Perfluorattujen aineiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla

Perfluorattujen aineiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla (Environment s contamination in fire fighting training areas caused by perfluorinated compounds) Activity 2.1.4

Sisällys Abstract... 4 Tiivistelmä... 7 Lyhenteet... 10 1. Johdanto... 11 2. Työn tavoitteet ja rajaukset... 11 3.Perfluoratut aineet ja niitä koskevat säädökset ja kansainväliset sopimukset... 12 Perfluorattujen aineiden ominaisuuksia... 12 Valmistusmenetelmä... 14 Käyttökohteet... 14 Kansainväliset PFOS-yhdisteitä koskevat säädökset ja sopimukset... 15 4. Perfluorattuja aineita sisältävät sammutusvaahdot, niiden valmistus, käyttö ja korvaavat aineet... 16 Sammutusvaahtojen luokittelu... 16 Sammutusvaahtojen koostumus... 17 Käyttökohteet... 20 Korvaavat aineet... 20 5. Paloharjoitusalueet... 21 Nykyiset, käytöstä poistetut ja uudet harjoitusalueet... 22 Toiminnan laatu ja määrä sekä ympäristönsuojelukeinot paloharjoitusalueilla... 25 6. Perfluorattuja aineita koskevia ympäristön laatunormeja Euroopassa ja Yhdysvalloissa... 31 7. Todettuja perfluorattujen yhdisteiden pitoisuuksia ympäristössä... 34 Maaperä... 35 Vesistöt... 39 Pohjavedet... 46 Sedimentit... 48 Eliöt... 49 Suomessa mitattuja perfluorattujen aineiden pitoisuuksia... 53 8. Riskienhallinnan vaihtoehdot... 55 Kunnostus... 55 Muut riskinhallintatoimet... 57 9. Johtopäätökset... 58 10. Toimenpide-ehdotukset... 59

3 11. Lähdeluettelo... 61 Kirjallisuus... 61 Suulliset tiedonannot... 67

4 Abstract This study is one of the activities of BECOSI-project funded by Interreg IVA-programme. The aim of this activity is to collect information and write a report describing some historical manufacturing process that may cause contamination. Each participating country makes their own report. In Finland fire training areas, fire-fighting foams used on them and environment risks caused by them was chosen study subject because these foams have contained perfluorooctanesulfonate (PFOS) and other perfluorinated compounds. PFOS is known to be persistent, bioaccumulative and toxic in the environment and is one of the persistent organic pollutants (POP) which production, use and emissions are restricted by Stockholm Convention. The aim of this study is to gather information about Finnish fire-fighting areas, perfluorinated substances used and case studies of environment contamination with PFOS and other perfluorinated substances in other countries. Interviews, environment permit decisions and literature were used as sources of information. Perfluorinated compounds Perfluorinated compounds are a group of hundreds of compounds, which contain C atoms on which all the H substituents have been replaced by F atoms. These compounds do not naturally occur in the environment and they are persistent and chemically inert. Toxicity as well as persistence and biomagnification vary between compounds. PFOS and PFOA (perfluorooctanoate) are the most studied ones. Unlike other POP compounds perfluorinated compounds accumulate to blood s proteins and blood containing organs like liver and kidneys. Toxicity tests with these compounds have shown indications of impacts on development, metabolism and reproduction. PFOA might be carcinogenic. These compounds have been used in wide variety of use, but now the use is allowed only for restricted purposes. Key legislation is EU s regulation (EC) No 850/2004 of the European Parliament and of the Council on persistent organic pollutants and amending Directive 79/117/EEC. Fire fighting foams The exact consistence of foams is not known because it is a commercial business secret. In addition to perfluorinated compounds foams contain surfactants, glycols, glycol ethers, preservatives and metal salts, which can be harmful for the environment. Foams contain also proteins which biochemical oxygen demand is high. Fire fighting foams has been used on ships and ferries, industrial plants, oil storages, airports, ports and by armed forces and fire- and rescue departments.

5 Fire fighting training areas in Finland There are many fire fighting trainig areas of different size in Finland and they are used by fire- and rescue departments and potentially by other authorities too. Usually airports have their own fire fighting training areas and also some industrial plants and armed forces have them. Information was gathered of 25 training areas. There are ten known areas, which should be studied more closely in the future. Information on fire fighting training areas used by armed forces, industrial plants and railway traffic and the amounts of used foams should also be collected in the future. The importer of fire fighting foams estimated that 850 000 litres of PFOS-containing foams have been imported in Finland during 1986 2002. In the same time foams with other fluorinates compounds have been imported 3 4 times more. According to a rough estimation PFOS-containing fire fighting foams have been used within 25 years in airports 187 500 432 500 litres and by fire- and rescue departments 220 000 550 000 litres. On those fire fighting areas, where information was available on waste water management, it seems to be similar in different areas. There is an insulating membrane in the soil and waste waters are gathered from the layer that lies above the membrane and led via oil trap well to a ditch. Environment quality standards for perfluorinated compounds and case studies No environmental quality standards for PFOS or PFOA are set in Finland. The implementation of European commission s changes of priority substances environment quality standards is under preparation and suggestion to a new Government Decree might be ready in spring 2015. Environment quality standards set in other European countries and also in United States are presented in this report. Differences between standard values are due to assumptions made in definition, used sources of information and used assessment factors. Many of perfluorinated compounds are water soluble, migrant and persistent. They have been found in high concentrations in soil, surface waters, ground water, sediments and fish. In Norway and Sweden PFOS-concentrations in soil in the vicinity of fire fighting areas exceed Dutch quality standards for soil 13 500 times at most. Highest concentrations in surface waters exceed environment quality standard set in Water Framework Directive more than 1 000 times. In Norway, Sweden and Germany PFOS-concentrations in groundwater have been 3 2 500 times higher than Duch quality standard. Perfluorinated compounds have been found in sediment deposits dated to 1960 s onwards and concentrations are highest at sediment s surface. In Sweden concentrations have been some dozen micrograms per kilogram dry weight, but in Norway concentrations in a single sample have been even on a level of milligram per kilogram. Highest concentration measured from fish have been 1,6 mg/kg wet weight, which exceeds Water Framework Directive s quality standard by 175 times. In

6 most contaminated surface waters it is not allowed to use fish as a food or feed or recommendations are given how many times a week or month it is safe to eat fish. The bioaccumulation varies between different fish species. PFOS-concentrations in fire fighting training areas and their environment haven t been studied in Finland. In general there are only few studies concerning environmental concentrations of perfluorinated compounds. Highest concentrations of PFOS have been measured in effluents and sludge of waste water plant, landfill leachate and pike s liver. Study of environmental pollutants in fish reveals that concentrations of PFOS in fish were small and varied around all Finnish sea areas. Vanhankaupunginlahti Bay of Helsinki had clearly higher concentration of PFOS in perch than any other sea area. Finnish Food Safety Authority EVIRA recommended consumption restrictions at least for large perch. Concentrations exceeded Water Framework Directive s quality standard four times. Risk management PFOS and PFOA have many qualities which hinder or inhibit remediation of contaminated soil and water. Granular activated carbon filtering, reverse osmosis and nanofiltration are suitable for management of contaminated waters. High-temperature incineration destroys completely perfluorinated compounds in soil. Studies have shown that chemical oxidation is potentially suitable in situ-treatment method for soil and groundwater contaminated with perfluorinated compounds. The testing of this method is in its early stage yet. Other risk management measures such as siting the training area and waste water treatment are more suitable for establishing new fire fighting training area. Conclusions and proposals for action It is probable that fire fighting training areas have contaminated environment with perfluorinated compounds in Finland too. Information on training areas needs to be improved. Environmental risk caused by site s location needs to be assessed and sites with highest risks should be prioritized in studies and necessary remediation measures should be taken. There is a need to find out if perfluorinated compounds should be added to monitoring scheme and surveillance schemes of relevant activities.

