Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta

Lausunto 1 (10) 28.10.2013 Valtiovarainministeriö Vero-osasto Viite: Lausuntopyyntönne 15.10.2013, VM080:00/2013 Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan yhteisöverokannan alentamista 24,5 prosentista 20 prosenttiin ja muutoksia osinkotulojen verotusta koskeviin säännöksiin. Pääomatuloveron progressiota ehdotetaan kiristettäväksi siten, että yli 40 000 euron pääomatuloista vero olisi 32 prosenttia. Lisäksi ehdotetaan, että varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotettaisiin osinkotulona kuitenkin niin, että muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta voitaisiin tietyin edellytyksin käsitellä luovutuksena. Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta veronalaista pääomatuloa olisi 25 prosenttia osakkeen matemaattiselle arvolle laskettuun kahdeksan prosentin vuotuiseen tuottoon asti, kuitenkin enintään 150 000 euroa. Euromäärän ylittävältä osalta osinko olisi veronalaista pääomatuloa 85- prosenttisesti. Kahdeksan prosentin vuotuisen tuoton ylittävä osuus osingosta olisi 75-prosenttisesti veronalaista ansiotuloa. Julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta 85 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Lisäksi luonnollisen henkilön peitellyn osingon veronalaista osaa esitetään nostettavaksi 75 prosenttiin. Lisäksi osuuskuntien verotukseen ehdotetaan merkittäviä muutoksia. Edustusmenot säädettäisiin kokonaan vähennyskelvottomiksi menoiksi. Pitkäaikaisten investointien osalta siirryttäisiin taloudellisen käyttöajan mukaisiin hyödykekohtaisiin tasapoistoihin. Lisäksi lain tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013-2015 ja lain tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä vuosina 2013 2015 voimassaoloaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi siten, että lait eivät ole enää voimassa verovuonna 2015. Myös yhteisöjen ja henkilöyhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoittamista laajennettaisiin. Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2014 alusta. Varojenjakoa koskevia muutoksia sovellettaisiin pääsääntöisesti ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Pitkäaikaisten hyödykkeiden poistosäännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa ja vain niihin hyödykkeisiin, jotka on otettu käyttöön verovuonna 2014 tai sen jälkeen. Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, 00250 Helsinki, PL 999, 00101 Helsinki puhelin 09 229 221 toimisto@yrittajat.fi www.yrittajat.fi Y-tunnus 1030657-2

2 (10) Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa: Yleistä Katsomme, että pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kevään 2013 kehysriihessä päättämä verotuksen kokonaisratkaisu, jota on täydennetty vuoden 2014 budjettiriihessä elokuussa, kannustaa kasvuun ja yrittäjyyteen. Merkittävään yhteisöverokannan alentamiseen liittyy myös osinkoverotuksen muutoksia, mutta on tärkeää, että yrittäjien osinkoverotus säilyy edelleen suurelta osin yhdenkertaisena. Vaikka nykytilanteeseen verrattuna suurella joukolla yrittäjiä verotus myös lievästi kiristyy osinkoverotuksen tuottoasteen laskiessa, pidämme kokonaisuutta nykytilaa parempana, koska yhteisöveron lasku hyödyttää laajasti koko pienyrittäjäkenttää eli niitäkin yrittäjiä, jotka eivät ole kyenneet maksamaan itselleen lainkaan osinkoja. Uuden yritysverojärjestelmän idea on myös mahdollistaa etenkin hyvinä vuosina tuloksen jättäminen yritykseen alemmalla verorasituksella ja siten tukea kaikenkokoisten yritysten kasvua. Yhteisöverokannan alentaminen ja osinkoverojärjestelmän uudistaminen SY pitää siten yhteisöverokannan laskua 20 prosenttiin tervetulleena esityksenä pk-yritysten kasvun, investointihalukkuuden ja työllisyyden edistämiseksi. On tärkeää, että osinkoverojärjestelmän perusparametrit, kuten nettovarasidonnaisuus, säilyvät uudessakin osinkoverojärjestelmässä. Erityisen tärkeää on myös se, että osinkoverojärjestelmä kompensoi edelleen yrittäjäriskin ottamista siten, että listaamattoman yhtiön ja osakkaan yhteenlaskettu vero on yleisen pääomaverotuksen tasoa matalampi. Esitys kiristäisi myös listaamattomien yhtiöiden pörssiyhtiöstä saamien osinkojen verotusta näiden osinkojen veronalaisen osan kasvaessa 75 prosentista 100 prosenttiin. Tämä merkitsisi verotuksen kertaantumista, mitä emme yksittäisenä uutena rajoituksena pidä kannatettavana, koska nykyjärjestelmä on myös tältä osin ollut toimiva ja perusteltu. Yhteisöverokannan laskiessa Verohallinnon tulisi huolehtia siitä, että yritykset saavat uudella verokannalla lasketut ennakkoveroliput riittävän ajoissa ja että yrityksille annetaan selkeää informaatiota verokantamuutoksen vaikutuksesta ennakkoveroihin. Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta Varojenjako muista vapaan pääoman eristä kuin voittovaroista ehdotetaan verotettavaksi osinkona varojenjakoa koskevan verosääntelyn ajantasaistamiseksi. Verotus osinkona olisi pääsääntö, mutta tietyissä tilanteissa varojenjakoa olisi mahdollista käsitellä luovutuksena. Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua varojenjakoa vapaan pääoman rahastosta pidettäisiin osakkeenomistajan esittämän luotettavan selvi-

3 (10) tyksen perustella osakkeenomistajan verotuksessa veronalaisena luovutushintana siltä osin kuin varojenjaossa palautetaan osakkeenomistajalle tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus ja pääomansijoituksen tekemisestä on varojenjaosta päätettäessä kulunut enintään viisi vuotta. Mikäli luovutuksena verottamisen edellytykset eivät täyty, varojenjako listaamattoman yhtiön oman pääoman rahastosta verotettaisiin kuten muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko. Varojenjako julkisesti noteeratun yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta verotettaisiin kuten osinko eli 85-prosenttisesti pääomatulona. SY vastustaa varojenjaon verottamista oman pääoman rahastosta esitetyllä tavalla. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan: Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta nostettavan pääoman palautuksen verokohtelu kirjataan lakiin nykymuodossaan. Katsomme, että - hallituksen esitysluonnos sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotuksesta ei vastaa nykyistä oikeus- ja verotuskäytäntöä, joten sitä ei tule toteuttaa. Luovutushinnasta vähennettäisiin myös esityksen mukaan vain suhteellinen osa sijoituksen hankintamenosta. Vähennyksen suuruus olisi sellainen osa osakkeiden verotuksessa poistamattomasta hankintamenosta, joka vastaa varojenjaon osuutta osakkeiden verovuoden matemaattisesta arvosta. Vähennettävä määrä olisi kuitenkin enintään luovutushinnan määrä tai, jos osakkeen poistamaton hankintameno on tätä pienempi, hankintamenon määrä. Jos vähennettävä määrä laskettaisiin suhteellisena osuutena osakkeen hankintamenosta, varojenjaosta muodostuisi yleensä verotettavaa tuloa, toisin kuin vallitsevassa käytännössä, jossa hankintamenoa vähennetään koko jakoa vastaava määrä. Myöskään tältä osin esitys ei vastaa Verohallinnon ohjeistusta (ks. Verohallinnon ohje Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen, antopäivä 8.3.2007, dnro 206/345/2007), eikä sitä tule toteuttaa. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön jakaessa varoja sen tulee selvittää, onko kysymyksessä voittovarojen jakaminen vai pääoman palauttaminen. Verohallinnon ohjeen mukaan jos sijoitetun vapaan pääoman rahaston varojen jakaminen rajoittuu varoihin, jotka ovat alun perin syntyneet osakkeenomistajien tai muiden kuin osakkeenomistajien tekemien pääomansijoitusten myötä, varojen jakamista on pidettävä pääomanpalautuksena. Sen sijaan, jos riittävän luotettavasti ei voida selvittää, että jaetut varat ovat luonteeltaan pääomanpalautusta, varojenjakoon sovelletaan osinkoa koskevia säännöksiä. Nykyinen verotuskäytäntö asiassa on osoittautunut toimivaksi ja esitystä tuleekin muuttaa vastaamaan Verohallinnon ohjeistusta. Osakkeen hankintamenon vähentämisen osalta esitystä tulee muuttaa siten, että osakkeen hankintamenoa saadaan vähentää niin sanotun euro eurosta periaatteen mukaisesti. Periaate on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden julkaisemattomassa ratkaisussa KHO 9.1.2012 T 5 (KVL 60/2010). Varojenjaon verottaminen luovutuksena rajoitettaisiin myös vain tilanteisiin, joissa varojenjako osakkeenomistajalle tapahtuu ennen kuin sijoituksen tekemisestä on kulunut viisi vuotta. Määräaikaa perustellaan hallinnollisilla syillä.

