Matkailutulo ja -työllisyys Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa 2009 ja 2010 Ari Karppinen Saku Vähäsantanen Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön julkaisusarja A Publication of Turku School of Economics, Pori Unit
TURUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU PORIN YKSIKKÖ Matkailutulo ja -työllisyys Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa 2009 ja 2010 Julkaisusarja A Ari Karppinen Saku Vähäsantanen syyskuu 2011
Matkailutulo ja -työllisyys Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa 2009 ja 2010* Karppinen, Ari Vähäsantanen, Saku Julkaisusarja A Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Nro A38/2011 ISSN 1799-7070 ISBN 978-952-249-165-7 syyskuu 2011 * Kiitämme erikoistutkija Arja Lemmetyistä ja yliassistentti Teemu Haukiojaa sisältöön ja rakenteeseen liittyvistä parannusehdotuksista. Luonnollisesti tutkimuksessa mahdollisesti olevat virheet ovat tutkijoiden vastuulla. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 2
Selvityksen tilaajana on toiminut Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy (POSEK) ja Porin Seudun Matkailu Oy MAISA. Selvitys on toteutettu Porin seudun koheesio- ja kilpailukykyohjelmaan (KOKO-ohjelma) ja Sijoitu ja matkaile Porin seudulla - projektiin liittyvänä hankkeena. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet Porin Seudun Matkailu Oy MAISAsta toimitusjohtaja Kristian Vainio, myynti- ja markkinointijohtaja Maria Suni, markkinointipäällikkö Kirsi Sainio, Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy POSEKista kehittämispäällikkö Jytta Poijärvi-Miikkulainen ja ohjelmakoordinaattori Mikko Kotiranta sekä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä erikoistutkija Arja Lemmetyinen ja yliassistentti Teemu Haukioja. Hankkeen käytännön toteuttajina ovat olleet Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön tutkijat Ari Karppinen ja Saku Vähäsantanen. Copyright Ari Karppinen, Saku Vähäsantanen Turun yliopisto Turun kauppakorkeakoulu ISSN 1799-7070 ISBN 978-952-249-165-7 Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 3
TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tausta, tarkoitus ja tavoitteet Matkailu on yksi nopeimmin kasvavista aloista globaalisti. Luonteenomaista on, että matkailun palveluprosessit ovat työvaltaisia ja usein paikallisia. Matkailun vaikutukset eivät jakaudu maantieteellisesti tasaisesti ja matkailukysyntä reagoi voimakkaasti kokonaistulojen vaihteluihin. Matkailun alueellisten vaikutusten kvantitatiivinen arvioiminen ja seuraaminen on siten tärkeää, mutta samalla monilta osin tutkimuksellisesti haastavaa. Matkailu ei muodostu mistään yhdestä toimialasta, vaan liittyy useisiin ja alueellisesti erilaisiin taloudellisiin toimintoihin. Käsillä olevan tutkimuksen tarkoituksena on kehittää riittävän yksinkertainen ja luotettava malli kohdealueiden vuosittaisen matkailutulon ja -työllisyyden arvioimiseksi. Yksinkertaisuus merkitsee sitä, että tulokset voidaan vuosittain helposti päivittää ja luotettavuus sitä, että keskeinen aineisto on virallisiin tilastoihin perustuvaa ja mallin rakentaminen perustuu alan tutkimuksiin. Konkreettisena tutkimuksellisena tavoitteena on ensiksikin laskea mallilla välitön ja kokonaismatkailutulo ( ) ja -työllisyys (henkilötyövuosi, htv) Satakunnassa sekä välitön matkailutulo ja -työllisyys Porin seutukunnassa ja sen kunnissa (Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pori ja Ulvila) koskien alueen yrityksiä ja vuosia 2009 sekä 2010. Matkailutulo ja -työllisyysarvioita lasketaan siten 48 kpl. Toisena tutkimuksen tavoitteena on arvioida matkailun taloudellista merkitystä valituilla kohdealueilla. Aluekehittämisen näkökulmasta tutkimus tuottaa yhtenäisen tavan seurata säännöllisesti keskeisiä matkailun taloudellisia vaikutuksia. Käytetyt aineistot, menetelmät ja rajaukset Tutkimuksen perusaineistona käytetään Tilastokeskuksesta erikseen tilattua matkailutoimialojen ja - tuotteiden aineistoa. Alueina ovat Satakunta, Porin seutukunta ja sen kunnat. Muuttujina ovat yritysten liikevaihto (milj. ) ja niiden työllisyys (htv). Matkailutoimialojen matkailutuoteosuudet on määritelty alueellisen matkailututkimuksen perusteella (Konttinen 2006). Samoja matkailutoimialamääritelmiä ja -tuoteosuuksia käytetään kaikilla aluetasoilla. Alueelliset kerrannaisvaikutukset on laskettu maakuntatasolla hyödyntämällä kansainvälisissä matkailututkimuksissa käytettyä yksinkertaista keynesiläistä kerrointa. Siinä on huomioitu erikseen ns. ensimmäisen kierroksen tulovuodot matkailutoiminnassa ja Satakuntaa koskevan aineiston avulla alueelliset rajakulutusalttiudet ja tulonmuodostusalttiudet. Kerrannaisvaikutukset on huomioitu vain maakuntatasolla, koska tyypillisesti pienien talousalueiden tulonkiertojen vuodot ovat niin merkittäviä, että kerrannaisvaikutukset jäävät pieniksi. Tilastoaineistot on saatavilla keväällä 2011 koskien vuotta 2009. Tässä tutkimuksessa on esitetty kuitenkin em. malliin ja Satakunnan matkailualojen liikevaihdon ja Satakunnan yritystoiminnan kokonaistyöllisyyden kehitykseen vuonna 2010 perustuen (Tilastokeskuksen toimialoittainen alueellinen suhdanneaineisto) ennakkoarviot vuoden 2010 välittömästä matkailutulosta ja -työllisyydestä kaikilla tarkastelluilla alueilla. Mallilla voidaan laskea vuosittain matkailutulo- ja työllisyys. Siten vuoden 2012 keväällä saadaan vuoden 2010 lopulliset matkailutulo ja -työllisyysarviot ja vastaavasti ennakkoluvut vuodelle 2011. Keskeisenä rajauksena välittömän matkailutulon osalta tässä ei ole huomioitu vapaaajan asuntojen omistamiseen liittyvää laskennallista matkailutuloa (käytetty liikevaihtomuuttujaa). Kerrannaisvaikutuksia ei ole disaggregoitu toimialoittain huomioiden toimialojen alueelliset panostuotoskytkennät. Tutkimuksen tulokset Satakunta Vuonna 2009 Satakunnan välitön matkailutulo on 180 milj. ja kerrannaisvaikutukset huomioiva kokonaismatkailutulo 243 milj.. Vastaavasti vuonna 2010 välittömän matkailutulon ennakkoarvio Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 4
