Kesäpäivänhattu 'Irish Eyes' on meillä yksivuotinen kylvökukka, joka omassa pihassani on toisinaan talvehtinut ja kylväytynyt itse. teksti Toimituksen työryhmä kuvat Kirjoittajat ja Puutarhaliiton kuva-arkisto Matkamuistoja maailmalta Muualla Euroopassa matkustaessani pyrin aina käymään paikallisissa taimistoissa tai puutarhamyymälöissä. Niissä ostoskoriin siirtyy erityisesti perennoja, joita Suomessa on huonosti saatavilla: esimerkiksi tuttujen lajien harvinaisempia lajikkeita tai kirjavalehtisiä muotoja. Toisinaan mukaan lähtee kokeilumielessä myös todellisia oudokkeja, joita edes Viljelykasvien nimistö ei tunne. Perennantaimien kuljetus onnistuu mainiosti lentokoneessakin. Jos ruukkuja on vain muutama, kuljetan ne käsimatkatavaroissa. Mutta jos niitä on enemmän, ravistelen edellisenä iltana juuripaakusta irtomullat pois, kiedon paakun kosteaan paperiin ja työnnän kasvin muovipussiin. Pitkät kukkavarret leikkaan lyhyiksi, sillä kukat rutistuvat joka tapauksessa. Taimipussit pakkaan matkalaukkuun ja kotiin päästyäni istutan ne pian. Ensin tietysti tarkistan, ettei mukana ole kulkeutunut salamatkustajia. Osa matkamuistoista menehtyy ensimmäisen talven aikana, osa sinnittelee pari vuotta. Yllättävän moni on kuitenkin pikkuhiljaa vahvistunut ja muodostanut ajan kanssa näyttävän kasvuston, vaikka talvisuojaksi ovat saaneet riittää pihatammeni pudottamat lehdet. Nykyään yhä useampaa matkamuistoistani löytyy myös Suomesta. Taimien lisäksi hamstraan matkoilta siemeniä seuraavaa kevättä varten. Useimmat niistä ovat yksivuotisia kesäkukkia, mutta osa kylväytyy itse tai hieman autettuna. Vuosi toisensa jälkeen ne nousevat maasta yhä uudelleen ja tuovat mieleen kaikki kiehtovat puutarhat, joissa olen ne ensimmäisen kerran kohdannut. Maija Stenman Kultahumala Syysvuokko Oopiumunikko 'Lauren's Grape' Isotalvio Jalokurjenpolvi 'Rozanne' Täpläpunalatva Toimituksen 45 suosikkia Hehkuva loppukesä Elokuu tuo puutarhaan uuden, täyteläisen kukinnan. Kotipuutarhan toimitus esittelee omien pihojensa myöhään kukoistavat suosikit. Poimi ideat ja kasvatusvinkit! Kuvat: Naija Stenman Kesäpäivänhattu 'Irish Eyes' (Rudbeckia hirta) tarttui siemeninä mukaani Amerikasta ja iti hyvin purkissa ikkunalaudalla. Se kukkii näyttävänä ja korkeana syyspakkasiin asti. Perhosten suosikki, joka on helppo kasvattaa siemenestä. Kultahumala 'Aureus' (Humulus lupulus) kiipeilee pitkin pergolani raudoitusverkkoa ja muodostaa loppukesästä tilaa jakavan lehtiseinän. Se kasvaa tavallista humalaa hiukan hillitymmin, mutta multavassa maassa siitä tulee rehevä. Limetinvihreät lehdet tuovat valoa syksyiseen puutarhaan. Isotalvio 'Variegata' (Vinca major) on puolivarjon ja varjon hiukan arka maanpeitekasvi, joka alkoi viihtyä kunnolla vasta muutaman vuoden jälkeen. Lehdet ovat näyttävämmät kuin sininen kukinta. Tarhasyysvuokko 'Splendens' (Anemone hupehensis) kukkii vielä komeasti ja korkeana, kun muut puutarhan kasvit alkavat jo lakastua. Pitää kosteahkosta maasta ja puolivarjosta. Jalokurjenpolvi 