihtoa jopa 30 prosenttia. Aloitteen tavoitteena on varmistaa, että eurooppalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten kilpailukyvyllä, joka perustuu julkistamattomaan taitotietoon ja liiketoimintatietoon (liikesalaisuuksiin), on riittävä suoja. Lisäksi sen tavoitteena on parantaa innovaatioiden kehittämisen ja hyödyntämisen sekä tietämyksen siirron edellytyksiä ja puitteita sisämarkkinoilla. Aloitteella pyritään erityisesti parantamaan liikesalaisuuksien oikeudellista suojaa väärinkäyttöä vastaan sisämarkkinoilla. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin seuraavia vaihtoehtoisia tapoja ratkaista ongelmat: Säilytetään tilanne ennallaan. FI 5 FI
Tiedotetaan kansallisista toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista, joilla voidaan puuttua liikesalaisuuksien väärinkäyttöön. Lähennetään kansallisia yksityisoikeudellisia säännöksiä, jotka koskevat liikesalaisuuksien väärinkäytön lainvastaisuutta (säännöistä, jotka koskevat oikeussuojakeinoja ja liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämistä oikeudenkäyntien aikana, päätetään kuitenkin kansallisella tasolla). Lähennetään kansallisia yksityisoikeudellisia oikeussuojakeinoja, joita käytetään liikesalaisuuksien väärinkäyttöä vastaan, sekä sääntöjä, jotka koskevat liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämistä oikeudenkäyntien aikana ja niiden jälkeen (vaihtoehdon 3 lisäksi). Lähennetään kansallisia rikoslainsäädäntöjä, myös rikosoikeudellisia vähimmäisseuraamuksia koskevia sääntöjä, kansallisten siviililainsäädäntöjen lisäksi (vaihtoehto 4). Vaikutusten arvioinnissa todettiin, että vaihtoehto 4 olisi oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja edistäisi parhaiten niiden saavuttamista. Yksityisoikeudellisten oikeussuojakeinojen lähentyminen antaisi innovatiivisille yrityksille mahdollisuuden puolustaa oikeutettuja liikesalaisuuksiaan tehokkaammin koko EU:ssa. Jos liikesalaisuuksien haltijat voisivat luottaa luottamuksellisuuteen oikeudenkäynnin aikana, ne olisivat halukkaampia hakemaan oikeudellista suojaa liikesalaisuuksien väärinkäytöstä mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja vastaan. Lisääntynyt oikeusvarmuus ja lainsäädäntöjen lähentyminen lisäisivät niiden innovaatioiden arvoa, joita yritykset yrittävät suojata liikesalaisuuksina, sillä riski liikesalaisuuksien väärinkäytöstä pienenisi. Tämä vaikuttaisi myönteisesti sisämarkkinoiden toimintaan, sillä yritykset, erityisesti pk-yritykset, ja tutkijat pystyisivät hyödyntämään paremmin innovatiivisia ideoitaan tekemällä yhteistyötä parhaiden kumppaneiden kanssa kaikkialla EU:ssa ja lisäämällä siten omalta osaltaan yksityisen sektorin T&K-investointeja sisämarkkinoilla. Toteutettujen toimien ei pitäisi rajoittaa kilpailua, koska yksinoikeuksia ei myönnetä ja koska kuka tahansa kilpailija voi vapaasti hankkia liikesalaisuuden suojaaman tietämyksen itsenäisesti (myös käänteisen suunnittelutekniikan avulla). Toimien ei odoteta myöskään vaikuttavan kielteisesti sellaisen korkeasti koulutetun työvoiman palkkaamiseen ja liikkuvuuteen sisämarkkinoilla, joka voi saada liikesalaisuuden tietoonsa. Tämän odotetaan vaikuttavan ajan mittaan myönteisesti EU:n talouden kilpailukykyyn ja kasvuun. Aloite ei myöskään vaikuta haitallisesti perusoikeuksiin. Sillä edistetään erityisesti omistusoikeutta ja elinkeinovapautta. Oikeudenkäyntiasiakirjoihin tutustumisen osalta on otettu käyttöön suojatoimia, joilla suojataan oikeutta puolustukseen. Aloite sisältää myös suojatoimia, joilla varmistetaan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden noudattaminen. Aloite on yhdenmukainen kansainvälisten velvoitteiden (toisin sanoen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen eli TRIPSsopimuksen) kanssa. Tärkeimmillä kauppakumppaneilla on samankaltaista lainsäädäntöä tästä asiasta. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklassa määrätään kansalliset säännökset yhdenmukaistavien EU:n sääntöjen antamisesta aina, kun se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Ehdotuksen tavoitteena on luoda sisämarkkinoille riittävät ja samantasoiset muutoksenhakukeinot liikesalaisuuksien väärinkäytön varalta (ja tarjota samalla riittävät suojakeinot väärinkäytösten torjumiseksi). FI 6 FI
