Liite 2 Rakennusvirasto 18.10.2011 Puistolan ja Heikinlaakson aluesuunnitelman luonnonhoidon osuuden vuorovaikutusselvitys Vuorovaikutusmenettely aluesuunnitelmassa Puistola- Heikinlaakson aluesuunnitelma laadittiin rakennusviraston suunnittelutoimistossa yhteistyössä asukkaiden, hallintuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. Työ aluksi tehtiin käyttäjäkysely, josta saadut vastaukset analysoitiin aluesuunnitelmaan. Irtovastaukset ja kohdekohtaiset kommentit tallennettiin jatkossuunnittelun taustamateriaaliksi. Niitä hyödynnettiin aluesuunnitelman luonnonhoito-osuuden laadinnassa. Saatuja palautteita sekä tätä vuorovaikutusselvitystä hyödynnetään edelleen luonnonhoidon kuviohtaisen toteutussuunnitelman laadinnassa. Vuorovaikutuksen vaiheet, saatu palaute ja sen huomioon ottaminen aluesuunnitelmassa sekä jatkosuunnittelussa Luonnonhoito-osuuden tekstiluonnos ja suunnitteluvaiheen koosteet ovat olleet muun materiaalin ohella kommentoitavissa rakennusviraston verkkosivuilla suunnittelun edetessä. Luonnonhoidon lähtökohtia esiteltiin asukkaille ja kuunneltiin asukastoiveita Puistolan kirjastossa suunnittelun alkuvaiheessa pidetyssä näyttelyillassa. Suunnitelmaluonnosta esiteltiin asukastilaisuudessa joulukuussa 2010, jolloin saatiin lisää asukaskommentteja ja palautetta. Luonnonhoitoon liittyviä toiveita ja palautetta on koottu ennen ja jälkeen asukastilaisuuksia suunnitteluprosessin aikana mm. sähköpostissa saatuina kommentteina. Luonnonhoidon työryhmältä pyydettiin kommentit aluesuunnitelmaluonnsesta keväällä 2011. Kirjallisia kommentteja saatiin ympäristökeskukselta sekä luontojärjestöiltä. Saatuihin kirjallisiin kommentteihin on laadittu kirjalliset vastineet, jotka on esitetty seuraavassa. Rakennusviraston vastineissa esitetyt muutset tullaan tekemään aluesuunnitelmaan ja luonnonhoidon toteutussuunnitelmaan. Aluesuunnitelmaan saatiin luonnonhoidon työryhmältä kirjallisia kommentteja: - Ympäristökeskukselta 28.2.2011 - Luontojärjestöiltä 8.3.2011 - Luontojärjestöiltä 13.10.2011 Joihin rakennusvirasto vastasi 23.9. ja 18.10.2011.
Ympäristökeskuksen kommentit 28.2.2011 Kaarina Heikkonen Kommentit aluesuunnitelman tekstiin Tavoitteet Suunnitelman alussa olisi hyvä kirjoittaa Lumo-ohjelma konaisuudessaan eli Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma 2008-2017. Luonnonhoidon tavoitteissa ei mainita metsien monimuotoisuutta lainkaan, ainoastaan niittyjen, peltojen, rantojen ja saariston. Tarkoitetaanko metsien tiheydeltään sopivina pitämisellä, liikkumisen kannalta sopivaa tiheyttä? Mikä on sopiva tiheys? Onko tarkoitus pitää metsät ja paikassa tiheydeltään samanlaisina? Tiheys voi vaikeuttaa liikkumista mutta se myös tekee metsäpoluista viihtyisiä ja suojaisia ulkoiluympäristöjä. Mitä on se muu. mihin ihmiset haluaisin metsiä käyttää? Koirien ulkoilutusta olisi hyvä välttää arvkaimmilla metsäluontohteilla, etteivät ne kuluisi ja rehevöityisi. Tarkoitetaanko 1. sivulla osin umpeen kasvamista vai näkymien avaamista osin? Pitäisi määritellä tarkemmin mitä metsien monimuotoisuuden turvaaminen riittävästi tarkoittaa? Voisiko palautteessa mainitut alueet, joilla hoitotasoa on tarkoitus nostaa, kirjoittaa näkyviin suunnitelmaan? Kaiken varalta muistuttaisin myös siitä, että epäsiisteys ei ole luonnon monimuotoisuutta eikä luonnon toiminta sen omilla ehdoilla ole epäsiisteyttä. 2.5 Luonnon arvohteet Kaupungin ympäristökeskus on laatinut Roosinmäelle erillisen hoito- ja käyttösuunnitelman Huom! Puistola-Seura on ehdottanut aloitteessaan vuonna 2009 Vesuritien pohjoispäässä sijaitsevan 0,2 ha puistaistaleen merkitsemistä luonnonsuojelualueeksi asemakaavaan. Onko merkitty? Alue on LTJ:ssä arvas kasvillisuus- ja kasvistohde (74/19) = Kalkkivuoren puistikko 2.8 Puuston ikärakenne metsän tunnun säilyttämien on tärkeää tällaisilla pienillä metsäalueilla on tärkeää, kuten suunnitelmassa onkin tavoitteena 2.9 Ulkoilureitit, Valon puutteesta johtuva aluskasvillisuuden luonnollinen vähäisyys ja maaperän kuluminen ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta on hyvä tyytyä kasvillisuuden vähäisyyteen ja kuluneisuuteenkin mutta kyllä kulkua pitää ohjatakin, jottei kuluminen riistäydy käsistä. Tilanne on vakava jos kuluminen muuttuu eroosisi, jossa maaperä ei enää pysy paikallaan. Kyllä monet asukkaat antavat arvoa kulun ohjaukselle, jota tekevät myös omilla pihoillaan. 2.10 Maisemapellot Ohdake on ihan hyvä laji; se on komea ja tarjoaa linnuille ravintoa. Puistolan puro on ympäristökeskuksen uudella (ns. 2. vaiheen) purojen veden laadun seurannan listalla. Näytteenotto aloitetaan kesällä 2011.