'Rozanne' (Geranium-risteymä) on jo vuosia värittänyt istutuksiani sinisiksi heinäkuusta lähes lumentuloon asti. Helppohoitoinen ja näyttävä perenna, joka viihtyy auringossa tai puolivarjossa, kosteahkossa maassa. Oopiumunikko 'Lauren's Grape' (Papaver somniferum) on korkea, suurikukkainen ja upean tumma. Kylväytyy herkästi myös itsekseen eikä vaadi esikasvatusta. Täpläpunalatva 'Atropurpureum' (Eupatorium maculatum) kohoaa syyskesästä lähes parin metrin korkeuteen ja houkuttelee paljon perhosia. Kasvaa komeimmaksi tuoreessa mutta läpäisevässä maassa. Hakoneheinä 'Aureola' (Hakonechloa macra) muodostaa vähitellen sievän mättään. Haluaa tuoreen mutta läpäisevän maan. Hakoneheinä 'Aureola' 32 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 33
Tähkälaventeli on tarkka kasvualustastaan, jonka pitää olla mieluiten hiekkapitoinen. Tähkälaventeli (Lavandula augustifolia) kannattaa istuttaa ruukkuun jo huhtikuussa. Silloin kolmen pikkutaimen ryhmä kehkeytyy muhkeaksi puskaksi, jonka kukinnan huippu on elokuun alkupuolella. Ensimmäiset kukkavarret voi katkaista, jotta kasvi ei tuhlaisi energiaa aikaiseen kukintaan. Kuvernöörinkukka (Tulbaghia violacea) kasvaa monivuotisena ruukussa, jonka nostan talven tullen lasiverannalle. Eteläafrikkalaista alkuperää olevaa kasvia kutsutaan myös valkosipuliyrtiksi, sillä sen lehdet ja kukat maistuvat valkosipulille. Aitoviikuna (Ficus carica) on terassini vakiokasvi. Edellinen viihtyi ruukussa 10 vuotta, mutta hedelmiä bonsai-malli ei tehnyt koskaan. Viime vuonna hankkimani uusi yksilö paukautti versoihinsa hedelmänalut maaliskuussa. Kun lehdet kellastuvat ja putoavat, leikkaan versot 3 5 silmun jälkeen ja siirrän ruukun kellariin. Aitoviikunan kevät alkaa maaliskuun alussa lasiverannan lämmössä. Agaave (Agave) on uusi tuttavuus terassilla. Kuvan kasvista ei ollut saatavilla lajitietoa, mutta se toimi juuri niin kuin oli tarkoitus: ryhdisti rönsyilevistä ja rehottavista kasveista koostuvan nurkkauksen. Rosmariini (Rosmarinus officinalis) on kasvi, jota ilman ei tule kesää. Istutan ruukkuun kolme taimea aikaisin keväällä. Huhti toukokuussa käärin aikaiset istutukset paksuun harsopeitteeseen. Rosmariini sietää hieman muhevampaa multaa ja kaipaa piirun verran enemmän lantavettä kuin laventeli. Latvominen edistää versojen kasvua. Latva-artisokka (Cynara scolymus) kasvaa useiden kokeilujeni jälkeen parhaiten ruukuissa. Sen riesana ovat kirvat, joista pääsee eroon suihkuttelemalla kasvustoa viileällä vedellä. Istuta tähkälaventeli maahan talvehtimaan! Verililjapuu (Corduline fruticosa) on täydellinen terassikasvi. Sillä on upea väri, graafinen ulkonäkö ja nopea kasvu. Kasvi talvehtii huoneenlämmössä, mutta valitettavasti se on altis esimerkiksi villakilpikirvoille. Onneksi pienikin verililjapuun taimi kasvaa yhden kesän aikana näyttäväksi koristeeksi. Basilikat (Ocimum basilicum) pitävät puolivarjon paikasta ja ovat tarkkoja kastelusta; liika vesi sairastuttaa kasvin ja niukkuus hyydyttää kasvun. Kuvan basilika on thaibasilika Siam