on 188 milj. ja kokonaismatkailutulon 254 milj.. Välitön matkailutyöllisyys vuonna 2009 Satakunnassa on 1610 henkilötyövuotta ja kokonaismatkailutyöllisyys 1910 htv. Mallilla lasketut ennakkoarviot välittömälle ja kokonaismatkailutyöllisyydelle vuonna 2010 ovat 1570 htv ja 1890 htv. Lievä lasku matkailutyöllisyydessä johtuu siitä, että työllisyys Satakunnassa on kokonaisuudessaan laskenut vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009. Matkailun taloudellinen merkitys on Satakunnassa 1,5 % (välittömän matkailuliikevaihdon osuus maakunnan kokonaisliikevaihdosta) 2,5 % luokkaa (välittömän matkailutyöllisyyden osuus koko maakunnan yrityshenkilöstöstä). Jos huomioidaan kerrannaisvaikutukset, niin merkitys on luonnollisesti tätäkin korkeampi. Porin seutukunta Vuonna 2009 Porin seutukunnan välitön matkailutulo on 132 milj. ja vuonna 2010 välittömän matkailutulon ennakkoarvio on 138 milj.. Porin seudun välitön matkailutyöllisyys vuonna 2009 on 1030 htv ja vuonna 2010 se on 1000 htv. Porin seudun osuus Satakunnan välittömästä matkailutulosta on 73 % ja matkailutyöllisyydestä 64 %. Matkailun taloudellinen merkitys Porin seutukunnan taloudelle on välittömän matkailutulon osalta 2,0 % (matkailuliikevaihdon osuus seudun kokonaisliikevaihdosta) ja välittömän matkailutyöllisyyden osalta hieman yli 3 % alueen yrityshenkilöstöstä. Matkailun taloudellinen merkitys Porin seutukunnalle siis ylittää selvästi koko maakunnan merkitystason. Porin seudun kunnat Vuonna 2009 Porin seudun kuntien (suuruusjärjestys absoluuttisten määrien suhteen) välittömät matkailutulot ja niiden osuudet (% koko seutukunnan matkailutulosta) ovat seuraavat: Pori 100,4 milj. (76 %), Huittinen 7,7 milj. (6 %), Harjavalta 5,6 milj. (4 %), Ulvila 5,6 milj. (4 %), Kokemäki 4,3 milj. (3 %), Nakkila 2,6 milj. (2 %), Merikarvia 2,5 milj. (2 %), Pomarkku 1,9 milj. (2 %) ja Luvia 1,0 milj. (1 %). Sen sijaan tarkasteltaessa matkailun taloudellista merkitystä kunnittain (matkailun osuus yritysten kokonaisliikevaihdosta kunnassa) vuonna 2009 saadaan järjestyksestä edelliseen verrattuna varsin erilainen: Pomarkku (5,4 %), Merikarvia (2,8 %), Pori (2,5 %), Ulvila (1,9 %), Kokemäki (1,9 %), Huittinen (1,7 %), Luvia (1,2 %), Nakkila (0,5 %) ja Harjavalta (0,5 %). Vastaavasti vuonna 2009 välittömän matkailutyöllisyyden suhteen absoluuttiset työllisyys- (htv) ja jakaumaosuusluvut (%) ovat kunnittain seuraavat: Pori 745 htv (72 %), Huittinen 78 htv (8 %), Harjavalta 57 htv (5 %), Kokemäki 44 htv (4 %), Ulvila 42 htv (4 %), Merikarvia 28 htv (3 %), Nakkila 19 htv (2 %), Luvia 9 htv (1 %) ja Pomarkku 6 htv (1 %). Taloudellisen merkityksen suhteen (matkailutyöllisyyden osuus kunnan yrityshenkilöstöstä) kuntajärjestys osuuksineen on seuraava: Merikarvia (5,0 %), Pori (3,4 %), Huittinen (2,7 %), Kokemäki (2,5 %), Harjavalta (2,3 %), Ulvila (2 %), Pomarkku (2 %), Luvia (2 %) ja Nakkila (1,5 %). Kaiken kaikkiaan Pomarkkua lukuun ottamatta kaikissa kunnissa työllisyysosuudet ovat liikevaihtoosuuksia korkeammat, joka implikoi selkeästi sitä, että matkailutoiminta on selvästi työllistävää. Vuoden 2010 matkailutulon (milj. ) ja -työllisyyden (htv) ennakkoarviot ovat kunnittain (aakkosjärjestys) seuraavat: Harjavalta 5,9 milj. (56 htv), Huittinen 8,1 (76), Kokemäki 4,5 (43), Luvia 1,0 (9), Merikarvia 2,7 (27), Nakkila 2,7 (19), Pomarkku 2,0 (6), Pori 105,1 (727) ja Ulvila 5,8 milj. (41 htv). Johtopäätökset Tutkimuksessa kehitettiin laskennallisesti yksinkertainen helposti päivitettävä ja Tilastokeskuksen tilastoihin ja luokituksiin sekä matkailuvaikutustutkimuksiin perustuva alueellisen (Satakunta, Porin seutukunta ja Porin seutukunnan kunnat) matkailutulon ja -työllisyyden laskentamalli. Mallilla voidaan laskea vuoden (t) keväällä vuoden (t-2) välitön ja kokonaismatkailutulo ja -työllisyys julkaistujen lopullisten tilastojen pohjalta ja vuoden (t-1) matkailuvaikutuksista voidaan esittää ennakkoarviot. Ennakkolukujen estimointiin käytetään Tilastokeskuksen erikseen toimittamaa maakunnallista ja toimialoittaista suhdanneaineistoa. Tällaiset vuoden (t-1) ennakkoluvut tarkentuvat lopullisiksi vuonna (t+1) tehtäessä mallipäivitykset vuosittain. Saman mallin käyttämisen etuna on se, että vuosittain toistuvat laskelmat mahdollistavat luotettavamman matkailualan taloudellisen kehityksen ajassa tapahtuvan seurannan ja päivityslaskelmien tekemisen kustannukset ovat alhaiset. Tulosten luotettava vertaaminen muiden Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 5
alueiden tai aikaisemmin tehtyihin muihin tutkimuksiin ei ole mahdollista johtuen alueiden erilaisuudesta ja eri tutkimuksissa käytettyjen tutkimusmenetelmien kirjavuudesta. Kaikesta huolimatta tuloksia tulkittaessa on syytä pitää mielessä muutamia varaumia, jotka samalla toimivat mallin jatkokehittämiskohteena. Ensiksikin tässä käytetty maakuntatason matkailutoimiala ja -tuotemäärittely (käytännössä siis toimialojen matkailutuoteosuuksien määrittely) ei ota huomioon kuntakohtaisia eroja. Jotta kuntatason tulokset tarkentuisivat, niin jatkossa olisi syytä pyrkiä selvittämään kuntakohtaisesti em. osuuksia. Käytännössä tällaisessa tapauksessa tulisi kerätä kyselyaineisto, jonka tuloksia voidaan käyttää useamman päivityksen yhteydessä. Toiseksi tässä tutkimuksessa ei huomioida matkailutuloon vapaa-ajan asumisen laskennallista tuloa, joka sekin toisi paremmin esiin kuntien erityispiirteet. Esimerkiksi Luvian (81 %) ja Merikarvian (86 %) kunnissa vapaa-ajan asuntojen määrä suhteessa rakennuskantaan on suuri verrattuna vaikkapa Poriin (17 %), joskin absoluuttisesti tarkastellen Porin vapaa-ajan asuntojen määrä (4120) on 2/3 koko Porin seutukunnan vapaa-ajan asuntojen määrästä. Kolmanneksi malli ei täysin ota huomioon matkailutapahtumien vuosittaisia matkailutulo- ja -työllisyysvaihteluita. Tällaisten tapahtumien talousvaikutukset voivat vaihdella vuosittain ja niiden jakauma alueittain voi olla hyvin erilainen. Yleensä matkailutapahtumien tarkempaan arviointiin tarvittaisiin erillistutkimusta. Neljänneksi käsillä oleva tutkimus on pyrkinyt arvioimaan pelkästään matkailun kysyntäperusteisia tulo- ja työllisyysvaikutuksia ja muut vaikutukset on jätetty tutkimustavoitteen mukaisesti huomiotta. Keskeisiä matkailualan kehittämisen näkökulmia olisi matkailuyritysten ja -toimijoiden paikallisten, alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten verkostojen analyysi. Tyypillisesti matkailu on toimiala, jolle on ominaista merkittävä horisontaalinen ja vertikaalinen riippuvuus. Avainsanat: Matkailutulo, matkailutyöllisyys, Satakunta, Porin seutukunta, Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Ulvila, välittömät vaikutukset, kerrannaiset vaikutukset Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 6
Sisällys TIIVISTELMÄ... 4 KUVIOLUETTELO... 8 TAULUKKOLUETTELO... 9 1. JOHDANTO... 10 1.1. Matkailun taloudellinen merkitys... 10 1.2. Selvityksen tavoitteet, rajaukset ja aiemmat tutkimukset... 13 1.3. Selvityksen toteutus... 15 2. TALOUDELLISTEN MATKAILUVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT... 16 2.1. Matkailun käsitteet ja määritelmät... 16 2.2. Matkailukäsitteiden tilastollinen operationalisointi... 18 2.3. Aineistot... 23 2.4. Menetelmät... 26 3. ALUEELLISET MATKAILUTULO- JA -TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET... 33 3.1. Matkailutulo ja -työllisyys Satakunnassa... 33 3.2. Matkailutulo ja -työllisyys Porin seutukunnassa... 35 3.3. Matkailutulo ja -työllisyys Porin seudun kunnissa... 36 4. JOHTOPÄÄTÖKSET... 40 LÄHTEET... 47 Liite 1. Tutkimuksen keskeisiä matkailuun liittyviä käsitteitä ja sanastoa... 51 Liite 2. Alueellinen matkailun kokonaisvaikutusmalli... 57 Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 7
KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Matkailun merkitys OECD-maissa 2007 (välitön matkailutulo- ja - työllisyysosuus, %)...11 Kuvio 2. Matkailu-, vapaa-aika- ja elämyskäsitteet taloustieteessä...17 Kuvio 3. Operationaalisen matkailun käsitteen tyypilliset dimensiot...18 Kuvio 4. Matkailutuotteiden perusryhmittely...20 Kuvio 5. Esimerkkikuvio hotellien aikaansaamasta kerroinvaikutusmekanismista alueella...29 Kuvio 6. Välitön ja kokonaismatkailutulo ja -työllisyys Satakunnassa, 2009....34 Kuvio 7. Välitön matkailutulo (milj., %) Porin seudun kunnissa 2009...36 Kuvio 8. Välitön matkailutulo (milj. ) Porin seudun kunnissa 2010...38 Kuvio 9. Välitön matkailutyöllisyys (htv, %) Porin seudun kunnissa 2009...38 Kuvio 10. Välitön matkailutyöllisyys (htv) Porin seudun kunnissa 2010...39 Kuvio 11. Matkailun merkitys Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa (liikevaihto- ja työllisyysosuudet) 2009...40 Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 8
TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Selvityksen keskeiset tavoitteet (X = matkailumallilla selvitettävä asia)14 Taulukko 2. Matkailutuote-toimialamatriisi...22 Taulukko 3. Matkailutuotteet...23 Taulukko 4. Matkailutoimialat...24 Taulukko 5. Matkailun alueellinen tulokerroin...32 Taulukko 6. Satakunnan matkailutulo (milj. ) ja -työllisyys (htv) 2009 ja 2010...34 Taulukko 7. Välitön matkailutulo ja -työllisyys Porin seutukunnassa 2009 ja 2010..35 Taulukko 8. Porin seudun kuntien yritysten liikevaihto- ja työllisyysosuudet Porin seutukunnassa 2009...37 Taulukko 9. Tutkimuskysymysten mukaiset tulokset...41 Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 9
1. JOHDANTO 1.1. Matkailun taloudellinen merkitys Matkailu on globaali ja kasvava toimiala. Maailmantalouden reaalinen kasvu vuosina 2000 2010 on ollut keskimäärin 3,7 % (IMF 2011) ja samaan aikaan pelkästään kansainvälisen matkailun määrällinen kasvu maailmassa on ollut 3,4 % (international arrivals) ja kansainvälisten matkailijoiden aikaansaamat tulot ovat kasvaneet tätäkin enemmän riippuen laskennallisista valuutoista (UNWTO 2011). Maailman matkailujärjestö (UNWTO 2011) arvioi, että noin puolet (51 %) kansainvälisestä matkailusta maailmassa liittyy vapaa-ajan matkailuun (lomat ja muu vapaa-aika) vuonna 2010, yli neljännes (27 %) vierailuihin sukulaisten ja ystävien luona, sekä mm. terveys- ja hyvinvointi- sekä uskontoperusteisiin syihin, 15 % liittyy työperäisiin matkoihin ja 7 % on sellaisia, joiden tarkoitusta ei ole voitu tilastoida. Vuonna 2010 kiinalaiset ovat nousseet kolmanneksi suurimmaksi rahankäyttäjäksi kansainvälisessä matkailussa heti saksalaisten ja yhdysvaltalaisten jälkeen. Viime vuosien kasvu on ollut kiinalaisten osalta yli 20 % vuodessa, kun esimerkiksi saksalaisten ja yhdysvaltalaisten kansainvälisen matkailukulutuksen kasvu on ollut 2009 miinusmerkkistä ja vuoden 2010 osalta vain alle 2 %:n kasvussa (UNWTO 2011, 10). UNWTO:n tilastoissa ei ole huomioitu maiden sisäistä kotimaan matkailua. Vuosittainen kansainvälisen matkailun kasvu on ollut erityisen nopeaa kehittyvissä maissa (5,6 %) ja tämän kehityksen arvioidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. UNWTO (2011, 11) raportoi tekemiinsä pitkän aikavälin kasvuennusteisiin perusteisiin, että Itä- Aasian/Tyynenmeren alueen kansainvälisten matkailijoiden alueelle saapuminen kasvaa keskimäärin 6,5 % vuosittain vuosina 1995 2020, kun vastaava kasvu Euroopassa jää 3,0 %:iin. Silti Eurooppa säilyy edelleen vuonna 2020 merkittävimpinä kansainvälisten matkailijoiden kohdealueena (45,9 %), kun seuraavaksi merkittävimmän alueen, Itä- Aasia/Tyynenmeren alue, vastaava markkinaosuus on ennusteen mukaan neljännes (25,4 %). Kaiken kaikkiaan kansainvälisen matkailun odotetaan lähes kaksinkertaistuvan vuodesta 2010 vuoteen 2020. (UNWTO 2011, 11.) OECD-maihin suuntautunut matkustaminen ja turismi ovat kasvaneet keskimäärin nopeammin kuin maiden kokonaistuotanto viimeisen 20 vuoden aikana. Nykyään kokonaismatkailutulon osuus (välittömät ja epäsuorat vaikutukset) OECD-maiden BKT:sta on keskimäärin 11 % ja sen työllisyysosuus kokonaistyöllisyydestä on sitäkin Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 10
korkeampi. Useimmissa kaikkien kehittyneimmistä OECD-maista matkailu on työvoimavaltainen elinkeinosektori. (OECD 2010 ja ks. kuvio 1 korkeampi punainen pylväs.) Lähde: OECD 2010 Kuvio 1. Matkailun merkitys OECD-maissa 2007 (välitön matkailutulo- ja - työllisyysosuus, %) Matkailu on tyypillisesti toimintaa, jonka taloudellinen merkitys vaihtelee maittain ja sen merkitys maiden sisällä ei ole myöskään alueellisesti tasaisesti jakaantunut. Esimerkiksi kuntakohtaiset erot voivat olla hyvin merkittäviä. Suomessa välitön matkailutulon BKT-osuus (2007) on keskimäärin 2,3 % ja työllisyysosuus 4,7 % (Tilastokeskus 2009, matkailutilinpito, ks. kuvio 1). Koko Suomen matkailukulutuksesta (kotimainen ja ulkomainen) vuonna 2006 ylivoimaisesti eniten suuntautuu Uudellemaalle (45 %, 4,6 mrd. ). Matkailun merkitys (suoran matkailutulon osuus alueellisesta arvonlisäyksestä) on kuitenkin ylivoimaisesti suurin Ahvenanmaan maakunnalle (7,6 %). Satakunnalle matkailun taloudellinen merkitys on ollut 2000-luvulla hieman kasvava, mutta matkailutulon taso on toiseksi alhaisin Suomen maakunnista (1,8 %, euromäärin vajaa 250 milj. ). Vuonna 2000 matkailun taloudellinen merkitys Satakunnassa oli kaikkein alhaisin maakunnistamme. (Konttinen 2008, 14 17.) Aiemmin tehtyjen (TaY 2002, Leppäniemi 2007) suurelta osin yllä oleviin tilastoihin heikosti verrattavissa olevien selvitysten mukaan Porin seutukunnan välitön Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 11
