Itä-Suomen yliopisto Lukuvuoden avajaiset 6.9.2017, Joensuun kampus Rehtori Jukka Mönkkönen Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opiskelijat, hyvät yliopiston omat työntekijät Dear International students and members of the staff. Globalisaatio kiihtyy, digitalisaatio ja tekoäly muuttavat ratkaisevasti elämäämme, työelämä muuttuu, eriarvoisuus kasvaa, korkeasti koulutettujen palkat romahtavat. Siinä joitakin otsikoita aivan viime viikoilta eri medioissa. Jos uskomme alan asiantuntijoita, ja miksemme uskoisi, tekoälyn ja robotisaation aiheuttamiin muutoksiin ei kulu enää vuosikymmeniä, vaan ne tapahtuvat jo aivan lähiaikoina. Aikanaan, kun koneet korvasivat ihmisten lihasvoiman, otimme käyttöön sorminäppäryyden. Automaation korvattua sorminäppäryyden, kehitimme älyllistä näppäryyttämme. Jos ja kun tekoäly on nyt voittamassa meidät älyllisessä näppäryydessä, mikä on ihmisten rooli tulevaisuudessa? Millä teemme itsemme tarpeelliseksi, mistä löytyy se uusi tekeminen, jolla korvaamme vanhan? Onko tunteisiin ja sosiaaliseen taitoihin perustuva emotionaalinen näppäryys ihmislajin seuraava valttikortti? Edellä kysymyksiä, joihin meidän pitäisi löytää vastauksia, ja vieläpä varsin pian. Vastauksia on kuitenkin hankala hahmottaa, koska emme tiedä, miten ja millä nopeudella muutokset lopulta etenevät. Ainoa mikä on varmaa, on se, että muutoksen vauhti ei tule jatkossa hidastumaan, pikemminkin päinvastoin. Nämä seikat haastavat meitä pohtimaan myös, millainen on tulevaisuuden yhteiskunta ja työelämä? Ja kuinka tutkimuksen ja koulutuksen tulee valmistaa meitä niihin? Pessimistien mukaan tekoälyn ja robotisaation lisätessä tuottavuutta ihmisten epätasa-arvo lisääntyy. Osa väestöstä kouluttautuu, pysyy kehityksen aallonharjalla ja voi hyvin. Osa ihmisistä taas ei pysy mukana, vaan parhaassakin tapauksessa he joutuvat tyytymään matalan palkkatason töihin tai perustuloon. Kokonaan syrjäytyminenkin uhkaa yhä useampia. Optimistien mukaan tekoäly voi kuitenkin myös lisätä tasa-arvoa. Esimerkiksi Osmo Soininvaara visioi, että tekoäly antaa työssä kaikille lisää kognitiivisia kykyjä samalla tavalla kuin kaivinkoneen avulla hintelä ja riuska kaivavat ojaa yhtä nopeasti. Siksi perinteisesti määritellyn älykkyyden kysyntä
työmarkkinoilla korvautuu sosiaalisilla taidoilla, yhteistyökyvyillä ja miellyttävällä käytöksellä. Eli siis emotionaalisella näppäryydellä. Lienee kiistatonta, että pessimististä vaihtoehtoa meidän tulee kavahtaa, koska hyvinvoinnin paras tae on yhteiskunnallinen tasa-arvo, joka puolestaan edellyttää tasa-arvoista koulutusjärjestelmää. Tämä on ymmärretty Suomessa aiempienkin murrosten yhteydessä ja se on syytä muistaa nytkin. Myös World Economic Forum on julkaissut hiljattain lukuisia eri tilastoja ja selvityksiä, joiden mukaan matalat tuloerot ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä edistävät sosiaalista liikkuvuutta, luovuutta, innovaatioita ja hyvinvointia. Lähtökohdat Suomessa ovat edelleen varsin hyvät. Sijoitumme kärkisijoille lähes kaikissa koulutusta, innovaatioita, tasa-arvoa ja turvallisuutta mittaavissa kansainvälisissä vertailuissa. Nämä sijoitukset eivät kuitenkaan ole mitään itsestään selvyyksiä, vaan hyvien asioiden saavuttaminen ja ylläpito vaatii jatkuvaa ponnistelua. Olemme esimerkiksi tottuneet ajattelemaan, että Suomi on korkeasti koulutettujen maa ja osaaminen on suurin luonnonvaramme. OKM:n ja OECD:n tietojen mukaan Suomen koulutustason nousu on kuitenkin hidastunut ja uhkaa