MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUSLA1TOS

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUSLA1TOS Tiedote N:o 13 1981 MAASTA ERI MENETELMILLÄ UUTTUVAT IVENAINE- MÄÄRÄT JA NIIDEN KORRELOINTI TIMOTEIN IVEN- AINEPITOISUUKSIEN KANSSA JoukoSippola ja Martti Kurki

Maatalouden tutkimuskeskus MAANTUTKIMUSLAITOS 316 Jokioinen Tiedote N:o 13 1981 MAASTA ERI MENETELMILLÄ UUTTUVAT IVENAINE- MÄÄRÄT JA NIIDENKORRELOINTITIMOTEIN IVEN- AINEPITOISUUKSIEN KANSSA Jouko Sippola ja Martti Kurki ISSN 357-9X TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa verrataan 2 N C1:n maasta uuttaman kuparin, raudan ja sinkin,,1 N MgSO4:n uuttaman mangaanin sekä em. hivenaineiden happamaan ammoniumasetaatti + EDTA:aan uuttuvia määriä. Kyseessä olevien uuttomenetelmien tulosten ennustearvoa timotein hivenainepitoisuuden määräytymisessä selvitettiin laskemalla korrelaatioita. C1-menetelmä uutti maasta kuparia, rautaa ja sinkkiä enemmän kuin hapan ammoniumasetaatti + EDTA. Sinkkiä C1 uutti keskimäärin 2/3 maan kokonaissinkistä, kuparia keskimäärin 1/3 kokonaiskuparista ja rautaa n. 1/1 kokonaisraudasta. Mangaania hapan ammoniumasetaatti + EDTA uutti enemmän kuin,1 N MgSh. Vertailtavien uuttomenetelmien kuparitulokset korreloivat tasavertaisesti timotein kuparipitoisuuden kansa. Rautatulosten korrelointi timotein rautapitoisuuden kanssa oli heikko ja useimmissa tapauksissa merkityksetön kummankin menetelmän ollessa kyseessä, lukuunottamatta rahkaturpeita. Maasta,1 N MgSO4:11a uuttuva mangaani oli selvästi parempi timotein mangaanipitoisuuden selittäjä kuin happamaan ammoniumasetaatti + EDTA:aan liukoinen mangaani. Timotein sinkkipitoisuuden selittäjänä happamaan ammoniumasetaatti + EDTA:aan liukoinen sinkki oli parempi kuin 2 N C1:ään liukoinen sinkki. Korrelaatiokertoimien laskeminen p-luokittain paransi oleellisesti vain happamaan ammoniumasetaatti + EDTA:aan liukoisen mangaanin selvitysastetta. Siksi tämän menetelmän tuloksia tulkittaessa tulisi aina maan p ottaa huomioon.

