Suomen Noutajakoirajärjestö ry NOU/NOME- KOULUTUSOHJAAJAKURSSI Koonnut nome-toimikunta LIITTEET Taipumuskoekurssin sisältörunko LÄHTEET Koulutusohjaajamateriaali vuodelta 2007 Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen Suomen Noutajakoirajärjestön internetsivut Sari Kunnaksen esitys esiintymis- ja vuorovaikutustaidoista
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 4 1.2 Koiranpito... 4 1.3 Noutajan taustaa... 6 1.4 Noutajien rodunomaiset lajit... 8 1.5 Erilaiset kurssit... 10 1.6 Metsästysmuodot... 11 2. Kouluttajan hyvä huomioida... 12 2.1 Koirien lukeminen... 12 2.2 Miten kohdata ihmisiä ja millä asenteella... 12 Asiakaspalvelutaito... 12 Valmistutuminen kohtaamiseen... 13 Koulutustilanne... 13 2.3 Miten huomioida kurssilaisten erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet... 15 3. Noutajan ominaisuuksista ja oppimisesta... 16 3.1 Synnynnäiset käyttäytymismallit ja kiinteät toimintamallit... 16 3.1.1 Synnynnäiset käyttäytymismallit... 16 3.1.2 Kiinteät toimintamallit... 17 3.2 Noutajien luonteesta... 18 3.3 Noutajien ominaisuuksista... 19 4. Noutajan peruskoulutus... 21 4.1 Yhteistyö... 21 4.2 Palautteen antaminen... 23 4.3 Käytettävät käskyt... 23 4.4 Koska opetus aloitetaan?... 25 4.5 Koska koulutus voidaan aloittaa?... 25 4.6 Peruskoulutus... 25 4.7 Muutama koulutuksen yleisperiaate... 29 4.8 Peruskoulutettu noutaja siis... 29 5. Noutajan lajikoulutus... 30 5.1 Markkeeraaminen eli paikallistaminen... 30 5.1.1 Ykkösmarkkeeraukset... 31
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 3 5.1.2 Monimarkkeeraukset... 31 5.1.3 Markkeerausharjoituksia... 33 5.2 Haku... 42 5.2.1 Perusharjoitus 1... 42 5.2.2 Perusharjoitus 2... 44 5.3 Jäljestäminen... 45 5.4 Ohjaus... 47 5.4.1 Linjalle lähetys... 47 5.4.2 Sivuohjaukset... 54 6. Ongelmatilanteita... 59
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 4 1. Johdanto 1.2 Koiranpito Lait ja asetukset asettavat omat vaatimuksensa koiranpidolle. Koiranomistajan on hyvä tutustua koiriin liittyvään lainsäädäntöön, jossa määrätään muun muassa koirien kiinnipitovelvollisuudesta, koirakurista ja monista muista koiranpitoon liittyvistä asioista. Järjestyslaki (27.6.2003/612) Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on: 1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä; 2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; 3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa. Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa. Lakiin perustuen koiranomistajien tulee kerätä koiriensa jätökset pois taajaan asutuilla alueilla ja yleisillä ulkoilualueilla kuten puistoissa. Metsästyslaki (615/1993) Metsästyslaissa säädetään muun muassa koiran kiinnipitovelvollisuudesta, koirakokeista, koiran kouluttamisesta sekä koiran talteenotosta. Näistä asioista kerrotaan lain 8. luvussa (51 55 ). Kaikkia koiranomistajia koskevat yleiset lainkohdat ovat: 51 Koiran kiinnipitovelvollisuus Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske: 1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 5 2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa; 3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa; 4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä 5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään. Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella. (Metsästyslaki 53 ) Yleinen järjestyslaki antaa tarkentavia määräyksiä koirien kiinnipidosta taajama-alueilla, mutta muutoin kiinnipitovelvollisuus perustuu metsästyslakiin. Koiranomistajilla on monesti se harhaluulo, että metsässä ja maaseudulla koiria voi pitää kytkemättöminä ilman valvontaa. Metsästyslain mukaan koiraa ei kuitenkaan saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Eläinsuojelulaki (247/1996) Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläinsuojelulaki määrää eläinten pitopaikkaa, hoitoa ja kohtelua koskevista asioista. Lisäksi eläinsuojelulaissa säädetään eläimille suoritettavista toimenpiteistä, kuten leikkauksista ja eläimen lopettamisesta. Laki ottaa kantaa myös talteen otettujen eläinten kohteluun. Kyseisessä laissa säädetään myös niistä seuraamuksista, joita koituu eläinsuojelurikkomuksista. 5 Eläinten hoito Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. 6 Eläinten kohtelu Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua. 7 Eläimille suoritettavat toimenpiteet
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 6 Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää sellaisten eläinten käyttämisen kilpailuissa tai pitämisen näytteillä, joille on suoritettu leikkaus tai toimenpide, jonka suorittaminen on tämän lain nojalla kielletty. Näin ollen esimerkiksi typistettykorvaisten ja/tai -häntäisten koirien näytteille asettaminen on kielletty. Kielto koskee kaikkia 1.1.2001 jälkeen syntyneitä koiria, joita ei voida eläinsuojelulain nojalla nähdä virallisissa eikä epävirallisissa kilpailuissa, kokeissa tai näyttelyissä. 9 Eläinten suorituskykyyn vaikuttaminen Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä taikka muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty. Rikoslaki (39/1889) Kennelliiton laatima antidopingsääntö astui voimaan vuoden 2007 alusta. Antidopingtyön perustana on eläinsuojelulaki eli se, että vain terveet koirat osallistuvat kokeisiin ja näyttelyihin. Lue lisää antidopingvalvonnasta Kennelliiton internetsivuilta. Asetus eläinten kuljettamisesta (96/491) koskee osaltaan eläinten suojelua. Asetuksessa on tarkoin säännelty eläinten kuljetukseen liittyvät normit. Asetus koskee myös koiria. Koiranomistajalla on rikosoikeudellinen vastuu, jos koira aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen. Rikoslain 44 luvun 15 pykälän mukaan: 15 Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon. Tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Lisätietoja koiriin liittyvistä ja muista laeista saa osoitteesta www.finlex.fi 1.3 Noutajan taustaa Kaikki noutajarodut on jalostettu metsästyskoiriksi. Noutaja on jalostettu erityisesti haavoittuneen ja kuolleen pienriistan talteenottoon, mutta ne ovat kyllä paljon monipuolisempia. Novascotiannoutajia on jo aikojen alussa myös tollaukseen. Noutajat ovat erinomaisia myös jäljestyksessä ja ylösajossa. Noutajat ovat keskikokoisia, aktiivisia ja älykkäitä koiria. Nämä ominaisuudet, jotka tekevät noutajasta hyvän metsästyskoiran, tekevät siitä myös soveltuvan moneen muuhun harrastus- ja virkakäyttöön.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 7 Labradorinnoutaja Labradorinnoutajan alkuperä löytyy Newfoundlandin saarelta koirista, joita silloin kutsuttiin pienimmiksi St. Johnsin koiriksi. Ne erosivat suurimmista lyhyemmän karvansa, pienemmän kokonsa ja parempien metsästysominaisuuksiensa perusteella. Koiria käytettiin alunperin kalastajien apuna ja lyhyen turkkinsa ansiosta koirat kuivuivat nopeammin noustessaan pois jääkylmästä vedestä. Tähän perustuu nykyäänkin labradorinnoutajien erikoistuntomerkit: kaksinkertainen vettähylkivä turkki ja erinomaisena peräsimenä toimiva saukonhäntä. Newfounlandista vietiin kalastuslaivojen mukana koiria Brittein saarille, jossa niitä kehitettiin edelleen. Iso-Britanniasta rotu levisi sittemmin muihin maihin. Englannin Kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajat omaksi rodukseen vuonna 1903. Suomeen saapuivat ensimmäiset koirat 50-luvulla ja rodun suosio on kasvanut tasaisesti. Kultainennoutaja Kultainennoutaja tulee Englannin ja Skotlannin rajaseuduilta ja sen alkuperä voidaan ajoittaa 1800-luvun lopulle. Rotu sai alkuperänsä keltaisen noutajan ja tweedinvesispanielin linjasiitoksesta. Jalostuksen tarkoituksena on ollut luoda rotu, jolla on voimakas nouto- ja työhalu, tottelevaisuus ja älykkyys sekä mukautuvuus ja ystävällisyys. Nämä ominaisuudet ovat varmasti osaltaan lisänneet sitä, että rotu on saavuttanut suuren suosion myös perhekoirana. Novascotiannoutaja Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle. Sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Metsästäjät tavoittelivat ketunomaista koiraa jalostaessaan novascotiannoutajan, rodun, jossa yhdistyvät pieni koko, sitkeys, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys. Rodun erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever, sillä to toll on keski-englannissa merkinnyt houkuttelua. Sileäkarvainen noutaja 1700-luvun lopulla Englannissa tuli suosituksi ajometsästys. Tällöin tarvittiin noutamiseen erikoistuneita koiria, joilla oli pehmeä nouto-ote. Siihen saakka metsästyksessä oli käytetty pointteri- ja setterityyppisiä koiria sekä erilaisia vesispanieleita. Ajometsästys asetti koiralle hieman erilaiset vaatimukset, sillä koiran oli stressaantumatta kestettävä runsas ammunta sekä lintujen pudotukset. Koiran piti olla ehdottomasti hiljainen ja rauhallinen, jottei se säikyttäisi riistaa eikä häiritsisi ampujaa. Kiharakarvainen noutaja Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on pysynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin saakka.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 8 Cheasapeakenlahdennoutaja Kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Chesapeakelahdelle, he tulivat seudulle jossa tuntui olevan ehtymätön määrä vesilintuja. Maanviljelyn lisäksi metsästys muodostui merkittäväksi elinkeinoksi, joten oli ensiarvoisen tärkeää, että kaikki ammuttu riista saatiin talteen. Tätä tarkoitusta varten ryhdyttiin 1800-luvulla toden teolla jalostamaan koirarotua, joka sopisi seudulla vallitseviin varsin vaikeisiin metsästysolosuhteisiin. 1.4 Noutajien rodunomaiset lajit Noutajien rodunomaiset kokeet jakaantuvat kolmeen eri koemuotoon: A-kokeeseen, B- kokeeseen ja WT-kokeeseen. Oleellinen ero näillä on se, että A-kokeessa koira noutaa kokeen aikana ammuttuja riistoja ja B-kokeessa nk. kylmää riistaa. Noutajien working testissä ei noudeta riistaa vaan noutoesineitä, dameja. Noutaja, jolla on hyvä hermorakenne, voimakas riistavietti ja joka on ohjaajansa hallinnassa, voi oikein koulutettuna menestyä näissä kaikissa koelajeissa. Perimmäisenä tarkoituksena kokeissa on kerätä tietoa jalostustyötä varten sekä myös selvittää koiran ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsästyksenomaisiin tehtäviin. Metsästyskokeista on tullut noutajaomistajien suosittu harrastusmuoto. Taipumuskoe (NOU) Taipumuskoe on hyväksytty/hylätty-periaatteella suoritettava testinomainen koe. Taipumuskokeen tarkoituksena on todeta, onko koiran luonne kyseiselle noutajarodulle tyypillinen ja onko koiralla edellytyksiä koulutettavaksi pienriistan talteenottoon ja noutajien metsästyskokeeseen. Taipumuskoe pitää olla suoritettuna ennen kuin koiran kanssa voi osallistua rodunomaisiin kokeisiin. Kylmän riistan metsästyskoe (NOME-B) NOME-B-kokeen tarkoitus on selvittää, kuinka koira työskentelee metsästyksenomaisissa tilanteissa. B-kokeessa on kolme eri luokkaa: alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Koira saa siirtyä alokasluokasta avoimeen luokkaan saatuaan kaksi ykköspalkinnon. Siirtyminen avoimesta luokasta voittajaluokkaan tapahtuu, kun koira on saanut kaksi kertaa ykköspalkinnon tässä luokassa. Käyttövalion tittelin (FI KVA) saavuttaminen edellyttää vähintään kahdelta eri tuomarilta saatuja kolmea ykköspalkintoa voittajaluokassa ja käytännön metsästyskokeen suorittamista. Lisäksi koiran tulee olla palkittu näyttelyissä yli 15 kuukauden iässä vähintään laatumaininnalla H (hyvä). Kaikissa luokissa tehtäväkokonaisuudet ovat samoja (haku, ohjaus, markkeeraus, vesityö). Alokasluokassa suoritetaan lisäksi jäljestystehtävä viimeisenä osasuorituksena niille koirille,
