Asia 4 / Liite 2 Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta Luonnos 7.5.27 Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke 15.5.27
Sisällysluettelo Toimeksianto... 3 Väestö- ja palvelutarveselvityksen toteutus... 4 PÄÄKAUPUNKISEUDUN VÄESTÖANALYYSI... 5 Perustelut oman väestöennusteen käytölle... 5 Pääkaupunkiseudun ennustettu väestökehitys vuoteen 225... 5 Väestöennusteen tausta ja pääkomponentit... 6 Pääkaupunkiseudun muuttotase 2 25... 6 Asuntomarkkinat ennustevaihtoehdoissa... 7 Pääkaupunkiseudun väestöennusteen oletukset... 8 Pääkaupunkiseudun väestöennuste ikä- ja kieliryhmittäin... 9 Yleinen kehitys... 9 Työikäinen väestö...1 Päivähoitoikäiset...11 Peruskouluikäiset...12 16 18-vuotiaat...13 Yli 65-vuotiaat...13 Äidinkielet...14 Muuttoliike ja palvelutarve...15 Palvelujen yhteiskäyttö kuntien raja-alueilla...17 PÄÄKAUPUNKISEUDUN PALVELUTARVESELVITYS...2 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ERITYISPIIRTEET PALVELUJEN NÄKÖKULMASTA...2 PALVELUTARVELASKELMAT...26 Päivähoito...27 Lasten ja nuorten sijaishuolto...37 Alle 18-vuotiaat sijoitetut lapset...38 18 2-vuotiaat sijoitetut nuoret...39 Perusopetus...41 Maahanmuuttajien erityistarpeet perusopetuksessa...46 Ruotsinkielinen perusopetus...47 Lukio ja ammatillinen koulutus sekä työvoiman tarve...49 Lukiokoulutus...53 Ammatillinen koulutus...55 Ammatillinen koulutus ja työvoiman tarve...59 Perusterveydenhuolto...62 Perusterveydenhuollon lääkäreiden ja muun terveydenhoitohenkilökunnan palvelut...62 Psykiatrinen terveydenhoito...66 Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto...71 Suun terveydenhuolto...73 Kehitysvammaisten erityishuolto...78 Kehitysvammaisuuden esiintyvyys...79 Kehitysvammaisten palvelut...8 Syrjäytyminen ja syrjäytymisen uhat...83 Toimeentulotuen saajat...83 Päihdehuollon asiakkaat...84 Asunnottomuus...87 Vanhuspalvelut...89 Yksin asuminen yleisyys ja odotettavissa oleva elinikä...9 Vanhuspalveluiden tarve...92 SUUNNITTELUTYÖ JA YHTEINEN TIETOPOHJA...98 Pääkaupunkiseudun väestö- ja palvelutarveselvitykseen osallistuneet...1 2
Toimeksianto Väestö- ja palvelutarveselvitystyöryhmän toimeksianto hyväksyttiin pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokouksessa esitetyn mukaan 12.12.26. Työryhmän asettaminen Puitelain toimeenpanosuunnitelman (1 ) väestö- ja palvelutarveanalyysin seudullista valmistelua ja tarkastelua varten asetetaan seuraava työryhmä Puheenjohtaja Asta Manninen Helsinki Jäsenet Tuula Saxholm Helsinki Teuvo Savikko Espoo Timo Jaakkola Espoo Pauli Outila Vantaa Hannu Kyttälä Vantaa Pirkko Taina Kauniainen Kaarina Herold Kauniainen Työryhmän toimeksianto Pääkaupunkiseudun kaupunkien toimenpanosuunnitelmiin sisältyvien väestö- ja palvelutarveanalyysien yhteensovittaminen seudullisesti tapahtuu työryhmän valmistelun pohjalta ja ottaen huomioon pääkaupunkiseudun yhteistyönä valmistuneen Pääkaupunkiseudun keskeiset erityispiirteet ja kehityssuunnat 26-215 selvityksen. Työryhmän tulee - huolehtia analyysien yhteensovittamista varten tarvittavien yhteisten lähtökohtatietojen hankkimisesta ja määritelmien laatimisesta - tehdä seudullinen väestöanalyysi vuosille 215 ja 225 erityisesti palvelujen näkökulmasta - sopia yhteisestä tilastollisesta ennakointimallista, jolla arvioidaan palvelujen ja henkilöstön tarve vuosina 215 ja 225 - toimia kiinteässä yhteistyössä ao. toimialajohdon kanssa seudullisen palvelutarveanalyysin tekemisessä. Seudullisen palvelutarveanalyysin ja palveluverkon kattavuusselvityksen valmistelusta huolehtii toimialajohto. Palveluista suunnitelmassa käsitellään ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset palvelut ja sivistystoimen keskeiset palvelut (opetus-, kulttuuri-, liikunta ja muut vapaa-ajanpalvelut ja nuorisopalvelut). Varaudutaan täydentämään asetuksen voimaantulon jälkeen asetuksessa mainituilla palveluilla. Aikataulu: Työryhmä laatii raporttinsa 3.3.27 mennessä pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokoukselle. 3
Väestö- ja palvelutarveselvityksen toteutus Väestö- ja palvelutarveselvitys jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, ensimmäisessä osassa tarkastellaan väestökehitystä pääkaupunkiseudulla vuosiin 215 ja 225. Tämä osuus perustuu seudullisen väestöennustetyöryhmän työhön. Väestöosuudessa esitellään myös maankäytön, asumisen ja rakentamisen -työryhmän kuntien raja-alueille määrittelemälle Kuninkaankolmioalueelle yhteiset väestöennusteet palveluikäjaotuksilla. Toisessa osiossa tarkastellaan pääkaupunkiseudun tulevaa palvelutarvetta vuosille 215 ja 225. Palvelutarvelaskelmat perustuvat pääasiallisesti ennustettuun väestönkehitykseen sekä toteutuneeseen palvelunkäyttöön. Pääkaupunkiseudulla on kaupunkiseutualueena monia erityispiirteitä palvelutarpeen kehityksessä ja tarkastelussa pyritään tuomaan myös näitä näkökulmia esiin. Väestö- ja palvelutarveselvitys on tehty pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä ja siinä on hyödynnetty aikaisemmin tehtyjä yhteisiä tutkimuksia. Tarkasteltujen palvelualojen asiantuntijat pääkaupunkiseudun kunnista ovat osallistuneet raportin aikaansaamiseen. Pääkaupunkiseudun kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä koulu- ja sivistystoimen toimialajohdot ovat rajanneet ja määritelleet selvityksessä tarkasteltavat palvelukokonaisuudet. Kolmannessa osiossa tuodaan esiin pääkaupunkiseudun väestöön ja palveluntarpeeseen liittyvää suunnitteluyhteistyötä sekä yhteistä tietopohjaa ja tietojärjestelmiä. 4
PÄÄKAUPUNKISEUDUN VÄESTÖANALYYSI Perustelut oman väestöennusteen käytölle Lakiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta liittyvän asetuksen toimeenpanosuunnitelmassa todetaan, että Väestöanalyysi tehdään Tilastokeskuksen tuottamien tietojen perusteella ikäryhmittäin tai perustellusta syystä muiden ennusteiden perusteella. Pääkaupunkiseudun kuntien väestö- ja palvelutarveanalyysissa päätettiin käyttää kuntien omia väestöennusteita seuraavista syistä: Muuttoliike vaikuttaa Helsingin seudun väestökehitykseen huomattavasti. Seutu muodostaa yhteisen työ- ja asuntomarkkina-alueen. Tilastokeskuksen ennusteista poiketen kuntien omissa ennusteissa on huomioitu kotimaan muutto-oletuksissa työmarkkinaperäinen ja seudun sisäinen, asuntomarkkinaperustainen muuttoliike. Kuntien omissa väestöennusteissa huomioidaan myös asuntotuotantomahdollisuudet, jotka nopean kasvun oloissa rajoittavat etenkin Helsingin väestönkasvua ja siirtävät sitä naapurikuntiin. Espoo ja Vantaa kasvoivat mm. tämän vuoksi 199-luvun lopulla selvästi nopeammin kuin Tilastokeskuksessa ennakoitiin. Pääkaupunkiseudun kunnissa on laadittu omia väestöennusteita jo vuosikymmenten ajan, ja ne ovat yleensä osuneet paremmin oikeaan kuin Tilastokeskuksen ennusteet. Esimerkiksi Helsingissä vuoden 1994 jälkeen laaditut ennusteet ovat poikenneet kokonaisväestömäärän osalta maksimissaan 2 prosenttia toteutuneesta. Seutu poikkeaa muusta Suomesta siten, että täällä palvelutarpeen kehityksessä tulee huomioida suomen- ja ruotsinkielisen väestön lisäksi vieraskieliset. Näille väestöryhmille laadittiin omat ennusteet, koska niitä ei ole tehty Tilastokeskuksessa. Pääkaupunkiseudun ennustettu väestökehitys vuoteen 225 Pääkaupunkiseudun väkiluku kasvoi vuosina 2 26 ennakkotiedon mukaan lähes 52 hengellä ja miljoonan raja saavutetaan keväällä 27. Puolet kasvusta, 25 tuli Espooseen, Helsingissä ja Vantaalla kasvu oli 13 henkeä. Väestöennusteen mukaan vuoden 215 alussa pääkaupunkiseudun väestömäärä on 1 55 ja vuonna 225 noin 1 117. Seudun vuotuinen kasvu on siten keskimäärin,8 prosenttia vuosina 26 214 ja koko 26 224 ajanjaksolla,7 prosenttia vuodessa. Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun kuntien väkiluku vuodenvaihteessa 25/26 ja ennuste 1.1.215 ja 225 sekä väkiluvun muutos. Väkiluku 1.1. 26 215 225 Helsinki 56 95 578 6 593 Espoo 231 74 262 6 292 Vantaa 187 281 25 224 Kauniainen 8 457 8 8 8 6 Pääkaupunkiseutu 988 347 1 55 1 117 Väkiluvun muutos 26-214 %/vuosi 26-224 %/vuosi Helsinki 17 738,4 32,3 Espoo 3 896 1,5 6 1,4 Vantaa 17 91 1,1 37 1, Kauniainen 329,4 15,1 Pääkaupunkiseutu 66 872,8 128 9,7 5
Pääkaupunkiseudun vuosien 2 25 väestönkasvusta yli puolet on maahanmuuttajia, viime vuosina jopa 75 9 prosenttia. Maahanmuuttajaväestön kasvusta 8 prosenttia johtuu muuttovoitosta, vaikka syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden onkin paljon suurempi kuin kantaväestöllä ikärakenteen nuorekkuudesta johtuen. Huomattavaa on myös se, että 2-luvulla lähes kolmasosa vieraskielisten muuttovoitosta saatiin muualta Suomesta. Vieraskielisten määrä kasvoi vuoden 25 aikana suuremmaksi kuin ruotsinkielisten, ja vuoden 25 lopussa vieraskielisiä oli 7 prosenttia pääkaupunkiseudun väestöstä, ruotsinkielisiä oli 6,5 prosenttia. Väestöennusteen tausta ja pääkomponentit Pääkaupunkiseudun muuttotase 2 25 Pääkaupunkiseudun kuntien väestöennusteet on laadittu menetelmällä, jossa toisaalta ennustetaan koko työ- ja asuntomarkkina-alueen, Helsingin seudun vaihtoehtoisia kehitysmahdollisuuksia, jotka perustuvat eri näkemyksiin Helsingin seudun aluetalouden kehityksestä, toisaalta seudun sisäistä kehitystä ennustetaan demografisin perustein, erityisesti huomioiden asuntomarkkinoiden vaikutus sisäisessä muuttoliikkeessä. Siten ennusteessa käytetty muuttoliikkeen jaottelu poikkeaa väestönmuutostilastoissa ja Tilastokeskuksen ennusteessa käytetystä jaosta: kuntien välinen muutto / maahan- ja maastamuutto : Seudun sisäisellä muuttoliikkeellä tarkoitetaan Helsingin seudun 14 kunnan välisiä muuttoja. Helsingin ulommalla työmarkkinavyöhykkeellä tarkoitetaan Helsingin seudun ulkopuolista osaa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnista sekä Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakuntia. Muu kotimainen muutto sisältää muun maassamuuton sekä Suomen kansalaisten ulkomaisen muuton. Ulkomaalaisten muutolla tarkoitetaan ulkomaan kansalaisten muuttoa ulkomaiden sekä Helsingin / Helsingin seudun välillä. Seudun sisäistä muuttodynamiikkaa kuvaa se, että 2-luvulla Helsinki on saanut työmarkkinaalueen ulkopuolelta, muusta Suomesta pääkaupunkiseudulle tulleesta muuttovoitosta kolme neljäsosaa ja ulkomaista kaksi kolmasosaa. Sekä Helsinki, Espoo että Vantaa ovat kukin menettäneet muuttotappiona muulle työmarkkina-alueelle, lähinnä seudun kehyskuntiin vuosittain 1 3 henkeä. Sen lisäksi Helsinki on menettänyt Espooseen keskimäärin 1 8 ja Vantaalle 1 henkeä vuodessa muuttotappiona. Kauniainen on saanut pienen muuttovoiton muualta Suomesta, mutta menettänyt sekä naapurikuntiin että muulle seudulle väestöä. Luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden on kasvattanut Pääkaupunkiseudun väestöä vajaalla 5 hengellä vuosittain 2-luvulla. Helsingin seudun työllisyys kääntyi kasvuun vuoden 24 viimeisellä neljänneksellä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan. Sitä ennen seudun työllisyys laski syksystä 22 alkaen. Työvoiman kysynnän kääntyminen kasvuun heijastui nopeasti Helsingin seudun ulkopuolelta seudulle ja erityisesti Helsinkiin tulevaan muuttoon. Helsingin seudulle laadittiin kolme väestöennustevaihtoehtoa, joka perustuvat Suomen taloudellisen kehityksen perusvaihtoehtoihin. Ennusteet ovat luonteeltaan tasaisen kasvun laskelmia, joissa ei pyritä ennakoimaan suhdannevaihteluiden ajoittumista ja suuruutta. Perusvaihtoehto perustuu näkemykseen, jonka mukaan Suomen ja Helsingin seudun talouden vuosina 24-25 uudelleen vahvistunut kasvu jatkuu vuonna 26 ja siitä eteenpäin viennin ja kotimaisen kysynnän vetämänä. Perusvaihtoehdossa Helsingin seudun tuotanto kasvaa keskimäärin 3,5 % vuodessa ja työllisyys 1,5 % vuodessa jaksolla 26-21. Helsingin seudun kasvulukujen 6
ennakoidaan olevan sekä tuotannossa että työllisyydessä,5 1 % -yksikköä korkeampia kuin koko maassa. Perusvaihtoehdossa arvioidaan, että Helsingin seutu pysyy edelleen kohtuullisen kilpailukykyisenä ja vetovoimaisena alueena ja pystyy ylläpitämään nykyisiä vahvuuksiaan sekä välttämään pahojen kansainvälisten ja kansallisten uhkien kärjistymisen. Helsingin seudun asuntomarkkinoiden arvioidaan pysyvän tulevaisuudessakin kireinä ja asuntojen hintaeron pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä ennakoidaan säilyvän vähintään entisen suuruisena. Hitaan kasvun vaihtoehdossa arvioidaan, että osa Helsingin seudun ilmeisistä uhkatekijöistä kärjistyy niin, että se heijastuu seudun talouskasvuun. Keskeiset vientialat, pääasiassa informaatioteknologia-sektori, ajautuvat pitkäaikaisiin vaikeuksiin kiristyvän kansainvälisen kilpailun sekä tuotannon ulkomaille siirtymisen vuoksi. Uusia kasvualoja ei ilmaannu Helsingin seudulle korvaamaan taantuvia aloja. Nämä kehityskulut johtavat hitaaseen talouskasvuun, jossa Helsingin seutu vetää perässään myös muun suomen pitkäaikaiseen taantumaan. Nopean kasvun vaihtoehdossa maailmatalouden sekä erityisesti Venäjän, Aasian ja talouksien oletetaan kehittyvän suotuisasti. Helsingin seudun keskeiset vientialat pysyvät kilpailukykyisinä ja kasvattavat edelleen tuotantoaan sekä tutkimus- ja kehitystoimintaansa Helsingin seudulla, vaikka toimintaa laajennetaan myös muissa maissa. Helsingin seutu pystyy houkuttelemaan alueelle kansainvälisiä investointeja sekä uusia kasvavia toimialoja korvaamaan kypsien toimialojen kasvun hiipumisen. Viennin ja investointien kasvu heijastuvat paitsi korkean teknologian alojen tuotantoon ja työllisyyteen, myös työvaltaisten palvelualojen kasvuun. Vaikka väestöennusteessa ei ennakoida suhdannevaihteluita, on todennäköistä, että nopean kasvun vaihtoehto