Kartanopioni (Paeonia x hybrida), ukkolaukka (Allium hollandicum) ja akileija (Aquilegia) muodostavat hienon viileänsävyisen yhdistelmän. Romanttinen kukkapuutarha Muhkeaa kukintaa kerroksittain Kukkivia kasveja maanpinnasta katonharjaan. Kerroksellisuus on romanttisen kukkapuutarhan salaisuus. Teksti Annikki Oikkonen kuvat Teija tuisku Kiitollisin paikka kukkapuutarhan perustajalle on vanha piha, jossa iäkkäiden omenapuiden alle on muodostunut varjoisa lehto. Puiden läpi siivilöityvä valo tarjoaa täydelliset olot perennoille, köynnöksille ja pensaille. Tällaiseen vanhaan omenatarhaan loviisalainen Anneli Sjöholm suunnitteli ja rakensi oman romanttisen unelmapuutarhansa, Villa Ilennan. Jatkuvaan kukkarunsauteen tarvitaan paljon lajeja, sillä eri vuosina kasvit kukkivat vähän eri aikaan. Sade- ja hellekesä tuottavat erilaista kasvua ja kukinnan Marmori on isokukkainen kärhölajike, jonka jalosti kuuluisa virolainen kärhöasiantuntija Uno Kivistik. huippuhetket vaihtelevat kesästä riippuen. Runsas vaikutelma syntyy kerroksellisuudesta. Kun puutarhassa on kukkivia puita, köynnöksiä, pensaita ja perennoja, niistä on jokin aina kukassa toukokuusta syyskuuhun asti. Jotta tarhuri onnistuisi, tarvitaan myös ravinteikasta, syvämultaista kasvumaata. Värien yhteensovittaminen onnistuu parhaiten, kun valitset yhdistelmiin kukkia, joiden värisävyt ovat tummuudeltaan yhtä vahvoja. Vihreän eri sävyt rauhoittavat monenkirjavaa värikimaraa. > 10 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 11
akileija 'Winky Double Red-White' (Aquilegia) on kylvetty vuonna 2009 ja talvehtinut hyvin. valkojumaltenkukka (Dodecatheon dentatum) on harvinainen löytö Loviisan torilta. Preeriamesiangervo (Filipendula rubra) ja tummalehtinen sulkamustaselja 'Laciniata' (Sambucus nigra) kukkivat molemmat hempeän vaaleanpunaisin kukin. Kirjovaahtera 'Drummondii' (Acer platanoides) ja valkoiset syysleimut (Phlox paniculata) tuovat näkymään heleyttä. kultatyräkki (Euphorbia polychroma) kasvaa pensasmaisesti ja kukkii pitkään alkukesällä. Saksankurjenmiekka (Iris germanica) lajike on lahja ystävältä. Aurinkoa rakastava ryhmä Etelästä päin tuleva valo lisää perennaryhmän kukinnan runsautta. Valon puutteessa runsainkin kukinta hiipuu, vaikka muut kasvutekijät olisivat kunnossa. Annelin puutarhan auringon puoleisessa ryhmässä preeria-angervon vaaleanpunaiset kukkahattarat kohoavat miehen korkeudelle kesä heinäkuussa. Yksitoista eriväristä syysleimua tuoksuvat huumaavasti elokuun iltoina ja jatkavat kukintaansa syyskuulle asti. Arka jalohortensia viihtyy hyvin lämpimässä ja valoisassa kasvupaikassaan valoisan nurmialueen reunassa. Kevyt lehdistön varjo suojaa keskikesällä liialta paahteelta ja tuo istutukseen kerroksellisuutta. Aurinkoisen ryhmän hyvinvointia varmistaa puoli metriä syvä, kuohkea ja ravinteikas kasvualusta. Kivikkokasvit kukoistavat matalammassa, 20 30 sentin paksuisessa, hiekkapitoisessa kasvualustassa. > riittävä valo oikeat kasvivalinnat tarpeeksi syvä kasvualusta jalohortensia Endless Summer the original (Hydrangea Macrophylla -Ryhmä) muuttuu vaaleanpunaiseksi kalkkipitoisessa maassa. Pensas tarvitsee lämpimän kasvupaikan ehtiäkseen kasvaa ja kukkia kesän kuluessa. Kasvi talvehtii, mutta versot saattavat paleltua maanrajaan asti. PUnavärimintuT (Monarda didyma), Mahogany- ja Twings-lajikkeet, Anneli Sjöholm valitsi niiden värisävyjen takia. 12 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 13
