DIAARIOTE

Tí^Á 3Á2O0 3 vf>

VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 23.10.2003 DIAXRIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 31/2003 vp keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä; Saapumi s pvm: lausuntoa varten LaV Täysistunto 02.09.2003 Lopputoimi: PeVL 9/2003 Lopputoim.pvm: 16.10.2003 Ministeriö: OM Lähetyspvm: 02.09.2003 Tilalcoodi: päättynyt Käsittely 16.10.2003 16.10.2003 16.10.2003 16.10.2003 02.10.2003 02.10.2003 01.10.2003 30.09.2003 25.09.2003 03.09.2003 jatxeccu I käsittely Lausunto lähetetty LaV PeVL 9/2003 vp Valmistunut Yksityiskohtainen käsittely käsittely PeVL 9/2003 vp Yleiskeskustelu As iantunt i j akuuiemisen päättäminen Asiakirja saapunut oikeusminlausuntoluonnos isteriön vastaus asiantuntij alausuntoihin Poistettu listalta Poistettu listalta Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntösihteeri Tanja Innanen oikeusministeriö (K) - poliisiylitarkastaja Robin Lardot sisäasiainministeriö (K) -professori Olli Mäenpää (K) -oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Neigiick (K) - professori Tuomas Ojanen (K) Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Saao. lausuntoa varten 11 2T j istils

OIKEUSMINISTERIÖ Lainsäädäntösihteeri Tanja Innanen Muistio 24.9.2003 Perustuslakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS KESKINÄISESTÄ OIKEUSAVUSTA RIKOSASIOISSA EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOIDEN VÄLILLÄ TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN JA KESKINÄISTÄ OIKEUSAPUA RIKOSASIOISSA KOSKEVAN EUROOPPALAISEN YLEISSOPIMUKSEN VARAUMAN PERUUTTAMISEN HYVÄKSYMISESTÄ SEKÄ NIIHIN LIITTYVIKSI LAEIKSI 1. Yleistä Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus). Yleissopimuksen tarkoituksena on tehostaa ja helpottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kansainvälisessä oikeusavussa rikosasioissa. Yleissopimus täydentää jäsenvaltioiden välillä voimassa olevia yleissopimuksia, erityisesti vuoden 1959 eurooppalaista yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa. Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi peruuttaisi vuoden 1959 keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 11 artiklaan tekemänsä varauman. Varauman poistamisella on tarkoitus mahdollistaa vapautensa menettäneiden henkilöiden väliaikainen siirtäminen Suomen ja muiden valtioiden välillä. Esitys sisältää lisäksi ehdotukset yleissopimuksen hyväksymisen ja varauman poistamisen edellyttämiksi lainsäädäntömuutoksiksi. 2. Yleissopimuksen sisällöstä Yleissopimus on muita sopimuksia täydentävä eikä itsenäinen sopimus, joten sen määräykset eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, vaan siinä on yksittäisiä määräyksiä, jotka täydentävät Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä voimassaolevia sopimuksia. Yleissopimus sisältää ensinnäkin määräyksiä, joiden voidaan katsoa tehostavan perinteisiä, kansainvälisessä rikosoikeusavussa käytössä olevia menettelytapoja ( 3-9 artikla). Kyseiset määräykset koskevat oikeusavun antamista hallinnollisissa asioissa, oikeusavussa noudatettavia muodollisuuksia ja menettelytapoja, oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa postitse, oikeusapupyyntöjen toimittamisessa noudatettavaa yhteydenpitojärjestystä, oma-aloitteista tietojen vaihtoa, rikoksella viedyn omaisuuden palauttamista toiseen jäsenvaltioon ja vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä toiseen jäsenvaltioon. Lisäksi yleissopimuksessa on määräyksiä, joiden tavoitteena on hyödyntää teknologiaa kansainvälisen rikosoikeusoikeusavun tehostamisessa (10 ja 11 artikla). Nämä määräykset koskevat todistajien ja asiantuntijoiden kuulemista video- ja puhelinkokouksen avulla.

Yleissopimuksen 12-16 artikla sisältävät määräyksiä rajat ylittävistä tutkintamenetelmistä, kuten valvotuista läpilaskuista, yhteisistä tutkintaryhmistä ja peitetutkinnasta sekä toisen jäsenvaltion alueella toimivien virkamiesten rikos-ja yksityisoikeudellisesta vastuusta. Yleissopimuksen 17-22 artikla muodostavat kokonaisuuden, joka sisältää yksityiskohtaiset määräykset telekuuntelun käytöstä rikosoikeusavussa. Yleissopimukseen sisältyy myös tietosuojaa koskeva määräys (23 artikla) sekä tavanomaiset loppumääräykset (24-30 artikla). Yleissopimuksen tiettyjä määräyksiä sovelletaan suhteessa Islantiin ja Norjaan. Kyseiset määräykset on määritelty yleissopimuksen 2 artiklassa. 3. Säätämisjärjestys Säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä ovat yleissopimuksen 9 artikla vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä, 10 artikla kuulemisesta videokokouk-sen avulla, 11 artikla kuulemisesta puhelinkokouksen avulla, 14 artikla peitetutkinnasta sekä 20 artikla telekuuntelusta ilman toisen jäsenvaltion teknistä apua. Näistä 10, 11, 14 ja 20 artikla liittyvät perustuslain 1 :n mukaiseen Suomen täysivaltaisuuteen ja 9 artikla perustuslain 9 :n mukaiseen liikkumisvapauteen. Suomen täysivaltaisuuteen liittyvistä määräyksistä merkittävimpänä voidaan pitää yleissopimuksen 14 artiklaa peitetutkinnasta. Artiklassa sallitaan toisen jäsenvaltion virkamiehen toiminta Suomen alueella pakkokeinolain ja poliisilain mukaisissa peitetoiminta- tai valeostotehtävissä rikosten selvittämiseksi. Esityksen mukaan yleissopimuksen voimaansaattamislain 3 :ään on tarkoitus ottaa erityinen säännös Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehen tällaisesta toimivallasta Suomessa. Yleissopimuksen 14 artiklan arvioinnissa on otettava huomioon, että Suomen toimivaltaisella viranomaisella olisi vapaa harkintavalta kieltäytyä toisen jäsenvaltion pyynnöstä. Pyyntö voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos pyydetty toiminta olisi sallittua Suomessa vastaavassa tilanteessa. Toisen jäsenvaltion viranomaiselle annettaisiin Suomen alueella esityksen mukaan vain vastaava toimivalta kuin Suomen viranomaisella on, eikä hän siis voisi käyttää Suomessa hänelle mahdollisesti kotivaltionsa lain mukaan kuuluvia laajempia valtuuksia. Toisen jäsenvaltion virkamiehellä olisi oikeus kantaa asetta, mutta hänellä olisi oikeus aseen käyttöön vain hätävarjelutilanteissa. Lisäksi hänen toimintansa olisi suomalaisen virkamiehen johdon ja valvonnan alaista samalla tavoin kuin olisi suomalaisen virkamiehen toiminta vastaavassa tilanteessa. Yleissopimuksen 10 artiklassa taas annetaan toisen jäsenvaltion viranomaiselle oikeus videokoko-uksen välityksellä suorittaa Suomessa olevan todistajan tai muun todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön kuuleminen. Myös vastaajan tai rikoksesta epäillyn kuuleminen olisi mahdollista suorittaa, jos hän antaa menettelyyn suostumuksensa. Toisen jäsenvaltion virkamiehelle annettuja toimivaltuuksia kuitenkin rajoittaa erityisesti se, että Suomen toimivaltaisen viranomaisen velvollisuutena on seurata, ettei Suomen lainsäädännön perusperiaatteita loukata. Vastaava tilanne voidaan todeta myös 11 artiklan osalta, joka koskee kuulemista puhelinkokouksen avulla. Myös yleissopimuksen 20 artiklan voidaan katsoa rajoitetusti sallivan toisen jäsenvaltion viranomaisen toimivallan Suomen alueella. Artiklan nojalla sallitaan toisen jäsenvaltion teknisesti suorittaa telekuuntelua ja televalvontaa Suomen alueella. Artiklan mukaan toisen jäsenvaltion viranomaisen tulee välittömästi ilmoittaa, jos se havaitsee kuuntelun kohteen olevan Suomen alueella. Toisen jäsenvaltion viranomaisen ei siis kuitenkaan tarvitse nykykäytännön mukaisesti heti lopettaa kuuntelua, jos kohde siirtyy Suomen alueelle. Saatuaan toisen jäsenvaltion ilmoituksen Suomen viranomaisilla on kuitenkin aina oikeus päättää kansallisen lain mukaisesti, sallivatko vai kieltävätkö ne telekuuntelun tai

