Korkein hallinto-oikeus. Vuosikertomus 2007

Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2007

Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2007 Sisällysluettelo Oikeusturva yhteiskunnan muutoksessa... 4 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg Euroopan ihmisoikeussopimus ja veroprosessi...8 Hallintoneuvos Matti Pellonpää ja hallintosihteeri Vesa Heikkilä Jätteistä energiaa...12 Hallintoneuvos Kari Kuusiniemi Kirkollisasiat...16 Hallintoneuvos Pirkko Ignatius Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunta...18 Tilastot...19 3

Oikeusturva yhteiskunnan muutoksessa Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg Mukana muutoksessa. Muutos on nykypäivän teema. Yhteiskunnan rakenteet, niin elinkeinoelämässä kuin hallinnossakin muuttuvat. Elämme mukana muutoksessa. Kansainvälistyminen, taloudellinen integraatio ja uusi teknologia vauhdittavat talousuudistuksia. Sosiaalisen rakenteen muutos heijastuu väestön ikääntymisessä ja työelämän vaatimusten koventumisessa. Nämä jännitteet asettavat uusia vaatimuksia kaikelle vallankäytölle. Vuoden 2007 hallintotuomioistuinpäivän aiheena oli muutos ja siihen varautuminen. Hallintotuomioistuimet ovat avainasemassa rakennettaessa muutoksessakin oikeusturvaa ja yhteiskunnan luottamuspääomaa. Hallintotuomioistuimilla on Suomessa kansainvälisesti poikkeuksellisen laaja toimiala. Oikeus hakea muutosta viranomaisten päätöksiin on periaatteessa yleinen, eikä kuluistakaan ole rakennettu kynnystä päästä oikeuteen. Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus ja vakuutusoikeus. Alueellisten hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana on oikeusriitoja kaikilta hallinnonaloilta ja -asteista. Oikeusturva tavoitteena. Oikeusturvan todellisuus punnitaan lähinnä sosiaaliturvan ja terveydenhuollon, verotuksen, ympäristölupien ja rakentamisen, kunnallishallinnon, kilpailun ja elinkeinojen harjoittamisen arkipäivässä. Hallintolainkäytön toiminta-ympäristöön vaikuttavat jatkuvasti muuttuvan lainsäädännön ohella nyt erityisesti kunta- ja palvelurakenteen sekä aluehallinnon ajankohtaiset uudistukset. Keskimääräinen ratkaisuaika on lyhentynyt, ja työtilanne on hallinnassa. Oikeusturvaongelmat eivät kuitenkaan rajaudu hallinnon sektoreiden mukaan, vaan oikeuden kehitystä on välttämätöntä arvioida koko yhteiskunnan kannalta yli raja-aitojen sekä pitää kiinni hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteista. Kansalaiskeskeistä oikeusturvaperinnettä ei saa hukata kapea-alaisiin uudistuksiin. 4

5 5

Julkisen talouden kiristyessä ovat perusperiaatteetkin, kuten hallinnon ja tuomioistuinten perustuslain mukainen roolijako kovalla koetuksella. Hallintotasolle kuuluvaa vastuuta liukuu helposti tuomioistuimille. Tästä ovat viime aikoina olleet esimerkkeinä autoverotusta koskevien selvitysten siirtyminen suhteettomissa määrin hallinto-oikeuteen sekä toisaalta sosiaaliasioiden sektorissa lasten huostaanottoasioiden ensi asteen päätöksenteon siirtäminen vuoden 2008 alusta kuntatason sosiaalilautakunnista hallinto-oikeuksiin. Korkein hallintooikeus on nyt niissä asioissa ainoa valitusaste. Eduskunta onkin edellyttänyt järjestelmän toimivuuden selvittämistä. Seurantatutkimus on käynnistetty. Toimintavuoden tulos. Julkaistava 40. vuosikertomus sisältää katsauksen korkeimman hallinto-oikeuden toimintaan vuonna 2007 sekä yksityiskohtaisen selvityksen lainkäytöstä jaoteltuna yli 200 asiaryhmään. Keskimääräinen ratkaisuaika on lyhentynyt, ja työtilanne on hallinnassa. Toimintaa ovat joustavan hallintolainkäyttölain ohella ohjanneet viime vuoden alusta voimaan tullut nykyaikaistettu laki korkeimmasta hallintooikeudesta ja uusittu työjärjestys. Hallintolainkäytön kokonaisuuden kannalta on suuri merkitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuuluvalla alempien hallintotuomioistuinten valvontatehtävällä. Käytännössä se sisältää lainkäytön yhtenäisyyden ja joutuisuuden sekä voimavarojen riittävyyden valvontaa samoin kuin kehittämisvastuuta. Hallintotuomioistuinten toiminta on useilla mittareilla osoitettuna taloudellista ja tuloksellista. Oikeusturvan toimivuudella on suuri merkitys koko yhteiskunnan kilpailukyvylle ja ihmisten hyvinvoinnille. Erikseen julkaistussa hallintotuomioistuinsektorin toimintakertomuksessa tarkastellaan toimivuuden kannalta lainsäädäntöuudistuksia, voimavaroja ja tavoitteiden saavuttamista. Hallintotuomioistuimet pyrkivät rakentamaan luotettavaa oikeusilmapiiriä paitsi ratkaisuillaan myös korostamalla selkeän lainsäädännön, aktiivisen prosessinjohdon ja tuloksellisuuden merkitystä oikeusvaltiokehitykselle. Julkisen vallan tuottavuus. Kansantalouden tavoitteisiin liittyy valtion tuottavuusohjelma. Sillä pyritään tukemaan kasvun edellytyksiä pienentämällä julkisen sektorin osuutta supistuvasta työvoimasta ja turvaamalla myös yksityisen sektorin työvoiman saatavuutta. Tuottavuusohjelma on siten painottunut enemmän henkilöstöhallintoon kuin hallinnon vaikutuksiin ja saanut julkishallinnossa vain säästöohjelman leiman. Korkein hallinto-oikeus, johon julkisen vallan oikeusongelmien ratkaiseminen viime vaiheessa keskittyy, haluaa olla mukana kehittämässä julkisten palvelujen parantamista yli sektorirajojen. Näiden tavoitteiden edistämiseksi korkein hallinto-oikeus on yhteistoiminnassa valtiovarainministeriön ja Tilastokeskuksen kanssa käynnistänyt tutkimusta, jossa selvitetään hallinnon ja hallintolainkäytön toiminnallisia yhteyksiä sekä hallintotuomioistuinten ratkaisujen merkitystä tuottavuudelle. Tutkimus tuottaa aineistoa myös paremman sääntelyn toimintaohjelmalle ja säädöspolitiikan kehittämiselle. Tutkimushanke ulottuu yli hallinnonalojen ja on luonteeltaan poikkitieteellinen. 6