toteutuisi toistuvina muutaman vuoden pituisina kasvujaksoina pikemmin kuin yhtäjaksoisena tasaisena kasvuna. Koko Helsingin seudun 14 kunnan väestönkasvuun nopea talouskasvu toisi vuoteen 225 mennessä noin 37 asukasta, 17 prosenttia enemmän kuin perusvaihtoehto, hitaan kasvun oloissa väestömäärä kasvaisi 35 henkeä vähemmän kuin perusvaihtoehdossa. Taulukko 2. Helsingin seudun työpaikkojen kasvu (% vuodessa keskimäärin) ennustevaihtoehdoissa Vaihtoehto 26-1 211-2 221-4 Perusvaihtoehto 1,5,7,3 Nopea kasvu 2, 1,,5 Hidas kasvu,5,, Asuntomarkkinat ennustevaihtoehdoissa Väestöennuste perustuu näkemykseen, että seudulla on asuntotuotantoon pitkällä aikavälillä riittävästi maaresursseja nopeankin väestönkasvun tarpeisiin, mutta erityisesti Helsingissä tuotannossa saattaa esiintyä hidasteita. Seudun asuntotuotantomahdollisuuksien mukainen tuotanto mahdollistaa väljyyskasvun sekä samanaikaisen perusvaihtoehdon mukaisen väestönkasvun. Hitaan kasvun vaihtoehdossa on todennäköistä, että asuntokysyntää ei ole riittävästi, vaan tuotanto toteutuu alhaisemmalla tasolla kuin mihin tuotantopotentiaali antaisi mahdollisuuden. Nopean kasvun vaihtoehdossa Helsingissä tuotantomahdollisuudet eivät riitä, vaan väljyyskasvun ja väestönkasvun aikaansaama asuntokysyntä edellyttäisivät lisää tuotantomahdollisuuksia viimeistään 22-luvun alkupuolella. Espoon ja Vantaan rakentamismahdollisuudet ovat Helsinkiä paremmat, ja tässä tilanteessa Espoon, Vantaan sekä seudun kehyskuntien väestönkasvu kiihtyisi. 7
Pääkaupunkiseudun väestöennusteen oletukset Pääkaupunkiseudun vuosittaiseksi muuttovoitoksi oletettiin 4 henkeä vuosina 26 27, 3 6 vuosina 28 22 ja sen jälkeen 3 henkeä. Sekä suomen- että ruotsinkielisten osalta muuton oletetaan olevan tappiollista etenkin seudun kehyskuntien mutta myös laajemman työmarkkina-alueen hyväksi, joten pääkaupunkiseudun kasvu perustuu kokonaan vieraskielisten muuttovoittoon ja luonnolliseen väestönkasvuun, kuten on tapahtunutkin vuodesta 22 alkaen. Vieraskielisten muuttovoitto on alkuvuosina 4 7 henkeä ja alenee 22-luvulla 3 2 henkeen. Kokonaishedelmällisyyden oletetaan pysyvän 2-luvun alkupuolen keskimääräisellä tasolla, mutta alle 3-vuotiailla alenevan edelleen jonkin verran Helsingissä. Kuolleisuuden oletetaan alenevan 1,5 prosentilla vuodessa 21 saakka ja siitä eteenpäin 1 prosentilla. Syntyneiden määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 225, mutta kuolleiden määrä kasvaa nopeammin, joten luonnollinen väestönkasvu hidastuu nykyisestä 4 5 hengen tasosta alle 4 :een. Maahanmuuttajien määrää ei ole Suomessa aikaisemmin ennustettu. Koska pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajat ovat niin merkittävästi kasvava ryhmä, laadittiin perusteltuihin oletuksiin nojautuva väestöprojektio. Vaikka maahanmuuttajaväestön määrän ennustamiseen sisältyy huomattavaa epävarmuutta, projektion voidaan ajatella kuvaavan kehitystä, johon kuntien ja valtion pitäisi palvelujen suunnittelussaan varautua. Projektio perustuu seuraaviin lähtökohtiin: Maahanmuuttajaväestönä käytetään vieraskielistä väestöä, josta on saatavissa eniten ennusteparametrien muodostamiseen tarvittavia väestönmuutostietoja. Vieraskieliset ryhmiteltiin kahdeksaan ryhmään, joille määriteltiin omat väestönmuutosparametrit. Ennusteparametrien lähtötietoina käytetään pääsääntöisesti vuosien 21 25 väestönmuutostietoja sekä muihin lähteisiin perustuvia käsityksiä eri ryhmien muuttoliikkeen kehityksestä. Vieraskielisen väestön tulomuutto pääkaupunkiseudulle jaetaan seudun neljään kuntaan nykyisessä suhteessa. Vieraskielisen väestön ennuste laadittiin erikseen 8 eri kieliryhmälle, jolle laskettiin omat muuttoliike- ja hedelmällisyyskertoimet. Kuolleisuudesta käytettiin koko väestön kertoimia ikääntyneen vieraskielisen väestön pienen määrän vuoksi. Koska maahanmuuttajaperheistä huomattava osa on kaksikielisiä, noin 2 prosenttia vieraskielisille äideille syntyvistä lapsista saa suomen äidinkielekseen. Tämä on huomioitu syntyneiden ennusteessa. Ruotsinkielisen väestön ennusteessa on vastaavasti huomioitu nykyinen tilanne, jossa kaksikielisessä perheessä lapsi useimmiten saa ruotsin äidinkielekseen, mikäli isä on ruotsinkielinen. Vieraskielisen väestön ennustetta käytettäessä on huomattava se seikka, että vieraskielisiksi määritelty väestöryhmä on hyvin epäyhtenäinen. Suomessa syntyneet ja kaksikielisissä perheissä kasvaneet saattavat olla suomen- tai ruotsinkielen taidoltaan huomattavasti lähempänä kantaväestöä kuin tänne aikuisena muuttaneet. Kuitenkin näissäkin tapauksissa joudutaan koulutukseen panostamaan, etenkin jos maahanmuuttajista koostuva asuinympäristö ei tue kielen omaksumista. 8
Taulukko 3. Vieraskielisten muutto pääkaupunkiseudulla 21 25 sekä ennusteessa käytetty nettomuuton kokonaismäärä Nettomuutto keskim. osuus % Keskim./vuosi Kieliryhmä 21-5 21-5 27 28-22 221- Yhteensä 3 566 1 4 7 3 8 3 2 Baltian kielet 461 12,9 6 3 1 Venäjä ym. 825 23,1 1 8 6 Länsi-Eurooppa 415 11,6 7 4 2 Itä-Eurooppa 35 8,6 45 5 5 Lähi-Itä/Pohj-Afr. 416 11,7 65 55 55 Muu Aasia ym. 321 9, 45 45 45 Muu Afrikka 63 16,9 6 6 6 Muu ja tunt. 22 6,2 25 2 2 1. Baltia (3 kieltä) 2. Venäjä + muut ent. Neuvostoliitossa puhutut kielet 3. Länsi-Euroopan kielet 4. Itä-Euroopan kielet (ei Turkki) 5. Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikan kielet (ml. turkki ja Saharan pohjoispuolinen Afrikka) 6. Muu Aasia (afganistan, pakistan, intia, kiina, japani, indonesia ym.) 7. Muu Afrikka (ml. somali ja Saharan eteläpuolinen Afrikka) 8. Muut ja tuntemattomat Pääkaupunkiseudun väestöennuste ikä- ja kieliryhmittäin Yleinen kehitys Helsingin väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 215 mennessä 17 7 hengellä ja vuoteen 225 mennessä vajaalla 32 hengellä. Vieraskielisen väestön osuus kasvusta on vuoteen 225 mennessä 52 henkeä, joten suomen ja ruotsinkielisen väestön määrän ennustetaan alenevan 2 hengellä nykyisestä. Espoon väkiluku on vuonna 215 noin 31 henkeä nykyistä korkeampi ja 6 vuonna 225. Espoossa vieraskielisten osuus kasvusta on vajaa puolet. Vantaan kasvu on näissä ajankohdissa 18 ja 37, ja kasvusta vieraskielisten osuus on yli puolet. Kauniaisten väkiluku ei juuri muutu nykyisestä. Koko pääkaupunkiseudun ennustetaan kasvavan lähes 13 hengellä vuoteen 225 mennessä. Tästä kasvusta vieraskielisten osuus on 75 prosenttia eli vajaa 1 asukasta. Kuva 1. Pääkaupunkiseudun väkiluku kunnittain 1.1.1995-26 ja ennuste vuoteen 225 7 6 5 4 3 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 2 1 1995 2 25 21 215 22 225 9