televalvonnan Suomen alueella. Lisäksi Suomen viranomaiset voivat rajoittaa myös ennen kuuntelun sallimista tai kieltämistä kertyneen aineiston käyttöä. Näin ollen toisen jäsenvaltion viranomaisilla on lyhyen ajan oikeus suorittaa itsenäisesti telekuuntelua tai televalvontaa Suomen alueella. Esityksessä katsotaan yleissopimuksen 10,11,14 ja 20 artiklan rajoittavan Suomen täysivaltaisuutta vain siinä määrin, että perustuslain 1 :n 3 momentin asettama raja ei ylity. Yleissopimuksen 9 artikla sisältää määräyksiä vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä. Esityksen mukaan Suomen kansalaisen siirtämiseen toiseen valtioon edellytettäisiin aina hänen suostumustaan, eikä 9 artikla näin ollen ole ristiriidassa perustuslain 9 :n kanssa. Edellä mainittu koskee myös eurooppalaisen oikeusapusopi muksen 11 artiklaan tehdyn varauman peruuttamista. Edellä mainituin perustein esityksessä katsotaan, että yleissopimus ja eurooppalaisen oi keusapusopi muksen 11 artiklaa koskevan varauman peruuttaminen voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja että ehdotus voimaansaattamislaiksi sekä ehdotetut muutokset lainsäädäntöön voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. y:\ii\mla.perustuslakivk2

lp" Poliisiosasto 60 m SISÄASIAINMINISTERIÖ Poliisitoimintayksikkö 25.9.2003 Perustuslakivaliokunta HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE KESKINÄISESTÄ OIKEUSAVUSTA RIKOSASIOISSA EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOIDEN VÄLILLÄ TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN JA KESKINÄISTÄ OIKEUSAPUA RIKOSASIOISSA KOSKEVAN EUROOPPALAISEN YLEISSOPIMUKSEN VARAUMAN PERUUTTAMISEN HYVÄKSYMISESTÄ SEKÄ NIIHIN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 31/2003 VP) Toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista ja kansainvälisen viranomaisyhteistyön haasteista Henkilöiden, pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin alueella on avannut erityisesti järjestäytyneelle rikollisuudelle täysin uudenlaisia mahdollisuuksia ulottaa toimintaansa useiden valtioiden alueelle. Rikollinen toiminta voidaan esimerkiksi hajauttaa useaan jäsenvaltioon siten, ettei yksittäisten rikosten taustalla oleva järjestäytyneisyys ole helposti havaittavissa. Samoin esimerkiksi valtioiden rajat ylittävä huumausainekauppa ja rahanpesu ovat helpottuneet ratkaisevasti. Tähän mennessä rajojen avautuminen ei ole riittävässä määrin koskettanut lainvalvontaviranomaisia, minkä seikan hyväksikäyttö kuuluu järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoihin ja -edellytyksiin. EU:n jäsenvaltiot joutuvat pääsääntöisesti edelleenkin pyytämään toisiltaan oikeusapua niiden periaatteiden pohjalta, joista sovittiin Euroopan Neuvostossa 1950-luvulla laadittaessa keskinäistä oikeusapua koskeva sopimus. Oikeusavun saaminen on vieläkin lähes yhtä vaikeaa ja hidasta kuin yli neljäkymmentä vuotta sitten, vaikka rajojen ylitse toimiva rikollisuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja oikeusapuasiat ovat jatkuvasti lisääntyneet ja vaikeutuneet. Esimerkkinä voidaan todeta, että muun muassa keskusrikospoliisin hoitamissa rikosasioissa oikeusavun pyytäminen kuuluu keskeisenä osana lähes jokaisen jutun selvittämiseen. Toimi n taympäri stössä tapahtuneesta muutoksesta johtuen on välttämätöntä, että lainvalvontaviranomaisille luodaan vastaavasti uusia työkaluja, jotka helpottavat ja nopeuttavat oikeusavun saamista ja rikosten selvittämistä. EU:n oikeusapusopimus ja sitä koskeva hallituksen esitys Sisäasiainministeriö katsoo, että EU:n oikeusapusopimus luo hyvän pohjan rikosoikeusavulie unionin alueella. Se ei korvaa aikaisempia oikeusapuinstrumentteja vaan rakentuu niiden pohjalle. Suomi on voinut tähänkin mennessä kansallisen Postiosoite PL 26 00023 VALTIONEUVOSTO Käyntiosoite Säästöpankinranta 2 A 00530 HELSINKI Puhelin Vaihde (09) 16001 Sähköposti: etunhtti.sukunimi@pol RSi.fi Telefax (09)160 42521

f SISÄASIAINMINISTERIÖ 7 lainsäädäntönsä nojalla antaa oikeusapua useimmissa sopimuksen tarkoittamissa tilanteissa. Sopimuksen lisäarvo onkin erityisesti siinä, että se luo muille EU:n jäsenvaltioille velvoitteen antaa vastaavaa oikeusapua Suomelle. Sopimus myös selkiyttää tilannetta siinä mielessä, että oikeusapua annetaan aikaisempaa yhtenäisemmin ja paremmin ennakoitavin perustein koko EU:n alueella. Erityisen tarpeellisina välineinä sisäasiainministeriö pitää sopimuksen 10 artiklassa tarkoitettua kuulemista videokokouksen avulla, 11 artiklassa tarkoitettua puhelinneuvottelun avulla tapahtuvaa kuulemista, 12 artiklan mukaisia valvottuja läpilaskuja, 13 artiklan mukaisia yhteisiä tutkintaryhmiä ja 14 artiklan mukaista peitetoimintaa. Samoin tärkeitä ovat III osaston telekuuntelua koskevat määräykset. Yhteisten tutkintaryhmien osalta EU:ssa on laadittu erillinen puitepäätös, jonka tarkoituksena on nopeuttaa voimaansaattamismenettelyä jäsenvaltioissa siltä osin. Sisäasiainministeriö pitää oikeusministeriön laatimaa esitystä sopimuksen voimaansaattamiseksi onnistuneena ja huolella laadittuna. Allekirjoittanut on ollut poliisihallinnon edustajana mukana ja esittänyt näkemyksiään jo sopimuksen laatimisvaiheessa ja hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa. Poliisihallinnon esittämät näkemykset on jo otettu huomioon hallituksen esityksessä, joten siihen ei ole varsinaisesti huomauttamista enää tässä vaiheessa. Esityksen johdosta esitetään kuitenkin vielä muutamia huomioita. Suorat yhteydet jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden viranomaiset esittävät keskinäiset oikeusapupyynnöt pääsääntöisesti suoraan toisen valtion toimivaltaisille viranomaisille ja että vastaukset niihin palautetaan samaa tietä. Sopimuksen määräyksellä halutaan laajentaa suorien yhteyksien käyttöä verrattuna keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja Schengenin sopimuksen 53 artiklan vastaaviin määräyksiin. Voimassaolevat rikosoikeusapulain 4 ja 5 :n sisältämät säännökset sallivat sen, että muiden valtioiden viranomaiset voivat olla suoraan yhteydessä Suomen toimivaltaisiin viranomaisiin, eivätkä ne siis ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa. Sisäasiainministeriö suhtautuu sopimuksen periaatteeseen sinänsä myönteisesti, koska sillä halutaan nopeuttaa menettelyä ja tehostaa oikeusapupyyntöjen täytäntöönpanoa. Sisä^iainministeriö kuitenkin toteaa, että yhteydenpitojärjestystä koskevien hallinnollisten ohjeiden antaminen sopimuksen puitteissa jää edelleen jäsenvaltion omaan harkintaan. On selvää, että sisäasiainministeriön ohjeistuksella voidaan ohjeistaa vain omaa poliisikuntaa eikä ohjeistus vaikuta siihen, että vieras valtio voi lähettää oikeusapupyyntönsä myös suoraan paikalliselle viranomaiselle. Hallinnollisiin ohjeisiin perustuvana nykyisenä käytäntönä on, että Suomen poliisilta ulkomaille lähtevät ja Suomen poliisille ulkomailta tulevat oikeusapupyynnöt ohjataan kulkemaan keskusrikospoliisin kautta. Hallituksen esityksessä todetaan, ettei sopimuksen voida poliisin osalta juurikaan katsoa edellyttävän nykyisen menettelyn muuttamista. Tässä yhteydessä on syytä vielä tuoda esille muutamia seikkoja, jotka puoltavat nykyisen kaltaista käytäntöä. Kansainvälisen yhteydenpidon välineet on keskitetty keskusrikospoliisin rikostietopalvelun \iestiliikennekeskukseen, joka toimii Suomessa poliisin kansallisena c:\ohjelmatiedostot\teamware\toimisto\t\m\v5\srn lausurrtopohjadoc

