Unnukan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma III

Unnukan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma III Pohjois-Savon Kalatalouskeskus 2012

- 2 - Yhteystiedot: Unnukan kalastusalue 2012 Isännöitsijä Ari Pyykkönen PL 1096, Puijonkatu 14, 70101 Kuopio, puh. 0400-251826 SIDOSRYHMÄT LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA PUHELIN POHJOIS-SAVON LIIKENNE, ELINKEINO JA YMPÄRISTÖKESKUS PL 2000, KÄSITYÖKATU 41 70101 KUOPIO 020 63 60080 POHJOIS-SAVON KALATALOUSKESKUS PL 1096 70111 KUOPIO 0400-251826 POHJOIS-SAVON MAANMITTAUSTOIMISTO HALLITUSKATU 12 70100 KUOPIO 020 541 121 POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI PALJETIE 13 71800 SIILINJÄRVI 0400-670 123 ETELÄ-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI PIRTTIMÄENKATU 12 76150 PIEKSÄMÄKI 0500-348888 POHJOIS-SAVON AMMATTIKALASTAJAIN YHDISTYS R.Y. PUIJONSARVENTIE 14 A 9 70260 KUOPIO 044-2798606 ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO (EVIRA) NEULANIEMENTIE 4,PL 92 70701 KUOPIO 017-201 451 Linkkejä: Unnukan kalastusalueen palvelut: www.ahven.net > kalastusalueet, www.muikkusuomi.fi >Pohjois-Savo>Osakaskunnat, kalastusalueet, kartat ja yhteystiedot sekä>kalastusalueiden vieheluvat Pohjois-Savon kalatalouskeskus: www.muikkusuomi.fi >Pohjois-Savo, www.ahven.net >kalatalouskeskukset Pohjois-Savon ELY-Keskus: www.ely-keskus.fi Etelä-Savon vapaa-ajankalastajapiiri: www.etelasavonvapaa-ajankalastajapiiri.fi Kansalaisen karttapaikka: www.karttapaikka.fi Kalastuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820286 Kalastusasetus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19821116 Yhteisaluelaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890758 Vuoksen veisenhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015: http://ymparisto.fi/vesienhoito

- 3 - Sisällysluettelo KUVAILULEHTI... 4 ESIPUHE... 6 1. JOHDANTO... 7 A. PERUSTIEDOT... 7 2. UNNUKAN KALASTUSALUE 2011... 7 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS... 7 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET... 8 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS... 10 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA... 10 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS UNNUKAN KALASTUSALUEELLA... 11 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA... 11 3.2 SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS)... 15 3.3 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 16 3.4 KALASTUKSEN VALVONTA... 20 3.5 KALAVESIEN HOITO JA KUSTANNUKSET... 21 B. TOIMENPIDESUUNNITELMA 2012-2022... 26 4. YLEISET TAVOITTEET... 26 4.1 KALASTUSALUEEN VISIO... 26 4.2 KALATALOUDELLINEN ANALYYSI... 26 4.3 KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET... 27 5. YLEISET TOIMENPITEET... 27 5.1 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET... 27 5.2 KALAVESIEN HOITO... 33 5.3 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN... 35 5.4 KEHITTÄMISHANKKEET... 37 6. VESISTÖKOHTAISET TOIMENPIDESUUNNITELMAT... 38 6.1 ALA-SÄRKIJÄRVI, 243,6 ha... 38 6.2 KIESIMÄJÄRVI, 224,6 ha... 38 6.3 SUURIJÄRVI, 116,1 ha... 39 6.4 UNNUKKA noin 9076 ha... 39 6.5 ALLE 1 KM² JÄRVET JA METSÄLAMMET.... 40 7. KIRJALLISUUS... 40 Liite 1. Unnukan kalastusalueen taseet ja tuloslaskelmat 2007-2010... 41 Liite 2. Kalataloushallinnon istutusrekisteri... 42 Liite 3. Unnukan kalastusalueen osakaskuntien pinta-alat (KHS II)... 53 Liite 4. Unnukan kalastusalueella sijaitsevat järvet ja lammet (KHS II)... 54 Kuvat: Timo Heikki Varis KARTTALIITE

- 4 - KUVAILULEHTI UNNUKAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA 2012-2022 Nimi 523 Unnukan kalastusalue Kotipaikka Leppävirta Pinta-ala Yhteensä 12 000 ha Lääni Itä-Suomen lääni Kunta Leppävirta, Varkaus ELY Pohjois-Savo Suunnitteluvedet Unnukka 9 000 ha, Haukivesi 800 ha. Alueella sijaitsee 181 kpl pienempiä järviä ja lampia, joiden pinta-ala on yhteensä noin 2 200 ha (Liite 5 ja karttaliite). Suurimmat niistä ovat Ala-Särkijärvi, Kiesimäjärvi, Suurijärvi ja Haiseva. Viereiset 521 Sorsaveden kalastusalue, 605 Haukiveden kalastusalue, 519 Suvasveden kalastusalue ja 522 Koirus-Sotkan kalastusalue kalastusalueet Muut Unnukan kalastusalueen ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna suunnitelmaasiakirjat Unnukan osakaskuntakysely 2011 ( Pohjois-Savon kalatalouskeskus). 1988 ja toinen1998. Voimassaolo 1.1.2012-31.12.2022 Nähtävillä/saatavissa Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon ELY-keskus, Kalatalouden keskusliitto/www.ahven.net. Tekijä Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry, Ari Pyykkönen, 2012. Visio Osakaskuntien selvästi lisääntynyt yhteistyö helpottaa kalastusta alueella. Tiivistelmä Yhtenäiskalastuslupa-alue viehekalastukseen. Lisätietoja: isännöitsijä, www.ahven.net ja www.muikkusuomi.fi. Kalastusalue tarjoaa kalastuksellisen perustan viehekalastajille laajentamalla virkistyskalastuslupaa. Se palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Viehekalastus tulee perustumaan kuhan, hauen, ahvenen ja taimenen kalastukseen. Osakaskuntien luvanmyynti Kalastus seisovilla pyydyksillä perustuu osakaskuntien luvanmyyntiin. Tarvittaessa pyydyslupaalueita laajennetaan osakaskuntien ja kalastusalueen yhteistyönä. Lupatuloilla rahoitetaan osa kalastusalueella tapahtuvasta kalavesien hoidosta myös lähivuosina. Kalastusalueen antamat kalastusta koskevat määräykset ja kiellot 1.1.2012-1.12.2022: Toimenpide 1. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu alamittaan saakka. Samalla saalis (kg) paranee ja istutuksista saadaan parempi tuotto. Toimenpiteellä pyritään turvaamaan mahdollisimman monen kuhan lisääntyminen ja lisäämään myös järvitaimenen emokaloja. Toimella mahdollistetaan hauen, mateen, siian ja ahvenen kalastus verkoilla. Tavoitteen toteuttamiseksi Unnukan kalastusalue suosittaa ja tarvittaessa päättää kalastuslain 37 :n mukaisesti kokouksessaan kieltää solmuväliltään 28-54 mm verkkojen käytön kalastuksessa Unnukalla yli 10 m syvyydessä. Poikkeus: 15.6-31.7 ei aseteta verkkokalastusrajoituksia siian syvännepyynnin mahdollistamiseksi. Toimenpide 2. Kalojen alamitan säätelyllä pyritään saamaan istutuksista parempi tuotto ja mahdollistamaan yhden kutukerran periaate erityisesti kuhalle ja järvitaimenen kasvu suurempaan kalastuskokoon sekä lisäämään emokaloja. Tavoitteen toteuttamiseksi Unnukan kalastusalue tarvittaessa päättää kalastuslain 35 :n mukaisesti kokouksessaan määrätä noudatettavaksi seuraavia kalastusasetuksen 19 :n määräyksistä poikkeavia korkeampia alamittoja: Järvitaimen 45 cm ja kuha 42 cm. Toimenpide 3, pienvedet: Sivuvesistöissä, joissa hoitolaji usein on siika, ei pääasiassa tarvita verkkokalastusrajoituksia. Tarvittaessa voidaan suuren kalastusrasituksen takia rajoittaa verkkojen määrää. Toimenpiteellä pyritään hyödyntämään pienvesien kalavarat ja siikaistutukset mahdollisimman hyvin.

