Päästäkää sisään! Aallolla on aimo määrä huippuluokan tiloja, mutta pääseekö tavallinen opiskelija niihin käsiksi?
SISÄLTÖ standardoidut Pääkirjoitus 5 Puheenjohtajan palli 6 Kummisedän palsta 8 Lukijoiden viestit 38 KOULUA Uusi kampus tulee! 14 Puuhastelijoita poljetaan 18 Oodipalaute katoaa 34 Näin selviät maisteriuudistuksesta 36 meitä 5 vai 8 vuotta koulua? 10 Kuulumisia Norjasta 12 Konergiatripletti 30 Kaksi erilaista kesätyötä 32 Muotoileva insinööri vai insinööreilevä muotoilija?» 24 Heräät Aalto Villagesta vuonna 2020. Miten toimit?» 14 Tekniikkaa Tapasimme suomalaisen automuotoilijan 24 2 3
KONEINSINÖÖRI- KILLAN LEHTI Päätoimittaja Antti Surma-aho etu.suku@aalto.fi Ulkoasu & taitto Antti Surma-aho Täydellistäkö Toimitus Kalle Nurmi Enna Rane Raine Viitala Ville Majuri Matti Peltola Tuomo Salmi Elina Seppä Eetu Kejonen Mikko Autio Heikki Laaki Lauri Ahtiainen Markus Markkanen Ilmi Salminen Tommi Lintilä Antti Korhonen Kansikuva Markus Markkanen Kuvat Markus Markkanen Antti Surma-aho Joni Simonen Sampo Lammi Kuvitus Inka Luhtanen Laura Euro Karri Esala Henkisenä ja fyysisenä tukena kik-toimitus@list.ayy.fi Painopaikka ja painosmäärä Painotalo Casper Oy 180 kpl, 15.10.13 Niitit, niitit ovat tulleet takaisin! Olihan se liimasidottu neliö oikeastaan vähän vaikea avata, eikö? Kaikkia tyydyttävään ratkaisuun ja täydelliseen kompromissiin on aika hankala päästä. Keväisen jäsenpalautteen mukaan Kolehti on kuitenkin ollut kovaa vauhtia menossa oikeaan suuntaan, eikä tämä lehti toivon mukaan ole tuota hyvin luistavaa kelkkaa pysäyttämässä. Joissain kohdin raja kuitenkin tulee yksinkertaisesti vastaan. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden on harmillisen vaikea pysyä ajantasaisena ja ottaa kantaa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Uudet fuksit eivät nyt ilmestymishetkellä olekaan enää aivan uusia. Toisaalta jossain vaiheessa juttuidea saattaa olla niin hyvä, että kannattaa alkaa pohtia realiteetteja. Ehkä todella osuva artikkeli saisikin ansaitsemansa näkyvyyden vaikkapa Ainossa. Yhden pienen kiltalehden on vaikea kohahduttaa ihmisiä. Kuitenkin, tämän käsissäsi tahi näytölläsi komeilevan julkaisun tekoprosessi alkoi jälleen kysymyksestä, jonka kanssa mikään muu printtimedia ei paini: Mikä Kikkiläiselle kolahtaa? Jäsenpalautteessa kiiteltiin rentoa asiapitoisuutta ja viime lehden tutkivaa journalismia lähennellyttä, koulutuksen kehittymisestä kertovaa juttua. Samoissa jalanjäljissä lähdimme nyt pohtimaan Design Factorya ja muita yliopiston kaikille avoimiksi markkinoimia tiloja. Jos koneteekkari tykkäisi nikkaroida hieman vakavamminkin, niin onnistuuko se koulussamme? Uutena haasteena lähdimme kohtaamaan kiltalaisia kautta aikain eniten jakanutta aihetta. Eli autoja. Viime vuosina Kolehdessa esiintyneistä pärinäjutuista on tullut täysin mustavalkoista palautetta: niitä joko vihataan tai rakastetaan. Miksei autojuttu voisi kuitenkin kolahtaa kaikille? Nyt kokeilimme saada aikaan tällaista yleistoimivaa ihmettä. Kerro, kuinka onnistuimme! Antti 4 Pääkirjoitus 5
Oho... Kun maito on jo maassa, on turha enää itkeä. Sen sijaan on otettava moppi käteen ja käytävä hommiin. Tätä sanontaa voi soveltaa lukemattomiin tilanteisiin, mutta viime aikoina olen havainnut, että se pitää erittäin hyvin paikkansa kiltatoiminnassa. Kilta on loistava toimintaympäristö, sillä killan toiminnassa on lupa mokata. Killan toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja rapatessa roiskuu. Myöhässä tulleet tiedotukset, päivämäärien vaihtumiset, unohtuneet asiat ja hassusti hoidetut projektit päätyvät joskus kaikkien ihmeteltäviksi. Kun mokaa, eikä pysty lakaisemaan asiaa huomaamatta maton alle, joutuu tekijä pohtimaan, mitä tuli tehtyä. Rakentava palaute, niin positiivinen kuin negatiivinenkin, auttavat ymmärtämään, kehittymään ja oppimaan. Näiden parin kiltatoiminnan parissa vietetyn vuoden aikana olen itsekin onnistunut ryssimään muutamaan otteeseen. Tärkeintä silloin on vahinkojen korjailun lisäksi tarkastella, mitä tuli opittua. Koska täällä on lupa epäonnistua, täytyy jokaisesta mokasta ottaa kaikki irti. Tämä on yksi tärkeimpiä kiltatoiminnassa opittavia asioita. Dokailin, mokailin, sekoilin. Varmasti moni on ainakin kerran elämässään kokenut nuo sanat omakseen. Mutta mitä tapahtuu, kun ei voikaan laittaa hommaa jurrin piikkiin? Vaikka epäonnistuminen on sallittua, jokaisen tulee aina kantaa vastuu omasta tekemisestään. Vastuunkanto ja epäonnistumisista oppiminen ovat asioita, joita toivon jokaisen oppivan kiltatoiminnan parissa. Jaakko 6 Puhiksen pallilta 7
Järjenkäyttöä ja kommunikointia Syyslukukauden alkaessa haluan valmistaa Teitä kohtaamaan ristiriitaisia viestejä, jotka kaikki esitetään vakuuttavasti. Keskisuomalaisen järven kalakanta oli 5352 minimimitat ylittävää evällistä, mutta sitä ei kukaan todella tiennyt. Määrä päätettiin selvittää tieteen keinoin. Tutkijat pyydystivät 107 kalaa ja päästivät ne merkittyinä takaisin järveen. Kalojen kokonaismäärä aiottiin päätellä siitä, miten usein jatkossa pyydykseen tulee toisaalta merkitsemättömiä, toisaalta jo merkittyjä kaloja. Virhemarginaalikin luvattiin kertoa. Kuulin, että kerran pyydystetyt kalat tuosta kokemuksesta viisastuivat, eivätkä tutkijat juuri niitä enää nostaneet. Siten tutkimuksen tuloksen mukaan järvessä oli noin 35000 kalaa. Toisen tiedon mukaan kalat kommunikoivat keskenään ja osaavat varoittaa toisiaan ansoista. Tällaista mahdollisuutta tutkijat eivät ottaneet huomioon. Pyydyksiin ei ilmaantunut yhtään kalaa, merkittyä eikä merkitsemätöntä. Hätäpäissä rustattiin uusi loppuselitys. Tutkimusraportin mukaan järvessä oli 107 kalaa, jotka kaikki pyydettiin ja jotka ilmeisesti menehtyivät kokemaansa shokkiin. Tutkijat eivät kuvitelleetkaan, että elollisen olennon