Nykyiset kansalliset säännöt tarjoavat EU:ssa epäyhtenäisen suojan liikesalaisuuksien väärinkäyttöä vastaan, mikä vaarantaa tiedon ja taitotiedon sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Jotta arvokkaan tiedon (kuten valmistusprosesseja, uusia aineita ja materiaaleja, patentoimatonta teknologiaa ja liiketoimintaratkaisuja koskevan tiedon) taloudellinen potentiaali voitaisiin hyödyntää kokonaan, tieto on voitava siirtää luottamuksellisesti, koska sillä voi olla erilaisia käyttötarkoituksia eri maantieteellisillä alueilla oleville toimijoille. Tällä tavoin luovan työn tekijät saavat tuloja ja resurssit voidaan jakaa tehokkaasti. Oikeudellisen kehyksen hajanaisuus heikentää myös kannustimia valtioiden rajat ylittävään innovaatiotoimintaan, joka riippuu liikesalaisuutena suojellun tiedon käytöstä, kuten sijoittautuminen eri jäsenvaltioihin liikesalaisuuksiin perustuvien tavaroiden tai palveluiden tuotantoa tai markkinointia varten, tavaroiden tai palveluiden toimittaminen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle yritykselle tai tuotannon ulkoistaminen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle yritykselle. Jos liikesalaisuutta käytetään tällaisessa tilanteessa väärin toisessa maassa, jossa suoja on heikompi, teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavat tavarat voivat levitä koko markkinoille. Voimassa olevat kansalliset säännöt vähentävät siten valtioiden rajat ylittävän T&K-verkon ja innovoinnin houkuttelevuutta ja vaikeuttavat niitä. Ne kasvattavat myös liiketoimintariskiä jäsenvaltioissa, joissa suoja on heikompi, mikä vaikuttaa kielteisesti koko EU:n talouteen. Tämä johtuu valtioiden rajat ylittävän kaupan kannustimien heikkenemisestä ja kyseisistä jäsenvaltioista lähtöisin olevien (tai niiden kautta maahan tuotujen), teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden leviämisestä koko sisämarkkinoiden alueelle. Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää T&Kyhteistyötä, sillä selkeän, vakaan ja yhtenäisen suojan tarjoaminen liikesalaisuuksille väärinkäyttöä vastaan edistää liikesalaisuuksien ja luottamuksellisen taitotiedon jakamista ja siirtoa valtiosta toiseen vähentämällä monen eri valtion lainsäädännön noudattamiseen liittyviä riskejä ja transaktiokustannuksia. Ehdotuksen odotetaan myös parantavan valtioiden rajat ylittävän kaupankäynnin kannustimia vähentämällä vapaamatkustajien suunnalta tulevaa epätervettä kilpailua rajat ylittävillä markkinoilla. Toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta voidaan todeta, että vaikutusten arvioinnissa mainitut ongelmat johtuvat siitä, että nykyinen sääntelykehys on monitahoinen ja epäyhtenäinen eikä takaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä EU:n yrityksille. Tämä vaikuttaa kielteisesti yritysten ja koko EU:n kilpailukykyyn. Ongelmien ratkaisemiseksi on olennaisen tärkeää yhtenäistää jäsenvaltioiden oikeussuojakeinoja. Yhtenäistäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään jäsenvaltioiden toimin, sillä kokemus on osoittanut, että edes silloin, kun jäsenvaltiot koordinoivat sääntöjään tietyssä määrin esimerkiksi TRIPS-sopimuksella, kansallisia sääntöjä ei saada sisällöltään riittävän yhdenmukaisiksi. Ehdotettu toimi on sen vuoksi toteutettava EU:n tasolla, jotta sen vaikutukset ulottuisivat koko EU:hun. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon. Kaikki toimet, joita ehdotetaan komissiolle tässä asiakirjassa, ovat johdonmukaisia ja yhteensopivia uuden monivuotisen rahoituskehyksen (2014 2020) kanssa. 5. EHDOTUKSEN KUVAUS 5.1. Yleiset säännökset Direktiivin I luvussa määritellään kohde (1 artikla): direktiiviä sovelletaan liikesalaisuuksien laittomaan hankintaan, julkistamiseen ja käyttöön sekä toimenpiteisiin, menettelyihin ja oikeussuojakeinoihin, jotka olisi asetettava saataville yksityisoikeudellista muutoksenhakua varten. FI 7 FI
Direktiivin I luvun 2 artiklassa määritellään keskeiset käsitteet. Liikesalaisuuden määritelmä sisältää kolme osaa: i) tiedon on oltava luottamuksellista, ii) sillä olisi oltava kaupallista arvoa luottamuksellisuutensa vuoksi ja iii) liikesalaisuuden haltijan olisi pitänyt pyrkiä kohtuullisessa määrin pitämään tieto luottamuksellisena. Tämä määritelmä noudattaa TRIPSsopimuksessa olevaa julkistamattoman tiedon määritelmää. Liikesalaisuuden haltijan määritelmän keskeinen osa on liikesalaisuuteen nähden käytettävän määräysvallan laillisuuden käsite jälleen TRIPS-sopimuksen mukaisesti. Siten sillä varmistetaan, että liikesalaisuuden alkuperäisen haltijan lisäksi myös lisenssinhaltijat voivat puolustaa liikesalaisuutta. Teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavan tavaran määritelmä sisältää oikeasuhteisuuden arvioinnin. Tavaroiden, jotka on suunniteltu tai valmistettu laittomasti tai joita markkinoidaan laittomasti, on hyödyttävä olennaisessa määrin kyseisestä liikesalaisuudesta, jotta niitä voitaisiin pitää teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavina tavaroina. Tätä testiä olisi käytettävä harkittaessa toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoraan oikeudenloukkaajan valmistamiin tai markkinoille