- 5 - Kalavesien hoito Istutukset Osakaskunnat, kalastusalue, kalatalousmaksut tai velvoitteet rahoittavat istutukset. Istutusmäärät tarkennetaan varojen mukaan vuosittain. Unnukkaan istutetaan 3v järvitaimenia 500-800kpl/vuosi, 1k kuhia tai 1k siikoja 25 000-90 000 kpl/vuosi. Pienempiin järviin ja lampiin istutetaan 1k kuhaa tai siikaa vuosi 5-10kpl/ha/vuosi. Kuhia vain yli 100 ha järviin, joissa on syvänteitä. Haukivesi hoidetaan velvoitteilla ja kalatalousmaksuilla. Velvoitteet: 1. Carelian Caviar Oy: ISYLV 8.11.2006 nro 92/06/2 - kalatalousmaksu 350 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 2. Varkauden kaupunki: ISYLV 5.10.2005 nro 97/05/2 - kalatalousmaksu 619 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 3. Stora Enso Oy: ISYLV 11.1.2008 nro 6/08/2 - kalatalousmaksu 8846 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 4. Liikennevirasto, Varkaus-Kuopio väylä: ISVEO 12.4.1979 nro 6/YmII/79 - istutusvelvoite 5000 kpl 1 k kuha / vuosi (Unnukka) Kunnostettavat kohteet Kuormituksen vähentäminen on tärkein tavoite. Paikallisen tarpeen mukaan tehdään suunnitelman mukaan lahtivesissä ja pienvesissä kasvillisuuden- tai sedimentin poisto tai hoitokalastus tai muu toimenpide. Suunnitellut kehittämishankkeet Hanke 1. Tavoite: Otetaan huomioon kalastuslain uudistuksen tuomat muutokset toimintaan. - Toimenpiteet: Noudatetaan kalastuslakia. Hanke 2. Tavoite: Kalastuksen valvonnan kehittäminen. - Toimenpiteet: Noudatetaan kalastuslakia. Nimetään 2-4 kalastuksen valvojaa tai ostetaan valvontapalvelu keskitetysti ulkopuolelta. Lisätään valvontaan rahoitusta. Hanke 3. Tavoite: Mahdollisimman hyvin kalakannan huomioivat ja kannattavat istutukset. - Toimenpiteet: Noudatetaan kalastuslakia. Istutukset tehdään noudattaen vuosittain kalastusalueen kokouksessa tehtävää istutussuunnitelmaa, joka perustuu voimassa olevaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan ja käytettävissä oleviin varoihin sekä ottaen huomioon velvoiteistutukset. Hanke 4. Tavoite: Verkkojen solmuvälisäätelyllä ja määräämällä kuhalle ja taimenelle nykyistä korkeammat alamitat säädellään kalastusta niin, että kuhan emokaloja on riittävästi jatkamaan sukua lämpiminä kesinä ja istutetut taimenet monipuolistavat saatua saalista. - Toimenpiteet: Noudatetaan kalastuslakia. Kalastusalue tekee tarvittaessa hallintopäätöksen asiassa. Hanke 5. Tavoite: Hajakuormituksen vähentäminen ja tarvittavat kunnostustoimet Hanke 6. Tavoite: Kalastusalueen palveluiden ja tiedotuksen kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Osakaskunnat tiedottavat paremmin myymistään luvista. - Toimenpiteet: Osakaskuntien koulutus, nettipalveluiden kehittäminen niin, että KHS, lupa-alueet ja toimijoiden yhteystiedot löytyvät internetistä. Lupia tarjotaan myös osakaskuntien ulkopuolisille. Hanke 7. Tavoite: Osakaskuntien toiminnan aktivointi, toimintatapojen uudistaminen ja yhteistyön lisääminen osakaskuntien kesken ja/tai kalastusalueen kanssa. - Toimenpiteet: Osakaskunnat ovat pieniä, joten niitä tulee yhdistää. Uusia toimijoita pyritään saamaan mukaan toimintaan. Nuorisoa pyritään saamaan harrastuksen pariin järjestämällä kalastustapahtumia yhteistyössä muiden kalastusalueiden ja toimijoiden kanssa. Hanke 8. Tavoite: Kalataloudellisen tutkimus- ja kehittämistoiminta aloitetaan - Toimenpiteet: Kirjanpitokalastus aloitetaan. Seurataan velvoitetarkkailua. Tehdään kalastustiedustelu 2013-2014 ja 2020-2021 ja muut selvitykset tarvittaessa. Osakaskuntien toimintailmoituksilla kerätään tietoa alueella käytössä olevista pyydyksistä.

- 6 - ESIPUHE Unnukan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma I valmistui 1988 (Leinonen) ja II 1998 (Hartikainen). Käyttö- ja hoitosuunnitelma II on kirjoitettu hyvin ja useat siinä esitetyt tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia. Alueen osakaskunnat ovat kooltaan pieniä. Silti niiden yhdistäminen ja yhteistyön lisääminen ei ole edennyt käyttö- ja hoitosuunnitelmassa toivotulla tavalla. Kalakannoissa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet kuhan ja särkikalojen osalta. Niiden kannat ovat runsastuneet. Istutuskokeiluja on tehty järvisiialla ja -harjuksella laihoin tuloksin. Kalakantojen muututtua on on tullut aika laatia hoitosuositukset uudelleen. Arviot kalakannoista ovat vain suuntaa antavia, koska ne perustuvat pelkästään osakaskuntien mielipiteisiin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitykseen Kuinka Suomi kalastaa. Tarkempaa kalakantojen seurantaa alueella ei ole lukuun ottamatta Haukiveden velvoitetarkkailua järjestetty. Kalastusalue päätti kokouksissaan saattaa suunnitelman ajantasalle vuosien 2010-2012 aikana. Muutoinkin tavoitteena on ollut asiakirjan tarkistaminen kymmenen vuoden välein. Kalastusalue käynnisti käyttö- ja hoitosuunnitelman muuttamisen vuonna 2010. Käytännön suunnittelutyö tehtiin vuoden 2011 lopun ja 2012 alun aikana. Osakaskunnille ja kalastusjärjestöille tehtiin kysely vuoden 2011 aikana koskien vuoden 2010 osakaskuntatoimintaa ja kalastossa sekä vesistöissä tapahtuneita muutoksia kuluneen noin 10 vuoden aikana. Kyselyyn vastanneiden osakaskuntien yhteispinta-ala oli 73 % kalastusalueen pinta-alasta. Kysymykset tiedusteluissa ja järjestetyt palaverit ja kuulemiset tehtiin niin, että asianosaiset itse pääsivät mahdollisimman pitkälle vaikuttamaan lopputulokseen. Laadinnassa perehdyttiin soveltuvilta osin julkaistuihin raportteihin. Unnukan kalastusalueen hallitus antoi asiantuntija-apua. Kuopiossa 01.03.2012 Pohjois-Savon kalatalouskeskus Ari Pyykkönen