Kuva 2. Pääkaupunkiseudun väkiluku 1.1.1995 26 ja ennuste vuoteen 225 1 2 1 8 6 4 Kauniainen Vantaa Espoo Helsinki 2 1995 2 25 21 215 22 225 Kuva 3. Pääkaupunkiseudun ruotsin- ja vieraskielisten määrä 1.1.1995 26 ja ennuste vuoteen 225 2 175 15 125 Vieraskieliset 1 75 5 Ruotsinkieliset 25 1995 2 25 21 215 22 225 Työikäinen väestö Työikäisen väestön (tässä 19 64-vuotiaat) määrä kasvaa vuoteen 225 mennessä pääkaupunkiseudulla 34 hengellä. Kasvu hidastuu merkittävästi viime vuosien tasosta: Vuosina 2 25 Pääkaupunkiseudun työikäisten määrä kasvoi lähes 5 hengellä vuodessa, vuosina 26 215 kasvun ennakoidaan olevan 2 5 ja vuosina 216 225 vain 1 henkeä vuodessa. Vieraskielisen väestön kasvuarvion mukaan kantaväestön eli suomen- ja ruotsinkielisten määrä kääntyy laskuun jo 21, joten kasvu saataisiin ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Maahanmuuttajien määrän kasvusta huolimatta Helsingin kaupungissa työikäisten määrä kääntyy laskuun 21-luvun alussa. Vuonna 225 pääkaupunkiseudun työikäisistä vajaa 17 prosenttia on taustaltaan vieraskielisiä. Helsingissä osuus on suurin, mutta Kauniaisia lukuun ottamatta kuntien välillä ei ole kovin suuria eroja. 1
Kuva 4. Työikäisen väestön eli 19 64-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla kunnittain 1.1.198 26 ja kieliryhmittäin 1.1.1995 26 ja ennuste vuoteen 225 19-64-vuotiaat 19-64-vuotiaat 45 7 4 35 3 25 2 15 1 5 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 6 5 4 3 2 1 Muu kieli Suomi Ruotsi 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 1995 2 25 21 215 22 225 Päivähoitoikäiset Päivähoitoikäisten määrä laski pääkaupunkiseudulla vuosina 1998 24. Suurin väheneminen tapahtui Helsingissä, mutta myös Espoossa ja Vantaalla vuosituhannen vaihteessa muutamina vuosina lasten määrä väheni. Päivähoitoikäisten määrä kääntyi vuonna 25 lievään kasvuun, mikä johtuu paljolti vieraskielisen väestön kasvusta. Alle 3-vuotiaiden määrä on kasvanut jo vuodesta 23 lähtien. Suomen- ja ruotsinkielistenkin päivähoitoikäisten ennakoidaan kääntyvän kasvuun Pääkaupunkiseudulla 212 alkaen. Helsingissä -6-vuotiaiden määrä ennustetaan kasvavan vuoteen 215 mennessä 1 2 hengellä, Espoossa 1 5, Vantaalla 1 ja Kauniaisissa vähenevän vajalla 1:lla, jolloin pääkaupunkiseudulla olisi yhteensä 3 5 päivähoitoikäistä enemmän. Vuoteen 225 mennessä kasvua nykytilanteeseen verrattuna Helsingissä ja Vantaalla olisi 3 5, Espoossa 4 ja Kauniaisissa noin 5 nykyistä vähemmän. Koko pääkaupunkiseudun kasvu olisi siten 11. Tällöin noin 17 prosenttia päivähoitoikäisistä ennustetaan olevan maahanmuuttajataustaisia, nykyisin osuus on 9 prosenttia. Tässä tilanteessa monilla asuntoalueilla maahanmuuttajaperheiden lapsia on enemmistö päivähoitoryhmissä. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on kuusi asuntoaluetta, joiden lapsista yli 3 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Näillä alueilla asuu yhteensä lähes 23 asukasta. 11
Kuva 5. Päivähoitoikäisten eli -6-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla kunnittain 1.1.198-26 ja kieliryhmittäin 1.1.1995-26 ja ennuste vuoteen 225-6-vuotiaat -6-vuotiaat 6 12 5 1 4 3 2 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 8 6 4 Muu kieli Suomi Ruotsi 1 2 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 1995 2 25 21 215 22 225 Peruskouluikäiset Peruskouluikäisten määrä kääntyi pääkaupunkiseudun kaikissa kunnissa Espoota lukuun ottamatta laskuun vuonna 24. Ikäluokan kasvun ennakoidaan alkavan seudulla uudelleen vasta 215. Erityisesti Helsingin koululaisten määrä on vähenemässä huomattavasti, sillä vuonna 215 Helsingissä ennustetaan olevan yli 8 oppilasta vähemmän kuin vuoden 26 alussa. Samansuuruista vähenemistä ennakoidaan koko pääkaupunkiseudulle. Espoossa oppilasmäärä kasvaa 1 4 hengellä ja Vantaalla vähenee saman määrän. Kauniaisissa vähennys on 15 henkeä. Vuoteen 225 mennessä pääkaupunkiseudun oppilasmäärä on jälleen kääntynyt kasvuun, mutta ollaan vielä 2 5 henkeä nykytasoa alempana. Espoossa on kuitenkin 3 7 oppilasta nykyistä enemmän ja Vantaalla 4, mutta Helsingissä oppilasmäärä jää vielä 6 henkeä nykyistä alemmas. Kauniaisissa peruskoululaisten määrä laskee vielä vuoden 215 tasosta. Vuonna 225 lähes viidesosan seudun peruskouluikäisistä ennakoidaan olevan maahanmuuttajataustaisia, nykyisin osuus on 8 prosenttia. Kuva 6. Peruskouluikäisten eli 7-15-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla kunnittain 1.1.198-26 ja kieliryhmittäin 1.1.1995-26 ja ennuste vuoteen 225 7-15-vuotiaat 7-15-vuotiaat 6 12 5 1 4 3 2 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 8 6 4 Muu kieli Suomi Ruotsi 1 2 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 1995 2 25 21 215 22 225 12
16 18-vuotiaat Lukio- ja ammattioppilaitosikäisten määrä kasvaa pääkaupunkiseudun kaikissa kunnissa 21- luvun alkupuolelle saakka, minkä jälkeen erityisesti Helsingissä on odotettavissa huomattava ikäluokan pieneneminen. Oppilaitoksiin tullaan kuitenkin kuntarajojen yli laajemmalta alueelta, ja 16 18-vuotiaiden määrä kasvaa Helsingin seudulla nykytasolta 6 hengellä, 13 prosenttia vuoteen 211 mennessä. Pääkaupunkiseudun 16 18-vuotiaiden määrä on vuonna 215 jälleen nykytasolla ja vuonna 225 vajaa 1 henkeä pienempi. Pääkaupunkiseudulla noin 6 eli joka viidennen ikäluokasta arvioidaan olevan maahanmuuttajataustainen vuonna 225. Kuva 7. 16 18-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla kunnittain 1.1.198-26 ja koko Helsingin seudulla (14 kuntaa) 1.1.1995-26 ja ennuste vuoteen 225 16-18-vuotiaat 16-18-vuotiaat 2 18 16 6 5 Kehyskunnat Pääkaupunkiseutu 14 12 1 8 6 4 2 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 4 3 2 1 1995 2 25 21 215 22 225 Yli 65-vuotiaat Eläkeikäisten määrä alkaa kasvaa, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Yli 65-vuotiaiden määrän kasvu lähes kolminkertaistuu seudulla nykyisestä vuosina 26 214, vuosittaisen kasvun ennakoidaan olevan 5 4 henkeä. Puolet eläkeikäisten määrän kasvusta tulee Helsinkiin, mutta suhteellinen kasvu on Espoossa ja Vantaalla nopeampaa. Vuoden 215 jälkeen ikääntyneen väestön kasvu siirtyy yli 75-vuotiaiden ikäluokkaan, mutta vanhusväestön kokonaismäärän kasvaa edelleen. 75 vuotta täyttäneiden osuuden eläkeiän ylittäneistä on ennakoitu olevan vuonna 225 lähes puolet. Yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 225 mennessä 1 hengellä, lähes 8 prosenttia. Vanhushuoltosuhde eli yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin heikkenee pääkaupunkiseudullakin nopeasti 21-luvulla. Samaan aikaan Espoo ja Vantaa tulevat samalle tasolle Helsingin kanssa. Kauniaisissa huoltosuhde on muita kuntia heikompi, samaa tasoa kuin koko maassa. Ruotsinkielisten ikärakenne on nyt huomattavasti vanhusvoittoisempi kuin koko väestön. Tämän vuoksi pääkaupunkiseudun vanhusväestön ennustetaan kasvavan vain 15 prosentilla vuoteen 215 mennessä, minkä jälkeen kasvu lähes pysähtyy. Ulkomaalaistaustaisten ikärakenne on taas kantaväestöä selvästi nuorempi, ja kasvu on nopeaa. Vieraskielisten eläkeikäisten määrän ennustetaan viisinkertaistuvan vuoteen 225 mennessä. 13
