taiteen ja talouselämän kohtauspaikka 1899-2006

TAITEEN JA TALOUSELÄMÄN KOHTAUSPAIKKA 1899-2006 1

taiteen ja talouselämän kohtauspaikka 1899-2006 Kallio-Kuninkalan historiikin toimitus Marja Kekäläinen Visuaalinen ulkoasu Matti Savimaa Vanhat valokuvat suvun arkistosta, uudet kuvat Hannu Bask 2 3

KUNINKALA TUUSULANJÄRVEN RANNALLA Kuninkalat on mainittu historian kirjoissa 1600-luvulta lähtien Tuusulanjärven tienoilla sijaitsevien maatilojen joukossa. Tilat ovat muuttuneet ja omistajat vaihtuneet, mutta nimi on säilynyt. Toistasataa vuotta sitten nykyisen Kallio-Kuninkalan pihapiiriin oli siirretty tilan silloiseksi päärakennukseksi vanha hirsitalo, joka on edelleen paikallaan ja sitä kutsutaan nykyään Pehtoorin taloksi. Sen vieressä kalliolla sijaitsi erillinen mökki, jota vuokrattiin vieraille. Tämän rakennuksen päälle rakennettiin 1920-luvun alkupuolella uudeksi ja nykyiseksikin päärakennukseksi Ylä-Kuninkala. Paikka tuli tutuksi myös joillekin suomalaisille taiteilijoille ja heidän ystävilleen. Pekka Halonen asui mökissä ennen Halosenniemen valmistumista, ja parina kesänä myös filosofian tohtori Karl Alfred Brander (vuodesta 1906 Paloheimo) perheineen. Vuonna 1899 K.A. Brander osti Kuninkalan kantatilan neljänneksen Kalle-Kuninkalan, vuonna 1901 Mäntyniemen (Puotinnokan) rantapalstan ja vuonna 1903 Ville-Kuninkalan. Niistä muodostui Paloheimojen Kallio-Kuninkala. AINEELLISEN JA HENKISEN KULTTUURIN NOUSUKAUSI Paloheimon veljekset Paavo, Gunnar, K.A. ja H.G vuosisadan vaihteessa Tuusula alkoi 1800-luvun lopulla erottua muista uusmaalaisista maaseutupitäjistä. Kun Venäjän keisarikunta tehosti Suomen etelärannikon puolustusta, syntyi kirkonkylän läheisyyteen Hyrylän varuskunta. Se tarjosi rakentajille runsaasti työpaikkoja, vilkastutti kaupankäyntiä ja sai aikaan muuttoliikettä Tuusulaan aina Venäjältä saakka, sitten kun Helsingin - Pietarin rata oli valmistunut 1870. Maankäyttö ja elinkeinonharjoitus vapautuivat Suomessa 1879. Tuusulan tilalliset alkoivat myydä maataloustuotteiden ja puutavaran lisäksi tontteja, joille erityisesti Helsingissä asuvat virkamiehet ja liikemiehet rakensivat huviloitaan ja muuttivat vakinaisestikin asumaan. 1800-luvun lopulla suomenmielisissä taiteilijapiireissä syttyi kaipuu suomalaiselle maaseudulle. Helsinkiä lähinnä sijainnut suomenkielinen pitäjä oli Tuusula. Maiseman kauneuden ja hyvien kulkuyhteyksien ansiosta Tuusulanjärven rannalle, Westermarkin suvun omistaman, Järvenpään kartanon mailla 4 5

sijaitsevaan Vårbackan taloon muuttivat vuonna 1897 kirjailija Juhani Aho ja hänen taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldt. Heitä seurasivat taidemaalarit Eero Järnefelt ja Pekka Halonen, pian myös säveltäjä Jean Sibelius perheineen. Samaan aikaan runoilija J.H. Erkko asettui asumaan järven eteläpäähän. Taiteilijakodit Pekka Halosen Halosenniemi, Eero Järnefeltin Suviranta ja J.H. Erkon Erkkola valmistuivat vuosina 1901-1902, Sibeliuksen Ainola 1904. 