- 7-1. JOHDANTO Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon (KL 1 ). Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvollinen järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon niin, että 1 :ssä mainitut tavoitteet otetaan asianmukaisesti huomioon (KL 2 1 mom.). Tämän lain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kalastusalueen tulee ELY-keskuksen määräämän ajan kuluessa ottaa käyttöön käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalakantojen tilasta sekä hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (KL 79 1 mom). Käyttö- ja hoitosuunnitelma toimii ohjeena kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Kalastusoikeuden haltija tai kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen jäsen ei ilman perusteltua aihetta saa vaikeuttaa toimenpiteellään tai laiminlyönnillään suunnitelman toteuttamista. Viranomaisten, osakaskuntien ja jaettujen vesialueiden omistajien on tarpeen mukaan otettava huomioon suunnitelman kalavarojen hoitoa ja käyttöä koskevat suuntaviivat (KalL 82 ). Ohjausvaikutusta ei kuitenkaan ole pyritty ohjaamaan kovin selvästi sanktioilla. Vesioikeudellisissa hankkeissa on huomioitava käyttö- ja hoitosuunnitelma tarpeen mukaan (VL 2:22 ), eli kalastusalueen tahdon loukkaamista tulisi välttää. Ohjeellisuudesta huolimatta käyttö- ja hoitosuunnitelma on tärkeä asiakirja, jossa on määritetty alueen yhteistoiminnan perusteet. Suunnitelman on sisällettävä pääpiirteittäin selvitykset kalastusalueen kalakantojen määrästä ja tilasta sekä niiden nykyisestä käytöstä ja käytön perusteista. Sen tulee myös sisältää kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset tavoitteet sekä vaihtoehtoja käytön ja hoidon järjestämiseksi sekä niiden kustannuksia (KalL 79 ). Ongelmana laatimisessa on ollut luotettavien tietojen hankinta kalavarojen määrästä ja tilasta. Ongelma on korostunut ja toistunut kalastusalueiden ja osakaskuntien päätöksen teossa, joissa päätös on perusteltava KalL:n 1 :n tavoitteiden toteuttamisella. Ilman kalastuksen ja kalavesien hoidon seurantaa kalastusalue ei pysty tehokkaasti ohjaamaan alueensa kalavarojen käyttöä. Myös suunnitelman toteutumisen jatkuva seuranta on tarpeen. A. PERUSTIEDOT 2. UNNUKAN KALASTUSALUE 2011 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Unnukan kalastusalue sijaitsee Leppävirran kunnan (85 %) ja Varkauden kaupungin (15 %) alueella. Kalastusalueen vesipinta-ala on noin 12 000 ha, josta Unnukan pinta-ala on noin 9 000 ha, Haukivettä alueella on noin 800 ha ja muiden järvien ja lampien pinta-ala on noin 2 200 ha. Kalastusalueen vedet kuuluvat Unnukan valuma-alueeseen (4.271). Kalastusalueen keskusjärvi on Unnukka, joka purkautuu Huruskosken voimalaitoksen ja Pirtinvirran kautta sekä toisaalta Ämmäkosken säännöstelypadon kautta Haukiveteen. Unnukka on keskisyvyydeltään 5,6 metriä syvä järvi, jonka rannat ovat rikkonaisia, lukuisat saaret jakavat järven pieniin selkävesiin ja syvänteet ovat pienialaisia. Suurimmat syvyydet löytyvät Timonselältä, jossa vettä on enimmillään noin 40 metriä. Myös Haukiveden pohjoisosa on matala. Alueella sijaitsee 190 kappaletta pienempiä järviä ja lampia. Suurimmat näistä ovat Ala-Särkijärvi (244 ha), Kiesimäjärvi (225 ha)ja Suurijärvi (116 ha).

- 8 - Kalastusalueelle sijoittuvat Leppävirran kirkonkylän ja Varkauden kaupungin taajamien lisäksi Timolan, Sarkamäen, Mustinmäen, Moninmäen, Konnuslahden ja Riihirannan kyläkeskukset. Kalastusalueella asuu noin 30 000 henkilöä. 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Unnukan kalastusalueen ympäristön muutoksia on tarkasteltu tarkemmin käyttö- ja hoitosuunnitelmassa II. Tässä keskitytään tietoon tulleisiin muutoksiin. Tärkeimpiä kalatalouteen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat olleet hajakuormitus, taajamien ja teollisuuden pistekuormitus, etenkin teollisuuskaupunki Varkaudessa ja sen alapuolisessa vesistössä, syväväylän ruoppaus ja säännöstely. Yleisesti ottaen veden laatu on parantunut kalastusalueella suojelutoimien tehostamisen myötä. Varkauden suurin kuormitus kohdistuu nykyisin Haukiveteen, mutta valitettavasti Huruslahdelta ja Haukivedestä on viime vuosina otetuista näytteistä löydetty edelleen korkeita raskasmetallipitoisuuksia, erityisesti tinayhdisteitä. 2.2.1 Veden laatu Unnukka on melko ruskeavetinen ja matalahko järvi. Vesi on luokiteltu lievästi reheväksi ja melko hyväkuntoiseksi. Hyvää huonommassa tilassa olevaksi on mainittu Konnuslahti (maatalous, haja-asutus ja sisäkuormitus). Haukiveden veden laatuun vaikuttavat hajakuormituksen ja ilmalaskeuman ohella tehtaan jätevedet. Siitinselkä jätevesien purkualueena on luokittunut tyydyttäväksi (P-S vesienhoidon toimenpideohjelma 2010). Kalastusalueen muut järvet ja lammet ovat pääosin ruskeavetisiä metsälampia ja niiden veden laatu on kohtalaisen hyvä. Heikoimmillaan veden laatu on Kirkko-Ahvenisessa, Suurijärvessä, Särkijärvessä ja Helvejärvessä, joissa on havaittu happikatoa (KHS II). Osakaskuntakyselyn perusteella veden laatu on alueen vesistöissä pysynyt pääasiassa ennallaan. Unnukan vedenlaatu on pysynyt ennallaan 16 vastaajan mielestä. Kahden vastaajan mielestä laatu oli heikentynyt, ja kahden parantunut (n= 20). Pienten järvien ja lampien tila vaihtelee, mutta huolestuttavaa on, että heikentymistä on myös tapahtunut. Tieto perustuu yleensä yhden vastaajan käsitykseen, mutta esimerkiksi Särkijärven ja Helvejärven (Haiseva) tila on edelleen huolestuttava (kuva 1). 2.2.2 Kuormitus Piste- ja hajakuormitus ovat tärkeä vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Pistekuormitus koostuu Leppävirran ja Varkauden taajamien jätevesipuhdistamojen sekä Enson Varkauden tehtaiden jätevesistä. Jatkossa Leppävirran taajaman jätevedet johdetaan puhdistettavaksi Varkauteen.

