Vammas - tiehöyliin suporkelluntalaitteen toiminta polanteen hoylayksess5

1 TI1l 38 Vammas - tiehöyliin suporkelluntalaitteen toiminta polanteen hoylayksess5 Tiehöylän emäterän kellutukselia tarkoitetaan Lytapaa jossa emäterä on tienpintaa vasten omalla painollaan. Vammaskosken tehtaiden kehittämä nk. superkelluntalaitteisto mandollistaa teräpairieen säädn kellunlaomnaisuuksien siitä kärsimättä. Työnjälki superkeiluntaa käytettäessä käsiohjaii.sta parempi. Vaikeissa ja vaihtelevissa maasto-olosuhteissa kui jettajan työ helpottuu oleellisesti. 1..9.1984 Jorma Lähetkangas

- 85 uo9,'

SISLLYSLUET 1ELo YHTEENVETO 1. JOHDANTO 2. VAMMA5-SUPERKELILJNTALA!TTE[N TOIMINIAPERIAATE 3. TEHDYT IUIKIMUKSEI JA JUIKIMUSMENETLLMM 3.1. Tutkimuksen y1eisjrjestetyt 3.2. Leikkauskykymittaukset 3.3. Polanteen höy1ys 3.4. Toiminta epätasaisissa tienkohdissa 3.5. Käyttäytyminen pienisäteisissa pystytason kaarissa 3.6. Polanteeseen syntyneen aallokon höyläys 3.7. Esteeseen ajo 3.8. Vammas-lumisiiven tutkiminen 3.8.1. Aurausvallien madaltaminen 3.8.2. Lumisiiv.en I<äyttö höyfayksessa 4. TUTK IMUSTOJLOKSET JA NIIDEN IAFKASTELU 4.1. Leikkauskyky po.lnteeöy1yksess superkellunnaila 4.2. Polanteen höyläys 4.3. Epätasaisen tiekohdanhöy1äiminen 4.4. Käyttäytyminen pienisäteisissä pystytasori kaarissa 4.5. Polanteeseen syntyneen aallokori höyläys 4.6. Esteeseen ajo 4.7. Yhteenveto ja käyttäjien lausunnot superkellunnastia 4.8. Lumisiiven ominaisuudet 4.8.1. Yleistä lumisiivestä 4.8.2. Lumisiipi aurausvallin madaltamistyössä 4.8.3. Lumisiipi polanteen höyläyksessä

1 1. JJOHDANTO Tiehöylän ernäterän kellutuksella tarkoitetaan työtapaa, jossa terä on tien pintaa vasten omalla painollaan. Tämä on järjestetty kytkemil1ä nostosylinterien hydrauliikka siten, että sylinterit toimivat vain emäterän liikkeiden iskunvaimentajina. Ajettaessa terä seuraa vapaasti tien pinnanrnuotoa. Järjestelystä on etua m. sohjon poistotyössä, aurauksessa ja risteysten puhdistuksessa. Työ nopeutuu jonkin verran ja kuljettaja voi keskittyä enemmän ohjaamiseen ja liikenteen seuraamiseen kun teränhallinta on automaattista. Vapaata kelluntaa tutkittiin v. 1981 myös polanteen höyläyksessä eröin muun tutkimuksen yhteydessa. (Työntutkimustiedote nro 29/24.4.1981, TVH 732749.) Tutkimuksessa todettiin polanteen höyläyksestä, emiterän ollessa vapaassa kellunnassa, seuraavaa: - 1eikkausmära [m3ktd/hj on 23 % normaalihöylöyksen leikkausmäärästä - polttoaineen kulutus on 20 % pienempi kuin normaalihöyläyksessä - terän kuluminen on 58 % pienempää kuin normaalihöyläyksessö - höyläysnopeus kasvoi 3 % - terä sukeltaa pehmeään kohtaan kuten esim. tien reunaan, eikä leikkaa kovasta kohdasta millään. Tuloksista kävi selvästi ilmi, että vapaakellutukselia aikaansaatu teräpaine on polanteen höyläystä ajatellen liian pieni. Koska kelluntaasennon käyttö kuitenkin helpottaa kuljettajan työtä ja parantaa eräissä tilanteissa työjälkeä, on Vammaskosken tehtaalla kehitetty nk. superkellunta, jolla aikaansaadaan säädettävä teräpaine kelluntaorninaisuuksien silti säilyessä. Tällä tutkimuksella on selvitetty superkelluntalaitteen käyttöä polanteen höyläyksessä. Lisäksi on tutkittu VAMMAS-lumisiiven ominaisuuksia.