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 9 joilla on mahdollisuus ALO1-palkintoon ja jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet ko. tehtävää hyväksytysti. Lämpimän riistan metsästyskoe (NOME-A) Noutajien A-koe on metsästyskoe, joka suoritetaan todellisessa metsästystilanteessa. A-kokeessa on vain voittajaluokka ja osallistumisoikeus on koirilla, jotka on palkittu AVO-1- tuloksella joko B- tai WT-kokeessa. Myös koira, joka on palkittu kansainvälisessä kokeessa, on oikeutettu osallistumaan A-kokeeseen. A-kokeessa noudettava riista pudotetaan koepäivän aikana osallistujien läsnä ollessa. Kokeet järjestetään joko ajojahdeissa, jossa noutajat istuvat passissa ampumaketjun takana ja riista ajetaan liikkeelle ajoketjun avulla, tai metsästysmuodossa, jossa koirat ohjaajineen, tuomarit, ampujat ja ajomiehet etenevät samalla linjalla karkottaen edessä olevan riistan. Koirat palkitaan A-kokeissa samalla asteikolla kuin B-kokeissakin, eli arvosanaksi voi tulla 1, 2 tai 3 ja kokeessa hylätty koira saa nollan. Kokeen voittaneelle koiralle voidaan antaa sertifikaatti (SERT), mikäli tuomarit katsovat sen työskentelyn olleen sertifikaatin arvoista. FI KVA-FT-valionarvoon vaaditaan kolme sertifikaattia, ja myös kansainvälisissä kokeissa saavutetut kansainväliset sertifikaatit (CACIT ja vara-cacit) huomioidaan. Lisäksi koiralla tulee muiden valionarvojen tapaan olla näyttelyistä vähintään H (hyvä). Working test (WT) Noutajien working test on koemuoto, jossa testataan noutajien metsästysominaisuuksia. Kokeessa ei noudeta riistaa, vaan noutoesineitä, dameja. Kokeen alkuperäinen ajatus on toimia ikään kuin harjoitteluna ja valmistautumisena A-kokeita varten. Tavoitteena on myös selvittää koiran ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsästyksenomaisiin tehtäviin. Koe koostuu rasteittain suoritettavista osatehtävistä. Rasteja pitää olla viisi, mutta osa rasteista saatetaan suorittaa ns. yhteisrastilla. Jokaiselta rastilta on mahdollista saada 0-20 pistettä. Tehtävät on laadittu siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia metsästystilanteita. Tehtävät laaditaan monipuolisesti käyttäen koealueen maastoa eri tavoin hyväksi. Rasteilla suoritetaan paikallistamis-, ohjaus- ja hakutehtäviä sekä ns. walking up -tehtäviä. Paikallistamis- ja ohjaustehtävien perusperiaate on sama kuin B-kokeissakin. Working testissä on kolme luokkaa: - Alokasluokka (ALO), johon saavat osallistua noutajien taipumuskokeen hyväksytysti suorittaneet koirat. ALO1-palkinnon saanut koira saa oikeuden osallistua avoimeen luokkaan. - Avoin luokka (AVO), johon saavat osallistua ALO1-palkinnon saaneet koirat. - Voittajaluokka (VOI), johon saavat osallistua AVO1-palkinnon saaneet koirat.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 10 Koira saavuttaa WT-valion arvon (FI KVA-WT), kun se saa voittajaluokasta 3 sertiä sekä näyttelystä laatuarvostelun H=hyvä. 1.5 Erilaiset kurssit Yhdistykset järjestävät erilaisia kursseja, jotka tukevat koirakoiden edistymistä rodunomaisten lajien parissa. Järjestettäviä kursseja voivat olla esim. o Peruskoulutuskurssi, joka tähtää taipumuskoekurssille osallistumiseen Koiran perustottelevaisuuteen keskittyvä kurssi, jossa harjoitellaan mm. kontaktia, paikallaoloa, seuraamista, luoksetuloa. Lisäksi käydään läpi noutamisessa tarvittavia perusasioita. Taipumuskoekurssi ja siihen liittyvä teoria-ilta Teoriaillassa käydään läpi taipumuskokeen kulkua ja taipumuskokeen vaatimuksia. Kurssikerroilla harjoitellaan taipumuskokeessa vaadittavia taitoja ja kurssille osallistavan koiran on hyvä osata perustottelevaisuus, jolloin kurssista saa enemmän irti taipumuskoetta ajatellen. WT/Nome-kurssi Koskee pääsääntöisesti alokasluokan nome-kurssia, jossa harjoitellaan/vahvistetaan alokasluokassa vaadittavia taitoja. Mahdollisuuksien mukaan järjestetään myös ylempien luokkien koulutuksia. Matalan kynnyksen osallistumisen tapahtumia, jotka tukevat koulutuspolkua Riistaan tutustumispäivä Annetaan aloitteleville koirakoille mahdollisuus tulla tutustumaan riistaan opastettuina. Noudon alkeet aloitteleville Esim. yhden illan kurssi, jossa käydään läpi noudon alkeita ja taipumuskokeessa vaadittavia taitoja aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Ei vaadita koiralta osaamista, mutta tehdään illan aikana muutama noutoharjoitus. Nuorten koirien treenipäivä Treenipäivä, jossa keskitytään nuorten koirien ohjaajien koirien viemisessä eteenpäin. Kaikille avoimia treenejä Esim. kk-treenejä, jotka joku kutsuu kasaan, mutta ovat avoimia kaikentasoisille.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 11 1.6 Metsästysmuodot Noutajat ovat monipuolisia metsästyskoiria, joita voi käyttää ammutun riistan talteenoton lisäksi mm. jäljestyksessä sekä ylösajossa. Noutaja ei ole kovinkaan tunnettu metsästyskoirarotuna, siksi meidän jokaisen velvollisuuksiin voisikin kuulua sen esiintuonti aina tilaisuuden tullen. Noutajan laajempi käyttö metsästyksessä varmistaisi sen, että ammuttua riistaa ja erityisesti haavakoita saataisiin varmemmin ja enemmän talteen. Sorsastus ja kyyhkymetsästys Noutaja on erinomainen metsästyskaveri sorsametsällä. Se osaa olla rauhassa passissa ja noutaa ammutun ja haavoittuneeksi jääneen riistan vaikeistakin maastoista. Rodunomaisten ominaisuuksiensa ansiosta noutaja on tarkka markeeraaja ja muista useammankin pudotuspaikan. Kuten sorsastuksessa, myös kyyhkymetsästyksessä noutajasta on iso, joskus korvaamaton, apu riistan talteenotossa. Kanalinnustus Kanalinnustuksessa noutajasta saa usein avun myös ylösajavana koirana. Kokemuksen ja koulutuksen avulla noutaja oppii helpostikin kulkemaan haulikonkantaman päässä ja antaa ohjaajalle rauhan hoitaa ampumisen ennen noutoa. Fasaani- ja peltopyyjahdit Suomessa fasaani- ja peltopyyjahdit ovat lähinnä kaupallisia jahteja, mutta niissä on onneksi opittu käyttämään noutajia apuna. Noutajia käytetään sekä ajoketjussa, ylösajavana, passitehtävissä sekä noutavana koirana. Hirvieläinmetsästys Noutaja on erinomainen haavoittuneen hirven tai peuran jäljestäjä ja monessa hirviporukassa osataankin jo arvostaa noutajaa. Noutajia käytetään myös ajoketjussa karkottavana koirana. Jänismetsästys Noutajia käytetään myös jänismetsästyksessä sekä ylösajavana että noutavana koirana. Muu metsästäminen noutajan kanssa Noutajia käytetään jonkun verran myös pienpetometsästyksessä.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 12 2. Kouluttajan hyvä huomioida 2.1 Koirien lukeminen Koiranlukutaito on niin koiran ohjaajan kuin kouluttajankin tärkeimpiä taitoja. Joillakin on luonnostaan taito lukea koiria, mutta suurin osa meistä joutuu opettelemaan sen ajan ja kokemusten myötä. Koiranlukutaito kehittyy, kun toimimme ja tarkkailemme pennun reaktioita erilaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Tätä tietoa voimme hyödyntää koiran koulutuksessa ja valitessamme koiralle parhaiten sopivia koulutustapoja. Kaikki koulutusmetodit eivät sovi kaikille. 2.2 Miten kohdata ihmisiä ja millä asenteella Vuorovaikutusta, erilaisuutta ja kuinka sen huomioisin. Asiakaspalvelutaito Olennaisena osana ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ja vuorovaikuttaminen Ei voi koskaan tietää etukäteen millä tuulella osallistuja on mikä on hänen tarpeensa tänään mitä vanhoja kokemuksia hänellä on tai mitä uutta tietoa hän kantaa mukanaan Ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi Tyypillistä asiakaspalvelulle Liittyy usein konkreettinen tuote tai palvelu Vuorovaikutustapahtuma kahden osapuolen välillä Palvelu koetaan ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu jokaiselle erilaisena Vaikka asiakaspalvelutilanteita voi harjoitella etukäteen (ja kannattaakin harjoitella) on asiakaspalvelijana tuotettu hetki aina ainutlaatuinen ja peruuttamaton Palvelu on onnistunut, kun asiakas on saanut siitä tarvitsemansa hyödyn ja hänen ongelmansa on ratkaistu Asiakaspalvelu ja asenne Ole oma itsesi, ole aito, ole läsnä Toisen ihmisen kohtaaminen ihmisenä tilanteeseen sopivalla tavalla, jutellaan asiakkaan kanssa niitä näitä, vaihtaa kuulumisia ja puhua ajankohtaisista asioista => small talk Positiivisuuden kehä: hyvällä asenteella toimiva ihminen on innostunut itsestään, elämästään sekä työstään/harrastuksestaan ja säteilee myönteisyyttä ympärilleen. Ilo ja into tarttuvat ja vastaanottaja saa hyvän mielen ja tunteen hyvästä asiakaspalvelusta Asiakaspalvelijan asenne on tärkein ammattitaidon osa-alue ja hyvän kanssakäymisen perusta
