Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (energiatehokkuusmerkintäasetus) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään Eduskunnalle komission 15 päivänä heinäkuuta 2015 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2015 Oikeus- ja työministeri Jari Lindström Teollisuusneuvos Timo Ritonummi
TYÖ- ELINKEINOMINISTERIÖ MUISTIO EU/2015/1169 9.9.2015 KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUK- SEKSI ENERGIATEHOKKUUSMERKINTÄÄ KOSKEVAN KEHYKSEN VAHVISTA- MISESTA JA DIREKTIIVIN 2010/30/EU KUMOAMISESTA 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 15.7.2015 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (COM(2015) 341 final). Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen energiatoimenpiteitä käsittelevä artikla 194(2). 2 Nykytila EU-tasolla yhteinen energiamerkintä (ehdotuksessa energiatehokkuusmerkintä ) tarjoaa kuluttajille tietoa useiden kuluttajatuotteiden, esimerkiksi jääkaappien ja pakastimien, käytönaikaisesta energiatehokkuudesta. Energiamerkintä osoittaa energiatehokkuutta asteikolla A-G, ja joissain tapauksissa käytössä ovat myös A-luokkaa paremmat luokat A+, A++ ja A+++. Monissa tuoteryhmissä useimmat tuotemallit kuuluvat parhaimpiin energialuokkiin, ja siksi mallien erottaminen toisistaan on kuluttajalle vaikeaa. Vuonna 2010 uudistetussa energiamerkintädirektiivissä lisättiin uudet luokat A+, A++ ja A+++, mutta joissakin tuoteryhmissä jo kaikki tuotemallit kuuluvat niihin. Euroopan komission selvitysten mukaan kuluttajia kuitenkin ohjaa parhaiten alkuperäinen A-G -luokittelu. Energiatehokkuusluokkien uudelleenskaalaus on mahdollista, mutta käytännössä sitä ei tehdä systemaattisesti. Energiamerkinnän yleisistä puitteista säädetään EU-tasolla energiamerkinnästä annetun puitedirektiivin (2010/30/EU) mukaisilla menettelyillä. Direktiivin soveltamisala kattaa sekä energiaa suoraan käyttävät tuotteet että energian käyttöön välillisesti vaikuttavat tuotteet (esimerkiksi ikkunat). Energiamerkintädirektiivi on Suomessa pantu toimeen lailla tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista (1005/2008). Näiden energiamerkintävaatimukset koskevat vain sellaisia tuoteryhmiä, joille on EU:ssa annettu tuoteryhmäkohtainen toimeenpanosäädös (tällä hetkellä 15 tuoteryhmää). Energiamerkintädirektiivissä säädösvalta on delegoitu Euroopan komissiolle. Komissio antaa tuoteryhmäkohtaiset säädökset delegoituina asetuksina ilman, että jäsenvaltiot äänestäisivät niistä komitologiamenettelyn mukaisessa komiteassa. Käytännössä energiamerkintäasetusehdotuksista on kuitenkin keskusteltu ekologisen suunnittelun direktiivin alaisessa kuulemisfoorumissa. 2
Energiamerkintädirektiivi täydentää muita Euroopan Unionin tuotteiden energiatehokkuuteen liittyviä säädöksiä, kuten energiaan liittyvien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annettua direktiiviä ja Energy Star -asetusta toimistolaitteiden vapaaehtoisesta energiamerkinnästä. 3 Ehdotuksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Ehdotus pyrkii parantamaan energiamerkinnän olemassa olevia puitteita. Ehdotuksen tavoitteena on uudistaa energiamerkintää siten, että se entistä tehokkaammin kannustaisi kuluttajia valitsemaan energiatehokkaampia tuotteita. Tavoitteena on myös tehostaa markkinavalvontaa ja luoda tietokanta energiamerkinnän alaisille tuotteiden tiedoille. Lisäksi tavoitteena on varmistaa energiamerkinnän puitteiden yhtenäisyys kaikissa EU:n jäsenmaissa ja selkeyttää eri toimijoiden välisiä velvoitteita. 