2 2. VAMMAS-SUPERKELLUNTALAITTEEN TOIMINTAPERIAATE Emäterän molemmat nostosylinterit on varustettu nk. kellutusventtiilein, joita ohjataan emäterän hallintavipuihin kiinnitetyi1jä kytkimiuä. Normaaliasennossa emäterä hallitaan käsiohjauksella tavalhseen tapaan. Kellunta-asennossa nostosylinterin männän yläpuolella oleva aljytila kytkeytyy typpikaasutäytteiseen paineakkuun. Peruspaine oli tutkitussa yksilössä 10 bar'ia, mikä aikaansaa n. 1 t voiman nostosyl.intereissä. Paine on säädettävissa molempien nostosylintereitten osalta erikseen portaattomasti 10-40 bar'in alueella, jolloin teräpaine kasvaa samassa suhteessa. Koska järjestelmään kuuluu paineen alainen kaasu, säilyttää terä kelluntaominaisuutensa, mutta lisääntyneen teräpaineen ansiosta leikkauskyky on oleellisesti normaalikelluntaa parempi. Kellutusjärjestelmän paineensäätö tapahtuu emäterän hallintavivuilla. Painettaessa terä alaspäin, paine kasvaa ja nostoa vastaavalla sätöliikkeellä pienenee. Nostosylintereiden paine on luettavissa järjestelmiän kuuluvista painemittareista. Superkellutukselle on haettu patenttia keväällä 1983, hakemus nro 831652. 3. TEHDYT TUTKIMUKSET JA TUTKIMUSMENETELMIT 3.1. Tutkimuksen yleisjärjestelyt Tutkimukset tehtiin Nilsiän tiemestaripiirin alueella 13.-17.2.1984. Tiehöylän kuljettajina toimivat Matti Ahonen ja Reino Vartiainen Nilsiän tiemestaripiiristä. Tutkijoina toimivat rkm. Matti Savelainen ja rkm. Osmo Wiliman Kuopion piiristä. Tutkimuksessa käytetty tiehöylä oli Vammas RG 14, ym. 1984, sarjanro 353. Vertailuajossa käytettiin Vammas RG 14, ym. 1982, sarjanro 314 tiehöylää, jota kuljetti Vilho Väisänen Rautavaaran tiemestaripiiristä. Työssä tarvittava aputyövoima saatiin Nilsiän tiemestaripiiri!3tä ja läheiseltä tienrakennustyömaalta. 3.2. Leikkauskykymittaukset Leikkauskykymittauksia varten paalutettiin kuudelle koejaksolle viisi poikkileikkausta kullekin. Poikkileikkaukset mitattiin ennen ja jälkeen höyläyksen leikkausmäärän selvittämiseksi. Käytetyt kelluntapaineet ilmenevät oheisesta taulukosta.

