Pertti Ruokonen AITOLAHDEN TALOT JA NIIDEN ASUKKAAT VUODESTA ALKAEN 1s40 01en selvittdnyt Aitolahden talonhaltjjoita, heiddn perheenjzisenjddn ja sukulaisuussuhteita ensimmdisistd maakirjoista e1i vuodesta 1540 alkaen tdmdn vuosisadan puo1e11e 1920-30 1uvui11e, tehden samalla lyhyen yhteenvedon kunkin talon historlasta. Aitolahtl on vanhaa Messukylaiii ja nykyistii Tamperett,i, mutta v:i1i11ai se o11 itsendinen pitiijd noin 40 vuoden ajan, vuosijaksolla 1924-1966. Altolahden kulmakunta tunnetaan erillisend, yhtendisenii alueena jo 1500-1uvun asiakirjoistd, mutta se lienee silloin keisittdnyt ldh j nnd Nurm-ln, Pa lon ja Sorllan ky1dt. Aitolahden sijainti Messukyldstd katsoen veden takana on varmasti syynd siihen, ettd sie115 on tilojen sukuomistus ol1ut selvbsti vakaampaa kuin Messukyldssd, joka sijaitsi pohjoiseen menevdn p:izitien varrella ja jonka kautta niin omat kuin vendldistenkin sotajoukot tavantakaa kulkivat asutusta rasittaen. Teiskosta ja Kangasalta Aitolahden on erottanut karu erdmaaa1ue. Muuttollike Aitolahden ja Teiskon v51i11ei o1i muinoin vilkkaampaa kuin Aitolahdelta mui11e tahoi11e. mutta siitii h u o 1 i m a t t a k a n t a - a i t o 1 a h t i 1 a i s e t menevet vieliikin Teiskoon "ulkomaillett, ovat jotenkin olevinaan parempia. Aitolahden ollessa pieni, naapureistaan eristetty a1ue, on siellei vanhat talot o11eet merkittdvdsti keskeniiiin sukua ja jopa niin, ettd kun talo myydddn, tulee sinne pienenpsdstd vanhankin suvun verta naimakauppojen kaurta liihinaapuristosta. Seppo Suvanto olettaa Tampereen h i s t o r i a s s a, n e 1 j d n n e s k u n t a j a k o o n perustuen, ettd Messukyld olisi se kyld, mistd Aitolahti aluksi asutettiin. Monet muut seikat puhuvat kuitenkin Takah uh d in puolesta, mm. erdornistukset Aitofahden a1uee11a ja nimistij. Runsaasti nimlstciviitteitd Aitol-ahde11a on myds Hdmeen heimon tulos u u n n a l t a, K o k e m d e n j o k i l a a k s o s t a, kuten esim. Sorri, Rentto, S i11i, Keso, Sarkki, Kct11i ja Junkkari. Todella todistavaa aineistoa ei tuolta ajalta kuitenkaan o1e, on vain pedttelyjrl ja arvailuja. Keisitystii Aitolahden suhteellisen varhaisesta asutuksesta tukee s, ette aitolahtilaisilla o1i runsaasti erd- ja kalavesiomistuksia muiden messukyldldisten omistusten joukossa. Niite o1i mm. Pihraiarzorrall; Sorilan sorreilla, Ahtdrissa Nurrnin Juopolla ja Hirvenniemen Ruokosella, Lampulla seka Junkkarilla ja Ruovedellai jdlleen Sorrien seke Palonkyldn Utukan ja Partolan eremaat ja vedet. Altolahtilaisten nirniviitteitd lbytyy myiis Tornionjokilaaksosta, johon pirkanrniehet muuttivat verottamiensa lappalaisten ncrhssn' io 1?OO-1uvu11a. Asutuksen laajuudesta ja t11ojen veroluvuista voidaan p55te11ii, ettd Aitolahden asutus syntyi jdrjestyksess2i Nurmi, Sorila, Hirvennieml. Hirvenniemen Ruokonen ja Keso olivat yksiniiistaloja, jotka mlssiidn varhaishistoriansa vaiheessa eivdt jakaantuneet 25
p1er muu heim rake ryke o _ 11 yhte kasl voin Ja vuod I ^^; Nziis rl koot telc tutk td i tair nenk vuos rist jen pare e11e alkr: vaik esin rias myd Alne ette suht pysl 16 0 C s111 m u ul ^:1,- ky1n ne R u ot sam ia j oke seet viies 1u vr vuos ^;1,^ c rinn soda talc 1a. talc o1i
pienempiin osiin. Melkein kaikki nuu asutus muodosti perinteisiii hdmdldisid kyleyhteisdjs, joissa rakenn uk se t olivat tiiviissd rykelmiissd ja yhteinen kylsnvainio o1i sarkajaossa. Metsii o1i kyldnyhteiste ja sinne kukin raivasi kaskimaansa ja yksityisid niittyje voimiensa mukaan. Systemaattlsta tietoa taloista ja niiden haltijoista saadaan vuodesta I 540 alkaen, jolloin laadittiin ensimmiiiset maakirjat. Ndistd ja erdistd nuista leihteiste, on Jalmari Finnen aloitteesta koottu Suomen asutuksen yleisluette1o, jota olen kiiyttiinyt poh jana tutki-rnuksessani 1540-1760 v aliselte ajalta. Tdmd luettelo on osittain ylimalkainen ja vaikeaselkoinenkin, siitd puul tuu erditd vuosijaksoja ja se on joskus ristiriidassa kirkon arkistotietojen kanssa, mutta se on kuitenkin parasta mitd on kiiytettdvissd, e11ei aloita tutkinusta itse alkuperiiislshteistd kdsin. Tuosta vaikeaselkoisuudesta j ohtuen esim. Arajiirven Messukyldn historiassa oleva isdntdluettelo on rnycis moni-n osin virheellinen. Aineistosta voidaan pddtellii, etta 1500-1uvu11a asutus o1i suhteellisen vakaata ja talot pysyivdt saman suvun ha11ussa. 1600-1uku sensijaan o1i ta1o11isi11e, niinkuin varmasti koko muullekin vdestdlle, ank ea ta aikaa. Silloin vallitsi maassamme kylnempi ajanjakso alati toistuvine hallavuosineen ja sen lisdksi Ruotsin trsankarikuninkaatn tekivdt samanaikaisesti maasta suurvaltaa ja ndin tarvitsivat usein liki jokaisen terveen miehen sotilaakseen. Tiimdn onnettonuuksien ja vdesttjkadon huipennus oli 1700- luvun vaihteessa, suurten kuolonvuosien, Pohjan sodan ja isonvihan aikana. Oheisesta taulukosta voidaan r lnnan verraea Ruotsi-Suomen sodat, pahinmat katovuodet ja talojen autioituminen Aitolahdel- 1a. Autioituminenhan ei valttamatte merkinnyt asukkalden nuuttoa talosta, vaan sitd, ettii talo o1i syyst:i tai toisesta veronmaksukyvytdn. Entinen suku saattoi maksaa rastit ja jatkaa viljelyd, mutta usein autiotaloon hankittiin uusi veronmaksaja ja entiset asukkaat saivat vdistyd. Autioitunatta sdilyl vafn Aitoniemi, Kulkas, Mikkola ja Ketara ja l isdksi Aitoniemi s51- lytti ainoana talona 24tstd. sukuoikeutensa katkeamattomana. Vaikeinpla kausia Aitolahden asutushistorj,assa ovat kolmekyrnmenvuotisen sodan loppuvuodet, 1650-1uku sekii suurten ndlkdvuosien ja isonvihan kausi vuosisadan vaihteessa. Varsinkin kaksi viimeksirnainittua ajanjaksoa o1i niin vaikeita, ette useimmat talot totaalisestl tyhjenivdt vdestd. Palon Partolan ja Holvasti kohdal- 1a mainitaan asiakirjoissa v. 1698 tylystl, ette koko talon viiki kuoli ndlkddn. Naapuritalot Utukka ja Hempura autioituivat kohta perddn. Samassa kyliissd siiilyi asuttuna vain runsasvdkinen Rekola. Sellaisj.ssakin taloissa, missd sukuomistus sdilyi, isdnndksi tdytyi rauhan tultua nimetd usein alaikdinen kuten 16-vuotias Yr jci Kulkas, 17-vuotias Yr ji; Korpi ja 17-vuotias Mattl K611i. Kesossa, nissd lapsiluku o1i srrrrri-, nerilliscksi v i;i J_' vain pojanpoika Tuomas. Ruokosella o1i viisi poikaa ja pojanpoikia. Sota nieli heidet kaikki. Sodan jdlkeen sai isiinnyyden 17-vuotias Juho Hei.kinpoika, jonka sukulaisuus on epdvarma, vaikkakin todenndkdinen. V. 1705-08 ja I7I3-21 vrilisj,nd aikoina ei laadittu maakirjaa ja muukin kirjallinen aineisto on siltd kaudelta hyvin vdhdistd ja siksi tieto suvun jatkumiesta katkeaa useirnrnissa taloissa ndihin vuosiin. 01en vakuuttunut, ette rauhan kauden koittaessa tuli pddsddntciisesti taloihin isdntdvdki entiseste suvusta, mutt6 miten, se on oman tutkimuksensa arvoinen. Isonvihan jiikeen alkoi maassamme pitkei, rauhallinen kausi, talot vaurastuivat, vdkiluku kasvoi. Lapsiluku o1i yleensd hyvin suuri. Ruokosellakin parhaimmillaan 17 ja liki joka talos- 27