pysähtyä kokonaan. Vuonna 1991 vajaat 35 % 25-34 vuotiaista suomalaisista oli korkeakoulutettuja ja Suomi oli maailman kärkimaa tässä tilastossa. Silloin tavoitteeksi asetettiin luvun nostaminen 65 prosenttiin, mutta toisin on käynyt. Vuonna 2015 luku oli noussut vain 40 prosenttiin. Lähes 20 maata on ohittanut Suomen ja olemme pudonneet koulutustasossa kohti OECD-maiden keskikastia. Huolestuttavaa on myös lukion suosion hiipuminen nuorten keskuudessa, vain 39 % pojista valitsee tänä päivänä lukion. Jopa viidennes 20-25 vuotiaista pojista ei ole missään koulutuksessa tai työelämässä. Erot poikien ja tyttöjen oppimistuloksissa, samoin kuin alueelliset erot kasvavat. Tasavertaiset mahdollisuudet saada koulutusta, kasvaa ihmisenä ja tulla yhteiskunnan jäseneksi kotitaustasta riippumatta ovat olleet Suomen menestyksen kulmakiviä. Nyt vanhempien sosioekonominen tausta on alkanut vaikuttaa oppimistuloksiin ja siihen, kuinka pitkälle nuoret kouluttautuvat. Nämä muutokset ovat tapahtuneet vaivihkaa pitkän ajan kuluessa ja ovat karuja havaintoja, koska Suomen menestys ja identiteetti pohjaavat tasa-arvoiseen, korkeaan koulutukseen ja osaamiseen. Koulutustaso, eli koulutuksen määrä, on sinällään vain yksi mittari eikä se kerro koko totuutta. Määrän lisäksi täytyy tarkastella myös koulutuksen laatua ja herkkyyttä ennakoida yhteiskunnan muutoksia. Mekaaninen koulutustason nosto ilman riittävää laatua, osaamistarpeiden ennakointia ja jatkuvaa pedagogista kehittämistä ei tuota toivottua lopputulosta.
Koulutustason sijaan onkin parempi puhua osaamistasosta, mutta sen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin koulutustason muutosten seuranta. PISA- ja muiden kansainvälisten osaamistason mittareiden, ja eritoten työelämästä tulevien viestien perusteella osaaminenkin on maassamme laskusuunnassa. Sanonta, jonka mukaan entinen menestys ei takaa tulevaisuuden tuottoja, pätee tässäkin asiassa. Hyvät kuulijat, kehityksen suunta koulutuksen ja osaamisen osalta ei ole tällä hetkellä oikea, ja sen kääntäminen jälleen positiiviseksi vaatii laaja-alaista pohdintaa ja yhteistyötä kaikkien koulutusasteiden, työ- ja elinkeinoelämän, kansalaisten ja poliittisten päättäjien kesken. Koulutusta uudistetaankin parhaillaan kaikilla koulutusasteilla ja opetusministeri on asettanut tutkijapaneelin pohtimaan, kuinka koko koulutusjärjestelmämme pystyy paremmin vastaamaan osaamistarpeiden muutoksiin. Tällainen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun pyrkivä ennakointi on välttämätöntä, koska uudistukset on tarpeen tehdä nyt niin, että kaikkien koulutusasteiden oppimisen tavat ja sisällöt rakentavat osaamista samaan suuntaan ja koulutusasteilta toiselle siirtyminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Korkeakoulutuksen osalta on käynnissä OKM:n korkeakoulutus ja tutkimus 2030-visiotyö, jossa valmista pitäisi tulla aivan lähiaikoina. Pohdinnan kohteena ovat korkeakoulujen rakenteet, tutkinnot, opintopolut, mutta myös lainsäädäntö, joka mahdollistaisi joustavat rakenteet ja toiminnan muodot yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. Lainsäädännön uudistaminen onkin tärkeää, koska korkeakoulukentällä on jo menossa erilaisia kehityssuuntia, jotka vaativat nykyistä joustavampaa ja mahdollistavampaa lainsäädäntöä. Jotkut yliopistot ovat muodostamassa yhteisiä konserneja alueensa ammattikorkeakoulujen kanssa laajentaen näin erityisesti koulutuksen osuutta toiminnassaan. Toiset yliopistot, kuten me täällä