2. JODANTO ivenaineet ovat eräs maan viljavuuden tärkeä osatekijä. Maan tulee sisältää hivenaineita riittävästi ja sellaisessa muodossa, josta kasvit voivat niitä saada sekä määrältään että laadultaan hyvien satojen tuottamiseksi. Tietoa siitä, saavatko kasvit riittävästi hivenaineita, saadaan lannoituskokeella, maa-analyysillä tai analysoimalla kyseessä olevassa maassa kasvatettuja kasveja. Useasti halutaan jo ennen kylvöä tietää, tulisiko jollain toimenpiteellä varmistaa kylvön yhteydessä se, etteivät ravinnepuutokset rajoita kasvua. Tällöin turvaudutaan maan analysointiin, jota varten on kehitetty useita erilaisia menetelmiä. Maan hivenainevaroja selvitettäessä keskityttiin aluksi kokonaismäärien analysoimiseen johtuen käytössä olevista menetelmistä ja niiden suomista mahdollisuuksista. Spektrografia käyttäen tehtyjen viljelymaiden totaalihivenmääritysten tuloksia ovat julkaisseet mm. LAPPI ja MÄKI- TIE (1954), VUORINEN (1958) ja MÄKITIE (1961). Vaikka totaalimäärällä on oma merkityksensä kasvien hivenaineiden saannin kannalta, niin hivenainevarojen käyttökelpoisuuteen ja kasvien hivenaineiden saantiin ovat vaikuttamassa monet muutkin tekijät. Tämän vuoksi on alettu analysoida hivenaineiden helppoliukoisia määriä. Maatalouden tutkimuskeskuksen Maantutkimuslaitoksella on tutkittu viljavuusanalyysissä käytettyä hapanta ammoniumasetaattia myös hivenaineiden uuttoon (SILLANPÄÄ ja LAKANEN 1966). appaman ammoniumasetaatin hivenaineiden uuttokyky on kuitenkin niin heikko, että on hyvin työlästä tehdä uutteesta luotettavia määrityksiä. Tämä seikka on eräs syy siihen, että EDTA:ta on alettu käyttää lisäämään happaman ammoniumasetaatin uuttokykyä (LAKANEN ja ERVIC, 1971). Tätä yhdistelmäuuttonestettä on Maantutkimuslaitoksella viime aikoina käytetty maan käyttökelpoisia hivenainevaroja arvioitaessa (SILLANPÄÄ ym. 1975, SIPPOLA ja TARES 1978). Viljavuuspalvelu Oy:ssä käytetään kuparin, sinkin ja raudan liuottamiseen maasta 2 N suolahappoa, jolla tuhkaksi poltettua näytettä uutetaan (KURKI 1972). Menetelmä uuttaa verraten tehokkaasti. Mangaani uutetaan Viljavuuspalvelu Oy:ssä,1 N MgSO4:11a, joka on sensijaan uuttokyvyltään hyvin heikko. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla maassamme käytössä olevia hivenaineuuttomenetelmiä. Vertailussa käytettiin hyväksi ne. kivennäisainetutkimuksen maa- ja timoteinäyteaineiston tuloksia. Maanäytteet analysoitiin lisäksi Viljavuuspalvelu Oy:n laboratoriossa siellä käytössä olevilla menetelmillä.

3. MENETELMÄT Tutkimusaineisto käsitti 1868 maa- ja timoteinäyteparia, jotka oli kerätty ns. kivennäisainetutkimusta varten (SIPPOLA ja TARES 1978). Tutkimuksessa käytettiin hyväksi maan hapan ammoniumasetaatti-edta-uutteesta määritettyjä Cu-, Fe-, Mn- ja Zn-tuloksia sekä vastaavia timoteinäytteiden tuloksia (KÄÄRI ja NISSINEN 1978). Viljavuuspalvelu Oy:ssä määritettiin maasta happoliukoinen Cu, Fe ja Zn polttamalla 15 ml näytettä 57 C lämpötilassa 4 h. Jäännös liuotettiin 25 ml:aan 2 N C1 kuumentaen kiehuvana 5 min ja suodatettiin. elppoliukoinen mangaani uutettiin 1 ml:sta maata 1 ml:aan,1 N MgSO4-liuosta. ivenaineet mitattiin kaikissa tapauksissa atomiabsorptiospektrofotometriä käyttäen. Saatujen tulosten vertailemiseksi laskettiin korrelaatiokertoimet sekä aineistosta sellaisenaan että sen jälkeen, kun maa-analyysituloksista oli otettu logaritmimuunnos. Tilastolliset merkitsevyydet on esitetty seuraavasti: x.p.c,5, xx.p«=,1, xxx]pcz',1. TULOKSET JA TARKAS1bLU C1-menetelmä uutti maasta selvästi enemmän kuparia, rautaa ja sinkkiä kuin ammoniumasetaatti (AAc)-EDTA-Menetelmä (kuva 1). Eri maalajeissa uuttuvan kuparin pitoisuus oli 1,6-3-kertainen Vertailumenetelmään nähden. Uuttuminen C1-menetelmällä oli suurinta karkeista kivennäismaista ja pienintä eloperäisistä maista (taulukko 1). Raudan uuttajana oli 2SC1 suhteessa AAc-EDTA:an tehokkaampi kuin kuparin uuttajana sen uuttaessa maalajista riippuen keskimäärin 2,5-21-kertaisia määriä. Sinkkiä 2N C1- menetelmä uutti eniten savimaista. Määrä oli 19-kertainen AAc-EDTA-menetelmän uuttamiin määriin nähden. Mangaania uutti AAc-EDTA-menetelmä 1,1-4,5-kertaisia määriä vertailtavana olleeseen,1 N MgSO4:iin nähden. Verrattaessa C1:11a uuttuvan kuparin määrää maan kokonaismäärään voidaan todeta, että se on noin kolmannes viljelymaiden kokonaiskuparin keskimäärästä 21 mg/kg (VUORINEN 1958). Maan kokonaissinkistä uuttui ei-menetelmällä noin kaksi kolmasosaa ja raudasta karkeasti kymmenesosa. AAc- EDTÄ-menetelmällä uuttuneet määrät verrattuna maan kokonaismäärään olivat vastaavasti pienemmät. Mangaania AAc-EDTA uutti noin kymmenesosan kokonaismäärästä ja,1 N MgSO4 keskimäärin yhden kahdeskymmenesviidesosan.