tuomiin tavaroihin. Direktiivin II luvussa vahvistetaan olosuhteet, joissa liikesalaisuuden hankinta, käyttö ja julkistaminen on laitonta (3 artikla). Liikesalaisuuden haltija saa samalla oikeuden hakea direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden ja muutoksenhakukeinojen soveltamista. Keskeinen tekijä arvioitaessa, onko kyse laittomasta toimesta, on liikesalaisuuden haltijan suostumuksen puuttuminen. Lisäksi 3 artiklassa todetaan, että jos liikesalaisuutta käyttää kolmas osapuoli, joka ei ole osallistunut suoraan alkuperäiseen laittomaan hankintaan, käyttöön tai julkistamiseen, myös tällainen käyttö on laitonta aina, kun kyseisen kolmas osapuoli oli tietoinen tai sen olisi pitänyt olla tietoinen alkuperäisestä laittomasta toimesta tai kyseinen toimi annettiin sille tiedoksi. Direktiivin 4 artiklassa täsmennetään nimenomaisesti, että itsenäinen keksintöjen tekeminen ja käänteinen suunnittelutekniikka ovat laillisia tiedonhankintatapoja. 5.2. Toimenpiteet, menettelyt ja muutoksenhakukeinot Direktiivin III luvussa vahvistetaan toimenpiteet, menettelyt ja muutoksenhakukeinot, jotka olisi asetettava liikesalaisuuden haltijan saataville siltä varalta, että kolmas osapuoli hankkii tai julkistaa kyseisen liikesalaisuuden laittomasti tai käyttää sitä laittomasti. Kyseisen luvun 1 jaksossa vahvistetaan yleiset periaatteet, joita sovelletaan yksityisoikeudellisiin täytäntöönpanosäädöksiin liikesalaisuuksien väärinkäytön estämiseksi ja tukahduttamiseksi. Näitä yleisiä periaatteita ovat muun muassa tehokkuus, tasapuolisuus ja oikeasuhteisuus (5 artikla) sekä suojakeinot oikeudenkäynteihin liittyvien väärinkäytösten estämiseksi (6 artikla). Direktiivin 7 artiklassa säädetään vanhentumisajasta. Direktiivin 8 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot asettavat oikeusviranomaisten käyttöön mekanismit sellaisten liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämiseksi, jotka on julkistettu tuomioistuimessa oikeudenkäyntiä varten. Mahdollisia toimenpiteitä ovat muun muassa rajoitusten asettaminen oikeudelle tutustua osapuolten tai kolmansien osapuolten toimittamiin asiakirjoihin (kaikkiin asiakirjoihin tai osaan niistä), rajoitusten asettaminen pääsylle oikeudenkäyntiin ja oikeudelle tutustua oikeudenkäyntipöytäkirjoihin sekä osapuolten tai kolmansien osapuolten määrääminen laatimaan ei-luottamukselliset toisinnot asiakirjoista, jotka sisältävät liikesalaisuuksia, ja laatimaan ei-luottamukselliset toisinnot myös tuomioistuimen päätöksistä. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava oikeasuhteisesti, jottei loukattaisi osapuolten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Luottamuksellisuutta koskevia toimenpiteitä on sovellettava oikeudenkäynnin aikana ja myös sen jälkeen haettaessa oikeutta tutustua asiakirjoihin niin kauan kuin kyseiset tiedot ovat liikesalaisuuksia. FI 8 FI
III luvun 2 jaksossa säädetään turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteistä, jotka toteutetaan väliaikaisten kieltotuomioiden muodossa tai asettamalla teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavat tavarat hukkaamiskieltoon (9 artikla). Siinä vahvistetaan myös suojakeinot, joilla varmistetaan turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteiden tasapuolisuus ja oikeasuhteisuus (10 artikla). III luvun 3 jaksossa säädetään toimenpiteistä, jotka voidaan määrätä pääasiaa koskevan päätöksen ohella. Direktiivin 11 artiklassa säädetään liikesalaisuuden käyttö- tai julkistamiskiellosta, teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden valmistamista, tarjoamista, markkinoille saattamista ja käyttöä (tai kyseisissä tarkoituksissa tapahtuvaa teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden tuontia tai varastointia) koskevasta kiellosta ja korjaustoimenpiteistä. Korjaustoimenpiteillä muun muassa pyydetään oikeudenloukkaajaa tuhoamaan tai toimittamaan alkuperäiselle liikesalaisuuden haltijalle kaikki hallussaan pitämänsä tiedot, jotka koskevat laittomasti hankittua, käytettyä tai julkistettua liikesalaisuutta. Direktiivin 12 artiklassa vahvistetaan suojakeinot, joilla varmistetaan 11 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden tasapuolisuus ja oikeasuhteisuus. Vahingonkorvausten myöntämisestä vahingosta, jonka liikesalaisuuden haltija on kärsinyt liikesalaisuutensa laittoman hankinnan, käytön tai julkistamisen vuoksi, säädetään 13 artiklassa, jossa edellytetään kaikkien merkityksellisten tekijöiden, myös vastaajan saaman perusteettoman voiton, ottamista huomioon. Saataville asetetaan myös mahdollisuus vahingonkorvausten laskemiseen hypoteettisten lisenssimaksujen perusteella kuten teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten tapauksessa. Direktiivin 14 artiklassa toimivaltaisille oikeusviranomaisille annetaan valtuudet toteuttaa julkistamistoimenpiteitä kantajan pyynnöstä, muun muassa julkaisemalla pääasiaa koskeva päätös, edellyttäen, ettei liikesalaisuutta julkisteta, toimenpiteen oikeasuhteisuuden arvioinnin jälkeen. Direktiivi ei sisällä sääntöjä tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanosta valtioiden rajojen yli, koska tähän kysymykseen sovelletaan EU:n yleisiä sääntöjä asiasta. Kyseisissä yleisissä säännöissä sallitaan, että tuomioistuimen päätös, jossa kielletään teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden tuonti EU:hun, pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. 5.3. Seuraamukset, raportointi ja loppusäännökset Jotta voidaan varmistaa direktiivin tehokas soveltaminen ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, IV luvussa säädetään seuraamuksista, joita määrätään III luvussa säädettyjen toimenpiteiden laiminlyönnin vuoksi. IV luku sisältää myös seurantaa ja raportointia koskevat säännökset. Komissio katsoo selittävistä asiakirjoista annettujen yhteisten poliittisten lausumien 2 mukaisesti, ettei saatavilla ole riittäviä perusteita, joilla jäsenvaltioille voitaisiin esittää virallinen pyyntö esittää selittäviä asiakirjoja, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tekniseltä kannalta direktiivi ei ole erityisen monimutkainen väline, sillä se sisältää vain vähäisen määrän oikeudellisia velvoitteita, jotka edellyttävät saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja se koskee tarkoin rajattua aihetta, jota on jo säännelty kansallisella tasolla kohdealaan läheisesti liittyvällä teollis- ja tekijänoikeuksien alalla. Tämän vuoksi direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei odoteta aiheuttavan vaikeuksia, mikä helpottanee kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen seurantaa. 2 EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14-15. FI 9 FI
2013/0402 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 3, ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua 4, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Yritykset ja ei-kaupalliset tutkimuslaitokset investoivat osaamistalouden valuuttana käytettävien taitotiedon ja tiedon hankkimiseen, kehittämiseen ja soveltamiseen. Nämä investoinnit henkisen pääoman tuottamiseen ja soveltamiseen määräävät yritysten ja tutkimuslaitosten kilpailukyvyn markkinoilla ja siten myös investointien tuoton, joka on yritysten harjoittaman tutkimus- ja kehitystoiminnan perimmäinen tarkoitus. Yritykset käyttävät erilaisia keinoja ottaakseen haltuunsa innovaatiotoimintansa tulokset, kun avoimuus estää niiden tutkimus- ja innovaatioinvestointien täysipainoisen hyödyntämisen. Yksi näistä keinoista on virallisten teollis- ja tekijänoikeuksien, kuten patenttien, mallioikeuksien tai tekijänoikeuksien, käyttö. Toinen keino on kyseisen yhteisön kannalta arvokkaan mutta vain suppean piirin tunteman tietämyksen käyttöoikeuden suojaaminen ja tällaisen tietämyksen hyödyntäminen. Taitotiedosta ja liiketoimintatiedosta, jotka ovat julkistamattomia ja joita on tarkoitus käsitellä luottamuksellisina, käytetään nimitystä liikesalaisuus. Kaikenkokoiset yritykset arvostavat liikesalaisuuksia yhtä paljon kuin patentteja ja muita teollis- ja tekijänoikeuksien muotoja ja käyttävät luottamuksellisuutta liiketoiminta- ja tutkimusinnovaatiotoiminnan hallintavälineenä. Luottamuksellisuus kattaa hyvin monenlaisia tietoja teknisestä tietämyksestä aina kaupallisiin tietoihin, kuten tietoihin asiakkaista ja toimittajista, liiketoimintasuunnitelmista tai markkinatutkimuksista ja -strategioista. Liikesalaisuudet suojaavat hyvin monenlaista taitotietoa ja kaupallista tietoa joko täydennyksenä tai vaihtoehtona teollis- ja 3 4 EUVL C,, s.. EUVL C,, s.. FI 10 FI
tekijänoikeuksille ja antavat luovan työn tekijöille mahdollisuuden hyötyä luomistyönsä tuloksista ja innovaatioista. Liikesalaisuudet ovat sen vuoksi erityisen tärkeitä tutkimus- ja kehitystyön sekä innovatiivisen suorituskyvyn kannalta. (2) Avoin innovointi on tärkeä viputekijä uuden tietämyksen luonnissa. Se edistää yhdessä luotuun tietämykseen perustuvien uusien innovatiivisten liiketoimintamallien kehittämistä. Liikesalaisuuksilla on tärkeä rooli yritysten välisen tietojenvaihdon suojaamisessa sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella harjoitettavan tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan yhteydessä. Tutkimusyhteistyö, myös valtioiden rajat ylittävä yhteistyö, on erityisen tärkeää yritysten tutkimus- ja kehitystyön lisäämiseksi sisämarkkinoilla. Avoin innovaatiotoiminta toimii katalyyttina, jonka avulla kuluttajien tarpeita