YMPÄRISTÖ- KORU
Esitteen taitto Marjo Heino, valokuvat Marjo Heino, Mari Keto/Inka Maarika, Katariina Mannio, Maria Vuorinen 5.6. 15.8.2015 www.vuojoki.fi Vuojoen kartano, Kartanontie 28, Eurajoki. Avoinna ma pe 9 16, la 12 16, heinäkuussa myös su 12 15 Carita Ahlqvist Kirsi Backman Tapio Haapala Kati Heljakka Maija Kantanen Mari Keto Kirsi Kuusisto Tarja Kyllijoki Kari Kärkiluoma Inka Maarika Katariina Mannio Silja Merikallio Krista Ruohonen Kristina Seppänen Mari Syrén-Fawaz Maria Vuorinen
Ympäristökoru-näyttely esittelee teoksia kuvataiteen, ympäristötaiteen ja muotoilun alalta. Teokset levittäytyvät Vuojoen kartanon puistoon ja Galleria Gylichiin koko kesän ajaksi 5.6. 15.8.2015. Ympäristökoru-nimessä yhdistyy suuri ja pieni, ympäristön mittakaavassa koru on häviävän pieni. Teemassa on myös kyse ympäristön yksityiskohdista, koristelemisen sallimisesta ja siitä miten yleensä niin intiimi tulee julkiseksi, leikilliseksi tai ympäristökokemusta syventäväksi. Lämpimästi tervetuloa! Marjo Heino läänintaiteilija, Taiteen edistämiskeskus/pori Kati Vainio toiminnanjohtaja, Vuojokisäätiö
Ympäristökoru tuo uuden ulottuvuuden ympäristötaiteeseen Ympäristökoru-nimike kertoo, että kyseessä on ympäristönsä huomioon ottavaa taidemuoto, jonka myötä taiteilija tuo luontoon jonkin uuden ulottuvuuden. Ympäristökoru voi synnyttää moniaistisen kokemuksen, joka syntyy vuorovaikutuksessa teoksen, ympäristön ja katsojan kanssa. Ympäristökoru peilaa kauneuskäsitystämme ja se on tuonut ympäristötaiteeseen koristamiseen liittyvän aspektin. Teknisesti ympäristökoru ammentaa monista eri taidesuuntauksista, luoden uudenlaista ilmaisua nykytaiteeseen. Ympäristökorulla voi olla suhde ympäristöön usealla eri tasolla: se voi olla konkreettinen tai sisältöön perustuva. Ympäristökoru voi olla paikkasidonnainen taideteos, jolloin paikan merkitys korostuu ja paikka muuttuu olennaiseksi osaksi teosta. Taiteilija voi valita teoksen materiaalin ja tekniikan idean pohjalta, joka perustuu paikan luonteeseen. Paikkaa voi myös lähestyä sosiaalisena rakenteena, jolloin teoksen suunnitteluvaiheessa etsitään vaikutteita paikan historiasta. Luonto voi toimia ympäristökorun inspiraation lähteenä ja luonnosta voi löytyä materiaali teoksen valmistamiseen. Ympäristökorulla voi korostaa luonnon monimuotoisuutta lisäten luontoon uuden,
ihmisten tuottaman jäljen. Taiteilija voi synnyttää yhteistyössä luonnon kanssa uudenlaisen luontokokemuksen, jossa luonnon kauneus yhdistyy taideobjektiin. Taiteilija voi käyttää korun valmistamiseen luonnon materiaaleja, joita hän muokkaa ja yhdistelee ennennäkemättömällä tavalla erilaisiin materiaaleihin tai esimerkiksi kierrätysesineisiin. Luonnonja kierrätysmateriaaleista valmistettavien korujen toteuttaminen on erittäin vaativaa ja tekijän on omattava erinomaiset tekniset valmiudet sekä materiaalituntemus, jos hän yhdistelee häviäviä raakaaineita muihin materiaaleihin. Luonnossa ja luonnon materiaaleista valmistetut korut ovat osa pitkää perinnettä ja ne voivat myös edustaa tietylle paikalle ominaista aineellista traditiota tai uudelleen löydettyä kansanperinnettä. Taiteilija voi ympäristökorulla viestittää ympäristönsuojeluun liittyviä asioita, jotka korostuvat jos teos on prosessiluonteinen, katoava taideteos, joka muuttuu osaksi luonnon kiertokulkua. Vuojoen kartanon ainutlaatuinen ympäristö luo upeat puitteet ympäristökoru-näyttelylle, joka on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Näyttely esittelee teoksia kuvataiteen, ympäristötaiteen ja muotoilun alan ammattilaisilta, jotka avaavat ympäristökorun aarrearkun oman taiteellisen ilmaisunsa välityksellä. Tervetuloa nauttimaan ympäristön ja taiteen uudenlaisesta liitosta! Pia Hovi-Assad Turun yliopiston Maisemantutkimuksen koulutusohjelma, projektitutkija Porin taidemuseon näyttelyamanuenssi (tutkimusvapaalla)
