8.6.2010 Työeläkevakuuttajat TELAn vakuutusyhtiöasiain toimikunta Finanssialan Keskusliiton työeläkevakuutuksen johtokunta OHJE RAHANPESUN JA TERRORISMIN RAHOITTAMISEN TORJUMISESTA JA SEL- VITTÄMISESTÄ LAKISÄÄTEISEN TYÖELÄKEVAKUUTUKSEN ERITYISPIIRTEITÄ Ohjeen tarkoitus Finanssialan Keskusliitto hyväksyi jäsenyhteisöilleen 1.12.2008 ohjeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä. Ohje laadittiin henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Ohjeen liitteenä oli pankkitoiminnan, vahinkovakuuttamisen sekä vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen erityispiirteisiin liittyviä tarkempia ohjeita. Lakisääteisestä työeläkevakuutuksesta ei annettu vastaavia ohjeita. Tämän ohjeen tarkoituksena on täydentää aiemmin annettuja Finanssialan Keskusliiton ohjeita lakisääteisen työeläkevakuutuksen erityispiirteitä koskevilla ohjeilla. Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (jäljempänä rahanpesulaki, 503/2008) tuli voimaan 1.8.2008. Tämän lain myötä työeläkevakuutusyhtiöt tulivat rahanpesulain soveltamisalan piiriin. Rahanpesulain keskeisenä periaatteena on asiakkaan tunteminen ja riskiperusteinen lähestymistapa. Laki perustuu EU:n direktiiviin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen. Lain tavoitteena on estää rahanpesun ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Rahanpesulaissa säädetään lisäksi eräiden toimintojen rekisteröitymisvelvollisuudesta sekä tällaisille toiminnoille asetettavista vaatimuksista ja valvonnasta. Vuonna 2009 muutettiin rahanpesulain 18 :n etätunnistamiseen liittyvää tehostettua tuntemisvelvollisuutta koskevaa säännöstä 1.9.2009 voimaan tulleella muutoksella (621/2009). EU:n maksupalveludirektiivi (2007/64/EY) on pantu täytäntöön mm. tarkistamalla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annettua lakia. Muutokset ovat tulleet voimaan 1.5.2010 (303/2010). Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa (30.9.2008, Dnro 2/002/2008) on ohjeet rahanpesun ja terrorismirahoituksen estämisestä (kohta 15.2). Ohjeessa käsitellään ilmoitusvelvollisuutta, valvottavien velvoitteita ja sanktioita. Lisäksi Finanssivalvonnan riskienhallinnan järjestämistä koskevas-
2(5) sa määräyksessä (kohta 4.7.1) todetaan, että valvottavalla tulee olla riittävät riskienhallintaprosessit rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan mukaan lukien asiakkaan tunnistamiseen ja riskiperusteiseen arviointiin tarvittavat menettelyt. Tarvittavien toimien laajuus riippuu siitä, millainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski asiakkaaseen, vakuutustuotteisiin ja valvottavan muihin liiketoimiin liittyy. 1. Työeläkevakuutuksen erityiskysymyksiä 1.1 Mahdollisia ongelmatilanteita Rahanpesu ei ole ollut lakisääteisessä työeläkevakuutuksessa käytännössä yleinen eikä merkittävä ongelma. Esille on tullut ns. haamuvakuuttamista vähäisessä määrin ja näiden tapausten vakuutussummat ovat olleet pieniä. Tilanteet ovat voineet olla sellaisia, että on vakuutettu olematonta yritystoimintaa, tai on ilmoitettu todellista suurempi työntekijämäärä, jolloin rahanpesu voidaan toteuttaa maksujen palautuksella. Yrittäjien eläkevakuutuksessa voisi olla mahdollista toteuttaa rahanpesua ylisuurilla vuosimaksuilla. Työeläkeyhtiön on huolellisuusvelvollisuutensa perusteella selvitettävä perusteet suurelta vaikuttavalle maksulle. Yritysrahoituksessa laina-asiakasta ei välttämättä tavata henkilökohtaisesti, jos laina-asian hoitaa yhteistyösopimuksen perusteella pankki. Lainaasiakasta ei välttämättä tavata henkilökohtaisesti silloinkaan, kun laina-asia hoidetaan työeläkeyhtiön omasta toimesta. Epäilyttävä tilanne olisi käteissuorituksen tarjoaminen. Käytännössä työeläkeyhtiöt eivät ota vastaan käteissuorituksia. 1.2 Ilmoitusvelvollisuus, asiakas ja asiakkaan tunnistaminen Työeläkevakuutusyhtiöt ovat rahanpesulain tarkoittamia ilmoitusvelvollisia yhteisöjä. Ilmoitusvelvollisuus ja ilmoitusjärjestelmä ovat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen kannalta keskeisiä asioita. Ilmoitus ei ole rikosilmoitus, vaan ilmoitusvelvollisen havaitsema alalla tavanomaisesta toiminnasta poikkeava liiketoimi tai järjestely. Rahanpesuilmoituksen kynnys ei ole sama kuin esimerkiksi rangaistavaksi säädetty velallisen epärehellisyys, koska muutoin suuri osa takaisinperintään johtavista tapauksista kuuluisi ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Ilmoitusvelvollisuus koskee asiakkaasta annettavia tietoja. Asiakasta ei kuitenkaan ole määritelty lainsäädännössä. Rahanpesulain velvoitteiden kannalta tärkeitä ovat asiakkaat, joille työeläkeyhtiö tarjoaa tai joka pyytää tai käyttää työeläkeyhtiön palveluita. Työeläkeyhtiön ei ole tarpeen tunnistaa esimerkiksi asiakkaan asiakkaita. Sijoitustoiminnassa on huomattava, että työeläkevakuutusyhtiö sijoittaa omia varoja, ei asiakkaan varoja.