Jakso Nro Kellutuspaine Vasen Oikea Taulukko 3.2/1 Käytetyt kellutuspaineet tutkittaessa teräpaineen vaikutusta leikkauskykyyn. 1 Vanhan tyyp inen keli. 11-111 10 10 IV 15 10 V 15 15 VI Jäykkä Jäykkä LeikkauskykymittaukSen ohella mitattiin höyläyskapasiteetti 1< 1 km 1 /h. Työskenneltäessä käytettiin n. 55 :n leikkaus- ja n. 60 :n höyläyskulmaa. 3.3. Polanteen höyläys Tavanomaisesta linjahöyläyksestä mitattiin K 1 kapasiteetti km/h eri vaihteilla sekä kellutuksen toiminnassa ollen että ernäterän käsiohjauksella. Konetta ajoi vuorotellen kaksi kuljettajaa ja heidän mielipiteensä kellutuksen toimintakelpoisuudesta kirjattiin muistiin. 3.4. Toiminta epätasaisissa tienkohdissa Superkellutuksen toimintaa epätasaisella tiekohdalla tutkittiin paikoista, joissa routa oli runnellut tietä. Kyseisiin paikkoihin tehtiin poikkileikkauksia 0,5 m:n välein ja mitattiin ajoradan pinta ennen ja jälkeen höylöyksen. Tutkimuksen aikana käytettiin moottorin kierroslukua 35 lis, ajovaihteena H 3, terän leikkauskulma 550 ja höyläyskulma 600. Höylän käyttäytymistä tutkittiin sekä tavallista kelluntaa että superkelluntaa käyttäen. 3.5. Käyttäytyminen pienisäteisisssä pystytason kaarissa Höylättäessä pienisätei.siä pystytason kaaria sisältävää tietä normaalia käsivipuhallintaa käyttäen, täytyy kuljettajan kuperissa laitteissa

4 nostaa ja koverissa laskea emäterää, mikäli terän oton halutaan pysyvän vakiona. Mutkaisella ja mäkisellä tiellä on joko ajonopeus pidettävä alhaisena tai tingittävä työn laadusta, sillä kuljettaja ei ehdi siätiä terää nopeasti muuttuvien olosuhteiden mukaan. Toisaalta jatkuva liikenteen ja työvälineen tarkkailu sekä lukuisat samanaikaiset säädöt muodostavat ergonomisen ongelman. Tutkimuksessa laskettiin tarvittavien teränsätöjen määrä ajettaessa sekä käsiohjauksella että superkellunnalla. Samanlaisten olosuhteiden - aikaansaartiniseksi ajettiin kullakin tiellä vuoroin käsiohjauksella ja vuoroin superkellunnalla. Koeosuudet valittiin metsäautotieltä ja työmaan tilapäiseltä monttutieltä. Työjäljn laatua arvosteleva ryhmä seurasi jäljempänä höylää, eikä ollut arvostellessaan tietoinen höylättiinkö käsiohjauksella vai kellunnalla. 3.6. Polanteeseen syntyneen "aallokon" höyläys Polanteeseen auran tai höylän tekemän aallokon poistaminen on yleensä pulmallinen tehtävä. Tutkimuksessa tehtiin polanteeseen poikittainen aallokko ja mitattiin oikolaudan avulla aaltojen pituus ja syvyys. Aallokkoa höylättiin superkellunnalla 10 bar'in paineella. Ajovaihteena käytettiin H 3 vaihdetta, moottorin kierrokset 35 lis, terän leikkauskulma 550 ja höyläyskulma 60. Höyläyksen jälkeen mitattiin oikolaudalla aikaansaatu työjälki. Koealue työrnaakäytössä oleva yksityistie, Jolla paksu polanne. 3.7. Esteeseen ajo Höylän käyttäytymistä ajettaessa esteeseen superkellunnan toimiessa sen- - rattiin silmämääräisesti. 3.8. Vammas-lurnisiiven tutkiminen 3.8.1. Lumivallien madaltaminen Vall.ien madalluksessa pyrittiin 30 cm:n vallinkorkeuteen. Ajovaihteena oli H 3. Työstä mitattiin vallin poikkileikkaus ennen ja jälkeen inadalluksen. Erityisesti tarkasteltiin lumisiiven heitto-ominaisuuksia.

