Tampereen Sävel Säveliä Suomesta

7.6. 2017 Tampereen Sävel Säveliä Suomesta Tampere Filharmonia Anna-Maria Helsing, kapellimestari Tommi Hakala, baritoni Pirkanpojat, kuoro Sympaatti, kuoro Tampereen Filharmoninen Kuoro

Keskiviikko 7.6. klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Anna-Maria Helsing, kapellimestari Tommi Hakala, baritoni Pirkanpojat, kuoro, Jouni Rissanen, kuoron valmennus Sympaatti, kuoro Emmi Kleemola, kuoron valmennus Tampereen Filharmoninen Kuoro Jani Sivén, kuoron valmennus LEEVI MADETOJA (1887 1947) Kullervo, sinfoninen runoelma op. 15 TOIVO KUULA (1883 1918) Stabat Mater op. 25 Väliaika PAAVO KORPIJAAKKO (s. 1977) Keihäitä Tampere Filharmonian tilaus, kantaesitys Konsertti päättyy noin klo 20.45. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Yle Radio 1 lähettää konsertin suorana. Tampere Filharmonian pääyhteistyökumppanit: Pro Orchestra ry, Aamulehti, Lomalinja Oy, Medilaser Oy, Sasor Oy, Vapriikki, Visura Oy Tampere Filharmonian yhteistyökumppanit: Arkta Oy, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Lännen Palveluyhtiöt Oy, Ålandsbanken

Konserttimestari Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen, 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Adriana Iacovache-Pana Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Martti Wiklund Maija Wesslund tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Alttoviulu Mihail Slobodjaniuk, sooloaltisti Kimmo Kivivuori*** Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Laurent Corsyn tp. Sello Joona Pulkkinen, soolosellisti Lauri Kankkunen* Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Annaleena Jämsä* Malla Vivolin** Seppo Planman Oboe Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Mark Reding** Janne Pesonen*** Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Marcin Wosinski Käyrätorvi Pasi Tiitinen*** Pauliina Koskela Timo Ruskeepää Miriam Brown tp. Trumpetti Jonas Silinskas* Touko Lundell**tp. Aki Välimäki*** Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen* Mihail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Tuomo Oravakangas*** Tuomas Marttila tp. Harppu Leea Nikku*tp. Illan kokoonpano * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen

Timo Heikkala Stefan Leitner-Sidl Kapellimestari Anna- Maria Helsing valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2007 Leif Segerstamin ja Atso Almilan johdolla. Orkesterinjohdon lisäksi hänellä on tutkinnot viulunsoitosta ja -opetuksesta. Helsing on johtanut kaikkia merkittävimpiä suomalaisia orkestereita, kuten Radion Sinfoniaorkesteria, Tampere Filharmoniaa, Helsingin kaupunginorkesteria ja Avanti!-kamariorkesteria. Lisäksi hän on vieraillut muun muassa muissa Pohjoismaissa, Virossa ja Saksassa sekä johtanut useita oopperoita Suomessa ja ulkomailla. Vuosina 2010 2013 Helsing toimi Oulu Sinfonian ylikapellimestarina. Tampere Filharmoniaa hän johti viimeksi helmikuussa Tampereen Oopperan Pohjalaisia-produktiossa. Baritoni Tommi Hakala on tehnyt menestyksekästä laulu-uraa sekä Suomessa että ulkomailla. Hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2002. Lisäksi hän on opiskellut Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa Roland Hermannin johdolla. Hakala on kuulunut Suomen Kansallisoopperan sekä Leipzigin ja Nürnbergin oopperoiden solistikuntaan ja vieraillut suomalaisten oopperoiden lisäksi useissa eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa oopperataloissa. Hänen oopperaohjelmistoonsa kuuluu muun muassa useita Mozartin, Verdin ja Wagnerin rooleja. Hakala on myös kysytty solisti lied- ja orkesterikonserteissa. Vuonna 2001 hän voitti Merikanto-laulukilpailun ja vuonna 2003 maailman arvostetuimpiin kuuluvan Cardiffin Singer of the World -kilpailun.