Carita Ahlqvist Alkujuuri-teos käsittelee yhteyttä ihmisen ja luonnon välillä. Se kuvaa ihmisen sisällä olevaa perustarvetta ja vaistoa olla välittömässä yhteydessä maahan. Teoksen lähtökohtana on oma luontosuhteeni sekä erityisesti tila, kun olen osa alkujuuriani. Alkujuuri, kovetettu pellavakuitu ja multa, 2015
Kirsi Backman Tieto siitä, että aikoinaan helmenkalastajat ovat Eurajoesta, Vuojoen vesistä keränneet jokisimpukoita, inspiroi minua toteuttamaan Oodi helmenkalastajille -teoksen. Teoksen spiraalikuvio toistuu myös luonnossa monissa eri kasveissa ja virtaavan veden pyörteissä. Oodi helmenkalastajille metalli, keramiikka ja luonnonkivet, halk. 3.6m, 2015 hitsausosuudet Kai Backman
Tapio Haapala Teokseni kuvaa kiertokulkua ja sen aikana tapahtuvaa muutosta. Teos sijoittuu kuusikujalle kartanon klassisesti hoidetun puiston ja nurmikenttien ulkopuolelle, jossa avautuu tunnelmaltaan toisenlainen, sadunomainen maailma. Harjateräksestä hitsatut pitsimäiset viisi palloa muodostavat osan kiertoradasta, joka kuvitteellisesti nousee maan uumenista, käy lakipisteessään ja painuu takaisin näkymättömiin. Osien muoto pysyy samana mutta aineen määrä vähenee ollen lakipisteessä vähimmillään. Lakipiste osuu muuten synkän kuusikujan valoisaan kohtaan, jossa aurinko (toivottavasti) saa ruostuvan harjateräksen loistamaan oranssinhehkuisena. Arcus, harjateräs, 2015
Kati Heljakka Taikapiiri on leluteollisuuden kierrätysmateriaaleista luotu installaatio, jossa yhteensolmitut puunuket kuvastavat leikkiteoreettikko Huizingan ajatusta yhteisymmärryksen mahdollistamasta leikin taikapiiristä: leikin sallivasta kuvitteellisesta tilasta, jossa kaikki on mahdollista silloin kun leikkiin antaudutaan yhteisestä sopimuksesta. Taikapiiri, puu, 2015
Maija Kantanen Teoksen ripustaminen puuhun tuntui minulle alusta asti luonnolliselta valinnalta. Olen viihtynyt metsässä pienestä pitäen ja kokenut sen turvalliseksi ja rauhoittavaksi. Kävellessäni Vuojoen kartanon kuusikujaa katsellen korkealle puiden latvoihin, minuun iskee vahvasti ajatus että jos olisin lintu, muuttaisin heti tähän metsään. Teoksessani linnut lentelevät ja visertelevät iloisina ja huolettomina. Olen käyttänyt kelttiläistä tyyliä veistäessäni korun korkeapolttoisesta savesta. Ylistys metsän kesälle, korkeapolttoinen savi ja naru, 2015
Mari Keto Inka Maarika Ajaton on veistos, joka tuo esiin marmorin olemuksen. Ajan peilistä näkee marmorin käytön historiaa, sen arvon alennuksen jumalaisten veistosten materiaalista tämän päivän turhakkeisiin. Sisustusesineistä, kuten kynttilänjaloista ja tarjottimista kasattu teos kuvastaa marmorin käytön historiaa viime vuosikymmeninä sekä uuden ajan innovaatioita kivikomposiitin kautta. Annamme vielä kerran käytöstä poistetulle kivelle mahdollisuuden sen veistosmaiseen olemukseen. Korun pinta näyttää tasaiselta ovaalilta, mutta sen veistosmainen kolmiulotteisuus tulee esille teoksen ohi kävellessä. Ajaton, marmori, kivikomposiitti, messinki, metalli, 2015
Kirsi Kuusisto Sydän on koruissa yksi yleisimpiä muotoja, vertauskuva rakkaudelle. Teokset peilaavat ympärillä olevaa maisemaa, katselukulmasta riippuen puita, taivasta ja maata. Katsoja voi itse osallistua teoksen sisältöön rajaamalla sydämenmuotoon juuri sen mitä haluaa, mikä on kiinnostavaa, koskettavaa ja merkityksellistä. Rakkaus ja pieni rakkaus, teräs, peili ja betoni, 2015
Tarja Kyllijoki Metsä on aina seikkailu kaikille aisteille, näölle, kuulolle, hajulle, tuntoaistille sekä mielikuvitukselle. Metsän antimet ja materiaalit ovat ehtymättömät. Kuljen metsässä kaikki aistit valppaana. Vanha puu herättää minussa kunnioitusta, kaikki vanha ei ole lahoa. Metsä on lähellä, tien toisella puolella. Teokseni on onnenamuletti metsän valtakunnalle. Onnenamuletti metsän puille, sekatekniikka, 2015