3.8.2. Lutnisiiven käyttö höylayksessa Lumisiiven heitto-ominaisuuksia tutkittiin höyl mit1i polannetta lumisiiven ollessa kiinnitettyn emateraan. Aurausvallin korkeus oli tutkimuskohteissa 30 cm. Työstä mitattiin heittoetisyys ja tielle takaisin valuneen lumen ruaara. 4. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU - 4.1. Leikkauskyky polanteen höyläyksessä superkellunnalla Leikkauskykymittaukset tehtiin pt:liä nro 16479 13.2.1984. Ilmari lämpötila vaihteli päivän aikana +1 C...-2 C. Oheisessa taulukossa 4.1/1 on esitetty keskeisimmät mittaustulokset. Poikkileikkaukset tutkimusjaksoilta on esitetty liitteessä 1. Jakso Kellutustapa ja paine Leikkaussyvyys [cm] Työleveys ka [cm] Leikkausala cm2 - km 1 /h m3/h 1 Normaalikellutus 0/0 1,07 257 271 8,8 226 II ja III Superkellutus 10/10 1,81 266 481 10,7 515 IV Superkellutus 15/10 1,63 280 456 11,6 529 V Superkellutus 15/15 1,64 280 459 10,7 491 VI Käsiohjaus 0,93 274 256 10,8 276 Taulukko 4.1/1 Tiehöylän polanteen leikkauskapasiteetit eri teränohjausmenetelmilla. Tulokset ovat aikaisempiin tutkimuksiin verrattuina loogiset ja johdonmukaiset. Selvä ero on vain nk. normaalikellutuksen kohdalla. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei tällä terätelin omapainolla toimivalla kellutuksella ole saatu juuri muuta kuin naarmuja polanteeseen. Tämän tutkimuksen mittauksissa kuitenkin normaalikellunnallakin saatiin n. 60 % otto polanteesta superkelluntaan verrattuna. lämänsuuntaiseen tulokseen vaikutti nähtävästi kaksi tekijää, uusi terävä hammastera ja suhteellisen korkea lampötila. Polannehan on sitä helpommin höylättävissä, mitä lämpimämpi ilma on. Kuvassa 4.1/2 on esitetty eräs poikkileikkaus, joka on ensin höylätty normaalikellutuksella ja sitten superkellutiiksella 20/20 bar'in paineilla.

6 / 2./-m-'/t _//_..1c?f?.'i2 Kuva 4.1/2. Sama tienkohta on höylätty ensin normaalikeliutusta ja sit- - ten superkellutusta käyttäen. Superkellutuksella leikkauskyky on noin kaksinkertainen. Ilman lämpötila 0...-3 C. Leikkauskykymittauksissa todettiin, etta superkellutuksen alin kellutuspaine 10 bar, mikä vastaa n. 500 kg:n suuruista emäteräri lisäpainoa/ sylinteri, on korkeahko. Käytettäessä uutta terävää hammasterää ja polanteen ollessa helposti leikattavaa, leikkautui se pohjia myöten pois. Yhteenvetona leikkauskykymittauksista voidaan todeta, että superkellutuksella aikaansaadaan huomattavasti paremmat leikkausominaisuudet kuin emäterän omaan pain000 perustuvalla kellunnalla. Alin kellutuspaine on liian korkea, kun polanne on pehmeää ja terä on kulumaton. Kulutieella terällä ei alin paine vaikuttanut liian suurelta. 4.2. Polanteen höyläys Linjahöyläyksessä mitattiin peruskapasiteetti Ki km/h sekä kellunnalla 10/10 bar että käsiohjauksella ajettaessa H3-vaihteella ja pelkällä kellunnalla 10/10 bar N2-vaihteella. Mittausten tuloksena oli, että kellutus ei polanteen höyläyksessä suoranaisesti vaikuttanut höyläysnopeuteen. Ki oli molemmilla teränhallintatavoilla H3-vaihteella 11,7 km/h ± 12 %. N2-vaihteella höylättäessä Ki oli 15,9 km/h ± 24 %. Välillisesti superkellutus mandollistaa höyläysnopeuden lisäämisen, koska kuljettaja vapautuu teränhallintatehtävistä. Tutkitun painoluokan koneille höylääminen N2-vaihteella on kimni moottoritehosta. Työjälki superkelluntaa käytettäessä oli käsiohjausta parempi. Tämä johtunee siitä, että käsiohjauksella kuljettaja ei aina ehdi tehdä