Jari Hassinen Vuonna 1970 perustettu poikakuoro Pirkanpojat esittää monipuolista ohjelmistoa, johon kuuluu suurten kirkkoteosten lisäksi muun muassa oopperaa, uutta suomalaista musiikkia ja popmusiikkia. Vuodesta 2011 lähtien kuoron taiteellisena johtajana on toiminut musiikin maisteri Jouni Rissanen. Häntä edeltäneitä kuoronjohtajia ovat olleet Jussi Kauranen, Olli-Taavetti Kankkunen, Markku Ylipää, Hannu-Heikki Hakulinen, Martti Kivivuori ja Jarmo Kokkonen. Kuoro tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Tampere Filharmonian ja Tampereen Oopperan kanssa. Nuorisokuoro Sympaattiin kuuluu 13 20-vuotiaita tyttöjä, jotka ovat pääosin Tampereen musiikkiluokkien nykyisiä ja entisiä oppilaita. Kansainvälisissä kuorokilpailuissa menestynyt kokoonpano esittää monipuolisesti sekä perinteistä että uutta kuoromusiikkia, ja sen esittämät laajat kuoroproduktiot kuten Karl Jenkinsin Adiemus Songs of Sanctuary ovat saaneet paljon kiitosta. Vuodesta 2012 lähtien Sympaattia on johtanut musiikin maisteri Emmi Kleemola, ja kuoron äänenmuodostuksen valmentamisesta vastaa puheterapeutti Lotta Lintula.

Vuonna 1990 perustettu Tampereen Filharmoninen Kuoro toimi aluksi nimellä Tampere-talon oratoriokuoro. Heikki Liimolan, Jussi Kaurasen ja Timo Nuoranteen aiemmin luotsaaman suurkuoron taiteellisena johtajana aloitti syksyllä 2013 kuoro- ja orkesterikapellimestari Jani Sivén. Tampere Filharmonia on kuoron tärkein yhteistyökumppani, ja suuret orkesteriteokset toiminnan keskiössä. Lisäksi kuoro keskittyy omiin a cappella -projekteihin. Kokoonpanossa on noin yhdeksänkymmentä laulajaa. Menestyksekkäästä Japanin kiertueesta toipunut Tampere Filharmonia päättää kevätkautensa sukeltamalla suomalaisen musiikin saloihin. Tampereen Sävelen ohjel-maan lukeutuvassa kuoroorkesterikonsertissa kuullaan hieman päälle 100- vuotiaita merkkiteoksia ja aivan uutta, Tampere Filharmonian Paavo Korpijaakolta tilaamaa musiikkia. Myös suomalainen runous saadaan kuuluville: konsertin avausteos on kansalliseepoksemme Kalevalan innoittama, ja konsertti päätetään uuteen suomalaiseen runouteen pohjaavaan kantaesitykseen. Ensimmäisenä kuullaan Leevi Madetojan ainoa Kalevala-aiheinen teos Kullervo. Useat taiteilijat ovat syventyneet kansalliseepoksemme antisankarin traagiseen tarinaan: Akseli Gallen-Kallelan maalaus Kullervon kirous on piirtynyt lukuisten suomalaisten mieliin, ja Jean Sibelius puolestaan sävelsi oman Kullervonsa, väkevän kuoro-orkesteriteoksen. Madetoja loihti Kullervon takkuisesta elämäntarinasta dramaattisen sävelrunon. Dramaattinen on Kalevalan tarinakin: sotaisa, nuoruudessaan kovia kokenut Kullervo viettelee matkoillaan tytön, joka paljastuu liian myöhään hänen omaksi sisarekseen. Väärinymmärryksen seurauksena tyttö hukuttautuu. Ahdistunut Kullervo päätyy verikostomatkalle. Tarina päättyy Kalevalassa synkkiin säkeisiin, kun Kullervo lopulta kysyy miekaltaan, haluaako tämä surmata