4. Kohdekohtaiset tavoitteet Kohde 1: Sienipuiston kallioalue (LTJ-kohde1435) ja muinaisrantakivikko (LTJ-kohde2127) sen rinteillä muodostavat hyvän konaisuuden. Kallion huipulla on Helsingin toiseksi korkein luonnonmaan kohta, 62,55 m mpy. Geologisiin kohteisiin liittyy myös arvas kasvillisuuskohde (70/91), ja koostuu kahdesta metsälehmusryhmästä. Sienipuisto on herkästi kuluvaa kalliometsää, harkittu kulunojaus on tärkeää mutta polku riittäisi, koska kyseessä ei ole läpikulun kannalta tärkeä alue, ja ilmeeseen sopisi pitää alue rauhallisena. Muinaisrantakivikot ovat luontotyyppien uhanalaistarkastelussa luiteltu silmällä pidettäviksi. Helsingin alueella muinaisrantakivikot ovat harvinaisia ja arvkaita geologisia kohteita. Alue kannattaa konaisuudessaan huomioida myös luontohteena ja vahvistaa sen luontoarvoja. Kohde 3: Turvekerrostuma (LTJ-kohde 2306) Lahdentien varressa on geologinen kohde ja säästynyt aika hyvin rakentamiselta. Varovainen pienpuuston hoito on ehkä paikallaan joillakin osilla aluetta mutta suurin osa kannattaa jättää kehittymään omilla ehdoillaan ilmentämään maaperän ominaisuuksia. Rahkasammalen kasvu (suosiminen) olisi mainio olosuhteiden ilmentymä mutta nyt talvella sen esiintymisestä ei voinut saada kuvaa. Kohde 9: Suurmetsän täyttöalue Vieraslajit poistettava kuviolta 91?. Kuvioiden 76 ja 101 muodostaman konaisuuden luontoarvoja voisi vahvistaa eli antaa niiden kehittyä omalla painollaan. Kohde 10: Karjuniitty ja maamiehenpolun puistikko Komeaa kuusi- ja lehtimetsää, joiden harventamisella ja uudistamisella tulee olemaan maisemallisia vaikutuksia. Luontoarvoja olisi mahdollista vahvistaa varovaisista toimenpiteistä huolimatta. Kohde 17: Aurinkomäenpuistossa on arvas kasvillisuuskohde, ja on korpea ja metsän eteläreunassa arvas linnustohde, jossa lehtimetsän ja kulttuuriympäristön lajeja. Myös läheisillä kuvioilla 57 ja 48 on luontoarvoja (lehtoa/lehtomaisuutta, lehtimetsää, koivulahoa), joita kannatta vahvistaa ja siksi tehdä pienpuustonhoitoa varoen. Aluesuunnitelman tekstiin on tehty muutsia kommenttien pohjalta. Kohdekohtaiset kommentit on huomioitu seuraavasti: Kohde 1. Muinaisrantakivikko huomioidaan suunnitelmassa ja reitin jatkosuunnittelussa. Kohde 3. Pienpuuston hoitoa tullaan tekemään vain polkujen varsilla kuviolla 64. Kohde 9. Molemmat kuviot 76 ja 101 ovat erittäin runsaassa ulkoilukäytössä, ja näkyy mm. kuluneisuutena. Tästä syystä niitä ei voida sulkea hoidon ulkopuolelle. Kallioalueella 76 ei tehdä toimenpiteitä. Kuviolla 101 harvennetaan kokaille männyille kasvutilaa ja kaadetaan heikentyneitä ja kuolleita kuusia. Osa kuusista jätetään maahan lahopuuksi. Pienpuuston hoito tehdään vain ulkoilureitin reunassa. Kohde 17. Kuviolla 57 on tärkeä tehdä taimikon hoitoa tulevan metsän kasvun turvaamiseksi. Kuviolla 48 ei tehdä tällä kaudella toimenpiteitä, 48.1 ja 48.2 tehdään pienpuuston hoitoa vaahteraa suosien.