7 Tiivistelmä Tämä selvitys tehtiin osana Interreg IVA-ohjelmaan kuuluvaa BECOSI-projektia ja se koskee paloharjoitusalueita, niillä harjoitettua toimintaa, käytettyjä aineita ja toiminnan aiheuttamaa ympäristöriskiä. Paloharjoitusalueet valittiin tarkasteluun, koska alueilla käytetyt sammutusvaahdot ovat sisältäneet perfluorioktaanisulfonaattia (PFOS) ja muita perfluorattuja yhdisteitä. PFOS on osoittautunut ympäristössä pysyväksi, kertyväksi ja myrkylliseksi ja kuuluu niihin pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin, joiden valmistusta, käyttöä ja päästöjä pyritään rajoittamaan Tukholma sopimuksella. Tämän selvityksen tavoitteena on kerätä tietoa paloharjoitusalueista ja niillä käytetyistä perfluoratuista aineista ja koota tietoa muissa maissa havaituista pilaantumistapauksista. Tietoja toiminnasta kerättiin haastatteluin, alueiden ympäristöluvista sekä kirjallisuudesta. Perfluoratut aineet Perfluorattuihin aineisiin kuuluu useita satoja yhdisteitä, joissa hiiliketjun kaikki vetyatomit on korvattu fluoriatomeilla. Niitä ei esiinny ympäristössä luontaisesti ja ne ovat pysyviä ja kemiallisesti inerttejä. Aineiden myrkyllisyys eliöille vaihtelee samoin kuin niiden kertyvyys ja rikastuvuus. Eniten tutkittuja yhdisteitä ovat PFOS ja PFOA (perfluoro-oktaanihappo). Niiden on todettu kertyvän muista POP-yhdisteistä poiketen veren proteiineihin ja verta sisältäviin elimiin kuten maksaan ja munuaisiin. Myrkyllisyystestit ovat antaneet viitteitä vaikutuksista mm. yksilön kehitykseen, aineenvaihduntaan ja lisääntymiseen. PFOA saattaa olla syöpää aiheuttava. Aineita on käytetty moniin käyttötarkoituksiin, mutta nykyisin niiden käyttöä on rajoitettu. Keskeisin PFOS-aineiden käyttöa rajoittava lainsäädäntö Euroopassa on Euroopan parlamentin ja neuvoston POP-asetus (EY) N:o 850/2004. Sammutusvaahdot Sammutusvaahtojen kemiallinen koostumus on liikesalaisuus, joten tarkkoja tietoja niiden sisältämistä aineista ei ole saatavilla. Perfluorattujen aineiden lisäksi sammutusvaahdot sisältävät mm. pintaaktiivisia tensidejä, glykoleita, glykolieettereitä, säilytysaineita ja metallisuoloja, jotka voivat olla ympäristölle haitallisia. Sammutusvaahtojen sisältämät proteiinit kuluttavat runsaasti happea vedessä hajotessaan. Sammutusvaahtoja on käytetty laivoilla, teollisuudessa, puolustusvoimissa, palo- ja pelastuslaitoksilla, lentokentillä, öljyvarastoissa ja satamissa.

8 Paloharjoitusalueet Suomessa Suomessa on useita erikokoisia pelastustoimen harjoitusalueita, joita käyttävät pelastuslaitosten lisäksi mahdollisesti myös muut viranomaiset. Yleensä lentokenttien yhteydessä sijaitsee paloharjoitusalue, mutta myös teollisuuslaitoksilla ja puolustusvoimilla on omia harjoitusalueita. Tietoja saatiin kerättyä 25 paloharjoitusalueen osalta. Tiedossa on kymmenen harjoitusaluetta, joita koskevia tietoja tulee jatkossa selvittää. Lisäksi tulee selvittää puolustusvoimien sotilaspalokuntien, teollisuuspalokuntien ja raideliikenteen toimijoiden käyttämiä paloharjoitusalueita ja sammutusvaahtojen käyttömääriä. Sammutusvaahtojen maahantuoja arvioi Suomeen tuodun noin 850 000 litraa PFOS:a sisältäviä sammutusvaahtoja vuosina 1986 2002. Muita fluorattuja aineita sisältäviä sammutusvaahtoja on samaan aikaan maahantuotu 3 4 kertaa enemmän. Karkea arvio PFOS:a sisältäneiden sammutusvaahtojen käyttömääristä 20 vuoden aikana lentokentillä on 142 500 342 000 l ja pelastuslaitoksissa 176 000 440 000 l. Vesien käsittely niillä paloharjoitusalueilla, joista tietoja saatiin, on pääosin samankaltaista. Maaperässä on eristävä kalvo, jonka päältä vedet kerätään ja ohjataan öljynerottimien kautta ojaan tai maastoon. Perfluorattujen aineita koskevat ympäristölaatunormit ja tutkimukset Suomessa ei ole annettu ympäristölaatunormeja PFOS:lle tai PFOA:lle. Tähän raporttiin on koottu Euroopassa ja Yhdysvalloissa määriteltyjä ympäristönlaatunormeja. Erot arvojen välillä johtuvat niiden määrittelyssä tehdyistä oletuksista, käytetyistä lähdeaineistoista ja käytetyistä arviointikertoimista. Monet perfluoratut aineet ovat vesiliukoisia, kulkeutuvia ja pysyviä. Niitä on mitattu korkeita pitoisuuksina niin maaperästä, vesistöistä, pohjavesistä, sedimenteistä ja kaloista. Norjassa ja Ruotsissa on lentoasemien paloharjoitusalueiden ympäristön maaperän PFOS-pitoisuudet ovat ylittäneet Hollannissa maaperälle asetetun laatukriteerin enimmillään lähes 13 500 kertaisesti. Vesistöissä korkeimmat mitatut PFOS-pitoisuudet ylittävät vesipuitedirektiivissä asetetun raja-arvon jopa yli 1000-kertaisesti. Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa pohjavesissä tavatut pitoisuudet ylittävät hollantilaisten pohjavedelle esittämän laatukriteerin 3 2500 kertaisesti. Sedimenteistä perfluorattuja aineita on löytynyt 1960-luvun kerrostumista lähtien ja korkeimpia pitoisuudet ovat olleet sedimentin pinnassa. Ruotsissa pitoisuudet ovat olleet joitakin kymmeniä mikrogrammoja kilossa kuivapainoa, mutta Norjassa yksittäisissä näytteissä pitoisuudet ovat olleet jopa milligrammaa kilossa tasolla.