hänet, syntisen miehen, niin kuin on surmannut lukuisia viattomiakin. Lopulta Kullervo tappaa itsensä. Siinä missä Sibeliuksen Kullervo on hurja ja väkivaltainenkin, on Madetoja löytänyt tarinasta myös herkkiä puolia. Madetoja syntyi Oulussa, ja hänen säveltuotantonsa onkin kauttaaltaan varsin pohjalainen; yksi kuuluisimmista Madetojan teoksista on Pohjalaisiaooppera, joka kuultiin Tampereella tänä keväänä. Kansanperinne on siis monipuolisesti läsnä 1900-luvun alun kansallismielisessä Suomessa tyyliään kehitelleen säveltäjän tuotannossa. Toisaalta Madetoja sai paljon vaikutteita myös Ranskasta, jonne lähti läpimurtonsa jälkeen 1910-luvun alussa. Pariisin kulttuuripiirit lumosivat Madetojan, ja hän viihtyi kaupungissa useaan otteeseen vielä opiskeluaikojensakin jälkeen. Kaikkein eniten Madetojan Kullervossa on kuitenkin kuultu pateettiselle herkistelijälle, venäläissäveltäjä Pjotr Tšaikovskille tyypillisiä eleitä. Mitä tulee vaikutteisiin, lienee Madetoja saanut niitä hieman myös aikalaiseltaan, parikymmentä vuotta vanhemmalta Sibeliukselta, jonka oppilaana oululaissäveltäjä oli1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Madetoja oli tyytyväinen Sibeliukselta saamiinsa neuvoihin, joskin ne olivat säveltäjän myöhempien lausuntojen mukaan pikemminkin yleispäteviä elämänohjeita kuin sävellystyyliä muovaavia neuvoja. Kuten Sibelius, myös Madetoja tunnettiin säveltämisen ohella kapellimestarintaidoistaan. Hän johtikin itse Kullervonsa kantaesityksen Helsingissä lokakuussa 1913. Kullervon jälkeen on Toivo Kuulan Stabat Materin vuoro. Kuula oli ensimmäinen suomalaissäveltäjä, joka tarttui Jeesuksen äidin kärsimyksiä tämän pojan ristiinnaulitsemisen hetkellä kuvaavaan katoliseen tekstiin. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut laajamittaista teostaan aivan valmiiksi, sillä säveltäjä menehtyi Viipurin seurahuoneella tapahtuneen välikohtauksen seurauksena vain 34-vuotiaana. Elettiin kansalaissodan loppuvaihetta, tilanne ylikuumeni helposti, kun istuttiin railakasta iltaa. Seurahuoneella syntyikin sanaharkkaa, ja lopulta säveltäjä sai luodista. Hänet kiidätettiin sairaalaan, missä hän elikin vielä pari viikkoa, mutta menehtyi lopulta saamiinsa vammoihin toukokuun 18. päivänä vuonna 1918. Kuula ei ehtinyt jättää jälkeensä valtaisaa sävelkirjastoa, mutta sitäkin hienomman; erityisesti Kuulan kansallisromantiikkaa henkiviä, maleimaisia lauluja esitetään edelleen ahkerasti. Madetojaa ja Kuulaa yhdisti moni asia: he ovat syntyneet vain neljän vuoden välein ja kotoisin melko