7 tarvittavia ternstöj riittävän nopeasti. Kuvassa 4.2/1 on esitetty tyypillinen tilanne ksiohjauksella tapahtuvasta höylysvirheest. 1 J&4v4 r'f'1o:4 Kuva 4.2/1 Kaavio tavanomaisesta höylysvirheestii, kun einiter on höy1ttess kisiohj auksessa. 4.3. Eptasaisen tiekohdan höyliiärninen '1 5-. 4-, -3..' 4... 0 d y.,4"v,jen»' y7ylf'6)'j P/NN4N fr4'le'h -. - c.fy,t -.--- /6'v4,rir 1 po,k/hef4iarer f4"/.ffö Kuva 4.3/1. [ptaaaisen ruutirnisen vaurioittarnan tiekohdan hiyuys superkellunlaa kytten.

Epätasaisen rout irnisen aiheuttaman muodorinuutoskohdan höy läminen superkellunnalla paransi huomattavasti tien pinnan tasaisuutta. Kyseisen tiekohdan höyläminen emäterän käsiohjauksella oli hyvin vaikeaa ja työjäljestä tuli huono. Terätelin omalla painolla toimivaan tavallisen kellunnan leikkauskyky ei tässä paikassa riittänyt, vaan terä kulki korkeimpien kohtien mukaista linjaa ja leikkasi vain vähän. Liitteessä 2 on esitetty poikkileikkauksia routavauriokohdan höyläyksestä superkellunnalla. Kelluntalaitteen etevämmyys tämäntapaisten kohteiden höyläyksessä perustuu siihen, että terä pitää kosketuksensa tiehen, vaikka epätasaisuudet aikaansaavat vertikaalisia ja kallistelevia liikkeitä itse höylään. Edellä mainittujen liikkeiden kornpensoiminen käsihallinnalla on lähes mandotonta. Terän tökkäämisvaara aiheuttaa myös osaltaan sen, että epätasaisella tiekohdalla höyläys käsiohjauksella jää vailhnaiseksi. 4.4. Käyttäytyminen pienisäteisissä pystytason kaarissa Maanläheisesti tasatun, runsaasti pienisäteisiä kaaria sisältävän metsäautotien höyläyksessä joutui kuljettaja käsiohjauksella suorittamaan 118 teränsäätöliikettä kanden kilometrin matkalla. Ajovaihteena oli H3, jolla höyläysnopeus on n. 10 km/h. Siis keskimäärin joka 12. sekunti oli tarvetta muuttaa terän asemaa tiehen nähden. Superkellunnalla ajettaessa saman pituisella matkalla tarvittiin vain 11 säätöliikettä. Näistä suurin osa tuli, kun teräpainetta piti pienentää jyrkässä nousussa ylöspääsemisen takia. Työjälki auperkellunnalla ajettaessa oli huomattavasti parempi kuin käsiohjauksella. Käsiohjauksella jäi höyläämättömiä kohtia ja toisinaan terä upposi liian syvälle repien polanteen pohjia myöten pois. Toinen tutkimuskohde oli tienrakennustyömaan tilapäinen monttutie. Täälläkin käytettiin ajovaihteena H3-vaihdetta. Yhden kilometrin matkalla käsiohjauksella höylättäessä kuljettaja joutui tekemään 315 teränsäätöliikettä. Superkellunnalla käsisäätöliikkeitä tarvittiin 12. Höyläysjäljen laatu superkellunnalla oli huomattavasti parempi kuin käsiohjauksella. Käsiohjauksella höylätyllä tieosalla tuli epätyydyttävää työjälkeä seitsemään eri kohtaan yhteensä 170 m:n pituudelta. Superkellunnalla höylättäessä työjälki oli tien luonne huomioon ottaen kauttaaltaan hyvä.