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 13 asiakastyytyväisyysmittauksissa ykkössijaa pitävät ne työyhteisöt, joiden asenneilmasto on kunnossa Hyvä asiakaspalvelija/kouluttaja on aidosti kiinnostunut työstään, hän on valmis kehittämään itseään ja kehittymään työssään/harrastuksessaan Omien kehityskohteiden löytäminen ei tarkoita oman itsensä vähättelyä, vaan halua tulla näissä asioissa paremmaksi Valmistutuminen kohtaamiseen Mikä on tapaamisen tavoite? Mikä on minun roolini ja mitkä ovat minun valtuuteni? Tärkein ensivaikutelma yrityksestä syntyy koulutuksen vetäjän kautta Onko oma olemus kunnossa? Minkälainen mielikuva osallistujalle sinusta tulee? Henkinen kohtaamiskyky On oltava henkisesti läsnä, virkeä ja valmis kohtaamaan asiakas ammattimaisesti Koulutustilanne Tarvekartoitus Minkä tason tietoa asiakas tarvitsee -> tarve Odotusarvo on se, että kouluttaja ymmärtää asiakkaan ongelman(t) ja osaa kertoa kuinka se/ne ratkaistaan Vuorovaikutusosaaminen Luontaisia käyttäytymistyylejä on monenlaisia ja kaikki tyylit ovat samanarvoisia ja sopivat yhtä asiakaspalveluun Tunteet Ihmisten välisessä toiminnassa on aina tunteet mukana Tilannetaju Kyky hahmottaa erilaisia tilanteita, herkkyyttä tunnustaa tunteita ja mielialoja Vaatii empatiakykyä Intuitio, toimii oikein elämänkokemuksen ja tiedon avulla Kuuntelun taito Vaikuttavin ja samalla vähiten hyödynnetty Liian helposti tehdään omia johtopäätöksiä puolesta sanasta, keskeytetään toinen ja ryhdytään tuomaan esille omia ajatuksia
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 14
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 15 Haastavat tilanteet Riski haastaviin tilanteisiin lisääntyy, kun on Kiire helpottaa tilannetta, jos on etukäteen mietittynä se, miten tekemisiä priorisoidaan Asiakas on kiukkuinen, tulistunut, pettynyt tai turhautunut Poikkeustilanteet esim. epäeettinen toiminta (kurittaa koiraansa tms.) Haastavat tilanteet punnitsevat kouluttajan ammattitaidon Arvostava asenne Vuorovaikutustaidot Aktiivisen kuuntelemisen taito Keskustelun ohjaamisen taito kysymyksillä Erimieltä olemisen taito Tunteen käsittelemisen ja toimintakyvyn o palauttamisen taito Neuvottelutaito Perustelutaito Palautteen antamisen ja vastaanottamisen taito 2.3 Miten huomioida kurssilaisten erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet Kursseille osallistuu joskus hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia tavoitteita koiriensa kanssa. Joku haluaa tutustua noutajien rodunomaiseen lajiin tietämättä siitä mitään ennakkoon, toinen haluaa läpäistä taipumuskokeen, kolmas haluaa tutustua lajiin ja pyrkiä siinä mahdollisimman pitkälle ja neljäs kouluttaa koirastaan tulevaa käyttövaliota ja haluaa tulla kurssille treenaamaan häiriössä. Kurssin pitäisi jollain tasolla palvella heitä kaikkia. Esimerkiksi taipumuskoekurssille saattaa tulla kurssilaisia, joiden koirille ei ole käytännössä opetettu mitään, ei siis edes perusasioita. Jos on mahdollista, tällainen koirakko voidaan ohjata perushallintakurssille. Aina tämä ei ole mahdollista, vaan tällaisellekin kurssilaiselle pitää antaa mahdollisuus tutustua ja osallistua samoihin asioihin kuin muiden. Aloitteleva harrastaja onkin yleensä se, joka tarvitsee eniten apua ja tukea koiransa kanssa. Selkeät ohjeet ja esimerkit ovat tärkeitä ja kotiläksyjen antaminen, jotta kurssilainen huomaa osaavansa ja edistyy jo kurssin aikana. On myös tärkeää antaa tällaisen koirakon osallistua kurssin tehtäviin, vaikka sitten erilaisia apuvälineitä hyödyntäen. Esim. liinan käyttö lyhyissä markkeerauksissa ja pienessä haussa. Damin ja riistan kantamista hihnassa. Helppo vesinouto jne. Joskus oman koiran pienenkin onnistumisen näkeminen ja yksinkertaiset ja helposti toteutettava ohjeet voivat tehdä ison eron koirakon elämään.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 16 Kotitehtäviä on hyvä antaa kaikille, mutta erityisesti niille koirakoille, joilla on puutteita peruskoulutuksessa. Konkreettiset ohjeet esim. yhteistyön (miten huomioida koirankoulutus arjessa), paikallaolon ja luoksetulon kehittämiseksi auttavat ohjaajaa etenemään ja mahdollistaa jo kurssin aikaisen kehittymisen. Jokaisen kurssilaisen tulisi saada kurssista jotain, eikä yhden koirakon mahdolliset ongelmat saa viedä aikaa kaikilta muilta. Ennakkoon suunnittelemalla ja apuvälineitä varaamalla on helpompi huomioida kaikki koirakot ja heidän tarpeensa. Kursseille saattaa myös tulla osallistujia, joiden kokemus on isompi kuin kouluttajan. Tällaisissa tilanteissa osallistuja yleensä tietää, että kurssilla opetellaan kurssin tavoitteen mukaisesti ja haluaa silti osallistua esim. häiriössä tekemisen vahvistamiseksi. Kouluttajan ei pidä arastella tällaisia tilanteita, vaan luottaa omaan osaamiseen ja sen riittävyyteen ko. kurssille. 3. Noutajan ominaisuuksista ja oppimisesta 3.1 Synnynnäiset käyttäytymismallit ja kiinteät toimintamallit Referoitu Tuire Kaimion kirjasta Koirien käyttäytyminen 3.1.1 Synnynnäiset käyttäytymismallit Synnynnäisiä käyttäytymismalleja kutsutaan myös vaistoiksi. Monet koiran käyttäytymismallit ovat voimakkaasti perimän ohjaamia ja periaatteessa kaikille koirille yhteisiä. Tällaisia ovat mm. vastasyntyneen ja emän käyttäytymismallit sekä kutsukumarrus leikkiin. Monien muiden synnynnäisten käyttäytymismallien suhteen koirat kuitenkin eroavat toisistaan. Geenit vaikuttavat siihen, missä iässä, millaisista ärsykkeistä ja missä muodossa synnynnäiset käyttäytymismallit käynnistyvät. Joiltain koirilta tietyt käyttäytymismallit puuttuvat kokonaan tai esiintyvät hyvin heikkoina. Oppiminen ja kokemukset muokkaavat paljon koiran käytöksen lopullista muotoa. Ilman sopivaa ympäristöä tietty käytös ei koskaan ehkä pääse puhkeamaan esiin tai kehittymään täyteen kukoistukseen. Jos ympäristö on sopiva, synnynnäiset käyttäytymismallit ilmestyvät koiran käyttäytymiseen kuin tyhjästä, ilman opettelua. Ympäristön ärsykkeet ja tapahtumat houkuttelevat ne esiin, mutta valmius niihin uinuu pennun hermojärjestelmässä jo heti sen synnyttyä. Nuorella koiralla käyttäytymismallit ovat jatkuvassa muutoksessa. Jotkut mallit sammuvat ja toiset puhkeavat. Käyttäytymismallit ole vielä ketjuuntuneita ja nuoret koirat sekoittavat niitä luovasti.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 17 Koira säätää käyttäytymistään myös ympäristöltä saamansa palautteen mukaan eli kannattavaksi osoittautuneet käytösmuunnelmat voimistuvat. Oppimisen myötä synnynnäiset käyttäytymismallit muodostavat hyödyllisiä ketjuja ja myös ihmiset voivat opettaa koiralle erilaisia käytöksestä toiseen johtavia sarjoja. Koiran perimä määrittelee kuitenkin rajat sille, kuinka paljon käyttäytymismallien ilmenemismuotoja voidaan muuttaa. Jos käyttäytymismalli ei ilmene koiralla lainkaan, sitä ei voida muokata, eikä sitä voida luoda tyhjästä. Helpoimmin synnynnäisen käyttäytymismallin muokkaaminen onnistuu silloin, kun kyseinen käyttäytymismalli on vasta puhjennut. Sen lisäksi, että osataan opettaa uusia käyttäytymismalleja, ne pitää tehdä oikeaan aikaan. Myöhemmin koulutus on huomattavasti hitaampaa ja hankalampaa. Aikuismainen käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta ja monet käyttäytymismallit ovat järjestäytyneet oppimisen myötä kiinteiksi ketjuksi. Jos koiran synnynnäisiä käyttäytymismalleja halutaan muuttaa koulutuksella, on tiedostettava, mikä koiraa siinä tilanteessa palkitsee. Koira muokkaa käyttäytymistään sellaiseen suuntaan, jonka se kokee kannattavaksi. 3.1.2 Kiinteät toimintamallit Kiinteitä toimintamalleja kutsutaan joskus myös vieteiksi esim. laumavietti, saalistusvietti, sukupuolivietti, puolustus/itsesuojeluvietti. Kiinteät toimintamallit ovat muodoltaan säännöllisiä ja aina samasta ärsykkeestä samalla tavalla toistuvia liikkeitä tai toimintasarjoja. Käyttäytyminen ei ole opittua vaan vaistonvaraista. Kiinteitä toimintamalleja ovat esim. astutustilanteessa olevan nartun tapa kääntää häntä sivuun tai vastasyntyneen pennun emän tapa katkaista napanuora. Monet koirien synnynnäiset toimintatavat koostuvat kiinteiden toimintamallien sarjoista. Ympäristön ärsykkeet ovat tärkeitä, sillä ne käynnistävät oikean toimintamallin oikeaan aikaan. Käyttäytymisessä on myös opittuja ominaisuuksia. Kiinteät toimintamallit ovat usein elintärkeitä ja siksi ne eivät ole kadonneet lajinkehityksessä Toimintamallien muoto on voimakkaasti perinnöllistä ja ne tulevat sopivasta ärsykkeestä esiin, vaikka niitä ei ole harjoiteltu koskaan. Jotta kiinteä toimintamalli muuttuisi aivojen valmiudesta todelliseksi toiminnaksi, koiran pitää olla sopivassa hormonaalisessa ja fyysisessä tilassa, ja myös ympäristöstä saatujen ärsykkeiden pitää olla sopivia.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 18 3.2 Noutajien luonteesta Eri noutajakoirarotujen luonteet poikkeavat hiukan toisistaan, mutta yhteistä niille on se, että niiden luonteen tulee olla sopiva ihmisen kanssa yhteistyössä toimivalle metsästyskoiralle. Koirien luonnetta arvioidaan seuraavin termein. Näitä ominaisuuksia testataan myös noutajien rodunomaisissa kokeissa. Toimintakyky Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa päästäkseen päämääräänsä. Koiran käsitys tilanteesta perustuu perimään ja kokemuksiin. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsykkeet olisivat samat. Noutajalla tulisi olla hyvä toimintakyky. Terävyys Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggression, sitä korkeampi on terävyysaste. Noutajalla tulisi olla melko alhainen terävyystaso. Puolustushalu Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Noutajalla ei tarvitse olla suurta puolustushalua. Taisteluhalu Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima. Noutajalla tulisi olla kohtuullinen taisteluhalu. Hermorakenne Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 19 mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu. Noutajalla tulee olla vahva hermorakenne. Temperamentti Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä. Noutajalla on hyvä olla kohtuullinen temperamentti Kovuus Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia. Kova koira unohtaa epämiellyttävät tapahtumat, mutta pehmeä muistaa ne pitkään ja ne saattavat vaikuttaa sen toimintakykyyn. Noutaja ei saisi olla liian pehmeä. Luoksepäästävyys Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Noutajan tulee olla luoksepäästävä ja avoin. 