Otannalla eri asiaryhmistä ja tilastoaineiston yhdistämisellä saadaan kokonaiskuva julkishallinnon toimivuudesta. Ensi asteen viranomaisissa, kunnissa ja valtionhallinnossa tehdään vuosittain miljoonia hallintopäätöksiä. Niistä hallintotuomioistuimiin tulee 40.000 ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen ylimpänä asteena 4.000 asiaa. Tuomioistuinaineisto osoittaa hallinnon ongelmien ja virheide n esiintymistä eri aloilla, palvelutasoa Säädösten kehittämisellä ja virheiden korjaamisella mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on suuri merkitys koko julkishallinnon toimivuudelle. sekä päätöksenteon laatua. Säädösten kehittämisellä ja virheiden korjaamisella mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on suuri merkitys koko julkishallinnon toimivuudelle. Kilpailukyvystä huolehdittava. Useissa kansataloustieteellisissä tutkimuksissa on viime vuosina osoitettu kilpailukyvyn riippuvuus oikeusvaltiokehityksestä. Maailmanpankin tutkimuksissa on arvioitu, että hyvinvoinnista pieni osa tulee luonnonvaroista, vähän suurempi osa tuotteista ja valtaosa käsin koskemattomasta pääomasta. Siten ns. sosiaalisen pääoman ja instituutioiden merkitys on olennainen. Avainasemassa on oikeusvaltion toimivuus. Vastaavasti World Economic Forum (WEF) on arvioinut eri maiden kilpailukykyä ja asettanut vuonna 2007 Suomen instituutioiden toiminnassa ensimmäiselle ja kokonaiskilpailukyvyssä kuudennelle sijalle. Oikeusvaltio ei tarkoita vain muodollista lakisidonnaisuuden periaatetta vaan koko yhteiskunnan kehityksen suuntaa. Oikeuden vahvuus on kansalaisyhteiskunnassa, yhteisen arvopohjan vahvistamisessa ja yhteisöllisyydessä, vuorovaikutukseen perustuvissa toimivissa ratkaisuissa. Asioiden kyseenalaistaminen, muutoksenhakuoikeus ja mahdollisuus saattaa viranomaistoimien lainmukaisuus riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi on perusta kansalaiskeskeiselle oikeusajattelulle. Vain sen varaan voi rakentua lainsäädännön legitimiteetti, osallistuva hallinto ja oikeuden kokeminen yhteiseksi. Korkein hallinto-oikeus 90 vuotta. Korkeimman hallinto-oikeuden perustamisesta tulee vuoden 2008 syksyllä 90 vuotta. Ylimmän hallintotuomioistuimen muodostaminen senaatin talousosastosta kuului oikeusvaltion perusteisiin. Riippumaton hallintolainkäyttö on ollut tärkeä tekijä oikeusvaltiokehitykselle vuosikymmenten aikana. Nykyaikana tarvitaan entistä avoimempaa toimintatapaa, päätösten seikkaperäistä perustelemista, valmiutta tiedottamiseen ja vuoropuheluun sekä ongelmien havaitsemista. Siten tuomioistuimen riippumattomuus ei tarkoita eristäytymistä vaan edellyttää riippuvuutta yhteiskunnan yleisestä kehityksestä ja muutoksen ymmärtämistä. Hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet ja toimivuus korostuvat maailman muutoksessa. 7

Euroopan ihmisoikeussopimus ja veroprosessi Hallintoneuvos Matti Pellonpää Hallintosihteeri Vesa Heikkilä Euroopan ihmisoikeussopimus on osa voimassa olevaa lainsäädäntöämme ja on soveltamisalansa puitteissa otettava huomioon hallintolainkäytönkin alalla. Sopimuksen 6 artiklassa on taattu jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Pääsääntöisesti tämän on katsottu käsittävän oikeuden julkiseen suulliseen käsittelyyn ainakin yhdessä oikeusasteessa. Veroprosessin kannalta ihmisoikeussopimuksen merkitystä vähentää se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen tulkintalinjan mukaan veroriidoissa ei ole kysymys sopimuksen 6 artiklan tarkoittamista oikeuksista ja velvollisuuksista ( civil rights and obligations ). Pääsääntöisesti verotuksen alaan kuuluvat asiat eivät kuulu sanotun artiklan soveltamisalaan myöskään rikosasioina. Kuitenkin ne veroasiat, jotka käsittävät veronkorotuselementin, muodostavat oman erityislajinsa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tulkinnan kannalta. Ihmisoikeustuomioistuin on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään vahvistanut, että verotuksen yhteydessä määrättävät veronkorotukset ovat niiden suuruudesta riippumatta sellaisia sanktionluontoisia seuraamuksia, joita koskevat oikeudenkäynnit tarkoittavat rikossyytteestä päättämistä siten kuin sopimuksen 6 artiklassa tarkoitetaan. Näin ollen ne tulevat sellaisenaan artiklan soveltamisalan piiriin. Tämä on nostanut esille kysymyksen erityisesti siitä, edellyttävätkö oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille 6 artiklassa asetetut vaatimukset poikkeuksetta suostumista verovelvollisen suullisen käsittelyn järjestämistä ja todistajien kuulemista koskevaan pyyntöön tilanteessa, jossa verotustoimenpiteiden yhteydessä verovelvollisen suoritettavaksi määrättyä veronkorotusta koskeva asia on saatettu muutoksenhakuteitse kansallisen tuomioistuimen, ensi asteena alueellisen hallinto-oikeutemme ratkaistavaksi. Perinteisestihän verotuksen alaan kuuluvat asiat on hallintolainkäyttömme kentällä ratkaistu lähinnä kirjallisen aineiston perusteella. 8

9

Tähän kysymykseen on nyttemmin saatu tarkentavat näkemykset kahdelta taholta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 23.11.2006 merkittävän Suomea koskevan tuomion (Jussila). Tuomioistuin ei katsonut sopimusta loukatun suullisen käsittelyn järjestämättä jättämisen perusteella, mutta esitti asiaa koskevia tärkeitä näkökohtia. Korkein hallinto-oikeus on tämän jälkeen lokakuussa 2007 antamillaan kahdella vuosikirjapäätöksellä (2007:67 ja 2007:68) johtanut mainitusta ihmisoikeustuomioistuimen ennakkopäätöksestä niitä selventäviksi tarkoitettuja tulkintoja, jotka ovat merkityksellisiä valtionsisäisen oikeutemme soveltamisen kannalta. Mainittujen ratkaisujen keskeisenä viestinä voidaan pitää tiivistetysti sitä, että suullisen kuulemisen kysymystä on veronkorotuselementin käsittävissä asioissa arvioitava tapauskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Selvänä pääsääntönä ja lähtökohtaisena olettamana on edelleen pidettävä sitä, että verovelvollisella on oikeus tulla suullisesti kuulluksi ja esittää suullista todistelua hakiessaan tuomioistuinteitse muutosta veronkorotusasiaansa. Mainittu oikeus ei tulkintalinjausten mukaan ole kuitenkaan veronkorotusta koskevien asioiden kohdalla yhtä ehdoton kuin rikosasioiden varsinaiseen ydinalueeseen kuuluvissa asioissa. Ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa onkin julkituotu niitä näkökohtia, minkälaisissa olosuhteissa veroprosessi on tässä tilanteessa mahdollista saattaa loppuun varaamatta verovelvolliselle tilaisuutta tulla asiassaan suullisesti kuulluksi. Erityisesti on otettava huomioon asian laatu. Mikäli asia on ratkaistavissa selvästi 10

asiakirjojen perusteella, ei tarvetta suulliseen kuulemiseen yleensä voi olla. Sopimuksen 6 artiklan soveltamisen kannalta oleellista on luonnollisesti myös se, onko suullista käsittelyä ylipäätään pyydetty ja miten vaatimus on perusteltu. Muita käsittelyratkaisun kannalta merkityksellisiksi nousevia seikkoja ovat veronkorotuksen suuruus suhteutettuna verovelvollisen oloihin sekä yleisten oikeusarvojen, esimerkiksi oikeudenkäynnin kestoa koskevan kysymyksen huomioon ottaminen. Mitään kategorisia vastauksia ei ole. Enemmänkin kysymys on hienojakoisesta päätöksenteosta, jossa sopimuksen 6 artiklassa oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja vaatimuksia tulee arvioida vain yhtä tarkasteltavana olevaa Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin voidaan katsoa edellyttävän sitä, että oikeudenkäynnin osapuolille varataan tasavertaiset mahdollisuudet esittää asiansa. seikkaa monitahoisempana kokonaisuutena kulloinkin esillä olevan asian erityisolosuhteet huomioon ottaen. Korkein hallinto-oikeus on osaltaan tarkentanut tätä rajanvetoa päädyttyään edellä mainituissa vuosikirjapäätöksissään erisuuntaisiin lopputuloksiin sen suhteen, oliko alueellinen hallintotuomioistuin voinut esillä olleissa tilanteissa ratkaista veronkorotuselementin sisältäneen valitusasian suullista käsittelyä järjestämättä. Vuosikirjapäätöksissään ylin hallintotuomioistuin on myös arvioinut sopimuksen 6 artiklan ja kansallisen lainsäädäntömme, lähinnä hallintolainkäyttölain asianomaisten säännösten välistä suhdetta ja todennut, ettei viimeksi mainittu aseta 6 artiklasta johtuvia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle meneviä oikeusturvavaatimuksia suullisen käsittelyn järjestämisestä päätettäessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ratkaisun sisältö johdetaan sopimusmääräyksestä, vaikkakin ratkaisu päätöksenteossa muodollisesti sidotaan ensisijaisesti hallintolainkäyttölain säännöksiin. Erikseen on vielä huomattava, että ihmisoikeustuomioistuin ja korkein hallinto-oikeus ovat painottaneet päätösten perustelemista koskevaa velvollisuutta erityisesti niissä tilanteissa, joissa suullisen käsittelyn järjestämistä koskeva pyyntö tulee evätyksi. Tämä on oikeusturvan kannalta oleellista ja antaa perusteet arvioida asiaa mahdollisen jatkovalituksen tilanteissa. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin voidaan katsoa edellyttävän sitä, että oikeudenkäynnin osapuolille varataan tasavertaiset mahdollisuudet esittää asiansa. Se missä määrin tämä edellyttää suullisen käsittelyn järjestämistä veronkorotusta käsittelevässä veroprosessissa, jää tapauskohtaisen harkinnan varaan. Viimeaikainen oikeuskäytäntö on asettanut tälle harkintavallalle jossakin määrin liikkumatilaa käsittävät raamit. Edellä on ollut kysymys lähinnä suullista käsittelyä koskevista vaatimuksista. On mahdollista, että ihmisoikeustuomioistuimen tuleva oikeuskäytäntö tuo esiin myös muita sopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvassa veroprosessissa huomioon otettavia näkökohtia. 11