Kuva 8. Eläkeikäisten eli yli 65-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla kunnittain 1.1.198 26 ja ikäluokittain 1.1.1995 26 ja ennuste vuoteen 225 Yli 65-vuotiaat Yli 65-vuotiaat 14 25 12 2 1 8 6 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 15 1 85-75-84 65-74 4 2 5 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 1995 2 25 21 215 22 225 Kuva 9. Yli 65-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla äidinkielen mukaan 1.1.1995 26 ja ennuste vuoteen 225 Yli 65-vuotiaat / 19-64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat,45 225,4 2,35 175,3,25,2,15 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 15 125 1 75 Muu kieli Suomi Ruotsi,1 5,5 25, 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 1995 2 25 21 215 22 225 Äidinkielet Vaikka maahanmuuttajaväestön projektio on suuntaa antava, se pohjalta voidaan karkeasti arvioida eri kieliryhmien määrän tulevaa kehitystä pääkaupunkiseudulla. Vieraskielisten määrä kasvaa pääkaupunkiseudulla nykyisestä 7 hengestä lähes 17 vuoteen 225 mennessä. Eniten ennustetaan kasvavan venäjänkielisten sekä Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa puhuttujen kielten ryhmät, lähes 2 hengellä kumpikin. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ryhmä kasvaa 15 hengellä, muun Afrikan (ml. somaliankielisten) ja Itä- Euroopan kieliryhmät 12 hengellä. Länsi-Euroopan kieliä puhuvien määrä kasvaa 9 hengellä ja Baltian, lähinnä vironkielisten vajaalla 7 hengellä. Suhteellisesti nopeinta kasvua ennustetaan Itä-Euroopan ja Lähi-idän/Pohjois-Afrikan kieliryhmille. 14
Kuva 1. Pääkaupunkiseudun vieraskielisten määrä kieliryhmittäin 1.1.26 ja ennuste vuoteen 225 35 Nopeasti kasvavat kieliryhmät Kasvukerroin 26-225 35 Hitaammin kasvavat kieliryhmät Kasvukerroin 26-225 2,1 3 3,2 3 25 2 15 3,4 3,5 25 2 15 2,2 1,8 1,9 1 4 Itä-Euroopan kielet 5 5 Lähi-Idän ja Pohj-Afr. kielet 6 Muu Aasia ym. 25 215 225 1 1 Baltian kielet 2 Venäjä ym. 5 3 Länsi-Euroopan kielet 7 Muu Afrikka ym. 25 215 225 Muuttoliike ja palvelutarve Pääkaupunkiseudulle muutti seudun ulkopuolelta 2 25 vuosittain keskimäärin 36 henkeä, joista lähes 7 ulkomailta. Tulomuutto kotimaasta hidastui selvästi vuoden 2 jälkeen. Pääkaupunkiseutu onkin kasvanut vuosina 22 25 lähinnä maahanmuuttajien avulla, muuttovoittoa saatiin sekä ulkomaista että muualta Suomesta. Vuoden 26 väestönmuutosten ennakkotietojen mukaan myös suomalaisten muutot muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle olisivat kasvussa hyvän työllisyyskehityksen myötä. Pääkaupunkiseudun laajalla alueella myös alueen sisäinen muuttoliike vaikuttaa huomattavasti palvelujen tarpeen kehitykseen. 2-luvulla joka viides pääkaupunkiseutulainen on muuttanut vuoden aikana uuteen asuntoon, 2 29-vuotiaista joka toinen. Kuntien välillä ei ole tässä juuri eroja, mutta erityyppisten asuntoalueiden väliset erot ovat suuret. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungin kaikkein pienasuntovaltaisimmilla alueilla joka toinen päivähoitoikäinen muutti palvelupiiristään vuoden aikana. Alueiden palvelutarve muuttuu nopeasti, rakennettavilla alueilla peruskoululaisten määrä on saattanut kasvaa 1 hengellä 1 vuodessa, kun taas toisilla alueilla samana aikana lasten määrää on vähentynyt puoleen. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat sopimassa palvelujen yhteiskäytöstä raja-alueilla. Liitekartoissa 1-4 on kuvattu päivähoito- ja peruskouluikäisten määrän muutosta vuoteen 215 mennessä Luoteis- Helsingin, Espoon ja Vantaan raja-alueella. 15
Kuva 11. Pääkaupunkiseudun muuttovoitto ja -tappio muuttosuunnan ja muuttajien äidinkielen mukaan keskimäärin vuosina 21-25 Nettomuutto 21-25 4 3 2 1-1 Lähtö- tai kohdealue Ulkomaat Kotimaa -2-3 -4 Suomi tai ruotsi Äidinkieli Muu kieli Taulukko 4. Pääkaupunkiseudun kuntien väkiluku 1.1.26 äidinkielen mukaan sekä ennuste 1.1.215 ja 225 Yhteensä Ruotsi Muu kieli 26 215 225 26 215 225 26 215 225 Pääkaupunkiseutu Väestö yhteensä 988 347 1 55 219 1 117 63 974 61 887 6 168 69 4 115 818 166 421 247-6-v. yhteensä 76 679 8 2 87 689 5 2 4 888 5 242 7 21 11 712 14 715-2-vuotiaat 34 659 36 862 39 475 2 34 2 24 2 381 3 68 5 14 6 291 3-6-vuotiaat 42 2 43 339 48 214 2 86 2 648 2 861 3 953 6 69 8 424 7-15-v. yhteensä 99 569 91 197 97 15 6 625 5 85 5 578 7 781 12 842 18 73 7-12-vuotiaat 65 353 6 876 65 885 4 427 3 878 3 81 5 484 8 685 12 527 13-15-vuotiaat 34 216 3 321 31 219 2 198 1 972 1 778 2 297 4 157 6 176 16-18-vuotiaat 32 249 32 272 31 373 1 953 2 48 1 78 2 795 4 277 6 1 19-64-vuotiaat 66 35 682 95 693 826 37 334 34 444 32 967 49 239 82 379 115 72 Yli 65-v. yhteensä 119 815 168 645 27 256 12 862 14 657 14 61 2 24 4 67 11 2 65-74-vuotiaat 66 281 12 956 15 249 5 894 8 232 6 15 1 526 3 198 8 7 75-84-vuotiaat 4 244 47 69 78 268 4 783 4 344 6 342 545 1 178 2 625 Yli 85-vuotiaat 13 29 17 999 23 739 2 185 2 82 2 153 133 231 568 Helsinki Väestö yhteensä 56 95 578 643 592 661 34 774 33 151 31 933 42 579 67 742 94 654-6-v. yhteensä 36 884 38 56 4 38 2 379 2 314 2 41 3 993 6 296 7 814-2-vuotiaat 16 856 17 975 18 668 1 14 1 122 1 125 1 738 2 739 3 33 3-6-vuotiaat 2 28 2 8 21 711 1 239 1 192 1 285 2 255 3 556 4 484 7-15-v. yhteensä 48 746 4 384 42 54 2 945 2 52 2 463 4 495 7 3 9 899 7-12-vuotiaat 31 745 26 647 28 969 1 932 1 671 1 698 3 166 4 71 6 632 13-15-vuotiaat 17 1 13 738 13 571 1 13 831 765 1 329 2 292 3 267 16-18-vuotiaat 16 553 15 388 13 86 915 898 759 1 633 2 421 3 26 19-64-vuotiaat 38 86 383 875 376 865 2 629 19 35 18 448 3 962 48 972 66 634 Yli 65-v. yhteensä 77 862 1 94 119 16 7 96 8 132 7 852 1 496 3 51 7 47 65-74-vuotiaat 4 519 59 32 59 28 3 31 4 341 3 272 1 3 2 121 4 947 75-84-vuotiaat 27 297 29 431 44 754 3 28 2 45 3 34 37 778 1 726 Yli 85-vuotiaat 1 46 12 477 14 981 1 577 1 341 1 24 96 151 374 16