vastaavat ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista edistävät uudet ideat löytävät tiensä markkinoille. Sisämarkkinoilla, joilla tällaista valtioiden rajat ylittävää yhteistoimintaa haittaavat esteet on supistettu minimiin ja joilla kilpailu on vääristymätöntä, henkinen luomistyö ja innovaatiotoiminta edistävät investoimista innovatiivisiin prosesseihin, palveluihin ja tuotteisiin. Henkisen luomistyön ja innovaatiotoiminnan kannalta otollinen ympäristö on unionissa tärkeässä asemassa myös työllisyyden kasvun ja talouden kilpailukyvyn parantamisen kannalta. Vaikka liikesalaisuudet kuuluvat yleisimmin käytettyihin yritysten henkisen luomistyön ja innovatiivisen taitotiedon suojaamiskeinoihin, voimassa oleva unionin lainsäädäntökehys tarjoaa niille heikoimman suojan siltä varalta, että kolmannet osapuolet hankkivat, käyttävät tai julkistavat niitä laittomasti. (3) Innovatiiviset yritykset altistuvat yhä enemmän joko unionista tai sen ulkopuolelta lähtöisin oleville epärehellisille käytännöille, kuten varkauksille, luvattomalle kopioinnille, teollisuusvakoilulle ja luottamuksellisuusvaatimusten rikkomiselle, joiden tarkoituksena on liikesalaisuuksien väärinkäyttö. Viimeaikainen kehitys, kuten globalisaatio, ulkoistamisen lisääntyminen, pitemmät toimitusketjut sekä tieto- ja viestintäteknologian käytön yleistyminen, kasvattaa omalta osaltaan kyseisiin käytäntöihin liittyviä riskejä. Liikesalaisuuksien laiton hankinta, käyttö tai julkistaminen vaarantavat liikesalaisuuden laillisen haltijan mahdollisuuden saada ensimmäisen toimijan etuja käyttämällä innovaatiotoimintansa tuotoksia. Sellaisten tehokkaiden ja vertailukelpoisten oikeudellisten keinojen puuttuminen, jotka mahdollistavat liikesalaisuuksien suojaamisen koko unionissa, heikentää valtioiden rajat ylittävän innovaatiotoiminnan kannustimia sisämarkkinoilla ja estää liikesalaisuuksien optimaalisen käytön talouskasvun vauhdittamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tämä laimentaa innovointi- ja luomisintoa sekä vähentää investointeja, mikä haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja heikentää näiden markkinoiden kasvumahdollisuuksia. (4) Maailman kauppajärjestössä toteutetut kansainväliset toimet tämän ongelman ratkaisemiseksi johtivat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS-sopimus) tekemiseen. Sopimus sisältää muun muassa määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää kolmansia osapuolia hankkimasta, käyttämästä tai julkistamasta liikesalaisuuksia laittomasti. Kyseiset määräykset ovat yhteisiä kansainvälisiä normeja. Sopimus, joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 94/800/EY 5, velvoittaa kaikkia jäsenvaltioita ja myös unionia itseään. 5 Neuvoston päätös, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986 1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 336, 23.12.1994 s. 1). FI 11 FI
(5) Sen estämättä, mitä TRIPS-sopimuksessa määrätään, jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on merkittäviä eroja sellaisissa liikesalaisuuksia suojaavissa säännöksissä, joiden tarkoituksena on estää muita henkilöitä hankkimasta, käyttämästä tai julkistamasta liikesalaisuuksia. Esimerkkinä voidaan mainita, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole laatineet liikesalaisuuksien ja/tai liikesalaisuuksien laittoman hankinnan, käytön tai julkistamisen kansallisia määritelmiä, minkä vuoksi suojan piiriin ei ole helppo päästä ja suojan laajuus vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Yksityisoikeudelliset muutoksenhakukeinot, joilla voidaan puuttua liikesalaisuuksien laittomaan hankintaan, käyttöön tai julkistamiseen, eivät myöskään ole yhdenmukaisia, sillä on jäsenvaltioita, joissa kolmansille osapuolille, jotka eivät ole liikesalaisuuden laillisen haltijan kilpailijoita, ei voida antaa lopettamismääräyksiä. Jäsenvaltioiden välillä on eroja myös sellaisten kolmansien osapuolten kohtelussa, jotka hankkivat liikesalaisuuden vilpittömässä mielessä mutta saavat myöhemmin liikesalaisuuden käytön yhteydessä tietoonsa, että kyseinen hankinta perustui toisen osapuolen aiemmin tekemään luvattomaan hankintaan. (6) Kansalliset säännöt eroavat myös siinä, voivatko liikesalaisuuden lailliset haltijat pyytää sellaisten tavaroiden tuhoamista, jotka valmistanut kolmas osapuoli käyttää liikesalaisuuksia laittomasti, tai pyytää sellaisten asiakirjojen, tiedostojen tai materiaalien palauttamista tai tuhoamista, jotka sisältävät laittomasti hankitun tai käytetyn liikesalaisuuden tai joissa hyödynnetään tällaista liikesalaisuutta. Vahingonkorvausten laskennassa sovellettavissa kansallisissa säännöissä ei myöskään oteta aina huomioon liikesalaisuuksien aineetonta