kokemukset voisivat vaikuttaa sen käytökseen. Ennen vanhaan olivat suu ja korvat ihmisen tärkeimmät kommunikaatiokeinot. Nyt kaikkia usutetaan SoMen käyttäjiksi. Se tarkoittaa venytettyä istuntoa mobiililaitetta peukaloiden. Minua etoo sanan sosiaalinen käyttö, kun tarkoitus on välttää kättelyt, halaukset tai korviin kuiskuttelut. Why speak when you can tweet! Nykysuuntausta edustaa osuvasti kuvavirta, jossa ottamani 500 editoimatonta valokuvaa sinkoutuu koskena kaikkien tut- Harmaantuneena professorina en enää uskaltaisi lausua, että fuksitytöt ovat tänä vuonna entistä kauniimpia. tujeni katsottavaksi jos heitä yhtään kiinnostaa. Minulle toki jää vielä mahdollisuus näyttää valitulle ystävälle 10 valittua otosta ja kertoa niistä. Edellyttäen että hänellä on SoMe-sessioiden jälkeen aikaa eikä hän jo plärännyt noita 500 kuvaani kahdessa minsassa. Paljon pahempaa on, että netissä vietetyt tunnit sisältävät kovin vähän luovuutta, ponnistelua, itkua, naurua tai muita voimakkaita tunteita. Katselen kadulla, televisiossa ja lehtikuvissa ihmisten suita. Lapsilla ja teini-ikäisilläkin on kaunis suu, joka kuvastaa toiveita ja suunnitelmia. Muiden huulia ympäröivät kireät juonteet ja eltaantunut ilme. Ihmekös tuo, kun tutkimuksen mukaan suomalainen mieshenkilö kokee vuoden aikana keskimäärin 173 pettymystä ja nainen vastaavasti 160. Miehistä 72 % ja naisista 39 % reagoi vihaisesti ja sekin jää pysyvästi näkymään kasvoissa. Älkää koskaan sanoko rakkaallenne tai pikkulapselle: Miksi sinun aina pitää? Sinä olet ihan mahdoton Läheistä ihmistä nuo sanat sivaltavat aivan eri lailla kuin yhdentekevää tuttavaa. Eikä tuollaisilla sanavalinnoilla ole koskaan mitään myönteisiä muutoksia aikaansaatu. Toivottavasti näen Teitä jossain Killan tilaisuudessa. Harmaantuneena professorina en enää uskaltaisi lausua, että fuksitytöt ovat tänä vuonna entistä kauniimpia. Se olisi häirintää. Vain pahentaisi asiaa, jos yrittäisin paikata ja fuksipojat myös. Hyvää syksyä. Pentti Häksä Häkkinen 8 Kummisedän palsta Kummisedän palsta 9
Ken ompi phuksi -05 ylös nouskohon, ken ompi phuksi -05 ylös nouskohon. Hän lasin kä teen ottakoon, sen huulillensa nostakoon. Juo pois, juo pois, juo pois, juo pois, juo herran tähde Liukuhihnainssiksi vai Diplomi-insinööriksi? Teksti: Eetu Kejonen Kuva: Antti Surma-aho Nykyään tätä säkeistöä laulettaessa yhä harvempi ihminen nousee ylös tuoliltaan. Kaiken lisäksi tutut ihmiset alkavat kyselemään milloin sä oikein valmistut tai vieläkö sä olet täällä sen sijaan että kysyisivät mitä minä opiskelen. Jossain vaiheessa se on kai ihan aiheellinen kysymys. Milloin sitä pitäisi valmistua? Meidän iki-ihanat päättäjämmehän haluaisivat että tekisimme kandin tutkinnon kolmessa vuodessa ja sen jälkeen maisterin kahdessa. Eli käytännössä joutuisimme ahtaamaan opinnot, jotka ovat todelliselta laajuudeltaan lähempänä 350 opintopistettä viiteen vuoteen. Jokainen pystyy laskemaan että tuosta tulee aivan liikaa pisteitä per vuosi. Ja sitten kun on viisi vuotta kulunut, niin mitä voi tehdä jos ei vielä tunne olevansa valmis? Jos sen sijaan että olisi valmistumassa liukuhihnadiplomi-insinööriksi, haluaisi oikeasti oppia miten asiat toimivat? Mitä silloin kannattaisi tehdä? Vuosien mittaan olen ymmärtänyt miksi on niin hienoa opiskella Teknillisessä Korkeakoulussa. En sen takia että opiskelijaelämä on niin mukaansatempaavaa. Enkä kaikkien loistavien tyyppien takia joihin olen tutustunut täällä. En edes Täffän spagetin, Keltsu -burgerin tai Raksan tyttöjen takia. Olen opiskellut täällä näin pitkään vain sen takia koska haluan oppia kuinka kaikki toimii. Ja kahdeksan vuoden jälkeen uskoisin että olen oppinut täällä niin paljon kuin mahdollista, joten kohta on aika siirtyä eteenpäin. Jos olisin valmistunut viidessä vuodessa niin kuin jotkut haluaisivat, minulta olisi jäänyt kokematta upea vaihtovuosi Etelä- Amerikassa sekä kaksi upeaa tuotekehityskurssia, joissa molemmissa opin enemmän kuin kolmen ensimmäisen vuoden aikana yhteensä. Lisäksi en olisi tutustunut kaikkiin niihin upeisiin ihmisiin joita matkan varrella on tullut vastaan. Kaiken kaikkiaan, en olisi läheskään niin hyvä Diplomiinsinööri mitä nyt olen, kunhan vain saan sen diplomityön tehtyä. En haluaisi neuvoa ketään opintojen suorittamisessa, sillä tuskin olen edes pätevä siihen hommaan. Jotkut vain yksinkertaisesti tuntevat olevansa valmiita jo kolmen, neljän vuoden jälkeen. Joillakin se sama tunne tulee muutama vuosi myöhemmin, ja jotkut haluavat ottaa opiskeluistaan kaiken irti ja valmistuvat kaksinumeroisilla luvuilla. Tärkeintä minusta on se, että valmistuu silloin kun tuntee olevansa valmis. Ei silloin kun Suomen hallitus, vanhemmat tai elämänkumppani sitä haluaa. Tiedän että sanonta on kliseinen, mutta ei se tee siitä yhtään vähempää todenmukaista: Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Itse tajusin opintojeni lähestyvän loppua kun ymmärsin mitä allaoleva Ikuisen Teekkarin laulun säkeistö tarkoittaa. Aina teekkaripolvien uutten, ohi pöytämme käyvän nään. Mutta meillä ei voimaa enää kylliksi, heidän joukkoonsa liittymään. 10 11