Luonnonhoitoryhmän järjestöasiantuntijoiden kommentit ja muutosesitykset Puistola-Heikinlaakson aluesuunnitelmaluonnseen 8.3.2011 Sirkku Manninen, Jyri Mikkola & Keijo Savola A. ALUESUUNNITELMALUONNOKSEN LUONNONHOITO-OSASTA Luonnonhoito-osan tekstiosuus antaa vääristyneen, maastossa havaittavaa todellisuutta vastaamattoman kuvan Puistola-Heikinlaakson alueen metsien yleisestä luonteesta. Luvut 1 ja 2 tulisikin kirjoittaa tältä osin konaan uusiksi. Jäljempänä on kommentoitu vain osaa luonnsen yksipuolisista väittämistä. 1. Puistolan ja Heikinlaakson luonnonhoidon tavoitteet Alueelle esitetyt luonnonhoidon tavoitteet edustavat lähinnä "luonnonhoidon linjaus" -raportin aiemmissa versioissa esitettyjä luonnonhoidon tavoitteita. Niissä ei ole havaittavissa mitään sellaista, ja osoittaisi, että ne olisi erityisesti sovitettu tai olisivat sovellettavissa Puistola- Heikinlaakson alueelle. Valtaosa Puistola-Heikinlaakson metsistä on nykyisellään puustoltaan elinvoimaisia. Alue tarjoaa sekä vahvemmin hoidettuja (=harvoja) että pitkään rauhassa kehittyneitä metsiä melko hyvässä suhteessa. Tämä vaihtelevuus on syytä säilyttää myös jatkossa, mikä edellyttää pidättäytymistä pidempään rauhassa kehittyneiden metsien turhista harvennuksista. Puuston tiheys ei varttuneissa tai niitä iäkkäimmissä metsissä liiemmälti haittaa virkistyskäyttöä, mistä pitävät osaltaan huolen myös alueen ulkoilureitistö sekä lukuisat pienet metsäpolut. 2. 1. Luonnonhoidon alueet, niiden käyttö ja viihtyisyys 3. kpl: Suunnittelualueen luonnon arvoalueisiin tulisi sisällyttää myös maininta alueen muutamista edustavista kalliometsistä sekä hienoista, puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisista kangasmetsäkuvioista ( mm. kuviot 41 ja 101). 4. kpl: Suunnittelualueella on hyvin vähän sellaisia metsiä, joissa valtapuuston tiheys haittaisi marjastusta, sienestystä tai koiran ulkoilutusta. Nämä rajoittuvat täysin nuoriin ikälukiin, ja niihin on suunnitelman yhteydessä esitettykin harvennuksia. Mikäli vanhempia ikälukia edustavilla kuvioilla tällaisia olisi, niiden määrä olisi ja tapauksessa niin vähäinen, että ne tulisi jo moniarvoisen suunnittelunkin hengessä säilyttää osana suunnittelualueen monipuolisuutta. 2.2. Asukastoiveet ja palautteet Asukaskyselyjen tulsia on Puistola-Heikinlaakson(kin) aluesuunnitelmaluonnsessa käytetty lähinnä tukemaan suunnittelijan suosimaa ajatusta metsien hoitotason nostamisesta. Käytössä ollut kyselylomake ja siihen annetut vastaukset eivät kuitenkaan oikeuta näin yksioikoisiin johtopäätöksiin. Se, että suhtautumista lahopuuhun ja tiheikköihin on kysytty yhdessä ja samassa kysymyksessä, on silkkaa johdattelua. Vielä törkeämpää on johdattelevan kyselyn tuottamien vastausten käyttö aluesuunnitelmaluonnsessa esitetyllä tavalla. Vähälle huomiolle jätetään muun muassa se, että merkittävä osa vastaajista on melko tyytyväisiä edellisellä suunnitelmakaudella vallinneeseen, hyvin maltilliseen luonnonhoidon tasoon. 2.5. Luonnon arvoalueet, monimuotoisuus ja ekologiset yhteydet
Luonnon arvoalueiden tunnistaminen on jälleen vahvasti valikoivaa, eli huomioiduksi tulevat vain jalopuumetsät, tietyt lehdot sekä sellaiset luontohteet, jotka on tunnistettu jo edellisellä suunnittelukaudella. Huomiotta jäävät kaikki puustorakenteeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kallio- ja kangasmetsät. 3. kpl: Suunnittelualueelta löytyy edelleen useita puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia kangas-, kallio- ja lehtometsäkuvioita. Yleisesti tällaiset kohteet rinnastetaan luonnontilaisiin kohteisiin (mm. METSO-kriteereissä; lehtojen ja kalliometsien osalta myös metsälain 10 :n yhteydessä). On täysin tarpeetonta korostaa tekstissä sitä itsestäänselvyyttä, että Helsingin alueelta ei löydy mitään täysin luonnontilaista kohdetta, joten kappaleen viimeinen lause tulisi poistaa. 4. kpl: Lahopuun jättämistä halutaan jälleen rajoittaa kohtuuttomasti ("Metsäluonnon monimuotoisuus otetaan huomioon hoidettavissa metsissä jättämällä lahopuuta harkitusti kohteisiin, joista ei ole vaaraa tai haittaa ulkoilulle, virkistyskäytölle tai maisemakuvalle.") Lause tulisi muuttaa muotoon: "Erilaista lahoaavaa puuta jätetään myös hoidettaviin kaupunkimetsiin sellaisiin kohtiin, jossa siitä ei ole haittaa lähiasukkaille tai ulkoilijoille. 2.8. Puuston ikärakenne, hakkuu- ja metsänhoitotarve 4 kpl: Harkitsemattomat harvennukset heikentävät maisemakuvaa, vähentävät "metsän tuntua" ja heikentävät luontoarvoja. Harvennuksien hyötyjä yksipuolisesti käsittelevä lause ("Tämä taas parantaa maisemaa...") tulisi poistaa. 5 kpl: Lähivirkistysmetsiä tiheämpiä ja eri-ikäisiä metsiä voidaan ja on syytä ylläpitää muuallakin kuin suojametsissä (hoitoluka C3). 8 kpl: Lahopuun jättämistä halutaan jälleen rajoittaa kohtuuttomasti ("Metsäluonnon monimuotoisuus otetaan huomioon hoidettavissa metsissä jättämällä lahopuuta harkitusti kohteisiin, joista ei ole vaaraa tai haittaa ulkoilulle, virkistyskäytölle tai maisemakuvalle.") Lause tulisi muuttaa muotoon: "Erilaista lahoaavaa puuta jätetään myös hoidettaviin kaupunkimetsiin sellaisiin kohtiin, jossa siitä ei ole haittaa lähiasukkaille tai ulkoilijoille. 4. Kohdekohtaiset tavoitteet 1. Sienipuisto Alueella oleva arvas luontohde (kuviot 32, 33, 41 ja 42) tulee huomioida, mikäli alueelle tehdään uusi ulkoilureitti ja -polku. Kohdekohtaisiin tavoitteisiin on syytä sisällyttää alueella sijaitsevien puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisten kallio- ja kangasmetsien säilyttäminen. 3. Lahdenväylä-Suurmetsäntien metsikkö ja Sienikujan viheralue Kts. liitteen kuviohtainen kommentti. 9. Suurmetsän täyttöalue Kohdekohtaisiin tavoitteisiin on syytä sisällyttää alueella sijaitsevien muutamien puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisten metsäkuvioiden arvojen ja luonteen säilyttäminen. B. ARVOKKAIDEN LUONTOKOHTEIDEN TUNNISTAMINEN, ESITETYT HOITOLUOKAT SEKÄ