Queen. Perilla, veripeippi eli shiso (Perilla frutescens) kasvaa kesän aikana tuuheaksi puskaksi, josta voi napsia lehtiä japanilaisen ruuan ryydiksi. Hallanarka yrtti tarvitsee iltaisin ylleen harsopeitteen jo elokuun puolenvälin jälkeen. Italianolkikukan (Helichrysum italicum) täydellinen versio kasvaa pilvimäisenä pallona eikä kuki. Jotkut käyttävät kasvia rakuunan korvikkeena. Kasvi viihtyy aurinkoisella paikalla, mutta vaatii tasaisen kosteuden. Kuvat: Minna Siltala Eksotiikkaa ruukuissa Kasvatan terassilla kaikkea sellaista, joka kituu ja palelee Suomen oloissa. Ruukkutarhan paras aika on elokuussa: laventelit ja pelargonit kukkivat, koristeheinät alkavat muodostaa kukintoja ja muhkeat yrttipuskat tuoksuvat. Kasvirunsautta riittää lokakuun alkuun asti. Ruukuissa kasvattamisella on liuta etuja. Multa lämpenee nopeasti aamuisin, ja veden ja ravinteet saa tarjoiltua täsmäannoksina. Kasvattamisen voi aloittaa jo huhtikuussa, mistä hyötyvät etenkin hidaskasvuiset välimerelliset yrtit. Ruukkutarhan pito ei ole laiskan tarhurin hommaa ellei tyydy aavikon lajeihin. Hellepäivinä pieniä astioita tulee kastella päivittäin ja isojakin 3 4 päivän välein. Yrttejä pitää latvoa tasaiseen tahtiin, ettei niistä kasva roipaleita. Lannoitteita kastelulannoitetta koristekasveille ja luonnonmukaisia verijauhetta ja kananlantaa hyötykasveille kannattaa tarjoilla jokaisella kastelukerralla mietona liuoksena syyskuun alkuun asti. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia terästeitä kasvualustaan. Perliitti ja vermikuliitti ovat jokakeväinen sijoitus. Edellinen pitää mullan kuohkeana ja jälkimmäinen sitoo kosteutta. Sarvilastuja lisään monivuotisille kasveille aina mullanvaihdon yhteydessä. Paljon ravinteita vaativat kasvatit saavat multaan sekoitettuja kanankakkarakeita. Kasvualustaksi valikoituu sitä mitä sattuu olemaan käsillä: kaupan puutarhamultaa tai oman kompostorin hyvin palanutta kompostia, johon lisään lannoitettua ja kalkittua turvetta sekä hiekkaa, kaikkia saman verran. Varsinaisia ongelmatapauksia en ole kohdannut kuin kerran. Silloinkin syy oli minun; terästin laventeliistutuksen kasvualustan liian suurella määrällä hevosenkompostia. Vaikka hellettä piisasi, sinä kesänä laventeli ei kukkinut vaan kukkavarret nuupottivat ja ruukku kasvoi täyteen vähäverisiä, vaaleita versoja. Minna Siltala Kuvernöörinkukka Aitoviikuna Rosmariini Verililjapuu Shiso eli perilla Agaave Latva-artisokka Thaibasilika Italianolkikukka 34 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 35
Mummolan nostalgiaa Verenpisara Ukonhattu Punatähtiputki Syysasteri Harmaamalvikki Syysleimu Tarhadaalia Humala Oman mummolani seinustalla kasvoi kultapallo ja tuvan ikkunan alla monilajisessa kukkapenkissä kukkivat ainakin ukonhattu, syysleimut, ruskolilja ja harmaamalvikki. Kasvimaata reunusti polun suuntaisesti kehäkukka, josta kerättiin siemenet talteen. Humalamaja kivipenkkeineen oli meille suvun lapsille mieluisa paikka. Tuttu kultapallo seurasi lapsuudenkotiini, jossa se narulla tuettuna