1q5n SODAT t KADOT AUTIOITUNEET TALOT 1570-95 Pitktiviha e1i 25 v Venaij tin sota 1600 1650 1700 1597-98 Nuijasota L6L7-29 BaJ-t ian j a Puolan sodat 1630-48 30 v sota 1643-45 Tanskan sota rb5b-f,d, Venrij An sota 16s7-58Tanskan sota 1674-78 Tanskan ja Saksan sota 1700-21 Suuri Pohjan sota 1713-21 Isoviha L74L-43 Pikkuviha 1600-04, suuret olkivuodet, hallat, sateet 1635 Perttulin hallat 1657 Laurin hallat 1,664-69 katovuosia 1695-98 Suuret kuolon vuodet 1743 paha katovuosj- K6t-li Lampu, Ruokonen, Kupi-, Kokki Keso Holvasti,Kolli Junkkari, Peukunen, Hempura, Partola, Juopo, Lampu, Keso RekoIa, Kiikkinen Ruokonen, Junkkari, Kupi, Korpi, Kovapeit! Utukka, Kupi Utukka, Kiikkinen, Keso, Korpi Laalahti, Holvasti, Kokkj-, Junkkari, peu kunen, Martt il-a, Utukka, Hempura Kiikkinen, Ruokonen, PartoIa, Nattari 1750 I757-62 Pommerin sota 1761 karjarutto 300 nautaa ja 30 ihmistai kuoli 1788-90 Kustaa sota III: n 1783 katovuosi- r800 I808-09 Suomen JU LO 185 0 1867-68 katovuodet 28
sa niite o1i toiselle kymmenelle. Jos sitten kdiinnetddn katse esipolviin pdin, niin Korvelle tuli 1800-1uvu11a ainakin talojen isdntdvden osalta e1 inikri lyheni 168I i sdnndk s i Aitoniemestd, syysta tai toisesta huomattavasti. niihtdvdsti sen alkuperslstd Loiman Vanhat suvut alkoivat sammua. sukua oleva Yr jii Heiki.npoika, 1860-1uvun katovuosien aikana jonka perilllsid tunnetaan vieldkin Aitolahdella. Heitd ovat tai kohta sen idlkeen kuoli Aito- 1ahde11a erityisen runsaasti Lintuniemet, Lamput, Ruokoset talojen halrijoira. Kupi11a, ja Tiikot. Saman Aitoniemen osti Ruokosella, Laalahdessa ja Korvell-a kuoli molemmat aviopuolisot, Juva MessukyldstS, jonka kotijuu- Loiman suvulta Matti Martinpoika Peukusella, Rekolassa ja molemmissa Mikkoloissa isdntd sekd Lampul- joihin eli vuoteen 1540 saakka. ret tunnetaan ensirnmiiisiin maakir- La, Marttilassa ja Kovapeieillei Hiinen pojantyttiirensii, Susanna, enanta. Monet heistd a1le 50- tuli emdnndksi Palon Rekolaan, vuotiaina 411e 40-vuotiaana jonka kautta sukua on tdnd pziivdnd kuolleita isdntiei ja embntid mn. Lampu1la, Laalahdessa, Utukalo1i lyhyend ajanjaksona 24, Vuosisadan l,oppupuoliskolla pieneni jdrven Teivaalassa. Samaa Juvan 1a, Ruokosella, Korvella ja Yle- myiis lapsiluku taloissa dramaattisesti. Yhe useammassa talossa 1ahde11e tulleita,on myiis nykyinen sukua, vaikkakin myiihemmin Aitoon vain 1-2 lasta ja tdmd tletysti Nattarin suku. osaltaan vaikutti sukuomlstuksen Nurmin Kovapddltd muutti I67 I p d d t t y m i s t i h e y t e e n. iki-vanhaan Antilan sukuun kuulunut Vuosisadan j6lkirnmeiisen puo11skon aikana jopa 70 % alueen ta- 1e. Hdnen jiilkeldisiiidn ei tunne- isdntd Frans Tuomaanpoika Kii11i1- loista myytiin entlsen suvun tusti ole endd Aito1ahde1la, onistuksesta uusille tu1okkai1le. mutta Kangasalla ja Kurussa heitd Niiistd useat ovat saaneet omistuksensa vakiinnutettua entistd myds Ketaralla vuoteen 1826 ja tunnetaan. Antilan sukua oli kantaviiestdd paremmin. myiis site kautta lienee lciydettdvissb jdkipolvia ndi11e Aitolahden Aitolahdella on sentddn viel?i I 1 vanhaa kantatl-1aa, jotka ovat ensimmdisille asutta ii1 1e. o11eet saman suvun hallussa y1i 100 vuotta, vaikka ne eiviit o1ekaan kaikki endd tdysitehoisessa Talohistoriat viljelyksess6. Kulkas on o11ut Maatalouspolitiikan professori nykysuvulla tuntemattoman ajanjakson, mutta ainakin vuodesta 1540 maatiloilla viljelijeit tulevat K. U. Pihkala on sanonut, ette ja lisdksi se on edelleen hyvin ja menevdt, mut.ta maa pysyy elonlshteend sukupolvi-11e sukupolvien elinkelpoinen maatl1a. Vanhasta Mj-kkolasta lohkottu Pihlajamdki perdsts. Ei o1e niinkddn tdrkedtd, on o11ut mikkolalaisilla 374 kuka maata viljelee, vaan ette vuotta, Lampu y1i 300 vuotta sitd viljelliiiin hyvin ja sitd ja Ruokonen ainaki.n isostavihasta arvosletaan. Meiddn sukututkijoiden selvitystyij kohdj-stuu useimmi- alkaen. Utukkakin piidsee y1i 20O vuoden, kun laskemme ajan ten tilojen asujiin, rnutta toivottavasti siind ohessa kiinnitetiisn siitd, kun Liliukset tulivar Hempuraan. 1800-1uvun tulokkaita entistii enemmdn huomiota mycis on Laalahdessa, Korve11a, Kovaja Nattarissa. kantavanhemmat ovat asuneet ja niihin taloihin, torppiin ja piid116, Junkkarilla, Kupilla miikitupiin, massa itsekunkin Marttilassa ja Ketaralla ha1- elantonsa hankkineet. Mybs niiden litsi sama suku maakirjojen alusta historia, perustami-nen, raivaus, pitkdlle 1800-1uvu11e ja y1i maanluonto, isojako, pinta-alamuutokset ja jopa rappio ja heividmi- 2OO vuoden saman suvun kausia o1i myijs Rekolassa, Kii 11i 11e nen ovat osaltaan kiehtovaa histotiaa, arvonaailma sindnsd. ja Juopol1a. 29
Kun olen kerdnnyt isdntdluetteloita perheenjdsenineen Aitolahden kantatiloilta, olen samalla koonnut liiytdrniidni tietoa talohistorioista ia taltioinrrt np vhdeksi kokonaisuudeksi. KIIKKINEN. Alunperin Kiikkinen o1i Hirvenniemen taloista vaurain. Vuoden I57 I hopeaveroluettelossa sen arvo o1i I47 mk, kun muista taloista vain Junkkari piieisi yli 100 markan. Vuosikyrnmenien saatossa tdrnd vauraus kuitenkin vahitellen aleni - 1600-1uvun 1oppupuo1e11a Ruotsi-Suonen sotavdkilaitos uudi.stettiin ja useampien talojen verot kohdistettiin maksettavaksi suoraan armeijan ylldpitoon. Kiikkinen miiiirzittiin onnettomuudekseen 0tavalan rusthollin augmentiksi. Kun Otavalan ja Hatanpddn ornistajaksi v. 1758 tuli maaherra Hans H. Boije, hdn alkoi jdrestelmdllisesti lunastamaan sukuoikeutensa menettdneiden augmenttiensa onistusoikeuksia itselleen niiden verordsteists. Neiin tuli Kiikkisen omista jista lampuotivil jeli jtiitai. Aitolahdella Kiikkisen lisdksi Hatanpddn omistukseen siirtyi samalla tavalla myijs K6111, Korpi, Ketara ja Kangas-Mikko1a. Kiikklsen vanha vauraus ei pelastanut sitdkddn autioitumiselta. 1600-1uvun puolivalissii maakirjoista lciytyy jo merkintiijd siitd ja sukuyhteyskin katkeilee. Kesken suurten ndlkdvuosien v.1696 siirtyi talo Erkki Ristonpojalle, j^-r.