Itä- Suomessa, jatkavat monialaisen tiedeyliopiston tiellä, jossa tutkimuksen laatu, siihen perustuva koulutus ja niiden vaikuttavuuden parantaminen ovat keskiössä. Toki samalla kehitämme koulutustamme ja haemme järkevää yhteistyötä niin palveluissa kuin opintojen järjestämisessä ammattikorkeakoulujen kanssa. Rakenteiden ohella visiotyön keskeistä sisältöä ovat korkeakouluvalintojen kehittäminen, koulutusja osaamistason nosto, korkeakoulutettujen määrän lisääminen, opinnoissa etenemisen vauhdittaminen ja joustavat opintopolut. Valintojen osalta olemme tulossopimuksissa OKM:n kanssa sopineet, että korkeakoulut kehittävät valintamenettelyjään tavoitteena aikaistaa opintojen aloittamista ja vähentää tarpeettomia välivuosia. Jo ensi vuonna tulee pääsykokeiden olla sellaisia, että ne eivät vaadi pitkää
valmistautumista ja tarve osallistua valmennuskursseille poistuu. Vuoteen 2020 mennessä nykyistä merkittävästi suurempi osa opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla, eli ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon arvosanojen perusteella. Valintoja kannattaa ilman muuta kehittää, koska nykyiset pääsykokeet ovat hakijoille ja korkeakouluille raskaita eivätkä välttämättä testaa niitä ominaisuuksia, jotka edistävät opinnoissa menestymistä ja osaamisen kehittymistä. Käytännön ratkaisut edellyttävät vielä paljon valmistelua, ja se kannattaa tehdä koulutusalakohtaisesti yhdessä muiden yliopistojen kanssa. Samalla ylioppilasja ammatillisia tutkintoja on kehitettävä niin, että ne antavat paremman pohjan korkeakouluvalinnoille. Koulutustason nosto nykyisestä edellyttää korkeakouluopintojen läpäisyn parantumista, koska se kieltämättä on ongelma yliopistokoulutuksessa. Noin 60 % ikäluokasta kyllä aloittaa korkeakouluopinnot, mutta vain n. 40 % saa ne päätökseen. Ja niistäkin liian harva tavoiteajassa. Yliopistoissa on aloituspaikkoja noin 1,5 kertainen määrä suhteessa tavoiteltuun tutkintojen määrään, mutta siitä huolimatta opiskelupaikan saaminen korkeakouluihin on usein piinallisen vaikeaa ja iso osa hakijoista jää kokonaan vaille opiskelupaikkaa. Syynä tähän on se, että liian moni opiskelija lopettaa opinnot kesken tai vaihtaa opintojen alaa. Syyt näihin ongelmiin ovat moninaiset. Yliopistoissa meidän täytyy jatkaa aherrusta opintopolkujen sujuvoittamiseksi, opintojen suunnittelun ja ohjauksen tehostamiseksi ja sisältöjen työelämävastaavuuden parantamiseksi, ovat ne sitten tiedollisia tai sosiaalisiin taitoihin liittyvä valmiuksia. Näillä toimilla edistetään opintojen läpäisyä yksilötasolla. Systeemitasolla läpäisyn parantaminen ja opintoihin pääsyn helpottaminen edellyttäisi myös puuttumista yksilön rajoittamattomaan, subjektiiviseen oikeuteen saada maksutonta korkeakoulutusta, mutta ainakaan vielä tähän ei ole löytynyt poliittista tahtoa. Tämäkin kysymys on äärettömän monitahoinen, eikä helppoja ratkaisuja siihen ole. Joka tapauksessa ratkaisujen tulee olla sellaisia, että ne takaavat tasa-arvoisen kouluttautumismahdollisuuden kaikille suomalaisille. Nyt se ei täysin toteudu. Hyvät kuulijat, korkeatasoinen tutkimus, siitä syntyvään tietoon pohjaava tasalaatuinen ja tasaarvoinen koulutus ja osaaminen sekä tasaisesti jakautuva hyvinvointi ovat sadassa vuodessa tehneet Suomesta vauraan ja menestyvän maan. Nyt meidän on jälleen kysyttävä itseltämme, miten takaamme tasa-arvon, hyvinvoinnin ja osallisuuden kaikille suomalaisille, niin täällä syntyneille kuin tänne muuttavillekin, voimakkaasti muuttuvassa maailmassa.