uut tuvan r - mg/i ma ata 1. rin., o` C\1 E, o -1 1-1 1 1 - alkuaineiden hapan ammoniumase taatti C\1 r J fi r 4J C13... L 1-1 _ ; r pitoisuuksien I rri 1-1 14 ctl cz1 I tu3 C,

5. en en Lin en CO Ln.s n en Crs 1 1 1 I I CNI I r-- Ln co ID r-i ON 1N n n n n \ c' c4 if c4 CNI CNI eni 111 c in (1.) 4-1 CC : i ON -1- CO -, CO -1- CO N CNI N CNI esi Ln Ln Ln cr) 1" N en en CNI r-4 1 1 LIn Ln Ln c Ln n 11, ON n ON C;) cl) 9:1 ei) c,) Lt4 r c,") N CO -1- Cr\ CO. c Lfl. c,) Ln : ei cii 4-1 cli cv (9') co cr) cv c i t-1 II) 1 e') r-- 1.1 c N CO Lf") Ln ccd co 1-1 N N 1 I 1-1 1-1 1-1 c i I 4-1, i n ON : :cz1 (1) Ln 1/4.1D cs-n cv co 1 LP) (1-) --.1-1-1 r-, -1 N Ln r-- Ln -1- -1-,..o 4 Ln - \ L-(1 Ln Ln Ln Ir1 1.CD 1 en Ln -41- In Ln -1- -1- CC,.!) Ln CO -1- c,-) -1- c""),,--i N N u-),.. C:7-1- CV -N,..o c,"),.. CO -1- \ Ln crn Li-1 + 1 N I en 1--I,..1- Un Lin en CO (51 CO CNI I 1 r--,$) 1 r") G ("1 -..1- -1- r-,.c> -1- Ln r-- -,,.. 1 CO Gl 1.(3 en I ---...1-,.. I Taulu kko 1. ci cc cp, r--,. L.4-) r".1 n ON ON n n \ es1 C J irt Cfl,.D «, en Ln Ln 1/4 r- -N r-i Ok CNI c-1 r- - CD 4. ON ON c,") C,) n ON ON ON n \NO Ln 1 1 e'-') CO Cr\ r ci Ln op cp-n C,) Lf") Cr) C'") C1I t I cv cv --.../- r-- o-n,..,.. CO -1 r-- -1- in, [ D 1-- s.,s) I CNI ---1- CO r-i Karkea hieta ieno hieta Karkeat k iv.maat iesusavi ietasavi cli n-i Multamaa Saraturve Rahka turve c d cii (44 '44-4 F.1 Koko aineisto