läheltä toisiaan, Madetoja Oulusta ja Kuula Alavukselta Etelä-Pohjanmaalta. Myös Pariisissa viihtyminen yhdisti säveltäjäkaksikkoa Kuulakin haali vaikutteita taiteilijakaupungin boheemielämästä ja vallitsevista tyyleistä. Kaksikon tiet kohtasivat kuitenkin kaikkein historiallisimmin juuri tänään kuultavan teoksen yhteydessä. Stabat Mater oli mittasuhteiltaan Kuulan kunnianhimoisuuden huipentuma, mutta hän ei sitä kohtalokkaan illan vuoksi milloinkaan päässyt viimeistelemään. Niinpä Madetoja saattoi loppuun ystävänsä aloittaman työn, ja me voimme nyt nauttia historiallisesta kuoro-orkesteriteoksesta. Tämä konsertti on hieno suomalainen kokonaisuus, siinä on hieno kaari, toteaa illan kapellimestari Anna- Maria Helsing ja jatkaa: Madetojan Kullervo ja Kuulan Stabat Mater ovat molemmat sieltä yli sadan vuoden takaa, ja Korpijaakko taas tästä päivästä. Konsertti aloitetaan mytologialla, suomalaisten kansallisaarteella Kalevalalla, ja lopuksi palataan taas mytologiaan, Korpijaakon teos kun perustuu Ville Hytösen teksteihin, jotka tavallaan saavat mytologian merkitsemään jotain nykyihmiselle. Ja sitten vielä se, että juuri Madetoja viimeisteli Kuulan Stabat Materin. Se on tosi hieno kaari. Helsingillä on iso porukka johdettavanaan: Orkestereilla ja kapellimestareilla on aina joku sellainen yhteinen tapa tehdä töitä. Sitten kun mukana on vielä paljon kuorolaisia, on siinä tietenkin omat haasteensa. Mutta se on tosi antoisaa ja hauskaa, kaikista saa niin paljon energiaa, ihan jokaisesta, Helsing iloitsee. Kuoroillakin on tässä konsertissa haasteensa. Tampere Filharmonian pitkäaikainen yhteistyökumppani Tampereen Filharmoninen Kuoro laulaa Kuulaa: Stabat Mater on todella kuoron teos, he laulavat siinä tosi paljon ja haastavia juttuja, kapellimestari Helsing pohtii ja toteaa niin TFK:sta kuin kahdesta muustakin illan laulajajoukosta: Tampere saa olla ylpeä kuoroistaan! Pirkanpojat ja Sympaatti ovat ainutlaatuisen haasteen edessä, kun laulettavana on Paavo Korpijaakon teoksen kantaesitys. Illan kapellimestari summaa kokonaisuutta: Se on todella rohkea ja hieno veto, että Korpijaakko on valinnut nimenomaan nuorisokuorot! Me aikuiset muun muassa solisti Tommi Hakala ja säveltäjä ja minä olemme keskustelleet tämän viikon aikana paljon tästä Hytösen tekstistä ja siitä, miten me kukin sen käsitämme. Meillä on kaikilla omat tulkintamme, mutta nuoret taas laulavat jotenkin suoraan niistä asioista. Se tapa suhtautua tekstiin on todella välitön ja juuri se tekee tästä kantaesityksestä ihan valtavan koskettavan. Teksti:Maija Leino

KEIHÄITÄ Ville Hytösen eeppisen runon innoittama teos lipuu esiin mytologisesta usvasta. Runo loihtii mieleen näkyjä ja kangastuksia menneisyydestä. Käynnissä on jatkuva dialogi kahden maailman aineellisen ja henkisen välillä, kuin muinaisissa luolamaalauksissa. Samalla kun metsiä, vesiä ja saaliseläimiä on hyödynnetty erityisen arvostettua on ollut suurriista, kuten hirvieläimet ja karhu niitä on myös kunnioitettu ja pelätty, uskottu niillä olevan mystisiä voimia. Jokaiselle paikalle on ollut oma haltiansa, ja mannut ovat kuhisseet henkiä, myyttisiä eläimiä sekä jumaluuksia. Tässä tarinassa yksi merkittävimmistä kohtauksista on karhun peijaiset, joissa samalla kun karhua nyljetään, sille lauletaan ylistyslauluja. Arkisilla toimilla ja tapahtumilla on uskonnollinen ja mytologinen ulottuvuus, joka vaikuttaa aineellisen maailman tasapainoon ja elämään. Kun tekstin kuusipeura sammuttaa janonsa joesta ja koko joki kuivuu, on selvää, ettei kyseessä ole mikään nupopäinen ruipelo vaan jotakuinkin jumalallinen ilmestys. Valmiiseen tekstiin sommiteltavan musiikin täytyy suhtautua nöyrästi luojansa lähteeseen. Kun runoilija on antanut luvan ammentaa tekstinsä maailmasta, on tätä lahjaa kunnioitettava. Kyseessä ei ole tasavertainen dialogi, vaan jo valmiin taideteoksen tulkinta. Samalla toisen taiteilijan tuotannon hyödyntäminen osoittaa mitä ilmeisimmällä tavalla alkuperäisyyden ja suvereniteetin käsitteen tarpeettomiksi itsetehostuksen keinoiksi, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Jokainen kulttuurillinen tapahtuma (poliittinen liike, taideteos, keksintö, sota) on osa jatkumoa, suurta kaanonia, jossa aiemmin luotu vaikuttaa myöhempään. Myöhempi saattaa kuitenkin vaikuttaa aiemmin luodun tulkintaan, ja tässä on nykytaiteilijan pelastus: tiedon ja kaikkiviisauden temppeli ei tule milloinkaan valmiiksi. Käynnissä on loputon syiden ja seurausten ketju. Teoksen teksti on katkelma Ville Hytösen runosta Keihäitä, joka on vuonna 2011 julkaistusta runokokoelmasta Karsikkopuu. Keihäitä on omistettu opettajalleni ja ystävälleni Jouni Kaipaiselle. Ja hänen muistolleen, siksi teoksessa vierailee lyhyesti toisen osan lopussa myös augmentoituna melodia Jounin teoksesta Hämärän maa. Paavo Korpijaakko