4 (10) Viiden vuoden määräaika ja edellytys palauttaa sijoitus sen tehneelle osakkeenomistajalle ovat perusteettomia. Esityksen toteuttaminen heikentäisi nopeasti listaamattomien yritysten taseita, koska esitetty veronkiristys kannustaisi purkamaan (sijoitetun) vapaan oman pääoman rahastot. Se myös johtaisi yritysten velkaantumiseen vieraan pääoman verokohtelun ollessa oman pääoman ehtoisen sijoituksen verotusta edullisempaa, mitä ei voida pitää myöskään vallitseva taloustilanne huomioon ottaen kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaisena. Uuden, vuonna 2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain mahdollistamien joustavan pääomahuollon muotojen käytettävyys kärsisi huomattavasti esityksen toteutuessa, mikä olisi ristiriidassa osakeyhtiölain tavoitteiden kanssa. Luonnoksen sivulla 52 todetaan: Niihin tilanteisiin, joissa jaettavat varat on merkitty rahastoon esimerkiksi rahastosiirtoihin tai yritysjärjestelyihin liittyen, ei sovellettaisi luovutuksen verotusta. Esimerkiksi tuloverolain 24 :n tarkoittamassa toimintamuodon muutoksessa liikkeen- ja ammatinharjoittajan perustaessa osakeyhtiön, jonka osakkeet hän merkitsee, liikkeen varat ja velat siirtyvät yhtiölle niin sanottuna nettoapporttina. Usein lienee niin, että osakepääomaan merkitään osakeyhtiölain mukainen vähimmäispääoma ja sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon loppuosa toiminimeltä siirtyvien nettovarojen kirjanpitoarvosta. Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on edellä mainitussa tilanteessa nykykäytännön mukaan pääomanpalautusta (ks. ratkaisu Kuopion HAO 9.6.2010 T 10/0329/1). Esityksen mukaan nettoapporttia ei kuitenkaan voitaisi enää käsitellä pääomansijoituksena, vaan vapaan oman pääoman rahaston palauttaminen olisi voittovarojen jakamista ja verotettaisiin siten osinkona. Tältäkin osin nykykäytäntö tulee säilyttää. Osuuskuntien verotus Esitys sisältää merkittäviä veronkiristyksiä osuuskuntien verotukseen. Osuuspääoman koron veronalaisuuteen, ylijäämänpalautuksen vähennyskelpoisuuteen osuuskunnan verotuksessa ja ylijäämän verotukseen sen saajalla ehdotetaan muutoksia, jotka merkitsivät suurta uudistusta nykytilaan verrattuna. Ehdotettuja muutoksia ei tule toteuttaa esitetyllä tavalla ja esitetyssä aikataulussa. Jos osuuskuntien verotusta muutetaan, uudistuksen tulisi ensinnäkin perustua poliittiseen linjaukseen. Toiseksi se tulisi toteuttaa vasta huolellisen valmistelun jälkeen. Edustusmenojen vähennyskelpoisuus Voimassa olevan elinkeinoverolain mukaan 50 prosenttia edustusmenojen määrästä on verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Nyt edustusmenojen vähennyskelpoisuus verotuksessa esitetään kokonaan evättäväksi. Elinkeinoverolain 7 :n mukaan verotuksessa vähennyskelpoisia menoja ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Edustamisella pyritään liiketoiminnan edistämiseen ja uusien liikesuhteiden luomiseen tai entisten suhteiden säilyttämiseen ja parantamiseen.