1800-luvun kuluessa, erityisesti sortovuosien paineessa suomalaisen sivistyneistön keskuudessa syttyi aate yhtenäistää kansa ja luoda suomalaiskansallinen identiteetti. Maata tuli siinä hengessä kehittää taloudellisesti ja henkisesti. Vuosisadan loppu oli monien yhteiskunnallisten liikkeiden perustamisen aikaa. Niihin kuuluivat kansanvalistustyö, nuoriso-, raittius- ja urheiluseurat, työväenliike ja naisasialiike. Tuusulan kansanopisto - nykyinen Pekka Halosen akatemia - perustettiin 1907. Aloitteen puuhamies ja pitkäaikainen opiston johtokunnan puheenjohtaja oli K.A. Paloheimo. Opistoa varten ostettiin Laurikkalan tila, jonka Rumpukalliolle nousi 1908 arkkitehti Yrjö Sadeniemen piirtämä uljas opistorakennus. Tuusulan merkittäviin uudistushenkisiin vaikuttajiin kuului luonnontieteilijä ja lääketieteen professori, arkkiatri Otto E.A. Hjelt (1823-1913). Hän osti 1865 tilan Järvenpään kartanon maista ja nimitti sen Lepolaksi. Hjeltin Lepola siirtyi 1920-luvun alussa professori, valtioneuvos E.N. Setälän omistukseen. Hän laajensi taloa ja lisäsi viljelyksiä. Nimi muuttui Toimelaksi. Uudessa lisärakennuksessa aloitti toimintansa tutkimuslaitos Suomen suku, suomen kielen ja sukukielten tutkimuksen tyyssija. Setälän kuoltua 1935 tila myytiin Suomen pyhäkouluyhdistykselle ja sinne sijoittui uusi kristillinen kansanopisto, Luther-opisto. Sodan jälkeen perustettu Suomen seurakuntaopiston säätiö rakensi alueelle uudet tilat, joissa toimii seurakuntaopiston ohella nykyisin Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Kirkon koulutuskeskus. Järvenpää irtautui Tuusulan kunnasta itsenäiseksi kauppalaksi 1951 ja muuttui kaupungiksi 1967. KALLIO-KUNINKALAN TILA Vuorineuvos K.A. Paloheimo ryhtyi veljensä maanviljelysneuvos, senaattori H.G. Paloheimon tapaan nykyaikaistamaan Kallio-Kuninkalan maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hän haetutti Skotlannista Ayrshire -rotuista karjaa ja hankki hevosia ja lampaita. Hän kokeili myös villiriisin kasvattamista. Peltojen kasvukuntoa parannettiin seudun ensimmäisellä risumenetelmään perustuvalla salaojituksella. Talon ympärille ja läheisille pelloille istutettiin suuri omenapuutarha, yli kaksi tuhatta puuta, joista Yrjö Paloheimo ohjaa härkää rekiajelulle lähdettäessä joulukuussa 1928. Taustalla on Kallio-Kuninkalan navetta. 6 7

muutamia ainutlaatuisia lajeja on vielä jäljellä Kuninkalan puutarhassa. K.A. Paloheimo piti huolta Tuusulanjärven kalakannan jatkuvasta vaalimisesta muun muassa istuttamalla sinne kuhaa ja suutaria. Kallio-Kuninkalan tilan omistus siirtyi vuonna 1935 K.A. Paloheimon nuorimmalle pojalle Yrjö A. Paloheimolle, joka asui Yhdysvalloissa. Sodan jälkeen vuonna 1946 Yrjö Paloheimo perusti äitinsä nimeä kantavan Kerttu Paloheimo -orpokotisäätiön. Toiminnan tarkoituksena oli yhteistyössä Pelastakaa lapset -järjestön kanssa tarjota lähinnä sotaorvoille maatalousalan koulutusta sisäoppilaitoksessa. Poikien maatalous- ja puutarhakoulu aloitti toimintansa Kallio-Kuninkalassa vuonna 1947. Aloitusvaiheessa koulun johtajana toimi K.A. Paloheimo. Oppilaat olivat 14-18-vuotiaita poikia. Vuoden kestävään ammattikoulutukseen sisältyi teoreettisia opintoja ja käytännön harjoittelua. Yrjö A. Paloheimo tuki toimintaa taloudellisesti ja toimitti Amerikasta koulun tarpeisiin koneita ja urheiluvarusteita. Koulu sai myös jonkin verran valtion rahoitusta. Opetustehtävissä oli kokeneita opettajia läheisestä Maatalousnormaalikoulusta, joka oli perustettu valtion omistukseen vuonna 1925 siirtyneen Järvenpään kartanon maille. Poikien maatalous- ja puutarhakoulun oppilaita 1940-luvun lopulla. Maatalous- ja puutarhakoulu toimi Kallio-Kuninkalassa vuoteen 1965 saakka. Koulun kävi yhteensä 360 oppilasta. Pihapiirissä on Ristinummentien keskeltä nostettuun luonnonkiveen kiinnitettynä koulun muistolaatta. Myöhemmin Kallio-Kuninkalan rakennukset olivat vuokrattuina Seurakuntaopistolle opetus- ja majoitustiloiksi, sen jälkeen päärakennuksessa toimi pitopalveluravintola. Muutamana kesänä 1970- luvun lopulla Art-Tuusulanjärvi -yhdistys järjesti taidetapahtuman, joka käsitti puistossa ja navetassa esillä olevia kymmenien taiteilijoiden töitä. Taidetapahtumaan liittyi myös musiikkiesityksiä. Vuodesta 1987 alkaen Kallio-Kuninkalassa on toiminut Sibelius-Akatemian kurssikeskus. Järvenpääntien tuntumassa, vuonna 1918 Tuusulan Syvärannasta (nykyisin Lottamuseo) siirretty punainen huvila, Ala-Kuninkala, oli Paloheimojen yksityiskäytössä vuoteen 2000 saakka. 8 9