On syyskuinen torstaiaamu ja kello on 5.15. Tusina tummaan pukuun ja teekkarilaakkiin pukeutunutta koneteekkaria on odottamassa mitä tuleva tuo tullessaan. Tällä kertaa siitä ei ollut oikeastaan muuta tietoa kuin, että lento Osloon lähtee kello 7.15. Matkustaminen oli tänä vuonna hieman nopeampaa, koska käytetyn tamponin näköinen lentokone vei meidät neljässä tunnissa määränpäähän. Päästyämme paikan päälle koimme nopean ruokahuollon jälkeen jotain aivan uutta, kun pääsimme majoittumaan norjalaisten isäntiemme asuntoihin. Moni voisi kysyä: Oliko tässä nyt mitään järkeä? Vastaus on KYLLÄ! Voit vain kuvitella miltä näyttää norjalainen räppäämässä Mustaa Barbaaria yön pikkutunneilla iltarientojen jälkeen. Torstai-iltaan valmistautumisen yhteydessä näimme jotain melkein yhtä hienoa kuin rakkaan telatraktorimme. Norskit olivat nimittäin rakentaneet oman ilmatyynyaluksen. Yritimme katsoa laitetta sinivalkoisten lasien läpi, mutta ei auttanut kuin sanoa: WAU! Illan pimetessä päädyimme Trondheimin keskustaan Badekarpadlingenin speksikilpailuun, jossa saimme onneksemme kuulla, että suomalaiset saavat automaattisesti finaalipaikan lauantaille. Saimme siis hyvän mahdollisuuden harjoitella oman speksimme vielä kerran ennen varsinaista esitystä. Perjantai toi tullessaan myös uuden säväyksen, nimittäin 20 kappaletta tamperelaisia koneteekkareita saapui lauttansa kanssa Trondheimiin. Onneksemme saimme otaniemeläisiä vahvistuksia perjantaille, kun yksi, tosin jo valmistunut, yllätysmatkaaja ilmestyi paikalle ja neljä reilaajaa pääsivät vihdoin määränpäähänsä. Perjantaipäivä kului erittäin perinteisesti aluksi kampuksella hengaillen ja myöhemmin opiskelijakellareissa norjalaisten kanssa kilpaa laulaen. Ilta päättyi kuselta haisevien nugettien luokse tamperelaisten majoitukselle. Olimme siis päässeet vain yhdessä hujauksessa ja kahdessa krapulassa lauantaihin. Lauantai noudatti samaa kaavaa edellisvuosien kanssa, mutta ilman henkeäsalpaavia hetkiä. Soutukilpailu ei valitettavasti ollut niin hauska, koska sääntömuutokset rajoittivat taistelua Nidelvan herruudesta. Soutujen jälkeen oli kuitenkin tiedossa jo legendaksi muodostunut banketti (=sitsit), jossa suomalaiset herättivät juhlakansan muutamalla räväkällä esityksellä. Kaikkea matkalla tapahtunutta on vaikeaa kertoa näin lyhyessä tekstissä, eivätkä kaikki tarinat edes läpäisisi Kolehden tiukkaakin tiukempaa sensuuria. Kaikki kertomukset ja kokemukset voidaan kuitenkin pakata yhteen lauseeseen: Norjalaiset naiset ovat aivan mielettömän kauniita! Teksti: Tuomo Salmi Kuva: Joni Simonen 12 13
KAMPUS 2020 AYY:n hallituksen kampusasioista vastaava jäsen hyppää aikakoneeseen ja löytää itsensä unelmien kampukselta vuonna 2020 14 15
Päärakennus on remontissa, ja opiskelijahub -osio rakennuksesta tullaan avaamaan jo tämän vuoden aikana marraskuussa. U-siipi menee remonttiin, ja avautuu kauppatieteen kandeille syksyksi 2015. Aalto Village on AYY:n, HOASin ja Espoon kaupungin yhteinen projekti, jonka on tarkoitus majoittaa satoja opiskelijoita ja tutkijoita lähivuosina. Kirjasto menee lähivuosina remonttiin. Paikalle odotetaan rajoja murtavaa oppimistilaa kellaritiloineen. Oppimiskeskus avautunee käyttäjille 2016. Hurautan paikalle solukaverini kanssa sähköisellä kampusbussilla Aallon järjestämän Campus2015 -arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin työ nimeltä Väre. Kanditalon ja T-talon väliin sijoittuva rakennus pyritään saamaan valmiiksi vuodeksi 2016, ja tiloihin sijoitetaan erityisesti Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun ARTSin toimintoja. Aalto-yliopiston metroasema on suunniteltu avattavaksi vuonna 2015. Säätä emme voi muuttaa, mutta opetusta ja tiloja voimme Herään solukämpästäni Aalto Villagesta kelloni pirinään ja säntään pystyyn: olin sopinut skypetreffit kansainvälisen projektiryhmäni kanssa aamu-yhdeksäksi. Suuntaan nykyisen päärakennuksen, kanditalon, sydämessä sijaitsevaan opiskelijoiden Hubiin, josta olen varannut itselleni Skype-ryhmätyöskentelyyn soveltuvan loungen. Hurautan paikalle solukaverini kanssa sähköisellä kampusbussilla. Hyppään sohvalle, käynnistän edessäni olevan valtavan ruudun, Skype-kokous saa alkaa, ja linjat Kiinaan ja Yhdysvaltoihin laulavat kuumina. Päivä jatkuu entisen kirjaston paikalle pystytetyssä oppimiskeskuksessa, joka tuo mieleeni loputtoman akateemisen silliksen. Kanditalolta pääsee oppimiskeskukseen maanalaista käytävää, jonka läpi kiidän suvereenisti potkulaudalla. Heitän yläfemmat kirjastonhoitajien, opiskelukavereiden ja paikalle eksyneiden parin yritysjohtajan kanssa ja siirryn hiljaiseen tilaan valmistautumaan päivän opetukseen. Lounaalle suuntaan Ainon aukiolle valmistuneen ARTSin (Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) tiloihin. Ostan matkallani viereisestä kaupasta grafiikkatyön lahjaksi viikonlopun synttäreille ja katselen sivusilmällä käytävällä olevaa taidenäyttelyä. Lounaan jälkeen suuntaan knowledge management -kurssin ryhmätapaamiseen viihtyisään olohuoneeseen. Luentosaleja on kampuksella harvakseltaan, mutta mukavat oppimis- ja keskustelutilat pal- velevat intiimiä opetusta paremmin. Nappaamme kurssikavereiden kanssa huoneen nurkasta kahvit käsiimme ja siirrymme huoneen keskelle proffan eteen. Koulupäivän jälkeen siirrymme parin professorin ja koulukaverin kanssa viinilasilliselle läheiseen ravintolaan. Puhumme jatko-opinnoista ja opiskelijavaihdosta. Toinen professoreista on Tanskasta kotoisin, ja hän osaakin antaa aika hyviä vinkkejä vaihto-opintoja silmällä pitäen. Alkuillasta minulla on menoa vielä keskustassa, joten siirryn kahden minuutin kävelymatkan päässä olevalle metroasemalle. Metroaseman kyljessä on valtava ruutu, joka näyttää livekuvaa suoraan Shanghain metroasemalle. Parin minuutin kuluttua olenkin jo Hakaniemessä kaverin luona - palatakseni illaksi takaisin kampukselle palauttamaan vielä huomisaamun luennon esitehtävää. Kuulostaako kaikki tämä kaukaiselta haihattelulta puuduttavien peruslaskareiden ja printteriongelmien keskellä, kun tallustamme massaluennolta toiselle räntäsateessa? Säätä emme voi muuttaa, mutta opetusta ja tiloja voimme - Sundeck on siitä loistava esimerkki. Nyt on aika tuoda ongelmat esiin ja vaatia näköistämme kampusta. Tehdään siis yhdessä parempaa kampusta, koska voimme! Teksti: Ilmi Salminen Kuvitus: Laura Euro 16 17