väritti punamultaseinustaa melko varjoisassa paikassa. Pörröiset kimalaiset surisivat keltaisissa palloissa, kun poimimme niitä maljakkoon. Rusopäivänliljat ja ruskoliljat seisoivat tanakasti rivissä talon kupeessa ja kukkivat harvakseltaan paahteisessa kasvupaikassaan. Oranssit ja viininpunaiset joriinit eli daaliat pulskistuivat vuosi vuodelta kookkaammiksi kasvimaan mullassa. Juurakot kannettiin syksyisin puulaatikoissa kellariin talvehtimaan. Niitä jaettiin talvetusohjeiden saattelemina kaikille halukkaille. Myös kookkaat ruukkuverenpisarat kuuluivat lapsuuteni kesiin. Omassa puutarhassani kukkivat nyt syyskesällä ukonhattu, syysasteri ja tähtiputket sekä kesäpikkusydämet. Ukonhatun tueksi olen pystyttänyt A-malliset tikapuut ja syysasterin olen antanut levitä vapaasti. Uskollisesti kukkiva kesäpikkusydän reunustaa omanapuun alle jäävää kasviryhmää. Tähtiputki voi hyvin, kun valoa ja kosteutta on riittävästi. Kasvatan nostalgian vuoksi daalioita ruukuissa ja olen hankkinut verenpisaroita aikomuksenani vaalia niitä vanhoiksi yksilöiksi asti. Haaveilen vielä kultapallosta, ja etsin sopivaa paikkaa syysleimuryhmälle. Harmaamalvikin olen jo istuttanut. Oma puutarhani on jo muuttunut mummolaksi ja kasvien tarina jatkuu. Annikki Oikkonen Ruskolilja Ruskoliljat ovat uskollisia. Kuvat: Hanna Marttinen ja Teija Tuisku Palleroverenpisarasta (Fuchsia Hybrida-Ryhmä) saa rungollisen, kun vahvimman verson ohjaa kasvamaan jo pienenä tukikeppiä vasten ja leikkaa muita versoja siten, että vain rungoksi valittu saa kasvaa vapaasti ylöspäin. Tämä vie aikaa, mutta maksaa odotuksen ja vaivan. Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) kasvaa jopa puolitoista metriä korkeaksi ja pysyy hyvin pystyssä, sillä se kasvaa pensasmaisesti. Harmaamalvikki ei siedä märkyyttä, vaan viihtyy hiekkamaassa aurinkoisella paikalla. Tarhaukonhatun (Aconitum x stoerkianum) kukan rakenne on mieltä kiehtova, kypärämäinen. Tätä myrkyllistä kaunotarta on vaalittu Suomessa jo 1600-luvulta lähtien, ja se viehättää edelleen. Kirvat pitävät korkeasta ja komeasta kukkijasta, ja niitä kertyykin joskus kukkalatvukseen läjäpäin. Suihkuttelen silloin latvuksia kylmällä vedellä. Syysleimun (Phlox paniculata) vanhoja lajikkeita näkee vielä paljon puutarhoissa. Esimerkiksi korkea syreenileimu on vanha maatiaiskanta, joka sopii hyvin luonnonmukaisiin puutarhoihin. Punatähtiputki (Astrantia carniolica x major) kukkii parhaimmillaan runsaasti, mutta sen lehdistö kärsii, jos on kuivaa. Pidän sen luonnonmukaisesta olemuksesta, sillä punatähtiputkienkin värisävyt ovat hillittyjä. Se vaikuttaa niittykukalta. Tarhadaaliat eli joriinit (Dahlia x hortensis) talvehtivat vain, jos juurakot nostetaan kellariin. Daalia ei siedä ollenkaan pakkasta ja sopii siksi hyvin ruukussa kasvatettavaksi. Korkeus vaihtelee paljon lajikkeittain. Syysasterin (Aster novi-belgii) maatiaskanta ei vaadi hoitoa kukkiakseen. Se vaikuttaa lähinnä sitkeältä luonnonperennalta, mutta kukkii ahkerasti lähes lumentuloon. Humala (Humulus