matkailutulo on vuonna 2006 170 milj. ja välitön matkailutyöllisyys n. 830 henkilöä. Leppäniemen tutkimuksen mukaan kokonaismatkailutulon vaikutus (huomioitu kerrannaiset vaikutukset ilman johdettuja vaikutuksia) on noin 20 % välitöntä vaikutusta korkeampi ja kokonaistyöllisyysvaikutus on lähes välittömän vaikutuksen suuruinen (840 900 henkeä) (Leppäniemi 2007, 13 15). Kunta- tai maakuntakohtaisia vaikutuksia Leppäniemen tutkimuksessa ei ole tarkasteltu. 1 Kaiken kaikkiaan matkailuvaikutusten mittaaminen ei ole helppo tehtävä (esim. Vanhove 2005). Keskeinen tutkimuksellinen haaste syntyy siitä, ettei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä käsitteellistä eikä myöskään operationaalista määritelmää sille, mitä on matkailu. Yleisesti ollaan kuitenkin yhtä mieltä joistakin matkailuun tyypillisesti liitettävistä ominaisuuksista (ks. esim. Burkart ja Medlik 1974): matkailu koostuu ihmisten siirtymisestä matkasta normaalista asuin- ja työpiiristä matkakohteeseen ja matkakohteessa olemisesta; matkailukulutus on lyhytaikaista ja kausiluonteista; matkailukysynnän tulojousto on tyypillisesti korkea (s.o. tulojen muutos saa aikaan suuremman ja samansuuntaisen matkailukysynnän muutoksen); matkailu on kasvuala (kasvaa nopeammin kuin kokonaistuotos) ja erityisesti kehittyneissä maissa matkailuala on työvoimavaltaista suhteessa perinteisiin toimialoihin; matkailun tarjonta on tyypillisesti pienten ja keskisuurten yritysten paikallista palvelutoimintaa, jossa matkailutuotteiden ja -kohteiden keskinäinen riippuvuus on merkittävää ja kuluttajat osallistuvat suoraan palvelutapahtumaan. 1 Arvioitaessa matkailutulon vaikutuksia yksittäisen alueen tyypillisesti kunnan, seutukunnan tai maakunnan näkökulmasta Suomessa on tyypillisesti käytetty tulo- ja/tai menomenetelmään. Tulomenetelmässä taloudellisia vaikutuksia tutkitaan tyypillisesti yrityskyselyyn ja menomenetelmässä matkailijakyselyyn perustuen. Tulo- ja menoperusteiset arviolaskelmat voidaan tehdä myös tilastoperusteisesti. Tällaista mallia ja kehitettyjä menetelmiä kutsutaan usein pohjoismaiseksi matkailutulomalliksi. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 12
Operationaaliseen matkailun määritelmään liittyen matkailun vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että kansan-/aluetalouden tilinpidossa ei ole määriteltävissä matkailutoimialaa, vaan matkailulla on suoraa vaikutusta useille toimialoille. Luvussa 2 tarkastellaan lähemmin matkailun määritelmiä matkailuvaikutusten arvioimisen näkökulmasta ja matkailun liittymistä muihin läheisiin käsitteisiin. 1.2. Selvityksen tavoitteet, rajaukset ja aiemmat tutkimukset Käsillä olevan selvityksen keskeisenä perustarkoituksena on tuottaa määrällistä tilastoihin perustuvaa tietoa matkailun aikaansaamasta tulosta ( ) ja työllisyydestä (henkilötyövuotta, htv) Satakunnassa, Porin seutukunnassa ja sen kunnissa (Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Ulvila) vuosina 2009 ja 2010. Aluekehittämisen näkökulmasta selvityksessä on tarkoitus rakentaa luotettava, riittävän yksinkertainen ja helposti päivitettävä matkailutulon ja -työllisyyden arviointimalli. Kunta- ja seutukuntatasolla arvioidaan matkailun välitöntä tuloa ja työllisyyttä ja Satakunnan tasolla lisäksi matkailun välillisiä vaikutuksia (s.o. kerrannaiset ja johdetut vaikutukset). Selvityksen keskeiset tavoitteet on pelkistetty taulukkoon 1. Selvityksessä arvioidaan määrällisesti (, htv) kaiken kaikkiaan 48 matkailuvaikutusta eri aluetasoilla, eri vuosina ja eri muuttujien suhteen. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 13
Taulukko 1. Selvityksen keskeiset tavoitteet (X = matkailumallilla selvitettävä asia) Tutkimuskysymys: Kuinka suuri on Alueelliset vaikutukset 2009 ja 2010 Muuttujat Satakunnassa Porin seutukunnassa Porin seutukunnan kunnassa (i)* välitön matkailutulo ( ) X X X kokonaismatkailutulo** välitön matkailutyöllisyys (htv) X X X kokonaismatkailutyöllisyys** X * i = Porin seudun kunnat. 1.1.2010 Porin seutukunnassa on 9 kuntaa. Tosin ilmaistuna selvityksessä tarvitaan (9*2)+2+4 = 24 erillistä, alueellisesti poikkeavaa matkailutulo- ja työllisyysarviota/vuosi. Alueelliset matkailutulot lasketaan vuosille 2009 ja 2010 erikseen eli tuloksena saatavien kvantitatiivisten arvioiden kokonaismäärä on 48. ** Kokonaismatkailutulo- ja -työllisyys muodostuvat välittömistä, kerrannaisista ja johdetuista vaikutuksista. Seutukuntatason panos-tuotosmallia ei ole saatavilla. Tilastokeskus tuottaa panostuotoskerroinmatriiseja säännöllisesti vain koko maan tasolla ja erillisprojekteihin perustuen epäsäännöllisesti maakuntatasolla. Koska viimeisimmät maakuntatason panos-tuotostaulukot julkaistiin vuonna 2006 ja ne koskivat vuoden 2002 maakuntien talouden rakennetta, niin käsillä olevassa selvityksessä ei hyödynnetä alueellisia panos-tuotoskertoimia. Kerrannaisvaikutusten analysoimiseksi johdettiin erikseen ns. alueellinen (maakuntataso) keynesiläinen matkailutulokerroin (ks. myös esim. Vanhove 2005, matkailuun liittyen ja Vähäsantanen, Karppinen, Laamanen, Pernell ja Aalto-Setälä 2006, koskien Porin yliopistokeskusta tai Karppinen ja Oikarinen 2008, koskien OL3:n ulkomaalaisten työntekijöiden alueellisia kulutusvaikutuksia.) X Selvityksen keskeiset rajaukset ovat seuraavat: - Tilastokeskus ei julkaise säännöllisesti alueellista (maakuntatason) matkailun satelliittitilinpitoa ja erityisesti sitä ei ole saatavilla vuosilta 2009 ja 2010. Tämän vuoksi Tilastokeskuksen julkaistuja matkailutuloselvityksiä hyödynnetään vain määriteltäessä matkailuun liittyviä toimialoja ja niiden matkailutuotteiden liikevaihto-osuuksia. - Tässä selvityksessä ei arvioida erikseen matkailutapahtumien tulo- tai menovaikutuksia. Tapahtumien osalta näitä voitaisiin arvioida kyselyn perusteella. 2 - Tässä selvityksessä arviointi rajataan alueellisiin matkailumarkkinoihin liittyvään matkailutuloon ja -työllisyyteen. Tämä merkitsee, että esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen omistamiseen liittyvä laskennallinen 2 Kyselyyn perustuva menettely tapahtumien aikaansaaman välittömän tulo- tai menovirran euromääräisessä arvioimisessa on usein varsin epäluotettava. Varsinkin kansainvälisesti toteutettujen ja kansallisesti merkittävien suurtapahtumien, kuten Pori Jazzin, alueellisten vaikutusten arvioiminen (ml. paikallisverotulot, imagovaikutukset, paikalliset kulttuurin suurtapahtuman hyvinvointi- tai elämysvaikutukset) pelkästään matkailuun osallistuvien yritysten tulo-osuuksien tai tapahtumissa käyvien kulutusmenojen perusteella ei kuvasta niiden todellista vaikuttavuutta. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 14