PALOHEIMOJEN PERHE Kerttu ja K.A. Paloheimo viiden poikansa kanssa hopeahääpäivänään 22.8.1908 Kallio-Kuninkalassa. Vasemmalta Olli, Yrjö, Paavo, Kerttu, K.A., Veli ja Arvi K.A. Paloheimosta (1862-1949) oli Kallio-Kuninkalan tilan hankkimisen aikoihin tullut Palovakuutusyhtiö Pohjolan ensimmäinen toimitusjohtaja. Brander-nimi muuttui Paloheimoksi suurena nimenmuuttopäivänä 12.5.1906, joka oli J.W. Snellmanin syntymän satavuotispäivä. Toimittuaan fysiikan ja matematiikan lehtorina Viipurin klassillisessa lyseossa K.A. Brander jatkoi tutkimuksen parissa ja sai filosofian tohtorin arvon 1891 väitöskirjatutkimuksellaan maasähkövirroista ja niiden vaikutuksesta erityisesti ilmastoon ja sääsuhteisiin ( Beitrag zur Untersuchung elektrischer Erdströme ). Vakuutusyhtiö Pohjolan lisäksi hän oli mukana perustamassa muitakin suomenmielisiä vakuutusyhtiöitä, pankkeja ja teollisuuslaitoksia. Suomalaisen kauppaopetuksen aikaansaamiseksi oli perustettu komitea, ja sen työn tuloksena syntyi kannatusyhdistys. K.A. Paloheimolla oli tässä aktiivinen osuus, ja hanke johti 1898 Suomen Liikemiesten kauppaopiston ja siitä myöhemmin Helsingin kauppakorkeakoulun perustamiseen. K.A. Paloheimo oli Tuusulan kansanopiston isähahmo ja Tuusulan työväenyhdistyksen tukija. Hänestä tuli monella tapaa suomalaiskansallisten taloudellisten pyrintöjen keskeinen henkilö ja eräänlainen kansallinen herättäjä talouselämän alalla. Hän oli myös Suomen Kansallisteatterin hallintoneuvoston jäsen. Vuorineuvos Paloheimon aktiivisiin harrastuksiin kuuluivat metsästys ja kalastus. Hän kävi metsästämässä ympäri vuoden Lopella veljensä H.G. Paloheimon rakennuttamalla Ansalan metsästysmajalla. K.A. Paloheimon elämäntyön muistoksi Kallio-Kuninkalan puistoon on pystytetty järvenpääläisen kuvanveistäjän Erkki Erosen muotoilema muistomerkki Hengen liekkikruunu vuonna 1978. K.A. Paloheimon aviopuoliso Gertrud Helena o.s. Hernberg (1862-1923) käytti nimeä Kerttu. Hän oli toimelias ja sosiaalinen nainen sekä taiteellisesti poikkeuksellisen lahjakas. Elämänkatsomukseltaan Kerttu Paloheimo oli syvästi uskonnollinen. Erityisesti hän kantoi huolta orpolapsista ja edisti kansansivistystyötä tolstoilaisessa hengessä. Tuusulan asukkaiden käyttöön hän kokosi kirjalaatikoita kylän kiertäväksi kirjastoksi. 10 11

1910-luvun puolivälistä. Istumassa Kerttu ja K.A. Paloheimo Eva-miniänsä kanssa ja takarivissä vasemmalta alkaen pojat Veli, Olli, Paavo, Arvi ja Yrjö Perheen viisi poikaa Arvi, Veli, Paavo, Olli ja Yrjö syntyivät vuosina 1888-1899. Lasten vartuttua Kerttu Paloheimo kävi suorittamassa taideopintoja Düsseldorfissa ja Dresdenissä, siihen aikaann merkittävissä eurooppalaisissa taidekeskuksissa. Sukulaisuussiteet taiteilijayhteisöön syntyivät kolmen avioliiton kautta. Vanhin pojista Arvi Paloheimo meni naimisiin 1913 Sibeliuksen vanhimman tyttären Eva Sibeliuksen kanssa, Olli Paloheimo Eero Järnefeltin tyttären Leena Järnefeltin kanssa ja Paavo Paloheimo Pekka Halosen tyttären Anni Halosen