lupulus) kasvaa terveenä ja tummalehtisenä puolivarjoisassa paikassa ja kosteahkossa maassa. Lapsena ihailin sen versoihin ilmestyviä käpyjä, jotka ovat kasvin emitähkiä. Valo siivilöityy kauniisti ohuiden lehtien läpi. Kultapallo kannattaa latvoa, kun varret ovat noin 40 senttiä korkeat. Ruskolilja (Lilium bulbiferum) eli keisarinkruunu tuo särmää istutukseen, sillä kukan kaunis muoto, voimakas väri ja ylväs asento ovat vastaansanomaton yhdistelmä. Tosin ruskolilja on ehkä kauneimmillaan kasvaessaan esimerkiksi vanhan talon seinustan vieressä, jossa sen väri ja muoto tulevat parhaiten esille. Kultapallo Goldball (Rudbeckia laciniata) on oikeastaan kerrannainen syyspäivänhattu. Sen pitkät varret eivät pysy tukematta pystyssä, ellei varsia latvo. Seinänvierustalla tukeminen onnistuu helposti narulla. Kultapallo aloittaa kukintansa yleensä elokuun alussa. 36 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 37
Etelänruusuruohon sävyt vaihtelevat vaaleanpunaisesta melko tummaan viininpunaiseen. Preeria kukoistaa paahteessa Tienpientareelta paahteiseen preeriaani hiljalleen leviävä nurmilauha on lempikasvejani. Olen aina ihmetellyt miksei tätä komeaa ja kestävää heinää myydä yleisesti koristekasvina. Lupaavasti alkanut koristeheinien kasvatukseni koki mahalaskun, kun lumettoman talven jälkeen vain muutama heinä oli enää elossa. Nurmilauha sen sijaan työnsi uutta versoa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Preeriakasveilla saa luotua upeita istutuksia pihan paahteisimpiinkin kolkkiin. Parhaimmillaan ne ovat laajoina kasvustoina, joissa heinät ja perennat huojuvat tuulessa kuin aaltoileva järvenpinta. Täysin oikuttomia preeriaperennat eivät kuitenkaan ole. Kaunopunahatut ja syyshohdekukat ovat usein lyhytikäisiä, kuten olen itsekin saanut huomata. Avulias puutarhuri ravistaa siemeniä syksyllä perennojen sekaan, jotta kasvusto voi uusiutua. Siemenestä itse kasvatetut yksilöni ovat yleensä vahvimpia ja ne myös siementävät itse parhaiten. Muualta tullut kaunopunahatun taimi voi olla oikea hienohelma, vaikka kasvi on nimilappunsa mukaan sama. Omani eivät viitsi siementämistä itse tehdä, vaikka ystävälläni pikkutaimia tulee riesaksi asti. Epäonnestani huolimatta haaveilen yhä pitkistä preeriapenkeistä, joissa loistosalviat ja punakärsämöt pilkistäisivät heinien seasta. Luonnonkukkiin viehtyneenä olen huomannut, että tienpientareelta siirretyt ruusuruohot ja mäkitervakko sopivat hienosti preeriaistutukseen. Vuosikausia kotinurkillani kasvaneet kasvit ovat niitä kaikkein kestävimpiä. Voi sitä onnen määrää, kun huomasin että harvinaisempi valkoinen mäkitervakko saapui kutsumatta pihaani. Tunsi varmasti olonsa tervetulleeksi kaltaistensa joukossa. Kati Jukarainen Nurmilauha 'Goldschleier' Sinipallo-ohdake Kuparisara Syyshohdekukka Hentohöyhenheinä Kaunopunahattu Perhosten suosikki! Kuvat: Ella Räty ja Teija Tuisku Etelänruusuruoho (Knautia macedonica) houkuttelee pölyttäjiä puutarhaan. Pitkä kukinta alkaa keskikesällä ja jatkuu syksyyn asti, jos lakastuneet