9 Tutkituissa kohteissa tuli korostetusti esille superkellunnan kuljettajan työtä helpottava vaikutus. Terän säätämistä tarvittiin vain harvoin ja työjälki tuli laatuvaatimukset täyttävää. 4.5. Polanteeseen syntyneen aallokon höyläys Polanteeseen tehtiin 45 rn:n matkalle "aallokko", jossa oli 22 kpl aaltoja, joiden korkeus oli n. 5 cm. Aallokon poisto 1-13-vaihteella ajettaessa onnistui hyvin. Kolmessa kohdassa polanne repeytyi pohjia myöten irti. 4.6. Esteeseen ajo Höylättäessä tien pinnassa olevaan esteeseen, esim. maakiveen, höylän terä tökkäsi, mikäli este nousi jyrkästi tien pinnasta. Mikäli esteen nousu on höyläyssuunnassa loiva, ei tökkänist tapahtunut, vaan terä ylitti esteen ja palautui n. 10 cm esteen jälkeen. 4.7. Yhteenveto ja käyttäjien lausunnot VAMMAS-superkellunflasta Superkellutuksella aikaansaadaan huomattavasti paremmat leikkausorninaisuudet kuin emäterän omaan painoon perustuvalla kellunnalla. Tutkimuksessa todettu liian suuri alin kelluntapaine 10 bar voidaan tehtaan edustajan mukaan pienentää 5 bar:iin. Superkelluntaa käytettäessä saadaan parempi työjälki kuin emäterän käsi- hallinnalla erityisesti vaikeissa ja nopeasti muuttuvi.ssa tieolosuhteis- sa. Hdyläysnopeutta voidaan superkellutuksella nostaa nykyisestä työn laadun kärsimättä, mikäli höylän moottoriteho sen sallii. Epätasaisten tiekohtien höyläys helpottuu ja työjälki parempi kuin käsiohjauksella. Vaikeissa ja vaihtelevissa maasto-olosuhteissa kuljettajan työ helpottuu oleellisesti.

10 Kuljettajien mielipiteet superkellunnasta: + Kuljettajalle jää aikaa huonoissakin olosuhteissa seurata liikennettä seka tiessä mandollisesti olevia esteitä. + Höylän ohjattavuus säilyy kaikissa tilanteissa. + Terä ei tökkää sillä tavalla kuin käsiohjauksella ajettaessa. - + Seuraa paremmin tietä ja työjälki paranee. - Alin kellutuspaine liian korkea. Tiemestarin mielipide talvihöyläyskauden jälkeen:"polanteen höyläyksen työjälki on Juankoskella parantunut selvästi, kun käyttöön saatiin superkellutuksella varustettu uusi tiehöylä." Yleinen mielipide tutkimuksessa mukana olleiden keskuudessa oli, etti superkellunta pitäisi olla jokaisen tiehöylän varuste. 4.8. Lurnisiiven ominaisuudet 4.8.1. Yleistä lumisiivestä Lumisiipi jatkaa terää 1070 ram ja sen kärki on 1570 mm:n etäisyydellä emäterän pdästä. Se kiinnitetään emäterän 16 pultilla. Lumi.siiven suurin korkeus on 1100 mm ja paino n. 250 kg. Suuri paino ja lukuisat pultit tekevät kiinnityksestä melko hankalan ja aikaansaavat sen, etta jatketta ei tule käytettyä kestoajaltaan lyhyissä tehtävissä. Kuljetusasennossa jatke lisää höylän kokonaisleveyttä n. 100 cm. Kuva 4.8.1/1 VAMMAS-lumisiipi takaapäin katsottuna.