- 9 - Tärkeimmät hajakuormitusta aiheuttavat tekijät ovat maatalous, metsätalous, turvetuotanto, uitto, hajaasutus ja yläpuoliselta reitiltä tuleva kuormitus. Hajakuormituksen osuus Unnukan kokonaiskuormituksesta on pistemäistä kuormitusta suurempi. Yhdyskuntien jätevesikuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta vesistön tilaan Haukiveden pohjoisosaa lukuun ottamatta (KHS II ja SKVSY 2011). Kalastusalueen suurin pistekuormittaja on Enson Varkauden tehtaat. Tehtaiden jätevesien vaikutus kohdistuu Haukiveteen, lähinnä Siitinselän alueelle. Huruslahtea rasittava kuormitus on vähentynyt vuodesta 1981 lähtien, jonka jälkeen jätevedet on johdettu käsiteltyinä Pirtinvirtaan. Viime vuosina on havaittu kuitenkin näytteissä suuria määriä mm. tinayhdisteitä, jotka lienevät tulleet vesistöön teollisuudesta. Hakijana Varkauden kaupunki on käynnistänyt hanke, jossa selvitetään ja tarvittaessa tehdään toimia Huruslahden tilanteen parantamiseksi. Leppävirran kunnan jätevedenpuhdistamo on viime vuosina toiminut hyvin, eikä purkuvesistössä ole ollut havaittavissa jätevesistä johtuvia vesistövaikutuksia. 2.2.3 Vesistön muu käyttö Vuonna 1972 valmistui vesiliikenteen tarpeisiin Saimaan syväväylän osuus Varkaudesta Kuopioon. Väylän kulkusyvyys on 4,35 metriä. Rahtikuljetuksen lisäksi väylä palvelee matkailu- ja huviveneilyä. Unnukan kalastusalueella sijaitsevat Kalmalahden-, Joutenlahden-, Kanavamuseon-, Taipaleen-, Pussilantaipaleen- ja Leppävirran kirkonkylän venesatamat. Unnukan itäosan veneilyväylän rakentaminen ja Huruslahden syväväylä ovat olleet suunnitteilla. Vesistöä käytetään puutavaran uittoon. Uitto tapahtuu proomuilla tai nippu-uittona ja reittinä käytetään Varkauden-Kuopion syväväylää. Alueella ovat Möhköskosken ja Pajusalmen puutavaran pudotuspaikat. Teollisuuden tarpeisiin tarvittavia puutavaran varastoalueita on Varkauden edustalla noin 80 hehtaaria (KHS II). Vesistöihin on laskettu myös kilometrikaupalla erilaisia luvanvaraisia kaapeleita ja putkia. Maasto on monin paikoin karua ja kivikkoista, joten on ollut usein edullisempaa käyttää rakennusreittinä vesistöä. Kaapeleita ja putkia pitkin saadaan kiinteistöille sähköä ja jätevedet puhdistamoihin. Niistä saattaa olla paikallisesti haittaa kalastukselle ja särkyessään ne voivat aiheuttaa pistekuormitusta. Osakaskunnat ovat viime vuosina hakeneet ja saaneet pieniä korvauksia rakentajilta kalastukselle aiheutuneista haitoista. 2.2.4 Kaavoitus Kaavoissa on annettu tarkemmat määräykset ja ohjeet mm. rantarakentamisesta, veneväylistä, satamista ja valkamista, ympäristönsuojelusta sekä maisemanhoidosta. Leppävirta-Varkaus alueella on vahvistettu Varkauden seudun seutukaava. Kaavoituksesta antavat lisätietoja Leppävirran kunta ja Varkauden kaupunki esimerkiksi nettisivuillaan. Suojelualueista ja ympäristöluvista saa lisätietoa ELY-keskus / aluehallintoviranomaiselta (www.ely.fi/ita). 2.2.5 Säännöstely Unnukan nykyiset vedenkorkeudet ja virtaamat määräytyvät Unnukan-Kallaveden säännöstelyluvan perusteella. Säännöstely on aloitettu vuonna 1972. Se hoidetaan Naapuskosken säännöstelypadolla sekä Huruskosken voimalaitos- ja Ämmäkosken säännöstelypadoilla. Kallavettä säännöstellään käytännössä Leppävirran Naapuskosken padolla ja tarvittaessa käytetään Konnuksen kanavaa tulvajuoksutukseen (ISVO 20.6.1972, korvaukset 11.3.1983). Laivaliikennekaudella 1.5. 10.12. veden korkeus ei saa alittaa korkeutta NN+ 81,25 m. Mikäli Saimaan veden pinta laskee korkeuden NN+ 75,10 alapuolelle, Kallaveden korkeus saa alittaa purjehduskauden alarajan, mutta ei koskaan korkeutta NN+ 80,90. Jotta vettä saataisiin varastoon Kallaveteen, Naapuskosken pato suljetaan kevättulvan aikana tai sen laskiessa viimeistään tasossa NN+ 82,00.

- 10 - Avovesikautena Unnukan vedenkorkeuden vaihtelu saa olla 10 cm. Vesistön keskivirtaama on säännöstelyn myötä voimistunut jonkin verran (KHS II). Säännöstelyn pääasiallinen lähtökohta on ollut laivaliikenteen turvaaminen, mutta päätöksistä hyötyvät myös voimalaitos- ja virkistyskäyttö. Kritiikkiä on esitetty mm. vesipinnan alhaisesta tasosta kevättalvella ja loppukesällä vähäsateisina aikoina. Kallavesi purkautuu pääasiassa luonnontilaisesti Suvasveden ja Karvionkosken kautta Heinäveden reitille ja Konnuskosken kautta Unnukkaan. Naapuskosken padolla ei siksi pystytä estämään Kallaveden vesivaraston ehtymistä pitkien kuivuuskausien aikana. Suurin säännöstelystä saatu etu on kesäaikaisen alivesipinnan nostaminen luonnontilaista korkeammalle. Toisaalta säännöstelyllä alennetaan keskimääräistä suurempia tulvakorkeuksia. Tätä varten Kallavettä juoksutetaan kevättalvella, jotta tulvavesille saataisiin varastotilaa. Kallaveteen vaikuttaa myös Iisalmen reitin vesitilanne ja säännöstely. Sieltä tulee noin kolmannes tulovirtaamasta. Iisalmen reitin järviä ei tulvasuojelusta johtuen voida pitää vesivarastoina Kallavedelle, jotta sen kesäaikaista vedenkorkeutta voitaisiin säätää (Markku Henttonen, Savon Sanomat 1997). Viimeisimpien suunnitelmien mukaan Kallaveden alimpia vedenkorkeuksia aiotaan nostaa laivaliikenteen ja virkistyskäytön turvaamiseksi. Tähän päästäisiin rakentamalla pohjapato Konnuskosken Emäkosken haaraan sekä Karvionkosken niskaan (Tuulikki Miettinen, Savon Sanomat 2.6.2006). Lupahakemus on edelleen tutkinnan kohteena ja toteutuu mahdollisesti vv. 2010-2020. Hankkeeseen kuuluu myös Konnuksen vanhan kanavan kunnostaminen tulvasuojeluun. Toteutuessaan se voisi johtaa alimpien veden korkeuksien nousuun kuivina kausina. Alimmat vedenkorkeudet nousisivat 5-10 cm (suullinen tieto, Ilkka Maksimainen, Pohjois-Savon ympäristökeskus 10.10.2008). Esitelty vedenpinnannosto olisi kalastusalueen kannalta vain hyvä toimenpide, koska se helpottaa vesiliikennettä ja kalastus- ym. virkistyskäyttöä. Parhaimmillaan rantavyöhykkeen tila saattaisi parantua, lahtivesien rehevöityminen vähentyä ja poikastuotantoalueet kasvaa. 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Yhteisaluelaki antaa pienille osakaskunnille mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä. Unnukan kalastusalueella on 44 osakaskuntaa. Osakaskuntien vesipinta-ala vaihtelee välillä 0,5-1133 ha, ja keskiarvo on noin 245 ha. Osakaskuntien hallinnassa on noin 91 % kalastusalueen kokonaispinta-alasta. Yksityisiä vesialueita on neljä, joista suurin on A. Ahlstöm Oy (785 ha). Muiden yksityisvesien pinta-alat vaihtelevat 3-173 ha. Osakaskuntien pinta-alat on esitetty liitteessä 3. Osakaskuntien rajat on esitetty karttaliitteessä. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Toimintaan tuli merkittävä muutos 1.1.1994 voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) osakaskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt.