kukat poistetaan, eikä kasvi pääse siementämään. Osa lajikkeista jää melko mataliksi, noin 40 senttiä korkeiksi, toiset voivat kasvaa jopa 150-senttisiksi. Nurmilauha Goldschleier (Deschampsia cespitosa) on luonnonkasvista jalostettu lajike. Goldschleier' on sävyltään kultaisempi kuin alkuperäinen nurmilauha, mutta tähkissä on ripaus hopeaa. Lehtien korkeus noin 30 senttiä, heinänkorret kasvavat vielä korkeammiksi. Sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus) on helppo kasvattaa siemenestä suorakylvönä. Kasvi vaatii aluksi kastelua, mutta kestää täysikasvuisena kuivuutta. Vuosien myötä kasvusto leviää muhkeaksi ja myös siementää pikkutaimia. Syyshohdekukan (Helenium Autumnale-Ryhmä) erikoisten kukintojen värit vaihtelevat heleän keltaisesta ruosteisen oranssiin. Hieman arka kasvi tarvitsee tuulensuojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan ja multaisan maan. Viihtyessään se kukkii lokakuulle asti. Hentohöyhenheinä (Stipa tenuissima) tulkitsee tuulen kieltä höyhenenkevyesti. Se ei talvehdi meillä, mutta on helppo kasvattaa siemenestä. Kuparisaran (Carex buchananii) olemus on aina hieman kuivahtaneen oloinen. Sähäkän värinsä ansiosta se on hyvä pari monelle muulle heinälle ja parhaiten edukseen istutuksen etuosassa. Suojattuna kuparisara saattaa myös talvehtia maan eteläosissa. Kaunopunahattuja (Echinacea purpurea) on myynnissä useissa eri väreissä. Preeriaistutuksissa niitä voi istuttaa ryhmänä tai yksittäisinä kasveina heinien sekaan. Rotevat varret eivät tarvitse tukea. Muiden preeriakasvien tavoin kaunopunahatut tarvitsevat läpäisevän kasvupaikan, sillä ne eivät siedä talvimärkyyttä. 38 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 39
Kestävyys ennen kaikkea Ruusuruoho Purppuraheisiangervo Palavarakkaus Punalehtiruusu Puutarhani kasvillisuus perustuu terveisiin ja talvenkestäviin, ilman jatkuvaa huolenpitoa pärjääviin lajeihin. Istutan peruskasveja runsaasti ja kerään niiden ympärille pienempiä määriä täydennyskasveja, jotka saattavat olla harvinaisia tai lyhytikäisiä. Sairaita lajeja en kuitenkaan kauan katsele, sillä olen luopunut lähes kokonaan miedoistakin kasvinsuojeluaineista kuten pyretriinivalmisteista ja Tolusta. Kerään satunnaiset liljakukot ja kirvat käsin pois; rikkakasvit yritän kitkeä mahdollisimman pieninä ja katan maanpinnan perennoilla, kuten rönsyakankaalilla, hopeatäpläpeipillä ja pikkutalviolla. Pyrin suljettuun ravinnekiertoon enkä lannoita koristepuutarhaa. Tontillani syntyvät eloperäiset jätteet päätyvät takaisin puutarhaan kompostimultana. Kasvini ovat pärjänneet vallan hyvin, kun niillä on paksulti multaa, jossa möyrii runsaasti matoja. Harkitsen vielä, luopuisinko noin viiden vuoden välein tehtävästä kalkituksesta. En piittaa siitä, ovatko kasvit harvinaisia vai yleisiä. Tuttuakin tutummat punalehti- ja hansaruusu, pensashanhikki, purppuraheisiangervo, sinikuunlilja ja kallionauhus kuuluvat kestosuosikkeihini. Miltei kaikista peruslajeista saa tarvittaessa erikoismuotoja. Jos vaikkapa tavallinen