f SISÄASIAINMINISTERIÖ 8 keskuksena ja jonka tehtävänä on vastata muun muassa valtakunnallisesta ja kansainvälisestä ammattimaiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä rikostiedustelusta, tietojen hankinnasta, analysoimisesta ja välittämisestä. Rikostietopalvelussa on ympärivuorokautinen viestiliikennekeskuksen päivystys sekä kansainvälisten asioiden päällystöpäivystys. Samoin tarvittavat käännökset ovat laadittavissa edullisimmin, nopeimmin ja asiantuntevimmin rikostietopalvelun kielipalvelussa. Rikostietopalvelu voi myös valvoa oikeusapupyyntöjen laatua, pysyä selvillä niiden määrästä ja saada haltuun niiden avulla saatavissa olevan rikostiedustelutiedon. Keskitetty tiedonsaanti on tärkeää myös siitä syystä, että voidaan varmistaa operaatioiden onnistuminen ja siihen osallistuvien poliisimiesten turvallisuus. Peitetoimintaa koskevat määräykset Rikollisuuden ammattimaistuessa ja kansainvälistyessä peitetoiminnan merkitys rikosten selvittämiskeinona muodostuu erittäin tärkeäksi. Sisäasiainministeriö suhtautuu erittäin myönteisesti siihen mahdollisuuteen, että toisen valtion peitetoimintaa suorittavat virkamiehet voivat tilapäisesti siirtyä Suomen alueelle. Kun peitetoimintaa käytetään vain vakavimpiin rikoksiin, jotka ovat luonteeltaan lähes poikkeuksetta kansainvälisiä, on välttämätöntä, että myös peitetoimintaa voidaan suorittaa yhteistyössä muiden maiden viranomaisten kanssa. On hyvä, että Suomessa peitetoiminnassa voidaan hyödyntää muiden maiden virkamiehiä ja laajentaa siten mahdollisten toimijoiden määrää. Tämä luo myös turvallisuutta operaatioihin. Samoin on tärkeää, että vieraiden valtioiden virkamiesten suorittama peitetoiminta voi jatkua Suomen alueella, jos rikollinen toiminta ulottuu tänne. Sisäasiainministeriö katsoo, että oikeusministeriön laatima esitys on erittäin hyvin ja perusteellisesti valmisteltu ja pitää sitä hyvänä pohjana tulevalle kansainväliselle yhteistoiminnalle peitetoiminnassa. Yhteistyö maiden kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa Yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä sovelletaan myös suhteessa Norjaan ja Islantiin. Myös Viro valmistautuu tulevaan EU-jäsenyyteen muun muassa muuttamalla rikoslainsäädäntöään vastaamaan EU:n oikeusapusopimuksen määräyksiä. Sisä^iainministeriö pitää tärkeänä, että vastaavaa rikosoikeusapua koskevaa kehittämistyötä jatketaan myös Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden sekä erityisesti lähialueiden kanssa. EU:n oikeusapusopimusta tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää mallina myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kanssa tehtäviä järjestelyitä sovittaessa. Mahdollisimman laaja ja yhtenäinen sopimusalue helpottaa yhteisten operaatioiden toteuttamista ja edistää siten käytännön yhteistyötä. Koska esimerkiksi vakava huumausainerikollisuus Suomessa on tällä hetkellä ja oletettavasti myös tulevaisuudessa pääosin virolaisten ja venäläisten käsissä, on olemassa toiminnallinen tarve sille, että jatkossa harkittaisiin mahdollisuutta laajentaa esimerkiksi pelletoimintaan osallistumisen ulottamista ja yhteisten tutkintaryhmien perustamista koskemaan muidenkin kuin EU:n jäsenvaltioiden virkamiehiä. c:\ohjelmatiedostoweammib\tomisto\t\m\vs\snilausuntopohia.doc Esityksen taloudellisista vaikutuksista

f SISÄASIAINMINISTERIÖ 9 Keskusrikospoliisin sisäasiainministeriölle toimittamien tietojen mukaan telekuuntelun toteuttamiseen liittyvien säännösten täysimääräinen soveltaminen aiheuttaisi hallituksen esityksen sivuilla 1 1-1 2 esitetyn mukaisesti kokonaisuutena arvioiden 6,5 miljoonan euron menot. Poliisiylitarkastaja c:\ohjelmaöedostowean rarevlo&nistou\m\v5\sm lausuntopohjadoc

Olli Mäenpää 25.9.2003 Ti I/P zvmö? Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi (HE 31/2003 vp) Vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen (9 art.) Siirtäminen on merkityksellinen perustuslain 9 :n 3 momentissa nimenomaisesti määritellyn siirtämiskiellon kanssa. Kielto koskee kuinkin vain vastoin asianomaisen tahtoa toteutettavaa siirtämistä. Siirtäminen on yleissopimuksen 9 artiklan 6. kohdan mukaan mahdollista jäsenvaltion itsenäisin päätöksin sitoa suostumus-edellytykseen. Tällainen suostumusedellytys sisältyy artiklan voimaansaattamista sääntelevän lain (3. lakiesitys) 7 :ään, jonka 3 momentin mukaan suostumus on annettava kirjallisena. Tällaista, riittävän täsmällisellä säännöksellä määriteltyä, nimenomaiseen suostumukseen perustuvaa siirtämistä ei voida pitää valtiosääntöoikeudellisesi ongelmallisena. Todistajan kuuleminen videokokouksen välityksellä (10 art.) Jäsenvaltion olisi yleensä suostuttava toisen jäsenvaltion kuulemista koskevaan pyyntöön. Rajoituksena on kuitenkin, ettei videokokouksen käyttö ole jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vasteista. Toisen jäsenvaltion virkamiehelle artiklan mukaan kuuluvat toimivaltuudet ovat lisäksi varsin rajalliset. Videokuuleminen ei teknisenä menettelynä sellaisenaan myöskään sisällä poikkeusta perustuslain 21 :ssä turvatusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä - edellyttäen luonnollisesti, että se toteutetaan asianmukaisesti. Ehdotettu sääntely ei näin ollen ole vaitiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Peitetutkinta (14 art.) Hallituksen esitykseen sisältyvissä säätämisjärjestysperusteluissa on varsin monipuolisesti analysoitu ehdotetun peitetoiminnan merkitystä perustuslain kannalta. Niitä toistamatta voidaan todeta, että ehdotus ei 2

sisällä sellaisia toimivaltuuksia tai menettelyjä, jotka edellyttäisivät supistettua perustuslain säätämisjärjestystä, Merkitystä on myös sillä, että vastaavanlainen peitetoiminta on mahdollista Suomen voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti (ks. myös PeVL 5/1999). Tällä on merkitystä etenkin sikäli, että peitetutkinta suoritetaan 14 artiklan mukaan sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti, jonka alueella peitetutkinta suoritetaan. Artikla ei siten laajenna voimassaolevaan, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyyn lainsäädäntöön perustuvia peitetutkintavaltuuksia. Henkilötietojen suoja (23 art.) Artikla on merkityksellinen perustuslain 10 :n 1 momentin kannalta. Sen sisältö ei kuitenkaan ole henkilötietojen suojan kannalta ongelmallinen. Yleissopimuksen voimaansaattaminen Yleissopimus ei koske perustuslakia sillä tavoin, että sitä ei voitaisi perustuslain 94 :n 2 momentin mukaisesti hyväksyä äänten enemmistöllä. Samoin voimaansaattamislaki voidaan perustuslain 95 :n 2 momentin mukaisesti käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittavasti perustuslakivaliokunnalle seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä Eduskunnalle keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi (HE 31/2003 vp). 1. Yleistä Hallituksen esityksessä HE 31/2003 vp ehdotetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi Brysselissä 29. toukokuuta 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyä yleissopimusta (myöhemmin yleissopimus) sekä Eduskunnan antavan suostumuksensa tiettyjen yleissopimuksen nojalla annettavien ilmoitusten antamiseen. Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi peruuttaisi vuoden 1959 keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 11 artiklaan tekemänsä varauman. Kyseisen varauman poistamisella on tarkoitus mahdollistaa vapautensa menettäneiden henkilöiden väliaikainen siirtäminen Suomen ja muiden valtioiden välillä, mistä säädettäisiin myös esityksen mukaan erillinen laki. Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa kansallisesti voimaan EU:n oikeusapusopimus, joka täydentää erityisesti eurooppalaista oikeusapusopimusta. Esityksen mukaan muutettavaksi ehdotettuja säännöksiä voitaisiin soveltaa myös muihin valtioihin kuin EU:n jäsenvaltioihin. Hallituksen esityksen mukaan yleissopimuksen voimaansaattaminen Suomessa tulisi tehostamaan Suomen ja EU:n muiden jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistyötä kansainvälisessä rikosoikeusavussa. Yleissopimus sisältää useita määräyksiä, joiden voidaan katsoa hyödyttävän Suomen viranomaisia tehokkaan rikosoikeusavun saamiseksi toisista EU:n jäsenvaltioista. Nämä määräykset luonnollisesti myös hyödyttävät muitakin EU:n jäsenvaltioita Suomesta annettavan rikosoikeusavun suhteen. Kuten hallitus esityksessä toteaakin, yleissopimuksen voimaantuloa voidaan pitää merkittävänä muutoksena EU:n jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä (ks. s. 11).