matkailutuloa ei arvioida, mutta mökkiläisten paikallispalvelujen liikevaihtoa kasvattava markkinakulutus on laskelmissa mukana. Matkailun aluevaikutusten mittaamista kehitettiin alun perin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Ruotsissa (Frimodig 1959; Eriksson ja Wikström 1961). Suomessa Matkailun edistämiskeskus on esitellyt edellisen pohjalta kehiteltyä mallia MEK:n julkaisusarjassa ilmestyneessä tutkimuksessa vuonna 1983. Tämän jälkeen Suomessa on ilmestynyt tällä ns. pohjoismaisella mallilla tehtyjä kunta-, alue- ja jopa matkailukeskustason (Saariselkä, Kalajoen Hiekkasärkät) selvityksiä ainakin 49. Valtaosaltaan nämä kuntatason selvitykset on tehty Pohjois- ja Itä-Suomessa. Lähestymistapa on siten paljon käytetty käytännön selvitystyössä. Matkailun Kehitys Oy ja Haaga Tutkimus, jotka ovat tehneet runsaasti alan selvityksiä sekä kehittäneet mittaamista, eivät ole tuoneet tähän liittyviä toiminta- ja toteutusperiaatteita julki. (Kauppila 2007, 9-11.) Edellä mainittu merkitsee samalla sitä, että tulosten luotettavuutta ei voida (tieteellisin menetelmin) arvioida ja kuntien/tutkimusten välisen vertailun tekeminen tulosten suhteen ei ole mielekästä. 1.3. Selvityksen toteutus Kartoituksen varsinainen tekstiosio (luku 2) esittelee ensin lyhyesti tarkastelun matkailunäkökulmaa: keskeisiä teoreettisia ja operationaalisia käsitteitä (luvut 2.1 ja 2.2) käytettyä aineistoa (luku 2.3) ja analyysimenetelmiä (luku 2.4). Luvussa 3 esitellään tuloksia valitun kehikon mukaisesti: luku 3.1 Satakunta, luku 3.2 Porin seutukunta ja luku 3.3 Porin seutukunnan kunnat. Luvussa 4 on esitetty johtopäätökset. Liite 1 kokoaa tutkimuksen kannalta keskeisen tilastollisen käsitteistön ja sanaston. Liitteessä 2 on johdettu tämän selvityksen yhteydessä käytetty maakunnallinen matkailun kerroinvaikutusmalli. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 15
2. TALOUDELLISTEN MATKAILUVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT 2.1. Matkailun käsitteet ja määritelmät Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on arvioida määrällisesti matkailun alueellisia tulo- ja kysyntävaikutuksia. Jotta tavoitteisiin voidaan konkreettisesti vastata, täytyy olla suhteellisen tarkka määritelmä siitä, mitä matkailulla tarkoitetaan. Tarkastellaan seuraavaksi (luku 2.1) matkailun käsitettä talousperusteisen matkailututkimuksen valossa sekä matkailun operationaalista määritelmää nimenomaan tämän selvityksen yhteydessä (luku 2.2). 3 Matkailututkimuksessa matkailua pidetään yleensä enemmän ilmiöiden ja suhteiden kokoelmana kuin yksittäisenä tapahtumana (Burkart ja Medlik 1974). Niinpä matkailututkimuksessa matkailun määrittelemistä pidetään haastavana tehtävänä. Usein matkailu määritellään tutkimuksissa tapauskohtaisesti, jolloin matkailun käsitteellinen sisältö on muuttunut myös ajan saatossa. Matkailututkimuksen pioneerit Hunziker ja Knapf (1942) ovat esittäneet yhden vanhimmista käsitteellisistä määritelmistä matkailulle (Vanhove 2005): matkailu on niiden suhteiden ja ilmiöiden summa, jotka syntyvät matkustamisesta ja olemisesta matkan kohteessa vieraspaikkakuntalaisena kuitenkin vain niin kauan, että oleminen ei johda pysyvään asumiseen ja se ei liity pysyviin tai väliaikaisiin tulonhankkimistoimiin. Tässä määritelmässä kuitenkin esimerkiksi liikematkat on suljettu määritelmän ulkopuolelle. Toiseksi siinä ei ole otettu kantaa matkan vähimmäiskestoon tai paikallisuuden laajuuteen. Vuonna 1981 AIEST (Association Internationale d Experts Scientifiques du Tourisme) määritteli matkailun seuraavasti: 3 On syytä yhtäältä huomata, että myös matkailun empiirisen ei vain teoreettisen taloustutkimuksen yhteydessä matkailun käsitteellinen määritteleminen on syytä tehdä. Esimeriksi Franz, Laimer ja Smelar (2001) ovat arvioineet, että matkailun satelliittitilinpitoon perustuva arvonlisäysperusteinen matkailutulo on 8,7 % kokonaistuotannosta Itävallassa vuonna 1999. Sen sijaan turismi ja muu elämystalous yhteensä on lähes kaksinkertainen (15,5 %/BKT). Toisaalta on syytä muistaa, että enenevissä määrin matkailututkimuksessa on ryhdytty käyttämään myös laadullisen tutkimuksen menetelmiä (Dann ja Phillips, 2001). Botterill, Gale ja Haven (2003) tutkivat Iso-Britanniassa tehtyjä väitöskirjoja ja esittävät tuloksenaan, että kvantitatiivisia ja laadullisia menetelmiä ilmoitettiin käytetyn lähes samassa suhteessa. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 16
matkailu on sellaisten keskinäisten suhteiden ja ilmiöiden kokonaisuus, joka johtuu ihmisten matkustamisesta ja seisahtamisesta paikoissa, jotka eivät ole heidän koti- ja työpaikkakuntiaan joko vapaa-aikanaan tai liikematkoilla tai opiskellakseen. Myöhemmin matkailun käsitettä on ryhdytty enemmän yhdistämään tutkimuksellisesti ihmisten ajankäyttöön ja siihen liittyviin käsitteisiin, kuten elämyksen käsitteeseen. Tällöin korostuvat myös matkustamisen insentiivit. Kuviossa 2 on kuvattu matkailun käsitettä suhteessa ajankäyttöön ja elämyksen käsitteeseen. Vapaa-aika Työaika KULUTTAJAN AJAN JAKAAN- TUMINEN Elämysten hankinta VAPAA-AJAN KULUTUKSEN MOTIIVI Kodissa tapahtuvat elämykset Kodin ulkopuoliset elämykset ELÄMYSTEN ALUEELLINEN JAKAANTUMINEN: koti muu maailma markkinattomat - markkinalliset Matkailu: vapaa-aikana ja työmatkailu Elämysten, vapaa-ajan ja matkailun taloustiede Kuvio 2. Matkailu-, vapaa-aika- ja elämyskäsitteet taloustieteessä Lähde: Tribe 2011, mukaillen Kuvion 2 määritelmässä korostuu matkailun kaksijakoisuus eli se on yhtäältä työhön liittyvää, ja toisaalta se liittyy vapaa-ajan eläymykselliseen käyttöön kodin ulkopuolella. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 17
Tässä taloustiedelähtöisessä määritelmässä ei korostu kodin ulkopuolella tapahtuvan matkailun pituus, eikä toisaalta korostu työmatkailussa sen poikkeavuus tavalliseen kodin ja työpaikan väliseen matkustamiseen. Tehtäessä matkailun käsitteen tilastollista operationaalista määrittelyä joudutaan näihinkin seikkoihin ottamaan kantaa. Näitä seikkoja tarkastellaan seuraavassa luvussa. 2.2. Matkailukäsitteiden tilastollinen operationalisointi Matkailun ja matkailijan tarkempi kuin edellisessä luvussa kuvattu käsitteellinen määrittely on aina tarpeen pyrittäessä käytännön tasolla arvioimaan matkailun alueellisia vaikutuksia määrällisesti (ks. esim. Mieczkowski 1990). Perustuen De Brabanderin (1992) esitykseen Vanhove (2005) erottaa matkailun operatiivisessa määritelmässä kaksi perusulottuvuutta: (1) matkustamisen ja (2) olemisen matkakohteessa. Tämä voidaan edelleen jakaa kuvion 3 mukaisiin alaluokkiin, joista tilastolaatijat tyypillisesti käyttävät täsmällisiä raja-arvoja (ibid. 2005). MATKAILU Matkustaminen Oleskelu kohteessa Matkan pituus etäisyytenä tavanomaisesta ympäristöstä Matkan kohde suhteessa tavanomaiseen ympäristöön Matkustustapa Oleskelun kesto Oleskelun tarkoitus Majoitusmuoto Lyhyt Keski-pitkä Pitkä Kotimainen Kansainvälinen Auto Bussi Juna Laiva Lentokone Muu Vierailu (< 24 h) Yöpyminen (> 24 h) Vapaa-aika Työ Henkilökohtainen (perhe, ystävät, uskonto, terveys, hyvinvointi, koulutus) Hotelli ja motelli Matkustajakoti Leirintäalue Lomakylä Maatila Vuokramökki Risteily Kuvio 3. Operationaalisen matkailun käsitteen tyypilliset dimensiot Lähde: Vanhove (2005) Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 18