STABAT MATER Stabat mater dolorosa iuxta crucem lacrymosa, dum pendebat Filius; Cuius animam gementem, contristantam et dolentem pertransivit gladius. O quam tristis et afflicta fuit illa benedicta Mater Unigeniti! Quae moerebat et dolebat pia Mater, dum videbat nati poenas incliti. Quis est homo, qui non fleret, Matrem Christi si videret in tanto supplicio? Quis non posset contristari Christi Mater contemplari dolentem cum Filio? Pro peccatis suae gentis vidit Iesum in tormentis et flagellis subditum. Vidit suum dulcem natum moriendo, desolatum, dum emisit spiritum. Eia Mater, fons amoris, me sentire vim doloris fac, ut tecum lugeam! Fac, ut ardeat cor meum in amando Christum Deum, ut sibi complaceam!

Seisoi äiti tuskainen vierellä ristin kyynelehtivänä, sillä riippui hänen poikansa. Hänen sydämensä vaikeroivan, murheellisen ja tuskaisen lävisti miekka. Voi kuinka surullinen ja ahdistettu oli tuo siunattu ainosyntyisen pojan äiti! Hän suri ja kärsi ja vapisi nähdessään kuuluisan poikansa piinan. Kuka on ihminen, joka ei itkisi, Kristuksen äidin kun näkee niin suuressa tuskassa? Kuka ei tuntisi sääliä katsoessaan hurskasta äitiä suremassa poikaansa? Oman kansansa syntien tähden hän näki Jeesuksen tuskissa ja ruoskalle alistettuna. Hän näki oman rakkaan poikansa kuolevan hylättynä, kun hän antoi henkensä. Oi äiti, rakkauden lähde, anna minun tuntea tuskasi voima niin että voin surra kanssasi. Anna sydämeni palaa rakkaudesta Kristukseen, Jumalaan niin että voin miellyttää häntä.

Sancta Mater, istud agas, Crucifixi fige plagas cordi meo valide. Tui nati vulnerati, tam dignati pro me pati, poenas mecum divide. Fac me tecum flere, crucifixo condolere, donec ego vixero! Iuxta crucem tecum stare et me tibi sociare in planctu desidero. Virgo virginum praeclara, mihi iam non sis amara, fac me tecum plangere! Fac, ut portem Christi mortem, passionis et plagas recolere. Fac me plagis vulnerari, fac me cruce inebriari, et cruore Filii. Flammis, flammis ne urar succensus per Te, Virgo, sim defensus in die, in die iudicii! Christe, Christe, cum sit hinc exire, da per Matrem me venire ad palman victoriae, palmam victori. Quando corpus morietur fac, ut animae donetur Paradisi gloria.