3.3 Noutajien ominaisuuksista Noutohalu Riittävä halu noutaa on aivan välttämätöntä koulutuksessa, sillä vaativa koulutus rakentuu sen varaan. Noutajalla noutohalu on synnynnäistä. Kuitenkin esiintyy suurta vaihtelua siinä, kuinka herkästi riistainto ja noutamiseen liittyvät vaistot heräävät. Vaistojen heräämiseen riittää yleensä se, että pentu pääsee muutaman kerran noutamaan säännöllisin väliajoin. Jo pentuvaiheessa on hyvä saada käsitys vaistojen voimakkuudesta. Aina on kuitenkin muistettava, että kehittymätön pentu voi reagoida yllättävästi noutotilanteessa. Dameja on tapettuja ja muutama varis syöty. Toisaalla voi tapahtua vahinkoa, jos jätämme noutotilanteet ja riistaan tutustumisen aivan liian myöhään.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 20 Jos esiintyy haluttomuutta, noutoa ei saa koskaan tuputtaa, koska oma-aloitteisuus voi sammua. Innostaa ja houkutella toki voi. Pentuna - Pennun on annettava noutaa muutama kerta damia, tennispalloa tms. noutoesinettä, jotta noutohalu herää varmasti. Jos noutohalua on paljon, ei noutoja kannata tehdä paljoakaan ennen hampaiden vaihtumista. - Siis noutoa riittävästi, mutta ei liikaa. - Palauttamiseen ei tarvitse kiinnittää vielä huomiota, koska sitä ei ole opetettu eikä voida vaatia pennulta. - Jos noutohalussa on puutteita, voimme innostaa pentua esim.: olemalla itse innostunut mielenkiintoisilla markkeerauksilla, vesimarkkeerauksilla älyttömällä rumballa voimakkaita heittoja viimeinen konsti voisi olla riittävä määrä matalia laukauksia trainerilla. - Työskentely paranee yleensä nopeammin, jos noudettavat damit eivät ole esillä, vaan koira joutuu joka noudossa käyttämään vainuaan. - Riistaa tulee näyttää pennullekin. Innokkaalle ei tarvitse antaa edes suuhun! - Hihna varmistaa, että voimme puuttua tilanteeseen. - Kantohalua ja luoksetuloa esine suussa vahvistetaan arkitilanteissa. Peruskoulutusvaiheessa: - Koira tulee tutustuttaa eri riistoihin tässä vaiheessa. Jos jokin ei heti "kolahda", muutaman päivän välein tapahtuvat muistutukset ovat yleensä tehokkain keino löytää into. Ei koskaan tuputeta eikä kyllästytetä. - Peruskoulutuksessa tarvitaan riittävä noutohalu. Jos sitä ei ole, palataan takaisin. - Vanhempi koira tarvitsee perusasioissa yleensä enemmän toistoja. - Toivottomia tapauksia on vain vähän, mutta niitäkin on. - Monesti haluttomuuteen yhdistyy yhteistyön puute, jolloin ratkaisua haetaan sieltä. Vainu Noutajat ovat yleensä enemmän joko maavainuisia tai ilmavainuisia. Maavainuinen koira on yleensä hyvä ja tehokas jäljestäjä, mutta esim. linjan opettamisessa saattaa olla haasteita. Ilmavainuiselle koiralle jäljestämistä joutuu yleensä opettamaan enemmän. Kun on varmistettu, että nuori noutaja noutaa innokkaasti riistaa, sen vainun käyttöä kannattaa kehittää. Harjoitukset voi tehdä dameillakin, jos koira löytää ne vainunsa avulla. Vainun käyttöön liitetään käsky, esim. "etsi". Apuna voidaan käyttää laahausjälkeä tai tuulen yläpuolelle piilotettua riistaa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 21 Varsinainen idea on se, että koira saa ensin vainun riistasta, jota se ei näe ja heti perään seuraa "etsi" ja nouto. Seuraavassa vaiheessa järjestetään tilanne, jossa koira saa vainun vasta käskyn jälkeen, eli tekee ehkä sekunnin hakua. Kun koira heti käskyn saatuaan alkaa tutkia innokkaasti maastoa vainunsa avulla, olemme onnistuneet. Yksi onnistunut nouto kerralla on paljon parempi kuin muutama epävarma suoritus. Markkeeraus Markkeeraus- eli paikallistamiskyky on yksi noutajan tärkeistä ominaisuuksista, jota arvostellaan metsästyskokeissa ja jota tarvitaan metsästystilanteissa. Markkeerauskyky on peritty ominaisuus. Toiset ovat parempia ja toiset vähän huonompia. Oikealla opettamisella ja harjoittelulla voidaan tilannetta parantaa. Heittoja täytyy säästää nuoren ja innokkaan koiran kanssa, sillä "kuumennutta" noutajaa ei oikein millään tahdo saada enää jäähtymään. Jos taas noutointoa puuttuu, markkeerausharjoituksilla se saattaa lisääntyä. Varsinkin vauhtinoudot ovat tehokkaita, mutta paikalla pysymiseen joudutaan sitten panostamaan. Nuorena markkeerauskykyä voi kehittää muistiharjoituksilla, joissa dameja ei heitetä, vaan viedään yhdessä koiran kanssa. Näiden stressaava vaikutus on paljon pienempi kuin heittojen. Samalla saamme eteenmenon hyvään alkuun. 3.4 Noutajan peruskoulutus 3.4.1 Yhteistyö Ensin opetetaan yhteistyön perusasioiden palaset. Sitten harjaannutetaan. Näitä käytetään yhden asian opettamiseen kerralla. Sitten taas harjaannutetaan jne. Peruskoulutukseen kuuluvat oppimisketjun peruslenkit. Perusasiat on syytä opetella hyvin, sillä vaativampi koulutus perustuu niiden varaan ikään kuin pyramidin jalustalle. Yhteistyö on kaikkein tärkein asia tulevaisuuden kannalta. Yhteistyön tärkeitä osioita ovat ehdoton ja nopea luoksetulo, ehdoton paikalla pysyminen ja kuuliaisuus pillille myös silloin, kun olet kaukana koirasta. Ennen kaikkea yhteistyötä on koiran halu tehdä töitä juuri sinun kanssa. Suuri osa yhteistyöhalusta on opittua, mutta jonkin verran tulee perimän mukana. Hyvä ja taitava kasvattaja tekee erinomaisen pohjan yhteistyön rakentamiselle jo pentujen ensimmäisten elinviikkojen aikana luomalla yhteyden ihmisen ja pennun välille. Tällainen opetettu yhteydenpito on omiaan helpottamaan myöhempää yhteistyön hiomista, koska tällaiseen koiraan on helppo saada kosketus. Kaikki koirat eivät kuitenkaan opi perusasioita yhtä helposti, tässä kohtaa näkyy se pieni perimän vaikutus.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 22 Koiran tultua ohjaajalleen, alkaa varsinainen yhteistyön kehittäminen ja opettaminen. Normaalisti me ymmärrämme yhteistyönä keskinäistä vuorovaikutusta. Koiran kohdalla ei tällaista vuorovaikutusta ole vaan yhteistyö on yksisuuntaista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Koira palvelee ja tekee, ohjaaja ohjaa, tukee, neuvoo, tekee ratkaisut ja luottaa koiraansa. Yhteistyön kehittämiseksi on vietettävä riittävästi aikaa koiran kanssa. Lenkki aamuin illoin ei riitä. Toisaalta ei määrä tässäkään asiassa korvaa laatua. Tee asioita koirasi kanssa ja opeta se luottamaan sinuun, nimenomaan sinuun. Ala koskaan ulkoiluta tai yleensäkään tee mitään kahden koiran kanssa, jos jommankumman kanssa on toivomisen varaa yhteistyössä. Koirat leimautuvat luonnollisesti lajitoveriinsa ja tämä haittaa yhteistyönne kehittymistä, sillä tarkoitus on tehdä siitä sinun koirasi eikä toisen koiran koiraa. Koiran ruokkiminen, makupalojen antaminen ja koiran hoitaminen ei ole varsinaista yhteistyötä. Opeta koira pitämään yhteyttä sinuun, äläkä jatkuvilla kutsuilla ja huuteluilla totuta sitä päinvastaiseen. Toisaalta ei pidä antaa koiran kulkea omia polkujaan ja touhuta liian itsenäisesti. Tavoitteena on koira, joka vapaana liikkuessaan käy ajoittain varmistamassa ohjaajan olemassa olon ja kuitenkin liikkuu riittävän rohkeasti ja irtaantuu ohjaajasta. Älä ulkoile äläkä kouluta koiraa aina samassa paikassa. Paikka käy tutuksi ja koira alkaa käydä välinpitämättömäksi niin sinun kuin ympäristönkin suhteen. Yleensäkin rutinoituminen on aina pahasta. Yhteistyön kannalta hyvä keino on ohjata ja käskeä koiraa mahdollisimman pienillä, hiljaisilla ja huomaamattomilla merkeillä ja käskyillä. Yhteistyön aikaansaaminen on kiinni pienistä yksinkertaisista asioista, joita voi harjoitella ja toteuttaa jokapäiväisen olemisen ja elämisen yhteydessä. Jatkuva käskeminen ja kieltäminen ovat omiaan tylsistyttämään koiran. Harkitse milloin on paikallaan kieltää, milloin kannattaa olla hiljaa ja milloin on paikallaan näyttää koiralle, mitä pitikään tehdä. Kieltäessäsi mieti ensin, onko kiellollasi mitään vaikutusta. Jos epäilet kieltosi vaikutuksen tehoa, niin huolehdi, että sinulla on mahdollisuus puuttua asiaan myös toisella tavalla. Yhteistyön kannalta on tärkeää, että koira on tottunut häiriötekijöihin ja ohjaajasta sekä koiran yhteistyöstä on tullut niin voimakas tekijä, että koira on kaikelle muulle sokea ja kuuro. Tuo harjoituksiin pikkuhiljaa mukaan häiriötekijöitä, kuten vieraat ihmiset, toiset koirat, laukaukset, voimakkaat oudot äänet jne. Tällöin koiran tekemisen pitää olla riittävän innostavaa, ettei ole epävarmuutta kumpi kiinnostaa. Yleensä tämä asia kuitenkin hoituu pelkästään sillä, että koiralla on riittävän voimakas työskentelyhalu. Mutta on myös koiria, joilla esim. puutteellinen keskittymiskyky ja hermostunut luonne vaativat tämäntyyppistä totuttamista.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 23 Jos koira on motivoitunut siltä pyydettyyn tehtävään, se ei tarvitse jatkuvaa kannustusta. Yhteistyötä voi vahvistaa aina silloin tällöin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Älä kuitenkaan toteuta koirasi pyyntöjä aina, vaan kaikki toiminta tapahtuu sinun aloitteestasi. Olennainen osa yhteistyötä ovat selkeät merkit, joilla ohjaaja kertoo koiralle, mitä haluaa sen tekevän ja taas koiralla selvät eleet ja merkit, joita ohjaajan on osattava tulkita. Turhaa puhumista koiralle on hyvä välttää. Hyvään yhteistyöhön kuuluu koiran yhteydenpito ohjaajaan. Koira on totutettava katsomaan ohjaajaan päin saadakseen ohjeita, apua, tukea jne. Myös ohjaajan on reagoitava koiran merkkeihin. Jokaisella koiralla on oma tapansa toimia eri tilanteissa ja eri tyyli viestittää siitä. Jotta pärjäisit koirasi kanssa, ymmärtäisit sitä ja osaisit toimia eri tilanteissa oikein, on sinun opeteltava koirastasi nämä asiat. Kun koirasi ei tottele eikä toimi haluamallasi tavalla, mieti ensin syitä ennen kuin annat palautetta. Varo menettämästä koiran luottamusta, sillä se on helppo saavuttaa, mutta vieläkin helpompi menettää. 3.4.2 Palautteen antaminen Negatiivisen palautteen antamisen voimakkuus ja tarve riippuu koirasta. Yhdelle riittää palkinnon jättäminen pois, toiselle pieni nuhtelu, kolmas ei usko ihan vähällä. Koulutuksen tavoite tulee olla opettaa asiat koiralle niin, että sillä on onnistumisen mahdollisuudet ja ohjata sitä positiivisin keinoin tekemään oikein. Koirankoulutuksessa on tärkeää olla selkeä siinä, koska koira tekee oikein ja koska väärin. Oikea-aikaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Koiran kova fyysinen kurittaminen on täysin turhaa ja ei johda ainakaan yhteistyön paranemiseen. Fyysistä kurittamista säätelevät myös lait ja asetukset. 