3(5) Asiakkaan tuntemisvelvoite tarkoittaa riskiperusteisen arvion mukaan määriteltäviä vaihtelevia toimia. Rahanpesulaki, Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet sekä FK:n ohje lähtevät siitä, että työ- ja yrittäjäeläkevakuuttamiseen liittyy vain vähän rahanpesua tai terrorisminrahoittamista koskevia riskejä. Rahanpesulain edellyttämä (muun kuin sijoitustoimintaan liittyvän) asiakkaan tunnistamiselle riittävä taso asiakkuuksia perustettaessa on asiakkaan tunnistaminen asiakkaan itsensä antamin tiedoin. Asiakkaan henkilöllisyyttä ei lain nojalla tarvitse todentaa viranomaislähteistä, ellei kyse olisi etätunnistamisesta. Myöskään tosiasiallista edunsaajaa ei tarvitse tunnistaa, eikä ilmoitusvelvollisen selonottovelvollisuus asiakkaan liiketoiminnan luonteesta ole laaja. Asiakassuhdetta tulee seurata jatkuvasti, jotta asiakkaan tavanomaisesta poikkeava toiminta olisi mahdollista havaita koko liikesuhteen ajan. Poikkeavaan liiketoimintaan liittyy aina laissa asetettu ns. erityinen selonottovelvollisuus. Sen noudattaminen edellyttää käytännössä huomattavasti vahvempaa asiakkaan tuntemista. Rahanpesukysymysten huomioon ottaminen on osa työeläkeyhtiöiden riskienhallintaa. Asiakkaan tunnistamisessa noudatetut menettelytavat ovat osa työeläkeyhtiöiden tietoturvapolitiikkaa. Asiakas tunnistetaan käytännössä vahvemmin, kuin mitä rahanpesulaki edellyttää. 1.3 Erityinen selonottovelvollisuus Erityisen selonottovelvollisuuden noudattaminen tarkoittaa, että ilmoitusvelvollisen tulee kiinnittää erityistä huomiota asiakkaan liiketoimiin, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan epätavallisia tai poikkeuksellisia. Tarvittaessa tulee selvittää asiakkaan varojen alkuperää. Tämä velvoite ilmoitusvelvollisilla on koko asiakassuhteen ajan. Esimerkkejä työeläkevakuuttamiseen liittyvistä tilanteista, joihin on sovellettava säännöstä erityisestä selonottovelvollisuudesta: 1) Yleisesti asiakkaan kaikki liiketoimet, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan tai epätavallisia tai poikkeuksellisia suhteessa asiakkaan liiketoiminnan laajuuteen ja toimialaan 2) Etätunnistaminen Jos sopimus tehdään puhelimella, sähköpostilla, faksilla tai asiamiesten välityksellä, on asiakkaan henkilöllisyys todennettava viranomaislähteistä. Lisäksi on varmistettava, että liiketoimintaan liittyvä suoritus tulee luottolaitoksen tililtä tai se maksetaan tilille, joka on aiemmin avattu asiakkaan nimiin. Poikkeuksena tästä ovat sähköiset laatuvarmenteet. Asiakkaan henkilöllisyys voidaan myös todentaa sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa tarkoitetulla laatuvarmenteella tai muun sähköisen tunnistamistekniikan avulla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen. Tällainen tunniste on esimerkiksi pankin myöntämä verkkopankkiavain (ns. Tupas-tunniste) 3) Maksujen palauttaminen, erityisesti korkeat palautusmäärät ja pankkitilit, joihin palautuksia maksetaan