^ ---I... -i+rcn vii ieli t-a163 JUrrnd DuNu DaLLclr vlf-jsfr Lof' ensin kruununtilana ja sitten Hatanpddn lampuotina 1800-1uvu11e saakka. Hiintii seurasi Laalahden Kustaa, jonka jelkelriisten ha11ussa Kiikkinen o1i vuosisadan loppupuo1e11e saakka. Vuonna 1754 o1i Hatanpdd ostanut Laalahdelta t511e kuuluvan osan Tiikonniened. Isossajaossa siitd muodostettiin erikoinen, 2/3 Kiikkiselle ia I /3 Kij11111e kuuluva Tiikonniemen torppa, joka sai oman metsdsaran Laalahden -^ i^1 I ^ T----r rdjdf Ld. twlplj< o1 i kuitenkin lujasti Hatanpiidn johdettavissa ja kun kartanon torpantarkastus- kirjaan tuli v. I 838 merkintd, ettii Tiikonniemen torppari vain kalasteli laininlyiiden torpan neltnia vaihdctt j in Sinne uusi miehitys Kiikkisen vdvystd ja tytteresta. Heidiin sukuansa asuu vieliikin Tiikko-nimisinii Aitolahde11a. fsossajaossa Kiikklnen sai 223 ha ja osuuden Tiikonniemeen. Sen metsdsarka sijoittui Ndsijdrven rantaan. Kun HatanpiiZin Fredrik Idman tarvitsi vuosisadan vaihteessa sisarosuuksiensa naksaniseen paljon rahaa, hdn luopui Aitolahdella olevista omistuksistaan. Tdssd yhteydessd alkoi syntyd sittemnin niin runsas huvila-asutus Aitolahden rannoil- 1e. Idman my i palstoja kauppias Sumeliukselle, tehtailija Bjdrkel- 1i11e, kasiidrl Sma1eni11e, tohtori Ah1manni11e, valokuvaaja Rasmusseni11e ja kaupppias Strandille yhteensd y1i 20.000 markalla, suur inman t on t in o1 1e s sa j opa 7,5 ha. Tilkonniernen osti Jdrvensivun lsdntd Heikki Ahlgren 5.000 markalla ja loput Kiikkistd ja Kctllie pormestari Schreck 53.800 marka11a. Lopuksi Kiikkinen pddtyi seurakunnan haltuun r p rustettavan Pappilan tarpeisiin. Pddrakennuksesta tuli Pappila ja vaentuvasta uuden Kiikkisen pddrakennus. 0sa naista, n. 50 ha, nimlttain nyytj-in kirkkotontilla oileen myllytuvan haltijalle Kustaa Kante11i11e. KdLtI. K6111, Junkkari ja Lampu muodostivat varsinaisen, sarkajaossa olevan Hirvenniemen kylsryhmdn, joka sijaitsi Ndsijdrven rannassa nvkv-junkkarin kohdal1a. Isonjaon toimituksessa La rnp u siirrettiin suhteellisen etbiille vanhasta tontistaan ja Junkkarlnkin rakennuspaikka nousi joskus mden har ja11e, vain Kijllin jdiidessd aluperdiselle ryhmiikyliin paika 11e. Kijllin vanhin tunnettu omistaja o1i Nuutti Kii11i, mutta todenndkciisesti se on alunperln naapureittensa kanssa muodostanut Gammal-suvu11e kuuluneen Hirverr- 30
:ry.k:l I eirvi- t l i +^- I ^-l nrlurrfellll o vaha- -,-!so-lumoj \-J a..9'kupi Tervaj arvi Korpi Ruokonen Keso.$, Laalaht i 9, Nais i j eirvi Kii Junkkari l_ri AITOLAHDEN TALOJEN JA TIESTON SIJAINTI 17OO-LUVUN PUOLIVALIS- SA, ENNEN ISOAJAKoA, KUNINKAAN- KARTASTON MUKAISESTI,4 Nas i- j arvi Pylsy t&;";-i a...." :13. Y* [: i I' " " >.-e's.^;;;t:. 2 -t*ot {' tttntb'... g lrax.ra -.".- lhurman kouru 4l^",^ Ai-tovuori 31 AITOLAHDEN TALOT JA TIEYHTEYDET
NYKYISEN HALTIJASUVUN OMISTUSAIKOJA AITOLAHDEN TALOISSJT KULKAS VUODESTA 1540 453 VUOTTA MIKKOLA,/ P I HLAJAMAK I il 1519 374 LAMPU il 1581 312 RUOKONEN n 1724 269 UTUKKA/ HEMPURA il 1785 201 LAALAHTI il 1835 158 KORPI il 1855 138 KOVAPAA tr 1871 t22 JUNKKARI KUP T NATTARI,, L87 4 n 18?8 n 1889 119 115 104 SAMAN SUVUN PITKiAIKAISIA OMISTUSKAUSIA MARTTILA vl',osina 1540-1874 307 VUOTTA KETARA il 1540-1825 285 It REKOLA " 1669-1915 246 lt K6LL I 1"671-1878 2L7 tl JUOPO 1543-1857 214 tl PEUKUNEN L't22-19I3 191 il KESO 1679-1861 tb2 It AITONIEMI 1698-r877 L79 tl JUNKKARI L7 22-187 4 152 It LAALAHTI 1540-15?9 139 tl
niemen talon. Kci111 o1i kyldn pienin talo ja alkuvuosinaan sen eldmd o1i vaivafloista. 0rnistajat vaihtuivat siel1d usein, s o11 vd1i116 autiona ja vd1i11a sitd vijjejtjin Kilkkiselte kiisln. Kuitenkin, kun talo v. 167 I silrtyi vanhaa, nurmilaista Antilan sukua olevan Frans Kovapddn haltuun, omistus vaki j ntui y-[i 200 vuodeksi, a] uksi itsendisinei tilallisina sitternmin Hatanpdein lampuoteina. Kctllin t11an historia liirry Il-F^-^;H^ -i^11^ t..i^^+;.,l!^ nalanpaan aja_l-la rujastt ynfeen Kiikkisen historian kanssa ja siltd osin se on jo y11d kerrottu. Lopuksi Schreckin ja Ericksonin jdlkeen se piidtyi Junkkarille, mutta itsendist yi uudelleen Junkkarin perinncinjuo"". 1930-1uvu11a. Kcjl lin pjnta-alaksi Lul i isonjaon jdlkeen l4i ha, josta peltoa 5 ha ia niittvih t ha. LAI.{PU. Larnpun ja Junkkarin varhaishistoriat nivoutuvat lujasti yhteen. Vanhimmissa maakirjoissa ei Larnpulle malnita lainkaan nimed, vain asukkaita sekd omistajana Messukyldn kirkkoherra Severinus Matthei. Hdnen sanotaan saaneen tilat isdnsii perintijne, isdn, joka o1i Pirkkalan kirkkoherra Matthei Philippu. Messukyldn lautarniehend mainitaan 1510 Philipus Gammal ja ensimmdisissd rnaakirjoissa Larnpun vil ipli ii'iina cqiinlvv Mafti Ja Tapani Vilpunpojat sekri Junkkaril- 1a Heikki Vilpunpoika. Lampu o1i aina vuoteen 1675 asti maakir ioissa kirkkoherra Severlnuksen irrrlj>>d, -i-;--x,,-it.t.^ vdfknd hiin o11kin jo alemmin kuo11ut. Lampua viljeli kirkkoherran sukulaiset vuokraajina ja siitd talo lienee saanut nimensd, lampuoti - Landbo - Lampu. Sukuyhteytte Larnpun ja Junkkarin vri1i11d kuvaa sekin, ette aina, kun talonpitdjd talosta puuttui, tuli sellainen Junkkarilta Lampulle tai pdinvastoin. Vuonna 1681 Lampun otti autios- La Perttu Sipinpoika, jonka suku sitd vielskin onistaa. Perttu jiitti j51kipo1vi11een varmaankin keskitasoa paremmat geenit, koska suvussa tavataan hyvin paljon t a v a n o m a i s e s t a t a 1 o n p o i k a i s e 1 d m d s - ta poikkeavla elinkaaria. Lampu lunastettiin sukutilaksi Altolahde11a ensimmeisten -ioukossa v. 1759. Sotavuonna 1B0B Lampulle tuli vdvynd isdnndksi Heikki Peukunen Sorilasta. Tdm:i Heikki o1i monin tavoin aikalaisiaan ede11d. Hdn 'l-,, ^-;^- ^li l,,l-,, :^ l.; -;^if,. o_l-l _LaULamtes, luku- Ja KrrJoILustaitoinen ja toimi siten esim. kauppa- ja perunkirjojen laatijana paikkakunnalla. Hiin varusti 1apsensa hyvin maailma11e. Vanhin poika Heikki Ahlgren koulutettiin papiksi ja hdnestd tuli Paimion rovasti ja hdnen kaksj tytertaen avioitui Procope-sukuun, Matista tuli Teiskon Y1i-Korpulan isdntd ja talonpoikaissejiidyn valtiopiiiviimies. Nuorin poika Kustaa toimi pruukin tyiinjohtajana Tampereella. Talonpitoa jatkoi Juuse Heikinpoika vairnonsa Serafia Maria Liliuksen kanssa, joka toi taloon Liliusten vanhat sukujuuret. Heiddn lapslstaan Heikki otti setdnsd rnukaan nimekseen Ahlgren ja hein piiiityi Jdrvensivun rusthollariksi ja hdnen lapsenlapsiaan ovat mm. Martti, Heikki ja Jaakko Haavio. 1930-1uvun pulakautena joutui Lampukin lukuisten nuiden maatilojen tapaan vaikeuksiin velkojen ia takarsten takia. Tilaa ei kuitenkaan menetetty suvulta, koska sen lunasti isdnndn sisarenpoika, insiniitiri Unto Kivikuru. Lampun pinta-ala o1i 1930 220 ha, josta peltoa 37 ha. Nyttenmin se on siitii huomattavasti nipnonl-\rnrrf JUNKKARI. Junkkarifla on o1lurvanhimmj ssa yhteyksj ssd nimend my6s Vilppula ja Kekke. Junkkarin esihistoria on kerrottu ede11d Lampun yhteydesse, mainittakoon kuitenkin, ette se o1i harvinaisen usein autiona. Vuonna 1663 slitd frrli qof i'l ean n^ll.l.^+jl^ l^ -:' raikkatf _La Ja naan jatkui isoonvihaan saakka. Isostavlhasta alkaen Junkkaria on pitdnyt vain kaksi sukua. Vanhimnasta suvusta voisi mainita 33