roosakukkainen herttavuorenkilpi alkaisi kyllästyttää, hankkisin vaihteeksi valkokukkaisen lajikkeen. Ella Räty Mantsuriankurjenpolvi kukkii erittäin kauan syyskesällä. Kun lehdistö loimuaa syysväreissä, kukkia avautuu edelleen. Hopeamaruna Punakärsämö Ukkolaukka Neidonkieli Viinikärhö Erikoismuodoilla saa vaihtelua! Kuvat: Ella Räty Ruusuruoho (Knautia arvensis) rehottaa kesämökkitonttimme lähes luonnontilaisella, puuttomalla osalla. Tämä luonnonvarainen perenna kasvaa heinien, mataroiden ja kurjenkellojen joukossa. Hoidan niittyä poistamalla ei-toivotut lajit kuten nokkoset ja puiden alut. Korkeus on noin 50 80 senttiä. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on perusmuodossaan paloauton punainen, joten se poikkeaa selvästi luonnonvaraisten kasviemme värikirjosta. Vaaleanpunainen Carnea sopiikin yleensä paremmin muiden kukkien seuraan, joista se saa myös tukea pystyssä pysymiseen. Purppuraheisiangervo Diabolo (Physocarpus opulifolius) toimii puutarhani väriläikkänä keväästä syksyyn eikä viherry edes varjossa. Tämäkin on hoitoa kaipaamaton iso pensas. Korkeus 150 200 cm, vyöhykkeet I V (VI). Punalehtiruusun (Rosa glauca) lehdistön väri vaihtelee punavioletista himmeänsiniseen. Arvostan myös punaisia kiulukoita, jotka säilyvät pitkälle talveen. Roteva pensas sopii kasviryhmien taustalle ja menestyy myös pohjoisessa, vyöhykkeellä VII asti. Hopeamaruna (Artemisia ludoviciana) piristää värillään mitä tahansa kasviryhmää. Pienten kasvien seuraan laji on liian voimakas, mutta se on oiva kumppani vähintään keskikokoisille perennoille. Ukkolaukka (Allium hollandicum) edustaa sipulikasveja, joita ilman kevät näyttäisi vaisulta. Ukkolaukka kukkii yleensä kesäkuun alkupuolella, mutta pidän kuivien kukintopallojen ruskeista sävyistä, jotka koristavat puutarhaa vielä elo syyskuussa. Punakärsämö (Achillea millefollium) ja siitä jalostetut lajikkeet kukkivat erittäin kauan. Pidän erityisesti kukkien alati vaihtelevista pastellisista ja keltaiseen vivahtavista sävyistä ja siitä, että kukinnot näyttävät hyviltä vielä kukinnan loputtuakin. Kärsämöt kasvavat yleensä noin puolimetrisiksi. Neidonkieli (Echium vulgare) on kaksivuotinen eli se kukkii vasta toisena kesänä. Noin 50 90-senttiseen varteen avautuu satoja kukkia heinäkuusta syksyyn. Siemeniä kehittyy niin paljon, että kyläneidonkieli on jokavuotinen ilo sekä perennapenkeissä että niityllä. Viinikärhö Little Nell (Clematis Viticella-Ryhmä) on yksi monista pienikukkaisista kärhöistäni. Loppukesällä kukkiva hentoversoinen köynnös pärjää hyvin ilman talvisuojausta ja viihtyy keskellä perennaryhmää. Vyöhykkeet I V. Mantsuriankurjenpolvi (Geranium wlassovianum) on meillä uusi ja toistaiseksi lähes tuntematon pienikukkainen perenna, joka kasvaa noin 30 senttiä korkeaksi ja avaa kukkiaan talven kynnykselle asti. Yhtä pitkälle syksyyn puutarhassani kukkii vain vaaleanpunateriöinen espanjankurjenpolvi (G. endressii). Lisäksi lajilla on upea punainen syysväri. 40 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 41