METSÄNHAKKUU- JA HOITOEHDOTUKSET Metsikkökuviointi ja kasvupaikkojen luittelu Metsikkökuviointi on monin paikoin onnistunutta. Paikoin siinä on kuitenkin merkittävää tarkistamisen tarvetta (eritelty kuviohtaisissa kommenteissa). Osa rehevimmistä kuvioista on myös luiteltu kasvupaikkatyypiltään selkeästi todelliseen tilanteeseen verrattuna liian karuiksi (joitakin esimerkkejä eritelty kuviohtaisissa kommenteissa). Arvkaiden luontohteiden tunnistaminen ja huomiointi Puistola-Heikinlaakson osalta on tunnistettu ja huomioitu vain osa suunnittelualueen arvkaista luontohteista ja yksittäisistä arvuvioista. Kuvioita ja kuvioryppäitä, jotka nykyisten arvometsäkuvioiden lisäksi tulisi esittää suunnitelmassa arvometsäkuvioina, on Sienipuistossa (osa-alue 1), Lahdenväylän länsipuolella (osa-alue 3), Suurmetsän täyttöalueella (osa-alue 9), Karjuniityn-Maamiehenpolun alueella (osa-alue 10) sekä Aurinkomäenpuistossa (osa-alue 17). Muutamille näistä on esitetty suunnitelmassa esitetty kuvioiden luontoarvoille vahingollisia hakkuita tai metsänhoitotöitä. Yksilöidyt esitykset arvometsien lukaan (C5) sisällytettäviksi uusiksi kuvioiksi on esitetty kuviohtaisten kommenttien yhteydessä. Esitetyistä hakkuista Luonnsessa on esitetty kohtalainen joukko hakkuu- tai metsänhoitotoimenpiteitä, joita voi pitää hyvin perusteltuina. Tämän lisäksi on kuitenkin esitetty hakkuita useille kuvioille, joilla on jo merkittäviä luonnonarvoja tai joilla ei ole tarvetta esitetyn kaltaisille hakkuille. Positiivista luonnsessa on se, että sitä tehtäessä on otettu käyttöön uusi käytäntö, jossa metsänhakkuiden teemakartalla ne kuviot joissa toimenpide aiotaan toteuttaa vain osalla kuviota, erotetaan sellaisista kuvioista, joilla toimenpide aiotaan tehdä ko kuviolla (tai pääosalla sitä). Tämä lisää suunnitelman luettavuutta olennaisesti. Aluesuunnitelman luonnonhoito-osaan liittyvät kommentit (13.10.2011) Kohdassa 2.9 (Ulkoilureitit, kuluneisuus ja roskaantuneisuus) käsitellään lahopuuston vaikutusta kuluneisuuteen tavalla, ja ansaitsee kriittisen kommentin ("Liiallista kulumista estetään polkujen ja reittien ylläpidolla ja paikoin jättämällä maapuita sopiviin kohtiin metsään kulkua rajaamaan. Usein tämä ei kuitenkaan onnistu vaan se siirtää kulumista vielä entistä laajemmalle alueelle kun maapuita aletaan kiertää metsässä"). Mikäli lahopuiden jättäminen johtaa yllä kuvattuun lopputulseen, on kyseinen toimenpide toteutettu epäammattimaisesti ja riittämättömällä harkinnalla. Maapuiksi kulumisen vähentämiseksi kaadettavat puut kannattaa jättää siten, että a) kuluneita alueita (joiden kasvillisuuden toivotaan palautuvan) aidosti rajautuu pois kulutuksen piiristä b) alueelle jätetään selkeitä ja luontevia polkuja/maapuusta vapaita kohtia, joita myöten vääjäämättä jatkuvan kauttakulun toivotaan jatkossa suuntautuvan Toivomme, että jälkimmäinen suluissa oleva, huonoon suunnitteluun ja toteutukseen viittaava lause poistetaan. Lahopuun jätön tarkempaan ohjeistukseen palattaneen työohjeiden tarkistamisen yhteydessä. Tuemme edelleen nykyistä laajempaa arvometsähoitoluan (C5) käyttöä alueen arvkaiden
metsien hoitoluituksessa. Näiden osalta viittaamme aikaisempaan lausuntoomme. Rakennusviraston vastaukset 23.9.2011 ja 18.10.2011 2. 1. Luonnonhoidon alueet, niiden käyttö ja viihtyisyys Kuvion 41 arvot kalliometsän arvot ovat mainittu aluesuunnitelmassa. Kuvio 101 on erittäin runsaasti käytetty ja kulunut lähivirkistysmetsä. ja sijaitsee koira-aitauksen ja ulkoilureittien lähellä, se ei ole luonnontilaisen kaltainen, vaikka siinä onkin kuolleita kuusia. 2.2. Asukastoiveet ja palautteet Asukaskyselyssä ja tilaisuuksissa sekä muussa suunnittelun aikana saadussa asukaspalautteessa on tuotu esille selkeä toive ulkoilu- ja virkistyskäytössä olevien alueiden hoidosta, liian tiheiden metsien harventamisesta ja pusikoiden raivaamisesta. Tästä huolimatta alueelle tullaan jättämään myös kohteita, jotka jäävät hoidon ulkopuolelle tai niitä hoidetaan luontoarvojen ylläpitämiseksi. 2.9 Kuluneisuus ja roskaantuneisuus(18.10.2011) Aluesuunnitelmasta poistetaan viimeinen lause Usein tämä ei kuitenkaan onnistu vaan se siirtää kulumista vielä entistä laajemmalle alueelle kun maapuita aletaan kiertää metsässä. 4. Kohdekohtaiset tavoitteet 1. Sienipuisto:. Kallioalueen muinaisrantakivikko ja kalliometsä huomioidaan suunnitelmassa ja reitin jatkosuunnittelussa. Metsikkökuviointi ja kasvupaikkojen luittelu Metsikkökuvioiden rajoja ja kasvupaikkoja on tarkistettu maastosuunnitelman mukaisesti (ks. aluesuunnitelmateksti).