Jätteestä energiaa Hallintoneuvos Kari Kuusiniemi Jätteet ja energia ovat kansainvälisen ympäristöpolitiikan kuumat kysymykset. Kansainvälisten sopimusten ja Euroopan unionin oikeuden kautta ongelmakenttä välittyy kotimaiseen ympäristölainsäädäntöön ja sen myötä myös hallintotuomioistuinten punnittavaksi. Näillä sektoreilla näyttää olevan merkittävä kohtalonyhteys, jossa pyritään löytämään molemmin puolin hyödyllisiä ratkaisuja. Kulutusyhteiskunta tuottaa jatkuvasti kasvavan määrän jätteitä. Iskulause Paras jäte on syntymätön jäte toki pitää paikkansa, ja jätelainsäädäntö pyrkii ainakin periaatteiden tasolla jätteen synnyn estämiseen. Kestävä materiaalitalous edellyttää jäteongelman ratkaisemista siten, että syntyneiden jätteiden käsittelystä ei aiheudu terveys- ja ympäristöhaittoja ja että jätteet voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää hyödyksi joko uusien tuotteiden raaka-aineina tai vähintään saada niiden käsittelyssä syntyvä energia hyödynnetyksi. Tulevaisuuden yhteiskunnassa ei liene varaa nykyisessä määrin hukata hylättyjä esineitä, jotka voivat korvata neitseellisistä luonnonvaraesiintymistä otettavia raaka-aineita. Juuri tällä hetkellä syntyvistä jätteistä on kuitenkin päästävä eroon. Kuten energiantuotannossa, ei myöskään jätehuollossa ole ongelmattomia vaihtoehtoja. Jätteenpoltolla on historiallisista syistä Suomessa huono kaiku; Kyläsaaren polttolaitos on vielä muistissa. Toisaalta kaatopaikkojen aiheuttamat ongelmat, kuten riskit pohja- ja pintavesille, ympäristön pilaamisvaikutukset lähistössä ja kasvihuonekaasupäästöt (metaani), ovat johtaneet kaatopaikkoja koskevan sääntelyn merkittävään tiukkenemiseen ja käytännössä lukuisten vanhojen kaatopaikkojen toiminnan lopettamiseen. Oikeudellisissa ongelmatilanteissa korostuvat yhtäältä jätteenpolton ympäristöä pilaavat vaikutukset ja sijoittumiskysymykset, toisaalta jätestrategiassa ensisijaiseen jätteen synnyn vähentämiseen liittyvät vaatimukset ja pyrkimys tuottaa jätteistä energiatuotteita. Asiassa KHO 2007:19 valituksen tehnyt valtakunnallinen luonnonsuojelujärjestö vaati jätteenpolttolaitoksen ympäristöluvan kumoamista muun ohella sillä perusteella, että päästöraja-arvot eivät olleet riittävän tiukat, sillä parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT) voitiin saavuttaa jätteenpolttoasetuksen raja-arvoja alhaisempi päätöstaso. Lisäksi toimintaansa varten poltettavaa jätettä tarvitsevan jätteenpolttolaitoksen perustaminen on ensisijaisten jätteen synnyn ehkäisemisen ja kierrättämisen kannalta virheellinen ratkaisu. 12

13

KHO totesi päätöksessään, että päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi vain ympäristönsuojelulain 51 :ssä säädetyin edellytyksin. Valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta, jolla on pantu täytäntöön jätteenpoltosta annettu direktiivi, ei ollut nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampiin lupamääräyksiin siinä tapauksessa, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen näitä edellyttää. Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (IPPC-direktiivi) mukaan päästöjen rajoittamisen on direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa laitoksissa perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Jätteenpolttoasetus ei mahdollistanut IPPC-direktiivin mukaisen BATperiaatteen täysimääräistä noudattamista. Tässä asiassa BAT-vaatimuksen noudattaminen ei kuitenkaan olisi johtanut toiseen tulokseen, joten valitus hylättiin. Valitus hylättiin myös jätehierarkiaa koskevilta osin. Jätelain yleisistä periaatteista ei johtunut, että yksittäisen jätteenpolttolaitoksen ympäristölupa olisi voitu evätä, kun luvan edellytykset ympäristönsuojelulain mukaisesti olivat olemassa. Tapauksessa KHO 2007:36 oli kysymys kemianteollisuuden alueelle sijoittuvan jätevoimalan kaavanmukaisuudesta. Ympäristönsuojelulaissa kielletään sijoittamasta toimintaa asemakaavan vastaisesti. Asiaa arvioitiin laitoksen ennakoiduista ympäristövaikutuksista ja toiminnan yleisestä luonteesta käsin, eikä aikaisemman rakennuslain nojalla vahvistetun asemakaavan teollisuustoimintojen alueelle sijoittumista pidetty kaavanvastaisena, vaikka aluetta ei ollut nimenomaan varattu jätteenpolttolaitosta varten. Syvimmälle energiantuotannon ytimeen sekä jätteen ja tuotteen käsitteiden rajanvetoon sukellettiin jätteenpolttodirektiivin soveltamiseen liittyvässä asiassa KHO 2007:45. KHO päätti esittää ennakkoratkaisupyynnön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, jonka päätöksellä on tulevaisuudessa merkittäviä vaikutuksia energiatuotannon ja jätehuollon sektoreilla niin teknisesti ja taloudellisesti kuin ympäristöllisestikin. Kysymyksessä oleva ympäristölupa-asia koski kahdesta erillisestä laitoksesta, kaasutinlaitoksesta ja voimalaitoksesta, muodostuvaa yksikköä. Kaasutinlaitoksella tehdään kiinteästä jätteestä kaasua, joka puhdistetaan polttoaineeksi (REFtuotekaasu). Kaasu poltetaan viereisen voimalaitoksen höyrykattilassa energian tuottamiseksi. Ympäristölupavirasto ja Vaasan hallintooikeus olivat pitäneet kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostamaa kokonaisuutta jätteenpolttodirektiivissä tarkoitettuna rinnakkaispolttolaitoksena, koska kiinteän jätteen (kierrätyspolttoaine) lämpökäsittelyssä jätettä ei vielä polteta; jätteestä synnytetyn kaasun polttamisen tarkoituksena on tuottaa energiaa ja käsitellä jätettä. Kaasutinlaitokseen syötetyn jätteen polttaminen suoritetaan loppuun vasta voimalaitoksessa, koska kaasutinlaitoksessa ei ole polttolinjaa. Yhtiön mukaan kaasutinlaitoksen toiminnan tarkoituksena ei ole jätteen hävittäminen, vaan puhdistetun, kaasumaisen 14

