Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2014) 7551 final

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 21. lokakuuta 2014 (OR. en) 14547/14 PECHE 484 DELACT 205 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 20. lokakuuta 2014 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Uwe CORSEPIUS, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri C(2014) 7551 final Asia: KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, Itämerta koskevan poisheittämissuunnitelman laatimisesta Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2014) 7551 final Liite: C(2014) 7551 final 14547/14 DG B 3A FI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.10.2014 C(2014) 7551 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, Itämerta koskevan poisheittämissuunnitelman laatimisesta FI FI

PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Yksi uuden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) 1 keskeisistä tavoitteista on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa Euroopan unionin (EU) kalastuksissa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite uudesta yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 mukaisesti. Tarkoituksena on parantaa käytettävissä olevien luonnonvarojen hyödyntämistä sekä täyttää julkiset odotukset myyntikelpoisen kalan mereen takaisin heittämistä koskevan käytännön lopettamiseksi. Yhteisen kalastuspolitiikan perusasetusehdotusta varten suoritetussa vaikutustenarvioinnissa 3 todettiin suurten poisheitettyjen määrien olevan merkittävä yhteisen kalastuspolitiikan ympäristökestävyyttä heikentävä tekijä. Uusi YKP sisältää myös eräitä säännöksiä, joilla helpotetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Niihin kuuluu joustavuuden mahdollistavia yleisiä säännöksiä, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisten kiintiöidensä vuotuisessa hallinnoinnissa. Uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään lisäksi erityisistä joustovälineistä, jotka toteutetaan monivuotisina suunnitelmina tai, jos sellaisia ei ole, niin kutsuttuina poisheittämissuunnitelmina, jotka on tarkoitettu väliaikaiseksi, enintään kolme vuotta kestäväksi toimenpiteeksi. Poisheittämissuunnitelmat kehitetään useampien saman alueen tai merialueen jäsenvaltioiden yhteisinä suosituksina. Uudesta yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti poisheittämissuunnitelma kattaa viimeistään 1. tammikuuta 2015 alkaen Itämerellä kaikki pienten pelagisten lajien eli silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä teollisiin tarkoituksiin Itämerellä harjoitettavassa kalastuksessa pyydetyt lajit, joihin sovelletaan saalisrajoituksia. Uudesta yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti suunnitelmaa sovelletaan viimeistään kyseisestä päivämäärästä lähtien myös lohenkalastuksessa saatuihin saaliisiin. Saman säännöksen nojalla sitä sovelletaan lisäksi viimeistään 1. tammikuuta 2015 alkaen kalastusta määrittäviin lajeihin ja viimeistään 1. tammikuuta 2017 alkaen kaikkiin muihin lajeihin unionin vesillä Itämerellä harjoitettavassa muiden sellaisten lajien kalastuksessa, joihin sovelletaan pyyntirajoituksia. Turskaa pidetään Itämerellä tapahtuvaa tiettyä kalastusta määrittävänä lajina. Punakampelaa saadaan pääasiassa tietyn turskankalastuksen sivusaaliina, ja siihen sovelletaan saalisrajoituksia. Sen vuoksi purkamisvelvoitetta olisi sovellettava turskaan viimeistään 1. tammikuuta 2015 alkaen ja punakampelaan viimeistään 1. tammikuuta 2017 alkaen. Sen vuoksi tämän delegoidun säädöksen olisi katettava kaikki edellä mainitut kalastukset. Kyseessä on tilapäinen asetus, jota sovelletaan uudesta yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen vuoden ajan. Se sisältää: sellaisia lajeja ja kalastuksia koskevia erityissäännöksiä, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta; 1 2 3 http://ec.europa.eu/fisheries/reform/index_fi.htm EUVL L 354, 28.1.2013, s. 22. http://ec.europa.eu/fisheries/reform/sec_2011_891_en.pdf FI 2 FI

