ORTODOKSISEN USKON PÄÄPIIRTEITÄ JA IHMISKUVA

ORTODOKSISEN USKON PÄÄPIIRTEITÄ JA IHMISKUVA

Ortodoksisen uskon pääpiirteet 1. Usko Usko on - Jumalan olemassaolo, Jeesuksen ylösnousemuksen ym. totena pitämistä - elämäntapa: ohjenuoraksi kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. - apostolinen perinne - Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus https://youtu.be/9fzzbjvtni8

2. Jumalan ilmoitus - Luonnollinen ilmoitus o maailman luominen, luonnon järjestys, omatunto o historia (israelilaisten pako Egyptistä), filosofia - Yliluonnollinen ilmoitus o Jumalan välitön ilmoitus valittujen ihmisten kautta: Mooses, Abraham, profeetat o Jeesus Kristus

3. Ortodoksisen uskon lähteet Raamattu - aluksi suullista traditiota - kristinuskon ja juutalaisuuden pyhä kirja, kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma - 66 (39 + 27) erillistä kirjaa - liturgia sis. n. 100 lainausta Raamatusta - Raamattu on vaikuttanut suuresti myös länsimaiseen kulttuuriin, kieleen, tieteeseen, lakeihin sekä ennen nykyaikaa myös luonnonfilosofiaan ja maailmankuvaan - Esimerkiksi lainsäädäntö Euroopassa on kehittynyt ja kehittyy yhä Raamattuun perustuvan moraalin pohjalta - Raamattu on vaikuttanut merkittävällä tavalla ajanlaskuun ja länsimaiseen kalenteriin

Traditio - Pyhä Traditio eli Perimätieto on Jeesuksen apostoleille sanallisesti antama uskon takaus, joka kulkee eteenpäin Kirkon piirissä yhdeltä sukupolvelta seuraavalle ilman lisäyksiä, vaihtamisia tai poistamisia - tulkitsee ja varjelee apostolista oppia, sakramentteja ja pyhiä toimituksia - Raamattu on tärkeä osa Traditiota - Kirkon liturginen elämä ja sen rukoukset - kirkolliskokousten dogmaattiset päätökset, kirkkoisien kirjoitukset, pyhien elämät, kanoniset säädökset - ikonograafinen perimätieto yhdessä muiden luovien taiteiden kuten musiikin ja arkkitehtuurin kanssa

4. Oppi Jumalasta Usko yhteen jumalaan Varmuus Jumalan olemassaolosta, luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaan Ensimmäinen käsky : "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Jumala on: iankaikkinen ääretön kaikkitietävä vanhurskas viisas

5. Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta Ortodoksisessa kirkossa palvellaan jumalanpalveluksissa Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä - yhtä Jumalaa Oppi on tiivistettynä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessamme (hyväksyttiin Nikeassa ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325, vielä vahvistettiin pienin lisäyksin toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381) On vain yksi Jumala, joka kuitenkin on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä

Pyhän Kolminaisuuden kilpi, kuvaa Jumalan ykseyttä ja persoonien eriävyyttä

Isä - luoja: Ortodoksisen uskon mukaan ihminen ja koko maailmankaikkeus eivät ole syntyneet sattumalta, vaan Isä Jumalan luomistyön tuloksena Poika - pelastaja (Jeesus Kristus): Poika on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua. Jeesuksena Jumala syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle, ja tällöin Jumalan toinen persoona otti jumalallisen luonnon rinnalle pysyvästi myös ihmisluonnon. Jeesus oli sijaiskärsijä; ristillä hän oli sovittaja ja lunastaja. Pyhä Henki - pyhittäjä: Pyhän Kolminaisuuden kolmas persoona on Pyhä Henki. Pyhä Henki lähtee Isästä Pojan kautta. Hänet vuodatettiin opetuslapsille helluntaina Jerusalemissa. Tapahtumaa voidaan pitää kristillisen kirkon (l. seurakunnan) syntyhetkenä.