polttoaineen valmistaminen. Puhdistettu kaasu on tuote, jonka polttaminen voimalaitoksen höyrykattilassa kivihiiltä korvaavana polttoaineena ei ole jätteenpolttoa. Tuotekaasun valmistuksesta ei aiheudu savukaasupäästöjä tai muitakaan päästöjä. Kun puhdistettu tuotekaasu hyödynnetään polttoaineena voimalaitoksessa, sen osalta ei synny jätteen käsittelystä aiheutuvia päästöjä. Kaasutinlaitoksessa raakaaineena käytetyn kierrätyspolttoaineen epäpuhtaudet jäävät tuotteen valmistusprosessissa muodostuvaan tuhkaan, jonka käsittelylle kaasutinlaitoksen ympäristölupapäätöksessä oli annettu lupamääräykset. Puhdistetun tuotekaasun käyttäminen energian tuottamiseen pääpolttoaineena käytettävän kivihiilen ohella vähentää voimalaitoksen pääkattilan päästöjä. Yhtiön näkökulmasta kiinteästä jätteestä lämpökäsittelyn avulla valmistetun REF-tuotekaasun käyttäminen kivihiiltä korvaavana polttoaineena vähentää voimalan nykyisiä päästöjä. Jätteenpolttodirektiivissä päästöille asetetut raja-arvot ovat tiukemmat kuin suuria energiantuotantolaitoksia koskevassa direktiivissä (LCP-direktiivi). Jos REF-tuotekaasun polttaminen katsotaan jätteen (rinnakkais)poltoksi, koko laitokseen on sovellettava ankarampia, jätteenpolton raja-arvoja, eikä niiden täyttäminen käytettäessä fossiilisia polttoaineita onnistu ilman suuria kustannuksia. Tällöin tuotekaasun valmistaminen ei kannata, vaan laitoksen toimintaa jatketaan entiseen tapaan fossiilisilla polttoaineilla. Jätteitä ei käsitellä kaasuksi, vaan niistä on huolehdittava muulla tavoin. Kierrätyskelvottomien jätteiden hyödyntäminen polttoaineena vaarantuu, eikä fossiilisia polttoaineita korvata kiinteästä jätteestä synnytettävällä puhdistetulla tuotekaasulla. Tämä puolestaan saattaa johtaa siihen, että kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyvät, päästöt ilmaan tuotettua energiayksikköä kohden lisääntyvät ja kaatopaikoille kuljetettavan jätteen määrä lisääntyy. KHO:n ennakkoratkaisukysymyksissä etsitään tulkintaa jätteenpolttodirektiivin ulottuvuuteen. KHO pyysi EY-tuomioistuimen kantaa siihen, onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn ja kaasuttamisprosessin jälkeen puhdistetun tuotekaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa pidettävä jätteenpolttodirektiivissä tarkoitettuna toimintana. Vaikuttaako asiaan se, että puhdistetulla tuotekaasulla korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja että voimalaitoksen päästöt tuotettua energiayksikköä kohden olisivat pienemmät käytettäessä jätteistä synnytettyä puhdistettua tuotekaasua kuin muita polttoaineita? Onko direktiivin soveltamisalan tulkinnassa merkitystä sillä, muodostavatko kaasutinlaitos ja voimalaitos teknis-tuotannolliset näkökohdat ja niiden keskinäinen etäisyys huomioon ottaen yhden laitoksen tai sillä, onko kaasutinlaitoksessa synnytetty, puhdistettu tuotekaasu siirrettävissä ja käytettävissä esimerkiksi energiantuotantoon, polttoaineena tai muuhun tarkoitukseen toisaalla? Pohtiessaan jätteen ja tuotteen välistä rajaa KHO kiinnitti huomiota mahdollisuuteen, että REF-tuotekaasu olisi käytettävissä kaupalliseen tarkoitukseen kaukana kaasutinlaitoksen sijaintipaikasta sijaitsevassa voimalaitoksessa tai ajoneuvojen polttoaineena tai kotitalouksien energianlähteenä. Esimerkiksi biodieselpolttoainetta voidaan valmistaa ruokaloiden jäteöljystä tai teurastamojätteistä. KHO kysyi, millä edellytyksillä kaasutinlaitoksessa synnytettyä puhdistettua tuotekaasua voidaan pitää tuotteena siten, ettei siihen enää sovelleta jätettä koskevaa sääntelyä. 15

Kirkollisasiat Hallintoneuvos Pirkko Ignatius Hallinto-oikeudellinen valitus voidaan jakaa hallintovalitukseen, kunnallisvalitukseen ja kirkollisvalitukseen. Kirkollisvalituksesta säädetään kirkkolaissa (1054/1993), joka koskee evankelisluterilaista kirkkoa. Kirkkolain säätämisjärjestys poikkeaa tavallisen lain säätämisjärjestyksestä. Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Kirkon ehdotuksen tekee kirkolliskokous. Tullakseen hyväksytyksi ehdotuksen on saatava kirkolliskokouksessa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Kirkkolain hyväksyy eduskunta ja vahvistaa tasavallan presidentti (KL 2:2 ja 20:7 ja 10). Eduskunta voi joko hyväksyä tai hylätä kirkkolakia koskevan ehdotuksen, mutta se ei voi puuttua ehdotuksen sisältöön. Vain lainsäädäntöteknisiä virheitä voidaan oikaista. Muutoksenhakua koskevat säännökset sisältyvät kirkkolain 24 lukuun, jossa on myös alistamista koskevia säännöksiä. Kirkollishallinnossa on omaksuttu yleinen valitusoikeus samaan tapaan kuin kunnallishallinnossa. Valitusoikeus on paitsi asianosaisella myös seurakunnan jäsenellä seurakunnan päätöksestä valitettaessa (24:6). Muutoinkin kirkollisvalitus on säännelty pitkälti samalla lailla kuin kunnallisvalitus. Oikaisuvaatimusmenettely on käytössä kirkollisvalituksen pakollisena esivaiheena ja kirkollisvalitus voidaan alistusasioita lukuun ottamatta tehdä vain laillisuusperusteella (24:4). Sikäli kuin kirkkolaissa ei toisin säädetä, myös kirkollisvalituksen käsittelyssä noudatetaan, mitä hallintolainkäyttöä koskevassa peruslaissa hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Ensiasteen valitusviranomaisina kirkollisasioissa toimivat nykyisin hallinto-oikeudet (24:12 ja 13). Hallinto-oikeudet tulivat tuomiokapitulien sijaan valitusviranomaisiksi vuonna 2003 säädetyn kirkkolain muutoksen perusteella (1274/2003). Hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa normaaliin tapaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Kirkollisasioita on tullut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi yleensä varsin vähän. Vuonna 2007 ratkaistavaksi tuli 22 asiaa. Viimeaikaisissa valituksissa on näkynyt erityisesti kirkon tiukentunut linja naispappeuden vastustamiseen. Esimerkkinä voin mainita, että tuomiokapituli on saattanut erottaa henkilön kurinpitotoimin määräajaksi pappisviran 16

toimittamisesta hänen naispappeuden vastustamisesta johtuvan toimintansa vuoksi. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt tehdyt valitukset. Naispappeuskysymys on tullut esille myös kirkkoherran viran täyttämistä koskevissa valituksissa. Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherran virkaan vaaliehdokkaaksi kelpoinen ei ole hakija, jolta ilmeisesti puuttuvat viran hoitamiseen tarvittavat edellytykset. Ratkaisussa KHO 2008:8 katsottiin, että kirkkoherranviran hakija, joka oli ilmoittanut, ettei hän toimita jumalanpalvelusta naispapin kanssa, ei ollut vaaliehdokkaaksi kelpoinen. Myös ortodoksista kirkkoa koskevissa asioissa saa valittaa hallinto-oikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Ortodoksisesta kirkosta on annettu uusi laki vuonna 2006 (985/2006). Valitukset ovat olleet erittäin harvinaisia. Naispappeuskysymykseen liittyen totean lopuksi, että naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 2 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitun lain säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan Kirkollisasioita on tullut korkeimman hallintooikeuden ratkaistavaksi yleensä varsin vähän. eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnon harjoitukseen liittyvään toimintaan. Tasa-arvolain säätämisen yhteydessä lähdettiin siitä, että uskonnon harjoituksen sisältöön kuuluu kysymys papin sukupuolesta, jos kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan oppi sitä edellyttää. Naispappeus on hyväksytty evankelis-luterilaisessa kirkossa ja siten tasa-arvolaki koskee tätä kirkkoa sen kaikilla tasoilla. Tilanne on toinen ortodoksisen kirkon osalta, koska mainittu kirkko ei lainkaan hyväksy naispappeutta. 17

Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunta 31.12.2007 Presidentti Pekka Hallberg Hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Esa Aalto, Pirkko Ignatius, Raimo Anttila, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Heikki Kanninen (vv.), Kari Kuusiniemi, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Jukka Mattila, Matti Pellonpää, Tuula Pynnä, Anne Niemi, Matti Halén, Sakari Vanhala, Eila Rother Määräaikaiset hallintoneuvokset Hannu Ranta, Heikki Harjula Ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen, Pentti Hannonen, Ilkka Hirsto, Heikki Kiuru, Pertti Seuna, Pertti Eloranta, Janne Hukkinen (vv.), Juha Kämäri, Mikael Hildén, Leena Nurmento, Olli Dahl, Olli Varis Yli-insinöörineuvokset Pentti Uuspää, Allan Johansson, Matti Kleimola, Kenneth Holmberg, Raimo Sepponen Kansliapäällikkö Riitta Mutikainen Esittelijäneuvokset Ilpo Havumäki, Marina Äimä, Matti Metsäranta, Tuulia Riikonen, Hannu Ranta, Leena Halila (vv.), Kristina Björkvall, Kai Träskelin Vanhemmat hallintosihteerit Kari Honkala, Marja-Terttu Savolainen, Marjo Snellman, Anneli Tulikallio, Marja Ihto, Marja-Liisa Judström, Liisa Tähtinen, Arja Niemelä, Mikko Rautamaa, Hannele Klemettinen, Irene Mäenpää Hallintosihteerit Raimo Viitasaari, Kari Nieminen, Marja Leena Kemppainen, Leo Kaasinen, Riitta Kreula, Marita Eeva, Päivi Pietarinen, Satu Heikkilä (vv.), Petri Leinonen, Jaana Moilanen, Anne Nenonen, Elisabeth Vuorenhela (vv.), Petteri Leppikorpi, Minna Ihonen (vv.), Tuula Pääkkönen (vv.) Määräaikaiset hallintosihteerit Lea Alén, Mia Ekman, Vesa Heikkilä, Sami Heikkinen, Arto Hietaniemi, Freja Häggblom, Sami Myöhänen, Vesa-Pekka Nuotio, Sinikka Pärnänen, Jukka- Pekka Reinikainen, Henna Rintala, Camilla Sandström, Veronica Storträsk Viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen Tietohallintopäällikkö Pekka Tuominen Tietopalvelupäällikkö Marja Halttunen (vv.) Määräaikainen tietopalvelupäällikkö Satu-Maarit Tarkkanen Määräaikainen viestintäsuunnittelija Tommi Haaja Kirjaaja Leena Kokko Notaarit Vuokko Kantanen, Paula Kilponen, Piia Rautiala (vv.), Carita Rostiala, Marjatta Räsänen, Satu-Maarit Tarkkanen (vv.), Soili Tolvanen, Ritva Vähämaa Taloussihteeri Marja Klaavo Atk-suunnittelija Minna Ronkainen Osastosihteerit Liisa Hartikainen, Marjut Jaatinen, Christina Nyberg, Anne Rautiainen, Eeva Ryytty, Anne Sahlman, Sinikka Savolainen, Kaarina Tallberg, Elina Tukiainen Toimistosihteerit Merja Ahlfors, Pirkko Heikkinen, Jessica Hydén, Heli Kalajainen, Anneli Liukkonen, Mirka Makkonen, Liisa Martikainen, Antti Meriläinen, Minna Mättö, Tuula Niilo-Rämä, Tuula Pelkonen, Tarja Piho, Irma Reunanen (vv.), Maarit Romppanen, Anneli Ronimus, Vuokko Savolainen, Marja Tiihonen, Raija Vuori Ylivirastomestari Kari Joutsenlahti Virastomestarit Anssi Kaikko, Timo Rousku, Tapani Ruostela Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunnasta siirtyivät eläkkeelle 1.2.2007 hallintoneuvos Lauri Tarasti ja hallintoneuvos Marita Liljeström, 1.7.2007 kirjaaja Eeva Väänänen-Silén, 1.8.2007 hallintoneuvos Ilmari Ojanen ja toimistosihteeri Mirja Johansson. 18

Tilastot 19

Vuoden 2007 Hallintotuomioistuinpäivä 15.11.2007 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Valokuvaaja: Risto Laine. 20

21

KHO:n työtilanne 1999-2007 1992-2007 Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Siirtynyt seuraavalle vuodelle 1992 7118 5434 4807 1993 7147 6132 4903 1994 6523 7302 4059 1995 4807 5909 2948 1996 4377 4526 2756 1997 3910 3852 2772 1998 4904 3565 4441 1999 4372 4701 4094 2000 3691 4574 3183 2001 3752 3612 3281 2002 4036 3778 3486 2003 3806 3879 3372 2004 3719 3848 3167 2005 3931 4009 3095 2006 3793 4006 2866 2007 3891 3797 2924 KHO:n työtilanteen kehitys 2003-2007 2003 2004 2005 2006 2007 Saapunut vuoden aikana Saapunut vuoden aikana Saapunut vuoden aikana 22

Saapuneet asiat 2007 kpl prosenttia Valtio-oikeus ja yleishallinto 410 10,5 Itsehallinto 303 7,8 Ulkomaalaisasiat 377 9,7 Rakentaminen 555 14,3 Ympäristö 362 9,3 Sosiaali- ja terveydenhuolto 804 20,6 Taloudellinen toiminta, liikenne- ja viestintäasiat 382 9,8 Verot 687 17,7 Muut asiat 11 0,3 Yhteensä 3891 100 Muut asiat 0,3 % Valtio-oikeus ja yleishallinto 10,5 % Itsehallinto 7,8 % Verot 17,7 % 5000 4000 Ulkomaalaisasiat 9,7 % Taloudellinen toiminta, liikenne- ja viestintäasiat 9,8 % 3000 2000 1000 Rakentaminen 14,3 % 0 Sosiaali- ja terveydenhuolto 20,7 % Ympäristö 9,3 % 23

Saapuneet asiat viranomaisittain 2003-2007 viranomaisittain 2003-2007 2003 2004 2005 2006 2007 Hallinto-oikeudet 3091 3112 3327 3262 3212 Muutoksenhakulautakunnat 146 152 169 122 160 Valtioneuvosto ja ministeriöt 83 100 127 96 120 Markkinaoikeus ja kilpailuneuvosto 57 63 50 38 65 Keskusvirastot 101 52 29 15 19 Lääninhallitukset 27 3 18 4 2 Ympäristökeskukset 39 8 8 5 5 Muut 262 229 203 251 308 Yhteensä 3806 3719 3931 3793 3891 Lääninhallitukset <1 % Keskusvirastot <1 % Ympäristökeskukset <1 % Muut 8 % Markkinaoikeus ja kilpailuneuvosto 2 % Valtioneuvosto ja ministeriöt 2 % Muutoksenhakulautakunnat 4 % Hallinto-oikeudet 83 % 24

Saapuneet asiat muutoksenhakijoittain 2007 Yhteisö Yksityishenkilö Julkisyhteisö Itsehallinto 77,90 10,60 11,60 Valtio-oikeus ja yleishallinto 70,10 6,90 23,00 Ulkomaalaisasiat 96,80 0,30 2,90 Rakentaminen 77,80 14,60 7,60 Ympäristö 56,80 31,30 11,90 Sosiaali- ja terveydenhuolto 93,50 1,20 5,20 Taloudellinen toiminta, liikenne ja viestintä 43,60 46,50 10,00 Verot 52,30 30,00 17,80 Muut asiat 100,00 0,00 0,00 Kaikki asiat 72,30 16,70 11,00 Valtio-oikeus ja yleishallinto Itsehallinto Ulkomaalaisasiat Rakentaminen Ympäristö Sosiaali- ja terveydenhuolto Taloudellinen toiminta, liikenne ja viestintä Verot Muut asiat Kaikki asiat 0 20 40 60 80 100 Prosenttia Yksityishenkilö Yhteisö Julkisyhteisö 25

Ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika kuukausissa 2007 Valtio-oikeus ja yleishallinto 12,2 Itsehallinto 9,8 Ulkomaalaisasiat 7,3 Rakentaminen 10,3 Ympäristö 10,3 Sosiaali- ja terveydenhuolto 7,3 Taloudellinen toiminta jne. 10,8 Verot 11,3 Muut asiat 13,9 Kaikki yhteensä 9,8 Valtio-oikeus ja yleishallinto Itsehallinto Ulkomaalaisasiat Rakentaminen Ympäristö Sosiaali- ja terveydenhuolto Taloudellinen toiminta jne. Verot Muut asiat Kaikki yhteensä 7,3 7,3 12,2 9,8 10,3 10,3 10,8 11,3 9,8 13,9 0 5 10 15 26

Ratkaistujen asioiden lopputulokset 2007 Muutoksenhaun alaista päätöstä ei muutettu 1386 Muutoksehaun alaisen päätöksen lopputulosta ei muutettu 561 Valituslupahakemus hylätty 1162 Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu 308 Asia palautettu 144 Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta 236 Ratkaistu yhteensä 3797 Asia palautettu 4 % Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu 8 % Muutoksenhaku jätetty tutkimatta 6 % Muutoksenhaun alaista päätöstä ei muutettu 37 % Valituslupahakemus hylätty 31 % Muutoksenhaun alaisen päätöksen lopputulosta ei muutettu 15 % 27

Ratkaistujen asioiden lopputulokset Prosenteissa 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 1. Päätöstä valitusasiassa ei muuteta (lopputulokseltaan eikä perusteluiltaan) 26,6 27,3 33 27,5 27,6 29,8 29,2 32,4 29,3 29,6 2. Päätöksen lopputulosta valitusasiassa ei muuteta (mutta kylläkin perusteluja) 16,0 24,3 26,4 17 15,5 14,1 15,3 13,3 15,9 14,8 3. Päätöstä valitusasiassa muutetaan (myös lopputulokseltaan) 8,8 8,5 4,9 8,1 7,6 6,4 8,1 7,4 7,7 7,3 4. Valituslupahakemus hylätään 28,2 22,1 17,2 26,1 30,4 32,2 30,7 30,4 30,9 30,6 5. Valitusasia palautetaan 4,8 5,5 6 5,6 4,7 3 3,9 4,8 3,6 3,8 6. Ylimääräinen muutoksenhaku hyväksytään 0,9 1,1 0,7 0,8 0,5 0,7 0,3 0,4 0,3 0,8 7. Ylimääräinen muutoksenhaku hylätään 6,6 5,0 4,7 6,1 6 6,1 5,5 5,1 5,6 6,7 8. Siirretään hallitukselle 0,2 0,1 0 0 0 0 0 0 0 0 9. Siirretään muulle viranomaiselle 0,7 0,3 0,3 0,2 0,6 0,4 0,1 0,1 0,1 0,2 10. Asia raukeaa 2 1,2 2,1 2,3 2 2 1,9 11. KHO ei ota asiaa tutkittavakseen 7,2 5,8 6,8 6,6 6,3 5,2 4,6 4 4,7 4,3 Vireillä olleet asiat saapumisvuosittain 31.12.2007 2004 2005 2006 2007 Vireillä vuoden lopussa 2007 Valitus 2 12 172 1653 1839 Valituslupa 1 4 135 730 870 Purku 3 26 136 165 Menetetyn määräajan palauttaminen 1 4 16 21 Kantelu 1 3 16 20 Muu hakemus 8 8 Yhteensä 4 20 340 2559 2923 28

Hallinto-oikeuksista ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimesta saapuneet asiat 2003-2007 2003 2004 2005 2006 2007 Helsingin 1166 1200 1432 1230 1278 Turun 431 415 375 408 403 Hämeenlinnan 342 362 382 379 385 Vaasan 367 357 345 350 402 Kouvolan 197 186 180 256 222 Kuopion 246 298 305 294 235 Oulun 168 181 178 192 175 Rovaniemen 124 113 96 128 112 Ahvenanmaan hallintotuomioistuin 47 23 34 27 17 Yhteensä 3088 3135 3327 3264 3229 Hallinto-oikeuksista KHO:on hallinto-oikeuksista ja Ahvenanmaan ja hallintotuomioistuimesta saapuneet asiat 2007 1200 1278 900 600 403 385 402 300 222 235 175 17 112 0 Helsingin Helsingin Turun Turun Hämeenlinnan Hämeenlinnan Vaasan Vaasan Kouvolan Kouvolan Kuopion Kuopion Oulun Oulun Rovaniemen Rovaniemen Ahvenanmaan Ahvenanmaan hallintotuomioistuin hallintotuomioistuin 29

Saapuneet asiat 2005-2007 Saapuneet asiat 2005-2007 2005 prosenttia 2006 prosenttia 2007 prosenttia Valtio-oikeus ja yleishallinto 363 9,2 358 9,4 410 10,5 Itsehallinto 297 7,5 235 6,2 303 7,8 Ulkomaalaisasiat 633 16,1 494 13 377 9,7 Rakentaminen 523 13,3 524 13,8 555 14,3 Ympäristö 305 7,8 288 7,6 362 9,3 Sosiaali- ja terveydenhuolto 787 20 853 22,5 804 20,6 Taloudellinen toiminta, liikenne- ja viestintäasiat 331 8,4 304 8 382 9,8 Verot 670 17,1 720 19 687 17,7 Muut asiat 22 0,6 17 0,5 11 0,3 Yhteensä 3931 3793 3891 30

Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit Korkein hallinto-oikeus Rovaniemi Hallinto-oikeudet Ahvenanmaan hallintotuomioistuin Oulu Vaasa Kuopio Hämeenlinna Kouvola Turku Maarianhamina Helsinki 31

Korkeimman hallinto-oikeuden työtilasto vuodelta 2007 A. Asiaryhmittäin Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Valtio-oikeus ja yleishallinto yhteensä 368 410 428 311 66 21 24 6 6 344 12,2 Valtio-oikeus yhteensä 67 93 81 55 15 6 1 79 10,8 Valtiolliset vaalit 4 4 4 0,1 Kansalaisuusasiat 66 89 76 54 15 6 1 79 11,3 Kansalaisten yleiset oikeudet 1 1 1 16 Yleishallinto-oikeus yhteensä 145 173 186 100 20 9 20 6 4 128 10,6 Maksuvapautus 6 3 9 9 8,3 Edunpalautus ja vahingonkorvaus 1 6 1 1 6 12,2 Asiakirjajulkisuus 41 37 47 30 9 2 5 1 31 12 Tietosuoja 9 10 11 4 2 1 4 1 7 10,4 Tasa-arvoasiat / muut kuin itsehallintoon liittyvät Harkinnanvaraiset ja muut valtionosuudet ja -avustukset Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta 2 2 2 12,9 19 18 21 15 1 4 1 16 15,3 Holhoustoimen edunvalvonta 2 3 4 4 1 7,8 Passiasiat 3 4 3 1 1 1 4 11,7 Väestötietoasiat 6 6 6 4 2 6 13,6 Nimiasiat 1 6 3 3 4 7,1 Oikeusavun myöntäminen, avustajan määrääminen ja palkkio Oikeusapupäätöksen muuttaminen ja lakkaaminen 29 46 50 35 14 1 2 23 7,5 3 4 4 3 1 1 2 10,3 Oikeudenkäyntimaksua koskeva valitus 4 7 6 6 5 6,3 Valtion perintö 5 4 9 Vankeinhoitoa koskevat asiat 3 9 6 6 6 15,8 Muu yleishallintoasia 11 10 13 8 1 1 3 8 10,4 Opetus- ja sivistystoimi yhteensä 30 39 44 27 10 6 1 25 8,4 Perusopetus ja lukio 20 32 30 20 7 3 22 8,6 Ammattiopetus 2 1 1 1 15 Ammattikorkeakoulut 1 1 2 1 1 7,8 Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk 32