9 Kaloissa PFOS:a on ollut korkeimmillaan 1,6 mg/kg tuorepainoa, joka ylittää EU:n eliöiden PFOSpitoisuudelle asettaman raja-arvon 175-kertaisesti. Kalojen käyttö ihmisten ja eläinten ravinnoksi eniten kuormittuneilla alueilla on kielletty tai suositeltu rajoitettavaksi. Kalalajien välillä on eroja perfluorattujen aineita kertymisessä. Suomessa ei ole tutkittu perfluorattujen aineiden pitoisuuksia paloharjoitusalueilla ja niiden ympäristössä. Yleensäkin perfluorattujen aineiden pitoisuuksia ympäristössä selvittäviä tutkimuksia on tehty vähän. Suurimmat PFOS-pitoisuudet on mitattu jäteveden puhdistamoiden käsitellyssä jätevedessä, jätevesilietteessä ja kaatopaikkojen suotovedessä sekä hauen maksassa. Kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksien kartoituksessa löytyi PFOS:a vaihtelevasti pieninä pitoisuuksina kaikilta merialueilta. Selvästi muita alueita korkeampia pitoisuuksia mitattiin Helsingin Vanhankaupunginlahden ahvenista, jotka eivät EVIRAn mukaan sovellu ravinnoksi. Ne ylittävät EU:n raja-arvon nelinkertaisesti. Riskienhallinta PFOS:lla ja PFOA:lla on monia ominaisuuksia, jotka vaikeuttavat tai estävät niillä pilaantuneen maaperän tai veden puhdistamista. Aktiivihiilisuodatuksen, käänteisosmoosin ja nanosuodatuksen on todettu soveltuvaa pilaantuneiden vesien puhdistamiseen. Poltto korkeassa lämpötilassa tuhoaa lopullisesti yhdisteet maaperästä. Kemiallisella hapetuksella nähdään olevan mahdollisuuksia kehittyä perfluoratuille aineille soveltuvaksi maaperän, pohjaveden ja sedimentin in situ kunnostusmenetelmäksi, mutta menetelmän testaus on vielä alkuvaiheissaan. Muut riskinhallinta toimet, joita ovat mm. alueiden sijoittaminen ja vesien keräilyjärjestelmät, soveltuvat parhaiten uusille perustettaville paloharjoitusalueille. Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset On todennäköistä, että myös Suomessa paloharjoitusalueet ovat aiheuttaneet ympäristön pilaantumista perfluoratuilla aineilla. Tietoja paloharjoitusalueista tulee täydentää. Alueiden sijainnin aiheuttamaa ympäristöriskiä tulisi arvioida ja siten ohjata tutkimuksia niille alueille, joilla riskin arvioidaan olevan suurin. Tulee selvittää tulisiko relevanttien toimintojen tarkkailuohjelmiin ja seurantoihin lisätä perfluorattuja aineita.

10 Lyhenteet 2:6 FTS 6:2 fluoritelomeerisulfonaatti (6:2 fluoroteleomer sulphonate) FOSA Perfluoro-oktaanisulfonamidi (perfluorooctanesulfonamide) FOSE Perfluoro-oktaani sulfonamidoetanoli (Perfluorooctane sulfonamidoethanol) N-Me-FOSA N-metyyli-heptadecafluoro-oktaanisulfonamidi (N-methyl-heptadecafluorooctane sulphonamide) N-Me-FOSE N-metyyli-heptadecafluoro-oktaanisulfonamidoetanoli (Nethylperfluorooctanesulphonamidoethanol) PFBS Perfluoributaanisulfonaatti (Perfluorobutane sulphonate) PFDcA Perfluorodekaanihappo (Perfluorodecanoic acid) PFDcS Perfluorodekaanisulfonaatti (Perfluorodecane sulphonate) PFDoA Perfluorododekaanihappo (Perfluorododecanoic acid) PFHpA perfluoroheptaanihappo (Perfluoroheptanoic acid) PFHpS perfluoroheptaanisulfonaatti (Perfluoroheptane sulphonate) PFHxA perfluoroheksaanihappo (Perfluorohexanoic acid) PFHxS Perfluoroheksaanisulfonaatti (Perfluorohexane sulphponate) PFNA prefluorononaanihappo (Perfluorononanoic acid) PFOA Perfluoro-oktaanihappo (Perfluorooctanoate) PFOS Perfluorioktaanisulfonaatti (Perfluorooctanesulfonic acid) PFOSA Perfluoro-oktaanisulfonamidi (perluorooctane sulphonamide) PFteA Perfluorotetradekaanihappo (Perfluorotetradecanoic acid) PFTriA Perfluorotridekaanihappo (Perfluorotridecanoic acid) PFUnA Perfluoroundekaanihappo (Perfluoroundecanoic acid)

11 Perfluorattujen aineiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla 1. Johdanto Tämä selvitys tehtiin osana Interreg IVA-ohjelmaan kuuluvaa BECOSI-projektia. Projektin aktiviteetissa 2.1.4 tuli laatia käsikirja maaperän pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta helpottamaan mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden tunnistamista ja tutkimista. Suomessa on jo tehty maaperää pilaavia toimintoja koskevia selvityksiä mm. suolakyllästämöistä, ampumaradoista, kauppapuutarhoista, metsätaimitarhoista ja venetelakoista. Selvitettäväksi toiminnaksi valittiin paloharjoitusalueet ja etenkin sammutusvaahtojen käyttö niillä. Eräät sammutusvaahtojen sisältämät fluoriyhdisteet ovat osoittautuneet ympäristön kannalta hankaliksi mm. pysyvyytensä, kertyvyytensä ja myrkyllisyytensä vuoksi. Yksi tällainen aine on perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS), jota on käytetty erityisesti palavien nesteiden sammutukseen tarkoitetuissa vaahdoissa. Sammutusvaahtojen käytön aiheuttamasta maaperän pilaantumisesta Suomessa ei ole tietoa. Käyttötavasta johtuen ovat vaahtojen sisältämät aineet voineet päästä suoraan maaperään, pohjaveteen ja vesistöön. Vuonna 2012 valmistuneessa Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa (NIP) (Seppälä et. al. 2012) pidetään todennäköisenä, että sammutusvaahtojen käytöstä on aiheutunut maaperän ja mahdollisesti myös pohjaveden pilaantumista. Täytäntöönpanosuunnitelma edellyttää PFOS-yhdisteiden aiheuttaman maaperän ja pohjavesien pilaantumisen laajuuden selvittämistä alueilla, joilla on käytetty näitä aineita sisältäneitä sammutusvaahtoja, ja tarvittaessa toimia riskien vähentämiseksi. Tämä raportti on avuksi selvitystyössä. 2. Työn tavoitteet ja rajaukset Tämän selvityksen tavoitteena on kerätä tietoa paloharjoitusalueista, niillä käytetyistä perfluoratuista aineista ja muissa maissa havaituista pilaantumistapauksista. Maaperätutkimuksien helpottamiseksi on mainittu myös muita sammutusvaahtojen sisältämiä haitallisia aineita käytössä olleen aineiston puitteissa. Työssä oli tarkoitus selvittää palo- ja pelastustoimen, lentokenttien ja eräiden suurimpien teollisuuslaitosten sekä puolustusvoimien paloharjoitusalueet, joilla on käytetty perfluorattuja aineita sisältäviä sammutusvaahtoja, sekä vaahtojen käyttömääriä. Jo selvityksen alussa työn ulkopuolelle rajattiin satamat ja valtaosa teollisuuslaitoksista. Koska yhteydenotot ja tietojen kerääminen veivät arvioitua enemmän aikaa, projektissa keskityttiin keräämään tietoja palo- ja pelastustoimen ja lentokenttien paloharjoitusalueista. Tiedot alueista on kerätty haastattelemalla keskeisiä henkilöitä ja