6. Eri menetelmillä saatujen tulosten keskinäinen korrelaatio Taulukkoon 1 lasketut vertailtavien menetelmien uuttamien määrien suhteet ovat maalajikohtaisia. Yksittäisen näytteen kohdalla ko. suhde voi vaihdella hyvinkin paljon. Tätä seikkaa kuvaamaan on taulukkoon 2 laskettu vertailtavilla menetelmillä saatujen tulosten väliset korrelaatiokertoimet. Riippuvuus oli kiintein eloperäisistä maista tehtyjen kuparimääritysten välillä (,9). Korrelaatiokerroin,9 kuitenkin osoittaa, ettei ole mahdollista riittävällä tarkkuudella muuntaa tietyllä menetelmällä saatua tulosta toista menetelmää vastaavaksi tulokseksi. Epätarkkuus on liian suuri. Taulukko 2. Vertailluilla uuttomenetelmillä saatujen tulosten välinen korrelaatio. Karkeat kiv. maat n=115 Savet n=252 Eloperäiset maat n=466 Kaikki maat n=1868 Cu,73xxx,65xxx,9xxx,82xxx Fe,14xxx -,13x,54xxx,8xxx Mn,69xxx,87xxx,64xxx,66xxx Zn,49xxx,4xxx,47xxx,33xxx Eri menetelmillä saatujen tulosten korrelointi timotein pitoisuuksien kanssa Kupari. Tarkasteltaessa koko aineiston puitteissa timotein kuparipitoisuuden riippuvuutta vertailtavilla menetelmillä maasta uuttuneista kuparimääristä, ei uuttotapojen välillä ollut eroa (taulukko 3). Kummankin menetelmän selvitysaste oli 26 % eloperäisten maiden ryhmässä. Karkeitten kivennäismaiden ja savien ryhmissä menetelmien selvitysasteet olivat selvästi heikompia kuin eloperäisillä mailla lukuunottamatta liejumaita. Rauta. Kumpikin raudan uuttoon käytetty menetelmä osoittautui hyvin huonoksi. Poikkeuksena oli kuitenkin råhkaturpeitten ryhmä, misskkorrelaatiokertoimen arvo oli korkeampi kuin minkään muun hivenravinteen tai maalajin kohdalla koko aineistossa. Yleensä muutoin maan ja timotein rautaanalyysien väliset korrelaatiokertoimet ovat merkityksettömiä.

7, Taulukko 3. Timotein kupari-, rauta-, mangaani- ja sinkkipitoisuuksien ja vastaavien hivenaineiden maasta eri menetelmillä uutettujen määrien väliset korrelaatiokertoimet. Logaritmimuunnos tehty vain maa-analyysituloksista. Cu Fe Mn Zn 2 N C1 AAc+ EDTA 2 N C1 AAc+ EDTA,1 N AAc+ MgSO4 EDTA 2N C1 AAc+ EDTA Moreeni 32 lin XXXXXXX,26,27,8,12x,27 -,8,28,53 log XXXXXXX,32,39,6,13,23 -,8,27,67 iekka 5 lin,2,17 -,8 -,4,32,5,31,64 log,16,36 -,5 -,2,35,9,32 XXX,57 Karkea hieta 386 lin XXXXXXX,25,27 -,4,6,42,7,26,51 log XXXXXXX,22,31 -,4,9,24,2,23,61 ieno hieta 173 XXX x XXXXX lin,28,22 -,16,1,61,54,5,29 XXXK XXXXX log,32,35 -,23,4,46,34,6,38 iesu 239 XXXX xxx XX xxx lin,38,28 -,9 -,4,22,4,17,23 xxx XXXX log,36,31 -,1 -,2,2 -,6,16,28 Kaikki karkeat kivennäismaat 115 X XXX XXXXXX xxx lin,3,26 xxx -,3,4,37,1,19,51 xxx XXX x XXXXX log,31,36 -,4,6,25,2,16,6 iesusavi 14 xx xx lin,24,21,8 -,6,13 -,6,24,21 xx xx log,24,18,9 -,3,11 -,13,22,21 ietasavi 72 XXX lin,41,19 -,1,17,7 -,19,16,27, 43 xxx log,22 -,8,17,19 -,18,15,28 Aitosavi 4 XX XX lin,3,23 -,6 -,2,13 -,36,46 xx,49 XXX log,32,27 -,3,,16 -,17,43,57 Savet lin 252 XXX,3 xxx,2 -,1,9,8 -,14x log,4,18xx -,9,11,11 XXX xxx,24,27,22xxx,27xxx