Anneli Sjöholm suunnitteli Villa Ilennan vanhojen omenapuiden ehdoilla. Pallohortensia 'Grandiflora' (Hydrangea arborescens) suojaa 'Twist-n-Shout' jalohortensiaa (Hydrangea Macropylla-Ryhmä). Kesäksi varjostuva ryhmä Villa Ilennan vanhat omenapuut tarjoavat suojaisan alustan varjossa viihtyvälle alppiruusulle ja lukuisille varjoperennoille. Varjolilja, kuunlilja ja jaloangervot menestyvät syvässäkin varjossa, mutta oksiston kevyt suoja sopii myös pioneille ja puiden runkoja vasten kiipeileville kärhöille. Kukkapuutarhurin bonus on sipulikukkien aika varhain keväällä. Pikkusipulit leviävät erityisen hyvin kukkapenkeissä, mutta muutaman vuoden kuluttua myös nurmikko on väripilkkuja täynnä. Kukinnan aloittavat lumikellot ja krookukset, niitä seuraavat idänsinililjat, kiurunkannukset, mukulaleinikit ja kevättähdet. Pian vuorossa ovat helmililjat, narsissit, tulppaanit ja laukat. Hieman erikoisempia kevätkukkijoita ovat isotähtihyasintti (Camassia leichtlinii) ja koiranhammas (Erythronium). Kun omenapuut kukkivat, puiden alustat lainehtivat kukkamerenä. Myös naapuripihoilla kasvaa suuria omenapuita, joten kukinta-aikaan koko tienoo on satumainen. Kesän edetessä lehdistön varjo syvenee ja omenapuiden alusta muuttuu lehtomaisen tuoreeksi. omenapuiden alle on muodostunut lehtomainen miljöö. Oksiston varjossa viihtyvät alppiruusu (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) ja kiinanpioni 'Barbara' (Paeonia lactiflora) sekä saksankurjenmiekat (Iris germanica) ja lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris). luhtalemmikki (Myosotis scorpioides) säilyy, jos kitket vasta kun siemenet ovat varisseet. lehtorikko (Saxifraga rotundifolia) peittää maanpinnan varjoisilla paikoilla. tellima (Tellima grandiflora) kylväytyy puutarhassa helposti itsestään. kerrokselluisuus varmat kukkijat itsekylväytyvät lajit kuningaslilja (Lilium regale) tuoksuu voimakkaasti ja kukkii heinäkuussa. Kukkatarha eläkeprojektina Ostin kuusi vuotta sitten ihanan, vuonna 1863 rakennetun talovanhuksen idyllisestä Garnisoonin kaupunginosasta Loviisassa. Villa Ilenna oli jo kolmas puutarha, jonka perustin. Tällä kertaa puutarhaa ei tarvinnut aloittaa tyhjästä, sillä hyvä maa, vanhat omenapuut ja lukuisat perinneperennat antoivat etumatkaa suunnitteluun. Hyvä ystäväni, puutarhuri Udo Drude, otti ensimmäisenä käteensä oksasakset ja aloitti puutarhan raivaamisen. Udo neuvoi minua valitsemaan kasvit olosuhteiden mukaan ja suunnittelemaan istutukset vanhojen omenapuiden ehdoilla. Edellinen puutarhani oli meren rannalla, aurinkoisella hiekkaharjulla, joten samat kasvit eivät viihdy varjoisassa puutarhassa. Opin Udolta paljon valon merkityksestä suunnittelussa. Kukkaistutusten suunnittelu värin mukaan on osoittautunut melko haastavaksi. Istutettuani tietyt kasvikumppanit tukemaan toisiaan, ne kukkivatkin eri vuosina eri aikaan, eikä haluamaani vaikutusta synny. Siirsin suosikkini, tiilenvärisen värimintun muualle, koska sen takaa näkyvä karmiininpunainen syysleimu häiritsi väriyhdistelmässä. Useimmat kasvit sopivat kuitenkin kummallisen hyvin yhteen. Olen heikko valkoisille kukille, mutta joulunpunaista väriä en suosi. Puutarhani kukkarunsaus on paikoitellen jopa liian rönsyilevää. En silti voi vastustaa uusia, mielenkiintoisia lajeja, enkä kärhöjä. Kun lajeja on paljon, on aina jotain uutta kukassa. Joka aamu on tehtävä puutarhakierros, jotta näen, mitä on meneillään. > 14 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 15