4(5) Maksujen palautusten yhteydessä tulee kiinnittää huomiota korkeisiin palautusmääriin tai muutoin epäilyttäviin palautuksiin. Tällöin on selvitettävä, minkä vuoksi korkeita palautusmääriä joudutaan maksamaan. Maksujen palauttamisen osalta tulee erityistä huomiota kiinnittää mahdolliseen uuteen pankkitilinumeroon, jonka palautuksen saaja ilmoittaa. Mikäli mahdollista, tulee selvittää, kuuluuko pankkitilinumero vakuutuksenottajalle. Asiakkaalta pyydetään aina tilinumero kirjallisesti, ellei se jo ole asiakasjärjestelmässä olemassa. 4) YEL:n mukainen työtulo ilmoitetaan toimialaan ja liiketoimintaan suhteutettuna poikkeuksellisen korkeana tai maksut tapahtuvat vähissä erissä taikka painottuvat alkuvuoteen tai vuoden vaihteessa käytetään ylisuurta joustoa ylöspäin. Syyt tämänkaltaiseen menettelyyn tulee selvittää asiakkaalta tai muutoin käytettävissä olevin keinoin. 5) Liian suuriksi arvioitavien TyEL -ennakkomaksujen maksaminen 6) Asiakkaalla on liittymäkohta valtioon, joka ei täytä kansainvälisiä rahanpesun ja terrorismin torjuntaan liittyviä velvoitteita tai on rekisteröity tunnettuun veroparatiisiin (valtioneuvoston päätös 123/2009). 1.4 Sijoitustoiminta Sijoitustoiminta ei ole lain tarkoittamaa alhaisen riskin toimintaa, kuten työeläkevakuutus muutoin. Sijoitustoimintaa koskevat siten rahanpesulain kaikki asiakkaan tuntemiseen liittyvät velvoitteet täysimääräisinä, kun on kysymys työeläkeyhtiön sijoitustoiminnon asiakkaasta, joka hankkii työeläkeyhtiön tarjoamia palveluja (esimerkiksi laina-asiakkaat). Esimerkkitilanteita, joihin sijoitustoiminnassa voi liittyä rahanpesun harjoittamisen tai terrorismin rahoittamisen riskejä: 1) Asiakkaan kaikki liiketoimet, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan ovat epätavallisia tai poikkeuksellisia suhteessa asiakkaan liiketoiminnan laajuuteen ja toimialaan 2) Suorat sijoitukset kohdeyrityksiin 3) Yritysrahoitus 4) Sijoitukset tunnetuissa veroparatiiseissa sijaitseviin rahastoihin. On huomattava, että sisäasiainministeriön päätöksin (esim. 78/2009) on voitu määritellä ETA-alueeseen kuulumattomia valtioita ja alueita, joiden rahanpesusäännökset täyttävät Suomen rahanpesulaissa säädetyt edellytykset.
5(5) Yritys- ja takaisinlainadokumentaatiota allekirjoitettaessa asiakkaan voi tunnistaa muu kuin työeläkeyhtiö. Käytäntönä voi olla, että lainoihin liittyvät velkakirjat allekirjoitetaan asiakkaan pankissa samanaikaisesti kuin asiakas allekirjoittaa lainaan liittyvän asiakkaan pankin myöntämän pankkitakauksen edellyttämän dokumentaation. Kaikkiin lainoihin ei kuitenkaan liity pankkitakausta, vaan jokin muu vakuus tai ei vakuutta ollenkaan. Hyvin usein näissäkin tapauksissa asiakkaan pankki on mukana asiakkaan kokonaisrahoitusjärjestelyssä luotonmyöntäjänä ja siksi on myös asiakkaan pankin intressissä, että asiakas tunnistetaan ennen työeläkeyhtiön lainadokumentaation allekirjoittamista. Työeläkeyhtiön sijoitustoiminnassa on syytä noudattaa mm. rahastosijoitussopimuksia ja suoria sijoituksia tehtäessä ns. due diligenge tarkastusmenettelyä, jossa varmistetaan, että rahastoa hoitava hallinnointiyhtiö tai kohdeyhtiö sitoutuu noudattamaan rahanpesun ja terrorismirahoituksen estävää lainsäädäntöä. Samalla on syytä tarkastaa myös vastuuhenkilöiden luotettavuutta ja taustaa, että voidaan pitää epätodennäköisenä, että esimerkiksi hallinnointiyhtiö tai muun sijoituksen kohdeyhtiö syyllistyisi rahanpesuun.