- 11 - Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastuskorttivarat sekä omistajakorvaukset ja viehemaksut alle 30 ja valtakirjalla muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Korttivarojen määrä on vaihdellut huomattavasti riippuen kalastuskortin lunastusmäärästä ja hinnasta. Kalastusalueen oma pääoma on viime vuosina ollut hyvällä tasolla ja maksuvalmius on ollut hyvä koko ajan (liite 1). TAULUKKO 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset. Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 :n mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako. 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS UNNUKAN KALASTUSALUEELLA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA Unnukan kalastusalueella tavataan lähes kaikki maamme sisävesissä esiintyvät kalalajit. Alueen kalaston valtalajit ovat ahven, kuha, hauki, särkikalat ja made. Unnukasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut hyvä kuhajärvi. Tämä saattaa olla seurausta pitkään jatkuneista voimakkaista istutuksista, joilla on ehkä saatu aikaan lisääntyvä kuhakanta. Viime vuosien lämpimät kesät ovat myös olleet edullisia kuhakannan nousulle. Järvitaimen- ja siikakannat ovat lähes kokonaan istutusten varassa. Kalakantoja koskevat tiedot perustuvat viime vuosia koskeneeseen osakaskuntakyselyyn (P-S kalatalouskeskus 2011). 3.1.1 Nykytilanne Unnukalla ovat kuha ja särkikannat runsaat, ahven, hauki ja lahnakannat hyvät, madekanta kohtalainen ja muut kalakannat heikot (kuva 2). Muissa vesistöissä kalakannat vaihtelevat. Yleisesti muissa vesistöissä ovat hauki, ahven ja särkikannat hyvät. Istutuksista riippuen saattavat kuha ja siikakannat olla jopa hyvät. Täplärapukanta on lisääntynyt. Reitin muista vesistöistä poiketen Unnukka ei ole hyvä muikkujärvi.

- 12-3.1.2 Kalakantojen muutos Vuoden 1997 jälkeen on Unnukassa osakaskuntien antamien tietojen mukaan kuhakanta kasvanut, ahven-, hauki- ja särkikannat pysyneet entisellään, mutta taimen-, muikku-, siika- ja rapukannat heikentyneet (kuvat 3 a-j.). Sivuvesistöissä on siikakanta kasvanut istutusten ansiosta ja suuremmissa sivuvesistöissä myös kuha- ja särkikalakannat ovat lisääntyneet (osakaskuntakysely 2011). Tämän perusteella voidaan

- 13 - olettaa, että särkikalakannat, kuha, hauki ja ehkä myös ahven ovat hyötyneet lämpimistä kesistä. Särkikalat hyötyvät myös niihin kohdistuvan kalastuksen vähäisyydestä. 3.1.3 Jokirapu Jokirapua voidaan kalastusalueella pitää uhanalaisena. Kalastustiedustelussa suuri osa vastaajista arvioi rapukannan vähentyneen viime vuosina.

- 14-3.1.4 Tärkeimmät saalislajit osakaskuntien mielestä Tärkeimmät saalislajit olivat osakaskuntien mielestä reittivesillä kuha sekä hauki ja lampivesissä siika ja hauki (kuvat 4 a-o).

- 15-3.2 SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS) Vapaa-ajan kalastajat harrastavat alueella innokkaasti ongintaa ja pilkintää. Verkkokalastus on vähentynyt, mutta sen saalis on edelleen vapaa-ajan kalastuksessa suurin. 3.2.1 Vapaa-ajan kalastus Kalastajien ajasta suurin osa kuluu vapakalastukseen, mutta saaliista suurin osa saadaan verkoilla. Vapaaajan kalastajat käyttivät pyyntipäivistään vuonna 2009 45 % pyydyskalastukseen (muu kalastus omistajan luvalla) ja 65 % vapakalastukseen (kuva 5). Pyyntipäivät on selvitetty 2001, 2005 ja 2009. Pyydyskalastus on pysynyt ennallaan. Onginta ja pilkintäpäivät ovat vähentyneet Unnukalla noin 10 % ja viehekalastus vastaavasti lisääntynyt. Vapaa-ajan kalastajat saivat vuonna 2001 Kuinka Suomi kalastaa selvityksen mukaan kokonaissaaliista 289 000 kg, josta noin 60 % verkoilla ja vapakalastusvälineillä noin 40 % (kuva 6). Kokonaissaalista ei ole selvitetty vuoden 2001 jälkeen, mutta vuoden 2001 tiedot lienevät käyttökelpoisia kuvaamaan myös eri pyydyksillä saadun saaliin nykytilannetta.

pyyntipäiviä kpl - 16 - Kuva 5. Kalastusrasitus pyyntipäivinä Unnukalla vuonna 2009 (RKTL 2011) 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 onki ja pilkki viehe läänikohtaisella luvalla viehe ikään perustuen viehe kalaveden omistajan luvalla muu kalastus omistajan luvalla kalastuspäivät 28 939 18387 6 347 14320 55 065 % 24 15 5 12 45 Kuva 6. Vapaa-ajan kalastuksen saalis kg Unnukalla vuonna 2001 (RKTL 2002) onki ja pilkki 171 000 59 000 19000 20 000 20000 viehe läänikohtaisella luvalla viehe ikään perustuen viehe kalaveden omistajan luvalla muu kalastus omistajan luvalla 3.2.2 Elinkeinokalatalous Unnukka ei ole kalastollaan houkutellut vesilleen tähän mennessä ammattikalastajia. Muikku, kuha, ahven ja hauki ovat ammattikalastajien arvokkaimmat saalislajit. Unnukka ei ole ollut syväväylän ruoppauksen jälkeen ollut hyvä muikkujärvi ja kuormitus on muutenkin saattanut vaikuttaa kaloihin ja niiden lisääntymiseen. Nykytilassa ammattikalastuksen edellytykset ovat parantuneet, koska alueella ei ole kilpailua, kuha ja haukikannat ovat vahvat ja vuonna 2011 on Varkaudessa aloittanut kalanjalostuksen Savokala Oy, joka tarvitsee raaka-aineeksi järvikalaa. Varkauteen on muutenkin keskittynyt kalanjalostusta, kun Carelian Caviar Oy on käynnistänyt Sammen lihan ja mädin tuotannon saneeraamalla Varkaudessa käytöstä poistuneita tehdastiloja tarkoitukseen. 3.3 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN 3.3.1 Kalastusta haittaavia tekijöitä Tarkkailutulosten perusteella kalastusta haittaavat tekijät ovat syntyneet vuosikymmeniä jatkuneen kuormituksen seurauksena. Vaikka kuormitus on viime vuosina vähentynyt, jatkuvat pitkään jatkuneen kuormituksen haitat vuosikymmeniä eteenpäin. Varkauden yläpuolinen Kinkamonselkä on lievästi rehevä ja sen syvänteet ovat ajoittain hapettomia. Rehevöitymisen seurauksena ajoittain leväkasvun runsastuessa pyydykset likaantuvat. Kalat myös karkoittuvat hapettomilta pohja-alueilta ja kalojen mäti tuhoutuu.