6. Jumala taivaan ja maan luoja Raamatun alkulehdillä Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan, miten Jumala loi maailman tyhjästä. Raamatussa useita erilaisia luomiskertomuksia: Koottu useista eri lähteistä ja eri aikoina Kaikilla yhteinen sanoma: yksin Jumala on luonut maailman tyhjästä oman tahtonsa ja valtansa voimalla

Enkelioppi 7. Näkymätön maailma - sana enkeli merkitsee sanansaattajaa tai lähettiä - ei ilmaise olemusta ja luontoa vaan virkaa ja tehtävää - enkelit kuuluvat näkymättömään eli hengelliseen maailmaan - luotiin ennen ihmistä sillä enkelit lasketaan ortodoksisen kirkon opin mukaan kuuluviksi taivaaseen - enkeleiksi nimitetään niitä luotuja olentoja, jotka eroavat ihmisistä ja kaikista muistakin näkyväisen maailman olennoista - ovat persoonallisia ja kuolemattomia - ovat korkeamman valon heijastuksia

Hierarkiat Enkelit muodostavat erityisen valtakunnan, jota Jumala Yhdeksän hallitsee enkelihierarkiaa Valtakunnassa on erilaisia enkelien arvoluokkia, hierarkioita Raamattu mainitsee seuraavat yhdeksän taivaallista kreikkalainen hierarkian astetta: ikoni n. 1700- serafit luku kerubit valtaistuimet voimat herraudet hallitukset vallat ylienkelit enkelit

Kristillisen enkeliopin muokanneessa Dionysios Areopagitan teoksessa Taivaalliset hierarkiat on esitetty enkelien arvoluokitus Enkelit jaetaan sen mukaan, kuinka lähellä Jumalan kirkkautta kukin on, kolmeen hierarkiaan ja kukin hierarkia kolmeen joukkoon eli kuoroon: Korkein hierarkia: serafit, kerubit, valtaistuimet Keskihierarkia: herraudet, voimat, vallat Alin hierarkia: hallitukset, ylienkelit, enkelit

Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden tarkoitus on ylistää häntä Kerubit kuvataan Raamatussa muun muassa "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi, joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä niillä oli kotkan kasvot" Kerubit ovat pyhien paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvia Valtaistuimet kuvataan tulisina pyörinä, joissa on siipiä ja siivissä silmiä https://youtu.be/fzzwpt4gote

Nimettyjä enkeleitä Näitä enkeleitä kutsutaan usein myös arkkienkeleiksi, ylienkeleiksi eli sotajoukkojen johtajiksi Arkkienkeli Mikael Arkkienkeli Gabriel Arkkienkeli Rafael

Enkelien rajoituksia ja erityisiä kykyjä Eivät koskaan ole olleet ihmisiä, kuolleet ihmiset, vainajien henget eivät siis pääse enkeleiksi Ovat riippuvaisia Jumalasta ja vastuussa Jumalalle kaikista teoistaan Enkeleille on annettu kyky ilmestyä ihmisille näkyväisessä hahmossa ja he voivat esiintyä ihmisinä Yksikään enkeleistä ei ole kaikkivoipa vaan kaikki ovat rajallisia Enkelien voima on aina Jumalasta lähtöisin ja he käyttävät voimaansa Jumalan edustajina, eivät koskaan omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi Enkelillä ei ole sukupuolta, he eivät synnytä uusia enkeleitä eivätkä mene avioon Enkelien voimat ylittävät ihmisten voimat ja he ovat älykkäämpiä kuin ihmiset sekä kuolemattomia Ruumiittomina enkeleillä ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene tai kuole

Langenneet enkelit Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä, Saatanasta Saatanan langetessa muitakin enkeleitä liittyi häneen Pahuuden alkuna oli vallanhalu, tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: muun muassa Lucifer, Perkele,, Paholainen, Kiusaaja

8. Jeesus Kristus - Jumalihminen Jeesus Kristus on: - Jumalamme ja Vapahtajamme, inkarnoitunut eli lihaksi tullut - Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, jonka Neitsyt Maria, Jumalansynnyttäjä neitseellisesti synnytti ja joka kuitenkin on syntynyt Isästä Jumalasta ennen aikojen alkua Jeesus Nasaretilainen oli Uuden testamentin mukaan juutalainen uskonnollinen uudistaja ja kristinuskon jumalan Jahven poika, joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitsemalla Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat Uuden testamentin evankeliumit

Kristinuskon mukaan Jeesus on maailman vapahtaja, Vanhan testamentin ennustuksien Messias ja Jumalan ainoa poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan Jeesuksesta käytetään myös nimeä Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Χριστός, Khristos, ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu Sanaa voideltu käytetään Vanhassa testamentissa alkujaan Israelin kuninkaista Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeettojen ennustamaa tulevaa vapauttajakuningasta Kristus-nimestä johdettiin myöhemmin Kristuksen seuraajia tarkoittava nimitys kristitty