5 (10) Edustusmenot ovat siksi elinkeinotoiminnan menoja, joiden vähennyskelpoisuudella on pk-yrityksille merkitystä. Pk-yrityksillä ei ole mahdollista järjestää esimerkiksi suuria asiakastapahtumia, ja liikeneuvotteluja joudutaan jo käytännön syistä käymään toimistojen ulkopuolisissa tiloissa. Esityksellä ei tule antaa myöskään sellaista kuvaa, että edustusmenot eivät kuulu lainkaan elinkeinotoimintaan, sillä yrityksillä edustamiseen tyypillisesti liittyy tulonhankkimistarkoitus. Myös elinkeinoverolain esitöissä todetaan, että edustusmenot ovat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuneita menoja. Edustuskulujen mahdollisesta rajauksesta tulisi siksi joka tapauksessa säätää omassa säännöksessään, muualla kuin esitetyllä tavalla elinkeinoverolain 16 :ssä. Esitämme kuitenkin, että jatkossa joka tapauksessa vähäinen määrä edustusmenoja olisi verotuksessa vähennyskelpoista. Menojen vähennyskelpoisuudelle voitaisiin asettaa euromääräinen katto, esimerkiksi 1 000 2 000 euroa. Esimerkiksi voimassa olevassa koneiden ja kaluston poistojärjestelmässäkin pienhankintojen hankintameno on mahdollista vähentää vuosikuluna poistomenettelyn sijaan, eli pieniä poikkeuksia pääsäännöistä sallitaan. Euromääräisillä vähennyksillä olisi suhteellisesti suurin merkitys juuri pienyrityksille, ja vähennysoikeus viestisi sitä, että edustaminen on ylipäätään edelleen sallittua elinkeinotoiminnassa. Mikäli esitys edustuskulujen vähennyskelvottomuudesta toteutetaan, murtotilikautisilla yrityksillä myös vuoden 2013 puolella syntyneet edustusmenot ovat vähennyskelvottomia. Esitämmekin, että vuoden 2013 aikana syntyneet ja kirjatut edustuskulut olisivat vähennyskelpoisia voimassa olevan elinkeinoverolain 8 :n 1 momentin 8 kohdan mukaisesti. Pitkäaikaisten investointien poistot ja jälleenhankintavaraus Esityksen mukaan elinkeinoverolain 30 :n mukaan poistettavien koneiden, kaluston ja muuhun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden, jonka taloudellinen käyttöikä on vähintään kymmenen vuotta, osalta siirryttäisiin hyödykekohtaiseen tasapoistomenettelyyn. SY ei pidä poistojärjestelmään esitettävää muutosta kannatettavana. Hyödykekohtainen poistojärjestelmä vaikuttaisi negatiivisesti Suomeen tehtäviin uusiin investointeihin, ja tämä olisi erityisen haitallista vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa. Pienille yrityksille tasapoistoihin perustuvan poistokirjanpidon järjestäminen on myös suurempi ongelma kuin poistoerojen seuraaminen. Järjestelmä loisi lisäksi tulkintaongelmia ja siten epävarmuutta siitä, millaiset hyödykkeet käytännössä kuuluvat järjestelmän piiriin. Pitkäaikaisten investointien hyödykekohtainen poistojen seuraaminen ei myöskään ole sopusoinnussa sen tavoitteen kanssa, että Suomi on sekä EU-tasolla että kansallisesti sitoutunut hallinnollisen taakan keventämiseen. Pitkäaikaisia investointeja koskevaa poistotavan muutosta ehdotetaan sovellettavaksi ensimmäisen kerran verovuoden 2014 verotuksessa. Säännöksiä sovellettaisiin vain sellaisiin pitkäaikaisiin investointeihin, jotka on otettu käyttöön verovuonna 2014 tai sen jälkeen. Esityksen ehdotettua nopeaa voimaantuloa ei voida pitää perusteltuna. Suurten investointien kannattavuuslaskelmia