luonnetta, mikä vaikeuttaa tosiasiallisten menetettyjen voittojen tai oikeudenloukkaajan perusteettoman vaurastumisen näyttämistä toteen, koska kyseisille tiedoille ei voida vahvistaa markkina-arvoa. Vain muutamat jäsenvaltiot sallivat sellaisten abstraktien sääntöjen soveltamisen, joiden mukaan vahingonkorvausten laskenta perustuu kohtuulliseen lisenssimaksuun tai maksuun, joka olisi jouduttu maksamaan, jos liikesalaisuuden käyttöä olisi säännelty lisenssillä. Monien jäsenvaltioiden säännöt eivät myöskään takaa liikesalaisuuden luottamuksellisuuden säilyttämistä, jos liikesalaisuuden haltija esittää vaatimuksen, jossa väitetään, että kolmas osapuoli on hankkinut tai julkistanut liikesalaisuuden taikka käyttänyt liikesalaisuutta laittomasti. Tämä vähentää voimassa olevien toimenpiteiden ja muutoksenhakukeinojen houkuttelevuutta ja heikentää tarjottavaa suojaa. (7) Erot jäsenvaltioiden tarjoamassa liikesalaisuuksien oikeudellisessa suojassa aiheuttavat sen, ettei liikesalaisuuksien suojataso ole yhtäläinen eri puolilla unionia, mikä johtaa sisämarkkinoiden hajanaisuuteen tällä alalla ja heikentää sääntöjen yleistä pelotevaikutusta. Tämä vaikuttaa sisämarkkinoihin siltä osin kuin tällaiset erot vähentävät yritysten kannustimia aloittaa valtioiden rajojen yli harjoitettava taloudellinen innovaatiotoiminta, kuten yhteistyökumppaneiden kanssa harjoitettava tutkimus- tai tuotantoyhteistyö, ulkoistaminen tai investoiminen muihin jäsenvaltioihin, sillä tällainen toiminta olisi riippuvaista liikesalaisuuksina suojatun tiedon käytöstä Valtioiden rajat ylittävässä verkossa harjoitettava tutkimus- ja kehitystoiminta sekä innovaatiotoiminta ja myös näihin liittyvä tuotanto ja valtioiden rajat ylittävä kauppa muuttuvat tämän vuoksi vähemmän houkutteleviksi ja vaikeammin harjoitettaviksi toiminnoiksi unionissa. Tämä aiheuttaa myös innovaatiotoimintaan liittyvää tehottomuutta koko unionin tasolla. Lisäksi liiketoimintariski kasvaa jäsenvaltioissa, joissa liikesalaisuuksien suojataso on suhteellisen matala, koska liikesalaisuuksien varastaminen tai muu laiton hankinta on niissä helpompaa. Tämän seurauksena on tehoton pääoman kohdentaminen kasvua edistävään innovaatiotoimintaan sisämarkkinoilla, koska suojatoimenpiteisiin FI 12 FI
joudutaan joissakin jäsenvaltioissa panostamaan enemmän varoja riittämättömän oikeudellisen suojan kompensoimiseksi. Matala suojataso helpottaa myös vilpillisesti toimivien kilpailijoiden toimintaa, sillä kyseiset kilpailijat saattavat levittää liikesalaisuuksien laittoman hankinnan tuloksena valmistetut tavarat koko sisämarkkinoiden alueelle. Lainsäädännössä olevat erot helpottavat myös tavaroiden tuontia kolmansista maista unioniin sellaisten rajanylityspaikkojen kautta, joiden suojataso on heikompi, kun tavaroiden suunnittelu, valmistus tai markkinointi perustuu varastettuihin tai muulla tavalla laittomasti hankittuihin liikesalaisuuksiin. Tällaiset erot haittaavat kaiken kaikkiaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. (8) Unionin tasolla on aiheellista vahvistaa säännöt, joilla kansallisia lainsäädäntöjärjestelmiä lähennetään toisiinsa, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinoilla tarjotaan riittäviä ja yhtenäisiä oikeussuojakeinoja liikesalaisuuksien laittoman hankinnan, käytön tai julkistamisen varalta. Tätä varten on tärkeää ottaa käyttöön yhtenäinen liikesalaisuuden määritelmä, jossa ei aseteta rajoituksia väärinkäytöltä suojattavalle kohteelle. Tällainen määritelmä olisi sen vuoksi laadittava siten, että se kattaa liiketoimintatiedon, teknologisen tiedon ja taitotiedon, kun tietojen pitämiseen luottamuksellisina liittyy oikeutettu etu ja niiden luottamuksellisuuden säilyttämiseen perusteltu luottamus. Määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä vähäpätöiset tiedot, eikä se saisi myöskään kattaa tietämystä ja taitoja, jotka työntekijät ovat hankkineet osana tavanomaista työskentelyä; tällaiset tiedot ovat sellaisten henkilöiden tiedossa tai saatavilla, jotka liikkuvat piireissä, joissa yleensä käsitellään kyseisenkaltaisia tietoja. (9) Tärkeää on myös määritellä olosuhteet, joissa oikeudellista suojaa voidaan pitää perusteltuna. Tästä syystä on tarpeen määrittää toimintatapa ja käytännöt, joita olisi pidettävä liikesalaisuuksien laittomana hankintana, käyttönä tai julkistamisena. Tapahtumia, joissa unionin toimielimet ja elimet tai kansalliset viranomaiset julkistavat liiketoimintatietoja, joita ne pitävät hallussaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 6 mukaisten velvoitteiden tai muiden asiakirjoihin tutustumista koskevista oikeuksista annettujen sääntöjen perusteella, ei saisi pitää liikesalaisuuden laittomana julkistamisena. (10) Innovoinnin