12 ympäristöviranomaisten päätöksistä. Tietoja aineiden aiheuttamista ympäristöriskeistä ja muiden maiden yhdisteitä koskevista viitearvoista on kerätty kirjallisuudesta. 3.Perfluoratut aineet ja niitä koskevat säädökset ja kansainväliset sopimukset Perfluorattujen aineiden ominaisuuksia PFOS-aineet kuuluvat perfluorattujen alkyyliaineiden laajaan ryhmään. Näissä aineissa hiilivetyketjun kaikki vetyatomit on korvattu fluoriatomeilla. Aineryhmään kuuluu useita satoja yhdisteitä, joita voidaan jakaa edelleen pienempiin ryhmiin rakenteensa perusteella. Aineiden luokittelemiseksi ja nimeämiseksi ei ole yhtenäistä käytäntöä. Perfluoratut aineet voidaan jakaa esimerkiksi rakenteen perusteella kolmeen erityyppiseen ryhmään: PFOS-aineisiin ja niiden homologeihin, PFOA-aineisiin ja niiden homologeihin ja fluoritelomeereihin. Homologit ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin esim. PFOS, mutta niiden hiiliketjun pituus vaihtelee. (Korkki 2006) Perfluoratut aineet ovat ihmisen valmistamia ja niitä ei luontaisesti esiinny ympäristössä. Aineryhmään kuuluvat aineet eroavat toisistaan rakenteellisesti ja fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan. Aineiden hiili-fluorisidokset ovat erittäin vahvoja, mikä tekee niistä hyvin pysyviä ja kemiallisesti inerttejä. Ne hylkivät niin vettä kuin rasvaakin ja niiden pinta-aktiivisuus on suuri. (Korkki 2006) Aineista eniten tutkittuja ovat perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS) ja perfluorioktaanihappo (PFOA). Nämä molemmat aineet ovat ympäristöön joutuessaan kemiallisesti ja biologisesti erittäin pysyviä. Ne eivät hajoa biologisesti, fotolyyttisesti, hydrolyyttisesti eivätkä valohapettumisen kautta ilmakehässä. Niiden ei ole havaittu muuntuvan maaperässä, sedimentissä, lietteessä, vedessä tai eliöissä. Molemmat aineet ovat vesiliukoisia. Koska aineet ovat kemiallisesti stabiileja ja niiden haihtuvuus ionimuodossa on vähäistä, ne ovat pysyviä maaperässä ja vedessä. Ne voivat kulkeutua pitkä matkoja ilmassa, koska niiden puoliintumisaika ilmakehässä on pitkä. PFOS:n on todettu eri maissa tehdyissä riskinarvioissa olevan pysyvä, myrkyllinen ja biokertyvä aine, joka rikastuu ravintoketjussa. (Mehtonen 2012; Environment Canada 2006) PFOA:n on Kanadassa todettu täyttävän maan lainsäädännön kriteerit pysyvälle yhdisteelle, mutta ei biokertyvälle yhdisteelle. Arvioinnissa kuitenkin todetaan PFOA:n olevan kertyvä ja rikastuvan maa- ja merinisäkkäisiin. (Environment Canada 2012)

13 Lukuisat muut perfluoratut yhdisteet ovat PFOS:n ja PFOA:n prekursoreita eli hajoavat lopulta PFOS:ksi tai PFOA:ksi, mikä lisää PFOS:n ja PFOA:n määrää ympäristössä. PFOS:n prekursoreiksi on Kanadassa tehdyssä arvioinnissa tunnistettu PFOS-happo (PFOSH), neljä PFOS-suolaa, perfluorioktaanisulfonifluoridi (POSF), neljä PFOS:n tuotannossa muodostuvaa yleistä välituotetta (N- MeFOSA, N-EtFOSA, N-MeFOSE alkoholi and N-Et-FOSE alkoholi) sekä 40 muuta ainetta. (Environment Canada 2006) Kanadassa ympäristö- ja terveysviranomaiset ovat listanneet 27 mahdollista PFOA:n prekursoria ja niitä ovat esim. fluoritelomeerialkoholit (FTOHs), fluoritelomeerijodidit ja fluoritelomeeriolefiinit. (Environment Canada 2012) Yleisin kuusihiiliatomisen fluoritelomeerin hajoamistuote on 6:2 fluoritelomeerisulfonaatti (6:2 FTS), joka voi hajota edelleen perfluoroheksaanihapoksi (PFHxA). FTS:n ja PFHxA:n ympäristövaikutuksista on huomattavasti vähemmän tutkimustuloksia kuin PFOS:n ja PFOA:n vaikutuksista. 6:2 FTS:n akuutti myrkyllisyys vesieliöille ja nisäkkäille on vähäistä samoin kuin akuutti ja krooninen myrkyllisyys kaloille. Sillä ei ole todettu olevan haitallisia vaikutuksia perimään tai yksilön kehitykseen. 6:2 FTS ei täytä Kanadan lainsäädännön kriteereitä kertyvästä aineesta. Ympäristössä 6:2 FTS on hyvin pysyvä. PFHxA on lievästi myrkyllistä eikä se kerry eliöihin. (Seow 2012) Toisin kuin useimmat POP-yhdisteet PFOS ja PFOA eivät kerry rasvakudokseen vaan veren proteiineihin ja elimiin kuten maksaan ja munuaisiin. Myrkyllisyystestit ovat antaneet viitteitä vaikutuksista mm. yksilön kehitykseen ja lisääntymiseen. Rotille ja apinoilla PFOS:n on todettu olevan maksatoksista ja lisäävän kuolleisuutta. PFOS ja PFOA voivat häiritä rasvahappojen, lipidien ja lipoproteiinien aineenvaihduntaa. Pitkäaikainen altistus näille aineille voi rotilla aiheuttaa maksakasvaimia. Vesieliöille PFOS on vähän tai kohtalaisen myrkyllistä, mutta kohtalaisen tai hyvin myrkyllistä mehiläisille. (US EPA 2013; Canada Environment 2006; OECD 2002) PFOS:n ja PFOA:n puoliintumisaika ihmisessä on pitkä. Tutkimuksista riippuen puoliintumisajaksi on ilmoitettu 4 7 vuotta. Yhdysvalloissa tutkittiin lähes 6000 lasta, jotka asuivat lähellä kemianteollisuuden laitosta. Tulosten mukaan niillä lapsilla, joilla oli korkeita perfluorattujen aineiden pitoisuuksia veressä, voi puberteetin alkaminen viivästyä ja löytyi myös viitteitä yhteydestä impulsiivisuuteen ja ADHD-syndroomaan. Epidemiologiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä PFOS-altistuksen ja virtsarakon syövän välisestä yhteydestä, mutta lisää tutkimuksia tarvitaan asian varmistamiseksi. USEPA on arvioinut PFOA:n vuonna 2005 todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi ja tämän jälkeen on kertynyt lisää tutkimustietoa joka vahvistaa päätelmää. (EPA 2013; OECD 2002; Seow 2012)