8. Taulukko 3. jatkoa Cu Fe Mn Zn 2 N AAc+ C1 EDTA 2 N C1 AAc+ EDTA,1 N AAc+ MgSO4 EDTA 2 N AA C1 EDT. Lieju 14 x xxx lin,3,1,9 -,56,8,14 -,28 -,1 x xx log,2,17,21 -,53,75,22 -,28 -,41 Multamaa 167 XXXXXX XX lin,52,53,9,6,36,25,24,47 xxx xxx XXXX XXX log,42,5,1,1,33,26,18,5 Saraturve 279 xxx xxx XXXX lin,52.,52,,1,81,62,1,2 XXX xxx xxx xxx xx log,56,64,3,1,54,43,17,3 Rahkaturve 6 lin,59,35,9x,85x -,29 -,43,55,6 log,6,39,88x,83x -,4 -,9,58,67 Eloperäiset maat 466 lin XXXX,51,51,4,3 XXXX,67,39,5,2' log XXXX,53,61,5,4 XXXX,46,36,8,3 Kaikki maat 1868 XXXXXXXX lin,4,37 -,3,6,42,11,13,4i = xxx xxx XXX log,41 xxx,46 xxx -,2,8,52,4,12,5

9. Mangaani. Koko aineistossa,1 N MgSO4:11ä uuttuva mangaani oli selvästi Parempi timotein- mangaanipitoisuuden selittäjä kuin AAc-EDTA:11a uuttuva. Suuressa saraturpeitten ryhmässä myös AAP-EDTA-menetelmän tuloksien ja timotein mangaanipitoisuuden riippuvuus oli hyvä. Savimaiden ryhmässä AAc-EDTA-menetelmän tulosten ja timotein mangaanipitoisuuden korrelaatio oli negatiivinen, vaikkakaan kerroin ei aina ollut merkitsevä. Sinkki. Timotein sinkkipitoisuuden selittäjänä olivat AAc-EDTA-menetelmällä saadut tulokset parempia kuin Cl-menetelmällä saadut tulokset. Suunta oli sama kaikilla maalajeilla lukuunottamatta hiesusavia. MAA-ANALYYSITULOSTEN JA TIMOTEIN PITOISUUKSIEN KORRELAATIO APPAMUUS- LUOKITTAIN Maan happamuuden vaikutusta kasvien hivenaineiden ottoon pyrittiin selvittämään laskemalla korrelaatiokertoimia p-luokittain. Tällöin kuparin kohdalla korrelaatiokertoimet olivat vaihtelevia eikä maa-analyysimenetelmien välillä ollut selvää eroa (taulukko 4). Raudan uuttoon käytettyjen menetelmien huonoon korrelaatioon timotein rautapitoisuuden kanssa ei aineiston ryhmitys p-luokkiin tuonut parannusta (taulukko 5). Sensijaan AAP- EDTA-menetelmän mangaanitulosten korrelaatio timotein mangaanipitoisuuden kanssa oli p-luokittain laskettuna selvästi parempi kuin ilman p-luokitusta (taulukko 6). Korrelaatiokertoimet olivat samaa tasoa kuin MgSO4-menetelmän kertoimet. appamuuden huomioonottaminen parantaa siten ratkaisevasti AAc- EDTA-menetelmän arvoa ennusteena. Tämän menetelmän tuloksia tulkittaessa tulisi aina ottaa maan p huomioon. Sinkkituloksien korrelaatiokertoimia ei p-luokitus oleellisesti muuttanut (taulukko 7). C1-menetelmän korrelaatiokertoimet olivat selvästi alempia kuin AAc-EDTA-menetelmällä saatujen tulosten kertoimet.

1. r-i l'''.- Lin ---,-I lel CV CR 11-1 -.1- -),.....1" \I- - CO 1-1 >< < < >1 }< CR T-I CO C'l N. r''-.. On Ul ---zt CD Lin,r) en r-4 T-I 1-1...1-,................ C) 1/4. e.1 -I- Lin -1- -1- r- In -1-, CR 1-1 1-1 T--I t-i X X,--i c \I.--.1- C1 CO CO..........,... CR \i".--1- p - luokat es1 X op c) Ln,--1 c-.) 1--- 1/4-1-,-; r, lin 1/4.,-i I N Lrl N \I- 1/4. en \ 61, >< > L.n r-- ("1 ers Ln dr, din Lin -1-4, 8-5,19 5, 2-5, 39 1/4. CN '.'.O 1n -1-1 en en ("4,t,* CO 1 1-4 -I- ocn 1-1 Lin es1 e.1 r- c) r- c«) U Ln ON n co Ln e4 cr\ en C`n CO 1-1 1-1 IN 1-1 U1 1 1-1 C) r- cr CN -1- -1- N N CN kivennäismaat e l <4 <4 Ei,-) r=i r-i,--i r-i C..) P4 W C.) P=.1 W W. I 4-) W. I u :W : (JO 4--) Z E 4-) Z. E W e.1 u a) ('4.1-) -Li.L-1 4-1.1--) I I I -Li I I I ed N en en, en en :W,--I c,i -L-I :e1,-i CI W :2.; C.) C...) C.) c4 4 or) e I Eloperäise t maa t N en