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Yliopistot ja korkeakoulut 3 3 5 3 1 1 1 7,1 Muu opetus- ja sivistystoimiasia 4 3 6 3 3 1 7,9 Valtion virkamiehet yhteensä 73 50 64 56 2 2 3 1 59 22 Virka- ja työsuhde 35 20 38 35 1 1 1 17 23 Palkkaus, työaika ja vuosiloma (valtion virkamiehet) 7 10 3 2 1 14 14,9 Muu virkamiesoikeusasia 31 20 23 19 1 1 2 28 21,3 Työvoima-asiat yhteensä 12 25 7 5 2 2 28 15 Palkkaturva ja muu toimeentuloturva-asia 5 1 2 2 4 17,4 Työsuojelu 1 7 8 Siviilipalvelus 2 2 1 1 4,5 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 3 3 Muu työvoima-asia 4 14 3 2 1 2 13 20,3 Turvallisuus, yleinen järjestys ja eräät luvat yhteensä 41 30 46 37 3 2 4 25 10,5 Palo- ja pelastustoimi sekä väestönsuojelu 2 2 2 1 1 2 11,7 Ampuma-aseasiat 32 20 36 31 1 1 3 16 9,6 Muu turvallisuutta, yleistä järjestystä ja eräitä lupia koskevat asiat 7 5 8 6 1 1 4 14,2 Itsehallinto yhteensä 166 303 237 174 36 4 14 9 1 231 9,8 Ahvenanmaa yhteensä 3 2 4 2 2 1 18 Ahvenanmaan itsehallinto (ellei muussa asiaryhmässä) 3 2 4 2 2 1 18 Kunnallisasiat yhteensä 152 266 204 163 24 2 9 6 1 213 10,2 Kuntajako 1 33 8 7 1 26 4,1 Kunnan toimiala 1 2 1 1 2 7,5 Kunnan talous 8 11 12 8 3 1 7 8,7 Kunnalliset säännöt ja taksat 3 5 4 4 4 15,7 Virkavaali (kunnat ja kuntayhtymät) 30 31 34 28 3 2 1 27 9,4 Palvelussuhdeturva (kunnat ja kuntayhtymät) 34 38 39 32 4 3 33 11,2 Palkkaus, työaika ja vuosiloma (kunnat ja kuntayhtymät) 15 19 16 10 4 1 1 18 19,7 Muu henkilöstöasia (kunnat ja kuntayhtymät) 11 7 11 9 1 1 7 14,3 33

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Muu kunnallisasia 49 120 79 64 8 1 6 1 89 8,2 Kirkollisasiat yhteensä 11 22 16 9 4 3 17 8,4 Palvelussuhde (kirkko) 8 7 9 6 2 1 6 10,3 Muu henkilöstöasia (kirkko) 1 4 1 1 4 3 Muu kirkollisasia 2 11 6 3 2 1 7 6,5 Saamelaisasiat yhteensä 13 13 12 1 2,8 Saamelaiskäräjävaalit 13 13 12 1 2,8 Ulkomaalaisasiat yhteensä 235 377 392 350 12 19 1 10 3 217 7,3 Oleskeluluvat perheiden yhdistämisen perusteella 66 92 102 88 6 6 2 56 7,7 Muut oleskeluluvat 57 61 71 57 1 6 7 3 44 8 Karkottaminen 14 14 18 12 4 1 1 10 9,3 Ulkomaalaisen käännyttäminen 14 13 15 15 12 8,6 Turvapaikka-asiat 57 142 144 140 3 1 55 5,9 Turvapaikka-asiat (nopeutettu käsittely) 15 51 34 32 2 32 6,3 Muukalaispassit ja muut matkustusasiakirjat 7 2 2 1 1 7 15,3 Muu ulkomaalaisasia 5 2 6 5 1 1 18,8 Rakentaminen yhteensä 456 555 529 443 46 9 23 8 1 481 10,3 Maankäyttö- ja rakennusasiat yhteensä 418 515 487 407 44 9 20 7 1 445 10,2 Maakuntakaava 15 15 16 15 1 1 13 10,9 Yleiskaava 59 47 61 49 3 4 3 2 45 10,3 Asemakaava 61 68 79 70 6 2 1 50 9,7 Ranta-asemakaava 9 12 7 4 3 14 13 Rakennuskielto ja toimenpiderajoitus 1 2 2 2 1 11,5 Rakennusjärjestys 1 2 1 1 2 15,7 Tonttijako 6 6 8 5 2 1 4 6,9 Kadut ja yleiset alueet 9 10 10 8 2 9 10,5 Rakentamiskehotus 1 1 1 1 1 14,6 Lunastaminen kaavan perusteella 1 1 1 Poikkeaminen (maankäyttö- ja rakennusasiat) 82 114 87 75 7 2 3 109 10,9 34

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Suunnittelutarveratkaisu 46 44 43 39 3 1 47 11,3 Rakennuslupa 73 117 111 93 12 4 2 79 8,8 Toimenpidelupa 13 20 15 13 2 18 10,9 Ympäristönhoito ja rakennuksen kunnossapito 2 1 1 1 1,4 Purkamislupa 3 5 3 2 1 5 12,6 Maisematyölupa 5 6 4 4 7 11,2 Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen 4 7 3 3 8 16,5 Tilapäinen rakennus 2 1 3 2 1 9,1 Rakennusvalvonta 27 30 30 18 5 2 5 27 10,9 Muu maankäyttö- ja rakennusasia 1 5 2 2 4 8,5 Tieasiat yhteensä 17 17 21 19 1 1 13 10,3 Maantie 14 15 18 17 1 11 10,3 Yleinen tie 1 1 1 14,3 Yksityinen tie 1 2 1 1 2 3,1 Muu tieasia 1 1 1 2,7 Kiinteistöasiat yhteensä 21 23 21 16 3 2 23 12,7 Lunastusasiat 7 7 9 7 2 5 7,6 Etuosto-oikeus 9 12 6 4 2 15 12,4 Muu kiinteistöasia 5 4 6 5 1 3 20,7 Ympäristö yhteensä 218 362 270 243 52 14 20 1 5 305 10,3 Ympäristönsuojelu yhteensä 139 168 158 109 36 5 3 1 148 10,8 Ympäristölupa (metsäteollisuus) 9 2 8 2 5 1 3 12,2 Ympäristölupa (metalliteollisuus) 2 1 2 2 1 14 Ympäristölupa (energian tuotanto) 8 2 7 5 2 3 11 Ympäristölupa / kemikaaliteollisuus ja kemikaalien käsittely Ympäristölupa (malmien louhinta ja mineraalien tuotanto) Ympäristölupa (elintarvikkeiden ja rehujen valmistus) 1 1 1 1 1 13 2 2 2 9,6 3 3 1 1 5 8,5 Ympäristölupa (jätteiden käsittely) 16 19 20 16 3 1 15 10,8 Ympäristölupa (polttonesteen jakeluasema, - varastointi) 5 10 13 8 3 1 1 2 8,6 35