14 Valmistusmenetelmä Sammutusvaahdoissa käytettäviä perfluorattuja aineita voidaan valmistaa kahdella toisistaan eroavalla menetelmällä elektrokemiallisella fluorinaatiolla (ECF) ja telomerisaatiolla. ECF-menetelmällä voidaan valmistaa PFOS- ja PFOA-aineita ja telomerisaatiolla fluoritelomeerejä. ECF-menetelmän lopputuotteena ei ole puhdas kemikaali vaan seos perfluorooktaanisulfonyylifluoridia (POSF) ja sen erilaisia isomeerejä, homologeja ja muita sivutuotteita, kuten eripituisia suoraketjuisia, haarautuneita ja syklisiä perfluoroalkyylisulfonyylifluorideja, perfluoroalkaaneja ja eettereitä. Valmistettaessa POSF:sta edelleen PFOS-yhdisteitä sisältää lopputuote epäpuhtautena 1 2 % reagoimattomia tai osittain reagoineita fluorattuja lähtö- tai välituotteita. (OECD 2002; Korkki 2006) Telomerisaatioprosessin lopputuotteena on osittain fluorattuja suoraketjuisia alkyyliyhdisteitä, joissa hiiliatomien lukumäärä on aina parillinen sekä lisäksi ne sisältävät kaksi fluoraamatonta hiiltä ennen funktionaalista ryhmää (esim. hydroksyyli-, aldehydi- tai karboksyyliryhmä). On epäilty, että valmistusprosessissa voisi muodostua epäpuhtautena pieniä määriä PFOA:a. (Korkki 2006) Käyttökohteet Ennen käyttörajoituksia (ks. luku 3) PFOS:a käytettiin sammutusvaahtojen lisäksi moniin eri käyttötarkoituksiin kuten tekstiilien, mattojen ja nahan pintakäsittelyaineet, paperin ja pakkaustarvikkeiden pintakäsittelyaineet, puhdistusaineet, lattiavahat, maalit ja lakat, torjunta-aineet, metallien pintakäsittely, valokuvateollisuus ja puolijohteiden valmistus. Korkki (2006) arvioi tekemänsä kyselyn ja KETU-rekisterin tietojen perusteella merkittävimmiksi käyttökohteiksi Suomessa vuonna 2004 sammutusvaahdot, metallien pintakäsittelyn ja valokuvaustuotteet. PFOS:a on aikaisemmin käytetty sammutusvaahtojen valmistuksessa. PFOS-aineiden maailmanlaajuisesti suurin tuottaja 3M-yhtiö ilmoitti vuonna 2000 lopettavansa niiden tuotannon vuoden 2002 loppuun mennessä. Tarkoituksellinen PFOA:n käyttö AFFF-sammutusvaahdoissa loppui jo vuonna 1975, mutta yhdistettä löytyi PFOS:a sisältävistä sammutusvaahdoista epäpuhtautena maksimissaan 0,16 % pitoisuutena (van der Putte ym. 2010). Nykyisin sammutusvaahtojen valmistuksessa käytetään fluoritelomeerejä. (Korkki 2006) Telomeeripohjaiset sammutusvaahdot eivät sisällä PFOS:a tai muodosta sitä hajoamistuotteena. Niissä on 30 60 % vähemmän fluoria kuin PFOS-pohjaisissa vaahdoissa. Telomeeripohjaisia vaahtoja ei ole valmistettu PFOA:sta, mutta ne voivat sisältää sitä valmistusprosessin tahattomana sivutuotteena. (Seow 2012)

15 Kansainväliset PFOS-yhdisteitä koskevat säädökset ja sopimukset PFOS kuuluu pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin (Persistent Organic Pollutant = POP), jotka ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästölähteestä ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä. Tällaiset aineet voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja. Niiden on esimerkiksi havaittu kulkeutuvan napa-alueille ja kertyvän siellä eliöihin. POP-yhdisteiden käyttöä on pyritty rajoittamaan kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädännöllä. Näiden yhdisteiden kannalta keskeisin lainsäädäntö on vuonna 2004 voimaan tullut Euroopan Parlamentin ja Neuvoston POP-asetus (EY) N:o 850/2004. Tämä asetus toimeenpanee sekä Tukholman sopimuksen että YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimuksen (CLRTAP) POP-pöytäkirjan velvoitteet koko Euroopan Unionissa ja on sellaisenaan kaikkia jäsenmaita sitova. POP-asetuksen tavoitteena on erityisesti tarkoituksellisesti tuotettujen pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön lopettaminen. Asetus kieltää, lakkauttaa vaiheittain tai rajoittaa sen liitteissä mainittujen POP-yhdisteiden tuotannon, markkinoille saattamisen, käytön, tuonnin ja viennin sekä asettaa velvoitteita varastojen ja jätteiden käsittelylle sekä tahattomina epäpuhtauksina syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiselle. EU:ssa PFOS-yhdisteiden markkinoille saattaminen ja käyttö ovat olleet rajoitettuja kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista (REACH) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1907/2006 liitteen XVII nojalla. Vuonna 2010 PFOSaineiden rajoituksia koskeva REACH-asetuksen sisältö siirrettiin muutamin muutoksin POPasetuksen 850/2004 liitteeseen I (Komission asetus (EU) N:o 757/2010). Sen mukaan aineet ja yhdisteet, joiden PFOS-painoprosentti on alle 0,001, ovat sallittuja. Tuotteita, joiden PFOSpainoprosentti on pienempi kuin 0,1 saa yhä käyttää ja valmistaa. Pinnoissa ja tekstiileissä PFOSyhdisteiden pitoisuudet eivät saa ylittää 1 µg/m 2. PFOS:a ja sen suoloja sisältävien sammutusvaahtojen myynti kiellettiin vuonna 2006 ja tuolloin varastossa olleita sammutusvaahtoja ei ole saanut käyttää 27.6.2011 jälkeen. PFOS-yhdisteiden valmistus ja saattaminen markkinoille on sallittu seuraavissa erityisissä käyttötarkoituksissa: 26 päivään elokuuta 2015 saakka kostutusaineissa, joita käytetään valvotuissa sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestelmissä, sumunestoaineena metallien pintakäsittelyssä kromi (VI) kovakromauksen suljetuissa järjestelmissä, fotoresistit tai fotolitografiaprosesseissa käytettävät heijastuksenestopinnoitteet, filmien, paperien ja painolaattojen valokuvauspinnoitteissa ja ilmailun hydrauliikkanesteissä.

16 Tällöin edellytetään kuitenkin, että PFOS-päästöt estetään tai minimoidaan parhaiden käytössä olevien tekniikoiden (BAT) avulla. Vuonna 2012 valmistuneessa Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa (NIP) (Seppäla et. al. 2012) edellytetään mm. PFOS-yhdisteiden aiheuttaman maaperän ja pohjavesien pilaantumisen laajuuden selvittämistä alueilla, joilla on käytetty näitä aineita sisältäneitä sammutusvaahtoja, ja tarvittaessa toimia riskien vähentämiseksi. Lisäksi tulisi selvittää PFOS-yhdisteiden varastotilanne. Tällaiset varastot tulisi koota ja säilyttää turvallisesti myöhemmin tapahtuvaa hävittämistä varten. Tulisi myös hankkia tietoa PFOS:lla pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamiseen soveltuvista tekniikoista. 4. Perfluorattuja aineita sisältävät sammutusvaahdot, niiden valmistus, käyttö ja korvaavat aineet Sammutusvaahtojen luokittelu Sammutusvaahtoja on käytössä useita erilaisia ja jokaisella on omat käyttökohteensa. Vaahdot jaetaan A- ja B-luokan vaahtoihin. A-luokan vaahdot alentavat veden pintajännitystä, jolloin vesi pystyy tunkeutumaan paremmin huokoiseen materiaaliin. B-luokan vaahdot kelluvat palavan nesteen päällä ja muodostavat kalvon, jolla eristetään ilman ja palavien kaasujen kontakti toisiinsa. Sammutusvaahto valmistetaan vaahtonesteen ja veden seoksesta ja vaahtonesteen osuus voi vaihdella 0,1 6 prosenttiin ollen usein 3 %. (Rinne & Vaari 2005) B-luokan sammutusvaahdot luokitellaan koostumuksensa perusteella seuraavasti (Paloposki et. al. 2005; Rinne & Vaari 2005; Kerttula 2013): Proteiinivaahtoihin (P), joissa raaka-aineena käytetään hydrolysoitua proteiinia. Proteiinivaahdotteet sisältävät yleensä myös erilaisia metallisuoloja, jotka vahvistavat vaahtokuplia kestämään kuumuutta ja liekkejä. Ne soveltuvat veteen sekoittumattomien polttonestepalojen sammutukseen sekä suojavaahdotukseen. Fluoroproteiinivaahtoihin (FP), joissa proteiinipolymeerien joukkoon on lisätty fluorattuja pinta-aktiivisia aineita, jotka tekevät vaahdon öljyä hylkiväksi. Niitä käytetään kuumien öljypalojen sammuttamiseen. Synteettisiin vaahtoihin (S), jotka sisältävät pinta-aktiivisuutta alentavia suoloja, stabilisaattoreina alkoholeja ja liuottimina eettereitä ja alkoholeja. Pinta-aktiiviset aineet voivat sisältää fluorattuja yhdisteitä. Niitä käytetään huonepalojen sekä veteen sekoittumattomien polttonesteiden sammutuksessa. AFFF-kalvovaahtoihin (Aqueous Film-Forming Foam), jotka sisältävät synteettisiä vaahtoja ja fluorattuja hiilivetyjä pinta-aktiivisena aineena. Ne kykenevät muodostamaan palavan