1 1. _ r-- CD -1- -7 4n CD r--,--1 CD CD r- ) ),,, 4in ON..,, l-r") 1.-1 CV,--1-1"... c-),e,,--i --1-1,-1,-.1 c.4 -.1- I I r---- -1-,1-1- -7 cii 5< CN r, tr) 1-n en,---i CD,--1 CD 4 c,4 N. CD 1"-- CD r--- u-) 1-1 CD r-1 Ol CV,--I r-- -1-1.--4 c-,)..41- CD 4 cs4-1- 1 CV,-1 1 QJ 4_1 en -.1- r--,--1 r-- CD,---1..,.. Cn VD N.,c) c,4 ch vd -1- I Ln en Li,-) i,--i en in,-1 c,4. -1" 1.1-1 -, oo -7,---1,--+ r--,--,--i el " ed cii -4J 4-4 Taulu kko menetelmä llä 1 4-1 4-4 cci a1 4-4 cij r-1 cf) 1.1.-C1 : Ui 'ci 4-3 : cl : CU ci ci - luokat ol, Karkeat kivennäismaat >< oo ch,-4,--i.,.. in ) VD CD r-,--1-7 c-1,jd,-.1 ch -7 1 c,4-7 -7- VD CV C") cv...-4 CD CD,--1 1-1. dr» On.. Ok -1-1--- CD VD Ii") CD VD 1"---. CV N. -.1-1 1 4r),-1 CN -.1-1 es1 -,y- Le) -1- Ln cv 1 1 CD 4-) u 1 1 1 4-4 : W C I r.r.4 Eloperä ise t maa t -1- -1 CD,--1 u-) -7,--1 en,--1,--1 ON u'l -1 VD LP) Ln,-1,.. c,4 1 I 4 CN Le-) cv CD VD -1- cc,--1 Cr', CD r, X CD en r-1 c r-- co,.. CD, ( CD..,.....,.. r-,.. 1-1 C's1 \ CO CD r- Ln \ \ -1- -1,i- I 1 C-`1 CO ---.1-1 I,.. C),r 1-1 VD,.D V) X X -1 r- - -1- t.r) 1-1 r---- c,-) CD CD Ln c,4,--4,..o c,4 CD........ 1--- vd CD CV CD CN Lf -) -1- r-1 --d- ---/- -1- OD ch Le). i L.r-) i I OD -1- V r--,--1 Ln -( \.f) CV

12. V 1/4 Ln LI) 1 C1/41 r"-- CO co Cn 111 1/4 r-1 1/4 C1/41 C1/41 CO CO CO r- CO 1/4SD \,c) tr) C1/ 41 C1/41 1/ 4. N ch c i Lr) C=> CO 1.1O N C1/41,-1 C1/41 C1 ON ON on on, -...i- r- \ oo c-v N. tr) Ln cv 1/4 Ln C1/41,--1,--1 mene te lmällä p - luokat CN 111 CD 1/41D Ln Lr) X x -I' Cl,--1,--1,---1 CO C1/41 Cn Cn C1/41 C1/41 r r, C51 -..1' 1 C1/41 1/4 1 1/4 1 )--) 1/4 N-- -1/47 C1/41 1/4 1/4 - (-'4 Lr) II-1 I I cv Ln so cv CO 1-1 1--- 1/4 CN- 1-1 r--i -1" en LO.1.1 1/4 1/ 4. 1-c) c C4 C1/41 1/4. r- C1/41 1/ 4. 1 Lfl 4. 1./1 C1/41 LC),--4 f 1/ 4. 1 c CO C1/41 cr\ Lfl Lfl ON Is s, 1/ 4 C 1 tfl CO C) oo C1 vp 1 I oo c i cn CD co V 1/4 C1/41 C1/41 C:) () Lflcl co o cr\ kivennäismaat r4 cr) 1 C CJ CD Cu') EP r=1 W Z I 4-) : 4-J a.) u -1-) I I I, 4-J : W >1 Eloperäiset maat CD EA c1/41 cc, W ZI P : U.LJ. ai u +.1 I I I : l eq Z P