3.2 Keskeiset ehdotukset Komissio ehdottaa, että nykyinen energiamerkintädirektiivi korvattaisiin Euroopan neuvoston ja parlamentin asetuksella, joka olisi sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenmaissa. Asetusta sovellettaisiin energiaan liittyviin tuotteisiin, joiden määritelmää on laajennettu kattamaan nykyisen hyödykkeen lisäksi myös järjestelmät ja palvelut. Varsinkin palvelu laajentaisi energiamerkinnän soveltamisalaa, ja se voisi tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen valaistussuunnittelua. Lisäksi ehdotus laajentaisi soveltamisalaa kattamaan liikennevälineet, joissa on paikallaan pysyvä moottori (hissit, liukuhihnat, liukuportaat). Tuoteryhmäkohtaisesta energiamerkinnästä (sekä uudet tuoteryhmät että nykyisten uudelleenskaalaukset) säädettäisiin jatkossakin komission antamilla delegoiduilla asetuksilla. Niissä energiatehokkuusluokat määriteltäisiin asteikolla A-G, eli luokista A+, A++ ja A+++ luovuttaisiin uusissa merkinnöissä. Antaessaan delegoituja asetuksia tuoteryhmäkohtaisista merkinnöistä komissio varmistaa ehdotuksen mukaan vaatimusten olevan sellaisia, että merkinnän käyttöönoton hetkellä minkään tuotteen ei odoteta saavan parhaita luokituksia A tai B, ja että arvioidaan kuluvan vähintään kymmenen vuotta siihen, että valtaosa malleista kuuluisi näihin luokkiin. Viiden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta (1.1.2017) komissio arvioisi ne tuoteryhmäkohtaiset energiamerkintäsäädökset, jotka on annettu nykyisen direktiivin perusteella. Lisäksi merkintöjä tultaisiin uudelleenskaalaamaan määräajoin (ehdotuksen johdantolauseen mukaan noin 10 vuoden välein). Ehdotuksen mukaan komission tulee perustaa sähköinen tietokanta, johon tavarantoimittajan tulee syöttää tiettyjä tietoja tuotteesta (nykyisin markkinavalvontaviranomaiset pyytävät tietoja vain tarvittaessa). Osa tiedoista olisi julkisia ja osa ainoastaan markkinavalvontaviranomaisten ja komission käyttöön tarkoitettuja. Asetusehdotuksessa luetellaan asioita, joita käsiteltäisiin tuoteryhmäkohtaisissa delegoiduissa asetuksissa. Nykytilanteeseen verrattuna uusia asioita olisivat tuotteiden merkitseminen tarvittaessa sähköisesti, tulisiko/kuinka energiatehokkuusluokka tulisi esittää älymittarilla tai tuot- 3
teen näytöllä sekä se, vaaditaanko suuremmilta laitteilta suurempaa energiatehokkuutta tiettyyn luokkaan pääsemiseksi. Delegoiduissa asetuksissa säädetään myös tuotteeseen liittyvien lisätietojen käytöstä. Lisätietojen määritelmää on ehdotuksessa laajennettu kattamaan tietoja tuotteen toiminnallisesta suorituskyvystä ja ympäristötehokkuudesta (esimerkiksi absoluuttinen energiankulutus tai kestävyys). 4 Ehdotuksen vaikutukset 4.1 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Energiamerkintädirektiivi on Suomessa pantu toimeen tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetulla lailla (1005/2008). Samalla lailla on pantu toimeen myös energiaan liittyvien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annettu direktiivi (2009/125/EY). Komission ehdotuksen mukaan voimassa oleva energiamerkintädirektiivi korvattaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella, joka olisi sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenmaissa. Tällöin lakia 1005/2008 olisi muutettava vastaavasti. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Asetusehdotuksen mukaan yhtenä kriteerinä tuoteryhmäkohtaisen toimeenpanosäädöksen antamiselle on, että kohtuuhintaisuuteen tai elinkaarikustannuksiin ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi tuoteryhmäkohtaisia toimeenpanosäädöksiä annetaan jo nykyisin voimassa olevan energiamerkintädirektiivin perusteella. Energiamerkintävaatimukset voivat jonkin verran nostaa valmistajille aiheutuvia kustannuksia, mutta tuotteen elinkaaren aikana energiatehokkaan tuotteen käyttökustannukset jäävät matalammiksi verrattuna vähemmän energiatehokkaaseen tuotteeseen. Asetusehdotuksen mukaan tavarantoimittajien tulisi rekisteröidä tuotteensa uuteen tietokantaan ennen tuotteen tuomista markkinoille. Tämä aiheuttaisi tavarantoimittajille jonkin verran lisätyötä ja siten kustannuksia. Tietokannan perustamisen ja ylläpidon kustannuksista vastaisi komissio. Ehdotuksella ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Asetusehdotuksen mukaan jäsenmaiden tulee nykyiseen tapaan järjestää merkkien käyttöönoton yhteydessä tiedotuskampanjoita, joiden tarvetta uudelleenskaalaus voi lisätä. Tosin on luultavaa, että kaupan ala tiedottaa asiasta oma-aloitteisesti, jolloin viranomaisten olisi lähinnä syytä pyrkiä varmistamaan, ettei harhaanjohtavaa tietoa levitettäisi. Jo olemassa olevan ekosuunnittelufoorumin kautta toimijoita voidaan informoida asiasta keskitetysti. Markkinavalvonnan kustannusten kehitykseen ehdotuksella ei nähdä olevan suurta vaikutusta. 4.3 Ympäristövaikutukset Energiamerkintäasetus on puiteasetus, jolla ei suoraan vaikuteta tuotteisiin. Näin ollen sen energiansäästövaikutukset voidaan määrittää tarkemmin vasta sitten, kun Euroopan komissio antaa tuotteisiin sovellettavia delegoituja asetuksia. 4
Komission julkaisemassa vaikutusarviossa todetaan, että asetusehdotusta pitkälti vastaava vaihtoehto vähentäisi EU-tason primäärienergian kulutusta 552 TWh vuonna 2030 verrattuna tilanteeseen, jossa ei tehdä muutoksia nykyjärjestelmään. 4.4 Muut vaikutukset Asetusehdotuksella ei ole tunnistettu olevan muita vaikutuksia. 5 Asian käsittely EU:n toimielimissä Euroopan komissio antoi ehdotuksen 15.7.2015 ja esitteli sitä neuvoston energiatyöryhmän kokouksessa 17.7.2015. 6 Valtioneuvoston kannan valmistelu Valtioneuvoston kanta valmisteltiin työ- ja elinkeinoministeriössä ja ympäristöministeriössä käyttäen apuna Energiaviraston sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston asiantuntemusta. Valtioneuvoston kanta käsiteltiin kirjallisesti energia- ja Euratom -jaostossa syyskuussa 2015. 7 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti energiamerkintädirektiivin korvaamiseen asetuksella, koska se olisi sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenmaissa ja pienentäisi siten hallinnollista taakkaa ja yhtenäistäisi energiamerkinnän puitteita jäsenmaissa. Valtioneuvoston mielestä energiaan liittyvän tuotteen määritelmästä tulisi pyrkiä poistamaan sana palvelu, koska se laajentaisi merkinnän soveltamisalaa vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että energiatehokkuusluokissa palattaisiin alkuperäiseen asteikkoon A-G, energiamerkinnät uudelleenskaalattaisiin säännöllisesti. Valtioneuvosto suhtautuu pääasiassa myönteisesti siihen, että uuden merkinnän astuessa voimaan kahden parhaimman luokan olisi tarkoitus olla tyhjiä, joskin joissakin tilanteissa pieni joustavuus voi olla tarkoituksenmukaista. Ehdotuksen mukaan uudelleenskaalaus suoritettaisiin noin 10 vuoden välein. Teknologian kehitys ja