Aalto. Innovaatioyliopisto. Paikka, jossa tiede, taide, tekniikka ja talous kohtaavat, risteytyvät ja kasvavat lopulta jälleen uusiksi keksinnöiksi, innovaatioiksi yhteiskuntamme pelastamiseksi paperilla. Löytyykö kaikki tieto ja taito koulunpenkiltä vai olisiko opiskelijoille syytä suoda mahdollisuus käyttää myös omaa vapaa-aikaansa harrasteluun kurssien osaamistavoitteiden ulkopuolella; kokeilla, luoda ja toteuttaa myös käytännössä? Onko Aallosta siihen(kin)? KoLehden toimitus otti selvää. Teksti: Raine Viitala ja Ville Majuri Kuvat: Antti Surma-aho 18 19
Factory on tuotekehityksen uudenlainen, kaikille avoin tutki- Design mus- ja oppimisympäristö. Näin Aalto Design Factorya markkinoidaan Aallon omalla nettisivulla. DeFalla on metalli-, puu- ja sähköpaja sekä runsaasti muita kokoontumis- ja ryhmätyötiloja eri tarkoituksiin. Ylevästä mainospuheesta innostuneena KoLehden käsityösektori otti yhteyttä kyseiseen laitokseen tavoitteenaan saada tiloja ja laitteita käyttöönsä erinäisten itse suunniteltujen rakenteluprojektien tiimoilta. Tiedustelu puutyöharrastuksen toteuttamisesta DeFalla tuotti asiallisen, mutta jyrkän kielteisen vastauksen tiloista vastaavalta henkilöltä: DeFalla lähdetään siitä, että värkkäilijöitä ei oteta käytännössä lainkaan. Jotta DeFalla saisi toteuttaa itseään, pitäisi olla myös DeFalla järjestettävällä kurssilla. Yksittäisluontoiseen työhön, esimerkiksi hyllylevyn kavennukseen, saa kyllä apua, mutta sen ihmeellisempään ei ole mahdollisuuksia. Samansuuntaista tietoa saatiin kysyttäessä apua metallisen urapyörän sorvaukseen konepajavastaavalta. Vastaus oli varovaisen myönteinen, vaikka mainittiin tämänkin projektin olevan vähän siinä ja tässä. Ainakaan mihinkään pidemmälle menevään ei metallipuolellakaan olisi mahdollisuuksia. Oman grillin rakenteluprojekti sai aluksi jopa vaimeaa kannatusta kysyttäessä tilaa rakenteluun DeFan Puuhabunkkerista. Apua luvattiin kyllä jopa pienien projektiin liittyvien konepajatöiden kanssa, mutta hienoista vastatuulta oli kuitenkin havaittavissa, kun selvisi, ettei kyseessä olisikaan kertaluonteinen pikkujuttu. Ainakaan säilytystilaa keskeneräisyyksille ei olisi. Apua erikoisempia työkaluja vaativien kohtien kanssa luvattiin kyllä ilman muuta. Autuaaksi tekevä ratkaisu näyttäisi siis olevan osallistuminen kurssille, joka järjestetään Aallon Design Factoryllä. Koneen opinto-oppaista löytyy mm. kurssi Product Development project, jossa sekä kehitettävän tuotteen (/ratkaisun) kehittely, suunnittelu sekä lopulta prototyyppien valmistaminen tapahtuu täysin suunnittelutehtaan resursseilla. Kurssin käyneiden opiskelijoiden mukaan kaikki oli todellakin käytössä ilman rajoituksia jopa omat väsäilyt ohessa onnistuivat ongelmitta. Konekiltalaisilla on toki mahdollisuus rakenteluun Konepajajaoksen kanssa DeFalla, mutta täysin ongelmatonta ei sekään ole ollut. Käsityökalut ja tilat ovat kyllä käytettävissä, mutta koneita saa käyttää vain rajoitetusti (esim. koneistaminen itse kiellettyä), materiaalit ovat pitkälti menneiden vuosien projektien jämiä ja härvelit varastoidaan pienen pieneen nurkkaukseen tai vaihtoehtoisesti pihalle lepikkoon. Konapajajaoksella onkin selkeä vierailijastatus DeFalla. On hyvä, että KIKille tarjotaan tällainen mahdollisuus, mutta potentiaalia olisi parempaankin. Konepajajaoksessakin itsensä toteuttaminen ja omien ideoiden vieminen käytännön tasolle on varsin rajallista, sillä jaoksen toiminta painottuu lähinnä syksyn Otatarhan ajoihin sekä Laskiaisriehaan toki killan yhteisten projektien ohessa on mahdollisuus omaankin väsäilyyn, tosin samoin rajoittein kuin DeFalla muutoinkin. Ideaalisinta puuhailu lienee kuitenkin killan oman telatraktorin, Veeran parissa. Omat tilat, työkalut ja lopputuote mahdollistavat pikikouraisten teekkarien kenties täydellisen hurmoksen; toki puuhat tallilla rajoittunevat Veeran hoivaamiseen. 20 21
Konetekniikan opiskelijoilla on mahdollisuus päästä itse tekemään ja kokemaan käytännön hommia kursseihin liittyvissä harjoituksissa. Tällaisia ovat esimerkiksi työstökoneiden käyttö (3 op), tuotantotekniikan tutkimus (7 op), valutuotteen valmistusharjoitus (3 op) sekä monet muut, etenkin pääaineiden syventävät kurssit. Esimerkiksi tuotantotekniikan laboratoriossa pääsee työstökonekurssin käytyään itsenäisesti työskentelemään pienten koneistustöiden parissa tietenkin henkilökunnan erillisellä luvalla. Muidenkin laboratorioiden tiedetään auttaneen kiltalaisia erinäisissä projekteissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi arkkitehtiopiskelijoilla on vapaassa käytössään paja, jossa on erinomaiset laitteet ja puitteet etenkin puutöiden tekemiseen. Koulutöiden ollessa etusijalla on paja kuitenkin täysin avoinna arkkitehtikiltalaisille myös omien töiden rakenteluun. Kaikille AYY:n jäsenille vapaasti varattavissa olevasta askartelupajasta huhuja kuultuaan KoLehden toimitus päätti ottaa selvää kyseisen paikan olemassaolosta ja palveluista. Osoitteessa Jämeräntaival 6 sijaitsevaa pajaa saa vuokrata varsin halpaan kahden euron vuorokausihintaan tai saisi, mikäli kyseinen tila olisi käytössä. JMT 6:n remontin vuoksi paja on ollut suljettuna ja on vieläkin, vaikka remontti valmistui jo edelliskesänä. Pajaa vuokraava AYY:n sihteeristö tiesi pajasta juurikin saman verran kuin toimitus, joten mahdollisen teekkareiden härvelikulttuurin pelastajan tila ja varustus jäivät mysteeriksi. ADD eli Aalto University Digital Design Laboratory tutkii digitaalisen suunnittelun ja valmistamisen teknologiaa. ADD onkin varustettu eri tasoisilla 3D-tulostimilla ja laserleikkureilla, joista vaatimattomampia myös opiskelijoilla on mahdollisuus päästä käyttämään omatoimisesti tai henkilökunnan avustuksella; ilmaiseksi tai materiaalien hinnalla koneesta riippuen. ADD:lla on järjestetty myös koulutuksia, joissa on opastettu koneiden käyttöön. Muuallakin osataan. Aallon Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa opetetaan muun muassa valokuvausta, ja siihen liittyvät pelit ja pensselit on laitettu viimeisen päälle taiteilijoiden omassa valokuvausstudiossa. Harrastajat jäävät kuitenkin nuolemaan näppejään, sillä studion käytön edellytyksenä on 7 opintopisteen kurssi, joka kuuluu valokuvauksen opiskelijoillekin vasta toisen vuoden opintoihin. Mitä tästä opimme? Mahdollisuuksia on, mutta ne ovat rajallisia ja vahvasti riippuvaisia siitä, mitä sattuu opiskelemaan ja millaisia mahdollisuuksia oma koulutusohjelma tarjoaa. Oma viitseliäisyys, kärsivällisyys sekä terve kokeilumieli hyväveliverkoston suhteen helpottanevat luomishimoa monessa suhteessa. Kuitenkin vapaammalle ja laajemmalle harrastustoiminnalle on kysyntää ja varmasti myös tarvetta nykyaikaisessa tietokonepelipullamössöyhteiskunnassa, ja tähän kysyntään KoLehden käsityösektori penääkin Aallolta vastausta mitä pikimmiten, mikäli Aalto haluaa säilyttää imagonsa luovuutta tukevana innovaatiotemppelinä. Sitä odotellessa on meidän tyytyminen tämänhetkisiin mahdollisuuksiin ovathan ne moninkertaisesti keskivertoautotallia paremmat. 22 23
kerrottavaa Suomen tunnetuin Jarno muuta sanoo Näin Mitä Lehtisellä on? automuotoilija. Teksti: Heikki Laaki, Mikko Autio, Markus Markkanen Kuvat: Markus Markkanen 24
Olemme tunnelmallisessa Fiskarsin kylässä ja ihmettelemme vanhoja rakennuksia kahvilan edessä. Ajatuksemme ovat hieman ristiriitaisia, kun odotamme Jarno Lehtistä. Millainen tyyppi hän oikein on insinöörin silmin? Ymmärtääkö hän lainkaan meitä tai me häntä? Jarno saapuu paikalle rennosti pukeutuneena ja toteaa ensimmäiseksi: Te näytätte automiehiltä!. Tämän jälkeen juttu lähtee luistamaan kuin itsestään. Hän kertoo opiskelleensa Lahden muotoiluinstituutissa teollista muotoilua, jonka jälkeen matka jatkui Iso-Britanniaan kulkuvälinemuotoiluopintojen pariin. Hänen mukaansa autot ovat muotoilun kuningaslaji, sillä huomioitavia asioita ja rajoitteita on paljon. Auto on tuttu objekti, mutta ei ole yksiselitteistä saada esimerkiksi mittasuhteita toimimaan. Muotoilijalle ei ole paljonkaan vaatimuksia auton yleistuntemuksesta. Jarno sanoo tuntevansa automuotoilijoita, jotka eivät ole koskaan ajaneet autoa ja se näkyy myös heidän työssään. Heillä ei välttämättä ole päänsisäistä konseptia autosta, mikä vaikeuttaa kommunikointia esimerkiksi insinöörien kanssa. Silloin keskustelut insinöörien kanssa menevät helposti nokitteluksi: muotoilija haluaa tehdä jotain, koska se olisi hienoa ja insinööri toisin, koska se olisi järkevää. Joskus insinöörit alkavat yli-insinöröidä, eli varmistelevat asioita ihan turhaan. Silloin muotoilijan pitää vain pusertaa tahtonsa läpi, kun insinöörin mielestä joku juttu on vaikea tai kallis toteuttaa. Muotoilijat, joilla on insinöörikokemusta, ovat tässä hyviä välikäsiä. Välillä muotoilu menee kuitenkin käytännön näkökulmasta liian pitkälle. Esimerkiksi voidaan ottaa näyttävät konseptiautot, jotka eivät sellaisenaan kuitenkaan olisi toimivia arkiliikenteessä. Näyttävät muodot ja esimerkiksi kookkaat pyörät ovat kuitenkin viehättäneet asiakkaita ulkonäöllisesti ja valmistajat ovat vastanneet toiveisiin. Muotoilijat ovat vähän ampuneet autoteollisuutta jalkaan, kun haluavat muotoilla autoihin jatkuvasti isompia pyöriä. Ajettavuuden kannalta se ei ole hyvä juttu, mutta siihen suuntaan mennään koko ajan. Nykyään moniin autoihin tarvitaan tosi isot pyörät, että ne näyttävät miltään. Herää kysymys, seurataanko autoteollisuudessa enemmänkin harrastelijoiden autonrakentelutrendejä? Jarnon mukaan tätä ei juurikaan tapahdu, mutta toisinaan uusien mallien kehitysvaiheessa tutustutaan tarkemmin asiakaskuntaan ja tutkitaan kulttuuria sekä mieltymyksiä. Tästä esimerkkinä toimii uusi Toyota GT86. Toyotalla oli siitä suuret kalabaliikit, kun jopa nuoret miehet eivät enää ole kiinnostuneita autoista. Sitten tutkittiin mitä tapahtui aikanaan Hachirokun (AE86-mallin Corolla, eräs Toyotan legendaarinen automalli) ympärillä ja mietittiin miten voitaisiin inspiroida nykyistä sukupolvea. Kulttuurieroja Jarno työskenteli Toyotan muotoilustudiolla Ranskassa melkein 11 vuotta ennen kuin palasi Suomeen oman yrityksen pariin. Toyota ei ollut helppo firma, mutta kokemuksena hyvä. Japanilaiset ovat perfektionisteja ja heillä on oma tapansa kommunikoida. Tekemäänsä työtä esitellessä Pienellä yksityiskohdalla on suuri merkitys ilmanvastuksen pienentämiseen 26 27
Saatoimme pitää saman presentaation jopa seitsemän kertaa monisatapäiselle yleisölle sai todella harvoin suoraa palautetta. Kului monta vuotta, ennen kuin siihen tottui ja oppi tulkitsemaan heidän mielipiteitään, Jarno muistelee. Nizzan studiolla muotoiltiin Jarnon aikana esivaiheen konsepteja, joista hiottiin tuotantoautoja Japanin päässä. Meillä ei ollut Ranskassa yhtään insinööriä, pelkästään muotoilijoita. Kun mentiin Japaniin näyttämään töitä, ne esitettiinkin ihan kaikille muotoilijoista insinööreihin ja johtajiin saakka. Saatoimme pitää saman presentaation jopa seitsemän kertaa monisatapäiselle yleisölle, kun kaikkien piti saada näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä. Toisinaan eurooppalaisen ja japanilaisen muotoilun kohtaaminen ei ollut aivan kivutonta. Oli välillä turhauttavaa, kun oli muotoillut jonkun hyvän kokonaisuuden, ja sitten Japanissa siihen laitettiin monta muotoilijaa muuttelemaan sitä. Sitten kaikki halusivat jättää muotoon oman kädenjälkensä ja kokonaisuus hajosi. Toyotalla oli myös tavallista, että kilpailevista muotoiluehdotuksista tehtiin yhdistelmiä sen mukaan, miten eri johtajat tykkäsivät eri ehdotuksista. Niistä seurasi sellaisia malleja, joista näkee, kuinka perä ja keula eivät kuulu yhteen. Aika Toyotalla oli Jarnolle kuitenkin hyvin mieluisaa ja opettavaista. Hänen mukaansa Toyotan