ja kilpailun edistämiseksi tämän direktiivin säännökset eivät saisi luoda sellaista taitotietoa tai tietoa koskevia yksinoikeuksia, joka on suojattu liikesalaisuutena. Tämän vuoksi saman taitotiedon ja tiedon keksiminen itsenäisesti on edelleen mahdollista, ja liikesalaisuuden haltijan kilpailijat voivat myös vapaasti käyttää käänteistä suunnittelutekniikkaa laillisesti hankittuun tuotteeseen nähden. (11) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti toimenpiteet ja muutoksenhakukeinot, joiden tarkoituksena on liikesalaisuuksien suojaaminen, olisi suunniteltava siten, että ne edistävät tutkimus- ja innovaatiotoiminnan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevaa tavoitetta mutteivät vaaranna muita julkisen edun mukaisia tavoitteita ja periaatteita. Kyseisillä toimenpiteillä ja muutoksenhakukeinoilla varmistetaan, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset ottavat huomioon liikesalaisuuden arvon, laittomaan hankintaan, käyttöön tai julkistamiseen johtavan toimintatavan vakavuuden sekä tällaisen toimintatavan vaikutukset. Olisi myös varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat käyttää harkintavaltaa arvioidessaan asianosaisten, kolmansien osapuolten ja tarvittaessa myös kuluttajien etuja. 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43). FI 13 FI
(12) Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta häiriintyisi, jos kyseisiä toimenpiteitä ja muutoksenhakukeinoja käytettäisiin laittomiin tarkoituksiin, jotka eivät ole tämän direktiivin tavoitteiden mukaisia. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että oikeusviranomaisilla on toimivalta määrätä seuraamuksia vilpillisessä mielessä toimivien ja ilmeisen perusteettomia kanteita tekevien kantajien väärinkäytöksistä. Tärkeää on myös, etteivät toimenpiteet ja muutoksenhakukeinot rajoita sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta (joka käsittää myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa säädetyt tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden) tai ilmiantamista. Tämän vuoksi liikesalaisuuksien suojaa ei pitäisi ulottaa tapauksiin, joissa liikesalaisuuden julkistaminen palvelee yleistä etua väärinkäytöksen tai tuomittavan toiminnan paljastuksen myötä. (13) Oikeusvarmuuden vuoksi ja ottaen huomioon, että liikesalaisuuksien laillisten haltijoiden odotetaan hoitavan varmistamisvelvollisuuden, joka koskee kyseisten haltijoiden arvokkaiden liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämistä, vaikuttaa siltä, että on aiheellista rajoittaa mahdollisuutta nostaa kanne liikesalaisuuksien suojaamiseksi rajalliseksi ajaksi sen ajankohdan jälkeen, jona liikesalaisuuksien haltijat saivat tiedon tai jona niiden voitiin kohtuudella olettaa saaneen tiedon siitä, että kolmas osapuoli oli hankkinut tai julkistanut niiden liikesalaisuuden laittomasti taikka käyttänyt sitä laittomasti. (14) Ajatus liikesalaisuuden luottamuksellisuuden menettämisestä oikeudenkäynnin aikana saa usein liikesalaisuuksien lailliset haltijat luopumaan menettelyiden aloittamisesta liikesalaisuuksiensa puolustamiseksi, mikä heikentää toimenpiteiden ja muutoksenhakukeinojen tehokkuutta. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa erityiset vaatimukset, joiden tarkoituksena on suojata riitautetun liikesalaisuuden luottamuksellisuutta sellaisten oikeudenkäyntien aikana, jotka on pantu vireille sen puolustamiseksi, rajoittamatta kuitenkaan asianmukaisia suojakeinoja, joilla varmistetaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Näihin vaatimuksiin olisi sisällytettävä mahdollisuus rajoittaa todisteiden saantia tai pääsyä oikeudenkäynteihin tai julkaista vain ei-luottamuksellisia osia tuomioistuinten päätöksistä. Tällainen suoja olisi pidettävä voimassa oikeudenkäyntien päättymisen jälkeen niin kauan kuin tiedot, jotka kuuluvat liikesalaisuuden soveltamisalaan, eivät ole tekijänoikeudesta vapaata aineistoa. (15) Sillä, että kolmas osapuoli hankkii liikesalaisuuden laittomasti, voi olla tuhoisia vaikutuksia liikesalaisuuden lailliseen haltijaan, koska liikesalaisuuden julkistamisen jälkeen liikesalaisuuden haltijan on mahdotonta palauttaa liikesalaisuuden menettämistä edeltänyttä tilannetta. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää asettaa saataville nopeita ja käyttökelpoisia välitoimia liikesalaisuuden laittoman hankinnan, käytön tai julkistamisen lopettamiseksi välittömästi. Tällaisten helpottavien toimien on oltava saatavilla ilman, että joudutaan odottamaan pääasiaa koskevaa ratkaisua, noudattaen asianmukaisesti oikeuksia puolustukseen ja suhteellisuusperiaatetta sekä ottaen huomioon tapauskohtaiset erityispiirteet. Lisäksi saatetaan vaatia takeita, jotka ovat riittävät perusteettomasta pyynnöstä vastaajalle aiheutuneiden kustannusten ja vahingon kattamiseksi erityisesti silloin, kun viiveet aiheuttaisivat korjaamatonta vahinkoa liikesalaisuuden lailliselle haltijalle. (16) Samasta syystä on myös tärkeää säätää toimenpiteistä, joilla pyritään estämään liikesalaisuuden myöhempi laiton käyttö tai julkistaminen. Jotta kieltotoimenpiteet olisivat tehokkaita, niiden keston silloin, kun olosuhteet edellyttävät keston rajoittamista olisi oltava riittävän pitkä kolmannen osapuolen liikesalaisuuden laittomasta hankinnasta, käytöstä tai julkistamisesta mahdollisesti saaman kaupallisen FI 14 FI