Matkailun tilastollisissa määrittelyissä joudutaan määrittämään vielä tarkemmin tilastoinnin perusteita. Matkailutilastointia pyritään tekemään käytännössä samanlaisin periaattein useissa maissa. YK:n Tilastollinen Komissio (UNSD) ja UNWTO julkaisivat vuonna 2008 suositukset matkailun tilastoinnin periaatteiksi. Raportti (IRTS 2008) perustuu laajaan kansainvälisen asiantuntijayhteistyöhön (IGTS eli Interagency Coordination Group on Tourism Statistics, per. 2004), jossa ovat olleet mukana Eurostat, ILO, IMF, OECD, UNELAC (Latinalaisen Amerikan ja Karibian talousneuvosto), UNSD, UNWTO ja WTO. Suomen Tilastokeskuksen matkailutilinpidon tilastot perustuvat näihin suosituksiin. Tässä selvityksessä käytetään Tilastokeskuksen tilastoja välittömän matkailutulon ja -työllisyyden laskemiseen. IRTS (2008, par 2.9) määrittelee: Matkailu kysyntäperusteisena ilmiönä viittaa vierailijoiden erilaisiin toimintoihin ja heidän rooliinsa hyödykkeiden ja palvelujen hankkijoina. Matkailu voidaan nähdä tarjontapuolelta, jolloin se voidaan ymmärtää sellaisten tuotannollisten toimien joukkona, jotka pääasiassa on suunnattu vierailijoille. Vierailija on sellainen matkailija, jonka matka suuntautuu oman, tavanomaisen asuinympäristönsä ulkopuolella olevalle kohdealueelle niin, että matka kestää korkeintaan vuoden ja se voidaan tehdä useissa pääasiallisissa tarkoituksissa (liikematka, vapaa-ajan matka, muut henkilökohtaiset syyt), kuitenkin niin, että matkakohteessa ei tehdä ansiotyötä maan tai vierailupaikan asukkaana. Tämän selvityksen näkökulmasta nimenomaan matkailun tarjontapuolen tulkinta on keskeisessä roolissa. Tällöin oleellisessa roolissa on se, mitkä toimialat voidaan laskea matkailutoimialoihin ja mitkä ovat niiden tyypilliset matkailutuotteet. Vanhove (2005, 29 30) mukaan matkailun satelliittitilinpidossa tyypilliset matkailutuotteet ryhmitellään seitsemään perusryhmään (vrt. IRTS 2008, 57 63): 1. vierailijoiden majoituspalvelut, 2. ruokaa ja juomaa tarjoavat palvelutoimialat, 3. henkilöiden kuljetuspalvelut, 4. matkatoimisto ja muut varauspalvelut, 5. kulttuuripalvelut, 6. elämys- ja muut ajanvietepalvelut ja 7. määrittelemättömät matkailupalvelut. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 19
Nämä peruspalvelut voidaan edelleen jakaa alaluokkiin. IRTS (2008) antaa vain yleisiä suosituksia maiden tilastoviranomaisille siitä, millaisia tuotteita tulisi laskea matkailutuotteiksi ja suositus on, että käytettäisiin nelitasoista toimialaluokitusta (ISIC, International Standard Industrial Classification). Suomessa tällaista matkailutilastointia tekee käytännössä Tilastokeskus. Kuviossa 4 on kuvattu matkailuun liittyvien tuotteiden perusryhmittely. Kansantalouden/aluetalouden kaikki tuotteet Matkailulle ominaiset tuotteet matkailijoiden kulutus on oleellisessa asemassa tuotteen kokonaiskulutuksessa Matkailulle ei-ominaiset tuotteet matkailijoiden kulutus on tuotteen kokonaiskulutuksessa vähämerkityksinen esim. ostot vähittäiskaupasta Tyypilliset tuotteet ja palvelut ovat olemassa nimenomaan matkailijoita ajatellen esim. majoitus, henkilökuljetus, matkatoimistot Liitännäistuotteet ja -palvelut matkailukulutuksella on merkitystä, mutta tuotteet ovat olemassa ilman matkailuakin esim. polttoaineet, lähiliikenne Lähde: Vanhove 2005, 29 30; ks. myös Konttinen 2008 ja IRTS 2008 Kuvio 4. Matkailutuotteiden perusryhmittely Matkailun satelliittitilinpidossa edelleen matkailulle ominaiset tuotteet ryhmitellään varsinaisiin matkailutoimialoihin ja muihin matkailuun liittyviin toimialoihin. Kansainvälisen vertailtavuuden varmistamiseksi matkailun satelliittitilinpidossa suosituksissa on päädytty, että varsinaisia matkailuaktiviteetteja tuottavia toimialoja on 12 (Vanhove 2005, 30): Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 20
1. majoitustoiminta, 2. vapaa-ajan asuntojen omistus ja vuokraus, 3. ravitsemustoiminta, 4. rautateiden henkilöliikenne, 5. linja-autojen henkilöliikenne ja taksiliikenne, 6. vesiliikenteen henkilökuljetus, 7. lentoliikenteen henkilökuljetus, 8. matkustajaliikennettä palveleva toiminta, 9. kulkuneuvojen vuokraus; muu vuokraus, 10. matkatoimisto- ja matkanjärjestäjäpalvelut, 11. kulttuuripalvelut ja 12. urheilu- ja virkistyspalvelut. Matkailutilinpidon toimiala- ja tuoteluokitus selvästi osoittaa matkailun tyypillisen piirteen eli matkailun tarjonta ja kysyntä ovat välittömästi toisiinsa kytköksissä. Jotkin toimialat ovat olemassa juuri matkailun vuoksi, mutta on myös toimialoja, joille matkailu on tärkeässä roolissa, mutta ne perustuvat myös muihin tarkoituksiin. Käytännössä joudutaan arvioimaan se, kuinka suuri osuus matkailutoimialan tai matkailuun liittyvien toimialojen tuloista syntyy matkailun seurauksena (ks. tarkemmin seuraavat luvut). Taulukossa 2 on kuvattu matkailusatelliittitilinpidon mukainen tyypillinen matkailun tuote-toimialamatriisi. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 21
Taulukko 2. Matkailutuote-toimialamatriisi Tuotteet Varsinaiset matkailutoimialat Muut matkailuun liittyvät toimialat (liitännäistoimialat ja ei-ominaiset toimialat) Tyypilliset tuotteet Tt1 Tt2 Ttn Liitännäiset tuotteet Lt1 Lt2 Ltm Ei-ominaiset tuotteet Eot1 Eot2 Eots MaT1 XXX X X X X X X X X MaT2 X XXX X X X X X X X MaTn X X XXX X X X X X X MuT1 X X X X? X? X? X? X? X? MuT2 X X X X? X? X? X? X? X? MuTp X X X X? X?... X? X? X?... X? Yhteensä tuotos tuotteittain Tt1 Tt2 Ttn Lt1 Lt2... Ltm Eot1 Eot2... Eots Yhteensä tuotos toimialoittain MaT1 MaT2 MaTn MuT1 MuT2... MuTp rivisumma =sarakesumma XXX = tuote on keskeinen toimialalla, X = tuote on mahdollinen toimialalla, X? = mikä tahansa tuote voi olla keskeinen toimialalla. Lähde: IRTS 2008, 56. Vaikka käsillä olevassa selvityksessä tarkastellaan maan sijasta Satakunnan, Porin seutukunnan ja sen kuntien matkailua, niin keskeiset matkailun teoreettiset ja operationaaliset käsitteet säilyvät samanlaisina. Liitteeseen 1 on koottu tämän selvityksen kannalta keskeistä matkailukäsitteistöä ja -sanastoa. Pyrittäessä arvioimaan ko. alueiden matkailutuloa ja -työllisyyttä kokonaisuudessaan tässä ei kiinnitetä erikseen huomiota kotimaiseen ja ulkomaiseen matkailukulutukseen. Kuitenkin eri matkailutoimialojen matkailutulo-osuudet perustuvat arvioihin, joissa on erikseen arvioitu ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutusta (ks. Konttinen 2006, 16 19). Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 22