3.4.3 Käytettävät käskyt Jokaisella tehtävällä on hyvä olla oma käskynsä. Ohjaaja ei aina itse huomaa, että käskysanoja onkin useampia tai käskysana sekoittuu muun puheen joukkoon, jolloin ohjaaja tekee tehtävän suorittamisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi koiralleen. Olisi hyvä miettiä valmiiksi ennen koulutuksen aloittamista mitä käskysanoja tarvitsee ja aikoo käyttää mihinkin tilanteeseen. Koira yleensä oppii käskysanat nopeasti, mutta ohjaajan tehtävä on olla niiden käytössä johdonmukainen ja edellyttää joka kerta niiden samankaltaista noudattamista.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 24 - SEURAA Jos kysymys on metsästykseen ja/tai metsästyskokeisiin käytettävän noutajan seuraamisesta on sen oltava ehdotonta seuraamista, johon kuuluu nopea reagointi ohjaajan liikkeisiin ja merkkeihin. Tämä on eri asia kuin toko-seuraaminen. Seuraamisen opettamisesta myöhemmin tässä dokumentissa. - ISTU Tavoitteena on saada koira istumaan kaikilla etäisyyksillä ja tarvittaessa kesken työskentelyn. Tällä käskyllä koira saadaan hallintaan ja "kuulolle". Suullisen käskyn lisäksi käytetään käsimerkkiä tehosteena ja siitä on hyötyä kun ääni ei enää kanna. Tämä on opetettava myös pillikäskynä. - PAIKKA Käytetään kun halutaan että koira pysyy paikallaan vaikka ohjaaja poistuu paikalta. Koira tullaan hakemaan tai kutsutaan On usein lisä-/varmistuskäsky istu -käskylle - TÄNNE/LUOKSETULO PILLILLÄ Käsky, josta ei tingitä. Koiran on tultava luokse kaikissa tilanteissa, myös työskennellessä. Tämä on opetettava myös pillikäskynä. Pillikäsky on parempi vaihtoehto ja oikein koulutettuna ja toteutettuna tulee toimimaan paremmin. - HUOMIO (PYSÄHDY, KATSO TÄNNE) Käytetään, kun koiran työskentelyyn esimerkiksi ohjauksissa halutaan puuttua. Tähän käytetään yleensä pilliä (voi olla sama kuin istu -komento) - ETEEN Käsky mennä ohjaajasta poispäin, ohjaajan käden näyttämään suuntaan. - VASEN OIKEA Koiran ohjaamiseen kuuluvat suuntakäskyt joilla halutaan koiran menevän sivusuunnassa ohjaajasta katsottuna Ohjaajan vasen tai oikea - NOUDA/HAE Käsky tarkoittaa noutoesineen/riistan paikallistamista ja riistan ottamista suuhun ja pitämistä suussa. Puhtaaseen noutoon kuuluva palautus hoituu ikään kuin ohessa, jos koira jo hallitsee luoksetulon. - ETSI Käsky edellyttää koiralta omatoimista ja itsenäistä työtä riistan löytämiseksi. Ohjaaja suuntaa koiran haku-alueelle - KIITOS/IRTI Käytetään kun koira palauttaa riistan ja halutaan että se luovuttaa riistasta. - JÄLKI Voidaan käyttää, kun laitetaan koira jäljelle - ALUEHAKU Kun halutaan koiran etsivän riistaa pieneltä alueelta esim. ojasta. Voidaan käyttää pilli-käskyä (parempi vaihtoehto) tai esim. siinä -käskyä
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 25 3.4.4 Koska opetus aloitetaan? Kun pentu tulee taloon, sen opettaminen voidaan aloittaa heti ja hyödynnetään kiihkeän oppimisen kausi, joka jatkuu suunnilleen hampaiden vaihtumiseen saakka (n. 4 kk). Koska pentu on leikki-iässä, opetus ei voi olla vaativaa. Oppiminen on nopeinta leikin varjolla. Eri tilanteita käytetään hyväksi opettamisessa sekä järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Ei-käskyn jälkeen pitää aina antaa ohje, mitä sitten tehdään. Pentu oppii tässä vaiheessa kommunikoimaan ja ottamaan oppia. Riippuen koirasta, noutoja joko säästellään tai tehdään säännöllisesti, jos noutohalussa on puutteita. Riistaa on hyvä näyttää säännöllisesti, mutta varmistaa, ettei pikkupentu pääse sitä syömään tai tappamaan. Koiran malttamiseen ja keskittymiskyvyn kehittämiseen kannattaa käyttää aikaa, jos sen kanssa on haasteista. 3.4.5 Koska koulutus voidaan aloittaa? Aloitusikä on koirakohtainen, normaalisti 6 9 kk. Koulutukseen voidaan yleensä siirtyä asteittain. Koiraa ja sen kehitystä tulee seurata koko ajan. Tässä vaiheessa kakaramaisuuden pitäisi vähetä ja keskittymiskyvyn parantua. Tässä iässä pitää saada vaistot herätettyä ja koiraan intoa. Innostetaan tarpeeksi, mutta varotaan liikaa kuumenemista. Palautus on hyvä olla tai saada kuntoon, että voidaan keskittyä varsinaiseen työhön. Muutenkin perustottelevaisuuteen kiinnitetään tässä vaiheessa paljon huomiota, suurimmaksi osaksi ilman noutoja. Samalla myös opetellaan tuntemaan koiraa, kun se työskentelee. Mikä on sopiva kehumisen taso, niin että se tehoaa ja miten hyvin koira kestää palautetta. 3.4.6 Peruskoulutus Hallinta-asioita opetettaessa voidaan käyttää mitä tahansa oppimista nopeuttavia keinoja, esim. makupaloja tai naksutinta. Ei ole yleensä suurta vaaraa, että ylivirittäisimme jonkin vaistomaisen reaktion. Liikaa ei tässäkään pidä innostaa, ettei pentu muutu kenguruksi tai ala äännellä, jopa haukkua. Koko ajan tulee seurata, että koiran palikat pysyvät järjestyksessä. Koiran kanssa leikkimistä voi ja pitää käyttää palkkiona, mutta leikki pitää pystyä aina itse katkaisemaan siten, että koira rauhoittuu heti. Jos työskentelyhalussa ilmenee puutteita, se voi olla merkki siitä, että vedämme yhteistyöasioissa täysin vääristä naruista. Tällöin on syytä pysähtyä miettimään, miten homman suunta käännetään nopeasti.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 26 Istuminen Haluamme koiran, joka menee nopeasti ja mielellään istumaan. Opetusvaiheessa ei kannata käyttää pakkoa eikä painostamista. Pennulla: Istumaan meno houkuttelemalla liikkeellä, josta myöhemmin tulee kasimerkki, käsky yhdistetään. Kädessä esim. makupala tai ruokakuppi. Istumassa pysyminen hetken ajan Palkintoja, kehumista Ei vaadita istumista painostaen Peruskoulutusvaiheessa: Sivulle istuminen ensin, voidaan aloittaa jo pentuvaiheessa houkuttelemalla. Pillillä istuminen ohjaajan sivulle ja eteen Ei heti pysäytellä kauempana (siis pilata pilliä) Poistutaan asteittain koiran luota käsimerkillä tehostaen Palataan useimmiten koiran luokse Palkkiota vähennetään harjaantumisvaiheessa Kutsutaan koira silloin tällöin, että mielenkiinto säilyy Pyritään siihen, että voimme rauhassa poistua muutaman kymmenen metrin päähän Edetään asteittain, mutta epäonnistumisissa palautetaan koira heti alkuperäiseen paikkaan ja annetaan tiukempi käsky (vaativuus lisääntyy) Paikallaolon tulee olla ehdoton. Jos paikalla pysymisen opettamisen aikana tulee esille noutovauhdin hidastelua ym., niin silloin pitää opetusta hellittää ja antaa koiran noutaa ilman paikalla pysymisen paineita. Paras vaihtoehto olisi niin innokas koira, jonka noutomotivaatio ei kärsi, vaikka se ei heti pääsekään noutamaan, ja niin innokas koira, jonka noutomotivaatiota ei tarvitse ruokkia vauhtinoudoilla. Luoksetulo Hyvään yhteistyöhön kuuluvat reippaat ja vauhdikkaat luoksetulot. Luoksetuloharjoittelun voi aloittaa heti pennun kotiuduttua. Koira pitää saada huomaamaan, että ohjaajan luokse meneminen on lähes parasta maailmassa, heti riistan noutamisen ja luovuttamisen jälkeen. Yritä saada koira tulemaan luoksesi ilman kutsua, liiku niin että houkuttelet koiraa tulemaan. Kun luoksetulo tapahtuu koiran halusta tulla luokse, on siihen helppo liittää signaali, jolla koiran jatkossa halutaan tulevan luokse. Pennulla: leikit ohjaajan aloitteesta, kutsutaan pentu. kutsutaan pentua vain, kun ollaan varmoja, että se tulee.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 27 pillillä aina voimakas palkkio, esim. ruokakuppi tai jokin niistä harvoista noudoista. ei pilata pilliä kutsutaan silloin tällöin esim. lenkillä, jos on tarjota koiralle jotain palkitsevaa (leikki tms.) kutsun jälkeen päästetään pentu uudestaan omille asioilleen. kytkettäessä, sisään tai autoon mentäessä voidaan hakea pentu, eikä kutsuta Peruskoulutusvaiheessa: Luoksetulokäskyä seuraa useammin nouto. Pääsääntäisesti ei kutsuta koiraa, kun hauska loppuu. Metsästyskoiran tulee pitää yhteyttä ohjaajaansa. Noutajissa on eroja tässä suhteessa. Tätä voidaan muistuttaa koiralle menemällä siltä piiloon sopivassa tilanteessa. Luoksetuloa voimme tehostaa kutsumalla koiraa silloin, kun se selvästi alkaa ihmetellä, missä ohjaaja on. Jos koira ei välitä luoksetulokäskystä, asiaan on puututtava. Tässä ei saa koskaan antaa periksi. Koira viedään paikkaan, jossa se oli käskyn saadessaan. Tiukka istu-käsky, ja siirrytään kutsumaan uudestaan alkuperäisestä ohjaajan paikasta. Harjoitusta on hyvä toistaa muutama kerta eri paikoissa esim. nouto palkkiona. Luoksetulosta tulee jäädä miellyttävä muisto päällimmäiseksi. Seuraaminen Pennulla: - Seuraamisharjoitukset alkavat viimeistään siitä, kun talutin pujotetaan ensimmäistä kertaa pennun kaulaan. - Ensin opetetaan hihnassa kulkeminen - siis hihna ei saa kiristyä. - Koskaan ei saa hyväksyä sitä että koira vetää hihnassa. - Ensimmäisiin seuraamisharjoituksiin ei välttämättä tarvita hihnaa, jos pystymme riittävän hyvin kiinnittämään pennun huomion. - Koska kysymyksessä on opetustilanne, pyrimme välttämään Ei sanaa. Kehutaan, kun pentu tekee oikein. - Käskyä käytetään vasta sitten, kun pentu seuraa. - Seurautetaan vain hyvin lyhyitä matkoja. Peruskoulutusvaiheessa: - Tärkeää on ohjaajan oma ryhti ja asenne sekä koiran mielenkiinto. - Seuraamismatkaa pidennetään ja koiran paikka tarkennetaan. - Esteissä koira väistää taakse. - Puututaan asiaan heti, jos koira yrittää mennä sivuun tai edelle. Jos koira jätättää lyhyissä harjoituksissa, olemme menneet asioiden edelle. - Hihnan voi jättää vähäksi aikaa huijauksena - Ilman hihnaa ensin lyhyitä matkoja. Mutkat pitävät yllä mielenkiintoa. - Harjoitellaan jatkossakin hihnassa ja ilman sekä erilaisissa paikoissa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 28 - Ei anneta koiran luistaa seuraamisessa, vaan vahditaan sitä koko ajan "silmäkulmasta" harjaanuttamisvaiheessa. Palauttaminen ja luovuttaminen Palauttamisessa ja luovuttamisessa on kysymys lähes pelkästään yhteistyöstä. Noutajan kanssa näiden pitäisi perustua noutohaluun, eikä pakkonoutoa pitäisi tarvita. Pentuna: - Ei harjoitella palautusta, mehän yritämme säästää noutoja! - Ei harjoitella luovutusta noudon yhteydessä, sillä noutojahan ei tehdä paljoa. - Sisällä harjoitellaan luovutusta: esillä oltava sekä kiellettyjä että sallittuja