Hänen suomenkielinen nimensä Jeesus on kreikaksi Ιησους (Isous), joka juontuu heprean nimestä Jeshua, joka tarkoittaa "Jahweh pelastaa Immanuel (tai Emmanuel)on peräisin Vanhan testamentin Jesajan kirjan hepreankielisestä tekstistä muodostuen kahdesta sanasta: (El, joka merkitsee Jumala) ja (Imanu, joka merkitsee "kanssamme") ja siksi sillä on myös merkitys "Jumala on kanssamme" Vapahtaja on yksi Jeesuksen nimistä, joka viittaa syntien sovitukseen Jeesuksen sovituskuolema vapauttaa kaikki ihmiset pahan vallasta ja siirtää heidät Jumalan valtakunnan vapauteen Nimeä käytettiin Jeesuksesta jo hänen syntyessään, kun enkelit ilmoittivat paimenille: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."

9. Neitsyt Maria - Jumalansynnyttäjä Kreikankielinen sana: Theotokos (Θεοτοκος) merkitsee suomennettuna Jumalan kantajaa tai Jumalalle syntymän antajaa, Jumalansynnyttäjää Jumalansynnyttäjä on Neitsyt Mariasta ortodoksisessa kirkossa yleisesti käytetty nimitys Muita nimityksiä Jumalanäiti Valtiatar Kaikkein pyhin tai Kaikkeinpyhin Puhtain, Siunatuin, Kunniallinen [Valtiattaremme, Jumalansynnyttäjä] ( Ainainen Neitsyt Aina autuas, viaton kerubeja kunnioitettavampi serafeja verrattomasti jalompi Sanan synnyttäjä

Ihmiskuva Ortodoksinen käsitys ihmisyydestä nousee Raamatusta. Sen perustana on Raamatun luomiskertomus, joka täydentyy Kristuksen opetuksella ja hänen antamallaan esimerkillä. Ortodoksinen kirkko pohtii käsitystään ihmisestä myös uskontunnustuksessa sekä erityisesti ortodoksiselle perinteelle keskeisissä kirkkoisien ja -äitien kirjoituksissa. Ortodoksinen käsitys niin Jumalasta kuin ihmisyydestäkin rakentuu persoonista muodostuvalle yhteisöllisyydelle. Yksilö ei ole idea tai arvo, vaan ainutlaatuinen ja kokonaisvaltainen persoona, joka koostuu ruumiista, hengestä ja sielusta ja jonka ihmisyys täydellistyy yhteisön osana.

Ihmiskuva Jumala loi ihmisen ja maailman tyhjästä eli toisin sanoen Hän toi ihmisen olemattomuudesta olemiseen. Luomistyön motiivina on siis rakkaus, ja siksi Jumalan rakkaudesta syntyneet ihminen ja maailma ovat sisimmältä olemukseltaan hyvää ja pyhää. Ortodoksinen kirkko pohtii käsitystään ihmisestä myös uskontunnustuksessa sekä erityisesti ortodoksiselle perinteelle keskeisissä kirkkoisien ja -äitien kirjoituksissa. Luomiskertomus kertoo myös ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Nämä kaksi käsitettä - kuva ja kaltaisuus - ovat keskeisiä ortodoksiselle ihmiskuvalle Jumalan kuva ihmisessä merkitsee lahjaa ja tarkoitusta. Jumalan kaltaisuus ihmisessä taas ymmärretään annettuna tehtävänä ja mahdollisuutena, kutsumuksena täydellisyyteen.

Ihmiskuva Ihminen on ruumiin, sielun ja hengen muodostama kokonaisuus. Ortodoksinen käsitys rakentuu siis kokonaisvaltaisuudelle, jossa osa ihmisestä on taivaallista ja jumalallista alkuperää, osa taas tästä maailmasta. Ortodoksinen ihmiskäsitys ei korosta sukupuolten välisiä eroja, vaan mies ja nainen ovat samalla tavoin Jumalan kuva.

Ihmiskuva Ihminen on ortodoksian mukaan luomus, joka tarvitsee Jumalaa, tullakseen viisaaksi, hyväksi, hyväntahtoiseksi ja pitkämieliseksi. Ihmisen tehtävänä on pahan torjuminen hyvän tekemisen rinnalla. Ihmiskäsitykseen liittyy ihmisen ja Jumalan synergiaoppi: oppi Jumalan ja ihmisen yhteistyöstä kääntymisessä. Ihmisen tahto on sekä luotu että langennut. Kristus vapauttaa ihmisen alkuperäisen synnin seurauksista ja eheyttää ihmisen langenneen olemuksen. Ihmisen jumaloitumisen todellinen merkitys on Kristuksen kaltaiseksi tulemisessa.