ereniehene tunnetun Heikki Juhonpojan 1800-1uvun alkupuolelta, jonka saalislista kdsitti mm. 4 karhua, suden, 60 kettua, 6 nddtdd ja 2 hirveii. Hdnen pojanpoikansa Heikki Fredman luopui koti.tilastaan ja muutti Tampereel- 1e maalari- ja lasimestarlksi. Heikin tytteret kuitenkin palasivat aikanaan Aitolahdelle ja heistd tuli emdnniit Lamoulle ja Laalahteen. Kangasalta aluksi Keson vuokraajaksi tu11ut Kustaa Juhonpoika osti v. I87 4 Junkkarin. Hiinen pojanpoikansa eversti Eero Kivelei tunnetaan pirkanmaalalsena sotilaana ja paikallispoliitikkona ja tiimdn pojat valtiosihteeri Juhani Kivel5 ja puoluesihteeri Pekka Kiveld rneiddn aikamme valtakunnantason vaikuttajina. Vuonna 1923 liitettiin Kii11i Junkkariin, mutta seuraavassa sukupolvenvaihdoksessa se jdlleen itsendistyi,. Junkkarilla o1i aikoinaan mytis talon oman pojan perustama Klasilan torppa, josta sittemmin muodostui Klasilan kyldnd tunnettu mdkitupa-a1ue. Isossajaossa sa1 Junkka r i tiluksia noin 2OO ha. Vuonna 1930 o1i talon koko, Kij11i mukaanlukien, 273 ha, josta peltoa 31 ha KESO. Isojakoa suoritettaessa jakokunnan metset jaettiin talojen verolukujen suhteessa. KylSssd oli o11ut milloin Kiikkinen, milloin Ruokonen suuri n, mutea kun jaon pohjaksi Keson vaatimuksesta vai-hdettiin v. 1707 maakirjan uudet veroluvut, saikin Keso suurimmat tilukset. Sen osuus o1i noin 300 ha, joka rnddrd s?ii1yi tdl1e vuosisadalle saakka. Lnslmmalsassa rnaakirjoissa Kesolla o1i tavaton meidrd omistajia, Sarkkeja, Pussuja, Kesoja ja Praskeja. Talon sai kuitenkin v. 1569 naapuritalon Matti Ruokonen, joka nuodosti siitd ratsuti- 1an. Ratsumiehend o1i hdnen poikansa Erkki, joka oli mukana nm. nuijasodassa Antti Laurinpojan lippueessa talonpoikaiskapinaa kukistamassa 34 Pysyvdd ratsutilaa ei Kesosta kuitenkaan tu11ut, vaan sekin vaipui ajoittain pitkdksi aikaa autiotilaksi. E15md vakiintui slellii uudelleen, kun v. 1679 sen otti autiosta Juuse Simonpolka ja hdnen perillisensii viljelivdt site liki kaksisataa vuotta e1i kuusi sukupolvea. Se, etta Keso oli kyldn suurin ta1o, ndkyi myds solmituista avioliitoista. Emdntid taloon tuli Laalahdesta, Kulkkilasta, Iso-Kartanosta ja Ruokoselta sekd vevy LaalahdesLa ja tytterie avioitui Junkkarille, Muotialaan, Peukuselle, VdrmdldAn, Va11i11e ja Juva11e. Vdvyjen joukosta tapaamme myiis kersantin, rddtdlin ja suutarin. Vuonna 1861 kuolivat Keson Heikki ja hiinen vaimonsa Ruokosen Johanna, nolennat pienen ajan si-sd11d, jdttiien jdlkeensd viisi pientd 1asta. Talo rnyytiin holhoojlen toimesta. Kaksi lapsista, seminaarioppilas Kaarlo Nieninen ja postiljooni Lindfors hakivat mydhemmin kaupan purkua sukuunlunastamisoikeuteen vedoten, mutta turhaan. Li.ndforsin poika, insinticiri Ka11e Niinikoski toimi kauan Tampereen kaupungin teknisend kaupunginjohlajana. Holhoojilta talon osti Kuhmalahdelta muuttava Emil Keso, joka ajan tavoista poiketen kustansi lapsilleen kunnon koulutuksen. Pojista Emil o1i Teknillisen korkeakoulun lsmpiiopin opettaja ja rnm. Eduskuntatalon LVI-suunnitteli ja, Lauri o1i insind'ciri ja agronomi, toimien maamme salaojituksen uranuurtajana, Huugo o1i hammasl6dkdri, Uuno tuomari ja tytldret opettajia. Nytternmin Keso on Tarnpereen kaupungin omistuksessa. RUOKONEN. Ruokosen nirnen alkuperdinen kirjoitusasu vaihteli muotojen Rokois, Rokosten, Rdkijinen, RSkoinen vd1i11d ja vasta v. 1620 esiintyy muodossa Ruokonen. Nimistijn perusteella on arveltu, ette talon ensimmdiset asukkaat ovat o11eet Leinolan Rdkkeel te.
Talo o1i aluksl veroluvultaan Hirvenniemen suurin, 3,5 dyr15 eli 7 skurua, rnutta jo vuoden 1,57I hopeaveroluettelossa Ruokonen nt i ni ti iin L;yhimpiii 44 markan omaisuudellaan. Silti tzind aikana o1i Markku Ruokonen arvostetussa lautarniehen toimessa. Vuonna 1658 Ruokosen otti autiosta Matti Pekanpoika Vaininen, joka o1i joutunut ldhtemridn talostaan Tanmerkoskella Derustertavan sdterikartanon tie1r5. Vainisen talo o1i ol1ut ratsutila ja niin tehtij n Ruokosestakin ratsastila Laalahden asemasta. Ehkeipei Laalahti valitri p:iuitcikseste ja voitti, koska kolrnen vuoden paaste se o1i saanut asemansa takaisin ja Ruokosesta tuli Y1e- Satakunnan komppanj an upseerin palkkaukseen veronsa maksava talo ja rnydhemmin se mainitaan sanotun komppanian trumpetistin hevostilana. Seuraava isdntd Sven Mikonpoika lienee ldhtijisin Kurun Pohjankapeesta. Svenjltd tunnelaan vi isi poikaa ja pojanpoikia, rnutta he hdvisivrit kaikki suuren Pohjan sodan ja isonvihan pycirtelsiin, e11ei sitten isonvihan jdlkeen isdnndksi ilmestynyt I 7-vuotias Juho Heikinpoika o11ut Svenin pojanpoikia. Juho Heikinpojan jslkeldlset ovat siitd asti viljelleet Ruokosta. Juhon pojanpoika, myiis Juho nimeltddn, lunasti talon sukutilaksi 15 rilkintaalerin hinnasta ja myi sen kohta Lampun Erkille 333 riiklntaalerlsta ja ehdol1a, etta Erkki nai rnyyjdn sisarerr, ettei talo joudu pois suvusla. Erkkl ja hdnen poikansa Juuse Ja pojanpoikansa Juho-Kustaa ofivat perunkirjojen mukaan vaurasta vdkeii, jotka toimivat mycis rahanlainaaj ina. Tdmd vauraus katosi Juho-Kustaan jdlkeen 10 vuodessa peeosin perintijosuuksien lunastamiseen. Kun vaarini vuonna 1871 aloitti 19-vuotiaana talonpidon, o1i hdnelld isossa talossa yksi hevonen, yksi lehm:i ja aivan viilttiimeittdmimmdt tydveilineet sekd apunaan yksi renki, talossa, jonka tijihln aiemnin o1i tarvittu yli I 0-henkinen mieh i tys. Vaarini onneksi alkoi noina aikoina kysyntiiii puutavaralle ja Ruokosella o1i runsaasti seesttjmetsid. Hiin selvisi pdlkdhdsr;;n lrrnacri I4attlIan Lorpankjn takaisin taloon ja aloitti laajamittaisen tilan rakennusten uusimisen. Kun tilaan vield 1920 ostettiin Jdrvensivulta Tiikon torpan metsdt, nousi sen pinta-a1a 266 hehtaariin, josta peltoa o1i 38 ha. AITONIEMI. Altoniemen talon hisroria juontaa jonnekin 1400-1uvun puolivdliin, jolloin sinne tuli asukas niihtzivdsti Takahuhdin Loimalta. Talon voi mainita o11een suhteellisen vauras. Sen historia ei tunne autioitumista ja se sdilytti ainoana Aitolahden talona sukuoikeutensa mycis 1600- ja 1700-lukujen vaikeina aikoina. Vuonna L622 is?innrjksi tu11eerr, niihtdvdsti sanaa Loirnan sukua olevan, Niilo Matinpojan, jiilkeleiisid siirtyi myiihemrnin Sorilan Korvelle ja heitd on viel:ikin Aito1ahdel1a, alnakin Lintuniernes-' ^x Ai toniemeen tu1 i i sdnndk s i 1698 Messukyldn Juvan rusthollln poika Matti Martinpoika ja h6nen jrilkeleisensd vi ljelivdt tilaa liki 2OO vuotta, tosin vuodesra I763 kahtia veljesren kesken jaettuna. Vanhin veli Juho sai Alasen, jonka talouskeskus rakennettiin 15he11e Ndsijeirven rantaa ja tunnetaan nykyisin Erkkilzind. Nuorempi veli Matti sai vanhan talouskeskuksen e11 Ylisen. YlisestH ittvalaisef lrronrrirz6l v. 1845 ja Alasesta v. 1877. Mo I emma t puoliskot joutuivat Kupin torpasta itsendiseksi taloksi muodostuneelle Pieti1ri11e, jonka talouskeskus silrrettij"n Ylisen tonti11e. Tiimiin jslkeen alkoi Aitoniemen alamiiki. Ensin se o1i kurulaisella ^^L^"Lrj:l1r DdlroJrrLrurfd, ^'ften si_-_ siifh' nfrlrs- tettiin Aitoni'emi 0y. Eikd pysyvdai sukuomistusta o1e siellei juuri ol1ut sen jdlkeen. Lukuisat eri 35