Luontojärjestöjen kuviohtaiset kommentit Puistola-Heikinlaakson aluesuunnitelmaluonnsen hoitoluista sekä esitetyistä metsienhakkuu- ja hoitotarve-ehdotuksista ja rakennusviraston vastaukset Kuvio 30: Esitetty nuoren metsän ensiharvennus on perusteltu. Kuvio 31: Vanha kuusivaltainen rinnemetsä. Etenkin rinteen keski- ja yläosassa runsaasti lahopuuta. Kuvio on esitetty harvennettavaksi. Toimenpide kannattaisi muuttaa tonttien reunaan tehtäväksi avohakkuuksi, max puunmitan etäisyydelle tontin reunasta (kaikenlainen muu puustonkäsittely tällä vyöhykkeellä lisäisi kohtuuttomasti vaaraa jäljelle jätettävien puiden kaatumisesta tontille). Hoitotöihin tulisi lisätä uuden puuston istutus hakatulle alueelle. Loppuosa kuviosta tulisi jättää käsittelemättä. Kuvio 32: Joutomaan kallioalue jonka reunoilla kasvaa jonkin verran puustoa (reunat kitumaata). Reunavyöhykkeen merkittävä osa on kuolleita pystypuita. Kyseessä on osa samaa arvasta luonto- ja maisemakohdetta kuvioiden 41, 42 ja 31:n itäosan kanssa. Kuvio tulisi merkitä arvometsäksi (C5). Kallioalue on geologisesti arvas ja maisemallisesti merkittävä kohde sekä ulkoilumetsää, Sillä ei tehdä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 37: Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kuiva kangas. Puusto on erirakenteista männikköä. ja se täyttää METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisen edustavuusluan II mukaisen karun arvometsän kriteerit (C5). Alue on ulkoilumetsää, jossa ei tehdä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 39: Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kitumaan kallio. Kuvio tulisi merkitä arvometsäksi (C5). Alue on ulkoilumetsää, jossa ei tehdä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 41: Kahden kallion välissä sijaitseva kuivan kankaan mäntyvaltainen metsä. Puusto on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista ja eri-ikäistä sisältäen näkyvästi lahopuuta, keloja sekä
kilpikaarnamäntyjä. Metsä täyttää METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisen edustavuusluka I:n mukaisen karun arvangasmetsän kriteerit. Metsä liittyy osana samaan arvkaaseen luonto- ja maisemakohteeseen kuvioiden 31 (itäosa), 32 ja 42 kanssa. Kuvio tulee merkitä arvometsäksi (C5). Kallioalue on geologisesti arvas ja maisemallisesti merkittävä kohde sekä ulkoilumetsää, Sillä ei tehdä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 42: Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliometsä. Puustossa on merkittäviä määriä keloja ja kilpikaarnamäntyjä, lisäksi kalliolla on junen mäntymaapuu. Metsä täyttää METSOkohteena edustavuusluan I arvalliometsän kriteerit. Metsä liittyy osana samaan arvkaaseen luonto- ja maisemakonaisuuteen kuvioiden 31 (itäosa), 32 ja 41 kanssa. Kuvio tulee merkitä arvometsäksi (C5). Kallioalue on geologisesti arvas ja maisemallisesti merkittävä kohde sekä ulkoilumetsää, Sillä ei tehdä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvion 43 eteläosa ja kuvion 64 pohjoisosa: Puustorakenteeltaan ja maaperältään selvästi rämekuviosta 64 eroava kuvion pohjoisosan pieni mäki sekä puustorakenteeltaan sitä vastaava tien pohjoislaita (kuvion 43 eteläosa) kannattaisi kuvioida omaksi kuviseen. Kuviolle tulisi hoitotoimenpiteeksi esittää pienpuuston hoito. Kuviorajauksia on tarkistettu. Kuviolle 64 esitetään pienpuuston hoitoa polkujen varsille. Kuvio 43: Lisättävä toimenpide: pienpuuston hoito kevyenä. Kuviorajauksia on muutettu. Rinnelehdon kuviorajausta LTJ:ssä tulee tarkistaa ympäristökeskuksen toimesta. Kuviolle 43 ei esitetä hoitotoimenpiteitä tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 45: Esitetty harvennus on kuvion sijainnin vusi perusteltu. Kuvio 46: Kuvion kaakkoisosan ule on jäänyt rakenteilla olevan pyörätien alle, ja tulisi poistaa kuviosta. Pyörätien itäpuolelle jäävät alueet (nyt eivät osa mitään kuviota) tulisi liittää kuvioon 47. Kuvio 48:
Pienpuuston kevyt hoito suunnitelmakauden lopulla olisi perusteltua. Kuviolla ei ole hoitotoimenpidetarvetta tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 48.1: Kuvion länsiosassa on kuusivaltaista rinnettä ja kuvion keski- ja itäosa on puolestaan koivuvaltaista metsää. Kuvio tulisi jakaa kahdeksi kuvisi puulajisuhteiden mukaan. Länsiosassa ei ole tarvetta hoitotoimenpiteille, mutta itäosassa on perusteltua tehdä kevyt pienpuuston hoito, jossa suositaan vaahteraa, kuvion harvoja nuoria koivuja sekä puumaista pihlajaa. Taitavan raivaussahurin työmaa. Pienet kosteikkopainanteet jätettävä toimenpiteen ulkopuolelle. Kuviorajausta on muutettu. Länsiosa on liitetty kuvioon 48, muualla tehdään pienpuuston hoito. Kuvio 48.2: Arvas, puustoltaan luonnontilaisen kaltainen reheväpohjainen metsä (lehto tai lehtomainen kangas), jossa on merkittävästi koivulahopuuta. Täyttää METSO-ohjelman mukaisen edustavuusluan II arvometsän kriteerit ja täydentää hyvin arvometsäkuviota 56. Kuvio tulisi merkitä arvometsäksi (C5). Esitetty pienpuuston hoito on syytä rajoittaa tehtäväksi vain kuvion poikki kulkevan polun varrella. Ympäristössä on jo paljon avaraa, puistomaista metsää. Lähivirkistysmetsäkuviolla tehdään pienpuuston hoitoa vaahteraa suosien. Se tukee metsän eriikäisrakennetta. Luontojärjestöjen kommentti 13.10.2011 Kuvion pinta-alaltaan suurella naapurikuviolla (48.1) tehdään jo pienpuuston hoito vaahteran hyväksi. Siten vaahteran hyväksi tehtävä pienpuuston hoito ei ole erityisen perusteltua juuri tällä pienpuustoltaan monipuolisella ja muutenkin arvkaalla kuviolla. Rakennusviraston vastaus 18.10.2011 Pienpuuston hoito tehdään vain polun varrella. Kuvio 57: Kuvion länsiosa on lahopuustoista ja puustoltaan luonnontilaisen kaltaista lehtipuuvaltaista metsää (lehto tai lehtomainen kangas), ja täydentää hyvin arvometsäkuviota 56. Loppuosa kuviosta on aikanaan väljennyshakattua koivuvaltaista metsää. Kuvion länsiosa tulisi kuvioida omaksi kuviseen, siirtää arvometsien (C5) hoitolukaan ja jättää etelä- ja länsireunan uran varsia lukuun ottamatta hoidon ulkopuolelle. Kuvion keski- ja itäosaan esitetty pienpuuston hoito on perusteltu. Kuviorajausta on tarkistettu. Kuviolla 57 on tärkeä tehdä taimikon hoitoa tulevan metsän kasvun turvaamiseksi. Kuvio 63: Esitetty harvennus on perusteltu.
Kuvio 64: Pääosin ohutturpeista, rämepohjaista aluetta, jossa kasvaa luonnontilaisen kaltaisella rakenteella eri-ikäistä mäntyä, kuusta ja koivua. Alueella on näkyvästi mänty- ja koivulahopuuta ja lahopuun määrä on lisääntymässä nopealla aikataululla. Suon vesitalous on osin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena, joskin itäpuolinen liikenneväylä on vääjäämättä hieman kuivattanut sitä. Laajuutensa ja luonnontilaisuutensa takia kyseessä on luonnonsuojelullisesti arvas kuvio, ja tulisi merkitä arvometsäksi. Luonnonhoitona tarpeen on lähinnä pienpuuston hoito kuvion reunoilla sekä mahdollisesti yksittäisten ongelmapuiden kaato kuvion länsireunalta. Kuvion eteläisessä nipukassa ei käyty. Kuvion pohjoisosan kangasmaamäki kannattaisi kuvioida omaksi kuviseen yhdessä kuvion 43 eteläosan kanssa. Kuviolle 64 esitetään pienpuuston hoitoa polkujen varsille. Kangasmaa-aluetta ei rajattu erilliseksi kuvisi, koska alueen käyttö ja hoito ovat samat. Kuvio 65: Mäntyyn kohdistuva kevyt harvennus on perusteltu. Suojavaikutuksen lisäämiseksi kuviolle voisi istuttaa myös kuusta. Lisäistutusta ei tehdä vielä tässä vaiheessa. Kuvio 66: Luonteeltaan vaihteleva kuvio, ja sisältää reheväpohjaista rinnemetsää (osin lehto, osin lehtomainen kangas) sekä lännempänä peltoon liittyvän kapean lehtoreunuksen. Kuvio tulisi jakaa ulkoilureitin mukaisesti kahdeksi kuvisi. Esitetty harvennushakkuu (ulkoilureitin varrella) on kuviolla tarpeeton (puusto on jo harvennustiheydessä tai itseharventunut lyhytikäisimmät lehtipuut) ja kehittyville luontoarvoille haitallinen. Lähinnä on tarpeen kaataa maalahopuiksi junen koivu ulkoilureitin reunoilta sekä ulkoilureitin reunaan kohdistuva pienpuuston hoito. Kuvio on maisemallisesti tärkeä. Tavoitteena on avata nykyistä enemmän näkymiä peltomaisemaan. Tiheäkasvuiset puustoryhmät harvennetaan ja pienpuustoa hoidetaan ulkoilureitin varrella. Kuvio 68.1 Käytännössä kuviolla on jo olemassa uudistumisen kannalta riittävä pienaukko (esitetty uudistamista pienaukolla), joten lisätoimenpide lienee tarpeeton. Uudistuminen hoitunee luontaisesti sekä esitetyllä muutaman kuusen istutuksella. Kuviorajausta on muutettu. Heikentyneet metsäalueen uudistaminen kannatta aloittaa tontin reunavyöhykkeeltä, jossa puusto on heikkuntoisinta ja jo osin aukkoista. Uudistamista on tavoitteena jatkaa vaiheittain seuraavilla suunnitelmakausilla. Puusto poistetaan pienaukosta. Maanpintaan tehdään istutuslaikkuja, joihin istutetaan kuusen taimikko. Kuvio 68.2: Sijainnillisesti (asutuksen reuna) ja luonteeltaan (tasarakenteinen, kulunut vanha kuusikko) sellainen kuvio, jossa uudistushakkuu olisi järkevää aloittaa nyt. Asutuksen turvallisuuden vusi pienaukko asutuksen reunaan + puiden istutus on yksittäisten puiden poistoa suositeltavampi toimenpide.