esineitä estetään pentua tarttumasta kiellettyihin (kenkä, sähköjohdot jne.), samalla pentu oppii ei-sanan. kehutaan, kun pentu kanniskele omia lelujaan pentu tulee aina silloin tällöin esittelemään lelujaan, jolloin kehutaan, otetaan ja annetaan takaisin samalla voidaan alkaa opettaa käskyjä kiitos tai irti Jos pentu ehtii ottaa kielletyn esineen, ei puututa rajusti, vaan vaihdetaan se sallittuun. Kohta pentu todennäköisesti yrittää ottaa kielletyn uudestaan. Kielletään, ennen kuin esine on suussa, annetaan oma lelu ja kehutaan. - Hihnaharjoitusten yhteydessä harjoitellaan kantamista ja luovutusta. Peruskoulutusvaiheessa: - Damin kantaminen on perusasia joka täytyy opettaa viimeistään nyt - ei saa antaa periksi. Matkaa pidennetään asteittain. Damin asentoa voidaan varovasti korjata. Pyritään saamaan koiran pää ylös miellyttävästi. - Palautusharjoituksia tehdään ensin hihnassa, jolla voidaan ohjata koiraa. - Luovutusvaiheessa pyritään jälleen houkuttelemaan koiran pää ylös. - Kun harjoitellaan ilman hihnaa, seuraavat aiemmat asiat testataan: kantaminen luoksetulo - Muutama varoituksen sana luovutuksesta: Ei saa koskaan yrittää siepata noutoesinettä koiran suusta. Koiran palauttaessa se tulee ottaa vastaan ikään kuin sillä ei olisi mitään suussa. Vaikka opetammekin luovutuksen sisällä leluilla, noutoesine/riista on paljon mielenkiintoisempaa, kun koira on työskennellyt sen löytääkseen. Varminta on siis ensimmäisissä noudoissa ottaa vastaan koira, eikä riistaa/damia, vaikka kuinka olisimme opetelleet luovutusta. - Ongelmat luovutuksessa ovat hyvin yleisiä. Yksi syy on ohjaajan jännitys, jonka koira vaistoaa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 29 - Luovutusongelmista saattaa seurata riistankäsittelyongelmia. Pallottelu ja tiukat otteet ovat joskus merkki siitä, ettei koira tee mielellään yhteistyötä. Uiminen ja laukaukset Uimaan pentu tulee opettaa heti. Mieluiten ensin ilman noutoa, sillä emmehän koskaan yhdistele harjoitukseen kahta uutta asiaa! Tarkoitus on, ettei koira pidä rantaviivaa esteenä ja ui mielellään. Laukauksiin koirat reagoivat ensin eri tavoin ja alussa varovaisuus on valttia, ettei tule ongelmia. Haku ja jälki Eräs hyvä tapa aloittaa on motivoida ensimmäiset hakuharjoitukset vainun avulla, sillä molemmat tehtävät perustuvat vainun käyttöön. Tositilanteessakaan emme usein voi kertoa koiralle, onko pudonnut lintu liikkunut. Vedetään alueelle muutama laahausjäljen pätkä, joiden päässä on mieluinen riista, esim. varis tai lokki. Tarkoituksena on saada koira etenemään alueelle käskyn saatuaan, ja nenän kuuluu vetää se sinne. Jäljen pätkät siis etenevät annettuun suuntaan. Kaikki muutkin hakuharjoitukset ovat hyviä, jos ne johtavat siihen, että koira käskyyn saatuaan alkaa innokkaasti tutkia haistelemalla aluetta näytetystä suunnasta. Jälkien pituutta kasvatetaan sitä mukaa, kun koiran itseluottamus lisääntyy. Jos tehtävä on enemmän hakupainotteinen, voidaan koiraa motivoida esim. näyttämällä, että lokkeja tms. kannetaan metsään. 3.5 Muutama koulutuksen yleisperiaate - Ihminen on koiran ohjaaja ja yhteistyö tapahtuu ohjaajan aloitteesta. - Ohjaajan tulee pystyä ennakoimaan koiran käytöstä ja pysyä edellä. - Koiraa painostettaessa ohjaajan kunnioitus laskee ja yhteistyö karsii. - Kunnioitus lisääntyy, kun koira suoriutuu harjoituksista ohjaajan ohjauksessa. - Harjoituksissa kaikki, mitä koiralle sanotaan, tarkoittaa jotain! - Kun opetustilanteessa joudutaan koiraa kieltämään, jotain meni pieleen. Perään tarvitaan muutama onnistunut suoritus. 3.6 Peruskoulutettu noutaja - Pysyy istumaan paikallaan - Osaa istua pillikäskystä ohjaajan sivulla ja edessä - Tulee luokse kutsusta - Osaa seurata hihnan kanssa ja ilman
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 30 - Osaa kantaa damia - Osaa palauttaa noutoesineen - Osaa luovuttaa noutoesineen - On innokas, mutta hallitsee itsensä - On kiinnostunut riistasta 4. Noutajan lajikoulutus Tässä osassa perehdytään noutajien metsästyskokeen varsinaiseen lajikoulutukseen. Lähtökohtana on, että koira omaa hyvän perustottelevaisuuden ja taipumuskoe on hyväksytysti suoritettu. Koulutus etenee osasuorituksittain ja vaiheittain siten, että koiran etenemisessä ja asioiden omaksumisessa huomioidaan ohjaajan kokemus sekä koiran ikä. Koulutusjaksot jaetaan siten, että ensin käsitellään paikallistamiskyvyn (markkeeraus) tehtävät, sitten seuraavat haku, jäljestäminen ja ohjaus. Harjoitukset pitää tehdä koiran edistymisen mukaan aloittaen koiran "käsiin ottamisella" eli kontaktiharjoituksella ja sen jälkeen siirtyen yksinkertaisista tehtävistä aina vaativampaan suuntaan. Kun koiralle opetetaan jotain uutta asiaa, on muistettava se seikka, että paras lopputulos saavutetaan, kun yhdellä kerralla harjoitellaan vain yhtä määrättyä asiaa. Vasta, kun koira hallitsee eri osasuoritukset, eri vaiheiden yhteensovittamisen aika. Tämä on jakso, joka vie paljon aikaa ja vaatii ohjaajalta pitkäjänteisyyttä. Koira ei opi uusia asioita muuten kuin toistamalla tehtävää riittävän monta kertaa peräkkäin. Näin syntyy suoritusvarmuus. Mikä tämä kertaluku sitten on, riippuu koiran vastaanottokyvystä eli psyykkisestä kapasiteetista sekä ohjaajan ja koiran välisestä suhteesta, sekä myös ohjaajan oivalluksesta hallita koko tilanne ja koiralle sopiva harjoitusmenetelmä. 4.1 Markkeeraaminen eli paikallistaminen Tavallisesti koirien harjoittelu aloitetaan paikallistamistehtävällä. Tämä on hyvä keino saada alkuun onnistunut ja riittävän motivoitu suoritus, kunhan muistetaan, että tehtävän taso ei ylitä koiran suorituskykyä. Paikallistamistehtävän harjoittelu vaativammalla tasolla tapahtuu aina avustajaa käyttäen. Muuten ei pystytä luomaan todellista koe/metsästystilannetta vastaavaa harjoitusta.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 31 Paras tapa aloittaa harjoittelu on toistaa samaa tehtäväkokonaisuutta yhdellä kerralla, eikä sotketa eri osa-alueiden tehtäviä keskenään, ennen kuin osasuoritusten yhteen hiomisen aika on. Tämä vaihe tulee silloin eteen, kun koira omaa kaikista osasuorituksista riittävän varmuuden. 4.1.1 Ykkösmarkkeeraukset Kaikki alkaa siitä, että koiralle tehdään yhden noudon paikallistamistehtävä. Avainsana on paikallistaminen. Tee harjoitus sellaiseksi, että koira joutuu paikallistamaan näkemänsä pudotuksen löytääkseen noutoesineen tai riistan. Jos koira yrittää ratkaista tehtävän luottaen nopeisiin jalkoihinsa ja nenäänsä, joita toki tarvitaan tässäkin tehtävässä, niin keskeytä tehtävä ja mieti, miltä osin olet rakentanut koiran tasoon nähden liian vaikean harjoituksen. Tee harjoitus paikassa, jossa tuuli ei pyöritä noudettavasta tulevaa hajua ja missä koiran on helppo arvioida etäisyys putoamispaikkaan. Kun kyky paikallistaa harjaantumisen myötä paranee, pidennetään etäisyyttä, mutta ei vaikeuteta maastoa. Putoamispaikka voi olla pensaikko, joka on helppo paikallistaa, mutta mistä koira joutuu lopuksi nenällään kaivamaan noudettavan esiin. 4.1.2 Monimarkkeeraukset Kun koira osaa keskittyä markkeeraustehtävään, voidaan aloittaa useamman pudotuksen harjoitukset. Useamman pudotuksen markkeerauksessa viimeinen pudotus on ns. paikallistamisdami, koska koira yleensä hakee sen ensin ja sitä ennen heitetyt muistidameja. Aloita kaksoismarkkerauksen opettaminen heittämällä useita kertoja peräkkäin muistidamiksi tarkoitettua damia samaan paikkaan. Kolmen, neljän, ehkä jopa viiden toiston jälkeen voit heittää ensin tämän muistidamin ja sen jälkeen paikallistamisdamin. Jos olet heittänyt pudotukset riittävän suuressa kulmassa toisiinsa nähden, on melko varmaa, että koirasi hakee viimeisen pudotuksen (paikallistamisdami) ensin. Tämän jälkeen on aiemmin monta kertaa harjoiteltu muistidami helppo löytää ja helppo muistaa. Ensimmäistä harjoitusta ei koskaan voi tehdä liian helpoksi ja se on tehtävä niin helpoksi, että koira varmasti onnistuu. Kolmois- ja nelosmarkkerausten harjoitteleminen alkaa samalla tavalla kuin kakkosmarkkeerauksenkin. Koiran osatessa kakkosmarkeerauksen voidaan sille nyt heittää useita kakkosia peräkkäin samoille paikoille. Tämä toistetaan muutamia kertoja, kunnes kakkosmarkkeerauspaikat jäävät muisteiksi ja lisäksi tulee kolmas heitto viimeisenä heittona paikallistamisdamiksi.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 32 Markkeerausharjoituksista voi tehdä myös pelin, jonka säännöt päättää ohjaaja. Tässä pelissä tulee useita pudotuksia, jotka koiran on helppo muistaa ja paikallistaa. Ohjaaja päättää missä järjestyksessä ne noudetaan. Tästä taidosta on uskomattoman paljon hyötyä, kun halutaan koiran varmasti saavan kaikki pudotukset talteen mahdollisimman nopeasti. Kannattaa opettaa koiran kääntymään ohjaajan rintamasuunnan mukaan markeeraustilanteessa. Tällä tavalla opetettu koira lähtee noutoon siihen suuntaan mihin ohjaaja ja sen oma kuono osoittavat. Kyseessä ei ole kuitenkaan ohjaustehtävä, sillä koiraa ei ohjata sen lähdettyä liikkeelle. Koiralle annetaan ainoastaan suunta. Koiran opittua tämän systeemin sille tehdään harjoituksia, joissa tulee paljon pudotuksia eri etäisyyksille ja eri suuntiin. Sitten lähetetään koira itse valitulle damille tai riistalle. Noutojen välissä voi heitellä myös nk. häirintäheittoja, jotka noudetaan tai sitten ei noudeta tai noudetaan lopussa, ihan miten vaan, oma mielikuvitus on vain rajana. Nämäkin tehtävät pidetään koiran tasoon nähden helppoina, jotta se varmasti onnistuisi. Alussa on kysymys vain koiran totuttamisesta useamman pudotuksen paikallistamiseen ja muistamiseen. Lähetys suoraan Tärkeä asia markkeerauksen suorittamisessa on koiran tapa tai tyyli lähteä noutoon. Koiran tulisi lähteä suoraan ja edetä suoraan pudotukselle esteistä tai maastosta huolimatta. Pyritään myös aina suoraviivaiseen palautukseen. Lähes samoja jälkiä pitkin, joita se meni noutoonkin. Näin koiralla säilyy paremmin mielikuva näkemästään ja se mitä suurimmalla todennäköisyydellä muistaa tarkemmin näkemänsä pudotukset. Näitä asioita on harjoiteltava vaihtelevissa olosuhteissa. Lähetyksiä rannalta, lähetyksiä paikalta, joka houkuttelee koiraa vaihtamaan esim. veteenmenopaikkaa, mikä luonnollisesti estetään. Lähetyksiä veneestä. Ensin esimerkiksi veneen ollessa rannalla. Lähetyksiä paikasta, jossa koira joutuu aluksi juoksemaan vaikka pusikon läpi jne. Hyvä markkeeraaja koostuu monista pienistä osasista. Ensimmäinen palanen on koiran perimässä oleva kyky markkeerata, joka lienee sidoksissa sen hermorakenteeseen, koska kyse on kyvystä keskittyä. Loput palaset on osattava itse asetella oikeaan järjestykseen. Kaiken on oltava koirasta innostavaa, kivaa, jännää, haastavaa, sopivan helppoa tai sopivan vaativaa; ei koskaan pakonomaista. Paikallistamistehtävässä usein esiin tulleita koiran ongelmia: epävarma paikallaolo koira istuu väärin heittosuuntiin nähden, jolloin se ei havaitse kaikkia heittoja liiallinen kiihottuminen laukauksista paikallistaa heitot liian lyhyiksi muistaa vain yhden haunomainen tehtävän suoritus pudottaa riistan vedestä nousun jälkeen ja ravistaa