Espoo Väestö yhteensä 231 74 262 6 291 668 2 18 19 79 19 622 14 29 26 471 39 869-6-v. yhteensä 22 381 23 844 26 462 2 85 1 914 2 45 1 554 2 92 3 734-2-vuotiaat 1 44 1 662 11 521 898 843 916 683 1 274 1 593 3-6-vuotiaat 12 337 13 183 14 941 1 187 1 71 1 129 871 1 647 2 141 7-15-v. yhteensä 27 727 29 15 31 47 2 521 2 319 2 165 1 668 3 98 4 796 7-12-vuotiaat 18 528 19 748 21 218 1 725 1 552 1 469 1 172 2 121 3 221 13-15-vuotiaat 9 199 9 43 1 189 796 767 696 496 977 1 576 16-18-vuotiaat 8 38 9 353 1 7 77 794 687 557 955 1 526 19-64-vuotiaat 151 221 164 343 176 272 11 523 1 521 1 98 1 124 18 698 27 765 Yli 65-v. yhteensä 22 67 35 99 47 522 3 182 4 242 4 627 387 799 2 47 65-74-vuotiaat 13 72 23 18 24 591 1 678 2 57 2 44 269 548 1 52 75-84-vuotiaat 7 123 9 582 17 979 1 97 1 232 1 999 94 21 447 Yli 85-vuotiaat 1 872 3 219 4 952 47 44 584 24 41 98 Vantaa Väestö yhteensä 187 281 25 191 224 327 5 848 5 538 5 26 11 884 21 267 31 56-6-v. yhteensä 16 763 17 734 2 25 441 417 474 1 445 2 462 3 127-2-vuotiaat 7 514 8 14 9 47 196 186 28 637 1 76 1 352 3-6-vuotiaat 9 249 9 72 11 23 245 231 265 88 1 385 1 775 7-15-v. yhteensä 21 845 2 564 22 28 59 497 496 1 588 2 75 3 962 7-12-vuotiaat 14 261 13 782 15 91 391 322 343 1 123 1 829 2 641 13-15-vuotiaat 7 584 6 782 7 117 199 175 153 465 876 1 321 16-18-vuotiaat 7 17 7 146 7 143 176 159 155 593 89 1 299 19-64-vuotiaat 123 152 129 85 135 947 3 515 2 982 2 763 7 952 14 475 21 43 Yli 65-v. yhteensä 18 54 29 942 38 78 1 126 1 483 1 373 36 736 2 75 65-74-vuotiaat 11 944 19 833 2 583 66 926 522 22 516 1 538 75-84-vuotiaat 5 321 8 62 14 721 393 393 668 75 184 443 Yli 85-vuotiaat 1 239 2 47 3 476 127 164 182 11 36 94 Kauniainen Väestö yhteensä 8 457 8 786 8 591 3 334 3 48 3 353 287 338 392-6-v. yhteensä 651 567 598 295 243 313 29 35 4-2-vuotiaat 245 211 239 16 89 132 1 15 16 3-6-vuotiaat 46 356 359 189 154 182 19 2 25 7-15-v. yhteensä 1 251 1 98 949 569 532 454 3 37 46 7-12-vuotiaat 819 7 68 379 333 29 23 25 34 13-15-vuotiaat 432 399 341 19 199 164 7 13 12 16-18-vuotiaat 371 385 363 155 197 179 12 1 15 19-64-vuotiaat 4 82 4 882 4 743 1 667 1 636 1 658 21 234 26 Yli 65-v. yhteensä 1 382 1 854 1 938 648 8 749 15 21 32 65-74-vuotiaat 746 983 795 39 395 267 7 13 2 75-84-vuotiaat 53 615 814 265 268 335 6 5 9 Yli 85-vuotiaat 133 256 33 74 137 147 2 3 3 Palvelujen yhteiskäyttö kuntien raja-alueilla Pääkaupunkiseudun kunnat suunnittelevat palvelujen yhteiskäyttöä kuntien raja-alueilla. Useat uudet asuntorakentamiskohteet sijoittuvat kuntarajan tuntumaan, ja monilla vanhoilla asuntoalueilla asukasrakenne on muuttunut ja edelleen muuttumassa, jolloin palvelutarpeet myös muuttuvat. Esimerkkinä yhteistyöstä on Luoteis-Helsingin, Espoon ja Vantaan raja-alueella sijaitseva ns. Kuninkaankolmio. Kartoissa on kuvattu koko väestön, päivähoito- ja peruskouluikäisten sekä eläkeikäisten määrän muutosta vuoteen 215 mennessä. 17
Liitekartat 1-4. Ennustettu väestön määrän muutos ikäryhmittäin Kuninkaankolmion 1 alueella tilastoalueittain 2 1.1.26-215 1 Pajuniityn Uusimäen Honkasuon Malminkartanon Myyrmäen Kuninkaantammen Hakuninmaan maankäyttövyöhyke 2 Tilastoalueena käytetty Helsingissä osa-aluetta, Espoossa pienaluetta ja Vantaalla kaupunginosaa 18
19
PÄÄKAUPUNKISEUDUN PALVELUTARVESELVITYS Pääkaupunkiseudun erityispiirteet palvelujen näkökulmasta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien yhdessä muodostama alue, Pääkaupunkiseutu on miljoonan asukkaan suurkaupunki, joka on ydin laajemmassa noin 1,3 miljoonan asukkaan kaupunkiseudussa. Pääkaupunkiseudulle ja laajemmalle Helsingin seudulle ominaisia muusta Suomesta poikkeavia suurkaupunkipiirteitä ovat mm. vieraskielisen väestön korkea ja kasvava määrä, monikulttuurisuus, ahdas ja kallis asuminen, yksin asuvien suuri määrä, pitkäkestoinen työttömyys ja toimeentulotukiriippuvuus, sekä vilkas muuttoliike erityisesti nuorten ja lapsiperheiden keskuudessa. Tämän luvun tarkoituksena on koota yhteen niitä peruspalveluihin liittyviä erityispiirteitä tai kehityssuuntia, jotka tulee ottaa huomioon palvelutarpeita arvioitaessa. Erityispiirteisiin palataan yksityiskohtaisemmin jäljempänä kunkin palvelukokonaisuuden yksityiskohtaisessa tarkastelussa. Talouden perusresurssit ja rakenteet lähellä kansainvälistä kärkeä Helsingin seutu (14 kuntaa) on dynaaminen ja kasvava kaupunkialue, asunto- ja työmarkkina-alue. Seudulla on merkittävä asema Suomen taloudessa ja yhteiskunnassa. Helsingin seutu tuottaa 34 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja alueella asuu 24 prosenttia suomalaisista. Helsingin talousalueen viime vuosien kehitys Euroopan metropolien joukossa on ollut erittäin myönteinen. Talousalue on kuulunut kärkialueiden joukkoon, mitattiin sitä sitten nimellisen arvonlisäyksen, työllisyyden tai väestön kasvulla. Myös tulevaisuuden näkymät samoilla indikaattoreilla mitattuna ovat hyvät. Helsingin seudun arvonlisäys asukasta kohden oli 35 984 euroa vuonna 24. Se on edelleen Suomen korkeimpia ja ylittää noin 1 eurolla koko Suomen luvun. Myös kansainvälisessä kaupunkivertailussa Helsingin seutu sijoittuu hyvin, sillä alueella tuotettu arvonlisäys asukasta kohti on tuntuvasti Euroopan Unionin arvonlisäystä korkeampi (27 euroa, EU-25 vuonna 24). Pääkaupunkiseudun arvonlisäyksestä ei tuoteta tilastoja, mutta työpaikkamäärän ja rakenteen pohjalta voidaan arvioida sen olevan erittäin keskeinen osa koko seudun bruttokansantuotteesta. Koko Suomen 2,28 miljoonasta työpaikasta pääkaupunkiseudun osuus on 25 prosenttia ja laajemman Helsingin seudun osuus 29 prosenttia. Pääkaupunkiseutu tarjoaa myös työpaikkoja tuntuvasti omaa aluettaan laajemmalle väestölle, sillä työpaikkaomavaraisuus on 17 prosenttia työllistä työvoimaa korkeampi. Helsingin työvoimasta noin 44 käy työssä muissa pääkaupunkiseudun kunnissa, espoolaisista 51 ja vantaalaisista 46. Pääkaupunkiseudun kehyskuntiin suuntautuu pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkoista 11, kun vastaavasti muualta seudulta käy työssä pääkaupunkiseudulla 61. Pääkaupunkiseutu on myös Suomen kansainvälisen yritystoiminnan keskus. Tämä lisää yhdessä ulkomaalaistaustaisen väestön kanssa tarpeita kansainvälisten ja monikielisten palveluiden tarjoamiselle. Taloudellisen toimeliaisuuden ohella pääkaupunkiseutua voidaan syystä luonnehtia maamme mittakaavassa, osin kansainvälisestikin, korkeanasteisen koulutuksen, kulttuurin ja hyvinvoinnin keskittymäksi, mikä näkyy väestön korkeana koulutustasona, ahkerana kulttuurin ja taiteen kulutuksena ja muuta maata korkeampana tulotasona. Pääkaupunkiseudulla asuva tulonsaaja ansaitsi 27 476 euroa valtionveronalaisia tuloja vuonna 24 kun koko maan vastaava luku oli 21 139 euroa. Myös pienituloisuus on tällä alueella vähäisempää kuin koko maassa keskimäärin: alimpaan tulokvinttiiliin kuului pääkaupunkiseudun kotitalouksista 19,1 prosenttia vuonna 24, koko maassa 25,9 prosenttia. 2