Ks. Kuvion 68.1 toimenpide. Lisäksi uudelta kuviolta 68.2. poistetaan kaksi heikentynyttä rauduskoivua. Kuvio 68.3: Kuvio lienee lehtomaisen kankaan sijasta lehtoa (mm. isoja tuomia). Kuviolle esitetty yksittäisten puiden poisto ja pienpuuston hoito on syytä tehdä eteläpuolisen ulkoilutien varressa, mutta muuten kuviolle ei kannata tehdä mitään. Kuvio tulisi osoittaa arvometsäksi (C5). Kuvio on lehtomaista lähivirkistysmetsää. Heikentyneet rauduskoivut kaadetaan reitin varrelta. Osa rungoista jätetään lahopuuksi kuviolle. Samalla tehdään pienpuuston hoito. Kuvio 69: Kuvion pohjoisosa on puustorakenteensa puolesta arvasta lehtoa, jossa kasvaa monipuolinen sekapuusto (haapa, koivu, leppä, tuomi). Kuvion halkaisevan uran eteläpuolinen osa on puustorakenteeltaan tavanomaisempaa, joskin melko reheväpohjaista varttunutta koivikkoa. Kuvio kannattaisi jakaa reittiä myöten kahdeksi kuvisi. Pohjoinen osa tulisi merkitä arvometsäksi (C5) ja jättää uran varren pienpuuston hoitoa lukuun ottamatta hoidon ulkopuolelle. Kuvion etelä- ja keskiosan koivikon voi esitetyn mukaisesti harventaa. Kuvion on lähivirkistysmetsää, jonka hoitotoimenpiteet kohdistuvat vain kuvion keski- ja eteläosaan. Koivuja harvennetaan nuorta alikasvosta varoen. Samalla tehdään pienpuuston hoito. Tavoitteena on eri-ikäisrakenteinen sekametsä. Kuvio 76: Puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen kalliometsä (vaihdellen METSO-edustavuuslukaa I-II), jonka alueella on myös kilpikaarnamäntyjä sekä jonkin verran lahopuuta. Kuvio liittyy puustonrakenteeltaan luonnontilaisen kaltaiseen kuvioon 101. Kuvio tulisi osoittaa aluesuunnitelmassa arvometsäksi (C5). Kallioinen rinne on runsaassa ulkoilukäytössä, mikä näkyy kuluneisuutena (kuten kuvio 101). Se on lähivirkistysaluetta, jolla ei ole toimenpidetarvetta tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 77.1: Esitetty toimenpide (harvennus ja pienpuuston hoito) on kuvion sijainnin vusi perusteltua tehdä. Kaadettava järeämpi koivupuusto kannattaa ainakin pääosin jättää lahopuuksi kuviolle tai siirtää muutamia metrejä lehtipuustoltaan edustavalle eteläpuoliselle arvometsäkuviolle (kuvio 77). Ränsistyneet raidat kaadetaan ja jätetään lahopuuksi. Kentän reunassa ojan varressa kasvava pajukko leikataan alas ja risut poistetaan, jolloin se uudistuu vesoista. Kuvio 79: Istutettu männikkö rehevällä pohjalla. Kuvion puustoa voisi kevyesti harventaa (ei esitetty hakkuutoimenpiteissä). Kuviolla tehdään pienpuuston hoito ryhmittäin, että suojapuustoakin jää.