parhaimpiin puoliin kuului muotoilijoiden hyvä yhteishenki ja tervehenkinen kilpailu. Toyotaa saatetaan yleisesti pitää muotoilun osalta hieman tylsänä ja arkisena autovalmistajana, mutta konseptipuolelta löytyy kuitenkin useita kiinnostavia suunnitelmia. Nuoret muotoilijat ovat usein kiinnostuneita muotoilustaan tunnetuista automerkeistä, joten niihin riittää pyrkijöitä. Suosiolla on kuitenkin varjopuolensa yksilön huomioimisen kannalta. Muskeli-Datsun Jarnon kiinnostus autoihin on alkanut jo pikkupoikana. Erityisesti ralliautot ovat olleet miehen mieleen ja ne ovat toimineet innostuksen lähteenä. Funktionaalisuutta arvostava muotoilija voi kuulostaa insinööristä erikoiselta, mutta ralliautojen karussa ulkonäössä on oma kauneutensa. Toyotalla työskentelemisestä huolimatta Datsunit ovat aina olleet Jarnon sydäntä lähellä. Ensimmäinen autoni oli isoisältä peräisin ollut priimakuntoinen Datsun 100A, jolla ajeltiin jäällä ja myöhemmin myös kadulla. Siihen jopa maalattiin raidat ajan mukaisesti. Sitten myin sen pois, kun piti saada tilalle Escort. Myöhemmin tajusin, että olin pilannut museokuntoisen Datsunin ja myynyt sen pois. Nyt olen paikannut virheen ja tallista löytyy jälleen 100A. Toisena harrasteautona on myös Datsun, Amerikasta tuotu 260Z. Kysyttäessä omien autojen tuunaamisesta Jarnolta tulee spontaani vastaus: On mulla ollut sellainen ajatus tehdä jostain 100A:sta sellainen muskeliversio. Samaan tyyliin, kun nyt on näitä retrojenkkejä, modernisoida sitä ja tehdä siitä sellainen paljon muhkeampi. Olen jopa suunnitellut joitain luonnoksia. Jarnon mielestä monet nykyautot ovat liian monimutkaisia harrastamista ajatellen. Harrasteautojen pitäisi olla yksinkertaisia ja edullisia huoltaa, mutta toisaalta tarpeeksi tehokkaita ja ajo-ominaisuuksiltaan kiinnostavia. Tällaisia uusia autoja ei markkinoilta juurikaan löydy. Omissa autoissa Jarnoa kiinnostaa ajokokemus, autosta tuleva fiilis sekä luonnollisesti auton ulkonäkö. Näistä kriteereistä johtuen käyttöautona toimi pitkään Alfa- Romeo 147, jonka muotoilua tukemaan vaihtuivat aikanaan hieman vakiota isommat vanteet. Kysyttäessä onko insinööri ystävä vai vihollinen, tulee vastaus empimättä. Ystävä ehdottomasti. Mä oon miettinyt, että jos vois elää rinnakkaisen elämän, niin lukisin insinööriksi. Ensinnäkin siitä olis harrastukseen paljon hyötyä, ja se myös auttais viemään tuoteideoita ihan tuotantoon asti. Muotoilukoulutuksella sellainen ei ole niin helppoa. Haastattelun lopuksi Jarno kertoo tulevien diplomi-insinöörien korvia hellivän lauseen: Kun alan rakentaa jotakin omaa juttua, niin varmasti alkaa tulla soittoa teille päin. Henkilö: Jarno Lehtinen Opiskellut: Lahden muotoiluinstituutissa teollista muotoilua, Lontoossa Royal College of Art kulkuvälinemuotoilua Britanniassa tehdyn lopputyön kautta Jarno päätyi töihin Toyotan muotoilustudiolle Nizzaan syksyllä 2000 ja työskenteli siellä lähes 11 vuotta. 28 29
Konergiaa! KONERGIA on edustajistoryhmä, joka ajaa Koneinsinöörikillan edustamien opintoalojen opiskelijoiden etua Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa (AYY). Edustajisto, tuttavallisemmin Edari, on AYY:n ylin päättävä elin, johon kuuluu 45 ylioppilaskunnan jäsentä. He päättävät sinun rahoistasi, AYY:n asunnoista, opintojen Mitä? AYY:n edustajistovaalit Missä? ayy.fi/vaalit Milloin? 23.10.-6.11. edunvalvonnasta monesta muusta tärkeästä asiasta liittyen ylioppilaskuntaan. Koneinsinöörikillan riveistä KONERGIAN edustajiksi pyrkii tämän syksyn Edarivaaleissa 40 ehdokasta. KoLehden pistohaastattelussa esitettiin kiperiä kysymyksiä kolmelle ehdokkaalle. Vastaukset on kirjattu ehdokkaiden tai heidän lähettämiensä edustajien lausuntojen perusteella. Ehdokas Sanni Ehdokas Hyvämäki (68) Ville Ehdokas Riihimäki (91) Juho Luoranen (78) Slogan Hyvisten Slogan puolella elämäni Slogan alamäessä Takana loistava tulevaisuus Koulutusohjelma KON Koulutusohjelma KON Koulutusohjelma ENE Aloitusvuosi 2009 Aloitusvuosi 2010 Aloitusvuosi 2010 Opintopisteet Emmä Opintopisteet kehtaa. n. Opintopisteet 120 n. 125 Kengännumero 40 Kengännumero 42Kengännumero 42 Sukupuoli nainen Sukupuoli mies Sukupuoli mies Siviilisääty naimaton Siviilisääty naimaton Siviilisääty naimaton Mitä mieltä olet Koneinsinöörikillasta Otaniemeläisenä kiltana? Juho Luoranen: Meillä menee moniin muihin verrattuna hyvin, ollaan asiallisia. Ison killan ongelma on tiiviyden puute, mutta toisaalta saadaan paljon tekijöitä. Palveluiden laajuus ja laatu on keskimääräistä parempaa. Ville Riihimäki: Parhaimpia kiltoja. Positiivisessa mielessä näkyvä kilta, jolla on paljon toimintaa. Sanni Hyvämäki: Hommat tehdään parhaiten ja isoimmin. Kukaan muu ei pysty samaan. Millä mielellä lähdet mukaan KONERGIAN vaalityöhön? JL: Hyvillä mielin. Hienoa saada oman porukan ääni kuuluviin. Hienoa, että on paljon ehdokkaita jokainen ääni on arvokas. VR: Odottavin mielin. SH: Annan innokkaille tilaa, pääasiassa keskityn opiskeluun, mutta ylioppilaskunnan asioista on mukavaa pysyä kärryillä. Millaisia asioita haluaisit AYY:n Edustajistossa ajaa? JL: Kylässä asuvana haluan ottaa kantaa asuntoasioihin. AYY:n rooli on yksi asia. VR: Teekkarikylän asiat, asuntopuolen jutut ja tiloihin liittyvät asiat. SH: Teekkarina haluan olla teekkareiden puolella. Arvioi istumalihastesi kuntoa Edarin kokouksia silmälläpitäen. JL: No, koulupäivät venyy muutenkin. Jos tulee valituksi, se on luottamuksen osoitus, minkä vuoksi siellä pitää jaksaa istua. VR: Haastateltavan peukalo nousee varovasti ylös. Ilme hiukan epätoivoinen (toim. huom.) SH: Olen töissä harjoitellut, joten istumalihakset on treenattu. Mitä mieltä olet Aallon tulevaisuudesta ja visioista, joiden suuntaan yliopistoamme ajetaan? JL: Ensinnäkin tullut kritiikki on ollut asiallista. Isoon visioon on nyt kuitenkin suhtauduttava positiivisen kehittävästi. Kapuloita ei pidä heittää rattaisiin. VR: Huippuyliopistoa ei voida rakentaa ilman kunnon perustaa ja nyt tuntuu, että perustaa ajetaan pahasti alas. SH: Ihan rehellisesti, jossain asioissa ihmisillä on väärä ajatus. Ensin pitäisi saada perusasiat kuntoon ja sitten rakentaa isompia visioita. Mikä on paras voimalaitostyyppi? JL: Kyl tää on aika hyvä. Varmaan sytyn leijupetikattilalle. VR: Ydinvoimala, mahdollisimman monennen sukupolven. SH: Ydinvoimalaitos. Mikä on paras auto? JL: Pakko puolustaa omaa Volkkarin Golfia. VR: VW Golf SH: Tekis mieli sanoo Toyota Yaris mun Yaris on paras. Kerro kolmella sanalla, miksi sinua pitäisi äänestää. JL: Koti, kilta ja opiskelupaikka. VR: Tuoreita ajatuksia Edariin. SH: Anna tädillekin ääni. Teksti: Matti Peltola ja Elina Seppä Kuvat: Sampo Lammi 30 31