poikkeuksia purkamisvelvoitteeseen, jos kalastus tai laji täyttää tietyt korkeaa eloonjäämisastetta koskevat vaatimukset; säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistamisen. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ehdotus perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden, toisin sanoen Latvian, Liettuan, Puolan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan ja Viron, laatimaan ja komissiolle esittämään yhteiseen suositukseen. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄVÄT KUULEMISET Alueellisen lähestymistavan soveltamiseksi Itämeren alueen jäsenvaltiot perustivat alueellisen BALTFISH-foorumin. Sen periaatteet ja työmenetelmät vahvistettiin yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka kaikkien Itämeren alueen jäsenvaltioiden kalastusministerit hyväksyivät 13. joulukuuta 2013. Laatiessaan yhteistä suositusta BALTFISH kuuli Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja muita sidosryhmiä. Tulevan Itämeren poisheittämissuunnitelman sisällöstä keskusteltiin Itämeren neuvoa-antavan toimikunnan kanssa Kööpenhaminassa 13. kesäkuuta 2013 järjestetyssä teknisessä kokouksessa ja Riiassa 29. huhtikuuta 2014 järjestetyissä BALTFISHfoorumin seminaareissa. Luonnos yhteiseksi suositukseksi toimitettiin kommentoitavaksi Itämeren neuvoa-antavalle toimikunnalle ja muille BALTFISH-foorumin sidosryhmille 4 päivänä helmikuuta ja 22. huhtikuuta 2014. Ennen Itämeren neuvoa-antavan toimikunnan kirjallisia kommentteja toimikunnan puheenjohtaja esitti suullisesti toimikunnan näkemyksen luonnoksesta yhteiseksi suositukseksi BALTFISH-foorumin seminaareissa. Tulokset on esitetty BALTFISH-foorumin seminaarien pöytäkirjoissa. Itämeren neuvoa-antava toimikunta lähetti kirjeen, joka sisälsi eräitä yhteistä suositusta koskevia teknisiä erityishuomioita. BALTFISH otti huomioon myös tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) neuvot; niissä annettiin jäsenvaltioille kaikkia poisheittämissuunnitelmiin liittyviä kysymyksiä koskevia ohjeita nimenomaan tätä tarkoitusta varten koolle kutsutuissa asiantuntijatyöryhmien kokouksissa (EWG 13-23 4, EWG 13-17 5 and EWG 14-06 6 ), jotka järjestettiin syyskuussa 2013, joulukuussa 2013 ja helmikuussa 2014. Näihin kokouksiin osallistui kutsuttuja asiantuntijoita sekä tarkkailijoita neuvoa-antavista toimikunnista ja jäsenvaltioista. STECF arvioi komissiolle toimitettujen lopullisten yhteisten suositusten pääkohdat, jotka liittyivät kyseisten kalastusten määrittämiseen, korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuviin poikkeuksiin sekä säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistamiseen turskan osalta 7. 14. heinäkuuta 2014 pitämässään täysistunnossa 7. 4 5 6 7 http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/610582/2013-11_stecf+13-23+- +Landing+obligation+in+EU+Fisheries-part1_JRC86112.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/633247/2014-02_stecf+14-01++landing+obligations+in+eu+fisheries+-p2_jrc88869.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/675595/2014-04_stecf+14-06+- +Landing+obligations+in+EU+fisheries_p3_JRC89785.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/812327/2014-07_stecf+plen+14-02_final+report_jrcxxx.pdf FI 3 FI

Erityisiä osa-alueita arvioidessaan STECF tuli siihen tulokseen, että useimmat asiantuntijaryhmän kokouksessaan EWG 14-02 ehdottamat tietovaatimukset sisältyivät yhteiseen suositukseen. Loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydetyn lohen ja turskan korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen osalta STECF päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, vaikuttaa kohtuulliselta olettaa, että myös kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhaisempi, yleensä alle 10 prosenttia. STECF kehotti kuitenkin jatkamaan selvitystyötä tämän olettamuksen luotettavuuden sekä käsittelymenetelmien ja vallitsevien ympäristöolosuhteiden vahvistamiseksi. Yhteisessä suosituksessa mainittiin myös tarve tiettyjä saaliita koskeville poikkeuksille ihmisten ja eläinten ravinnoksi kelpaamattomia kalastustuotteita koskevan lainsäädännön [asetus (EY) N:o 853/2004 8 ja asetus (EY) N:o 1881/2006 9 ] nojalla. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei tällainen poikkeus kuulu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisten poisheittämissuunnitelmien soveltamisalaan, kun kyseessä ovat yhteiset suositukset YKP:n osana. Sen vuoksi tätä poikkeusta ei ole sisällytetty tähän asetukseen. Turskan ehdotetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon osalta STECF päätteli, että saattaa olla vankkoja biologisia syitä pienentää vähimmäiskokoa nykyisten poisheittämistasojen alentamiseksi. Purkamisvelvoitteen yhteydessä turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen 35 senttimetriin alentaisi sellaisten saaliiden tasoa, joita ei voida myydä ihmisravinnoksi. Ei ole esitetty mitään ensimmäiseen kutukauteen liittyviä perusteluja, jotka tukisivat turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista Itämerellä 38 senttimetriin. STECF:n suorittaman arvioinnin ja komission sisäisen arvioinnin perusteella ja saatuaan selvityksiä tiettyihin yhteisen suosituksen kohtiin komissio katsoo, että sille toimitettu yhteinen suositus täyttää edellä kuvatun mukaisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan vaatimukset. 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Tärkein oikeudellinen toimi on hyväksyä toimenpiteet, joilla voidaan edistää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Asetuksessa täsmennetään lajit ja kalastukset, joihin erityistoimenpiteitä sovelletaan, ja korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvat poikkeukset sekä vahvistetaan turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoko. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohta ja 18 artiklan 1 ja 3 kohta. 8 9 EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5. FI 4 FI

Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan nojalla komissiolle siirretyn toimivallan mukainen, eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: Komission delegoitu asetus. Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavasta syystä: Komissiolle on annettu valta hyväksyä poisheittämissuunnitelmia delegoiduilla säädöksillä. Jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, toimittivat yhteisen suosituksen. Yhteisessä suosituksessa linjatut ja tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 5 kohdassa vahvistetut asianmukaiset vaatimukset. FI 5 FI