Kuvio 80: Arvolehto, johon on esitetty yksittäisten puiden poistamista (ulkoilureitin varresta) sekä pienpuuston hoitoa. Toimenpiteet ovat tarpeen vain kuvion eteläosassa. Kaadettavat rungot kannattaisi siirtää kuvion keskiosiin lahopuuksi. Reitin varrella olevat kuolleet ja heikentyneet lehtipuut kaadetaan metsään lahopuuksi. Reitin varren pienpuustoa hoidetaan. Muuten kuvio jätetään hoidon ulkopuolelle luontohteeksi Kuvio 82: Arvolehto, johon on esitetty yksittäisten puiden poistamista. Toimenpide on tarpeen vain asutuksen ja Puistolantien reunoilla. Kaadettavat rungot tulee jättää kuviolle lahopuuksi. Kuollut kuusi kaadetaan lahopuuksi kuviolle. Ei muuta hoitotarvetta kuviolla tällä suunnitelmakaudella. Kuvio 85: Esitetty tasarakenteisen kuusikon harvennus on perusteltu. Kuvio 86: Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 87: Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 88: Esitetty harvennus on perusteltu, mikäli tehdään kevyenä ja kohdennetaan yksinomaan kuuseen. Kuvio 89: Liian heterogeeninen kuvio. Kuvion eteläosan männyt ovat huomattavasti kuvion pohjoisosan mäntyjä vanhempia. Kuvio tulisi jakaa polku-uraa myöten kahdeksi kuvisi. Esitetty harvennus kannattaisi jättää tekemättä, koska alueen metsät ovat hiljalleen kehittymässä erirakenteisiksi ja lähialueella on jatkossakin tarjolla runsaasti vahvasti harvennushakkuilla käsiteltyjä kuvioita. Harvennuksesta ei myöskään ole mitään selkeää hyötyä. Kuvion puustossa jo olevaa eri-ikäisrakennetta vahvistetaan valikoivalla harvennuksella, jolla
tehdään kasvutilaa alemman latvuskerrsen kuusiryhmille. Paikoin alikasvosryhmiä harvennetaan pienpuuston hoidolla. Kuvio 91: Kuviolle pesiytyneet vieraslajit tulisi poistaa. Esitetty tammen istutus on mainio ajatus. Vieraslajit poistetaan istutuksen yhteydessä. Kuvio 93: Pääosa kuviosta on harmaaleppävaltaista lehtoa (alla tuomea ja jalopuita), kuvion pohjoisosa on haapavaltaista. Nykyisellään tärkeä, riittävän tiheä suojavyöhyke ulkoiluun käytetyn polun ja asutuksen välissä. Kuviolle esitetty harvennus kannattaisi jättää tekemättä ja tyytyä pelkästään pienpuuston hoitoon kuvion poikki kulkevan polun varrella. Puustoa harvennetaan ryhmittäin. Harvennuksessa suositaan vaahteraa ja rauduskoivua. Kosteampiin kohtiin kauemmas reitistä jätetään muutamia tiheitä raita- ja harmaaleppäryhmiä. Ulkoilureitin varrella tehdään pienpuuston hoito. Luontojärjestöjen kommentti 13.10.2011 Harvennusta ei pystytä riittävässä määrin perustelemaan. Pelkkä pienpuuston hoito polun varrella edistää riittävässä määrin niitä tavoitteita, joihin rakennusviraston vastineen mukaan kuvion hoidolla tähdätään. Rakennusviraston vastaus 18.10.2011 Puuston harvennus ja pienpuuston hoito tehdään vain ulkoilureitin varrella. Kuvio 95: Esitetty harvennus kannattaisi moniarvoisen ja järkevän luonnonhoidon nimissä jättää tekemättä, koska lisäisi kohtuuttomasti näkyvyyttä asutuksen ja polun välillä. Kuviolla tehdään pienpuuston hoito ulkoilureitin varrella. Toimenpide voidaan jatkaa tontin rajalle asti, mikäli kiinteistön omistaja niin toivoo. Kuvio 97: Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 98: Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 99: Esitetty harvennus on perusteltu.
Kuvio 101: Esitetty harvennushakkuu on erittäin huonosti harkittu, ja siitä tulee luopua. Kyseessä on puustorakenteeltaan eräs suunnittelualueen rakenteeltaan luonnontilaisimmista (=luonnontilaisen kaltainen) kangasmetsäkuvioista. Edustavan rakenteensa ja vanhojen mäntyjen vusi kuvion voi katsoa täyttävän Metso-kriteerit (edustavuusluka I-II), vaikkei lahopuuta vielä kovin paljoa olekaan. Kuvio tulisi edustavan rakenteensa vusi osoittaa arvometsäksi (C5). Liittyy suoraan arvkaaseen kalliometsäkuvioon 76. Molemmat kuviot 76 ja 101 ovat erittäin runsaassa ulkoilukäytössä, ja näkyy mm. kuluneisuutena. Tästä syystä niitä ei voida sulkea hoidon ulkopuolelle. Kallioalueella 76 ei tehdä toimenpiteitä. Kuviolla 101 harvennetaan kokaille männyille kasvutilaa ja kaadetaan heikentyneitä ja kuolleita kuusia. Osa kuusista jätetään maahan lahopuuksi. Pienpuuston hoito tehdään vain ulkoilureitin reunassa. Luontojärjestöjen kommentti 13.10.2011 Esitetyllä harvennuksella ei pystytä vaikuttamaan kyseisen kuvion kuluneisuuteen. Kuvio ei edes ole erityisen kulunut ja ulkoilukäyttö ohjautuu pääosin muutamaa polkua pitkin. Kaavailtu harvennus heikentää sen sijaan olennaisesti nykyisellään hyvin viihtyisän ja puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisen kuvion metsäistä luonnetta ilman varsinaisia hyötyjä. Kuviolla kasvavat kokaat ylismännyt eivät myöskään tarvitse lisää kasvutilaa. Lähialueen metsien hoito synnyttää lisäksi lähettyville (eteläpuoli) hoidon piirissä olevia mäntyvaltaisia metsiä. Joidenkin huonuntoisten kuusien kaato maapuiksi on perusteltua korkeintaan kuvion luoteispäässä, jossa kuvio rajoittuu tonttien reunaan. Rakennusviraston vastaus 18.10.2011 Harvennus muutetaan huonuntoisten yksittäisten puiden poistsi, ja toteutetaan tontin rajalla ja ulkoilureitin reunalla turvallisuussyistä. Kaadettavat kuusirungot jätetään kuviolle lahopuuksi. Kuvio 105: Kuvion voisi jakaa liiallisen heterogeenisyyden välttämiseksi kahteen (eteläosassa valtapuusto omenapuita, pohjoisosassa vanhempaa mänty-koivumetsää). Alue on puistometsää, jota hoidetaan yksityiskohtaisemmin. Heikentynyt rauduskoivu poistetaan. Mäntytaimiryhmiä harvennetaan osalla kuviota. Niitettyjä kohtia niitetään edelleen katualueeseen rajautuvilla kuvion osilla. Kuvio 106: Luonnontilaisen kaltainen jouto-kitumaan kalliomäki. Pintakasvillisuus on kulunutta. Kuviolla ei ole toimenpidetarvetta suunnitelmakaudella. Kuvio 107: Pienpuuston hoito järkevää etenkin kuvion eteläosassa.