omistajat ovat vehitellen myyneet r^1^- ril..l.^^+ ^-its,,i^^^!i ^ La.LOn tlruksef., err Ly-LSest I sen rannat, pala pa1a1ta. Aitoniemen monisatahehtaarinen o1i viel2i v. 1930 23O ha:n suuruinen, vuonna 1964 eneid 67 ha. 0sa tiistii pinta-a1a kadosta muodostuu talon lukuisten torppien itsendistymisesta. Torppia ofjval Iintrrniomi Prr'lcrr14 Forn l a Vuorenmaa, Rantala ja torppa eii Ko i vunj emi. N i ernen KUPI. Kupin 2 dyrin talo o1i yhteisesse vainioaitauksessa Aitoniemen kanssa, ja metsdn osalta se kuulul Hirvenniemen kyldyhteiscicjn. Isonjaon toimituksessa tastd aiheutui monenlaista sekaannusta ja riltoja, jotka lopuksi ratkeslvat vasta maaoikeuden kdsittelyssd. Kupin perustaja on myds tu11ut Takahuhdista, koska ensimm:iinen tunnettu isiintii on Juho Harra. Liikanimind mainitaan mycis Kauppi ja Kupi, joka viimeksimainittu sitten jiiikin talon nimeksi. Kupin talouskeskus on edelleen ikivanhalla tontillaan. Tie Kupil- 1e ja edelleen Aitonierneen kulki metsien halki Kiikkiselta kdsin. Vasta 1800-1uvun 1oppupuo1e11a tehtiin narfmni tie Lintuniemen kautta Korvenvuoreen, Teiskon vanhalle maantielle. Kup i oi i 1600-l uvun hyvin heikko ta1o. Veronmaksukyvytdn se o1i ainakin 60 vuoden ajan ja siitd osan aivan asumattomanakin. Pa1 ion ei talon vauraus kohentunut 1700-1uvu11akaan. Omistajat vaihtuivat useasti. 1800-1uvun 1oppupuo1e11a Kupin osti virtolainen Frans Pirttinieri, joka aikanaan talonpidosta luopuessaan jakoi Kupin tasan kaikille 9 lapselleen. Nijistii osisla i?ii idl ielle it scna'sinei tiloina Kupi, Keskinen, Heikkild, Savio ja Kotiranta, joista osa on edel-1een pirstoutunut pienem- --ji^ Prrtr ^^ji^ udrrrt t "ersinkin vo rant.oien osalta. LAALAHTI. Laalahden kyliissii o1i alunperln kaksi ta1oa, jotka sitten 1600-1uvu11a vhdistettirn 36 yhdeksi tilaksi. Molempien puoliskojen i sdnndt olivat seppid ja niiistii Heikki-seppd o1i v. 1571 hopeaveroluettelon mukaan Aitolahden varakkain mies. Hiinellai o1i kar jaa yii..20 nautayksikkcie, erdmaaornistus Ahtarissd ja yhteensd omaisuutt a 260 rnk. Laalahden osat yhdistl vuonna 1635 Heikki Mikonpoika ja silloin tdmdn koko manttaalin talon vuotuinen kylvii o1i 6 tynnyrinalaa e1i noin 3 ha. Molemmat puoliskot olivat ratsutiloja ja niistd o1i kummastakin, kuten myds Kulkkaalta ja Nattarista, mies 30-vuotisessa sodassa hakkapelittana Torsten StAhlhansken joukoissa. Aluksi ratsumiehene toimi talon isdntd itse tai joku pojista, mutta 1640-1uvu1ta alkaen teih6n vaaralliseen toirreen hankittiin palkkamies. Laalahti o1i tdrnbn alkusuvun hallussa aina vuoteen 1684, jo1- loin talon koko miesveen kuoltua leskiemdntd myi sen 500 kuparitaa- -Ierista Teivaalan Birkmanneille. Talonpoikaiseen omistukseen rustholli palautui v. 77OI, mutta tiirndkiiiin suku ei omistajana vakiintunut. Laalahdessa onlstus siirtyi leskiemdnndn Sofia Sipintyttaren 2. avloliitosta o1eva11e l-vttarellc Kirst illc ia Ju hanen! miehelleen Erkkl Jaakonpojalle. Heidiin lapsistaan tuli isdnnzit Laalahteen, Kesoon, Kiikkiselle, Kokille ja Lintulan torppaan, sekd emdnndt Viialan rustholliin ja Kangasalan Kurun Heikkilddn ja Heponiemen Laurilaan. Laalahti vaihtoi j511een omistaiaa LoJuu v- 1835 i^ Ja ^^'^i^ vdldjd ^rr uar r..ho uu Mikkola Kdmmenniemestd. Nykyiset omistajat ovat hdnen viidennen polven jrilkeliiisi2iein. Kaidnnettdessd katse Laalahden nykypdivdstd esipolviin pdin, niin sielta tavataan rnerkittdvd m?idrzi vanhoja pirkanmaalaisia sukuja. Enimmdt Kulkkaan kautta, josta o1i Laalahteen tu11ut emente, mutta nlitij on mycis Aitolahden entlset Junkkarin, Keson ja Rekolan suvut, Messukyldn Turtolat ja Kangasalan Siurolat seka Parvelat ia tietvsti
Teiskon Mikkolat. Laalahden pitkdaikainen omistaja ja vdvy, professori Rurik Pihkala o1i Gummerus-sukua ja aivan keskeislmpid maatalousalan vaikuttajia maassamme. Hdnen merkityksensd o1i keskeinen mycis Aitolahden itseniiisen kunnan ja kuu d enn e smi eh i n?i ja seurakunnan nuodostamlsessa ja hdn oli rnycis Aitolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja liki koko sen tolminta-ajan. Laalahden perinteinen pintaa1a o1i 365 ha, josta 60 ha pe1- toa. Nykyisin on Laalahtikin jaettu perlllisten kesken useaan osaan ja niiste osista on merkittdvd mddrd myyty Tampereen kaupungi11e. Kuitenkin on myijnnetteve, etta kantatlla toimii edelleen elinvoimaisena maatilana. KULKAS. Kulkas on Aitolahden maatiloista ainoa, joka tiettevasti on o1lut saman suvun omi-stuksessa niin kauan kun luettavaa asiaklrja-aineistoa liiytyy. Talo oli aluksi kahtena eri tilana, joista toista viljeli veljekset Matti ja Heikki ja toinen hankittiin Peukusta omistavalta Juudaksen suvulta kolmannelle ve1 ie11e u-lav11te. HoDeaveroluettelossa Matti Kulkas o1i liki Laalahden Heikin verotnen rikkaudessa, 230 markan suuruisella omaisuudellaan. Hdne116 o1i rnyiis erdmaaornistus Pihlajavedelld. Kulkkaan ensimmiiinen varmasti tunnettu isdntd, Erkkl, rnainitaan maakirjassa nimi115 Sorri, Long, Langli ja vuodesta 1553 Kulkas. Longeja tunnetaan Sorllassa jo vuodelta I433 ja Sorreja liki samalta ajalta, jolloin 01avi Sorri o1i rnaakunnan suurimpia eriiomi-sta jia. 01ipa sitten kysymys Sorreista tai Longeista on kuitenki,n oletettavaa, ette Kulkasta on asunut sama suku yli 500 vuoden ajan. Talot yhdisti v. 1638 Juho Mikonpoika Kulkas. Kulkkaan isdnn2it olivat lautamiehid rnonien sukupolvien ajan ja talo o1i myijs vuoteen 1681 ratsutila. Lautamiehet Yrjri Juhonpoika ja Yrjii Yrjiinpoika tunnettiin myds ahkerina omakohtaisina kiird iiiitsijiiind. Vaikka Kulkas menettikin ratsutila-arvonsa ruotuvdkilaitoksen perustamisen yhteydessei, toimivat sen isdnndt edelleenkin yhteiskunnan luottotehtdvissd lautamiehinii polvesta polveen. 1800-1uvun puolivdli,n jdlkeen o1i Mattl Matinpoika Kulkas talonpoikaissdddyn valtiopdiviiedustajana ja Messukyldn ensimmdisend kuntakokouksen esimiehenii. Matin kuoltua a1le 50-vuotiaana oli pitkei sukuyhteys Kulkkaan osalta kuin hiuskarvan varassa. Hiinen lapsistaan jii i eloon vain Sddksmdelld aviossa oleva Lytdr, Aleksandra, j onka tytterefle Iina Reko1a11e talo siirtyi. Kulkkaalla on perinteisesti o11ut vdhdn poikia, hyvii, kun isdnndksi on yksi saatu. TyttiiriS on suvusta sen sijaan rlittdnyt runsaasti emdnniksi ympdristijijn. Niite tiedeteen menneen mm. Jdrvenslvulle, Nattarille, Ketaralle, Laalahteen, Ruokoselle, Teiskon Kivirantaan, Mikkolaan sekd Kangasalan Heikkileiein ja Sddksmden Ikkalaan. Kulkas on Utukan ohe11a toinen Aitolahden taloista, jo1la tunnetaan sukujuuret aina keskiajan sddty-yhtej.skuntaan asti. Edellrimainitun valtiopslvdmies Matin eiti o1i Kangasalan Kurunkyldn Heikkil6std. Tdmiin didinpuoleinen suku o1i Painonkylzin Pastelleja, joiden esipolvista liiytyy nm. Ruuthit, Speitzit, Stjdrnkors- Sdrkilahdet ja edelleen lukuisat keskiajan valtasuvut. Tdmdn Leenan esivanhempia ovat rnyiis monet tunnetut talonpoikaissuvut, kuten esim. Kangasalan Lintulat, Sipiliit ja Rosilat sekii Kuhrnalahden Knaapit ja Hinkkalat. Matti Kulkas osti PalonkylSn Partolan ja Holvastin v. L869, jolloin talon pinta-a1a ylitti 600 ha. Nykyisin se on noln 400 ha, koska ostomaat ovat jdlleen itsendistyneet sukupolven vaihdoksessa. KORPI. Korven suku. j oka tunnet- 37