17 hiilivedyn pinnalle vesikalvon, joka toimii höyrynsulkuna ja jäähdyttää nestepintaa. Niitä käytetään polttoaine- ja liuotinpalojen sammuttamiseen. FFFP-kalvovaahtoihin (Film-Forming FluoroProtein), jotka sisältävät hydrolysoituja proteiineja sekä kalvon muodostavia fluorattuja pinta-aktiivisia aineita. AFFFkalvovaahdoista poiketen ne muodostavat vesikalvon sijaan fluoriproteiinikalvon palavan nesteen pinnalle. Ne kestävät hyvin polttonesteitä ja estävät tehokkaasti polttonesteen uudelleen syttymisen. Niitä käytetään veteen sekoittumattomien polttonestepalojen sammutukseen sekä suojavaahdotukseen. Polaarisiin liuottimia kestäviin vaahtoihin (AR, Alcohol Resistant), jotka muodostavat polymeereistä emulsion liuottimen pinnalle. Näitä vaahtoja käytetään sekä veteen sekoittumattomien että veteen sekoittuneiden polttonestepalojen sammutukseen. Yleensä polaarisia liuottimia kestävät vaahdot perustuvat AFFF-, FFFP- tai PF-vaahtoihin eli niillä on kahdenlaista toiminnallisuutta ja niitä nimitetäänkin AR-AFFF, AR-FFFP ja AR-FPvaahdoiksi. Sammutusvaahtojen koostumus Tarkat tiedot vaahtojen kemiallisesta koostumuksesta esim. niiden sisältämistä perfluoratuista aineista, ovat liikesalaisuuksia eivätkä näin ollen saatavilla. Rinne ja Vaari (2005) selvittivät vuonna 2005 silloin markkinoilla olleiden yksittäisten sammutusvaahtojen koostumusta suurimpien valmistajien sivuilta ja käyttöturvallisuustiedotteista. Król et al (2012) ovat esittäneet yleispiirteisen eri vaahtotyyppien koostumuksen, joka on esitetty taulukossa 3. Perfluorattuja aineita käytetään vaahdoissa pinta-aktiivisina aineina ja sen lisäksi vaahdotteet sisältävät erilaisia lisäaineita, kuten vesiliukoisia liuotinaineita, vaahdon stabilointiaineita, säilytysaineita ja jäätymisenestoaineita. Pinta-aktiiviset tensidit ovat ainakin jossain määrin myrkyllisiä mikrobeille, minkä vuoksi sekä jätevedenpuhdistusprosessin hapetus että lietteenmuodostus häiriytyvät. Pintajännitystä alentavina aineina tensidit vaikeuttavat kalojen kidusten toimintaa. Lisäksi veden pintajännitystä alentavina vaahdotteet huonontavat öljynerotinten tehokkuutta ja suurempia öljypitoisuuksia voi päästä erottimen jälkeiseen viemäriin. Samoin muiden veteen huonosti liukenevien aineiden liukeneminen sammutusvesiin voi lisääntyä. (Paloposki et al 2005; Seow 2012) Glykoleita ja glykolieettereitä käytetään lisäämään vaahtoamista ja estämään jäätymistä. Glykolit ovat myrkyllisiä, mutta melko nopeasti hajoavia. Lämpötilan aletessa näiden aineiden hajoaminen hidastuu. (Paloposki et al 2005)

18 Etenkin proteiinipohjaiset vaahdot, sisältävät säilytysaineita mikrobikasvun estämiseksi. Nämä aineet voivat aiheuttaa haittaa erityisesti biologiselle jätevedenpuhdistusprosessille estäessään mikrobitoimintaa myös puhdistamolla. (Paloposki et al. 2005) Proteiinivaahdotteet sisältävät yleensä myös erilaisia metallisuoloja, jotka vahvistavat vaahtokuplia kestämään kuumuutta ja liekkejä. (Paloposki ym. 2005) Sammutusvaahtojen sisältämät proteiinit kuluttavat happea hajotessaan. Sammutusvaahtojen biologinen hapenkulutus (BOD) on 50 100 kertaa suurempaa kuin käsittelemättömillä jätevesillä. Proteiinit voivat myös hajota ammoniakiksi, joka on myrkyllistä vesieliöille. (Seow 2012)

19 Taulukko 1. Eri vaahtojen koostumuksia (Król et al 2012). Vaahtotyyppi Ainesosa Pitoisuus (paino / tilavuus %) Synteettiset vaahdot Pinta-aktiiviset aineet 10 20 Orgaaniset liuottimet 15 30 Korroosion estäjät 1 3 Vaahdon stabilaattorit < 2 Vettä AFFF-vaahdot Pinta-aktiiviset aineet 1 10 Fluorialkyyli pinta-aktiiviset aineet 1 5 Orgaaniset liuottimet 15 40 Magnesiumsulfaatti < 5 Etyleeniglykoli < 20 vettä Proteiinivaahdot Hydrolysoidut proteiinit < 20 Heksyleeniglykoli < 10 Etyleeniglykoli < 10 Natriumkloridi 5 10 Metallisuolat 1 5 Sinkkioksidi < 1 Säilyvyyttä parantavat aineet < 2 Vettä Fluoriproteiinivaahdot Hydrolysoidut proteiinit 25 50 Fluoratut pinta-aktiiviset aineet < 5 Heksyleeniglykoli < 10 Etyleeniglykoli < 10 Natriumkloridi 5 10 Metallisuolat < 5 Säilyvyyttä parantavat aineet < 2 Vettä FFFP-vaahdot Hydrolysoidut proteiinit 10 50 Fluorialkyyli pinta-aktiiviset aineet < 5 Heksyleeniglykoli 1 10 Etyleeniglykoli < 10 Natriumkloridi 5 10 Metallisuolat < 5 Säilyvyyttä parantavat aineet < 2 Vettä Selvittäessään palomiesten altistumista Työterveyslaitos on tutkinut sammutusvaahtojen sisältämiä perfluorattuja aineita kahdesta Finavian lentokentillä käytetystä valmisteesta (Sthamex AFFF 3 % ja Afrofilm AFFF 3 %). Raportissa vaahtojen sisältämistä aineista on esitetty vain kaaviokuva, josta ei