Esitys on erittäin yksityiskohtainen ja todella vaikeasti avautuva muille kuin kyseessä olevaa lainsäädäntöä tunteville ja käytännössä soveltaville virkamiehille. Tässä yhteydessä voinee todeta, että hallituksen esityksessä usein referoitu "yleissopimuksen seiitysmuistio" myös Eduskunnalle ja siten myös asiantuntijoille toimitettuna olisi voinut avata asiaa hieman enemmän. Esitystä on nimittäin valmisteltu virkamiestyönä oikeusministeriössä, ja lausuntoja esityksen valmistelun aikana on pyydetty erittäin pieneltä määrältä pääasiallisesti viranomaistahoja. Asian valmistelu on alkanut kuitenkin jo 1990-luvun puolessa välissä, ja tänä aikana olisi ollut enemmän kuin suositeltavaa olla yhteydessä useampaan kuin käytettyihin asiantuntijatahoihin. Eduskunnassa asia on ollut esillä käsittääkseni ainoastaan lakivaliokunnassa (ks. La VL 15/1996 vp, LaVL 3/2000 vp). Menettely herättää kummeksuntaa esityksen mm. perusoikeuksiin liittyvän aspektinsa vuoksi: esityksessä sivutaan olennaisella tavalla mm. perustuslain 9 :n mukaista liikkumisvapautta, 10 :n suojaamaa yksityiselämän suojaaja 21 :n suojaamaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Esitys ei myöskään ole ongelmaton legaliteettiperiaatteen kannalta. Siinä lisäksi tulkitaan usein voimassaolevaa lakia kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994; myöhemmin rikosoikeusapulaki) varsin suoraviivaisesti. Rikosoikeusapulaki on kuitenkin hyväksytty ennen perusoikeusuudistusta, eikä siitä käsittääkseni ole lakia säädettäessä pyydetty perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Edellä esitetyn johdosta yleissopimuksen valmistelun aikana olisi ollut enemmän kuin asianmukaista pyytää siitä myös perustuslakivaliokunnan ohjeistusta. Käsillä oleva yleissopimus ja sen johdosta esitettävät lainsäädäntömuutokset eivät ole mielestäni täysin ristiriidattomia mm. uuden perustuslakimme vaatimien perusoikeuksien hyväksyttävien rajoitusedellytysten kanssa. Erityistä huomiota kiinnittävät mm. ehdotettu säätämistäpä (useissa hallituksen esityksen varsin yksityiskohtaisuuksiin menevissä kohdissa katsotaan pelkän viittauksen yleissopimukseen riittävän säädöspohjaksi), peitetoiminta, valvottu läpi lasku. televalvonta, vieraan valtion virkamiehelle sallittu aseenkäyttö ja vastavuoroisuusperiaatteen hylkääminen.

2. Peitetutkinta Käsillä olevan yleissopimuksen 14 artikla sisältää määräykset jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä peitetutkinnan suorittamisesta. Määräys on uusi -aiemmissa oikeusapua koskevissa yleissopimuksissa ole ollut vastaavanlaista toimivaltuutta. Jäsenvaltio voi esittää toiselle jäsenvaltiolle pyynnön siitä, että sen virkamies voi osallistua peite- tai väärän henkilöllisyyden turvin toistensa rikostutkintaan (peitetutkinta). Peitetoiminnalla tarkoitetaan väärän henkilöllisyyden turvin tapahtuvaa tiedonhankintaa ja soluttautumista, joissa käytetään harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Hallituksen esityksessä katsotaan myös valeosto-oikeuden soveltuvan käytettäväksi artiklan mukaisessa peitetoiminnassa, koska "Suomen poliisilain mukaiseen valeostoon liittyy aina jonkinasteista peitetoimintaa" (s. 53). Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan valeostoja voi hyvinkin tapahtr.a ilman varsinaista peitetoimintaa ja päinvastoin, vaikkakin käytännössä useimmiten valeosto sulautuu osaksi peitetoimintaa. Rajanveto näiden toimivaltuuksien välillä on kylläkin liukuva, mutta ne on syytä - poliisilain mukaisesti - pitää toisistaan erillisinä. Näistä menetelmistä on perusoikeusnäkökulmasta merkittävämpänä pidettävä erityisesti peitetoimintaa yksityiselämän suojan kannalta. Peitetoiminnan sallittavuudessa on arvioitava PL 21 :n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä. Kyseiset toimivaltuudet on hyväksytty nykyiseen poliisilakiin (HE 34/1999 vp) vuonna 2000, ja tällöin hallituksen esitystä käsiteltäessä perustuslakivaliokunta katsoi kyseessä olevan kokonaan uusien, epäsovinnaisiin menetelmiin kuuluvien toimivaltuuksien uskomisesta poliisille. Uusien toimivaltuuksien perusteiksi vaaditaan tällaisessa tapauksessa perusoikeustarkastelussa erityisen painavia syitä. Valtuuksien muotoilussa on myös huomattava, etteivät ne saa ulottua laajemmalle kuin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien syiden vuoksi on välttämätöntä. (Ks. PeVL 5 1999 vp s. 5 Vaikka poliisilakiin näitä toimivaltuuksia lisättäessä perustuslakivaliokunta katsoikin, että ehdotetunlaisena peitetoiminta ei sen mielestä

ole epäsuhteessa perusoikeuksiin erityisen painavan suojattavan intressin vuoksi, ehdotettaessa vastaavantyyppisiä toimivaltuusmekanismia toisten EU:n jäsenvaltioiden viranomaisille tilanne mielestäni muuttuu perustuslain 1 :n 3 momentin perusteella aivan uudenlaiseksi. Pelletoiminnassa olisi niin yleissopimuksen kuin hallituksen esityksen mukaan Suomessa toimivalla toisen jäsenvaltion virkamiehellä myös oikeus kantaa asetta. Sinänsä tämä oikeus voi olla hyväksyttävä ja tarpeellinenkin, koska pelletoimintaa ja valeostoja suorittava virkamies voi joutua vaaralliseen tilanteeseen, jossa hän tarvitsisi oikeutta puolustaa itseään tai toista henkilöä. Oikeus aseenkäyttöön ei kuitenkaan ole yksinkertainen kysymys, sillä kuten hallituksen esityksessä todetaan, eri valtioiden virkamiehillä on erilaisia toimintakulttuureja aseenkäytössä. Tämän johdosta aseenkäyttöoikeutta ei chdotetakaan EU:n ulkopuolisille valtioiden virkamiehille (ks. s. 57 EU:n jäsenvaltioiden sisällä näkyvät toimintakulttuurien erot näkyvät pelkästään jo käytetyissä erilaisissa aseissa, ja toimintakulttuurit ovat huomattavasti erilaisempia kuin mitä hallituksen esityksessä annetaan ymmärtää (ks. idem > Suomessa voimassaoleva aseenkäytön ohjeistus ja koulutus on kansainvälisesti ottaen suhteellisen korkeatasoista, ja mikäli halutaan suoda kyseisenlainen aseenkäyttöoikeus muiden EU:n jäsenvaltioiden virkamiehille virkaavussa, on heille annettavan ohjeistuksen oltava erittäin perusteellista jopa hätävarjeiutarkoituksessa olevan aseenkäytön suhteen. Tämä asettaa suuria vaatimuksia aseenkäytön hyväksyvälle suomalaiselle poliisipäällystöön kuuluvalle virkamiehelle. joka yleissopimuksen 8-pykäläisen voimaansaattamislain 3 :n 2 momentin nojalla myöntää kyseisen luvan. Hallituksen esityksessä argumentoidaan mielestäni erikoisella tavalla tämän yleissopimuksen säännöksen voimaansaattamisen yhteydessä valtion positiivista velvoitetta edistää uuden perustuslakimme tavoitteiden toteutumista. Hallituksen mukaan: "Uuden perustuslain 1 :n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Tällä säännöksellä on perustuslain esitöiden mukaan tulkinnallista merkitystä arvioitaessa sitä, milloin kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa...lähtökohtaisesti voidaan arvioida, että kansainvälinen yhteistoiminta rikosten tutkinnassa ja selvittämisessä on omiaan myötävaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen siinä merkityksessä kuin PL 1 :n 3 momentissa tarkoitetaan" (ks. s. 107). 15