tiin mycis nimilld Korppi, Korpinen ja Korpelainen, omisti Sorilassa aluksi kahta ta1oa, nimittdin Olavi Korpi kantatilaa ja Lasse Korpi Pekka-nimistzi ti1aa. Pekka yhdistettiin kuitenkin pian paiiti. 1aan. Tdmd alkusuku viljeli Korpea y1i 100 vuotta. Tdnd aikana tila mainitaan kahteenkin otteeseen autioksi, jopa aivan viljelemdttdmeksi. Samanaikaisesti se oli lddnitettynd naahe r r a Patrik Ogelwiesille ja ainakin Airolahde1la ndyttdd si1td, erte liiiinittdminen ja autioiturninen liittyvdt ldheisesti toi siinsa. Korpeen tuli uudet omistajat v. 1680 Aitoniemestli ja luultavimmin he olivat Aitoniemen alkuperbistd Loiman sukua. He viljeliviit Korpea I7O vuotta. Isonvlhan aikana isdntdnd o11ut Yrjij Yrjiinpoika o1i mycis Messukylain siltavouti, mistzi toirnesta hdn sai monesti sakkoja tehtevensd laiminlycinnin takia. Korpikin menetti 1700-1uvu11a itsendisyytensd Hatanpdiille, jo11e se o1i Ogilwen ajoista asti- veronsa maksanut. Vanha suku sdilyi lampuoteina talossa vuoteen 1855, jolloin Teiskon Viltaniemen Markku osti sen Hatanpd51td. Entinen halrijavdki sai ldhted. Tunnetuimmat juurensa tdmii nykyinen Korven suku saa emdntien kautta. Markun vairno o1i Kangasalan Palon kantasukua, seuraava emdntd Amanda Lilius Utukalra i^ Lr-^- '-"-eensd Jd rrdllsll -JdaK Kivirannan Hanna Teiskosta, jonka esipolvet juontuvat mycis Kulkkaalta ja Rekolasta. Tdndpdivdnd on myds entinen 300 hehtaarin Korven talo paloiteltu useaan osaan perlnniinjakojen yhteydessd ja sen vanha talouskeskus on autio ja tyh jii. PEUKUNEN. Peukusen talo kuului Juud ak s en suvu11e. Kuitenkin hei11e jo 1500-1uvun puoliviilissrj ilmestyi sukunimeksi Peukalo eli Peukaloinen ja Peukaloisen muodossa site tavataan talonomistajilla liikanirnend vield isonvi- 3B han jslkeenkin. Juudaksen suku hallitsi Peukusta 150 vuotta aina vuoteen I69I, jolloin tsmdn kruununtilan viljelijiiksi tuli Marttilasta veljekset Juho ja Paavo. NZiistd kuitenkin Juho kohta kuolee ja Paavo joutuu sotaan fnkerinmaalle. Talo autioituu ja saa vasta v. 1722 uuden pysyvdn isdnniin. Sukutilana talo sitten sdilyykin liki 2OO vuotta. Aitolahtilaisuus tiivistyi, kun Peukuselle tuli emiintid mm. Korvelta ja Kesosta ja Heikki Juhonpojasta tuli Lampun isiintd. Erds talon viivyistii o1i nimismies Saloning, joka nycis asui talossa. Suvun kohtaloksi Peukusellakin tuli variraiset kuolemat teimiin vuosisadan alussa. Talo nyytiin Oy Reposaarelle ja pojista vanhin e1i Emil osti Lintuniernen torpan. Pddosa netsiste jai Reposaarel- 1e, mutta 106 ha suuruj-nen lopputila on o11ut Eino Knuutilan, Laalahden ja nyt Tampereen kaupungin omistuksessa. I.{ARTTILA. Marttila o1i Sori1a11e nimensd antaneen Sorrin suvun kantatiloja. Marttilan n amen se on varnaan saanut ensanna1.sen rnaaklrjaisannen Martti Sorrin mukaan. Marttila o1i aluksi Sori- 1an suurin ta1o. Se tunnetaan myds ereomistuksistaan ja ttpikku- Heikkltt Sorri asettui asumaankin talon erdmaalle, Ruoveden V55rin- 1arnme11e, nutta palasi sitten vi1 jelemddn kotitilaansa. Marttilan talo o1i aina 1800- luvun puolivdliln Sorrien ha11ussd r vaikka suvun jatkuvuus o1i. usein kuin veitsen terd11d. Nelkevuosien ja isonvihan ajan talo selvisi vield ihan hyvin, mutta si tten tuli pitkzi kausi, jolloin omistus siirtyi joko viivyjen kautta tai kaupoilla, jossa mydhemmin emdnn6ksi taloon tuli vanhojen sukujen tyttdriii. Vuonna 1753 talo jakaantui kahteen osaan Alaseen ja Yliseen viivy jen kesken. Alaseen viivy tuli Pirkkalasta ja Yliseen Nattari1ta. Nattarin Mlkko ei meinannut millddn kelvata vdvyksi, vaikka hdnet oili pestattu taloon rengik-
si vd1ipuhee11a, ette hdn saa Marian ja puolet tiluksista. Kahdesti Mikko osti kihlat ja kahdesti ne palautettlin hiine11e, koska h?in is?inndn mielestii o1i liiaksi viinaan menevii, Mikko vei asian lopuksi kdriijiin ja lienee voittanut, koska hdnestii tuli kuin tulikin Ylisen isdntii. Talon puoliskot yhdisti v. 183 I Ka11e Matinpoika, jonka vaimo o1i vield vanhaa Marttilan sukua. Seuraavassa polvessa talo siirtyi ensin vdvylle ja sitten tdmiin uudesta. avioliitosta o1eva11e tyttdrelle. Vanhaa Marttilan sukujuurta ei Aitolahdelta enii?i tunneta, mutta tdmdn vij.meisen suvun tytterien lapsia on Junkkarllla ja Kupi11a. Nykyisille onistajille Marttila siirtyi 1930-1uvu11a. Marttila o1i hopeaveroluettelossa Aitolahden k o lmann eks i varakkain ta1o. Se o1i runsaasti y1i 300 hehtaarin suuruinen viineisiin sotavuosiin saakka, kunnes pika-asutus vei osansa ja pintaalaksi jiii 275 ha. UTUKKA. Palon kyleissd sattui v. 1585 suuronnettomuus, koska kaikki kyldn rakennukset paloivat. Tdssd tulipalossa saattoi o11a myiis henkilijvahinko ja, kun samanaikaisesti- vaihtui isiintii ky15n kolmessa talossa. Nimediin ei kyle kuitenkaan saanut taste tapahtumasta, koska jo v. 1540 Utukan isdntd mainitaan nirnelld Heikki Palo e1i Utukka. Sodat ja kadot kohtelivat PalonkylSn taloja muuta Aitolahtea ankarammin 1600-1uvu11a. Siellii ol"ivat autioituniset yleisid ja joka talossa vaihtui onistajasuku useasti. Suurten ndlkdvuosien aikana koko Palon kylii autioitui, Utukka vuosiksi 1698-1704. Vuonna 1760 Utukan osti asuintilakseen Messukyliin pitdjdnapulainen Jakob Wanochius. Tiimdn virkaura ei o11ut kovin hohdokas. Hiin o1i tunnetusti riidanhaluinen ja nyds viinaan rnenevd. Wanochiukset myiviit Utukan v. 1B0B Leinolan Tuomaalan Tuomaalle, joka lehti Hatanpddn lampuodiksi joutuneelta tilaltaan. Myyjiiperhe siirtyi itse Utukan Rauhamden torppaan. Vuonna 1822 Utukka siirtyi Tuonaan pojalta vdvy11e, joka o1i naapuritalon Hempuran omistaja Benjarn Lilius. Talot yhdistettiin ja Liliukset vakiintulvat vahitel- 1en aitolahtilaiseksi Utukan talonpoikaissuvuksi. Tosin Utukan rinnalla kdytetddn heistd mm. kirkonkirjoissa pitkdlle 1800- luvun 1oppupuo1e11e saakka Hempuran liikanimed. Utukan aikaisemmilla omistajil- 1a ei juuri tunneta sukuyhteyksid Aitolahden muihin taloihin, nutta ndi11d Ll1iuksil1a sitdkin