kanssa. Pojat toimivat isänsä, K.A. Paloheimon perustamien pankkien, teollisuuden ja liike-elämän johtotehtävissä. Työn ohella musiikki oli tärkeä harrastus kaikille ja erityisesti Veli Paloheimolle ja Paavo Paloheimolle. Pojista vanhin Arvi toimi myös valtiovallan tehtävissä mm. Tarton rauhanneuvotteluissa ja Berliinissä luomassa sodanjälkeisiä kauppasuhteita. Olli Paloheimo oli jääkärieversti toimien sodan loppuvaiheessa Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajana. Sodan jälkeen hän oli H.G. Paloheimo Oy:n ja sen tytäryhtiöiden toimitusjohtaja ja myöhemmin vuorineuvos. Nuorin veljeksistä, Yrjö A. Paloheimo oli Kallio-Kuninkalan isäntä isänsä jälkeen vuodesta 1935 alkaen aina kuolemaansa 1986 saakka. Hän lähti agronomin tutkinnon suoritettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1926. Hän palasi välillä Suomeen, mutta muutti lopullisesti Yhdysvaltoihin 1933 työskennelläkseen Suomen pääkonsulinvirastossa New Yorkissa. Hän toimi 1939-1940 New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen osaston komissaarina. Toisen maailmansodan jälkeen Yrjö Paloheimo työskenteli Help Finland -organisaation kenttäsihteerinä. Hän solmi avioliiton Leonora o.s. Curtinin kanssa vuonna 1946 ja siirtyi Pasadenaan Kaliforniaan, jossa hän toimi vuosikymmeniä Suomen kunniavarakonsulina ja Finlandia Foundationin presidenttinä. Yrjö ja Leonora Paloheimo omistautuivat suomalaisen kulttuurin, USA:n espanjalaispohjaisen siirtolaiskulttuurin ja USA:n intiaaniperinteiden vaalimiseen. Heidän Pasadenan kodistaan Kaliforniassa tuli myöhemmin taidemuseo. Sen pihapuisto sai nimen Finlandia Gardens ja saunarakennus Finnish Folk Art Museum. Santa Féssa New Mexicossa sijaitsevalle maatilalleen he K.A. Paloheimo poikansa Ollin ja perustivat suuren kylämuseon ja kauppapaikan alkuasukkaiden käsitöiden markkinointia varten. pojanpoikansa Arvin ja kanssa 12 13

TAITEILIJAYHTEISÖN NAAPURINA Leonora ja Yrjö Paloheimo Ala-Kuninkalan verannalla 1980-luvulla. Paloheimon perhe oli alusta lähtien mukana Tuusulanjärven taiteilijayhteisön seuraelämässä. Yhdessä järjestettiin hyväntekeväisyysjuhlia, musiikki-iltoja, naamiaisia, rekiretkiä ja näyteltiin. Erityisesti Tuusulan kansanopiston hyväksi, koska sen talous oli vaikeuksissa ilman valtionapua. Kerttu Paloheimon kirjoittaman Kuningas Salomon -näytelmän esittämiseen otti osaa kylän nuoret. Kesäaika oli alueen nuorison aktiivista huvikautta. Juhannuksena kokoonnuttiin rantakalliolle polttamaan kokkoa ja tanssimaan. Kuninkalan kärryliiterin perinteellinen tapa edellytti kotoisen soittopelin tanssinsäestystä. Kutakuinkin joka toisen sormista lähtikin tarvittavat polkat ja valssit, omatekoiset iskelmät mukaan lukien. - Joskus istahti Armas Järnefelt pianon ääreen, ja hän oli silloin kuin Richard Strauss tyhjässä heinäladossa. Ihanat valssiteemat pyörivät pölykiehkuroiden keskellä, ja Kuninkalan hämärä kärryliiteri oli kuin Wienin Praterin boheemikahvila. Usein tanssittiin auringon nousuun saakka, ja lintujen aamukonsertin alkaessa lähettiin veneillä Tuusulanjärven selälle katsomaan, kuinka juhannusaurinko ilmestyi Järvenpään takaa tulipunaisena pallona.