Käsitys muistuttaa pelottavasti aiemmin poliisin toimivaltuuksien yhteydessä esiintynyttä tendenssiä perustella yksilön perusoikeuksien rajoituksia kollektiivisin intressein ja peräyttää niiden legitimaatio ääritapauksissa henkilökohtainen turvallisuus -perusoikeuden turvaamiseen (ks. HE 34/1999 vp.) Kontrolloimattomasti käytettynä mainitunkaltainen lainsäätäjän lainsäädäntövelvollisuus voi kääntyä koko perusoikeussuojan kokonaisuutta vastaan; poliisin ja muiden viranomaisten toimivaltuuksia voidaan aina perustella joidenkin perusoikeuksien turvaamisella. Tässä tapauksessa katsotaan ilmeisesti yhteiskunnallisen kehittämisen olevan niin vahva intressi, että sillä voidaan puuttua kaikkiin valtiosääntömme 2 luvun suojaamiin perus- ja ihmisoikeuksiin, vaikka tulkinnan pitäisi olla lähes päinvastainen: perus- ja ihmisoikeusoikeussäännösten tulee aina osoittaa rajat kaikkien viranomaisten sallituille puuttumisille yksilöiden vapauspiiriin, mikä on PL 1 :n 3 momentin yhteiskunnan kehittämisen sekä rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamisen tarkoitus. Erityisesti klassiset vapausoikeudet ovat yksilön oikeuksia valtiota vastaan. Hallituksen esityksen 1 1998 hallitusmuodoksi mukaan Suomen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön kiinnitettiin 3 momentissa tiettyihin, tosin varsin väljiksi muotoiltuihin tarkoituksiin. Säännöksen viittaus yhteiskunnan kehittämiseen on tarkoitettu kattamaan kansainvälisen yhteistoiminnan moninaiset kansalliset päämäärät. Säännöksessä esitettyjä perusteita (rauhan ja ihmisoikeuksien turvaaminen sekä yhteiskunnan kehittäminen) ei ole tarkoitettu tulkittavaksi sillä tavoin tyhjentäviksi, että ne muodostaisivat ehdottoman rajan sille, minkälaiseen kansainväliseen yhteistoimintaan Suomi voisi osallistua. Säännöstä onkin tulkittava yhteydessä valtiosäännön kokonaisuuteen, joihin eittämättä tulee lukea myös perusoikeuksien loukkaamattomuus ilman hyväksyttäviä ja erityisen painavia perusteita. Perusoikeusnäkökulmasta on lisäksi huomionarvoista esityksen viranomaismääritelmän epäselvyys ja epätäsmällisyys: rikosoikeusapulain 1 :n 1 momentin mukaan oikeusapua voidaan antaa rikosasian käsittelyä varten, kun asia kuuluu pyynnön esittäneen maan Suomen tai vieraan valtion viranomaisen toimivaltaan siitä riippumatta, onko viranomainen oikeus- vai hallintoviranomainen. Suomen viranomaisten osalta laki kuitenkin täsmentää, että Suomessa kyseisenlaista

oikeusapua voivat pyytää vieraalta valtiolta oikeusministeriö, tuomioistuin, syyttäjäviranomainen ja esitutkintaviranomainen. Suomi ei kuitenkaan voi kieltäytyä antamasta kyseessäolevan kaltaista oikeusapua, mikäli menettelyn muodollisuus tai menettely ei ole lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Toivoa sopisikin hallituksen esityksen sivulla 107 esitetyn argumentoinnin mukaisesti, että myös perus- ja ihmisoikeuksien suojaaminen kuuluisi näihin lainsäädännön perusperiaatteisiin osana legitiimiä yhteiskuntajärjestystä. Yksi silmiinpistävä seikka hallituksen esityksessä on peitetoimintaan liittyvän oikeudellisen kontrollin puute. Suomessa Eduskunnan oikeusasiamies jälkikäteisesti valvoo mm. poliisin suorittamaa peitetoimintaa. Olisi suotavaa, että myös tähän aspektiin kiinnitettäisiin huomiota: mikäli tämänkaltaisia toimenpiteitä katsotaan suotavaksi suorittaa, tulee myös perustuslain 21 :n suojaamaan oikeusturva-aspekti ottaa huomioon. 4. Valvottu läpilasku Yleissopimuksen 12 artikla sisältää määräykset valvotusta läpilaskusta. Valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan vakiintuneesti sellaista rikostorjuntatoimintaa, jossa tiedonhankinta tapahtuu seuraamalla yksittäisen rikostapahtuman etenemistä tarkoituksenaan paljastaa koko tekijäpiiri tai tekokokonaisuus. Valvottuja läpiiaskuja on katsottu voivan suorittaa joko kansallisena tai kansainvälisenä yhteistyönä. Kyseinen artikla ei määrittele, mitä valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan. Selitysmuistion mukaan käsitettä on tulkittava kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti (ks. HE 31/2003 vp s. 48). Valvotusta läpilaskusta ei ole tällä hetkellä Suomessa laintasoisia toimivaltasäännöksiä. Se on mainittu joissain kansainvälisissä tullitoimintaa koskevissa yhteistoimintasopimuksissa (Liettua, Viro, Venäjä) ja asetuksella voimaansaatetussa YK:n Wienin huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyssä yleissopimuksessa (Wienin yleissopimus; 418/1994). Lakivaliokunta on mietinnössään LaVM 25/1993 vp lähtenyt siitä, että se olisi eräs tarvittavan oikeusavun ja yhteistoiminnan muodoista (ks. s. 2). Käsillä 17

olevassa hallituksen esityksessä lähdetään siitä, ettei Suomen lainsäädäntöön tässäkään yhteydessä sisällytettäisi erillisiä säädöksiä valvotusta läpilaskusta vaan yleissopimuksen määräyksiä sovellettaisiin suoraan (ks. s. 50). Lisäksi valtio sitoutuu siihen, että sen alueella voidaan sallia toisen jäsenvaltion pyynnöstä tapahtuvat valvotut läpilaskut tutkittaessa rikoksia, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa (12 artiklan 1 kohta). Luovuttamiskelpoinen rikos on Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä määritelty rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä koskevassa yleissopimuksessa (SopS 71/1999) määritelty rikos. Luovuttamiskelpoisia ovat rikokset, joista luovuttamista pyytäneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston sisältävä toimenpide, jonka enimmäisaika on 12 kuukautta, ja joista pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston sisältävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 6 kuukautta. Tässä yhteydessä voinee todeta, että Suomen rikoslainsäädännössä 6 kuukauden enimmäismääräaika täytyy suurimmassa osassa rikoslakimme rikostunnusmerkistöjä: poikkeuksia ovat mm. liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla (RL 23:8: max. 3 kuukautta vankeutta), avustusrikkomus (RL 29:8: sakko) ja työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen (RL 47:4: sakko) sekä jotkin rikoslain 45 luvussa sanktioidut sotilasrikokset kuten luvaton poliittinen toiminta (RL 45:25 sakko). Hallituksen esityksen omaksuma käsitys onkin mielestäni suomalaisen legaliteettiperiaatteen vastainen. Legaliteettiperiaatteen ydin on siinä, että kaiken julkisen vallan käytön on oltava lakiin perustuvaa. Euroopan ihmisoikeussopimusten mukaisten hyväksyttävien ihmisoikeusrajoitusten on lisäksi vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä rajoitusten sisällön on tultava selkeästi ilmi laista. Tässä tapauksessa olisi erittäin toivottavaa, että kyseinen määräys transformoitaisiin suoraan esim. voimaansaattamislakiin tai rikosoikeusapulakiin. Kyseinen toimivaltuus on ongelmallinen perusoikeusmielessä erityisesti oikeusturvan kannalta ottaen huomioon määräyksen sitovuuden kansallisesti. Yksilöltä ei välttämättä voida edellyttää sitä, että hän on perehtynyt koko eurooppaoikeudelliseen säännöstöön.