enemmiin. Tyttiiriri lehti emdnndksi Lampu11e, Korvelle ja Nurmin Juopolle sekd Juho Hempurasta tuli isiintii Niemi-Mikkolaan. Heiddn kauttaan on Aitolahdella vielskin runsaasti Li 1 iu sten jdlkeldisid. Utukan pinta-a1a o1i vielii v. 1930 25O ha, mutta sen jdlkeen siitd on lohkottu osia eri asutustiloihin. HEMPURA. Vanhin tunnettu Hempuran omistaja e1i Hempurainen tunnettiin myiis nime115 Rahola. Tdmd nimi katosi maakirjasta kuitenkin heti alkuunsa ja ta1o11e vakiintui Hempuran nimi. Alvan aluksi talo oli, kuten muuten muutkln Palonkylein ta1ot, hyvin toineentuleva, mutta kun tultiin hal1aisel1e 1600-luvu11e, kyldn elintaso laski ja Hempurakin autioitui kolmeen eri otteeseen. Isonvihan jdlkeen talonpitdjdnd tapaamme iiikkiisn Simo Matinpo jan. Hdnen sukunsa viljeli Hernpuraa neljdssii polvessa noin 60 vuotta, kunnes vaihtoivat sen Liliusten kanssa Suinulan NikkilZin puoliskoon. Hempuran ostanut Benjan Lilius o1i hovioikeuden auskultantti ja maanjako-oikeuden sihteeri ja hbnen vaimonsa Ulrika, Sarkolan sotilasvirkatalon vu okr aa j an tytdr. Ulrika o1i palveluksessa Messukyldn ruustlnnalla, Maria Thauvonialla, eli Benjamin eidil- 14. Tee11e hei11e syntyi tyter, myds Ulrika v. 1779. Epdsdiityinen 39
avioliitto vaati kuitenkin aikansa pienemmiiksi asutustilaksi. kypsyttelyd ja heldeit vihittiin vasta v. 1782. PARTOLA JA HOLVASTI. Tdssd polvessa Liliuksia pidetti vield sdzityldisinii, 1apsi11a Sorilanjoen ete15puo1e11a, ja Partola ja Holvasti sijaitsevat o1i kotiopettaja ja kirkonkirjoihinkin ne ovat muodostaneet joskus oman tytteret merkittiin mamse- kyldnsai. Mydhernmin ne luettiin leiksi. Saatyldisavioliitot eivdt Palon kylddn ja nyt ne kuuluvat -i kui,tenkaan endd onnistuneet a Sorilaan. Molemmat talot kuuluivat niin he talonpoikaistuivat. Partolan e1i Partojen suvu11e. Talot ovat varmaankin o11eet REKOLA. Rekola o1i aluksi vain al-unalkaen samaa kantatilaa ja 1 iiyrin suuruinen ja Rentto I/2 yhdeksi ne sittemmin taas yhdistyivdt. Partoja tunnettiin jo dyrid. Kummankin veroluku nousi nopeastl ja hopeaveroluettelossakin ennen maakirjojen aikaa luottamusmarkan. kummankin arvo on y1i 100 miesluetteloissa ja Mikko Parto- Aluksi Rekolan isdntii 1a11a o1i erdmaaomistuskin Ruovede1 tunnetaan Simo Siillin?i, Rekola 1d. siitd tuli vasta Simon pojanpojan, Nuijasodan seurauksena kumpikin Reko 0lavinpojan mukaan. Renton talo sai ratsumiehen onistajakseen isdntd o1i Heikki Rentzoi. Hdnen ja Partojen suku hdvisi kyldstd. talonsa katoaa maakirjoista v.1683 Holvastin sai Yrjti Holvasti, ia liitetddn Rekolaan. joka asui Vehmaisissa Holvastin Rek o lank in siiilyminen o1i ratsuti1a11a. Palon Holvasti 1600-1uvu11a vaakalaudalla, koska oli hdnen ai.kanaan pitkie aikoja se o1i parhairnrnillaan 14 vuotta autiona ja aivan asumattomanakin yhtejaksoisesti autlona ja vd1i11ii ja vuoden I697 maakirjassa on a].van asumattomanakin. Talon tyly lause "koko talon vdki kuoli otti autiosta viljelyyn v. 1669 niilkiiiinil, kuten kdvi myds Parto- Yrjii Erkinpoika Rekola ja hdnen 1assa. suvullaan siitd kehkeytyi vehitel- Partola ltiainitettiin puolestaan 1en vahva ja arvostettu ti1a. 0tavalan Tuonas Prydzille ja Tdmdn suvun hallussa Rekola oli se o1i asuttuna hieman naapuriaan y1i 25O vuotta. Suvulle oli ominaista paremmi-n, mutta tavantakaa siellii- suuri lapsiluku, josta kin talonpitdjd vaihtui. Talo usein nuoremm3t pojat jiiivdt lienee o11ut niilkiivuosista isonvihan setdmiehiksi taloon ja ndin myiis pdiittymiseen saakka autiona. edulliseksi ty6voimaksi. Vuonna 1787 Partola ia Holvasti Rekola o1i merki-ttdvd ldhiseutujen yhdistyivdt, kun KOm1ssar].us talonpoikaissukujen keski- Kjellroos osti ne molemmat. Tdrndn piste. Tyttdrien avioliittojen jslkeen tj-1at olivat runsaan kautta suku levisi Mikkolaan puolivuosisataa ssstyldlsomistuksessa, kahteenkin otteeseen, Utukalle, jossa kuitenkin omistajat Junkkarille ja sielte edelleen vaihtuivat tavantakaa. Omista'iia Lampulle ja Laalahteen, Teiskon o 1 ivat maanmittari Pelander, Kulkkilaan ja Kivirantaan, josta najuri Knorring, luutnanti Ekltif, takaisin Korvelle sekd Harjun 0tto Meurman ja kauppias Lindberg. Pispa11e. Emdnt16 saatiin Aitoniemestii, Mikkolasta ja Takahuhdin I.IIKKOLA. Nurmi,n kyliin oletetaan Jussilasta ja yksi poika pdiityi olevan Aitolahden vanhlnta asuinaluetta, jonka synty ajoittunee isdnndksi Pietile / Aitoniemeen. Tdmdnkin suvun elinvoima ehtyi 1300-luvun 1opu11e. Kyleiti asutt j- 1.800-1uvun 1oppupuo1e11a. Kun Antilan ja Markkulan suvut sekd kolme perdttdistd Rekolan isdntdd lisdnd pieni Nattari-n ta1o. Antiloita o1i kuollut 2l-34 vuotiaina, o1i Ketaralla, Kok.i11a, myytiin tila Enqvist 0y:11e. Kovapddllii ja Nivarissa sekd Myiihemmin l92o- ja 1930-1uvui11a Markkuloita Juopolla ja Mikkolassa. talon maat pirstottiin useaksi 40
Kolmen iiyrin suuruinen Mikkola o1i aluksi selvdsti Nurmin vaurain ta1o, jossa hopeaveroluettelon mukaan o1i jopa 8 lehmdd ja ornaisuuden yhteisarvo o1i 160 markkaa. Vuonna 1619 talo siirtyi korpraali Reko Mikonpojalle. Tdstd Rekosta sitten alkoikin yksi Aitolahden pitk?iaikaisempia talonpoikaissukuja, jonka jiilkeliiisia asuu vieliikin Aito1ahde11a. Sukuyhteys ol-i ky1lei katkeamaisillaan vuonna 1745, jolloin talo siirtyi edellisen isdnndn serkun rniehelle. Tiimd Matti jakoi talonsa kahtia pojalle ja vdvylle. Pojan osuus sai nimekseen Niemi-Mikkola ja vdvyn osuus Kangas-Mikko1a. Niemi-Mikkolassa siiilyi Mikko- 1an suku vielii noin 100 vuotta. Suvun sammumlnen Niemi-Mi,kkolassa noudatti jo tutuksi tullutta 1800-lukuista kaavaa. Isdnndt kuolivat hyvin nuorena ja talo siirtyi lesken uuden miehen omistukseen e1i Juho Hempuralle. Tiimdn poika nyi v. 1903 osan tilasta sahanomistaja G. Ltjnqvi,sti1le. Myyty osuus sai Niemi- Mikkolan nirnen ja jei1je11e jeaneestii osuudesta tuli Rumootan- Mikkola, joka on edelleenkin suvu1la. Kan g a s-mi kko lan osana o1i joutua Hatanpddn omistukseen. Vanha Mikkolan suku sinnitteli kuitenkin talossa lampuotiviljelijiiinei liki koko sen satavuotisen kauden, jonka Hatanpddn omistus kesti. Lopuksi Mikkolan pojat Erland ja Edvard Niemi ja Kustaa Nurmi lunastivat talon Hatanpiidltii ja jakoivat sen keskenddn Kangas- Mikkolan, Pihlajamiien ja Aromden ti1oiks1. Kangas-Mikkola joutui pian Vilho Rika1a11e, mutta Pihlajamdki ja Aromiiki jdivdt suvu11e. Neilte osin Mikkola on o11ut y1i 370 vuotta saman suvun ha11ussa. JUOPO. Juopon omistajat olivat aluksj- Markkulan sukua, joka kuitenkin katosi talosta jo 1500- fuvu11a. Juopon nimen talo sai 1600-1uvun alussa omistajansa Matti Sipinpoika Renton aikana. Nimi kertonee iotain isdnndstd. Vanhin merkintii talosta on vuodelta 15I4, jolloin Niilo Markkula o1i lautarniehend. Hdne115 oli mycis erdomistus iihterin