6 (10) on tehty yrityksissä sillä oletuksella, että nykyinen poistojärjestelmä säilyy. Olisi kohtuutonta muuttaa investoinnin hankintamenon vähentämistä koskevaa menettelyä juuri ennen investoinnin käyttöönottoa. Mikäli esitys kuitenkin toteutetaan, esitämme, että sitä ei sovelleta kirjanpitovelvollisiin, joilta kirjanpitolaki ei edellytä poistoja tehtäväksi suunnitelman mukaan, eikä niin sanottuihin pieniin kirjanpitovelvollisiin, jotka kirjanpitolautakunnan yleisohjeen (16.10.2007) mukaan saavat käyttää suunnitelmanmukaisina poistoina elinkeinoverolain menojäännöspoistomenettelyä. Esitämme myös, että voimassaolevia poistosäännöksiä sovellettaisiin sellaiseen pitkäaikaiseen investointiin, jonka hankinnasta on tehty sitova tilaussopimus ennen vuotta 2014. Pitkäaikaisten investointien hyödykekohtaiseen poistomenettelyyn siirtyminen muuttaisi myös luovutusten verokohtelua, koska luovutushinnat luettaisiin veronalaiseksi tuloksi ja hyödykkeen poistamatta oleva hankintameno vähennettäisiin verotuksessa. Jotta hyödykkeen luovutus ei johtaisi huomattavaan verotukseen ja kohtuuttomiin tilanteisiin, ehdotetaan jälleenhankintavarausmahdollisuutta poikkeuksellisesti niihin tilanteisiin, joissa pitkäaikaisen investoinnin myyntivoitto ja luovutetun hyödykkeen merkitys harjoitetun toiminnan kannalta on ollut merkittävä. Varauksen tekeminen edellyttäisi, että omaisuuden poistamaton hankintameno olisi vähintään puolet kaiken kuluvan käyttöomaisuuden poistamattomasta hankintamenosta ja että luovutushinta vähennettynä poistamattomalla hankintamenolla olisi vähintään 20 prosenttia verovuoden elinkeinotoiminnan tuloksesta. Lisäksi tilalle hankittava hyödyke tulisi hankkia vastaavaan käyttötarkoitukseen ja kyseessä tulisi olla vastaavalla tavalla poistettava omaisuus. Jälleenhankintavaraus tulisi käyttää verovuonna tai kahtena sitä seuraavana vuonna. Mikäli poistojärjestelmän muutos toteutetaan, jälleenhankintavarauksen tekemismahdollisuus on erittäin perusteltu. Esitetyt soveltamisedellytykset ovat kuitenkin hyvin tiukat, joten varauksen käyttömahdollisuus olisi varsin rajoitettua. Esitämmekin soveltamisedellytyksiä lievennettäväksi siten, että pitkäaikaisen investoinnin luovutushinnasta voitaisiin aina tehdä jälleenhankintavaraus, joka tulisi käyttää verovuonna tai kahtena sitä seuraavana vuonna pitkäaikaiseen investointiin. Korkomenon vähennysoikeuden rajoitus Vuoden 2013 alusta lähtien etuyhteydessä olevien yhteisöjen ja henkilöyhtiöiden korkomenojen vähennyskelpoisuutta verotuksessa on rajoitettu. Uutta elinkeinoverolain säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 30 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Ne voidaan kuitenkin vähentää täysimääräisesti silloin, kun nettokorkomenot ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Vähennyskelvottomat korkomenot ovat määrältään enintään etuyhteysyritysten välisten nettokorkomenojen suuruiset.

7 (10) Koska korkovähennysrajoitukseen liittyy 500 000 euron raja, rajoitus ei kohdistuisi tyypillisesti pk-yrityksiin. Korkovähennysrajoituksen säätäminen merkitsi sitä, että yritykset joutuivat tekemään muutoksia rahoitus- ja konsernirakenteisiinsa. Emme pidä kohtuullisena, että verotukselliseen EBITDA:an perustuvaa prosenttiosuutta muutetaan ennen kuin lakia on kertaakaan sovellettu. Jos prosenttiosuutta muutetaan, esitämme sitä sovellettavaksi aikaisintaan vuoden 2015 alusta, koska vuotta 2014 koskevat rahoituslaskelmat on yrityksissä jo tehty. Reilun kuukauden mittaista sopeutumisaikaa uuteen muutokseen ei voida pitää mitenkään perusteltuna. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksen ja tuotannollisten investointien korotettujen poistojen voimassaoloajan lyhentäminen Katsomme, että määräaikaisten lakien säätäminen ja niiden voimassaoloajan lyhentäminen pian lainmuutoksen jälkeen ei ole sopusoinnussa hyvän veropolitiikan periaatteiden, kuten ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden, kanssa. T&k-toiminnan verokannusteen ja korotettuja poistoja koskevan lain voimassaoloajan lyhentämistä voidaan tässä tilanteessa pitää myös ymmärrettävänä, kun otetaan huomioon esitetyn