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Ympäristölupa (louhinta, murskaus, asfalttiasema, betoniasema) Ympäristölupa (jätevesien johtaminen, - puhdistamo) 18 11 20 13 6 1 9 14,8 11 4 11 3 8 4 12 Ympäristölupa (eläinsuojat) 4 13 4 4 13 6,8 Ympäristölupa (moottorirata, veneiden harjoittelurata) Ympäristölupa (pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistaminen) 4 1 3 1 2 2 12,8 3 1 2 2 2 10,8 Ympäristölupa (turvetuotanto) 14 18 14 13 1 18 9,3 Muu ympäristölupa-asia 8 10 6 3 1 2 12 9,1 Meluilmoitus 4 4 5 2 3 5,9 Ympäristönsuojelulain mukainen valvonta ja hallintopakko Ympäristönsuojelulain mukaiset maksu- ja korvausasiat 5 21 7 7 19 9,6 1 1 1 12,1 Muu ympäristönsuojelulain mukainen asia 1 3 1 1 3 18,6 Jätemaksut 5 16 8 6 1 1 1 12 9 Järjestetty jätteenkuljetus 4 1 5 5 12,9 Muu jätelain mukainen asia 4 7 4 3 1 7 9,3 Terveysvalvonta 4 8 6 5 1 6 11,7 Ympäristövaaralliset aineet 1 1 Päästökauppalain mukaiset asiat 2 2 2 6,5 Maasto- ja vesiliikenne 2 5 3 3 4 11,9 Muu ympäristönsuojeluasia 1 4 2 1 1 3 9,8 Vesitalous yhteensä 34 100 43 39 2 2 4 87 10,4 Rakentaminen vesistöön 16 32 19 17 1 1 29 10,2 Vesivoiman hyväksikäyttö 9 1 1 2 6 5 Ojitus 1 8 7 6 1 2 7,3 Vesistön säännöstely 5 2 5 5 2 14,6 Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottaminen 5 19 24 Vesilain mukaiset maksu- ja korvausasiat 1 2 2 1 1 1 10,6 Vesilain mukainen valvonta ja hallintopakko 4 14 6 6 2 10 12,4 Vesihuoltolain mukainen asia 10 1 1 9 3,1 36

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Muu vesitalousasia 2 4 2 2 4 12,2 Ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa tarkoitettua yhteiskäsittelyä koskevat asiat yhteensä Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia (kalankasvatus) Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia (turvetuotanto) Muu ympäristönsuojelulain ja vesilain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia 3 20 8 15 8,2 3 15 7 7 11 8,3 1 1 1 7,5 4 4 Luonnonsuojelu yhteensä 37 63 56 52 1 1 2 44 8,3 Natura 2000 -verkosto 3 3 3 4,1 Luonnonsuojelulain mukaiset asiat (paitsi Natura) 13 16 16 14 1 1 13 10,2 Eläinsuojelu 5 12 11 11 6 4,8 Maa-ainesasiat 11 26 16 16 21 8,6 Muinaismuistoasiat 2 2 1 1 12,2 Rakennussuojelu 5 5 7 6 1 3 7,8 Muu luonnonsuojeluasia 1 1 1 1 1 19,7 Ulkoilu ja leirintä yhteensä 1 6 1 1 6 12,6 Ulkoiluasiat 1 6 1 1 6 12,6 Asuntotuotanto ja asuntoasiat yhteensä 4 5 4 4 5 20,4 Arava-asiat 2 2 2 2 2 36,9 Muu asunto-asia 2 3 2 2 3 4 Sosiaali- ja terveydenhuolto yhteensä 473 804 842 731 22 39 37 13 15 420 7,3 Sosiaaliasiat yhteensä 370 587 610 525 20 32 24 9 7 340 7,8 Toimeentulotuen myöntäminen 88 182 212 197 4 5 6 58 5,5 Toimeentulotuen takaisinperintä 22 16 31 26 5 7 7,6 Huostaanotto 127 209 188 155 4 18 4 7 5 143 8,9 Yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojeluasiassa 8 16 14 13 1 10 6,8 Muu lastensuojeluasia 10 11 15 15 6 10 Elatusturva 3 4 2 1 1 5 18 37

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Kehitysvammaisten erityishuolto 3 4 5 1 3 1 2 13,4 Vammaispalvelu 63 111 102 86 4 5 5 2 1 71 8,6 Omaishoidon tuki 8 2 7 5 1 1 3 15,9 Lasten päivähoidon järjestäminen 1 1 Lastensuojelukustannusten korvaaminen 13 5 8 6 1 1 10 12,9 Muu sosiaalihuollon kustannusten korvaaminen 4 4 4 3 1 4 17,5 Sosiaalihuollon asiakasmaksut 5 3 4 3 1 4 6,9 Muu sosiaaliasia 16 19 18 15 3 1 16 10,6 Terveydenhuolto ja sairaanhoito yhteensä 74 207 208 191 2 1 12 2 8 65 4,5 Hoitoon määrääminen mielenterveysasiassa 62 174 184 170 2 1 9 2 7 45 4,2 Muu mielenterveysasia 1 1 2 1 1 2,9 Terveydenhuollon ja sairaanhoitotoimen harjoittaminen 2 9 5 5 6 5,1 Elintarvikevalvonta 1 5 3 2 1 3 6,8 Terveydenhuollon kustannusten korvaaminen 3 9 7 7 1 4 6,5 Terveydenhuollon asiakasmaksut 3 3 2 2 4 10,8 Hoitotakuu 1 1 Muu terveydenhuolto- ja sairaanhoitoasia 2 5 5 4 1 2 6,9 Lääkeasiat ja apteekkilaitos yhteensä 29 10 24 14 1 6 1 2 15 17,3 Lääkkeiden myyntilupa ja hintavalvonta 13 4 12 4 6 2 5 18,7 Muu lääkeasia 13 1 8 7 1 6 20,5 Apteekkiasiat 3 5 4 3 1 4 6,6 Taloudellinen toiminta mukaan lukien liikenne- ja viestintäasiat yhteensä 256 382 322 233 16 24 32 17 4 312 10,8 Oikeushenkilöt ja teollisoikeudet yhteensä 49 65 52 27 5 15 3 2 1 62 10,4 Yhtiöoikeudelliset hallintotoimet 7 6 8 6 2 5 8,5 Siviilioikeudelliset oikeushenkilöt 3 2 4 3 1 1 13,8 Kauppa- ja yhdistysrekisteriasiat 1 7 8 Patentti, hyödyllisyysmalli ja integroitu piiri 18 16 11 5 5 1 23 16,6 Mallisuoja ja tavaramerkki 19 34 29 13 4 10 1 1 24 9,2 Muu oikeushenkilöihin ja teollisoikeuksiin liittyvä asia 1 1 38

Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Saapunut vuoden aikana Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Elinkeinoasiat yhteensä 64 105 77 60 2 2 9 4 2 90 10,9 Rahoitusmarkkinoiden valvonta 1 1 Vakuutustoiminta 2 2 2 16,4 Kaivostoiminta 7 12 8 8 11 10 Elintarvikekauppa 4 4 4 9,2 Sähköturvallisuus 2 2 Räjähdysaineet ja palavat nesteet 1 1 Kiinteistöjen ja asuntojen välitys 1 1 1 1 1 24,8 Majoitus- ja ravitsemisliikkeet, anniskelulupaasiat sekä alkoholin vähittäismyynti 15 14 12 12 1 1 16 15,7 Kilpailuoikeus 9 4 10 2 1 6 1 1 2 14,6 Julkiset hankinnat 20 63 30 22 1 1 3 3 53 8,1 Kuluttajansuoja 1 2 3 3 6 Kirjanpitolainsäädännön soveltaminen 1 1 Muu elinkeinoasia 5 4 7 6 1 2 10,1 Maa- ja metsätalous yhteensä 48 66 60 49 2 4 5 1 53 11,6 Maataloustuotannon ohjaaminen (mm. kansalliset tuet) 18 32 23 19 1 1 2 1 26 11,7 Metsätalous 4 3 4 4 3 13,8 Kasvinsuojelu 1 1 1 3,8 Porotalous 5 3 7 7 1 10,1 Metsästys ja kalastus 10 21 16 12 1 1 2 15 10,4 Muu maa- ja metsätalousasia 10 7 9 7 1 1 8 14,2 EU:n rakennerahastojen tukitoimet yhteensä 22 25 24 13 6 2 2 1 23 14,6 Euroopan sosiaalirahasto (ESR) 4 3 2 1 1 20,6 Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) 6 2 7 4 3 1 17 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOT) 8 17 9 5 2 1 1 16 12 Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR) 1 3 2 1 1 2 3,5 Muu EU:n rakennerahastojen tukitoimi 3 3 3 1 1 1 3 18 Liikenne ja viestintä yhteensä 73 121 109 85 1 1 13 9 1 84 9,7 Ajokortti, ajo-oikeus ja ammattiajolupa 36 37 50 37 1 6 6 1 22 11,9 Ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne 8 23 14 12 1 1 17 7,9 39