Vehunperd11d. Ornistus Juopossa vakiintui v. 1643, kun si11oj-sen Hannu Yrjiinpojan jdlkeldiset vi-1je1ivdt sitd aina 1800-1uvun puolivdliin saakka. Juoposta tuli 1800-luvun a1kupuo1e11a sisarukset emiinniksl molempiin Mikkoloihin ja tdmdn kautta on Juopon sukua Aitolahdel- 1a Kangas-Mikkolan sukua o11een Aitolahden seurakunnan pitkdaikaisen suntion, Uuno Niemen, jdlkeliiiset ja Niemi-Mikkolan kautta esim. Pihlajamdet. Juopo myytiln ruukinpatruuna Kustaa Wasastjdrnille v. 1858 ja triltd se siirtyi J. Ahlmannille ja sitten vuonna 1915 Nattarille. Juopon maista on lohkottu useat Nurnin asuinviljely- ja asuntoti- 1at. KOVAPAI. Kovapiid o1i Antilan suvun tiloja, mutta jo v. 1553 esiintyy Antllan rinnalla liikanini, Kovapdii. Se o1i veroluvultaan yhdenmukaisesti muiden Nurmin tilojen kanssa 3 dyrin suuruinen. Nurmin kylii lienee o1lut Aito- Iahden kulmakunnan muita kyliei asumiskelpoisernpi, koska sielld ei edes 1600-luvun ankeissa olosuhteissa juuri tavata tilojen autioitumista. Antilan suvun kausi Kovapddlld kesti vuoteen I67I, jolloin sen isdntd Frans Tuomaanpoika muutti Kij11i11e. Kovapiiiin omistajasuku vaihtui isonvihan aikana, kohta Suomen sodan jdlkeen ja taas v. 1871. Vuonna 1812 osti Kovapdiin Muotialan Heikki Messukyldstd. Suku kuitenkin sammui Kovapddllai lapsettomuuteen. Nykyinen Kivekkdzin suku tuli Kovapdiille Lempdd- 1dst5. Kovapddn pinta-h1a t o1i v.1930 137 ha, josta peltoa 40 ha KOKKI. Kokinkin alkuperdiset omistajat olivat Antiloita. Heiddn kauttaan kesti talossa nahtevasti vuoteen 1679. Heiddn aikanaan talo mainitaan hetken autionakin, 41
mutta asuttuna se silti o1i kaiken aikaa. Kokin nlmi mainitaan ta1o1-1a ensikerran vasta i sonvihan a11a. 1600-1uvun puoliviilin vaikei-na vuosina Kokin asutus oli vakaata, mutta leipd ei liene o11ut sie11d levedtd, koska esim. v. 1668 esiintyy lsiinndn Vappu-sisaresta maininta, ette Itker jdd leipdnsdtr. Suurien niilkiivuosien jdlkeen f alo iorrtrri Anrti ia Maf t i Pertunpojan haltuun. Mattj Pertunpoika e1i 101 vuoden ikdiin ja hdnen vaimonsa, Liisa, 90-vuotiaaksi, mikd o1i noina vuosina hyvin harvinaista. He lzihettivdt poikanso, Antin, Porin kouluun ja edelleen Turkuun, josta hdn valmistui papiksi. Hein a joi v. I74I pite j:ilaisten asiamiehene kannetra nimisrnies Yrjd Collinia vastaan tdmdn vdiirinkiiytijksistd ja liikaa perityiste veroista. Co11in kilsti kaiken ja alkoi kariijdpaikalla uhkailemaan talonpoikia si1ld seurauksella, ette namd peldstyneind peruuttivat Antti Kokille antanansa valtakirjat ja luopuivat kanteesta. Vuonna 1820 talon vdvy, Erkki T,aa lahti mvi Kok j n Ah_lmanin koulun opettaja Emmanuel Leistedti11e, jonka suvulla se o1i tdmdn vuosisadan alkuun saakka ja slirtyi sitten heiltd Rika1oi11e. Leistedtit jdttivdt Kokin vanhan talouskeskuksen Juooon I ahd en rannalla itselleen ja sie1ld on vieldkin ta11e11a 1700-1uvu1ra o 1 evaa vanhaa rakennuskantaa huolellisestl entistettyne. KETARA. Kahden dyrin suuruinen Ketaran talo o1i Esko Niilonpoika Antilan omisluksessa. Esko Antila o1i pitdjdldisten luottoni-es, koska hiinet mainitaan v. 1554-1578 va11an 31. kiireijillri lautamiehenii. Esko Anti1a11a o1i liikani.nend Ketara, joka sitten vdhite11en vakiintui talonkin nimeksi. Esko Antila ja hdnen poikansa Tuomas viljeliviit Ketaraa perdjdlkeen liki sadan vuoden ajan ja suvun hallussa se o1i aina vuoteen 1826 e1i yhteensa ldhes 300 vuotta. Ketaran sukuoikeus o1i siirty- 42 nyt HatanpZidll-e v. 179I. Vuonna 1831 lampuodiksi tu11 Y1i-Kulkkaan Juho, jonka vaimo o1i Kulkkaan talon tytterie. Tdmii Kulkkaan haara viljeli Ketaraa vuoslsadan vaihteeseen, jolloin he myivdt sen Gdsta Idrnanil- 1e. Idmanilta talo siirtyi tehtai- 1i ja Vriinij Aa1tose1le, telta tehtailija Vriinci Hyppijselle ja nykydiin se on Adventtiseurakunnan vanhainkotina. Ketaralla o1i- Kitu-niminen sotilastorppa 1700-1uvun puolivdlissd. Sita asui aluksi Nurmin ruotusotamies Yrjci Nurmelin ja hdnen jdlkeensei talostaan luopunut Nattarin Henrik Numfelt. NATTARI. Nattari o1i aluksi kylein pienin ta1o, vain yhden dyrin suuruinen. Sen isdntd Niilo sai kohta lisdnimen Nattari = Snattare = napistelije. Mycis hopeaveroluettelon mukaan Niilo o1i kciyhii, omaisuutta vain 42 markan verran, Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun v. 1585 Nattarin omistajaksi tuli ratsumies Klemetti Martinpoika, jonka aikana veroluku nousi 3,5 dyriln. Klemetin poika Matti ja viivy Esko olivat myiis ratsumiehis ja Esko mycis veronkantaja. Matti ratsasti Keson Erkin kanssa samassa Hans v Lundenin eskadronassa. Suurten niilkiivuosien a 1la talo joutul rykmentin majoittaja Erkki Rdikdn haltuun, mutta sotavuosien rasitusta ei hdnenkddn sukunsa kestdnyt. Vield sodan aikana tuli taloon uusi suku, joka puolestaan vi1je11 slte noin sadan vuoden ajan viisi sukupolvea. Eriis ndistd isannistii kdytti nimed Henrik Numfelt ja hdn toimi Messukyliin siltavoutina. Virkamiehend hdn o1i hyvin pikkumainen ja riidanhaluinen ja hiinet tunnettiinkin lukuisista keireijajutuistaan. Lopuksi hdn nenettl virkansa ja talonsa ja muutti asumaan itsellisenii Ketaran Kitu- LUr PPddrr. Nattarin sai nyt vanhaisdnndn lanko Matti Kij11i ja hdnen vaimonsa Liisa Kulkas. Liisan kuoltua v. 1809 Matti meni uusiin naini-
siin, muutti talosta ja perhe hajaantui. Tiimdn jrilkeen Nattari o1i kauan kauppatalona, jonka omistaj ina tunnemme mm. Kangasalan Frestadj-ukset ja Lemetyt. Vuonna 1889 Nattarin osti Juopon talon lampuotiviljelijrin poika, Juho Kustaa Juva, jonka jslkeldiset edelleenkin taloa pitrivdt. Vuonna 1915 lunasti Juho Nattari myds vanhan kotitalonsa Juopon peeosat h/asastjdrniltii itselleen. Nattarin pinta-a1a o1i liitoksen jrilkeen 310 ha, josta peltoa 45 ha. Maatilojen tulevaisuus Aitolahdel- 1a Ta11e hetkelld tuntuu siltd, etta Aitolahden talonpoikainen kulttuuri eliiii viirneiste jaksoaan. Kaupunki tunkee perinteistd maaseutumiljcidtd tielteen. Huvilaasutus on vienyt rannat, metseiyhtibt ovat pllkkoneet tiloja. kuten esim. Aitoniemen, Peukusen ja Rekolan. 0sa tiloista on hdvinnyt naapureiden oston kautta, kuten Kd11i, Hempura, Holvasti, Partola ja Juopo ja osa on pilkkoutunut sukupolvenvaihdoksissa, kuten Kupi, Mikkola, Keso, Ruokonen, Laalahti ja Korpi. Tampereen kaupunkl hankkii aktiivisesti Aitolahdelta maapohjaa haltuunsa tulevan, kaupunkirakenteen laajentumisen vara11e. Nyt se omistaa Keson ja Peukusen ja osia monista mulstakin taloista. Kiikkisen puolisko on seurakunnan omistuksessa ja Ketara Adventti-seurakunnalla. Tilojen entiset slvupellot ja ni i ryt pensoittuvat, metsdn puusto kaatuu laajoissa aukkohakkuissa ja kalllotakin jo louhitaan tieainekseksi. Todella toimivat maatilat on luettavissa endd yhden kdden sormil1a. l. I