Nimi: Enna Rane Opinnot: 200/300 Pääaine: Koneensuunnittelu Työpaikka: Design Factory eli Aallon poikkitieteellinen tuotekehityksen opetus- ja tutkimusprojekti. Työkaverit: 30 henkeä, joissa opettajia, tutkijoita sekä opiskelijoita. Kesätöissä lafkalla Nimi: Kalle Nurmi Opinnot: 240/300 Pääaine: Energiatekniikka Työpaikka: Polttomoottoritekniikan tutkimusryhmä Energiatekniikan laitoksella Työkaverit: n. 20 henkeä akateemisen uran eri vaiheista. Kalle: Morjens! Mitenkäs sun kesä sujui? Etkö sä ollut tuolla Defalla hommissa? Enna: Moi. Olin mä Design Factoryn konepajalla labrateekkarina. Kaveri vinkkas viime syksynä, että Työstökoneiden käyttökurssilaisten joukosta oli haettu konelaista sinne osa-aikatöihin kevääksi. Muita ehdottomia vaatimuksia ei tainnu olla kuin ko. kurssin suorittaminen ja että pystyy tekemään 20h töitä viikossa. Pääsin kevääksi hommiin ja sain jatkaa vielä kesänkin täysipäiväisenä. Jatkan osa-aikaisena ensi kesään. Millaisissa hommissa sä olit? K: Piirtelin värikkäitä kuvia ja katselin niitä. Jos mun tyttöystävä joutuisi selittämään Mä olin siis kolme kuukautta tutkimusapulaisena Energiatekniikan laitoksella. Sehän nyt ei vielä kerro mitään. Tein Polttomoottoritekniikan ryhmässä CFD-simulaatioita polttoainesuihkun höyrystymisestä. Mä keksin hakea tuota paikkaa, koska kandiohjaaja oli vuotta aiemmin vinkannut mahdollisuudesta, ja satuin pääsemään. Mitä sä sitten oikeasti siellä teit? E: Mun työnkuva on auttaa opiskelijoita ja muita defalaisia prototyyppien rakentamisessa. Eli käytännössä se on ihan mitä vain sorvaamisesta, kaksipuoleisen teipin löytämiseen. Koska kaikki projektit on erilaisia ei DF:llä ole kahta samanlaista päivää. Ainoa rutiini taisi olla konepajan perjantaisiivous. E: Oliko duuni sellaista mitä kuvittelit tai toivoit? K: Hyvin pitkälti. Tehtävän yksityiskohdistahan en paljoa aluksi tiennyt, mutta suurilta yllätyksiltä vältyttiin. Oli haastavaa ja opin paljon uutta muun muassa suihkuista, OpenFOAMin käytöstä ja Matlab-koodaamisesta. Kursseihin verrattuna oli tosi miellyttävää, kun pystyi oikeasti keskittymään yhteen aiheeseen. Mutta ei koululla työskentelykään niin rentoa ole, kuin kuvitellaan: Viimeisinä viikkoina oli jo kova kiire saada hommat riittävän pitkälle, vaikka koko kesän työskentelinkin mielestäni varsin ahkerasti. Entä sulla? E: Mulla oli toiveissa, että olisin oppinut CNC-jyrsimään kuin vanha tekijä, mutta ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Sorvaaminen on kutakuinkin hanskassa, mutta jyrsimisestä joutuu vielä kyselemään todella paljon. Varsinkin kun CAM-oppiminen on ollu lähinnä youtuben varassa, joten varmuus talon kalleimman koneen käyttämiseen vielä puuttuu. Toisaalta olen oppinu lisäksi muuta, mitä en olisi ajatellut saavani tästä työstä. K: Niin kuin mitä? Oliko jotain erityisen kivaa? E: Pääsin esimerkiksi näkemään erilaisten pikavalmistusmenetelmien soveltamista käytännössä. Oli myös hienoa nähdä miten start-upit käynnistyvät ja miten moninaisten ongelmien kanssa ne joutuvat painimaan. Hauskinta kesässä olivat työkaverit ja poikkitieteellisyys. Poikkeuksetta tylsintä oli pajojen siivoaminen. E: Entä oliko se simulointi sellaista kellarikomerossa yksin puurtamista? K: Pahimmillaan se voisi olla, mutta ei se kyllä ollut. Samassa konttorissa useampi tyyppi käyttää samaa ohjelmaa tai tutkii jotain aiheeseen liittyvää, niin juttuseuraa kyllä löytyi. Menisi kyllä valtavasti aikaa ja Buranoita hukkaan, jos ei voisi pohtia pulmia muiden kanssa. Ja kyllä lounailla puhuttiin muustakin kuin numeeristen menetelmien jännittävistä käänteistä... Mutta eikö sua koskaan muka ärsyttänyt se Design Factoryn innovatiivinen-interdisciplinary-nami-nami-hali-hali? E: Hehe, ei se vielä ole haitannut. Poikkitieteellisyydessä on mukavaa se, että kun tekee töitä paikassa, jossa kaikki muut eivät ole koneteekkareita huomaa oppineensa aika paljon omasta alastaan. Oppii myös selittämään asioita uudella tavalla eli heiluttamaan enemmän käsiään. Tähän mennessä hauskinta oli kertoa muotoilijalle miksi hänen suunnittelemaansa lampunjalkaan ei voi porata käyrää reikää. Tohon nami-nami-haliin en voi sanoa muuta kuin, että huonona päivänä on todella kivaa saada työkaverilta halaus ja itse leivottu muffinssi. Teksti: Kalle Nurmi & Enna Rane Kuvat: Markus Markkanen 32 33