yhteisöverokannan merkittävän alentamisen aiheuttama valtiontalouden rahoitustarve. SY esittää siirtymäsäännöstä osinkoverotukseen Esityksen mukaan muutoksia sovellettaisiin pääosin vuoden 2014 alusta lukien, ja ne koskisivat sekä yhteisöveron laskua että uutta osinkoveroa jo vuodelta 2014. Muutokset olisivat epätahtisia ja kiristäisivät verotusta myös taannehtivasti. Vuonna 2014 osinkoja jaetaan pääsääntöisesti vuoden 2013 tai tätä aikaisempien vuosien tulona verotetuista voittovaroista. Näihin sovellettu yhteisövero on ollut 24,5 prosenttia tai tätä korkeampi. Uuden osinkoveron kohdistaminen myös näihin kiristäisi yhtiöllä ansaitun tulon kokonaisverotuksen siirtymävaiheessa poikkeuksellisen korkeaksi, käytännössä yli 30 prosentin. Hallituksen linjaus yhtiön ja osakkaan kokonaisveron tasoksi on kuitenkin ollut 26 26,4 prosenttia. Uusi osinkovero liittyy olennaisesti yhteisöveron tason laskuun, sillä uusi osinkoverorakenne on seurausta painopisteen siirrosta yhtiön verotuksesta omistajan verotukseen. Jos myös vanhat, korkeammalla yhteisöverokannalla verotetut voittovarat verotetaan täysimääräisesti uudella osinkoverolla ilman siirtymäsäännöstä, tämä johtaa paineisiin jakaa vanhoja voittovaroja vielä ennen uudistuksen voimaantuloa. Tällä olisi merkittäviä haittavaikutuksia yritysten talouteen ja toimintamahdollisuuksiin etenkin, kun talouden haasteet ovat nykyisessä suhdannetilanteessa muutoinkin suuret. Poikkeuksellisen korkeasta kokonaisverotasosta siirtymävuodelle ei ole tehty myöskään poliittista päätöstä.

8 (10) Uutta osinkoveroa tulisi periaatteessa soveltaa kokonaisuutena vasta, kun jaetaan osinkoa sellaisilta tilikausilta, joiden tulos on osinkoa jakavassa yhtiössä verotettu uudella matalalla yhteisöverokannalla. Esitämme kuitenkin vähintään, että - osinkoa voidaan jakaa vanhoilla säännöillä ensimmäisen 1.1.2014 jälkeen päättyvän tilikauden loppuun asti ja että uusi osinkovero tulee voimaan vasta tämän jälkeen. Osinkotulojen verotuksen muutosta ei siten sovellettaisi osinkoon, jonka jakopäätös on tehty ennen ensimmäisen 1.1.2014 jälkeen päättyvän tilikauden päätöstä. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan verovuonna 2014 sovellettaisiin 24,5 prosentin yhteisöverokantaa, jos yhteisön tilikautta on 21 maaliskuuta 2013 tai sen jälkeen muutettu niin, ettei yhteisön verovuosi pääty vuonna 2013 tai niin, että vuonna 2014 päättyvä verovuosi on alkanut edellä mainitun päivän jälkeen. Esitetty siirtymäsäännös on vaikealukuinen, ja sitä tulisi tarkentaa mahdollisesti esimerkein perusteluosiossa. Esityksen lähtökohtana lienee ajatus siitä, että tilikausi-shoppailu alemman yhteisöverokannan soveltamiseksi estettäisiin. Kuitenkin esimerkiksi yritysjärjestelyissä, jotka tehdään täysin liiketaloudellisin syin, joudutaan tekemään myös tilikauden muutoksia. Kun otetaan huomioon yhdenvertaisuus ja omaisuuden suoja perusoikeuksina, taannehtivan lainsäädännön kiellon periaatteen kanssa paremmin yhteensopiva vaihtoehto olisi, että tällaista yhteisöverokantaa koskevaa siirtymäsäännöstä ei säädettäisi lainkaan, tai että sen voimaantulo kytkettäisiin aikaisintaan hallituksen esityksen antamispäivään. Yksityisten elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotukseen yrittäjävähennys Ehdotetut yritysten verotusta keventävät muutokset koskevat vain osakeyhtiöitä. Muut yritysmuodot ovat sen sijaan jäämässä sivuun kannustavasta verokehityksestä, ja yhteisöveron laskun kaltainen kannustin jää saamatta noin puolella maamme pienyrityksistä. Kasvun ja myös yleisen yrittäjyysilmapiirin kannalta on tärkeää, että hallitus huomioisi tasapuolisesti eri yrittäjyyden muotoja. Esitämme, että yksityisten elinkeinonharjoittajien, maataloudenharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotusta kevennetään osakeyhtiöiden kanssa tasapuolisemmaksi tekemällä näiden - elinkeinotoiminnan tuloksesta 5 prosentin suuruinen yrittäjävähennys. Pienyritysmuodoissa ei voida jättää tulosta yritykseen alemmalla verokannalla ja investoida varoja näin uudelleen kevyemmällä verolla, mikä on merkittävä rakenteellinen ero osakeyhtiöihin nähden. Vaikka erot eivät aina ole euro-