-- (Antti Halonen: Taiteen juhlaa ja arkea ) Leonora Curtin ja Yrjö Paloheimo 17.10.1946 Leonora Curtin Paloheimo hallitsi hyvin useita eurooppalaisia kieliä ja arabiaa. Hän harrasti matkailua, runojen kirjoittamista ja vesivärimaalausta. Kallio-Kuninkalan Leonora-salin aulan seinillä on nähtävänä kopioita hänen maalaamistaan värikkäistä akvarelleista. Yrjö ja Leonora Paloheimo adoptoivat Suomesta neljä lasta, Ninan, Georgen, Ericin ja Evan. Paloheimot tekivät parikymmentä kesämatkaa Suomeen aina Yrjö Paloheimon kuolemaan vuonna 1986 saakka. Leonora Paloheimo kävi Kallio-Kuninkalassa vielä kaksi kertaa sen jälkeen. Hän kuoli 1999 Santa Féssä New, Mexicossa. Kallio-Kuninkalan omistus oli siirretty Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiölle vuonna 1975. Halosenniemi Pekka Halonen Tuusulanjärvi Suviranta Järnefeltit Ainola Jean Sibelius 14 15

JÄRVENPÄÄN KULTTUURIPOLKU Järvenpään kaupungin ja Paloheimosäätiön pitkäaikainen ajatus Järvenpään puoleisten kulttuurikohteiden yhdistämisestä toisiinsa kulttuuripolulla toteutui vuonna 1996. Ristinummentien alkupäässä on toisella puolen Kallio-Kuninkala, sitä vastapäätä Linnanmäki, jolla kohosi vuonna 1887 rakennettu Edward Hjeltin talo. Hän oli arkkiatri Otto E.A. Hjeltin poika, kemian professori, myöhemmin Helsingin yliopiston rehtori ja varakansleri. Vuosikymmenten ajan Linnanmäki ja sen isäntäväki olivat alueen kulttuurielämän keskipisteitä. Talo paloi 1920. Edward Hjelt kuoli seuraavana vuonna. Alueen uusi omistaja, K.A. Paloheimon veljen leski Gertrud Paloheimo, o.s. Olin, rakennutti paikalle 1924 arkkitehti Martti Paalasen suunnitteleman rakennuksen. Sodan jälkeen Linnanmäki siirtyi Snellman-opistolle, sen jälkeen paikan osti Suomen seurakuntaopiston säätiö. Alue vaihtoi jälleen omistajaa ja talo purettiin uuden asuinalueen tieltä 1980-luvulla. Kuljettaessa Ristinummentietä navetalta eteenpäin kulttuuripolku erkanee Erkontielle kohti Ainolaa. Oikealla on metsäinen Lippumäki, jossa on vielä tallella muutama talo 1800-1900-lukujen vaihteesta. Nimensä Lippumäki on saanut tilanomistaja ja kauppias Volotisen korkealle kalliolle pystyttämän, etäälle näkyvän lipputangon mukaan. Kesäaikaan vuosina 1914-1915 asuivat rinteellä Puotilalle kuuluvassa rakennuksessa Elisabet Järnefelt ja hänen vanhin poikansa Kasper Järnefelt. Volotisen jälkeen tilan omisti Veli Paloheimo. Lippumäellä asuu nytkin eräitä maamme säveltaiteen, kuvataiteen ja kirjallisuuden edustajia. Sodan päätyttyä taloihin sijoitettiin siirtolaisia, joita Järvenpäähän tuli pääosin Terijoelta, noin 2500 henkeä, saman verran kuin Järvenpäässä oli asukkaita ennestään. Pellon takana vasemmalla on Puotilan vanhan maalaistalon pihapiiri. Sitä seuraa Teriojan alue, joka sai nimensä uudet kotinsa tänne rakentaneiden Terijoelta lähteneiden asukkaiden mukaan. Talot nousivat uutteralla työllä niistä rakennustarvikkeista, joita pula-aikana oli mahdollista saada. Tämä alue on jo saanut uuden ilmeen nuoremman polven rakentaessa sinne omakotitalojaan. Ainolan edestä kävelytie johtaa Tuusulanjärven suuntaan vuonna 1997 museoksi avattuun Aholaan. Etelään reitti jatkuu entisen Lepolan, nykyisen Seurakuntaopiston alueen rakennusryhmien ohi Järnefeltien Suvirannan kohdalle. Kävelytielle näkyy suuren puutarhan keskeltä arkkitehti Usko Nyströmin Eero Järnefeltille suunnittelema englantilaista maalaishuvilaa muistuttava ateljeetalo Suviranta, joka on edelleen yksityiskotina suvun hallussa. KALLIO-KUNINKALAN RAKENNUKSET YLÄ-KUNINKALA Nykyinen uusklassinen päärakennus, Ylä-Kuninkala, mainitaan valmistuneeksi 1924, mutta suullinen tieto kertoo, että laajennuksen vihkiäiset olisi pidetty jo 1922. Ylä-Kuninkala rakennettiin kalliolla sijainneen vanhan mökin päälle ja laajennuksen suunnitteli arkkitehti Palmqvist. Tämä massiivinen temppelimäinen