11 4.8.2 Lumisiipi aurausvallin madaltamisessa Kuljettaja ei ollut aikaisemmin käyttänyt lumisiipeä, joten täyttä kuvaa sen ominaisuuksista ei saatu. Kuitenkin todettiin, että se soveltuu aurausvallien madaltamiseen ja omaa paremmat lumenheitto-ominaisuudet kuin pelkkä emäterä. Liitteessä 3 on poikkileikkauskuvia aurausvallin rnadaltarnisesta. 4.8.3 Lumisiipi polanteen höyläyksessä Lumisiiven tarkoituksena on polanteen höyläyksessä heittää karhe pois ajoradalta niin että haitalljsen reunajään syntyminen estyy. Tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että aurausvalljn korkeuden ollessa 30-40 cm, valui karhetta takaisin tielle 10-25 % karheen määrästä. Heittoetäisyys mitattuna aurausvallin yläkulmasta jäi yleensä alle 2 m:n. Lumisiivesta voidaankin todeta, että se poistaa 8uurimman osan karheesta ajoradalta. kun aurausvallj on mala. Sen heittokyky on kuitenkin niin vaatimaton, että aurausvalj.jt pyrkivät kasvamaan. Liitteessä 4 on esitetty poikkileikkauksia lumisiiven heitto-ominaisuuksista. Suurin hyöty lumisiivestä saataneenkin lisääntyneen työleveyden muodossa, jolloin tien puhdistus nopeutuu, kun koko poikkileikkaus tulee käsiteltyä yhdellä edestakaisella ajolla. Varjopuolena on kokonaisleveyden kasvaminen työasennossa n. 140 cm ja kuljetusasennossa 100 cm. Tästä on haittaa kapeilla teillä. Tallin ovista ei höylä myöskään mandu kulkemaan lumisiipi paikallaan. Kuopio 17.9.1984 Jorma Lähetkangas 4 liitettä

4 a 270 c.i,,'. 9.z -r / PO//E, J67 o/4k.gol7,4 %,4" c- /4ey /// -,',e,, -, 1 " - - *_t1._ F,,. -, / - -"-.' Y' J..' s'.i 1, a c /c-' '4 4-g..r q../.z 71 2/i,1 ll/2,4.z4'i oc,.sa,soi.ta '4 -' e.-m/,'# g' i% bc. /c/ - t,,,_4_4,. r / 35 ',.1 7E.lcL

4.- /\ II : 14'Jr#.,Z / _ J/i,4-217c#.,Z.5-3; z POlAk ILEl$k4U JEr froj //cv /a'/ly -e/fc' 1,42 f fo/ 4 /, k "." -" " e- -/e/ 44,,,s'y-y y.c 13 c'.',, d'd-'/-, im.-, /c 'ta/m, CS c" Z ;;: 71c#'- /4 1713.4 3OJ'c"Z.,4h1r+Zc..iZ EAsor4 iv,,'giri P"/O, pep e e,.,, 4o/, MirS* - 4 g',jry.->,'y.1 S3 "- 4. f., /e //7_fr

/? 35c"n1 A 2,9c#v,2 po,,kcg&us&r JJ,4dSÖLT,',,.»', _ D',., ',,d -1,4- /.-, ', / drry.4,rr _-1 9C#'i h-,',is../.'-' c, c.'4o/2 4 5_3 c.» 313 C'i 7/z 4 Q59c,v'.2 # '15OC#7Z A= 113 C?)IZ -4 d. '4. )M.'r'. o. JArti(COJ-TAi V,r'4 y 1 J'/ie* '.,', /g" 4#'iitIYVf 0, 92 c» /,,,., /e.."- &. 5 c.