20 käy ilmi eri aineiden tarkat pitoisuudet, mutta niiden suhteelliset osuudet kylläkin. Eniten molemmat sammutusvaahdot sisälsivät PFOS:a (Sthamex n. 240 ng/ml ja Atrofilm lähes 25000 ng/ml). Tämän lisäksi Sthamex sisälsi joitakin kymmeniä (<50) ng /ml perfluoroheksaanisulfonaattia (PFHxS), perfluoroheksaanihappoa (PFHxA) ja PFOA:a sekä vähäisiä määriä perfluoroheptaanihappoa (PFHpA), perfluoroheptaanisulfonaattia (PFHpS), perfluorononaanihappoa (PFNA), perfluorodekaanisulfonaatia (PFDS), perfluoroundekaanihappoa (PFUnA) ja perfluorotridekaanihappoa (PFTrA). Atrofilm sisälsi perfluoroheksanisulfonaattia (PFHxS) 4000 ng/ml, perfluorononaanihappoa (PFNA) 3000 ng/ml, perfluoroundekaanihappoa (PFUnA) 1000 ng/ml ja PFOA:a 500 ng/ml sekä vähäisiä määriä perfluorotridekaanihappoa (PFTrA), perfluoroheptaanisulfonaattia (PFHpS), perfluorodekaanisulfonaatia (PFDS) ja perfluoroheksaanihappoa (PFHxA). (Laitinen & Kiviranta 2010) Käyttökohteet Sammutusvaahtoja on käytetty laivoilla, teollisuudessa, puolustusvoimissa, palo- ja pelastuslaitoksilla, lentokentillä, öljyvarastoissa ja satamissa. Kaikista sammutusvaahtojen käyttäjistä palo- ja pelastusviranomaisten osuus on suhteellisen pieni 15-20 %, mutta Korkki (2006) arvioi niiden toiminnan aiheuttavan muita käyttäjiä suuremman ympäristöriskin käyttöolosuhteista johtuen. Perfluorattuja aineita sisältävistä ammutusvaahdoista käytetään 39 % palon sammuttamiseen onnettomuustilanteissa, 29 % harjoitustilanteissa, 25 % suojavaahdotukseen ja 7 % muuhun tarkemmin määrittelemättömään käyttötarkoitukseen. Käytön jakautumisessa on suuria eroja eri käyttäjien välillä. Suurimmaksi ympäristöriskiksi Korkki (2006) arvioi suojavaahdotuksessa käytettävät vaahdot, koska niiden sisältämät perfluoratut aineet suoraan päätyvät maaperään tai vesistöön. Norjassa tehdyn inventoinnin mukaan perfluorattuja aineita sisältäneiden sammutusvaahtojen varastojen kokonaismäärä vuonna 2005 oli 21 500 kg. Suurimmat varastot olivat kiinteillä öljynporauslautoilla (73%) sekä öljynjalostamoilla ja maalla sijaitsevissa kaasuterminaaleissa (10,5%). Seuraavaksi eniten varastoja oli puolustusvoimilla (7%), öljyvarastoilla (2,8%), petrokemian ja muulla relevantilla teollisuudella (2,5%) sekä liikuteltavilla porauslautoilla ja laivoilla (2% molemmilla). Selvästi alle prosentti varastojen kokonaismäärästä oli lentokentillä, palo- ja pelastusviranomaisilla ja paloharjoitusalueilla. (COWI A/S Norway 2012) Korvaavat aineet PFOS:n käyttökiellon jälkeen sille on kehitetty korvaavia aineita. Iso-Britanniassa tehdyn arvion mukaan jopa 95 % PFOS-vaahtonesteitä korvanneista kemikaaleista sisältää fluoritelomeerejä (Korkki

21 2006). Korvaavien fluoritelomeerien kemiallista koostumusta ei useinkaan saada täysin selville, sillä myös niiden koostumus on usein tuotesalaisuus (Rinne & Vaari 2005). Sammutusvaahtoja Suomeen maahantuovan yrityksen edustajan mukaan kaikki AFFF-vaahtonesteet sisältävät edelleen perfluorattuja kuusi ja kahdeksan hiiliketjuisia perfluorattuja aineita kuten PFOA:a tai PFHxS:a. Kahdeksanhiilisistä perfluoratuista aineista pitäisi siirtyä kuusihiilisiin perfluorattuihin aineisiin vuoden 2013 aikana. Siirtyminen on vapaaehtoista, mutta DuPont, joka valmistaa 90 % vaahtonesteiden raaka-aineista on siirtymässä kuusihiilisiin perfluorattuihin yhdisteisiin. (Korhonen 2013) Markkinoille on tullut fluorittomia sammutusvaahtoja, jotka sisältävät vesiliukoisia ei-fluorattuja polymeerejä lisäaineena sekä korkeina pitoisuuksina pintajännitystä alentavia hiilivetyjä. On jo olemassa toisen ja kolmannen polven fluorittomia sammutusvaahtoja, mutta niiden valmistustekniikoita kehitetään yhä. (Seow 2012) Australian puolustusvoimat ovat yhdessä sikäläisen pilaantuneisuuden arviointiin ja kunnostamiseen keskittyneen tutkimuslaitoksen (Cooperative Reseach Center for Contamination Assessment and Remediation of the Environment, CRC CARE) kanssa vertailleet kolmea sammutusvaahtoa: kiellettyä PFOS:a sisältävää (Light Water AFFF) ja kahta sitä korvaavaa vaahtoa: fluoripohjaista Ansulitea ja hiilivetypohjaista RF:ä. Tutkimuksissa hiilivetypohjainen RF osoittautui hieman fluoripohjaista Ansulitea pysyvämmäksi PFOS:a sisältäneen vaahdon ollessa pysyvin. RF-vaahto oli kolmesta vaahdosta myrkyllisin ja Ansulite vähiten myrkyllinen. (DEIM 2007) 5. Paloharjoitusalueet Paloharjoitusalue on pelastustoimen ja mahdollisesti muiden viranomaisten harjoituksia varten suunniteltu suljettu alue, jossa yksittäiset henkilöt ja ryhmät voivat harjoitella käytännön sammutustoimintaa ja sen johtamista. Harjoituspaikka on edellistä pienempi palokunnan eri harjoituksia varten käytettävä alue, jossa voidaan harjoitella lähinnä mieskohtaisia taitoja. Tällaisia alueita voivat olla palokunnan, autopurkamon tai öljyntorjuntavaraston takapiha, kunnan varikko tai suurteollisuuden erityiskohde. (Tiitta 2012) Valtakunnallisena suosituksena on, että harjoitusalueverkoston tulisi koostua laajoista harjoitusalueista, jotka voivat palvella useiden pelastuslaitosten ja mahdollisesti myös yhteistyötahojen käyttötarpeita, useista pienemmistä alueellisista harjoituspaikoista sekä paikallisista pienistä kuumakoulutuskohteista. Osa harjoituksista voidaan suorittaa paloasemilla. (Tiitta ja Herrala 2010)