rakennus edustaa arkkitehtonisesti 1920-luvun uusklassismia. Päärakennus jouduttiin peruskorjaamaan uudelleen vuosina 1997-1998. Samalla nostettiin rakennuksen tasoa vastaamaan Sibelius-Akatemian erityisiä tarpeita. Rakennuksen peruskorjauksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Harri Hietanen ja sisustussuunnittelusta Outi Lepäntalo. Päärakennuksen alakerran huone vasemmalle eteishallista on osittain sisustettu säveltäjäprofessori Selim Palmgrenin (1878-1951) ja hänen puolisonsa Minna Palmgrenin o.s. Talvik (1901-1983) Sibelius-Akatemialle testamenttaamalla esineistöllä. ALA-KUNINKALA Ala-Kuninkala siirrettiin 1918 Syvärannasta Arvi Paloheimon, K.A. Paloheimon vanhimman pojan, ja hänen nuorikkonsa Eva Sibeliuksen, Aino ja Jean Sibeliuksen vanhimman tyttären, kesäasunnoksi. Myöhemmin huvila on ollut vuosikymmenten ajan Yrjö Paloheimon perheen kesäkotina Suomessa. Ala-Kuninkalan pihalla on arkkitehti Annikki Paasikiven suunnittelema kaivokatos. Rinteessä Ala-Kuninkalan ja päärakennuksen välissä on Kullervon sotaanlähtö -taos, kopio K.A. Paloheimon Tuusulan kansanopiston kattokoristeeksi lahjoittamasta viiristä. Alkuperäinen viiri poistettiin kansanopistolta korjausten yhteydessä. Paloheimosuvun käytössä ollut Ala-Kuninkala tai Punainen huvila, kuten sitä myös kutsuttiin, 16 17

päätettiin v. 2000 kunnostaa ja luovuttaa Sibelius-Akatemian käyttöön. Suunnittelijaksi kutsuttiin arkkitehti Markus Bernoulli, joka on ansioitunut mm. vanhan Puu-Rauman kunnostamisessa. Entisöintiurakka valmistui vuoden 2004 lopulla ja rakennus luovutettiin Sibelius-Akatemian käyttöön v. 2005. Rakennus on alun perin Karjalankannakselta, josta se siirrettiin ensin Tuusulanjärven Syvärantaan (nykyinen Lottamuseo) useiden muiden kannakselta rautatien valmistumisen jälkeen alueelle siirrettyjen rakennusten tapaan. Syvärannassa taloa isännöi venäläinen miljonääri, Moskovan toiseksi rikkain mies Konstantin Uschkoff. Venäjän vallankumouksen jälkeen huvila hankittiin Eva ja Arvi Paloheimon käyttöön Kuninkalaan. Talon nykyinen sisustus kertoo sukujen (Paloheimot, Sibeliukset, Järnefeltit ja Haloset) tarinaa Tuusulanjärvellä ja sen yhtenä teemana on kokoelma Kerttu Paloheimon maalauksia. Talon sisustussuunnitelman teki sisustusarkkitehti Outi Lepäntalo. Leonora-salin viralliset avajaiset 14.1.1995. Nauhan katkaisevat Arvi Paloheimo, Paul ja Susan Halme, opetusministeri Olli- Pekka Heinonen, Järvenpään kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen ja Sibelius-Akatemian rehtori Lassi Rajamaa LEONORA-SALI Kuninkalan navetta on tiettävästi rakennettu vuonna 1904 Yrjö Sadeniemen suunnitelman mukaan 32 lehmää ja viittä hevosta varten. Yläkerta oli heinälato. Navetassa on ollut karjaa vuoteen 1965 asti. Vuosina 1994-1995 navetta kunnostettiin, ja siihen rakennettiin monitoimitilat Sibelius-Akatemian käyttöön. Navetan yliset muutettiin korkeatasoiseksi äänitysstudioksi ja konserttisaliksi Annikki Paasikiven suunnittelema koristekaivo Ala-Kuninkalan puutarhassa 18 19