13. \. -1- cv r") ir N r,,$) n - r NCr CV CO CV 1 el Ln CV cv CO Cn N N CV >4 >4 >4 >4 >< 44 >4 - CNI in CV,f 1 CV ul CV,--1 en VD CV f-... ul,-1 en,.1- en c--4 Cl,--i r- rl u.-),--i CV CN CD 1"--,--1 VD Ol ON CV Ln CNI r.-1,-1 Ol 1-1 >4 >4 >4 >4 >4 >4 >4 >4 >4?4 ir-) r- cv h,.. cs\ en N s. cv crn crn cv,t cv.. en cv h.. ul CV CV 1 CV 1 CV CV Ln,-. Ol ON Ln -1- CV CV,--1,-1 1-4 4J G 4-J mene telm äll ä 1 4_3 ec1 c ci 5-4 c.) cti cll W -c) :en cl -c3 4-1 1-1 CCS :M : (I) p - luokat X 1 9 1 CNI Cc),t 1 UN CV LIN CV cc) CV ce) N Zt Ln CD h CN VD VD 1-1 CV 1-c) -I' 1 1 /4. ul 1-4 CV >4 >4 >4 54 >4 CV CV,t CV,t VD VD 1,t,t,t ON 1n LI-1-1- CV LrI CV CV Q Lfl CV CD CV CV O") Ln u") C,") u-)-4 cri C C X CNI VD Ln r- O") LIN CD Ln CO r.-- 1n CV Cn CV CV,1.-1 CV.............. CV h CV 1 on LIN,--1,1- CV C.) Ol,t CV VD,-1 C,-),--1,t UN,t UN N u-) h., (. CO CD,t -.1- CD \- c'. CV 1.-1 Cn CV i,-1 ol.-1 >4 >4 ON c--1 9,t N h \ en n 11 CV,t CV n Taulu kko Karkeat k ivenn ä ismaat - 1-1 CV CV ON -, -, =1.«= EI,-+ q r-i 1-1 (=1 ri U Pll (1) 1 4-1 Z 1 4-1 :c1 (JO : (JO,--1 T-1 1-1 1-1 ) CNI J--) W N 4-J 4J W 4-1 1 1 1 4-1 1 1 1 en C.1 Ml.--1 CNI 4-1 : G G G,-4N Z N N N W Z N N N G Eloper ä iset maat

14. Kirjallisuutta KURKI, M. 1972. Suomen peltojen viljavuudesta II, 182 p. elsinki KÄÄRI, J. & NISSINEN,. 1978. The mineral element contents of timothy (Phleum pratense L.) in Finland Acta Agr. Scand. Suppl. 2: 26-39. LAKANEN, E. & ERVIÖ, R. 1971. A comparison of eight extractants for the determination of plant available micronutrients in soils. Acta Agr. Fenn. 128: 223-232. LAPPI, L. & MÄKITIE,. 1954. Quantitative spectrographic deterr mination of minor elements in soil samples. Acta Agr. Scand. 5:69-75. MÄKITIE,. 1961. Eräiden hivenaineiden esiintymisestä viljelysmaissamme. Agrogeol. julk. N:o 78. 1-25. SILLANPÄÄ, M. & LAKANEN, E. 1966. Readily soluble trace elements in Finnish soils. Ann. Agric. Fenn. 5: 298-34. SILLANPÄÄ, M., LAKANEN, E., TARES, T. & VIRRI, K. 1975. ivenaineiden uutto EDTA:lla tehostetulla halapamalla ammoniumasetaatilla suomalaisista maista. 3-13. SIPPOLA, J. & TARES, T. 1978. The soluble content of mineral elements in cultivated Finnish soils. Acta Agr. Scand. Suppl. 2: 11-25. VUORINEN, J. 1958. On the amounts of minor elements in Finnish soils. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 3: 3-35.