- 17 - Kuormituksen vaikutukset näkyvät Varkauden tehtaiden ja taajaman jätevesien vaikutusalueella Hururslahdella ja Siitinselällä. Haittaa kaloille aiheuttavat muun muassa kerrostuneisuusajan (maalis-elokuu) hapettomuus pohja- ja välivedessä ja pohjien liettyminen (kiintoaineen kertyminen), joka tuhoaa myös kutupaikat ja ravintoeläimet sekä rehevöityminen, joka muuttaa kalastoa särkikalavaltaiseksi. Lisäksi samoilta alueilta on löytynyt muun muassa tinayhdisteitä, jotka saattavat olla haitallisia, jopa myrkyllisiä, kasveille ja eliöille kuten linnuille, kaloille ja ihmisille. 3.3.2 Lupamäärien kehitys, pyydysyksiköt ja lupa-alueet Myytyjen verkkolupien määrässä on pysynyt ennallaan (kuvat 7 ja 8). Viehekalastuslupien laskukäyrä on kääntynyt nousuun. Voidaan arvailla syyksi voimistunutta kuhakantaa. Kuvassa 8 ei ole mukana yleiskalastusoikeuksilla tapahtuvaa viehekalastusta. Kuvasta 5 käy ilmi, että viehekalastuksen pyyntipäivistä noin 60 % perustuu nykyisin yleiskalastusoikeuksiin ja 40 % kalaveden omistajan lupaan kalastusalueella. Kuva 7. Verkko- ja viehelupamäärät (kpl) Unnukan kalastusalueella 2006-2010 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 3 331 3 136 2 941 2 275 2 394 1 225 1 002 825 626 778 2006 2007 2008 2009 2010 Verkko Uistin Kuva 8. Myydyt pyydysyksikkömäärät (kpl) Unnukan kalastusalueella 2006-2010 11 000 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 2006 2007 2008 2009 2010 Py-määrä Kalastuslain mukaan kalastusoikeus ja sen määrä perustuu kiinteistön osuuteen yhteiseen vesialueeseen (osuusluku/osakaskunta). Osuusluku muutetaan laskukaavalla pyydysyksiköiksi. Laskukaava: Kiinteistön osuusluku/yhteisen vesialueen osuusluku * osakaskunnan kokonaispyydysyksikkömäärä = kiinteistön pyydysyksikkömäärä. Pyydysyksikkömäärä pyydystä kohti on määrätty tarkemmin osakaskunnan säännöissä. Säännöistä löytyvät myös mainittu yhteisen vesialueen osuusluku ja kokonaispyydysyksikkömäärä. Kiinteistön osuusluku ja tieto

- 18 - onko kiinteistöllä osuutta yhteiseen vesialueeseen, löytyvät maanmittaustoimistolta saatavasta kiinteistörekisteriotteesta tai osakasluettelosta. Osakaskunnan kokous voi päättää kalastusoikeuden käytöstä muutenkin kuin osuuslukuun perustuen. Näin menetellään yleisesti osakaskuntien kokouksissa. Enemmistö osakaskunnista myy pyydysyksiköitä eli pyydysmerkkejä (taulukko 2). Usein kokous rajoittaa osakkaalle tai osakaskunnan ulkopuoliselle kalastajalle myytävien pyydysyksiköiden määrää. Pyydysyksiköintiä saatetaan tarvita muutenkin kalastusoikeuden määrittelyssä, esimerkiksi ammattikalastuslupia myytäessä sekä kalastusoikeutta luovutettaessa ja vuokrattaessa. Kalastusalue suosittelee, että käytetään yhdessä sovittuja pyydysyksikkömääriä. Eri pyydyksiä kohti lasketaan pyydysten yksikköarvot seuraavasti: trooli...................... 120 yksikköä nuotta.................... 60 yksikköä merta, katiska.............. 1 yksikköä syöttikoukku 5 kpl........... 1 yksikköä rysä korkeus alle 2 m + 6 py/m... 2 yksikköä uistin..................... 1 yksikköä verkko (pit.30 m)............ 2 yksikköä pitkäsiima (100 koukkua)...... 2 yksikköä tuulastus................... 1 yksikköä rapumerta................. 1 yksikköä Kalastusalue kerää pyydysyksikkötiedot osakaskunnilta toimintailmoituslomakkeella vuosittain. Käytössä on ollut 8 000-10 000 pyydysyksikköä/vuosi eli noin 0,7 8 py/ha (kuva 8). 3.3.3 Kalastuslupatulot Osakaskuntien kalastuslupien myyntitulot olivat yhteensä noin 10 000 (alv 23 %) vuonna 2010. Osakkailta oli kerätty noin 8 400 ja ulkopuolisilta noin 1 600. Alueen 28 vastanneesta osakaskunnasta viisi ei myynyt lupia. Osakkailla oli yleensä maksuton oikeus metsästää vesialueella. Osakaskuntien ulkopuolisilta metsästäjiltä oli kertynyt vain noin 170. 150 100 Kuva 9. Vieheluvan myynti kpl 4000 3000 Kuva 10. Vieheluvan myynti (alv 0 %) 50 2000 1000 0 2011 2010 2009 2008 2007 2006 0 2011 2010 2009 2008 2007 2006 kalastusalue/kpl kalastusalue/ Unnukan kalastusalueen viehelupatulot olivat vuosina 2006-2011 1 000-3 800. Lupa-alue on laajentunut 3000 ha:sta 6200 ha:n ja kalastusalueen kokous oli tarkistanut lupahintoja kokouksissaan ylöspäin. Toimien seurauksena myytyjen lupien määrä ja lupatulot olivat nousseet (kuvat 9 ja 10). 3.3.4 Tarvitaanko vapaa-ajan kalastukseen tai ammattikalastukseen nykyistä laajempia lupaalueita? Kalastusalueella on viehelupa-alue, joka on pinta-alaltaan noin 6 200 ha ja kattaa noin 2/3 Unnukan pääaltaasta. Osakaskuntien mielestä kovin suurta tarvetta nykyistä laajempiin lupa-alueisiin ei ole. Osakaskunnat ovat pinta-alaltaan pieniä ammattikalastuksen kannalta, koska sen harjoittaminen vaatii laajan yhtenäisen lupa-alueen. Toisaalta kovin suurta kysyntääkään ei toistaiseksi ole ollut (kuvat 11 ja 12).