ja nimettiin säätiön toisen perustajan mukaan Leonora saliksi. Yläkerrassa on myös takkahuone. Alakerrassa sijaitsevat navetan rakenteet säilyttäen kunnostettu monitoimitila ja saunat. Huolellisesta suunnittelusta vastasi Paloheimo-suvun jäsen, sisustusarkkitehti Outi Lepäntalo. Projekti valmistui tammikuussa 1995 ja sen suunnittelija palkittiin Puupalkintojen kunniamaininnalla vuonna 1996.. METSÄ-KUNINKALA Kallio-Kuninkalan Riihenmäelle, vanhan riihen paikalle rakennetun Metsä-Kuninkalan suunnittelu aloitettiin vuonna 1998 ja rakennukset valmistuivat vuonna 2001. Ne rakennuttivat suvun jäsenet Lauri ja Annukka Paloheimo arkkitehti Tarja Petäjän piirustusten mukaan. Vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa säätiö lunasti ja peruskorjasi rakennukset vastatakseen Sibelius-Akatemian lisääntyneeseen tilatarpeeseen. Myös muutostöiden suunnittelusta vastasi Tarja Petäjä. MUUT RAKENNUKSET Rannassa on vanha aitta, joka on välillä palvellut myös saunana, kunnes se vuonna 1995 palautettiin entiselleen aitaksi. Kauempana Puotinnokan niemessä on maatalouskoulun poikien rakentama uusi rantasauna vuodelta 1952. Karl Nyberg (Kalle-Kuninkala) lienee alkuun asunut 1700-luvulta peräisin olevaa niin sanottua pehtorin taloa, ehkäpä juuri pehtorin ominaisuudessa tilan myynnin jälkeen. Pihan luhtiaitta on 1780-luvulta. Muita vanhoja pihapiiriin kuuluneita hirsisiä ulkorakennuksia ovat vanha kanala ja perunakellari sekä hiukan kauempana Ristinummentien varressa oleva vanha paja, niin kutsutun Riihenmäen kupeessa. Riihi purettiin rapistuneena vuonna 2000. Aikaisemmin Riihenmäkeä kutsuttiin Lampolaksi siellä pidettyjen lampaiden vuoksi. Ristinummentien varressa on myös muita tilaan kuuluneita alustalaisten rakennuksia mm. Puutarhurin talo (40-50-luvulta) Riihenmäen takana johon kuului suuri omenakellari, ja pari hirsirakenteista asuintaloa hiukan kauempana Ristinummen tien varressa. Puutarhurin taloa vastapäätä sijaitsivat kasvihuoneet ja suuri omenatarha. Edellisiä uudempi talo, Peltomäki, sijaitsee vanhan pihapiirin välittömässä läheisyydessä Ristinummentien eteläpuolella. SIBELIUS-AKATEMIAN KURSSIKESKUKSEN SYNTY Sibelius-Akatemiassa oli jo pitkään elänyt toive erillisen, monipuolisesti toimintaa tukevan kurssikeskuksen saamisesta. Professori Ellen Urhon rehtorikaudella hankkeesta tuli totta. Kun Sibelius-Akatemia vuonna 1980 valtiollistettiin, joutui Sibelius-Akatemian säätiö, joka rakennuksen omisti, luovuttamaan tämän Helsingin kaupunkikuvaan niin kiinteästi kuuluvan talon valtiolle. Tällöin tuotiin esiin ajatus siitä, että Sibelius- Akatemian tulisi puolestaan saada valtiolta jostakin Helsingin lähistöltä kiinteistö erillistä kurssikeskusta varten. Tuolloin ajatus jäi vain toiveeksi. Sibelius-Akatemian rehtori Ellen Urho tapasi ensi kertaa konsuli Yrjö Paloheimon 13.7.1985 Kallio-Kuninkalan tilalla olevassa punaisessa huvilassa, Ala-Kuninkalassa. Yrjö Paloheimo oli huolissaan tilan tulevaisuudesta. Päärakennus oli toiminut viimeksi ravintolana ja se oli todella murheellisen ränsistyneessä kunnossa. Hän kertoi turhaan pohtineensa, miten Kuninkala voisi liittyä musiikkiin ja ennen kaikkea Sibeliukseen. Ellen Urho ehdotti, että jos rakennukset kunnostettaisiin kurssikeskukseksi, Sibelius-Akatemia voisi kenties toteuttaa hänen toiveensa. Rakennusten peruskorjaustyöt aloitettiin elokuun alussa 1986. Rakennusten korjaus- ja sisustussuunnitelmat annettiin tuolloin sisustusarkkitehti Jatta von Konowin tehtäväksi. Yrjö Paloheimo tiesi Sibelius-Akatemian suunnitelmien toteutuvan Kuninkalassa, mutta ei ehtinyt sitä itse nähdä. Hän kuoli keväällä 1986. Kallio-Kuninkalan kurssikeskus aloitti toimintansa 1.8.1987. Vuonna 1999 kuollut Leonora Paloheimo kävi Kallio-Kuninkalassa kesällä 1987 ja 1990. 20 21