Seinustan ja säleikköjen romanttiset kukkijat A. viinikärhö Madame Julia Correvon (Clematis Viticella-Ryhmä) viihtyy säleikössä puolivarjossa. I V B. Viinikärhö (C. viticella) on luonnonlaji, joka päihittää kukkarunsaudellaan monet suurikukkaiset lajikkeet. Säleikkö on täynnä kukkia heinäkuusta syyskuuhun. I V C. isokukkainen Romantika (C. Jackmanii-Ryhmä) viihtyy seinustalla syvämultaisessa maassa. Tämäkin suurikukkainen lajike tarvitsee enemmän kastelua ja lannoitusta kuin pienikukkaiset kärhöt. I V D. Tiukukärhö Arabella (Clematis x diversifolia) ei tartu omin voimin säleikköön vaan versot pitää sitoa. Arabella sopii kasvatettavaksi perennaryhmissä ja myös maata myöten. Se kukkii parhaimmillaan kesäkuulta lokakuulle. I V E. isokukkainen Huldine' (C. Patens-Ryhmä) kukkii valkoisin kukin ja viinikärhö 'Aotearoa' (C. viticella) on tummanvioletti. 'Huldine' pärjää vyöhykkeillä I III (IV) ja 'Aotearoa' I V. F. Lumikärhö Paul Farges (C.potaninii x vitalba) on voimakaskasvuinen venäläinen risteymä, joka kukkii juhannuksesta lokakuulle. Kasvaa jopa kahdeksanmetriseksi. I II Menestyy maata myöten kasvavana pohjoisempanakin. (I-IV) G. viinikärhö Emilia Plater (C.viticella) kukkii ahkerasti heinäkuusta syyskuulle. I V H. Viinikärhö Blue Angel (C.viticella)kasvaa Villa Ilennassa ruukussa. Syksyllä sen voi istuttaa maahan tai talvettaa kellarissa. I III I. Isokukkainen Etoile de Malicorne (C. Patens-Ryhmä) kasvattaa halkaisijaltaan 15-senttisiä kukkia. Kukkii kesäkuulta elokuulle. I III (IV) Sisääntulo säilyy koko kesän kutsuvana ruukkupuutarhan avulla. Portailla kukkivat uudenquineanliisa (Impatiens hawkeri) ja tarhasarviorvokki (Viola Cornuta-Ryhmä). Vanha pihlaja (Sorbus aucuparia) komistaa portinpieltä. Etualan perennaryhmässä on tilaa kurjenmiekoille (Iris), konnanyrtille (Chelone), tummalehtiselle tähkäkimikille (Actaea racemosa 'Pink Spike') ja jaloangervoille (Astilbe). A. B. C. D. E. F. Sisääntulon houkutus G. H. I. LÄNNENPIIPPUKÖYNNÖS (Aristolochia macrophylla) tasapainottaa värikylläisyyttä. Heleä vihreä toimii rauhallisena taustana kukkapenkkien perennoille. taustakasvit kukkivat köynnökset kukkivat pikkupuut Klassinen portti sisääntulossa rajaa puutarhan intiimiksi. Kukkiva pihapuu portin pielessä juhlistaa ja latvuksen suoja tuo eteistilan tuntua. Hiekkakäytävä päättyy suureen perennaryhmään, joka kiinnittää tulijan katseen kukkarunsauteen. Perennaryhmässä on aina jokin kasvi kukassa. Portaiden pieltä koristaa ruukkupuutarha, johon on helppo vaihtaa kasveja kauden mukaan. Keväällä ruukuissa on sipulikukkia, kesällä kesäkukkia, heiniä ja yrttejä ja syksyllä havuasetelmia sekä syyskukkijoita. Romanttinen kukkapuutarha kätkee suojaansa yllätyksiä, jotka eivät näy kerralla, vaan avautuvat vähitellen pihan polkuja kulkevalle. > 16 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 17
hannu mäkelä on helsingin kalliosta lähtöisin oleva kirjailija, JOKA kaivaa maata läntisellä uudellamaalla. Kolumni Hyvän ja pahan tiedon puu A. C. B. D. Tuskallisen pitkä kevään odotus on onneksi takana. Kevään kainalon tuli heti kesä. Ja hyvä niin, olkoon millainen vain. Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia itsensä värisinä, kirjoittaa Helena Anhava runossaan. Ja kun aurinko paistaa pilven lomasta, sen lämpö on halvinta energiaa ja d-vitamiiniä mitä toivoa voi. Silloin oikukkaan kevään piina unohtuu ja ihminen antaa anteeksi Luojalle yhtä anteliaasti kuin olisi Luoja itse. Kasvun aika, vihreä kukoistus! Siitä mieleeni nousee englantilainen tv-sarja Puutarhaetsivät. Katselin sitä joskus joutessani lähinnä maisemien tähden. Uhkeiden perienglantilaisten puutarhojen keskeltä löytyi kuitenkin aina ruumis ja rikos, jota osaavat puutarhurinaiset muun ohessa selvittelivät. Ristiriita oli ilmeinen. Joka talon ympärillä tuntui kasvavan sekä hyvän että pahan tiedon puu. Murha näytti huonosti sopivan yhteen kunnostuksen kohteeksi joutuneen puutarhan kanssa, jonka rappionkin