Valvotun läpi laskun yhteydessä realisoituu myös kielletyn provosoinnin ongelma. Jonkinlainen oikeudellinen oikeusturvamekanismi olisi myös erittäin suotava, edes ainakin jälkikäteisenä, toimivaltuuden oikeusturvaan liittyvien ongelmien johdosta. Näin puutteellisesti formuloituna perusoikeuksien hyväksyttävien rajoitusedellytysten vaatimukset mm. rajoitusten täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä suhteellisuudesta ja hyväksyttävyydestä demokraattisessa yhteiskunnassa eivät hyväksyttävällä tavalla täyty. 4. Muita huomioita Yleissopimuksen III osasto sisältää rikosoikeusavussa sovellettavat telekuuntelua koskevat määräykset. Telekuuntelun käyttämisestä oikeusavussa ei ole ollut määräyksiä aikaisemmin tehdyissä oikeusapua koskevissa yleissopimuksissa. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin hallituksen esityksessä katsotaan: 'Telekuuntelu on kuitenkin katsottu yhdeksi oikeusavun muodoksi, jota on voitu käyttää sovellettaessa eurooppalaista oikeusapusopimusta." (ks. s. 61). Näkemys on legaliteettiperiaatteen vastainen, ja mikäli oikeusapua on annettu ilman legaliteettiperiaatteen edellyttämää oikeutusta, ei toiminta ole ollut hyväksyttävää. Erityisen huomionarvoista tässä yhteydessä valtion suvereniteetin suhteen on yleissopimuksen 20 artiklan mahdollistama telekuuntelu tai -valvonta ilman toisen jäsenvaltion teknistä apua. Artikla sisältää määräykset siitä, miten jäsenvaltioiden tulee toimia tilanteessa, joissa telekuuntelu on teknisesti mahdollista suorittaa toisen jäsenvaltion alueella. Näissä tilanteissa "ei ole kyse varsinaisista oikeusaputilanteista" (ks. s. 73), koska telekuuntelun teknisen suorittamisen tekeekin toinen jäsenvaltio. Telekuuntelua harjoittavalla jäsenvaltiolla on tosin velvollisuus ilmoittaa toisen jäsenvaltion alueella suoritetusta telekuuntelusta. 20 artiklan 2 kohta määrää myös, että jos telekuuntelua toimittava viranomainen antaa telekuuntelua koskevan määräyksen rikostutkintaa varten ja liittymää käytetäänkin toisen jäsenvaltion alueella, jonka teknistä apua ei tarvita kuulustelun suorittamiseen, kuuntelua suorittava jäsenvaltio ilmoittaa viipymättä kuuntelusta sille valtiolle, jonka alueella kuuntelua suoritetaan. 19

Telekuuntelua ei kuitenkaan tarvitse heti lopettaa, jos kuuntelu tapahtuu toisen jäsenvaltion alueella (ks. s. 75). Telekuunteluilmoituksen vastaanottaneen valtion on 96 tunnin kuluessa velvollisuus vastata kuuntelun suhteen noudatettavista toimenpiteistä. Toisin sanoen, perustapauksessa yksilöön voidaan kohdistaa televalvontaa kokonaiset 4 vuorokautta toisten EU-jäsenvaltioiden toimivaltaisien viranomaisten toimesta rikostutkinnassa. Jollei ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio kykene antamaan lopullista vastaustaan tässä ajassa, jäsenvaltion on pyydettävä em. määräaikaan "lyhyttä", enintään 8 vuorokauden mittaista aikaa. Yhteensä pahimmillaan kontrolloimaton 12 vuorokauden aika asettaa erityisesti yksityisyyden suojaan sisältyvän viestintäsalaisuuden suhteen erityisesti kolmannet osapuolet suhteellisen kestämättömään asemaan. Huomiota kiinnittää myös yleissopimuksen valtionsisäinen voimaansaattamistapa: osa erittäin syvälle yksilön perusoikeuksiin tunkeutuvista EU:n jäsenvaltioiden rikosoikeusapupyynnöistä katsotaan legitiimiksi täyttää yleissopimuksen voimaansaattamissopimukseen viittauksella. Koska kyse on perustavanlaatuisesti jokaiselle yksilölle kansalaisuudesta riippumattomista oikeuksista yhdenvertaisesti perustuslain 6 :n mukaisesti, tulisi niistä legitimiteettiperiaatteen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti säätää siten, että ne olisivat "adequately accesible" ("riittävästi saatavilla") myös niille yksilöille, joihin toimivaltuudet voivat kohdistua. Euroopan unionin yleissopimukseen nojaavat hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden lausumat määräysten soveltamisesta tuntuvat olevan laaditut vain viranomaiskäyttöön - yksittäiseltä yksilöltä ei voitane edellyttää Euroopan unionin lakikirjan hallitsemista, varsinkin kun valtionsisäisesti voimaansaattamisasiakirjan nimi on "Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta." Mielestäni selkeämpi vaihtoehto olisi ollut yleissopimuksen transformoiminen osaksi rikosoikeusapuiakia. 5. Lopuksi

Esitys sisältää mielestäni useiden perustuslaissa suojattujen oikeuksien kannalta huolestuttavia piirteitä. Siinä on erityisesti hyväksyttyjen perusoikeusrajoitusten suhteellisuuden, hyväksyttävyyden demokraattisessa yhteiskunnassa sekä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden suhteen paljonkin toivottavaa. Käsillä oleva ehdotus johtaa yhä syvemmälle erityisesti yksityiselämän suojan rajoittamiseen. Peitetoimintaa voivat harjoittaa jossain määrin tämän esityksen hyväksymisen myötä myös EU:n ulkopuoliset jäsenvaltiot. Nämä jatkuvasti laajenevat eri valtioiden viranomaisten yksilöihin kohdistuvat tiedonhankintamahdollisuudet ovat yksityiselämän suojan kannalta erittäin huolestuttavia: viime vuosina on ollut voimassa yleinen tendenssi lisätä jatkuvasti puuttumisia erityisesti tähän perus- ja ihmisoikeuteen. Todeta vain voi, että kyseessä tuntuu olevan tietynlainen ikiliikkuja: yhden viranomaistahon saadessa joitain yksilön perusoikeuksiin kohdistuvia toimivaltuuksia, toinen viranomaistaho haluaa niitä myös. EU:n tiivistyvän yhteistyön myötä myös eri jäsenvaltioiden tulliviranomaisille ollaan suomassa samanlaisia toimivaltuuksia kuin mitä tässä hallituksen esityksessä esitetään hyväksyttäväksi EU:n jäsenvaltioiden rikosoikeusapuun (vrt. Napoli II -sopimus, HE 203/2002 vp, rauennut). Yksityiselämän suojan ytimeen on aina vain helpompi puuttua sen jälkeen kun siihen on kerran kajottu. Helsingissä, 25.9.2003 f. Oikeustieteen lisensiaatti 21

24.9.2003/Tuomas Ojanen Ay Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle HE 31/2003 vp keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi Eduskunnan hyväksyminen Perustuslain 94 :n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen. Nähdäkseni käsillä oleviin sopimusvelvoitteisiin sisältyy lukuisia sellaisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden vuoksi velvoitteille on saatava eduskunnan hyväksyminen. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan nimenomaan sillä perusteella, että ne koskevat jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista. Viittaan erityisesti määräyksiin asiantuntijain, todistajien ja jopa syytettyjen kuulemiseen videokokouksen avulla, telekuuntelua koskeviin määräyksiin sekä määräyksiin peitetutkinnasta ja valvotusta läpilaskusta. Näillä määräyksillä on merkitystä varsinkin liikkumisvapauden, henkilötietojen ja yksityiselämän suojan sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta (ks. tarkemmin HE 31/2003vp, (jäljempänä HE), s. 106-107). Sopimusmääräysten suhde perustuslakiin Täysivaltaisuus Esityksen mukaan EU:n jäsenvaltion virkamiehet saisivat toimivallan peitetoimintaan ja valeostoihin Suomen alueella. Toiminnassa olisi siten kysymys vieraan valtion viranomaisen oikeudesta tulla Suomeen ja käyttää täällä tiettyjä toimivaltuuksia, mistä syystä esitystä on arvioita täysivaltaisuuden kannalta. Nähdäkseni ehdotukset eivät ole ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa valtion täysivaltaisuudesta. Perustelen kantaani seuraavasti. (i) (ii) Yleissopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on täydentää muita EU:n jäsenvaltioiden välillä jo voimassaolevia sopimuksia, eivätkä sen määräykset muodosta itsenäistä kokonaisuutta (ks. yleissopimuksen 1 artikla). Sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tehostaa perinteisiä, kansainvälisessä rikosoikeusavussa käytössä olevia menettelytapoja, samoin kuin hyödyntää teknologiaa kansainvälisen rikosoikeusavun tehostamiseksi. 2 Yleisesti ottaen kysymys on rikollisuuden torjunnan tehostamisesta unionissa.