Palautteen uudet tuulet Koulu on herännyt siihen, että nykyinen palautejärjestelmä ei toimi. Ongelmaan haetaan nyt ratkaisua kahdesta eri suunnasta Verkkopalaute uudistuu Oodin lähtölaskenta on alkanut. Parin vuoden sisällä otetaan käyttöön Aalto Virtual Learning Environment, jonka tavoite on yhdistää Aallon opetuksen nettiportaalit. Korvaava palautejärjestelmä on jo olemassa. Se otetaan käyttöön ensin uuden ohjelman kursseilla. Pyrkimys on sysätä ensi vuonna Oodi-palaute bittiavaruuden syövereihin. Uuden palautejärjestelmän käytettävyyttä testattiin vuosi sitten, ja opiskelijat suhtautuivat uuteen järjestelmään myönteisesti. Tarkoituksena on, että palautekyselyssä olisi aina tietyt pakolliset kysymykset, jotta kursseja voitaisiin vertailla. Lisäksi opettaja voi valita kyselyyn joitain mielestään sopivia kysymyksiä. Jos opiskelijalla ei ole antaa sen kummempaa palautetta, niin hän voisi vastata vain pakollisiin kysymyksiin. Oodi-palaute on hankala myös opettajille, mikä osittain saattaa selittää opettajien matalaa intoa kommentoida saamaansa palautetta. Uudesta järjestelmästä kirjoitetaan projektin nettisivuilla: Palautteen keruu ja raportointi on järjestelmässä hyvin pitkälle automatisoitu, eikä opettajan tarvitse välttämättä tehdä mitään toimenpiteitä palautteen keräämiseksi. Toivottavasti tämä tarkoittaa, että opettajalle jää enemmän aikaa reflektoida palautetta. Pääsin itse vastaanottamaan Oodi- Sinä teet tulevaisuuden. Me autamme sinua. palautetta keväällä, kun järjestin Konetekniikan yleisinformaatio -kurssia. Panin merkillistä kaksi erikoista piirrettä. Ensinnäkin osa palautteesta oli turhautunutta vihakirjoitusta. Oliko palautteen antaminen jollekin oikeasti vain väylä purkaa paineita? Toiset kommentit menivät reilusti ohi aiheen. Syynä tähän saattoi olla väärät kysymykset tai vaillinainen tieto kurssin sisällöstä. Mieleeni nousi taas ajatus siitä, kuinka vaikeaa on antaa osuvaa, rakentavaa palautta. Uusi tapa antaa palautetta ENGin opetuksen laaturyhmä on tehnyt periaatepäätöksen, että ENGiläinen tapa kerätä palautetta on palauteryhmät. Palauteryhmä tarkoittaa, että kurssin alussa noin 3-5 opiskelijaa ilmoittautuu vapaaehtoiseksi palauteryhmään. Kurssin aikana opettaja tapaa palauteryhmän muutaman Välillä vastausprosentti on niin pieni, että palautteesta ei voi vetää johtopäätöksiä En aina jaksa vastata kurssipalautteeseen kerran esimerkiksi kahvittelun merkeissä. Samalla opiskelijat voivat kertoa ja välittää kokemuksia kurssin ja sen opetuksen toimivuudesta. Opettaja voi tehdä peliliikkeitä pahimpien mokien poistamiseksi jo kurssin ollessa käynnissä. Valtaosa opettajista haluaa palautetta. He ovat erittäin kiinnostuneita erityisesti rakentavasta palautteesta. Palauteryhmän kautta opiskelija pääsee paitsi vaikuttamaan suoraan opetukseen, myös suoran keskusteluyhteyden opetushenkilökuntaan. Joistakin opiskelijoista kun saattaa tuntua, että ei uskalla mennä puhumaan opettajalle, tai että opetushenkilökunta heiluu jossain ihan eri todellisuudessa. Tänä syksynä palauteryhmät on käytössä ainakin kursseilla Eng-0.1100 Johdatus opiskeluun, Kon-15.4119 Tuotantoautomaatio ja Yhd-10.2201 Tien ja kadun suunnittelu. Oodi palautejärjestelmänä on toivottoman kökkö On semmoinen tunne, että ei se palaute oikeasti kiinnosta opettajia Opiskelijoiden aktiivisuus Okei, kerrataan vielä. Mikä on sinun roolisi tässä kokonaisuudessa? Anna verkkopalautetta. Sitä käytetään rahanjaossa, opettajien kehityskeskusteluissa ja erilaisissa arvioinneissa. Anna opettajalle suoraa palautetta, vaikka luennon/harjoituksen jälkeen. Liity palauteryhmiin, jos mahdollista. Voit kertoa epäkohdasta myös kenelle tahansa muulle, tärkeintä on, että viesti lähtee eteenpäin. Aalto-yliopisto, saati sen järjestämät kurssit, eivät ole täydellisiä. Teksti: Tommi Lintilä Lähteet: Reetta Koivisto (Tutkimuksen ja opetuksen strateginen tuki, uuden kurssipalautejärjestelmän yhdyshenkilö), inside.aalto.fi Luennoitsija pyysi muutamaa opiskelijaa jäämään keskustelemaan luennoista Tuli tunne, että opettajaa oikeasti kiinnosti opiskelijan mielipide 34 35
Maisteriuudistus Näin se mennee Oletko fuksi? Sisältää: autot, mekatroniikka, hydrauliikka, valaminen, valmistustekniikka, koneenrakennuksen materiaalitekniikka, tuotekehitys En Joo Jee! Uusia maisteripääaineita suunnitellaan parhaillaan. Ne starttaavat ensimmäisine kursseineen syksyllä 2016. Maisteripääaineissa opetetaan pääosin samoja asioita kuin nykyisinkin, joten voit jo alkaa pohtia omaa suuntautumistasi. Koneenrakennustekniikka Mikä sinua kiinnostaa? En Voit hakea pääsykokeiden kautta uudestaan toivomaasi pääaineeseen. Valmistutko kandidaatiksi 31.10.2016 mennessä? En Joo En Oletko tosissasi? Valmistutko diplomiinsinööriksi 31.10.2017 mennessä? Jäikö kysyttävää? Opintoneuvola palvelee K1-talon OOP-käytävässä. Teksti: Tommi Lintilä Grafiikka: Antti Surma-aho Joo Joo En Livahdat kuin rasvattu salama maisteriuudistuksen näpeistä. Siis ei syytä huoleen! Ongelmia tiedossa. Tutkinnon ollessa kesken edellämainittuina päivämäärinä, opiskelija siirretään automaattisesti lähimpään vastaavaan uuteen tutkintoohjelmaan. Suoritetut kurssit pitäisi voida hyväksyttää uuteenkin tutkintoon. Osa kursseista lakkautetaan vanhan ohjelman myötä. Sisältää: laivat, lentokoneet, lujuuslaskenta, virtausmekaniikka, arktinen tekniikka Sisältää: rakenteet, rakennusfysiikka, rakennusmateriaalit, tietoyhdennetty rakentaminen, rakennussimulointi Sovellettu mekaniikka Rakennustekniikka Saavutatko vähintään keskiarvon 3? Ei mikään oheisista Joo Voit hakea kandivaiheen jälkeen toivomaasi maisteripääaineeseen. Nykyisen ohjeistuksen mukaan keskiarvosi tulee olla vähintään kolme. Lisäksi sinun tulisi lukea sivuaineena/vapaavalintaisina toivepääaineesi kandipääaineen kurssit. 36 37
Lukijoiden viestit Gondolisauna Dipolin katolle ja rahat taivaan Tuulaan! meidän kaikkien AYY Lähetä omat viestisi numeroon 040 5080716 tai osoitteeseen kik-toimitus@list. ayy.fi. Viestin alkuun sana KOLEHTI. Design Factory: paikka, jossa mäkkejään räpläävät ulkkarit kohtaavat konepajajaoksen Katkera VMP!!!!!! Miten tähän sisältöön ois tarkoitus pystyä tavallisena kiltalaisena vaikuttamaan?! MILLOIN lehdessä on viimeksi ollu esim paljaat tissit?! Mistä niitä oikein on tarkoitus katsoa jos ei kiltalehdestä? Alan lukea muiden kiltojen lehtiä koneteekkari Smökissä pahoinpideltiin lapsia Vaahtosammutin 38 39