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, Itämerta koskevan poisheittämissuunnitelman laatimisesta EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1 ja erityisesti sen 15 artiklan 6 kohdan ja 18 artiklan 1 ja 3 kohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita. (2) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaan komissio voi hyväksyä poisheittämissuunnitelmia delegoiduilla säädöksillä enintään kolmen vuoden ajaksi jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien yhdessä laatimien yhteisten suositusten perusteella. (3) Latvialla, Liettualla, Puolalla, Ruotsilla, Saksalla, Suomella, Tanskalla ja Virolla on välitön kalastuksenhoitoetu Itämerellä. Kuultuaan Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kyseiset jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle yhteisen suosituksen 2. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteellinen lausunto. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaiset, ja näin ollen ne olisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla sisällytettävä tähän asetukseen. (4) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta olisi sovellettava pienten pelagisten lajien eli silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä teollisiin tarkoituksiin Itämerellä harjoitettavassa kalastuksessa pyydettyjen saalisrajoitusten alaisten lajien saaliisiin 1 päivästä tammikuuta 2015. Sitä olisi sovellettava myös tällaisiin lohenkalastuksessa saatuihin saaliisiin viimeistään kyseisestä päivämäärästä alkaen. Turskaa pidetään Itämerellä tapahtuvaa tiettyä 1 2 EUVL L 354, 28.01.2013, s. 22. "BALTFISH High Level Group Joint Recommendation on the Outline of a Discard Plan for the Baltic Sea", toimitettu 27 päivänä toukokuuta 2014. FI 6 FI

kalastusta määrittävänä lajina. Punakampelaa saadaan tietyn turskankalastuksen sivusaaliina, ja siihen sovelletaan saalisrajoituksia. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta olisi sen vuoksi sovellettava turskaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 ja punakampelaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017. Yhteisen suosituksen mukaisesti tämän poisheittämissuunnitelman olisi sen vuoksi katettava kaikki silakan, kilohailin, lohen, turskan ja punakampelan kalastus Itämerellä tapauksesta riippuen joko 1 päivästä tammikuuta 2015 tai 1 päivästä tammikuuta 2017. (5) Yhteiseen suositukseen sisältyy poikkeus purkamisvelvoitteeseen silloin, kun on kyse loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydetystä lohen ja turskasta. Poikkeus perustuu Itämeren kalastusfoorumin (BALTFISH) toimittamaan ja tieteellis-teknistaloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimaan tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. STECF panee merkille, että suurin osa vaadittavista tiedoista tällaisten poikkeusten perustelemiseksi sisältyy BALTFISHin yhteiseen suositukseen 3. STECF päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, vaikuttaa kohtuulliselta olettaa, että myös kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhaisempi, yleensä alle 10 prosenttia. STECF kehotti kuitenkin jatkamaan selvitystyötä alhaisempaan kuolevuuteen liittyvän olettamuksen luotettavuuden sekä käsittelymenetelmien ja vallitsevien ympäristöolosuhteiden vahvistamiseksi. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (6) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 10 kohdan mukaisesti voidaan vahvistaa säilyttämisen vähimmäisviitekoot nuorten meren eliöiden suojelemiseksi. Nykyisin turskaan sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2187/2005 4 nojalla 38 senttimetrin vähimmäiskokoa. STECF:n arvioima tieteellinen näyttö tukee turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista 35 senttimetriin. STECF päätteli erityisesti, että saattaa olla vankkoja biologisia syitä pienentää nykyisin sovellettua 38 senttimetrin vähimmäiskokoa nykyisten poisheittämistasojen alentamiseksi. Se päätteli myös, että purkamisvelvoitteen yhteydessä turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen 35 senttimetriin alentaisi sellaisten saaliiden tasoa, joita ei voida myydä ihmisravinnoksi, ja ettei ole esitetty mitään ensimmäiseen kutukauteen liittyviä perusteluja, jotka tukisivat turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista Itämerellä 38 senttimetriin. Sen vuoksi turskan säilyttämisen vähimmäisviitekooksi Itämerellä olisi vahvistettava 35 senttimetriä. (7) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa asetetun aikataulun noudattamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan nojalla tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan, 3 4 http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/812327/2014-07_stecf+plen+14-02_final+report_jrcxxx.pdf EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1. FI 7 FI

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Soveltamisala Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohdat, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Itämerellä, sellaisena kuin se on määriteltynä mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa: a) 1 päivästä tammikuuta 2015 silakan, kilohailin, lohen ja turskan kalastuksen osalta, b) 1 päivästä tammikuuta 2017 kaikissa kalastuksissa pyydetyn punakampelan osalta. 2 artikla Eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, purkamisvelvoitetta ei sovelleta loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydettyyn loheen tai turskaan. Kaikki tällaiset turskat ja lohet voidaan päästää takaisin mereen. 3 artikla Säilyttämisen vähimmäisviitekoko Turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoko Itämerellä on 35 senttimetriä. 4 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. FI 8 FI

Tehty Brysselissä 20.10.2014. Komission puolesta Puheenjohtaja José Manuel BARROSO FI 9 FI