- 19 - Kuva 11. Tarve laajempiin lupaalueisiin vapaa-ajan kalastuksessa n= 26 Kuva 12. Tarve laajempiin lupaalueisiin ammattikalastuksessa n = 26 12 % 6; 23 % 20; 77 % kyllä ei 88 % kyllä ei 3.3.5 Kalastusmatkailu Varkaudessa on toiminut muutaman vuoden ajan yhden miehen yritys, joka on tarjonnut asiakkaille järvikalastusta. Yrityksen järjestämää järvikalastusta on ollut vähän myös Unnukalla. Kalastusmatkailu Unnukalla on siis alkutaipaleella. Hyvät puitteet kalastaa ulkomaalaisten kalastuksessa suosimaa valkolihaista kalaa ovat kuitenkin olemassa. 3.3.6 Kalastusrajoitukset Myytävien verkkolupien määrää ja verkkojen solmuväliä rajoitetaan lähes kaikissa osakaskunnissa. Unnukan II käyttö ja hoitosuunnitelman mukaan on suositeltu osakaskuntia kieltämään Unnukalla solmuväliltään 28-44 mm verkoilla tapahtuva pyynti ja kieltämään talvella 10 m syvemmällä vyöhykkeellä sv. alle 55 mm:n verkot. Osakaskunnat ovat noudattaneet hyvin suositusta. Sivuvesistöissä ei ole ollut yhtä tiukkoja solmuvälirajoituksia, mutta sallittu verkkomäärä on voitu rajoittaa esimerkiksi 5 verkkoa/osakas tai talous. Saattaa olla myös, että ulkopuolisille ei myydä kalastuslupia. Rauhoitusalueita oli vuonna 2010 yhteensä 14 kappaletta. Rauhoitusalueita oli yhteensä noin 96 ha. Tarkoituksena oli yleisesti kevätkutuisten kalojen lisääntymismahdollisuuksien parantaminen tai kalojen vaelluksen turvaaminen salmissa. 3.3.7 Onko osakaskuntien mielestä tarvetta kalastusalueen asettamiin solmuväli tai muihin rajoituksiin ja kuinka rajoitus tulisi tehdä? Pohjois-Savon TE-keskus on määrittänyt lohi ja siikapitoiset koski ja virtapaikat, joissa jokamiehen oikeuteen perustuva onginta ja pilkintä sekä läänikohtaisella viehekortilla kalastamisen on kielletty (KA (1162/82) 51b :n mukainen määritys). Näitä ovat Pirtinvirta ja Ämmäkoski. Pohjois-Savon TE-keskus on myöntänyt 6.2.2008 kalastuslain (286/82) 37 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla Varkauden Vaaputtajat ry:lle luvan harjoittaa järjestämällään tavalla järvilohen, järvitaimen, purotaimenen ja nieriän kalastusta kalastusasetuksen 17 :n 1 momentin 1 kohdasta poiketen vavalla ja uistelemalla 11.9-15.11 Varkauden kaupungissa Huruslahden ja Siitinselän välisessä Pirtinvirrassa. Kalastuslain 37 antaa kalastusalueelle mahdollisuuden antaa määräajaksi määräyksiä verkkojen solmuvälistä, jos vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät. Kyseisessä pykälässä ei suoraan puhuta pyydysten rakenteen muuttamisesta, vaan tietynlaisten pyydysten tai kalastustapojen kieltämisestä. Osakaskuntien mielestä kalastusalueen tulisi tehdä päätös tai ainakin suosittaa osakaskunnille solmuvälirajoitusta (kuva 13). Pääasiassa sinne ehdotettiin nykyisen kaltaisia rajoituksia (otsikko 3.3.6). Sivuvesistöissä ei tarvita verkon solmuvälirajoituksia. Muun kalastuksen rajoittamiseen ei ole niin suurta tarvetta (kuva 14).

- 20 - Kuva 13. Solmuvälinen rajoittaminen, n=28 Kalastusalueen suositus Kalastusalueen päätös Ei tarvetta Kuva 14. Muun pyynnin rajoittaminen, n=13 Kalastusalueen suositus Kalastusalueen päätös Ei tarvetta 11 % 36 % 19 % 8 % 53 % 73 % 3.3.8 Onko osakaskuntien mielestä tarvetta alamitan nostoon? Kalastusalueen on mahdollista määrätä kalastuslain 35 :n mukaisesti kokouksessaan noudatettavaksi kalastusasetuksen 19 :n määräyksistä poikkeavia korkeampia alamittoja. Osakaskuntien mielipide siitä, tulisiko kalastusalueen nostaa kuhan ja taimenen alamittaa jakautui lähes tasan. Lievä enemmistö kannatti päätöksen tekoa (kuva 15). Sopiva alamitta kuhalle olisi 42 cm ja taimenelle 45 cm. Kuva 15. Tarve alamitan nostoon ka:n päätöksellä n = 28 Kyllä Ei Kuva 16. Onko valvontaa tehostettava n = 28 Kyllä Ei 46 % 31 % 54 % 69 % 3.4 KALASTUKSEN VALVONTA Pyydysmerkkien käyttö on osakaskuntien järjestämässä kalastuksessa yleistä, mikä helpottaa passiivisten pyydysten valvontaa (taulukko 2). Noin kolmannes osakaskunnista ei ole järjestänyt kalastuksen valvontaa. Osakaskuntien mielestä valvontaa on tehostettava (kuva 16). Tehostaminen aloitettiin vuonna 2009. Koulutetut valvojat valvoivat etupäässä kalastuksenhoitomaksua ja kalastusalueen viehelupaa. Jatkossa tulee lisätä myös osakaskuntien pyydyslupien valvontaa. TAULUKKO 2. Valvonta ja pyydysmerkkien käyttö osakaskunnissa (n=27). Asia kyllä ei Pyydysmerkki 21 6 Valvonta 16 11 Valan tehneitä valvojia 7 osakaskunnalla yhteensä 17 henkilöä

- 21-3.5 KALAVESIEN HOITO JA KUSTANNUKSET Istutusrekisteri vuosilta 2000-2009 on esitetty liitteessä 2. 3.5.1 Istutukset Viimeisen kymmenen vuoden aikana istutuslajisto on ollut runsas (kuvat 17 ja 18). Unnukan yhteisistutukset ovat olleet käyttö- ja hoitosuunnitelman hengen mukaisia, mutta sivuvesistöjen istutukset ovat usein olleet kokeiluluonteisia. Myös pääreitillä on kokeiltu järvisiian lisäksi muutamana vuonna pienillä määrillä järviharjusta ja nieriää. Hauen istutuksesta on luovuttu. Järvitaimenia on istutettu viehelupatuloilla ja jokunen harva kalastaja on saattanut kokea riemua saadessaan punalihaista kalaa. Jotkut ovat saaneet myös suurempia yli 0.3 kg siikoja Unnukasta. Ne lienevät peräisin siikaistutuksista, koska kääpiökasvuinen järvisiika harvoin kasvaa yli 0,2 kg koon. Lampivesien planktonsiika istutuksista on vaihtelevasti voitu saada saalista. Tiedot perustuvat kuitenkin lähinnä kuulopuheisiin, koska kalastuksen seurantaa ei ole Varkauden alapuolen velvoitetarkkailua lukuun ottamatta järjestetty. Edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman suurimpia tavoitteita oli palauttaa kuhakanta kalastusalueelle. Kuhaistutukset ovat olleet voimakkaita. Määrä on ollut keskimäärin 100 000 kpl/vuosi eli noin 10 kpl/ha. Viimeisinä lämpiminä kesinä kuha kanta on ollut kyllin voimakas lisääntyäkseen luontaisesti. Kuhakannat ovat vahvistuneet selvästi Unnukalla ja muissakin suuremmissa sivuvesistöissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuha onkin kyselyn mukaan tärkein saalislaji kalastusalueella (3.1.4). Kuva 17. Kuha- ja siikaistutukset Unnukan kalastusalueella (P-S ELY-keskus 2011) 180000 160000 11149 10260 140000 120000 100000 7348 17177 10625 9650 11500 8869 5632 Järvisiika 1k 80000 60000 40000 20000 6571 14300 43050 11995 11300 58474 91433 106395 146340 154710 127505 96030 6304 45554 119232 Planktonsiika 1k Kuha 1k 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