Taulukko 1. Avainlukuja pääkaupunkiseudulta ja Helsingin seudulta. %-osuus koko maasta Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Arvonlisäys käyvin hinnoin, 24.. 33,5 Väkiluku 26 18,8 24,3 Väestöennuste 215 19,8 26, Väestöennuste 225 2,5 27,3 Ulkomaiden kansalaisia 26 43,8 47,6 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet, 24 31,8 37,2 Työpaikat, 24 25,4 29,1 Informaatiosektorin työpaikat, 24 47,4 49,8 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot, 25.. 41,6 5 suurimman yrityksen pääkonttorit.. 61,6 Yritysten liikevaihto, 25 39,7 43,5 Ulkomaisomisteisten yritysten liikevaihto 25 53,4 57,8 Muuttoliike vilkasta ja volyymiltaan suurta Pääkaupunkiseutua luonnehtii muiden suurkaupunkien tapaan vilkas muuttoliike; runsaat 24 hengen muuttokuormat vuosittain. Seudulle muutetaan paljon, mutta sieltä muutetaan myös pois. Kaikkein vilkkainta on muuttoliike pääkaupunkiseudun kuntien välillä ja oman kunnan rajojen sisällä. Muuttoliike vaikuttaa alueiden rakenteisiin toiset alueet vanhenevat väestöltään, toiset taas nuortuvat, jotkut tiivistyvät ja kasvavat toiset taas väljenevät ja vähenevät. Muutoksen seuraukset vaikuttavat erityisesti lähipalveluihin ja niiden alueellisiin muutoksiin ja edellyttävät väestön kokonaiskehitystä mittavampia investointeja. Erityisesti kuntien raja-alueilla on tästä syystä käynnistetty yhteistyö palveluiden suunnittelussa tavoitteena palveluiden yhteiskäyttö. Sisäisten muutosten mittavuutta kuvaavat seuraavat luvut muuttoliikkeestä: Muuttaneita yhteensä yli 24 henkeä vuonna 25 Tulomuuttoja pääkaupunkiseudulle 38 Lähtömuuttoja pääkaupunkiseudulta 35 Pääkaupunkiseudun kuntien välisiä 28 Kuntien sisäisiä muuttoja 14 Siten keskimäärin joka viides pääkaupunkiseudun asukas on muuttanut vuoden aikana. Myös päivittäiset työmatkat pääkaupunkiseudulla ja seudulle ovat kasvaneet ja pidentyneet. Työmatkaliikennettä lisäävät myös korkeat asumiskustannukset ja aivan erityisesti asuntojen muuta maata kalliimmat hinnat, jotka lisäävät muuttohalukkuutta pääkaupunkiseudun lähi- ja vaikutusalueille. 21
Kuva 1. Lähtömuuttaneisuus pääkaupunkiseudulla suuralueittain keskimäärin vuosina 2 25 Kuva 2. Työmatkaliikenne pääkaupunkiseudulle vuonna 24 22
Taulukko 2. Asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudun kehyskunnissa ja koko maassa Euroa/neliö Vuosi Pääkaupunkiseutu Kehyskunnat* Koko maa 2 1 881 1 21 1 25 21 1 883 1 27 1 249 22 2 72 1 31 1 349 23 2 213 1 42 1 439 24 2 362 1 519 1 55 25 2 511 1 631 1 655 * Kehyskunnat tässä: Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Riihimäki, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti Taulukko 3. Asumisväljyys pääkaupunkiseudun kunnissa ja koko maassa vuosina 196 25 m 2 /asunto Helsinki Espoo Vantaa m 2 /henkilö Koko maa Helsinki Espoo Vantaa Koko maa 196 51,3 52,3 43,6 51,1 17, 15,1 12,6 14,2 197 54,8 64,5 58,8 6, 2,7 2,5 18,5 18,9 198 57,8 74, 68, 69,3 26,9 27,3 24,8 26,3 1985 59,6 76,3 7,8 73, 28,8 29,1 27, 28,9 199 6,3 77, 71,3 74,4 3,7 31,2 29,3 31,4 1995 6,8 77,3 71,6 75,5 31,9 32,4 31,2 33,4 2 61,8 78,9 72,7 76,5 32,5 33,5 32,2 35,3 25 62,3 79,9 73,7 78,1 34, 35,5 34,1 37,5 Väestörakenteen erityispiirteitä Pääkaupunkiseudun väestörakenne poikkeaa maamme keskiarvoista, sillä alueelle on keskittynyt tuntuvasti enemmän yksinasuvia ja muita perheisiin kuulumattomia. Pienet taloudet ovat pääkaupunkiseudun sisällä erityisesti Helsingille tyypillinen piirre. Pääkaupunkiseudun perheet ovat muuta Suomea pienempiä ja useammin yhden huoltajan perheitä. Tässäkin suhteessa seudun kunnat poikkeavat toisistaan ja Kauniaisissa yksinhuoltajaperheiden osuus on koko maata pienempi, kun taas Helsingissä tuntuvasti suurempi. Tulevaa kehitystä ennakoitaessa voi jo nyt havaita merkkejä perheiden muuttoliikkeestä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mikä merkitsee koko pääkaupunkiseudun kehitykselle nykyistä suurempaa keskittymistä pienten talouksien alueeksi. Pääkaupunkiseutu saa muuttotappiota lasten ja yli 3-vuotiaiden ikäryhmistä valtaosaltaan muualle Helsingin seudulle suuntautuvan poismuuton seurauksena. Muuttovoittoa alueelle kertyy nuorista 16 19- ja 2 29-vuotiaista muualta Suomesta ja ulkomailta. Muuttoliikkeen rakenne pitää pääkaupunkiseutua myös suhteellisen nuorten työikäisten alueena ja siten tuo positiivisia piirteitä väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen näkökulmasta. 23
Taulukko 4. Perheet ja lapsiperheet vuodenvaihteessa 24/25 Perheväestö % Yhden huoltajan perheitä Perheeseen kuulumattomia joista yksin asuvia Henkilöitä/ perhe -17-v. / perhe Helsinki 65,8 16,7 31, 25,2 2,67 1,69 Espoo 8,7 12,9 17,9 14,5 2,91 1,8 Vantaa 79,5 14,6 18,7 16,1 2,85 1,77 Kauniainen 83,9 11, 14,6 1,9 3,5 2,1 PKS 72, 15,3 25,5 2,9 2,77 1,74 Koko maa 77,1 12,8 21,4 18, 2,84 1,83 Äidinkieli ja monikulttuurisuus Pääkaupunkiseudun väestöstä valtaosa eli 86,5 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea. Ruotsinkielisten osuus on 6,5 ja muuta kieltä äidinkielenään puhuvia on 7 prosenttia seudun asukkaista. Pääkaupunkiseudun kaupungeista ruotsinkielisin on Kauniainen, jossa ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus on 39,4 prosenttia. Eniten muita kuin virallisia kieliä puhutaan Helsingissä, jossa muiden äidinkielten osuus 7,6 prosenttia. Ulkomainen muuttoliike on jo parin vuosikymmenen ajan merkittävällä tavalla lisännyt ulkomaalaistaustaisen väestön keskittymistä pääkaupunkiseudulle. Koko maan 113 852 muista kuin Suomen kansalaisista asuu pääkaupunkiseudulla 49 828 eli 43,8 prosenttia. Kaikkiaan pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustainen väestö on noin 69. Vieraskielisten lukumäärän ennakoidaan kasvavan 115 :een vuoteen 215 ja 166 :een vuoteen 225 mennessä. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvu tuo monia haasteita ja mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulle. Kulttuuritaustan moninaisuus ja lukuisat eri äidinkielet tuovat mukanaan monikulttuurista rikkautta seudulle ja haasteita palveluiden tuotannolle sekä osaamisen että palvelutarjonnan näkökulmasta. Peruspalveluiden tarjontaa joudutaan pohtimaan tai räätälöimään sangen pienillekin kieli-, kulttuuri- tai uskonnollisille ryhmille. Suurkaupunkielämän valot ja varjot Suurkaupunkielämän ristiriitaisuudet ja suoranaiset varjopuolet näkyvät pääkaupunkiseudulla. Vaikka alueen keskimääräinen elintaso ja hyväosaisuus kasvavat, näkyvät myös hyvinvoinnin uhkatekijät, syrjäytymisen uhka ja sosiaaliset ongelmat selvästi alueen kehityksessä. Pääkaupunkiseudun väestön muuta maata korkeampaa koulutustasoa täydentää tieto siitä, että nuorista koulunsa lopettaneista 15 prosenttia jää vaille jatko-opintoja. Vaikka tulotaso on pääkaupunkiseudulla korkea, niin samanaikaisesti köyhyysrajaa vähemmän ansaitsevia on 192 henkilöä eli 24 % tulonsaajista. Suhteellisen alhainen työttömyysaste kätkee taakseen muuta maata yleisemmän pitkittyneen työttömyyden: pääkaupunkiseudulla yli kaksi vuotta työttömänä olleiden osuus kaikista työttömistä oli 12,8 prosenttia vuonna 24 ja tämän vaikeasti työllistyvän ryhmän lukumäärä 5 83. Työllistymisen ongelmat koskevat aivan erityisesti ulkomaalaistaustaisia pääkaupunkiseudun asukkaita, sillä heidän työttömyysasteensa oli peräti 22,3 prosenttia. Myös eri kansalaisuuksien välillä on suuria eroja. Afrikasta Suomeen muuttaneiden työttömyysaste oli vuonna 24 korkein yli 4 prosenttia. 24