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 33 muut riistaongelmat kiertelee palautuksissa tottumattomuus venetyöskentelyyn vaihtaa noutokohdetta suorituksen aikana ja unohtaa toisen metsästää riista suussa Perussäännöt markkeeraustehtävissä Koira katsoo heitot ja ohjaaja koiraa! Koiraa ei ohjata markkeerauksia harjoitellessa. 4.1.3 Markkeerausharjoituksia Perusnouto maalta: 1. Istuminen 2. Heitto 3. Käsky noutoon lähtemisestä 4. Noutaminen 5. Palauttaminen ohjaajalle 6. Luovutus Kannustetaan koiraa vasta sen jälkeen kun on ottanut damin/riistan suuhun, jos on tarpeen.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 34 Perusnouto vedestä: 1. Istuminen 2. Heitto 3. Käsky noutoon lähtemisestä 4. Veteen meno 5. Noutaminen 6. Palauttaminen ohjaajalle 7. Luovutus Lähetyspaikan valinta on tärkeää.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 35 Vaativampi nouto maalta: 1. Totuttaminen laukauksiin 2. Maaston vaikeuttaminen 3. Tuulen huomioiminen 4. Avustajan käyttäminen Käskyn yhteydessä käsimerkkiä kannattaa välttää. Säännöt kyllä hyväksyvät käsimerkin käyttämisen, kunhan se ei ole ohjauksen omainen.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 36 Vaativampi nouto vedestä: 1. Venetyöskentelyyn totuttaminen 2. Ravistaminen ja pudottaminen maalle nousun yhteydessä 3. Suoritusvarmuus laukauksessa 4. Huomioitava että koira näkee sekä ampujan, ampumasuunnan että pudotuksen 5. Ohjaaja katsoo koiraa ja koira katsoo heitot Lähetyspaikkaa vaihdellaan suhteessa vesirajaan.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 37 Perus kaksoismarkkeeraus maalla: 1. Laukausvarmuus oltava ensin 2. Avustajan käyttö vaihtamisten estämiseksi 3. Tottuminen useampiin avustajiin 4. Koiran paikka siten että sillä on mahdollisuus havaita molemmat pudotukset. Toistot avustajien heittopaikkoja vaihdellen. Koira ja ohjaaja voivat pysyä paikallaan.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 38 Perus-kaksoismarkkeeraus vedessä: 1. Lähettämispaikan valinta 2. Heittokulma riittävän avoin 3. Totutetaan koira palauttamaan suoraan ohjaajalle 4. Toiselle noudolle lähettäminen 5. Luovutukset huolella Koira katsoo heitot ohjaaja seuraa koiraa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 39 Vaativa kaksoimarkkeeraus maalla: Lähetyspaikan vaihtaminen ensimmäisen heiton jälkeen Heittokulman muuttaminen laajentaminen/supistaminen Haun estäminen Maastopohjan vaihtelevuus Maaston ja noutomatkojen todellinen vaikeuttaminen.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 40 Vaativa kaksoismarkkeeraus vedessä: Koiran sijoittaminen niin, että se oppii seuraamaan ampumasuunnat Liikkuva vene Lähettäminen kauempaa maalta
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 41 Vaativa yhdistetty maa-vesiharjoitus: Käytä mielikuvitusta, mutta ole realistinen Epäonnistuminen palauttaa aikaisempiin harjoituksiin ongelman kohdalla Harjoitus kehittää suoritusvarmuutta Luo harjoitukseen todellisen metsästyksen mukainen tilanne
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 42 4.2 Haku Hakutyöskentely tehokkuus on tärkeä tekijä hakutyöskentelyä arvioitaessa niin metsästyskokeissa kuin metsästystilanteissa. Tehtävän luonteesta johtuen koiralla pitää olla hyvä työskentelymotivaatio, joka syntyy innostuksesta riistoja kohtaan, itsenäisyydestä, sitkeydestä, hyvästä vainun käytöstä ja psyykkisestä kuormitettavuudesta. Koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö on oltava moitteetonta ja lisäksi perintötekijöillä on suuri merkitys. Haku on se osasuoritus, jossa edellisten ominaisuuksien puuttumista ei pystytä harjoituksilla korvaamaan kuin pieneltä osin ja siksi kaikista koirista ei koskaan tule hyviä hakijoita. Jotta koira olisi valmis vaativampiin hakuharjoituksiin, pitää sen pystyä noutamaan ja palauttamaan useampia riistoja/dameja. Tämä on helppo testata siten, että ohjaaja tai avustaja heittävät koiran nähden useita dameja helppoon maastoon lähialueelle ja koiran pitää noutaa ne. Noutoon lähettämistä ja koiran muistikuvan hämärtämistä voidaan pitkittää tekemällä pieni lenkki alueen vastakkaiseen suuntaan. Avustajaa käytätettäessä tämä voi samalla varmistaa, että koira ei pääse vaihtamaan dameja. 4.2.1 Perusharjoitus 1 Haku 50 X 50 m
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 43 Lähettäminen hakuun/käsky Riistojen noutaminen Vaihtamisen estäminen Palauttaminen/luovutus Uudelleen lähettäminen Motivaatioheitto Älä tapa koiran innostusta liioilla noudoilla. Tavallisia maalla tapahtuvassa hakutyöskentelyssä havaittuja koiran ongelmia ovat: riistan vaihtaminen, pudottelu ja muut temppuilut riittämätön irtaantuminen ohjaajasta, lähihakuisuus Iähialue jää kattamatta koira vain jäljestää pelkkä ilmavainun käyttö jättää noutoja kesken noutaa vain muutaman riistan palauttaa laajasti kaarrellen ja kierrellen perustottelevaisuuden puute ohjaaja ei osaa seurata eikä tulkita koiraa alueen jatkuva merkkaaminen Vesihaussa erikseen havaittuja koiran ongelmia: veteenmeno etäisyyden ottaminen kaislikossa irtaantuminen kaislikon reunasta kylmyyden kesto, koira hakeutuu liian helposti takaisin maalle noutaa vain ohjaajaan runsaasti tukeutuen Ongelmiin pitää puuttua heti, niiden ilmentyessä. Tehtäviä vaikeutetaan vähentämällä riistamääriä, pidentämällä noutomatkoja ja valitsemalla vaikeampi maasto, johon yhdistyy maa/vesi.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 44 4.2.2 Perusharjoitus 2 Vaativampi haku:
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 45 Yhdistetty haku maalta ja vedestä, vaativa: Harjoitus kehittää hakuvarmuutta Tarvittaessa vaihda lähetyspaikkaa Lähetyssuunta tärkeää jotta koira oppii ymmärtämään hakualueen (rintamasuunta) 4.3 Jäljestäminen Noutajan jäljestämiskykyä testataan metsästyskokeissa vain taipumuskokeessa sekä B- kokeen alokasluokassa, joissa tehdään laahausjälki. Myös Avo- sekä Voi-luokissa voi olla laahausjälki esim. hakuruudussa tai ohjaustehtävän päässä. Hyvä jäljestystaito on kuitenkin käytännön metsästyksessä tärkeää, jos saalis jää haavakoksi ja riista etenee metsästäjän näkymättömissä ja näkymättömiin. Itse harjoitus on yksinkertaisesti laahaus jäljen vetämistä maastoon kanilla tai muulla riistalla eripituisilla etäisyyksillä. Lisäksi harjoitellaan jäljelle lähetystä.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 46 Jäljestäminen Alussa jälki voi olla lyhyt esim. 30-50m Jos koira jäljestää hyvin niin jäljen pituutta voi lisätä esim. 150-200m. Havaittuja ongelmia koiran jälkityössä: ei tajua tehtävää liiallinen vauhti, "nenä ei ehdi mukaan" ilmavainuinen työskentelytapa ei löydä jälkeä ei pysy jäljellä itseluottamus ei riitä loppuun asti pudottelee jatkuvasti kania palauttaessaan sitä
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 47 4.4 Ohjaus Tämä osasuoritus sisältyy kaikkiin metsästyskoeluokkiin. Tehtävät vain vaikeutuvat ylöspäin mentäessä. Varsinaista ohjausharjoittelua, jossa koira pysäytetään pillillä ja ohjataan sivusuuntaan, ei pidä aloittaa liian aikaisin. Ohjaukseen sisäistyvää linjalle lähetystä sen sijaan voi harjoitella jo nuorellakin koiralla. Tämähän ei edellytä koiran itsenäisyyteen puuttumista. Metsästyksessä tulee usein tilanteita, jolloin riista saadaan pudotettua, mutta koira ei pysty paikallistamaan sitä. Metsästäjä sen sijaan näkee riistan putoamispaikan. Tällöin on tärkeätä että koira saadaan riistalle mahdollisimman nopeasti, sehän on voinut jäädä haavakoksi. Kokeissa voidaan kuvitella tällaisen tilanteen syntymistä. Jos metsästäjä ei näe ammuttua riistaa, vain sen putoamispaikan. Tällöin koira pitää ohjata putoamispaikan läheisyyteen ja sen jälkeen koira etsii riistan haun avulla. Hyvin koulutettu koira on myös hyvin ohjattavissa. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että koiran itsenäinen työskentely kärsisi siitä liiaksi. On luonnollista ja tarpeellistakin, että koira joskus tukeutuu ohjaajaan haunkin aikana, jos tulosta ei synny. Täysin itsenäinen koira voi joskus muodostua omistajallensa jopa rasitteeksi. 4.4.1 Linjalle lähetys Tämä harjoitus on pohja, jonka päälle rakennetaan. Linjalle lähetyksellä tarkoitetaan koiran lähettämistä ohjaajan osoittamaan suuntaan ja koiran pitää edetä suoraan toivottu matka. Tätä tehtävää voi harjoitella mainiosti yksinkin ja pitäisikin, koska hyvä keskittyminen vaatii oman rauhansa. Lähettäminen tapahtuu siten, että koira istuu sivulla katse suunnattuna kohti noutokohdetta ja ohjaaja näyttää koiralle selvän käsimerkin haluttuun suuntaan. Samalla hän antaa käskyn, joka poikkeaa muista käskyistä ja lähettää koiran noutoon. Tehtävän laadinta alkaa maalla siten, että valitaan jokin maastonpätkä ja kuljetaan sitä pitkin. Ohjaaja pudottaa damin linjalle koiran nähden ja jatkaa matkaa eteen- tai taaksepäin. Alussa noutomatka ei saa olla pitkä. Koiran ikä huomioidaan matkassa. Käännytään damia kohti vapautetaan koira taluttimesta, jos sellainen on käytössä ja lähetetään koira noutoon edellä kuvatulla tavalla. Huomioi tuulen suunta! Polut ovat usein luonnollisia ja selkeästi erottuvia maastollisesti, mutta koiraa ei ole hyvä opettaa käyttämään polkuja, joten on suositeltavaa opettaa se heti nuorena muualla kuin poluilla. Linjapaikan valinnassa voi hyödyntää muita maaston tarjoamia paikkoja kuten pellon tai metsän reunaa myötäilevää paikkaa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 48 Linjaharjoitus pellolla: Aloita motivoituna, eli vie dami koiran kanssa Matka voi olla esim. 10-20m Pidennä matkaa kun alkaa onnistua (20-50m) Vähitellen sokkona. Ensin lyhyestä matkasta Kun pellolla sujuu niin vaihda maastoa Aloita taas lyhyestä. Koiran pitäisi mennä yhdellä käskyllä koko matkan o Palaa helpompaan tarvittaessa