parhaiden luokkien täyttymiseen kuluva aika voivat kuitenkin poiketa odotetusta, joten valtioneuvoston mielestä olisi parempi pyrkiä välttämään sitä, että uudelleenskaalauksessa käytettäisiin kaikissa tapaukissa samaa, ennalta määrättyä aikaväliä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että tavarantoimittajat ja jälleenmyyjät noudattavat vaatimuksia. Tämä vaatimus on muotoiltu hieman nykyistä direktiiviä lievemmin. Kirjaus ei silti ole täysin selkeä, ja valtioneuvoston mielestä olisi hyvä pyrkiä tuomaan selkeämmin esille periaate, että markkinavalvonnan ja muiden oleellisten puitteiden järjestämistä lukuun ottamatta vastuu asiasta ei kuulu jäsenmaille vaan kyseisille markkinatoimijoille kevyen hallinnollisen taakan mukaisesti. 5
Ehdotuksessa esitetään tuoterekisterin perustamista asetusehdotuksen perusteella säänneltäville tuotteille. Valtioneuvosto kantaa huolta tuoterekisterin markkinatoimijoille aiheuttamasta lisääntyvästä hallinnollisesta taakasta ja kustannuksista sekä tuoterekisterin tietoturvasta, ja ehdotettua tuoterekisteriä perustettaessa tulisi pyrkiä huolehtimaan siitä, että se toteutetaan taloudellisten toimijoiden ja markkinavalvonnan kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Erityisesti suurissa kodinkoneissa tilanne on usein se, että ominaisuuksiltaan täysin samanlaisia tuotteita markkinoidaan eri tuotemerkeillä ja mallitunnisteilla. Neuvotteluissa tulisi pyrkiä tuomaan esille, että perustettavaksi ehdotettu tuoterekisteri sisältäisi ehdotuksen mukaisesti tiedot identtisistä malleista, mutta ainoastaan markkinavalvontaviranomaisten ja komission käyttöön, ei julkiseksi. Valtioneuvoston mielestä asetuksessa tulisi pyrkiä edellyttämään, että delegoitujen asetusten antamisessa energiamerkinnässä käytettäisiin eri ilmastovyöhykkeitä sellaisissa tuoteryhmissä, joiden toimintaan erilaisilla sääoloilla on vaikutusta. Lisäksi tulisi pyrkiä tuomaan esille, että asetusehdotuksessa mainittujen digitaalisten energiamerkintöjen käyttö fyysisen merkinnän lisänä tai korvikkeena sekä tuotteen energiatehokkuusluokan ilmoittaminen tuotteen omalla näytöllä voi olla vapaaehtoista mutta ei pakollista. Ehdotuksen mukaan delegoiduissa asetuksissa vahvistettaisiin, vaaditaanko suuremmilta laitteilta suurempaa energiatehokkuutta tiettyyn luokkaan pääsemiseksi. Valtioneuvoston mielestä tätä tulisi pyrkiä vaatimaan jo puiteasetuksessa, ja energiatehokkuusluokan määräävät energiatehokkuusindeksit tulisi pyrkiä määrittämään ilman suoraa korrelaatiota laitteen kokoon. Tämä voitaisiin toteuttaa joko määrittelemällä energiatehokkuusindeksit kokoluokittain tai vaihtoehtoisesti käyttämällä korjauskertoimia. Lisäksi tulisi pyrkiä siihen, että energiatehokkuusluokat heijastaisivat kokoon suhteutetun energiankulutuksen lisäksi myös laitteen kokonaisenergian kulutusta. Kussakin delegoidussa asetuksessa säädetään nykyisin erikseen markkinavalvonnassa käytettävästä testausmenettelystä ja -toleranssista, mutta johdonmukaisuuden vuoksi puiteasetus olisi sopivampi paikka. Lisäksi nykyisin käytettävät testausmenettelyt eivät monessa tapauksissa ole kovin tarkoituksenmukaisia. Valtioneuvoston mielestä asetukseen tulisi pyrkiä lisäämään sellainen periaate, joka mahdollistaa tuoteryhmien erilaisten testaustoleranssien huomioimisen mutta estää merkittävästi varsinaisten raja-arvojen alapuolella olevien tuotteiden pääsyn parempaan energialuokkaan ja näin kuluttajien harhaanjohtamisen. 6