(iii) (iv) Perustuslain 1 :n l momentin säännöstä Suomen täysivaltaisuudesta tulkittaessa on perustuslain esitöiden mukaan otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä (HE 1/1998 vp, s. 71/II). Täysivaltaisuussäännöstä on tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa ja erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa (HE 1/1998 vp, s. 72/11). Perustuslain 1 :n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Perustuslain esitöissä todetaan tällä säännöksellä olevan tulkinnallista merkitystä arvioitaessa, milloin kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa (HE 1/1998 vp, s. 73/11). Perustuslakivaliokunta on uuden perustuslain voimaantulon jälkeen lähtenyt johdonmukaisesti siitä, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisenaan ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa (ks. tuoreimmasta käytännöstä esim. Pe VL 44/2002vp). Tänä päivän rikollisuus on yhä enemmän valtioiden rajat ylittävää, mistä syystä myös rikollisuuden torjunta ja rikosoikeusavun järjestäminen on enenevässä määrin perustuttava valtioiden rajat ylittävään toimintaan. Nyt käsillä olevan kaltaista unionin jäsenvaltioiden yhteistyötä on mielestäni nykyaikana pidettävä, paitsi tavanomaisena, myös kannatettavana kansainvälisenä yhteistoimintana, jota tarkoitetaan perustuslain 1 :n 3 momentissa. Yleissopimuksen peitetutkintaa koskeviin määräyksiin liittyy järjestelyjä, jotka tavalla tai toisella pidättävät olennaisen päätösvallan Suomessa, suomalaisilla viranomaisilla. Toisen jäsenvaltion viranomainen voisi tulla Suomen alueelle vain, jos Suomi on hyväksynyt tätä koskevan oikeusapupyynnön tai jos Suomi on itse tätä pyytänyt. Suomen viranomaisella ei olisi oikeudellista velvollisuutta hyväksyä pyyntö. Lisäksi pyyntö voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos toimi olisi sallittu Suomessa vastaavassa tilanteessa. Toiminnan johto ja valvonta kuuluisivat suomalaiselle viranomaiselle, minkä lisäksi toisen jäsenvaltion viranomaiset olisivat sekä kotimaisen virkamiesoikeudellisen että yksityisoikeudellisen vastuun piirissä. Perusoikeudet Yleissopimuksen mukaiset toimivaltuudet kohdistuisivat osittain perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin, kuten olen jo edellä esittänyt (ks. myös HE, s. 107). Nähdäkseni esitykseen ei sisälly erityisiä perusoikeusongelmia. Valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on tällöin erityisesti otettava huomioon, että esimerkiksi peitetoiminnan aloittamisesta, johdosta ja valvonnasta päätettäisiin viime kädessä aina suomalaisen viranomaisen toimesta kotimainen lainsäädäntö, ml. perusoikeudet huomioon ottaen. Valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta on myös merkityksellistä, että perusoikeudet on suojattu EU:n oikeudessa ja että yleissopimusta tulee soveltaa Euroopan ihmisoikeussopimusta noudattaen (ks. yleissopimuksen johdanto sekä yleissopimuksen 10 artiklan 9 kohta). Perusoikeusnäkökulmasta on kuitenkin paikallaan kiinnittää huomiota kahteen seikkaan. Kun yleissopimus on muita jo voimassaolevia sopimuksia täydentävä sopimus, eikä se muodosta itsenäistä kokonaisuutta ja kun yleissopimuksen valtionsisäisessä voimaansaattamisessa käytetään rinnakkain sekä asiasisältöistä että blankettimuotoista voimaansaattamista, rikosoikeusavun pyytämistä koskeva noimikokonaisuus on mielestäni varsin monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Asia ei ole aivan ongelmaton perusoikeuksia koskevalle sääntelylle asettuvien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten kannalta. Tästä syystä on erittäin perusteltu se hallituksen esityksessä esitetty toteamus, jonka mukaan yleissopimuksen soveltamista seurataan oikeusministeriössä (HE s. 6).

Toinen merkityksellinen seikka liittyy läheisesti äsken esittämääni. Esityksen perustaviin lähtökohtiin kuuluu, että "pääasiallisesti yleissopimusta sovellettaisiin suoraan", eikä suomalaiseen lainsäädäntöön otettaisi yleissopimusta asiasisältöisesti vastaavia säännöksiä. Ratkaisu ei välttämättä ole aivan ongelmaton, kun otetaan huomioon, että perusoikeuksien rajoituksista pitäisi säätää lailla ja vieläpä niin. että tällöin täyttyvät myös vaatimukset sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon, että esityksessä ei ole kysymys mistään teknisestä sääntelystä, vaan perusoikeuksien kannalta merkittävistä asioista. Nähdäkseni ehdotettu voimaansaattamisen tapa ei kuitenkaan vaikuta ainakaan lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen, kun otetaan huomioon yhtäältä asian kansainvälisoikeudellinen luonne. Toisaalta yleissopimuksen määräykset ovat pääasiallisesti niin yksityiskohtaisia, että ne paitsi kelpaavat sellaisenaan sovellettavaksi, myös täyttävät perusoikeuksia koskevalle sääntelylle asettuvat täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vähimmäisvaatimukset. Silti voisi olla vielä syytä pohtia perusoikeusnäkökulmasta, missä määrin voimaan saattamisen muotona käytettäisiin nimenomaan asiasisältöistä voimaansaattamista, koska tällä tavoin täyttyisi se vaatimus, että Suomen laista on luettavissa sellaiset asiat, jotka ovat merkityksellisiä perusoikeuksien kannalta. Vähintäänkin voitaisiin edellyttää, että yleissopimuksen soveltamista seurataan myös tästä näkökulmasta ja että kokemusten pohjalta tehdään tarvittaessa muutoksia tai tarkistuksia myös voimaansaattamisratkaisuihin (lähinnä lisäämällä asiasisältöisen voimaansaattamisen käyttöalaa suoran sovellettavuuden sijasta). Yhteenveto Nyt käsillä olevat velvoitteet eivät koske perustuslakia sen 94.n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Käsillä olevien velvoitteiden hyväksymisestä voidaan siten päättää äänten enemmistöllä. Koska arvio siitä, koskeeko asia perustuslakia, on hyväksymisestä päättämisen yhteydessä aivan samanlainen kuin voimaansaattamiskysymyksen eli perustuslain 95 :n 2 momentissa, edellä esitetystä myös seuraa, että voimaansaattamislakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. OIKEUSMINISTERIÖ 30.9.2003 in o inm / Helsingissä 24. päivänä syyskuuta 2003 julkinen eurooppaoikeuden professori Helsingin yliopisto

Perustuslakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS KESKINÄISESTÄ OIKEUSAVUSTA RIKOSASIOISSA EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOIDEN VÄLILLÄ TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN JA KESKINÄISTÄ OIKEUSAPUA RIKOSASIOISSA KOSKEVAN EUROOPPALAISEN YLEISSOPIMUKSEN VARAUMAN PERUUTTAMISEN HYVÄKSYMISESTÄ SEKÄ NIIHIN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 31/2003); OIKEUSMINISTERIÖN VASTAUS ESITETTYIHIN ASIANTUNTIJALAU- SUNTOIHIN Vuonna 2003 annetut asiantuntijalausunnot OTL Neiglick lausunnossaan (s. 3) pitää virheellisenä hallituksen esityksessä (s. 53) olevaa lausetta, jonka mukaan "Suomen poliisilain mukaiseen valeostoon liittyy aina jonkinasteista peitetoimin-taa". Oikeusministeriö toteaa, että Neiglickin lainaus on pidemmästä virkkeestä, josta selviää, että kyseisessä viittauksessa peite toiminnalla tarkoitetaan erityisesti henkilöllisyyden salaamista, sillä poliisimies ei voi suorittaa valeostoa virkaansa salaamatta ja toimimatta jonkinlaisen peitteen avulla. Eri asia on, että Suomen laissa rajanveto peitetoiminnan ja valeoston välillä on tehty esimerkiksi siinä, että peitetoiminnassa joudutaan käyttämään vääriä asiakirjoja tai vääriä rekisterimerkintöjä, joiden käyttäminen ei ole välttämätöntä valeostoa tehtäessä. OTL Neiglickin lausunnon (s. 4 ja 10) mukaan esityksellä annetaan myös muun kuin Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehelle toimivaltaa suorittaa peitetoimintaa tai valeostoja Suomen alueella. Oikeusministeriö toteaa, että tällaista esityksessä ei ehdoteta, vaan rikosoikeusapulain 23 :ään ehdotetun muutoksen perusteella myös muu kuin Euroopan unionin jäsenvaltio voi esittää oikeusapupyynnön peitetoiminnan tai valeoston suorittamisesta Suomessa, mutta tällaisessa tilanteessa, jos pyyntöön suostuttaisiin, toiminnan suorittaisi Suomessa aina suomalainen poliisimies. Mainittu toimivaltuus toimia Suomen alueella annetaan yleissopimuksen voimaansaattamislain 3 :ssä ainoastaan Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehelle. OTL Neiglickin huomioihin valvotuista iäpilaskuista (s. 6-7 ) oikeusministeriö toteaa, että Suomessa voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Schengenin yleissopimukseen ja YK:n huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaiseen yleissopimukseen, sisältyy valvottua läpilaskua koskevia määräyksiä. Näitä määräyksiä sovelletaan rinnakkain rikosoikeusapulain säännösten kanssa samalla tavoin kuin on tarkoitus soveltaa voimaansaatettavan yleissopimuksen määräyksiä. Yleissopimuksen voimaansaattaminen ei muuta voimassaolevaa lakiteknistä tilannetta, jonka myös eduskunta on lausunnoissaan aikaisemmin hyväksynyt. Rikosoikeusapulain valmistelun yhteydessä lakivaliokunta on todennut, että lain 1 :n 2 momentin 6 kohta kattaa myös valvottuja läpilaskuja koskevan yhteistyön (La VM 25/1993 vp, s. 2). OTL Neiglick pitää legaliteettiperiaatteen vastaisena esityksessä olevaa lausumaa, jonka mukaan "telekuuntelu on katsottu yhdeksi oikeusavun muodoksi, jota on voitu käyttää sovellettaessa eurooppalaista oikeusapusopimusta", eikä Neiglick pidä telekuuntelun osalta annettua oikeusapua hyväksyttävänä (s. 8). Oikeusministeriö toteaa, että eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat yleissopimuksen määräysten mukaisesti antamaan toisilleen mahdollisimman laajasti

keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely oikeusapua pyydettäessä kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisen toimivaltaan. Tämän artiklan pohjalta Euroopan neuvostossa on katsottu, että myös telekuuntelu on ollut oikeusavun muoto, jota on voitu käyttää sopimusta sovellettaessa. Euroopan neuvosto on antanut esityksessä mainitun erillisen suosituksen telekuuntelussa noudatettavista periaatteista. Suomessa telekuuntelun osalta oikeusapua ei ole annettu vain kyseisen sopimuksen määräysten nojalla, vaan oikeusavun antamisesta telekuuntelun osalta on säännökset rikosoikeusapulaissa (erityisesti 15 ja 23 ). Koska Suomen viranomaiset toimivat kyseisten säännösten nojalla, heidän toimintaansa voidaan pitää täysin hyväksyttävänä. OTL Neiglick ei pidä hyväksyttävänä esityksen mukaista voimaasaattamistapaa, jossa kaikkia yleissopimuksen määräyksiä ei transformoida osaksi kansallista lainsäädäntöä (s. 7 ja 9-10). Myös professori Ojanen on lausunnossaan katsonut, että perustuslain vaatimus siitä, että perusoikeuden rajoituksista tulisi säätää lailla, edellyttäisi, että yleissopimuksen määräykset saatetaan voimaan erillisellä kansallisella asiasisältöisellä lainsäädännöllä. Oikeusministeriö toteaa, että yleissopimus saatetaan Suomessa voimaan lailla ja sen on voimaansaattamisen jälkeen Suomessa voimassa laintasoisena säännöksenä. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan yleissopimuksen määräykset ovat pääasiallisesti niin yksityiskohtaisia, että niitä voidaan soveltaa suoraan. Tarkoituksenmukaisena ei ole pidetty yleissopimuksen yksityiskohtaisia määräyksiä tämän lisäksi kirjoitettaisiin rikosoikeusapulakiin. Esityksessä on kuitenkin huolehdittu siitä, ettei rikosoikeusapulain säännösten ja yleissopimuksen määräysten välillä ole ristiriitaa. Neiglickin käsitys siitä, että määräysten kopioiminen kansalliseen lakiin tekisi voimaansaattamisesta perustuslain mukaisen, on oikeusministeriön mukaan virheellinen. Kun yleissopimus saatetaan lailla voimaan, kyseisten määräysten suora kopioiminen lakiin ei tuo voimaansaattamiseen lisäarvoa. Lisäksi oikeusministeriö toteaa, että kun yleissopimuksen voimaansaattamislaki vahvistetaan, laki julkaistaan säädöskokoelmassa. Valtiosopimuksen teksti julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa viipymättä sen jälkeen, kun on Suomi on saanut tiedon sopimuksen voimaantulon ajankohdasta. Suomen lainsäädännön kannalta keskeiset valtiosopimukset voidaan julkaista myös tavanomaisessa lakikirjassa. Vaikka esityksessä on kyse Euroopan unionin yhteistyössä laaditun yleissopimuksen voimaansaattamisesta, noudatettava menettely ei poikkea tavanomaisesta valtiosopimuksesta. Oikeusministeriö toteaa vielä, että esityksessä on lähdetty siitä periaatteesta, että kansainvälistä rikosoikeusapua koskevan lain säännökset säilyisivät kaikkiin valtioihin soveltuvina yleisluontoisina säännöksinä. Jo nykyään useat rikosoikeusapua koskevat kansainväliset sopimukset sisältävät yksityiskohtaisempia yhteistyötä koskevia määräyksiä kuin rikosoikeusapulaki. Myös näiden sopimusten soveltamisen osalta Suomen viranomaiset joutuvat soveltamaan rikosoikeusapulain rinnalla kansainvälisiä sopimuksia, eivätkä viranomaiset pysty toimimaan ainoastaan kansallista lakia soveltamalla. Tämä koskee erityisesti rikosoikeusavun pyytämistä, josta kansalliseen lakiin ei sisälly kuin muutamia säännöksiä. Oikeusavun pyytämisestä ole edes käytännössä mahdollista säätää yksityiskohtaisesti laissa, sillä edellytykset vaihtelevat jopa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Käsiteltävän oikeudenalan luonteeseen kuuluu, että viranomaiset joutuvat soveltamaan myös kansainvälisten sopimusten määräyksiä. Tämä ei ole uusi asia yleissopimuksen voimaansaattamisen osalta. Vuonna 2002 annetut asiantuntijalausunnot (HE 185/2002) Professori Hidenin lausunnossa on kiinnitetty huomiota yleissopimuksen voimaansaattamislain 7 :n soveltamiseen. Oikeusministeriö tältä osin viittaa HE 31/2003 esitettyihin kyseisen pykälän yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 91), joita on täydennetty vuonna 2002 annettuun esitykseen verrattuna.

Professori Hidenin lausunnossa telekuuntelua koskevien huomioiden osalta oikeusministeriö toteaa, että yleissopimuksen voimaantulon jälkeenkään Suomessa ei voitaisi hyväksyä telekuuntelua koskevia oikeusapupyyntöjä kuin sellaisessa tilanteessa, jossa telekuuntelu Suomen lain mukaan vastaavassa tilanteessa olisi sallittu. Tämä tarkoittaa, että myös pakkokeinolain edellytysten tulee täyttyä, jotta pyyntö voidaan hyväksyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että myös oikeusaputilanteissa telekuuntelu voidaan sallia vain sellaisten rikosten tutkinnassa, joissa Suomessa telekuuntelun käyttö on sallittu. Lavapuron lausunnossa telekuuntelun osalta esitettyyn oikeusministeriö toteaa, että ne pyynnöt, joiden osalta Suomi voisi hyväksyä oikeusavun antamisen tarkistamatta, voitaisiinko vastaavassa kansallisessa tilanteessa suorittaa telekuuntelua, koskevat tilanteita, joissa kuuntelun kohde ei ole Suomen alueella, eivätkä Suomen viranomaiset suorita kyseistä toimintaa. Kyse olisi ainoastaan yleissopimuksen mukaisen teknisen kytkennän tekemisestä Suomen alueella. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että telekuuntelua koskeva lupa olisi annettu siinä jäsenvaltiossa, joka kuuntelua suorittaa ja jossa kohde on. pevl.mla.kom ^UO/O^CTS» 15, A PeVL /2003 vp HE 31/2003 vp