4 - - - - - -1 - _,, 1 FX - e-, cv.-, ' '0"!iS -m ' // be. / ' /e' '-.-e-' 1",., J-c:v/g, / 4

/ 1/ -.7 1$' os 0 0 4 2 3 V4kLJN M,4D4J/.Ui V4-4kf 1 1,,L //7E 3

_ - 0 4 V,4 A1,'1 4 - :' -'A?////W.'4 /N4 /J ci v o 5 r,'d»4 v rj4' z //T 4

RAKENTAMISTALOUDEN TOIMISTON TYNTUTKIMUSTIEDOTTEET v. 1976 1. Asfaittipllysteen Ab 25/120 tiivislminen omalla moottorivoimalla kulkevafla tryvalssijyr11 (TVH 732730) 2. Tyomaatukikohdan y11pito (TVH 732731) 3. Roudan rikkomineri pudot.usjrk1ee1l (TVH 732732) 4. Jttiskkien kytt CaCl 2 -suolan ksitte1yss (TVH 732733) Sa. Soratien kulutuskerrostutkirnus 1 (TVH 732734) 5b. Selvitys moreenirnurskeen kyttbke1poisuudesta soratien kulutuskerrosmateriaaltna (TVH 732735) 6. Tienpitoalneen ottopaikkojen hoito- ja kunnostus (TVH 732736) v. 1977 7. Hhyläystarve (TVH 732737) 8. Savipenkereen tiivistyskokeilu kum1pyhrvetoisella tryva1 ssl jyräl 1 (TVH 732738) 9. Vesakonraivaimien vertailu 10. Vertaileva tybntutkimus eri tiehby1ist lumipolanteen hbylyksess 11. TOBI -a1iku1kukmytmvt, tybmeriete1mkuvaus rakentamisesta (TVH 732739) 12. Neli- ja kakeipyorvetoisen traktorikuormaajan vertailututkimus 13. Vertal.leva tutkimus tiehdy1ist savisorakulutuskerroksen muokkauksessa 14. Vertalleva tutkimus kunnossapidon kuormauskoneiden kapasiteeteista 15. Aurausnopeudet v. 1977 16. Routavaurio- ja pehmeikkdkohtien vahviatustdiden tydmenetelmät ja kustannukeet (TVH 732740) v. 1978 17. Vertailu kalsiumkloridin ja jte1ipegn kytbst pdlynsidonnasea eri ku1jetusetieyyksi11 (TVH 732741) 18. Seulontavaunu SL-550 19. Höyrynkehittimien vertailu 20a. Soratien kulutuskerrostutkimus Ila (TVH 732742) 20b. Soratien kulutuskerrostutkimus lib (TVH 732743) 21. Työmaatukikohtien perustamiskuatannukset; (TVH 732744) v. 1979 '. 1980 22a. Tielanojen vertailututkimus 1 (TVH 732745) 22b. Tielanojen vertailututkimus II (TVH 732746) 23. TyHmaatukikohdan paikan valinta (TVH 732747) 24. Tutkimus kuorma-autojen sivuauran kytöst 25. Pengerluiskan tasauksen menete1mvertailu 26. Ti'hHyl1en vertailututkimus v. 1981 v. 1982 27. Tutkimus sirottelulaitteiden toimivuudesta 28. Vertaileva tutkimus bijysoran revinnän menetelmistä (TVH 732748) 29. TH- talvihamrnasterien vertailututkimus (TVH 732749) 30. Lanaus-hby1ye vertailu (TVH 734750) 31. KA -vinoetuauran lumenohjaussiipien vertailututkimus 32. Tutkimus VAMMAS -lumisiiven heitto-ominaisuuksista 33. Lumiaurojen vertailututkimus 34. Suoran, teroitetun hammastern ja koveran talvihamrnasterän vertailu v. 1983 35. Tutkimus tien jakavan ja sitomattoman kantavan kerroksen levitysmenetelmlstm (TVH 734751) 36. Tiemestaripiiriri tukikohtatilojen käyttö v. 1984 37. Tiehöyln renkaiden pitokykytutkimus 38. Vammas-tiehyln superkelluntalaitteen toiminta polanteen höyläyksessä - -- LISÄTIETOJA TVH/Rakentamistalouden toimisto, puh. 90-1542515