Samanlaisia erilaisuudessaan Erillään yhdessä Samaa matkaa paikallaan Sopimussormus Yhteiselo kumppanuus Vasta- ja myötätuulessa Myrskynkestävää Hei ollaan Tahdon, puu, kaarna, kivi, 2015 Kari Kärkiluoma Outoja hedelmiä. Moninaisuuden rikkaus. Yksimonta. Yhdestä moneksi. Hyväksyminen. Hedelmistä ei tunne puuta. Kaikkeuskaikkeudet. Kosmos. Erilaiset ihmiset. Olemuspuolet itsessä. Moniulotteisuus. Suostuminen. Hei Billie Holiday. Strange Fruit, puu, matonkude, 2015
Katariina Mannio Teokseni ovat pääosin puupiirroksia, joskus mukana myös linoleikkausta. Vedostan teokseni käsin japaninpaperille. Teen pieniä sarjoja tai uniikkeja vedoksia. Tällä hetkellä työstän kokonaisuutta, jonka aiheet juontuvat residenssijaksoon, jolloin työskentelin Marbellassa, Espanjassa 2012. Ympäristökoru-näyttelyyn toin neljä puutarha-aiheista teosta. Teosten arkkitehtuuriset lähtökohdat sijoittuvat Espanjaan, Andalucian alueelle, Sevillaan ja Granadaan. Ornamentiikkaa olen tutkinut laajemmin Marokosta aina Lähi-idän alueelle asti. Heaven on Earth, Alhambra, puupiirros, 2015
Silja Merikallio Polku johdattaa katsojan seikkailemaan löytöretkelle. Avoimin mielin polkua kulkevaa odottavat ihanat yllätykset ja odottamattomat juhlahetket silloinkin kun elämä ravistelee. Jokainen polku on täydellinen, kulkijalleen juuri oikea. Polku on toteutettu uudenlaisella muototiilimenetelmällä. Menetelmän avulla voi tehdä uniikkeja tiilitaideteoksia, jotka sopivat myös yhteen teollisten tiilien kanssa ja täyttävät rakennustekniset vaatimukset. Materiaalina muototiilissä on 100 % kotimainen luonnonsavi. Polku, punasavi, patina, lasite ja kultaus 2015
Krista Ruohonen Vuojoen kartanolle suunnittelemassani Löytäjä saa pitää -teoksessa Sophia Aminoffin, kartanonherran tyttären, muotokuvan pohjalta valmistetuista helmikorvakoruista toinen on mennyt rikki ja sen jadekivihelmi on pudonnut kartanon tiluksille. Mikäli kartanossa vierailija löytää helmen, hän saa sen myöskin pitää. Uskon teoksen aktivoivan monia, niin aikuisia kuin lapsiakin, sillä aarteen etsintä luo jännitystä, jota on vaikea vastustaa - jospa helmi kuitenkin osuisi omalle kohdalle. Toivon tarinan helmistä kannustavan myös perheen pienimpiä jaksamaan vanhempien tutustuessa kohteeseen ja ihastellessa ympäristöä. Löytäjä saa pitää, sekatekniikka, moniosainen, 2015
Kristina Seppänen Himmeli on perinteisesti yhdistetty talveen ja joulun aikaan. Teoksen pyrkimyksenä onkin luoda muisto talven olemuksesta keskellä vihreintä kesää viittauksena ennusteiden mukaan tulossa oleviin muutoksiin ilmasto-olosuhteissamme mm. talvilämpötilojen kohoamiseen. Lumikeppihimmeli, aurausviitat, 2015
Mari Syrén-Fawaz Halaus on kuparilangasta punottu veistos suuren puun rungolla. Samaa kaaospunontatekniikkaa olen käyttänyt useassa eri mittakaavassa, pienistä hopealankasormuksista ja rannekoruista isoihin veistoksiin ja seinäreliefeihin. Pehmeä metallilanka muuttuu työstettynä jäykäksi ja kestäväksi rakenteeksi, mutta samalla se on keveä ja ilmava. Puun runkoon sulautuen Halaus on kuin koru, jonka juuret saavat alkunsa maasta ja kädet kiertyvät rungon ympäri syleilyyn. Halaus, kuparilanka, 2015
Maria Vuorinen On lähes mahdotonta käydä kirpputorilla törmäämättä vähintään yhteen joutsenen malliseen posliinimaljaan, tyypilliseen joka kodin koriste-esineeseen 80-luvulta. Nämä kokovalkoiset maljat, joita en ole koskaan nähnyt käytössä ja jotka eivät ole koskaan tuntuneet sopivan mihinkään, hämmensivät minua jo lapsena. Teoksessani olen täyttänyt tyhjät joutsenet betonilla, poistanut hetkeksi niiden luonnottoman tyhjyyden. Tämän jälkeen olen lyönyt hauraat kuoret rikki, mahdollisimman tarkkaan harkitulla vasaran iskulla hajottaakseni maljan kerralla, ilman turhia lyöntejä. Joutsenen sisälle tyhjään tilaan valettu ja sieltä iskun myötä paljastuva betonivalu muistuttaa sydäntä. Commotio Cordis, riipusinstallaatio (posliinijoutsenet, betoni, satiininauha), 2014 2015