Väestön terveydentila on Kelan ikävakioidun sairastavuusindeksin mukaan pääkaupunkiseudun kunnissa parempi kuin maassa keskimäärin, mutta keskimääräinen elinajan odote sekä miehillä että naisilla on alle koko maan tason. Pääkaupunkiseudun kaupungeista erityisesti Helsinki poikkeaa tässä suhteessa muista kaupungeista kielteiseen suuntaan. Myös nuorten mielenterveysongelmien kasvu, alkoholiperäisen kuolleisuuden lisääntyminen ja huumausaineiden käyttäjien keskittyminen pääkaupunkiseudulle (4 % asuu seudulla) ovat indikaattoreita, jotka kuvaavat pahoinvointia ja ongelmien vaikeutumista. Nuorten ja perheiden vakavista ongelmista kertovat myös korkeat luvut lastensuojelun piirissä olevista lapsista. Vuonna 24 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli pääkaupunkiseudulla 63,2 ja koko maassa 54,2 lasta jokaista tuhatta lasta kohti. Lastensuojelun toimesta sijoitettuja lapsia ja nuoria oli samaan aikaan pääkaupunkiseudulla 19,1 ja koko maassa 13,3 tuhatta lasta kohti. Hyvin usein lasten ja nuorten vakavien ongelmien taustalla on vanhempien päihteiden käyttö ja siten luvut kertovat myös perheiden vakavista ongelmista. Taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppaillaan pääkaupunkiseudulla useammin kuin Suomessa keskimäärin, kun mittarina käytetään toimeentulotuen saajien osuutta väestöstä. Vuonna 24 pääkaupunkiseudun kotitalouksista 54 434 ja väestöstä 78 688 joutui turvautumaan toimeentulotukeen arjen velvoitteista selvitäkseen. Koko maassa toimeentulotukea sai 7,7 prosenttia väestöstä ja pääkaupunkiseudulla 8, prosenttia. Myös asunnottomuus on selkeästi keskittynyt suuriin kaupunkeihin. Pääkaupunkiseudulla oli vajaa 4 yksinäistä asunnotonta vuonna 25 eli 53 % kaikista Suomen asunnottomista. Viimeisen kuluneen vuosikymmen aikana asunnottomuuden tilanne on kuitenkin muuttanut valoisampaan suuntaan ja asunnottomuus on niin koko maassa kuin pääkaupunkiseudulla ollut laskusuunnassa. Taulukko 5. Toimeentulotuensaajat pääkaupunkiseudulla vuonna 25 % vastaavan Henkilöä ikäisistä Toimeentulotukea saaneet 18 24-vuotiaat 1 964 11,6 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18 24-vuotiaat 2 478 2,6 Toimeentulotukea saaneet 25 64-vuotiaat 41 597 7,2 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 25-64-vuotiaat 14 485 2,5 25
Palvelutarvelaskelmat Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut vuoteen 215 ja 225 Pääkaupunkiseudun palvelutarveselvityksessä on arvioitu yhteisesti alueen keskeisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspalveluiden tarvetta vuosiin 215 ja 225 mennessä. Arvio perustuu alueen väestön kehitykseen, eli palveluntarvetta arvioidaan nykyisestä käytöstä suhteessa väestöennusteeseen. Laskelman tuloksia arvioidessa tulee muistaa, että väestönkehityksen lisäksi monet muutkin asiat vaikuttavat palveluntarpeeseen. Pääkaupunkiseudusta puheen ollen on joukko suurkaupunkierityispiirteitä, jotka vaikuttavat palveluiden tarpeeseen, yleensä lisäävästi. Palvelutarvelaskelmat on tehty yhteistyössä toimialajohdon ja palveluhallintokuntien kanssa. Pääkaupunkiseudun kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä koulu- ja sivistystoimen toimialajohdot ovat rajanneet ja määritelleet tarkasteltavat palvelutarvekokonaisuudet (PKS-sivistys- ja koulutoimi 3.1.27 Kauniaisissa, PKS-soster 16.2.27 Vantaalla). Palveluntarvelaskelmat on tehty yhteistyössä palveluhallintokuntien nimeämien asiantuntijoiden kanssa. Palvelutarvelaskelmien peruslähtökohtana on viimeisimmän vuoden tilanne, jos palvelunkäyttö on vuosittain tasaista. Jos palvelunkäyttö vaihtelee vuosittain, peruslähtökohtana on muutaman viimeisimmän vuoden keskiarvo. Monissa palveluissa tarvetta on arvioitu useammalla lähtöoletuksella, ja näin tulokseksi on saatu haarukointia palveluntarpeeseen. Tarkasteltavina palvelukokonaisuuksina ovat lasten päivähoito, lasten ja nuorten sijaishuolto, yleissivistävä koulutus eli perusopetus ja lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, perusterveydenhuolto, kehitysvammaisten erityishuolto, syrjäytymisen ehkäisy sekä vanhustenhuolto. Palveluiden pääkaupunkiseudun erityispiirteitä ja kehitysnäkymiä on koottu toimialan eri työryhmien tekemistä ajankohtaisista raporteista sekä asiantuntijoiden haastatteluista. 26
Päivähoito Lainsäädäntö takaa 1 kuukautta 6-vuotiaille lapsille subjektiivisen oikeuden saada päivähoitopaikka vanhempien niin halutessa. Asuinkunnalla on velvollisuus järjestää päivähoitopaikat alueensa asukkaille. Päivähoitoon osallistumista pääkaupunkiseudulla tarkastellaan kunnittain 1 kuukaudesta 6-vuoden ikäisiin. Alle kolmivuotiaita ja 3 6-vuotiaita tarkastellaan erikseen. Päivähoidon käyttöasteessa on vaihtelua iästä riippuen, joten projektio on laskettu yksivuotisikäryhmittäin. Käyttömäärät lasketaan kunnan järjestämässä päivähoidossa (oma ja ostopalvelu yhteensä), yksityisessä päivähoidossa (yksityisen hoidon tuella olevat) sekä lasten kotihoidon tuen piirissä olevista. Aineisto päivähoitoon osallistumisesta ja lasten kotihoidontuen saajista on pääkaupunkiseudun kuntien tilastotietoa. -6-vuotiaiden määrän kehitys pääkaupunkiseudulla vuoteen 215 ja 225 Noin viidennes (19 %) Suomen alle kouluikäisistä asuu pääkaupunkiseudulla, vuoden 26 alussa lapsia oli 76 679. Vuoteen 215 alle 7-vuotiaiden lasten määrän ennustetaan kasvavan yli 8 lapseen, lähes 5 % ja vuonna 225 lapsia on 87 7 eli 14 % nykyistä enemmän. Suurin kasvu alle kouluikäisten ryhmässä on muun kuin suomen tai ruotsinkielisten ryhmässä, heidän osuutensa yli kaksinkertaistuu vuoden 26 noin 7 :sta vuoden 225 noin 14 7:aan. Vieraskielisten kasvuvauhti on suhteellisesti nopeinta Espoossa ja Vantaalla, mutta Helsinki pysyy koko ennustekauden suurimpana vieraskielisten lasten asuinkuntana. Vuonna 225 pääkaupunkiseudun alle kouluikäisistä 17 % on äidinkieleltään muun kuin suomen tai ruotsinkielisiä. Isoin osuus on Helsingissä (19 %) ja pienin Kauniaisissa (7 %). Ruotsinkielisten lasten määrän ennustetaan laskevan hieman vuoteen 214 asti, ja lähtevän sitten lievään kasvuun. Vuonna 225 alle kouluikäisistä 6 % on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Lasten osuus väestöstä pysyy lähes samana koko ennustekauden, vähän alle 8 %. Eniten lapsia suhteessa väestöön on nyt Espoossa (9,7 %) ja Vantaalla (9, %). Koko Helsingin seudun alle kouluikäisistä 74 % asuu pääkaupunkiseudulla. Kehyskuntien osuus lapsista ennustetaan kasvavan hieman vuoteen 215 asti, mutta tasaantuvan taas vuoteen 225 mennessä, jolloin edelleen 73 % alle kouluikäisistä asuu pääkaupunkiseudun kunnissa. Yksinhuoltajuus on pääkaupunkiseudulla yleisempää kuin koko maassa keskimäärin, neljännes Suomen yksinhuoltajaperheiden päivähoitoikäisistä asuu pääkaupunkiseudulla ja esimerkiksi Helsingin päivähoitoikäisistä 2 % on yksinhuoltajaperheistä. Myös Vantaalla yksinhuoltajaperheiden lasten osuus on selvästi koko maata suurempi (12 %). 27