2.3. Aineistot Matkailutuotteet ja -toimialat Tutkimuksen perusaineisto perustuu matkailutuotteisiin ja -matkailutoimialoihin (taulukot 3 ja 4). Näiden määrittelyssä on käytetty perustana Tilastokeskuksen (maakunnittaisen) matkailutilinpidon määritelmiä (ks. Konttinen 2006, 53 58). Taulukko 3. Matkailutuotteet A. Ominaiset matkailutuotteet B. Ei-ominaiset A. 1. Tyypilliset tuotteet A.2. Liitännäiset tuotteet matkailutuotteet 1 Majoituspalvelut 1 - polttoainekauppa (välityspalkkio) 1 tukku- ja vähittäiskauppa 1.1 Hotelli- ja muut majoituspalvelut (välityspalkkio) 1.2 Vapaa-ajanasuntopalvelut omaan käyttöön 2 Ravitsemispalvelut 2 - henkilölähiliikenne 2. muut tuotteet 3 Henkilöliikennepalvelut 3.1 Rautateiden kaukoliikennepalvelut 3.2 Maantieliikennepalvelut 3.3 Vesiliikennepalvelut 3.4 Ilmaliikennepalvelut 3.5 Henkilöliikenteen tukipalvelut 3.6 Henkilöliikennevälineiden vuokrauspalvelut 3.7 Henkilöliikennevälineiden ylläpito- ja korjauspalvelut 4 Matkatoimisto-, matkanjärjestäjäja matkaopaspalvelut 4.1 Matkatoimistopalvelut* 4.2 Matkanjärjestäjäpalvelut* 4.3 Matkailuneuvonta- ja matkaopaspalvelut 5 Kulttuuripalvelut 5.1 Esittävä taide 5.2 Museot ja muut kulttuuripalvelut 6 Virkistys- ja viihdepalvelut 6.1 Urheilu- ja virkistyspalvelut 6.2 Muut viihde- ja virkistyspalvelut 7 Sekalaiset matkailupalvelut 7.1 Rahoitus- ja vakuutuspalvelut 7.2 Muu tavaroiden vuokraus 7.3 Muut matkailupalvelut * toimijoiden palkkio-osuus Lähde: Tilastokeskus, matkailutilinpito Taulukkoon 3 on tehty tyypillisten matkailutuotteiden osalta seuraavat tarkennukset (s.o. näitä ei huomioida tässä tutkimuksessa): matkailutuotekohdassa 1.1.2 Vapaa-ajan asuntojen omistus ei ole huomioitu oman vapaa-ajan asunnon omistamisen laskennallista tuloa; Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 23
matkailutuotekohta 4 on huomioitu ilman alakohtia; matkailutuotekohdassa 5 on huomioitu vain markkinapalvelut; kohdassa 7 on huomioitu tavaroiden vuokraus. Nämä tarkennukset johtuvat pääosin kahdesta seikasta: matkailutuotetilastoa ei ole saatavilla tarvittavilla aluetasoilla ja/tai kyseessä oleva matkailutuote on markkinaton (liikevaihtoa ei tilastoida) 4. Matkailutoimialojen määrittely perustuu niin ikään Tilastokeskuksen matkailutoimialamääritelmiin (esim. Konttinen, 2006, tai Tilastokeskus 2005) (ks. taulukko 4). Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan käytetä vuoden 2002 toimialaluokitusta vaan uudempaa vuoden 2008 toimialaluokitusta. Tämän vuoksi tutkimuksessa on tehty tarvittavat toimialakorjaukset ja -tarkennukset taulukkoon 4. Taulukko 4. Matkailutoimialat Matkailulle ominaiset toimialat* Matkailulle tyypilliset toimialat Matkailulle liitännäiset toimialat 1. Majoitustoiminta 551 Hotellit ja vastaavat majoitusliikkeet (osittain) 552 Lomakylät, retkeilymajat yms. majoitus (osittain) 553 Leirintäalueet ja muu majoitustoiminta (osittain) 2. Vapaa-ajan asuntojen asuminen 68201 Asuntojen vuokraus (osittain) 68202 Asuntojen ja asuinkiinteistöjen hallinta (osittain) 3. Ravitsemistoiminta 561 Ravintolat ja vastaava ravintolatoiminta (osittain) 562 Ateriapalvelut ja muut ravitsemispalvelut (osittain) 563 Baarit ja kahvilat (osittain) 4. Rautateiden henkilöliikenne 491 Rautateiden henkilöliikenne, kaukoliikenne 5. Tieliikenteen henkilökuljetus 4931 Paikallisliikenne (osittain) 4932 Taksiliikenne (matkailukysynnästä aiheutuva osuus) 4939 Muualla luokittelematon maaliikenteen henkilöliikenne (osittain) 6. Vesiliikenteen henkilökuljetus 50 Vesiliikenne (henkilöliik. osuus) Matkailulle ei-ominaiset toimialat 473 Polttoaineiden vähittäiskauppa 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) (osittain) 4671 Polttoainetukkukauppa 4 Huomattakoon, että Tilastokeskuksen maakunnittaisessa matkailutilinpidossa perusmuuttujina (kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain) ovat perushintainen bruttotuotos toimialoittain sekä toimialoittainen arvonlisäys. Tällöin myös markkinattomat hyödykkeet (tyypillisesti esim. kulttuuripalveluista museot) voidaan laskea mukaan matkailutuloon. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 24
Matkailulle ominaiset toimialat* Matkailulle tyypilliset toimialat 7. Lentoliikenteen henkilökuljetus 51 Ilmaliikenne (henkilöliikenteen osuus) 8. Henkilöliikenteen tukitoiminta 522 Liikennettä palveleva toiminta (osittain) 9. Liikennevälineiden ym. vuokraus 771 Moottoriajoneuvojen vuokraus ja leasing (osittain) 773 Koneiden ja laitteiden vuokraus ja leasing (osittain) Matkailulle liitännäiset toimialat Matkailulle ei-ominaiset toimialat 10. Matkatoimistot ja vastaavat 791 Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta 799 Varauspalvelut, matkaoppaiden palvelut ym. 11. Kulttuuripalvelut 90 Kulttuuri- ja viihdetoiminta (osittain) 12. Urheilu- ja virkistystoiminta 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut (osittain) * Toimialaluokitusmuunnos vuoden 2002 luokituksesta vuoden 2008 luokitukseen (TOL2008) on tehty Tilastokeskuksessa (2011a). Lähde: Konttinen 2006; Tilastokeskus 2005 ja 2011a Tässä tutkimuksessa käytetään Konttisen 2006 konstruoimia maakunnittaista (tässä Satakunta) matkailutoimialojen matkailutuoteosuuksia niiden bruttotuotoksesta. Toimialamuunnoksesta johtuen (TOL2002 TOL2008) joidenkin alatoimialojen osalta matkailutulo-osuudet on erikseen laskettu. Koska seutukunta- ja kuntatasoilla (Porin seutukunta ja sen kunnat 2010) ei ole olemassa tuoreita kyselyaineistoja, niin tässä tutkimuksessa oletetaan, että maakuntatasoa pienemmät alueelliset matkailutuoteosuusjakaumat noudattavat maakunnan keskiarvoa. Muuttujat, aluetasot ja aika Tutkimuksessa käytetyt matkailutuloon ja -työllisyyteen liittyvät perusmuuttujat ovat yritysten liikevaihto ( ) ja niiden työllisyys (henkilötyövuodet, htv). Nämä muuttujat perustuvat Tilastokeskuksesta yritysrekisteri erikseen tilattuun aineistoon. Huhtikuussa 2011 oli saatavilla vuotta 2009 koskeva aineisto. Vuoden 2010 matkailutulo- ja työllisyysluvut ovat ennakkolukuja, jotka tutkimuksen tekijät ovat estimoineet perustuen vuoden 2009 lähtökohtalukuihin ja Satakunnan suhdanneaineiston perusteella. Suhdanneaineisto koskien vuotta 2010 Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 25