KALLIO-KUNINKALA 2000-LUVUN VAIHTEESSA Ossi Peura Minun taiteeni vaatii toisenlaista ympäristöä. Helsingissä kuoli kaikki laulu sisälläni Näin perusteli Jean Sibelius elämäänsä Ainolassa. Tästä näkökulmasta Kallio-Kuninkalan kurssikeskusta on määrätietoisesti kehitetty Sibelius-Akatamian toimesta itsenäiseksi toimintayksiköksi. Kallio-Kuninkala tarjoaa palvelujaan sisäisille ja ulkopuolisille asiakkaille sekä yliopiston yhteistyötahoille, huomioiden yliopiston tavoitteet sekä Järvenpään alueen musiikkikulttuurin kehitystarpeet. Toiminnan määrällistä kasvua kuvaa hyvin mm. asiakasmäärän kehittyminen. Vuonna 1994 se oli n. 2500 henkeä ja 2000- luvulla asiakasmäärät ovat vakiintuneet yli 6000:een vuosittain. Käyttöpäiviä oli vuonna 1994 noin 170 ja 2000-luvulla käyttöpäivät ovat vakiintuneet 330-350 päivän välille. Suotuisan kehityksen on mahdollistanut ns. kolmisointuyhteistyö. Järvenpään kaupunki on tukenut rahallisesti Sibelius-Akatemian toimintaa Kallio-Kuninkalassa. Paloheimon-säätiön rahallinen tuki on ohjautunut musiikkikeskuksen käytön tukemiseen, sen puitteiden ylläpitämiseen ja uusinvestointien rahoittamiseen. Yhteistyön hedelmiä ovat mm. Kallio-Kuninkala -festivaalin syntyminen vuonna 1996 ja kansainvälisen mestarikurssiohjelman käynnistäminen vuonna 2002. Kallio-Kuninkala toimii myös Tuusulanjärven kamarimusiikki- ja Sibelius Viikko tapahtumien keskuksena. Sibelius-Akatemian musiikki-, koulutus- ja kurssitoiminta Kallio-Kuninkalassa on monipuolistunut ja yleisölle suunnattujen konserttien ja tapahtumien voimakas kasvu on jatkunut viime vuosien aikana. Kesäkuussa 2002 solmivat Järvenpään kaupunki, Sibelius-Akatemia ja Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkala nimistä kurssikeskusta koskevan kymmenvuotisen yhteistyösopimuksen. Tämän ns. kolmikantasopimus mukaisesti Järvenpään kaupunki tukee tietyllä summalla vuosittain Sibelius-Akatemiaa, joka puolestaan järjestää Järvenpään kaupungin tarpeisiin sopivaa konserttitoimintaa ja on mukana erilaisissa kulttuurihankkeissa. Säätiö puolestaan sitoutui uudisrakennusinvestointeihin ja Sibelius-Akatemiaa palvelevaan kurssikeskuksen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Vuoden 2005 lopulla yhteistyösopimus uusittiin käsittämään vuodet 2006 2015. 22 23

YHTEYSTIEDOT: Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala Ristinummentie 6 04400 Järvenpää puh. (09) 271 1711 fax (09) 271 2577 tiina.kuisma@siba.fi LÄHTEET: KIRJALLISUUS Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö Kallio-Kuninkala Ristinummentie 21 04400 Järvenpää puh./fax 09-287 686 info@kuninkala.fi Asiamies Lauri Paloheimo puh. 040-777 8990 www.kuninkala.fi Annala Vilho Vuorineuvos K.A. Paloheimo - suomalaisen talouselämän uranuurtaja ja merkkimies (käsikirjoitus) Halonen Antti Taiteen juhlaa ja arkea Tuusulan taiteilijasiirtolan värikkäitä vaiheita Kivestä Sibeliukseen Kustannusosakeyhtiö Tammi 3. painos 1982 Ulla Kervinen Rakennuskulttuurin ja kulttuurimaiseman tausta ja säilyminen Järvenpäässä Lehtikarin kirjapaino Järvenpää 1988 Paloheimo Martti K. Hj Brander-Paloheimo-suvun jäsenen Lopen kirkkoherra Branderin jälkeläiset 1852 1988 (Brander Paloheimo-suvun sukukirja), 1989, yksityispainos KESKUSTELUT, HAASTATTELUT JA JULKAISEMATON AINEISTO Kolehmainen Juhani Laitinen Helmi Lepäntalo Outi Paloheimo Arvi Paloheimo, Lauri Peura Ossi Pylkki Kaarina Toppi Marko Urho Ellen von Weymarn, Rabbe Vuori Harri Holma Sirkka Tuusulan rantatie Pekka Halosen aikaan Rantatien ja Kirkkotien varren asukkaita 1900-luvun alkupuolella Sisälähetysseuran kirjapaino Pieksämäki 1990 Järvenpään kaupunki Koulujen kauppalasta kaupungiksi 1953 ja 1980 24 25