22 Suomessa on useita erikokoisia pelastustoimen harjoitusalueita, joita käyttävät pelastuslaitosten lisäksi myös muut viranomaiset. Yleensä lentokenttien yhteydessä sijaitsee paloharjoitusalue, mutta myös teollisuuslaitoksilla, esimerkiksi Ekokem, Neste Oil sekä paperi- ja kemian teollisuuden yritykset, on omia harjoitusalueita pienimuotoiseen harjoitustoimintaan. Myös kuntien varikoita, autopurkamoja, purettavia taloja ja vanhoja teollisuusalueita käytetään pelastustoimen harjoituksiin, mutta niillä ei käytetä sammutusvaahtoja. Joitakin aiemmin käytettyjä harjoitusalueita on suljettu, kun uusia monipuolisempia alueita on otettu käyttöön. (Tiitta & Herrala 2010; Tiitta 2013) Harjoitusalueet, joilla käytetään tai on käytetty sammutusvaahtoja, olivat tämän hankeen kannalta olennaisimmat selvitettävät alueet. Yleiskuva merkittävimmistä harjoitusalueista saatiin paloviranomaiselta, joka on tehnyt sisäasianministeriölle selvityksen harjoitusalueiden tarpeesta. Tietoja harjoitusalueista tarkennettiin puhelinsoittojen, sähköpostikyselyjen ja lentokenttien ympäristölupien avulla. Nykyiset, käytöstä poistetut ja uudet harjoitusalueet Tällä hetkellä pelastustoimen alueita on 22, lentokenttiä 27 ja Suomen pelastusalan keskusjärjestön Palokuntarekisterin mukaan teollisuuspalokuntia on 98 ja sotilaspalokuntia 15 (SPEK HAKA 28.8.2013). Tiitan ja Herralan (2010) mukaan puolustusvoimilla on 32 sotilaspalokuntaa ja 18 pelastusryhmää. Kaikilla pelastustoimen alueilla tai tehdaspalokunnilla ei ole omaa harjoitusaluetta, jossa harjoiteltaisiin sammutusvaahtojen käyttöä, toisin kuin sotilaspalokunnilla (Tiitta 2012). Pääsääntöisesti sammutusvaahtoja on käytetty kohteissa, joissa on tarve harjoitella nestepalojen torjuntaa, eli kohteissa, joissa käsitellään palavia nesteitä kuten lentokentät ja eräät teollisuuslaitokset. Merkittävimmiksi sammutusvaahtojen käyttäjiksi Tiitta (2013) arvioi lentokentät, Kuopion pelastusopiston, Neste Oil:in Kilpilahden jalostamon tehdaspalokunnan ja Meriturvan Upinniemen harjoitusalueen. Pelastuslaitosten paloharjoittelualueilla hän arvioi sammutusvaahtojen käytön vähäiseksi. Taulukkoon 2 listattu harjoitusalueita, joilla tiedetään käytetyn sammutusvaahtoja. Luettelosta saattaa puuttua käytöstä poistettuja alueita, joista oli vaikea saada tietoja. Finavian lentokentistä Helsinki- Malmin, Kuusamon ja Savonlinnan lentokentillä ei ole paloharjoittelualuetta ja Ivalon, Rovaniemen, Porin, Turun ja Helsinki-Vantaan harjoittelualueet ovat poissa käytöstä (Sääskilahti 2013). Seinäjoen lentokentällä on ollut paloharjoitusalue, joka on luvassa ilmoitettu siirrettäväksi Ilmajoen kaatopaikalle (Länsi-Suomen ympäristövirasto 2006). Ei ollut käytettävissä tietoa siitä, onko Mikkelin lentokentällä paloharjoitusaluetta.

23 Taulukko 2. Paloharjoitusalueita, joilla on käytetty sammutusvaahtoja. (Tiitta 2013; Sääskilahti 2013;. (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 2008, 2009a, 2009b; Länsi-Suomen ympäristölupavirasto 2007; Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 2010a, 2010b, 2011 a, 2011b; Etelä-Suomen aluehallintovirasto 2013) Harjoitusalue Omistaja Toiminta-aika Sammutusvaahtojen käyttö 1 Kuopio Pelastusopisto 1992-2 Helsinki/Roihuvuori Helsingin 2009 - pelastuslaitos 3 Vaasa/Kivijärven harjoitusalue Pohjanmaan pelastuslaitos 1990-luvulta - Vaahtoharjoituksia ei ole tehty 2011 jälkeen 4 Pori Länsi-Suomen 2011 pelastusharjoitusalue 5 Helsinki Vantaa Finavia 1983 2006 1 Finavian asemilla sammutusvaahtojen 6 Ivalo Finavia 1979 2011 2 käyttö harjoituksissa ja testauksessa on 7 Joensuu Finavia 1983 - lopetettu vuonna 2012. 8 Jyväskylä Finavia 1984-9 Kajaani Finavia 1979-10 Kemi Tornio Finavia 1970 luvulta 3 11 Kittilä Finavia 1996-12 Kokkola Finavia 1983 - Pietarsaari, Kuunupyy 13 Kuopio Finavia 1960 luvulta 4 14 Lappeenranta Finavia 1990-15 Maarianhamina Finavia 1986-16 Oulu Finavia 1983-17 Pori Finavia 1980 1995 18 Tampere Finavia 1982 - Pirkkala 19 Turku Finavia 1978 2011 5 20 Vaasa Finavia 1990-21 Varkaus/Joroinen Finavia 1974 6-22 Rovaniemi Finavia 1980 2011 23 Porvoo/Kilpilahti Neste Oil 24 Riihimäki Ekokem 25 Kirkkonummi Meriturva 1976-1 Syksystä 2007 lähtien alueella ei ole saanut enää pitää mittavia sammutusharjoituksia, joissa käytetään veden lisäksi sammuteaineita. 2 Saneeraus v. 2000. 3 Saneerattu 1980-luvulla. 4 Perusparannus 1983-84. 5 Viemäröinti kunnostettu 1990. 6 Joroisten lentokenttä rakennettiin alun perin 1937 sotilaskentäksi, ensimmäinen kaupallinen lento 1970. Sammutusvaahtoja käytetty vuodesta 1993. Edellä taulukossa lueteltujen paloharjoitusalueiden lisäksi tulisi selvittää sammutusvaahtojen käyttöä ainakin seuraavien paloharjoitusalueiden osalta: Pro Center, Pietarsaari, Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastustoimi Lakalaiva, Tampereen aluepelastuslaitos (vanha kaatopaikka, käyttökiellossa kaatopaikkakaasun vuoksi) Viljakkala, Tampereen aluepelastuslaitos

24 Paloniemen harjoitusalue Kauhava, Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos Rescue Park, Pohjanmaan pelastuslaitos Joroinen, Etelä-Savon pelastuslaitos Lappeenranta, Etelä-Karjalan pelastuslaitos (toiminut vuodesta 2003) Imatra, Etelä-Karjalan pelastuslaitos Oulu, Oulu-Koillismaan pelastuslaitos (määräaikainen lupa 2010 2015) ja Rengonharju-säätiön lentoaseman paloharjoitusalue, Seinäjoki. Palokuntarekisterissä olivat seuraavat puolustusvoiminen sotilaspalokunnat. Niiden osalta olisi hyvä selvittää harjoitusalueiden sijainti sekä sammutusvaahtojen käyttö sekä lisäksi selvittää listasta mahdollisesti puuttuvat sotilaspalokunnat: Dragsvikin sotilaspalokunta Ilmasotakoulu Ilmavoimien teknillinen koulu Karjalan lennosto Karjalan prikaatti Kauhavan lentosotakoulun sotilaspalokunta Lapin jääkäripataljoonan sotilaspalokunta Lapin lennosto Niinisalon sotilaspalokunta Pioneerirykmentin sotilaspalokunta Puolustusvoimat Tervolan varikko Satakunnan lennosto Upinniemen sotilaspalokunta Utin jääkärirykmentin sotilaspalokunta Ähtärin sotilaspalokunta. Myös VR:n harjoitusalueilla ja VAK-ratapihoilla käytettyjen sammutusvaahtojen määriä olisi syytä selvittää. Uusia paloharjoitusalueita ei ole perustettu viime vuosien aikana juurikaan. Ongelmana uusien kohteiden perustamisessa on vastuun jakaminen ja yhteystyötahojen löytyminen. Myös harjoitusalueiden määräaikaiset ympäristöluvat ovat vähentäneet kiinnostusta investoida vanhojen alueiden laajentamiseen sekä uusien alueiden perustamiseen (Tiitta 2013). Uusimpana on käyttöön otettu Porin harjoitusalue, jonka rakentamisen ensimmäisen vaiheen tulisi olla valmis vuoden 2013 loppuun mennessä (Satakunnan pelastuslaitos 2013). Joitakin uusia alueita on suunnitteilla mm.