9 (10) määräisesti suuria, tehdyt veromuutokset ajavat muuttamaan myös näitä osakeyhtiöiksi, ellei verotuksen tasapuolisesta kehittämisestä huolehdita. Tämä olisi vahingollista ajatellen koko yrittäjävetoista pienyritystoimintaa mukaan lukien uudet aloittavat yritykset, joiden tulisi voida harjoittaa toimintaa joustavasti myös nykyisissä pienyritysmuodoissa. Pienyritysmuodoissa nykyiset yrittäjäkannustimet on sidottu pääomaverotukseen. Pääomatuloa syntyy, kun yrityksen omaa pääomaa eli nettovaroja kasvatetaan investoinneilla. Myös osa palkoista lisätään laskennallisesti nettovaroihin, millä on haluttu kannustaa pienyrityksiä työllistämään. Käytännössä yksityiset elinkeinonharjoittajat usein kuitenkin valitsevat ansiotuloverotuksen, koska pääomatuloverotus on noussut niille tyypillisellä tulotasolla ansiotuloverotusta kireämmäksi. Pääomatuloverotuksen kiristyksen johdosta verotus on siksi monissa käytännön tilanteissa muuttunut epäkannustavaksi pienyritysten kasvua tai työllistämistä ajatellen. Ehdotuksessa käsitellään verotuksen tasapuolisuutta ja osakeyhtiöiden verotuksen todetaan lähenevän pienyritysmuotojen verotasoa ja eri yritysmuotojen eron kapenevan tätä kautta. Esitys sivuuttaa mielestämme pienyritysten kasvun kannalta juuri merkittävät ongelmat, eli yhtäältä sen, että pienyritysmuodoissa ei voida osakeyhtiöiden tapaan jättää tulosta ensin yritykseen alemmalla verokannalla ja verottaa vain yrityksestä nostettua tuloa, ja toisaalta sen, että puutteen kompensoimiseksi luodut kaavamaiset yrittäjäkannusteet ovat menettäneet merkityksensä ja muuttuneet pääomatuloverotuksen tason nousun vuoksi epäkannustaviksi. Pienituloisimpien ansiotuloveroa on tosin laskettu, mutta ei merkittävästi. Pienyritysten suhteellinen asema osakeyhtiöihin nähden on siksi kuluvalla hallituskaudella selvästi heikentynyt. Myös muut veropohjan laajennukset koskisivat kaikkia yritysmuotoja, mutta vain yhteisöverokantaa on päätetty laskea. Vaikka ansiotuloverotukseen tehdään myös tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyen vielä perusteltu inflaatiotarkistus, se ei kompensoi suhteellisen veroaseman heikkenemistä yhteisöveron laskiessa jo 20 prosenttiin. Vastaavasti se ei tee henkilöyhtiöiden ja yksityisten elinkeinonharjoittajien verotusta palkkatyöhön nähden kilpailukykyisemmäksi ja siten yrittäjyyteen kannustavammaksi. Elinkeinotoiminnan tulos tulisi siksi lukea vain 95 prosentin osuudelta yrittäjän ns. jaettavaksi yritystuloksi. Menettely vastaisi osinkojen kahdenkertaisen verotuksen poistamisessa omaksuttua huojennustapaa, vaikka eri prosenttiosuuksilla. Siitä huolimatta, että kaavamainen kevennys ei poista sitä rakenteellista eroa, että osakeyhtiössä voidaan miettiä ensin yrityksen kasvutarpeita ja vasta sitten yrittäjän tulonsaantia, korjaus kompensoisi eroa, joka eri yritysmuotojen välille on hallituskaudella tehdyillä päätöksillä syntynyt. Arvioimme muutoksen kustannukseksi 40 miljoonaa euroa. Esitämme, että hallitus käynnistää muutoksen valmistelun siten, että muutosta voitaisiin soveltaa yhteisöverokannan laskun ja veropohjan laajennusten tavoin jo vuoden 2014 alusta lukien.

10 (10) SUOMEN YRITTÄJÄT Jussi Järventaus toimitusjohtaja Laura Kurki veroasiantuntija