Times Higher Education in mukaan menestyvillä yliopistoilla on hyvä tasapaino pitkän tähtäimen vision ja lyhyen tähtäimen strategisten toimien välillä, selkeä näkemys omasta roolistaan muuttuvassa toimintaympäristössä, selvä suunnitelma rakenteidensa, toimintakulttuurin, resurssien ja henkilöstön osalta sekä selkeä näkemys oman vaikuttavuutensa kasvattamisesta. Meillä Itä-Suomen yliopistossa nämä elementit ovat hyvässä kunnossa, vaikka nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa meitäkin jatkuvasti uusiutumaan. Tästä syystä olemme päivittämässä v. 2015 alusta voimassa ollutta strategiaamme painottaen erityisesti tutkimuksemme ja koulutuksemme vaikuttavuuden lisäämistä. Avoimen tieteen, avoimen koulutuksen ja vaikuttavuuden ekosysteemien rakentamisen kautta haemme yhdessä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa uusia ratkaisumalleja tämän vuosisadan monimutkaisiin ongelmiin. Koulutuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden ja erilaisten rankingien valossa Itä-Suomen yliopistolla menee varsin hyvin. Olemme kansallisesti erittäin vahva toimija ja kansainvälisissä vertailuissakin pärjäämme erinomaisesti. Tuoreella Shanghain listalla, joka perustuu huippututkimuksen tunnuslukuihin, olemme maailman 400 parhaan yliopiston joukossa ja Suomen toiseksi paras yliopisto. Tästä voimme kaikki olla ylpeitä. Kiitos menestyksestämme kuuluu koko henkilökunnalle ja opiskelijoille. Yhteistyökumppaneitamme haluan kiittää lämpimästi yliopistollemme osoittamastanne merkittävästä tuesta. Henkisen tuen lisäksi saimme kesäkuussa päättyneellä varainhankintakierroksella ilahduttavan määrän lahjoituksia, joiden turvin voimme vahvistaa yliopistomme tutkimusta, koulutusta ja niiden vaikuttavuutta. Ladies and gentlemen, back in the day, when machines replaced the need for human muscle, we started to rely on our finger dexterity. Then, our finger dexterity was made redundant by automation, and we started to rely on our intellectual dexterity. Sooner or later, artificial intelligence will be more intelligent than us, so what will be the role of humans in the future? How can we make ourselves needed and what are the new skills to replace the old ones? Could emotional dexterity that is based on feelings and social skills be the next ace card of the human race? All of the above questions are something we need to find answers to and the sooner the better. However, it is difficult to start solving these problems, because we don t know how and how fast things will eventually evolve. The only thing that s certain is the fact that the speed of change will not slow down, quite the contrary.
These observations also challenge us to think about our future society and working life. How should research and education prepare us for them? Recently, the World Economic Forum and many others, too have published various statistics and surveys indicating that equality-driven societies and education systems promote social mobility, creativity, innovation, and well-being. This needs to be our starting point when we are finding solutions to the challenges of our changing world. Our solutions need to safeguard equal educational opportunities for all Finns, both those who were born here and those who have come here more recently. Right now, the situation is not quite as good as it should be. The elements for responding the future challenges are pretty sound in our university. In different rankings of performance and quality, UEF is one of the national leaders and, by international comparison, too, we are ranked very high. In the recent Shanghai ranking, we were among the 400 best universities globally, and the second best in Finland. This would not have been possible without all of you - staff members and students alike - believing in yourselves and in our university, and being committed to its development. I thank you all for this, and wish you a very inspiring academic year 2017-2018. Toivotan kaikille opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja koko henkilökunnalle innostavaa alkavaa akateemista lukuvuotta.