perustuu niin ikään Tilastokeskuksesta erikseen tilattuun aineistoon. Vuodelle 2010 lukujen estimointimenetelmät on esitelty luvussa 2.3. Perusmuuttujat koskevat erikseen Satakuntaa, Porin seutukuntaa ja sen kuntia (Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Ulvila). Perusaineisto mahdollistaa välittömän matkailutulon ja työllisyyden laskemisen vuonna 2009 em. alueilla. Kaiken kaikkiaan perusaineistosta voidaan helposti laskea 11 välitöntä matkailutulolukua ja 11 välitöntä matkailutyöllisyyslukua koskien vuotta 2009. Vuoden 2009 kokonaismatkailutulo ja -työllisyys sisältäen välittömän ja kerrannaiset vaikutukset Satakunnan osalta tulee laskea erikseen maakunnallisella matkailutulon kerrannaisvaikutusmallilla. Tämä malli tulee johtaa erikseen tätä tutkimusta varten (ks. luku 2.3 ja liite 2). Tutkimuksessa käytetään lisäksi kansainvälisiä matkailutulotilastoja ja Tilastokeskuksen alue- ja kuntatilastoja matkailun merkityksen arvioimiseen ja kansainvälisten vertailujen tekemiseen (luvut 1 ja 2.1). 2.4. Menetelmät Välitön matkailutulo ja -työllisyys Välitön matkailutulo lasketaan tässä tuloperusteisesti. Välitön matkailutulo (MT h ) alueelle (h) lasketaan seuraavasti: h n i m MT = α Χ, (1) j i jh jossa h = (Satakunta, Porin seutukunta, Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Ulvila), α i = matkailun aikaansaama liikevaihto-osuus matkailutuotteessa i, X j = matkailutoimialan j kokonaisliikevaihto. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 26
Matkailutuotteet (i) ja -toimialat (j) on esitetty tarkemmin edellä taulukossa 3 ja 4. Liikevaihto-osuudet on arvioitu Konttisen 2006 tutkimuksen mukaan koskien Satakunnan maakuntaa. Koska alueelliset matkailutuote-toimialamatriisit on esitetty pelkästään maakuntatasolla, yhtälössä (1) liikevaihto-osuudet seutukunta- ja kuntatasoilla on oletettu vastaavan maakunnan keskiarvoa 5. Vastaavasti välitön matkailutyöllisyys (MTy h ) alueella h saadaan seuraavasti: MTy h n i m = β Y, (2) j i jh jossa Y jh = matkailutoimialan kokonaistyöllisyys alueella h ja β i = matkailun aikaansaama työllisyysosuus matkailutuotteessa i. Koska työllisyysosuuksista ei ole tilastollista tietoa saatavilla aluetasolla, on selvityksessä oletettu α i = β i. Koska matkailutoimiala kehittyneissä maissa on tyypillisesti työvoimavaltaista, niin tästä olettamuksesta seuraa, että matkailun välittömät työllisyysvaikutukset on todennäköisesti arvioitu todellista alhaisemmaksi. Matkailun alueelliset kerrannaisvaikutukset: tulo- ja työllisyysvaikutus Matkailun alueelliset tulo- ja työllisyysvaikutukset eivät muodostu pelkästään välittömistä vaikutuksista, vaan matkailu saa aikaan myös kerrannaisia vaikutuksia aluetaloudessa. Tämä perustuu siihen, että aluetalouden eri toimialat ovat toisistaan riippuvia. Välitön alueellinen matkailuun kohdistuva kysyntä (joka saa aikaan matkailutulon) ei vaikuta vain matkailutoimialoihin, vaan myös yrityksiin, jotka tarjoavat tuotteita matkailuyrityksille sekä näiden yritysten tarjoajiin, jne. Matkailukysynnästä aiheutuva tulo siis kiertää taloudessa, mutta niin, että vain se osa lisätuloista huomioidaan, joka on paikallisesti tuotettua. Aluetalouden matkailutulon kierrossa on siis vuotoja, jotka syntyvät siitä, että jonkin osan välituotteistaan matkailualan yritykset ostavat tarkastelevan alueen ulkopuolelta, ja esimerkiksi tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvat verot menevät tyypillisesti kunta- ja maakunta-alueen ulkopuolelle valtiolle joskin osa tästäkin palautuu alueelle. Matkailun kyseessä ollessa voidaan olettaa, että 5 On selvää, että seutukunnan ja yksittäisen kunnan tasolla yksittäisen matkailutoimialan liikevaihtoosuudet eivät ole samansuuruisia jokaisen tuotteen osalta. Tässä selvityksen yhteydessä ei ollut mahdollisuutta arvioida erikseen jokaisen kunnan matkailullisia erityispiirteitä. Tämä olisi vaatinut laajan ja kattavan kyselyaineiston hankinnan. Toisaalta tämän hankkeen kehittämistavoitteiden näkökulmasta laskentamalli on pyritty pitämään mahdollisemman yksinkertaisena. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 27
keskimääräistä suurempi osa em. lisäkysynnästä kohdistuu paikalliseen tarjontaan, kun verrataan vaikkapa teollisuuteen. Joskin tässä suhteessa on paljon eroa siinä, mitä matkailutuotetta tarkastellaan. Toisaalta tyypillisesti matkailuyrityksiin liittyvät paikalliset kytkennät ovat usein merkittävimpiä sellaisissa aluetalouksissa, joille matkailu on tärkeä elinkeino. Kolmanneksi yleisesti voidaan olettaa, että matkailun kerroinvaikutus on sitä pienempi, mitä pienemmästä alueesta on kyse. Tyypillisesti kunnan alueella ylialueelliset vuodot ovat merkittävämpiä kuin seutukunnan tai maakunnan tasolla. 6 Kaiken kaikkiaan matkailun kerrannaisvaikutusten (suorat + epäsuorat + johdetut tulonmuodostusvaikutukset) mekanismia voidaan kuvata alla olevan kuvion 5 avulla. Kuviossa on otettu hotellit matkailun esimerkkitoimialaksi, mutta vastaava mekanismi koskee alueen koko matkailutuloa (ks. yhtälö 1). Kun tarkastellaan hotelleja ja majoitusliikkeitä esimerkkeinä kerroinvaikutusmekanismista, matkailijoiden kulutus näissä kohteissa jakautuu arvonlisäykseen tai tulopuolelta tulkiten palkkoihin ja voittoihin. Se on alueen suora tulovaikutus. Osa matkailijoiden kulutuksen aikaansaamasta tulosta suuntautuu paikallisesti tuotettuihin välituotteisiin (elintarvikkeet, ohjelmapalvelut, kiinteistöpalvelut, jne.). Yksi osa kulutuksen aikaansaamasta tulosta suuntautuu julkiselle sektorille (kuntien ja valtion verot ja muut maksut). Osa näistä maksuista jää aluetalouteen (paikallisverot), mutta osa on tulovuotoa alueen ulkopuolelle (valtion verot ja maksut). Keskeinen tulovuoto syntyy myös siitä, että hotellit ja majoitusliikkeet käyttävät välituotteina hyödykkeitä ja palveluja, joita ei ole tuotettu paikallisesti tai ne maksavat voittoja ja muita maksuja ihmisille ja organisaatioille alueen ulkopuolella. Edelleen hotellien ja majoitusliikkeiden ostot muilta paikallisilta toimialoilta saavat aikaan näillä toimialoilla vastaavanlaisen tulojen jakautumisen, joka sisältää omat ylialueelliset tulovuotonsa. Prosessi jatkuu vaimenevasti eteenpäin. Tätä prosessia kutsutaan tyypillisesti epäsuoriksi vaikutuksiksi. 6 Esimerkiksi Archer ja Fletcher (1990) ovat laskeneet maa- ja aluetasolla, että Turkissa matkailun kerroin, k = 1,96, Iso-Britanniassa 1,73, Missourin osavaltiossa (USA) 0,88 ja Winchesterin kaupungissa (UK) 0,19, jossa maiden osalta k = (matkailun suorat + epäsuorat + johdetut tulovaikutukset)/ (matkailun suorat tulovaikutukset) ja alueiden osalta k = (matkailun suorat + epäsuorat + johdetut tulovaikutukset)/ (muutos lopputuotekysynnässä). Tässä johdetut vaikutukset syntyvät siitä, että suorasta ja epäsuorasta matkailukysynnästä syntyy aluetalouteen tuloa, joka kohdistuu mihin tahansa lopputuotteeseen, joka on valmistettu tarkastellulla alueella. Vaikka kertoimen laskeminen poikkeaa alueiden ja maiden välillä, niin on selvästi havaittavissa se yleinen piirre, että kerroin pienenee alueen koon mukaan ja kerroin on suurempi, jos matkailu on merkittävä toimiala maan/alueen taloudessa. Matkailutulo ja -työllisyys Karppinen ja Vähäsantanen 28