- 22 - Kuva 18. Lohikalaistutukset kpl Unnukan kalastusalueella ( P-S ELY-keskus 2011) 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 67 688 1260 300 335 880 155 961 241 58 188 100 681 384 623 757 430 6000 1007 1886 968 208 3501 1675 3882 955 2767 2737 1180 2070 537 838 1189 300 300 600 600 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Nieriä 2k Kirjolohi 3v Kirjolohi 3k Kirjolohi 2v Kirjolohi 2k Järvitaimen 3v Järvitaimen 2v Järvitaimen 1v 3.5.2 Istutusten rahoitus Istutusten rahoituksesta ovat pääasiassa vastanneet osakaskunnat. Ne ovat käyttäneet istutustoimintaan lupatulojaan ja kalastuskorttivaroista palautettavia omistajakorvauksia ja viehekalastusmaksuja. Osakaskunnat ovat antaneet kalastusalueelle myös runsaasti istutustoimeksiantoja. Kalastusalue on rahoittanut istutuksia myös kalastuskorttivaroista ja virkistyskalastuslupatuloista. Velvoitteet: 1. Carelian Caviar Oy: ISYLV 8.11.2006 nro 92/06/2 - kalatalousmaksu 350 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 2. Varkauden kaupunki: ISYLV 5.10.2005 nro 97/05/2 - kalatalousmaksu 619 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 3. Stora Enso Oy: ISYLV 11.1.2008 nro 6/08/2 - kalatalousmaksu 8846 vuodessa (Haukivesi, Siitinselkä) 4. Liikennevirasto, Varkaus-Kuopio väylä: ISVEO 12.4.1979 nro 6/YmII/79 - istutusvelvoite 5000 kpl 1 k kuha / vuosi (Unnukka). 3.5.3 Yhteisistutukset ja istutuslajit tulevaisuudessa Lähes kaikki Unnukan järvialtaan istutusvarat ovat ohjautuneet kalastusalueen kautta yhteisistutuksiin. Koordinointi, suunnittelu ja toteutus ovat ollut kalastusalueen tehtäviä. Kalastusalueen hallitus valmistelee ja kokous hyväksyy istutussuunnitelman vuosittain. Istutussuunnitelmassa huomioidaan velvoiteistutukset ja kalastusalueen istutuksiin käytettävissä olevilla varoilla tasataan istutettavien lajien suhteita. Siten päästään mahdollisimman lähelle käyttö- ja hoitosuunnitelman istutustavoitteita. Pääaltaan istutukset pyritään tekemään suurina erinä vuosittain paikkoja vaihtaen. Kuvista 19-29 selviävät osakaskuntien toiveet eräiden järvien istutuslajeista tulevaisuudessa. Järvikohtaiset istutussuunnitelmat, joissa nämä toiveet on pyritty ottamaan huomioon on esitetty vesistökohtaisissa toimintasuunnitelmissa (osa 6).

- 23 - Kuva 19. Unnukka n = 22 20 10 0-10 Taimen Kuha Siika Hauki Harjus kyllä ei -20-30 Kuva 20. Savivesi n = 4 Kuva 21. Konnuslahti n = 4 5 5 0 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 0-5 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei -5-10 Kuva 22. Ala-Särkijärvi n = 1 Kuva 23. Härkäjärvi n = 1 2 2 0 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 0 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei -2-2 Kuva 24. Särkijärvi n = 2 Kuva 25. Iso-Musta n = 1 4 2 2 0-2 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 1 0-1 -2 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 2 Kuva 26. Särkilahti = 1 2 Kuva 27. Latvanen n = 2 1 0-1 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 0-2 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei -2-4 2 1 0-1 -2-3 Kuva 28. Suojärvi n = 2 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei 2 1 0-1 -2-3 Kuva 29. Syväri n = 2 Taimen Kuha Siika Hauki kyllä ei

- 24-3.5.4 Pohdintaa istutuksin tapahtuneen hoidon tuloksellisuudesta ja suuntaviivoja tuleville istutuksille Kuha Kuhakantojen vahvistuminen selittyy myös muutamien vuosien edullisista luonnollisen lisääntymisen olosuhteista. Istutettujen kuhien osuutta saaliissa ei ole selvitetty Unnukalla. Muualla Suomessa tehdyissä selvityksissä istutukset ovat onnistuneet vaihtelevasti. Pääsääntö on ollut, että mahdollisimman suurilla poikasilla (> 7 cm) saadaan parhaat istutustulokset, koska ne selviävät ensimmäisestä talvesta parhaiten. Yhteenveto: Kuhaistutuksia tullaan jatkamaan Unnukalla, mutta istutusmäärää voidaan pienentää nykyisestä liikkumavaran 5-10 kpl/ha/vuosi sisällä, koska solmuvälirajoitukset ovat olleet voimassa pitkään ja mahdollistavat kuhan kasvun lisääntymiskokoiseksi. Suurempiin ja syvempiin reittivesiin (yli 1 km2 = 100 ha), joissa laji jo esiintyy voidaan myös istuttaa kuhaa. Kalastusalue tekee vuosittain tarkemman istutussuunnitelman. Perustelut: Etelä-Kallavedellä tehtyjen selvitysten mukaan (Keskinen 2006) kalastetaan yli 40 cm kuhat lähes kaikki kahden kalastuskauden aikana, joten uusi ikäluokka tulisi olla koko ajan kasvamassa kannan ylläpitämiseksi. Kuhan lisääntyminen onnistuu vain lämpiminä kesinä (poikasen aineenvaihdunta käynnistyy vasta > 14 C). Kuhan istutus on siten tärkeintä viileinä kesinä, jolloin luontainen lisääntyminen on heikkoa. Tulevan kesän ennustaminen vuotuista istutussuunnitelmaa tehtäessä on mahdotonta, joten kuhaistutukset joudutaan tekemään varojen mukaan vuosittain. Kalastusrajoituksilla pyritään puolestaan takaamaan, että mahdollisimman suuri määrä emokaloja ehtii kutea ainakin kerran. Luontaisen lisääntymisen onnistuessa istutusten tarve vähenee. Taimen ja siika Siian ja taimenen istutusmäärät Unnukkaan ovat olleet pieniä ja saaliit ovat romahtaneet. Nykytilanteessa istutukset ovat lähes ainoa keino luoda kalastettava taimenkanta, koska luontaista lisääntymistä ei liene olemassa. On ratkaistava vuosittaista istutussuunnitelmaa tehtäessä varojen riittävävyys kalliiden taimenenpoikasten istutuksiin ja merkintään. Toteutettavista istutuksista ja mahdollisista kalastusrajoituksista huolimatta taimenia saadaan saaliiksi vain satunnaisesti myös tulevaisuudessa. Viime vuosina taimenen poikasilta on leikattu rasvaevä Rautalammin reitillä. Kalastajia on tiedotettu, että mitan täyttävä rasvaevätön taimen voidaan ottaa, mutta evälliset, villit taimenet, tulee vapauttaa. Sama käytäntö saattaa tulla myös Vuoksen vesistöalueelle. Merkintä lisää istutuskustannuksia 5-10 %. Siikaistutusten tavoitteena on ollut nopeakasvuisten järvisiikojen lisääminen saaliissa. Siika lisääntyy myös luontaisesti (tuppisiika). Loiset ovat kuitenkin pilanneet aiemmin saaliin ja istutukset on lähes lopetettu. Nykyisin siikakanta on heikko, koska myös luontaisesti lisääntyvä tuppisiikakanta on taantunut. Siikaistutukset voidaan jälleen aloittaa, kunhan määrät pidetään kurissa. Sivuvesistöihin suositellaan siikaistutuksia. 3.5.5 Kalavesien kunnostukset Kalastusalueen vesistöt ovat vesienhoitosuunnitelman luokituksen mukaan pääasiassa hyvässä kunnossa (ELY-keskus). Maakunnallisestikin vaikea vesien hoidon ongelma-alue sijaitsee Varkauden kaupungin lähialueella Huruslahdessa ja Haukiveden Siitinselällä. Siellä tarvittavat toimet ja vastuut määräytyvät ympäristöluvituksessa. Kalastusalueen on syytä olla mukana yhdessä vesialueen omistajien kanssa valvomassa kalatalouden etua näissä asioissa. Muut kunnostustarpeet ovat paikallisia. Sivuvesistöt ovat matalia, usein humuspitoisia ja hajakuormitus lisää ravinne ja humuskormitusta. Heikoimmillaan veden laatu on Kirkko-Ahvenisessa, Suurijärvessä, Särkijärvessä ja Helvejärvessä, joissa on havaittu happikatoa.