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 49 Linjan suorittamisessa havaittuja ongelmia: ei ota linjaa, vaan lähtee vapaaseen hakuun liian lyhyt linjalla olo saa epäselvän käskyn perusasennon ottamisessa vaikeuksia, jolloin koira lähetetään vaaraan suuntaan perustottelevaisuuden puutteet huono hallittavuus (liittyy kaikkiin ohjaustehtäviin) Usean damin harjoitus Jos edellinen harjoitus alkaa tuntua liian helpolta ja puuduttavalta otetaan käyttöön useampia dameja. Tällöin toiston tehokkuus tulee hyvin esille. Harjoitus voidaan laatia perusharjoitus 1:n tapaan, mutta esim. kolmella damilla. Jos ja kun koiran tottelevaisuus riittää paikallaoloon, ohjaaja voi itse käydä viemässä koiran nähden damit paikoilleen tai sitten käyttää avustajaa. Tehtävää taas vaikeutetaan siten, että koira ei havaitse vientejä. Alussa avustajasta on hyötyä, jos koiralla on tapana vaihtaa dameja. Alussa on myös tärkeää pitää damit riittävän kaukana toisistaan ja heittoja käytettäessä lähin dami heitetään viimeiseksi.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 50 Linjaharjoitus pellolla 2, toistoja: Harjoituksella saadaan toistoja ja varmuutta linjaan Joka kerta koiran on mentävä yhdellä käskyllä. Jos ei mene olet yrittänyt liian vaikeaa eikä koira vielä ymmärrä eteen menoa. Damien väli siten että koira voi nähdä seuraavan mutta ei edesauta vaihtamiseen Linjalle lähetys järjestys esim. 1-2-3-1-2-3-1-2-3 Ei välttämättä tarvitse noudattaa kaikkia. Tarkkaile koiran käytöstä. Tee vain niin monta toistoa kuin koiran motivaatio kestää. Jos vauhti hidastuu, olet tehnyt liian monta toistoa.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 51 Vesilinja Kun tehtävät alkavat sujua maalla voidaan siirtyä vesiharjoituksiin. Linjanotto vedessä tapahtuu samojen periaatteiden mukaan kuin maallakin. MUISTA! Koira ei pysty vedessä ottamaan Iinjaa pelkän maaharjoittelun avulla. Linjaharjoitus vedessä 1: Linjanottoa vedessä on harjoiteltava erityyppisissä maastoissa. Vesityöskentely kaiken ikäisillä koirilla on eniten itseluottamusta vaativa suoritus ja siksi tätä ominaisuutta on joko vahvistettava tai muuten ruokittava sopivilla harjoituksilla. Linjanoton harjoittelu aloitetaan avovedessä ja siitä vähitellen vaikeutetaan maastoa. Usein koirilla on ongelmana kaislikon läpäisy. Kun koira saavuttaa kaislikon ulkoreunan se suuntaa uintinsa takaisin kaislikkoon tai reunaa pitkin ja linjan ottaminen loppui siihen. Tässä vaiheessa on käytettävä avustajaa ja venettä, jotta voitaisiin saada riittävästi etäisyyttä koiran ja noutokohteen välille. Kun koira hallitsee yhdellä damilla tehdyn linjaharjoituksen, otetaan useampia dameja käyttöön samoin kuin maallakin. Aloita selkeästä paikasta Niemi tms. jotta koira ei etsi veteenmenopaikkaa Alussa koira voi nähdä damin Huomioi tuulen suunta Lähetyskäsky ja rantaviivassa käskyn voi toistaa
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 52 3-4 DAMIN LINJA VETEEN Tämä harjoitus avoveteen tehtynä paitsi edistää koiran linjanottokykyä myös kiinteyttää koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Kun koira on riittävän kaukana ohjaajasta alkaa sen itseluottamus useimmiten horjua, jos mitään noudettavaa ei löydy. Ohjaajan osatessa kannustaa koiraa oikea-aikaisesti se voi saada tarvittavan lisälatauksen ja saavuttaa halutun noutoetäisyyden. Damit asetetaan sopivin välein siten, että koira voi nähdä seuraavan ja näin jatketaan, kunnes kaikki on noudettu. Jos viimeisten noutomatka ylittää koiran kapasiteetin, pitää lopettaa siihen ja noutaa damit veneellä. Metsästyskoiran noutomotivaation tulisi kestää epäonnistuneitakin harjoituksia, mutta on aina muistettava palata takaisin koiran suorituskyvyn alueelle. Epäonnistumisesta ei pidä tehdä numeroa, vaan miettiä miksi ei onnistunut ja suunnitella harjoitus uudestaan. Linjaharjoitus vedessä 2, toistoja: Damit otetaan numerojärjestyksessä Eteenmenokäsky rannassa ja tarvittaessa vesirajassa (jos lähetetään kauempaa rannasta) Eteenmenokäskyä vahvistetaan vedessä esim. siinä kohdassa josta dami on jo haettu Linjanottoon vedessä sisältyviä ongelmia: ei ota linjaa ei irtaudu kaislikosta ei pysy linjalla riittävän pitkään ja palaa takaisin ohjaajan estelyistä huolimatta menee haluttomasti jos ollenkaan veteen ja juoksentelee rantoja pitkin
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 53 Linjaharjoitus 3, maamatkan lisääminen: Aloitetaan rannasta Dami aina suunnilleen samaan paikkaan Joko ohjaaja tai avustaja heittää (mielellään avustaja) Lisätään vain joko maamatkaa tai vesimatkaa, ei molempia samalla kertaa. Alussa motivoituna. Kun koira alkaa ymmärtää, voidaan laittaa dami koiran tietämättä veteen siten että kun koira tulee rannalle, se näkee damin o Mennään lähettämään koira kauempaa o Käskyn vahvistus rantaviivassa
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 54 4.4.2 Sivuohjaukset Ohjaajan ja koiran välinen yhteistyö ja koiran koulutuksen taso tulevat parhaiten esiin ohjaustehtävissä. Sivuohjauksilla tarkoitetaan sitä, että koira käskyn ja käsimerkin avulla saadaan ohjattua sivulle haluttuun suuntaan ja tarvittaessa pysähtymään pillin avulla. Erilaisia menetelmiä on hyvä soveltaa, koska samat menetelmät eivät aina pure eri koiriin. Perusharjoittelu Ennen kuin sivusuuntia aletaan harjoitella pitää eteenmenon olla varma. Myös koiran paikallaolo on oltava varma. Sivusuuntien harjoittelu aloitetaan aina maalla, koska virheisiin puuttuminen on paljon helpompaa siellä. Tämä vaihe on tehtävä perinteisesti, koska nyt koiralle opetetaan käsimerkin ja käskyn samanaikainen merkitys. Jos koira pysyy paikalla ja noutaa dameja, tässä harjoituksessa ei yleensä esiinny ongelmia. Käskyn perillemenoa voidaan testata samalla kuviolla, mutta dami on viety paikalleen koiran sitä näkemättä. Perusharjoitus 1: Koira jätetään paikalleen katse ohjaajaan päin Viedään tai heitetään dami koiran sivulle n. 10 m päähän Mennään koiran eteen noin 5-10 m päähän Vihelletään huomio (1). Kun koira katsoo suoraan ohjaajaan, viedään käsi sivulle ja annetaan käsky. Tehostetaan vartalon liikkeellä (2) Ei kiirehditä. Käden liikkeet pitää olla rauhalliset. Koiran pitää istua paikallaan kun huomio-vihellys vihelletään Jos koira liikkuu ennen aikojaan, viedään se hihnassa takaisin paikoilleen Kun onnistuu yhteen suuntaan, sama toistetaan toiseen suuntaan Toistot lisäävät suoritusvarmuutta
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 55 Seuraava vaihe on tehdä perusharjoitus 1 kahdella damilla. Tämä vaihe vaatii jo koiraita huomattavan hyvää tottelevaisuutta. Ensin taas Huomio -vihellys käsi ylhäällä (huomioi kumpaa kättä käytät) Kun koira katsoo rauhallisesti ohjaajaa Viedään käsi rauhallisesti sivulle ja annetaan käsky Koira saa lähteä liikkeelle vasta suullisesta käskystä Jos koira ennakoi ja hakee damin, otetaan koiralta dami kehumatta ja laitetaan koira hihnaan Viedään dami takaisin ja palautetaan koira paikoilleen. Onnistuneilla toistoilla saadaan suoritusvarmuutta. Seuraa koiraa kuinka monta voi tehdä jotta motivaatio pysyy hyvänä Tämän harjoituksen vaikeampi versio saadaan aikaan sillä, että koira lähetetäänkin ensimmäiseksi heitetylle damille. Tätä versiota ei kannata harjoitella, jos koiraa ei pystytä pysäyttämään liikkeestä mieluiten pillin avulla. Avustajan käyttäminen ainakin alkuvaiheessa on suotavaa. Tällöin avustaja asettuu koiran ja viimeiseksi heitetyn damin väliin. Kun molemmat sivusuunnat alkavat sujua hyvin tehdään tehtävä taas siten, että koira ei näe damien vientejä.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 56 Ristikko Ristikoksi kutsutaan harjoitusta, jossa koira hakee maalta dameja kaikista harjoiteltavista suunnista seuraavan mallin mukaan: Aina Huomio -vihellys ennen käskyä (kontakti koiraan) Käsky rauhallisesti jotta koirasi ymmärtää sen Käytä mielikuvitustasi Vaihda aina suuntaa Voit myös vaihtaa ohjaajan paikkaa eri sivulle Jos ei ala onnistua palaa aiempiin suunta harjoituksiin Koira ei saa päättää mitä haetaan Tässä harjoituksessa tulevat esiin kaikki ne elementit, joita vaaditaan koiran hyvän ohjattavuuden tulkitsemiseksi. Aina, kun ohjattavuus loppuvaiheessa tuottaa hankaluuksia on syytä palata tähän harjoitukseen. Se samalla muistuttaa koiralle ohjaajan mukanaolosta ja koiran paikasta ratkaistaessa tehtävää.
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 57 Suunnat vedessä Toinen keino on käyttää avustajaa siten, että annetaan koiralle pillillä kontaktimerkki sen ollessa riittävän kaukana rannasta. Sitten näytetään sivusuunta ja samalla avustaja heittää halutussa suunnassa damin avoveteen. Tällöin koira kuulee loiskahduksen ja kääntyy sen suuntaan. Nyt ohjaajan pitää vain kannustaa koiraa sen ollessa linjalla kohti damia. Tehtävää vaikeutetaan heittämällä dami kaislikkoon. Muistiharjoituksia Joskus vesihaun harjoittelun loppuvaiheessa voidaan myös harjoitella sivusuuntien ottamista. Koiran ollessa riittävän lähellä damia sitä kuitenkaan vainuamatta koiraan otetaan kontakti, näytetään käsimerkkiä haluttuun suuntaan ja kannustetaan koira linjalla damille. Ongelmia sivusuuntien ottamisessa vedessä: ei reagoi merkkeihin ei etene linjalla riittävästi, jotta voitaisiin ohjata tekee hakua kaislikossa Muistiharjoitus maalla, helppo: Koira lähetetään hakemaan yhdessä vietyä damia Vaikeutetaan heittämällä matkalle toinen (2) Aloita riittävän helposta
Suomen Noutajakoirajärjestö ry 58 Muistiharjoitus vedessä: Koira jätetään istumaan rantaan Avustaja tai ohjaaja heittää damin(1-2) Siirrytään koiran kanssa rannasta 20-50 m Lähetetään koira noutoon Koiralle ei osoiteta dameja vaan sen pitäisi itse muistaa damien paikat. Koira voi hakea damit siinä järjestyksessä kuin muistaa. Tämä harjoitus parantaa: 1. tarkkuutta 2. yhteistyötä 3. palautuksia 4. luovutuksia