kauneutta tunnusmusiikki korosti. Jotain väärää asetelmassa oli. Suoranaista kateutta toisaalta tunsin, kun päähenkilöt tekivät maaperästä analyysejä ja sen kautta käsittivät, miksi jossain jokin kasvi kukoisti ja toisaalla ei. Minulle näkyy riittävän säkillinen multaa ja lannoitetta maan parannukseksi. Vaatimaton kasvattamiseni onnistuu tosin niinkin. luontoa ja asuu puutarhan keskellä vieläpä sitä hoitaen olla itse paha, rikollinen, murhamies? Vaikea uskoa sellaiseen. Tuntuu, että puutarhaa rakastaa ja hoitaa lähes aina aito ihminen. Hänessä jos kenessä voisivat toteutua Leinon runosäkeet Hymyilevästä Apollosta: Oi onnellinen, joka herättää/ niitä hyviä voimia voisi!/ Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,/ niin ette niin kovia oisi!/ Miksi emme me kaikki yhtyä vois?/ Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois./ Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!/ Niin suuri, suuri on maa. Maa ja taivas sen yllä. Ajatus kohoaa runon myötä korkealle ja liitelee kuin hiirihaukka. Sieltä ylhäisestä perspektiivistä näkyvät myös kasvit ja kukat, jotka kilvan yrittävät menestyä ja esiintyä kuin Puutarhaa rakastaa ja hoitaa lähes aina aito ihminen kasvattajansa kunniaksi. Vaikka niin ei kuitenkaan ole. Eläin tuntee varmuudella hoitajansa, kasvi ei. Mahtaako edes sitkein perenna käsittää, kuka sen elinolosuhteita jatkuvasti helpottaa ja parantaa? Romanttisen pihan elementtejä A. toimiva väripari syntyy ruukkuistutuksesta, jossa on sähkönsinistä sinisalviaa (Salvia patens) ja vaaleanpunaista kaunokaista (Bellis). Sininen lintujen juoma-allas tukee väriparia. B. Nostalginen ryhmä seinustalla sisältää 'Poutapilvi'-lumityräkin (Euphorbia marginata), tulisalvian (Salvia Splendens) ja koristehirssin (Setaria italica var. longiseta). Vanha räsymatto on kierrätetty puutarhakäyttöön. C. herkkä liitto muodostuu pienen, rungollisen 'Styrigata'-tarhakotakuusaman (Weigela-ristymät) ja herttalehtisen katsuran (Cercidiphyllum japonica) yhteiselosta. Lemmikit ja taustan pikkusydän (Dicenra formosa) myötäilevät. Siro katsura (I III) saattaa pärjätä jopa Oulun korkeudella, mutta paleltuu joskus etelässäkin. Tarhakotakuusamaa voi kokeilla varauksella Etelä-Suomessa. (I II) D. toisistaan poikkeavat muodot kuten sineraarian (Pericallis x hybrida) ja lumityräkin erilaisuus toimivat. Taustalla kukkiva verenpisara jakaa ruukun kärhön kanssa. Valoisassa paikassa kukintaa riittää koko kesän, kun lannoitat viikoittain. Puutarha vilahtaa usein englantilaisissa tvsarjoissa. Yhdessä niistä esiintyi laiska ja ikääntynyt etsivä, joka äkkiä havaitsi murhapaikalla jotain kiinnostavaa ja sanoi toimeliaammalle kumppanilleen: Näitkö hajuherneet, miten upeita. Niitä ja daalioita minä alan kasvattaa kun olen eläkkeellä. Ja pian hän olikin eläkkeellä itseaiheuttamansa stressin avulla. No. Mies pääsi eroon ihmisten raakuudesta tekemään sitä työtä, josta ainakaan ei koidu harmia kenellekään. Puutarhaetsivien vastakkainasetelma johdattaa lisäkysymyksen äärelle. Voiko ihminen, joka rakastaa Leikkaan ruohoa pikku pläntiltä talon edessä ja muistan Roald Dahlin novellin, jonka yksi päähenkilö väitti kasvien tuntevan kipua, hän kuuli niiden huutavan tuskasta, kun varsia katkottiin. Novellin tunnelma on piinaava. Jos noin todella olisi, mitä vegetariaanit ja vegaanit enää voisivat syödä? Myös kasvit ovat osa elävää luontoa, mutta onneksi kyse lienee vain Dahlin kuvittelukyvystä. Viljelyä, ruohon ja oksien leikkaamista, kukkien poimimista ja sadon korjaamista voimme kaikki ainakin toistaiseksi sentään huoleti jatkaa? 18 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 19