hyödyn poistamiseksi. Tämäntyyppisten toimenpiteiden ei kuitenkaan pitäisi olla täytäntöönpanokelpoisia, jos liikesalaisuuden alun perin kattama tieto on tekijänoikeudesta vapaata tietoa vastaajasta riippumattomista syistä. (17) Liikesalaisuutta saatetaan käyttää laittomasti mahdollisesti koko sisämarkkinoille levitettävien tavaroiden tai niiden komponenttien suunnittelussa, valmistuksessa tai markkinoinnissa, mikä vaikuttaa liikesalaisuuden haltijan kaupallisiin etuihin ja sisämarkkinoiden toimintaan. Kun liikesalaisuudella on tuntuva vaikutus prosessin tuloksena syntyvän tavaran laatuun, arvoon tai hintaan taikka kustannusten alenemiseen tuotanto- tai markkinointiprosessien helpottumisen tai nopeutumisen myötä, on tärkeää, että oikeusviranomaisille annetaan toimivalta määrätä aiheellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä tavaroita saateta markkinoille tai että ne poistetaan markkinoilta. Koska kaupankäynti on maailmanlaajuista, kyseisiin toimenpiteisiin on myös liitettävä kielto tällaisten tavaroiden tuomisesta unioniin tai niiden varastoinnista niiden tarjoamiseksi tai saattamiseksi markkinoille. Ottaen huomioon suhteellisuusperiaate korjaustoimenpiteiden ei välttämättä pitäisi johtaa tavaroiden tuhoamiseen, kun käytettävissä on muita toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, kuten teollisuus- tai tekijänoikeutta loukkaavan ominaisuuden poistaminen tavarasta tai tavaroiden vapauttaminen markkinoilta esimerkiksi lahjoittamalla ne hyväntekeväisyysjärjestöille. (18) On mahdollista, että henkilö on hankkinut liikesalaisuuden alun perin vilpittömässä mielessä ja saanut vasta myöhemmin (esimerkiksi liikesalaisuuden alkuperäisen haltijan antamasta ilmoituksesta) tietoonsa, että hänen tietämyksensä kyseisestä liikesalaisuudesta on peräisin lähteistä, jotka käyttävät kyseistä liikesalaisuutta laittomasti tai julkistavat sen laittomasti. Jotta voidaan välttää se, että korjaustoimenpiteet tai kiellot aiheuttavat henkilölle kyseisenkaltaisissa olosuhteissa kohtuutonta haittaa, jäsenvaltioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää asianmukaisissa tapauksissa vaihtoehtoista ratkaisua eli rahallisen korvauksen maksamista vahingon kärsineelle osapuolelle edellyttäen, ettei tällaisen korvauksen määrä ylitä niiden lisenssimaksujen tai maksujen määrää, jotka olisi jouduttu maksamaan, jos henkilö olisi saanut luvan käyttää asianomaista liikesalaisuutta, jaksolta, jonka aikana liikesalaisuuden alkuperäinen haltija olisi voinut estää liikesalaisuuden käytön. Jos liikesalaisuuden laittomassa käytössä on kyse muusta kuin tässä direktiivissä tarkoitetusta lain rikkomisesta tai jos tällainen käyttö aiheuttaa haittaa kuluttajille, kyseistä laitonta käyttöä ei pitäisi sallia. (19) Jotta voidaan välttää se, että henkilö, joka hankkii tai julkistaa liikesalaisuuden laittomasti tai käyttää sitä laittomasti tietoisena tai kohtuullisesti arvioituna tietoisena teon laittomuudesta, saa hyötyä laittomasta toiminnasta, ja jotta voidaan varmistaa, että vahingon kärsinyt liikesalaisuuden haltija palautetaan mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen, joka olisi vallinnut ilman kyseistä toimintatapaa, on tarpeen säätää riittävän vahingonkorvauksen maksamisesta laittoman toimintatavan seurauksena kärsitystä vahingosta. Vahingon kärsineelle liikesalaisuuden haltijalle maksettavien vahingonkorvausten määrässä olisi otettava huomioon kaikki aiheelliset seikat, kuten liikesalaisuuden haltijan kärsimä ansionmenetys tai oikeudenloukkaajan saamat perusteettomat voitot sekä tarvittaessa liikesalaisuuden haltijalle aiheutettu aineeton vahinko. Esimerkiksi silloin, kun tosiasiallisesti kärsityn vahingon suuruutta on vaikea määrittää liikesalaisuuksien aineettoman luonteen vuoksi, vahingonkorvauksen määrä voidaan vaihtoehtoisesti johtaa esimerkiksi lisenssimaksuista tai maksuista, jotka olisi jouduttu maksamaan, jos oikeudenloukkaaja olisi pyytänyt lupaa kyseisen liikesalaisuuden käyttöön. Tarkoituksena ei ole säätää rankaisevista korvauksista, vaan FI 15 FI