Pyhä Äiti, tee niin, että painat Ristiinnaulitun haavat lujasti sydämeeni. Haavoittuneen poikasi, joka kantoi minunkin kärsimykseni, tuskat jaa kanssani. Anna minun totisesti itkeä kanssasi, Ristiinnaulitun tuskat jakaen niin kauan kuin elän. Ristin vierellä kanssasi seistä ja jakaa sinun valituksesi haluan. Neitsyt, puhtain neitseiden joukossa, älä ole minulle kova, anna minun itkeä kanssasi. Anna minun kantaa Kristuksen kuolema, kärsimyksensä ja haavat jälleen kokea. Anna minun haavoittua hänen haavoistaan ja ristin ottaa minut valtaansa rakkaudesta poikaasi. Kun olen liekeissä ja syttynyt, sinä, Neitsyt, minua puolustat tuomion päivänä. Anna ristin varjella minua, Kristuksen kuoleman minua vahvistaa, ja armon suojella. Kun ruumiini kuolee suo että sielulleni annetaan Paratiisin autuus. Suom. Juhani Koivisto

KEIHÄITÄ Miehet kunnostivat veneitään ja kuin lokit illalla olisivat kuiskineet, ottivat kiviä mukaansa ja pudottivat puroon. Nyt luodoilla vaatteita pestessä naiset huusivat ja miten lie käynytkään, ei miesten kuulo vielä sinne riittänyt. Pitkä yö, lokit rannoilla jo laulavat. Pitkä yö, voipuneet, rammat jumalat. Äiti lypsäessään käärmeen maitoa huomasi miten nuolena käärme tappoi hiiren, nuolena kiven sukuna ja sileänä tuntemattoman jousesta ammuttiin, piikkinä hiiren olkaan tuuperti sen suvun ympäri Hiidenmaan. Jäi ikiaikainen sana. Jumalvasama. Lypsäessään käärmeen maitoa, vielä äiti illalla odotti auringon näkemän, mutta miehet tulivat ja laskivat jälkiä käärmeen kuin salaman ja vaajan nuolia heillä pitämän syödä se, jonka eniten purreen ihmisiä näytti. Se oli rautajumala kraatterin takana. Äiti lypsäessään käärmeen maitoa, vierteenä kylän miehet sitä juomaan, kuin olutta kyyn koskemaan ja lapakäärmeeksi kun luulivat, humaltuivat, ottivat siivet syöjättäreltä ja nauroivat. Lopulta oli alku viety ja loppuun ei enää miehellä matkaa.

Yhtä lailla sylipainia, otti miehet hyppi läpi nuotiotulen. Toiset lauloivat karhunlauluja toisten nylkiessä karhua, ja miehet ja naiset sitä suutelivat ja kaunihsti puhuivat, ja karhunnahka tuohikorissa paikalle kannettiin. Oksista sana, ohtosta virsi. Kuunsirppi leikkaa karhun taljan, sillä kuu on valo ja talja tämä maa. Uhripappi repi kontiaisen kynnet ja kirveellä löi päähän. Sokean eläimen huuto kuului läpi Kominmaan ja niityllä saakka kansa koki kuolevansa. Kuusipeura joi joesta vettä, joki kuivui. Jäi tie ja tielle naapurimaasta porttivahti, venäjänkarhu karheimmasta. Aurinko ja kuu katosivat, jäi kouvo, ikiaikainen sana, para, kratti, liemu perkunas. Vahvoilla jaloillaan papinpoika polki pyhää maata. Näki nokikanan ja nauroi. Vahvoilla jaloillaan papinpoika polki linnun maahan. Näki verta vuotavan ja verisin silmin nauroi. Polki vahvoilla jaloillaan verta valuvan maan, nauroi. Nokikanan keitti ja sisälmykset hautasi pyhään maahan. Ja polki lisää. Ja polki. Ja polki polvensa sijoiltaan. Ja nauroi. Ville Hytönen runosta Keihäitä (Karsikkopuu 2011)

TAMPERE FILHARMONIAN ALKUSYKSYN KONSERTTEJA Ke 30.8. Hervanta & to 31.8. Tampere-talo Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Pacius: Kaarle-kuninkaan metsästys -alkusoitto Sibelius: Historiallisia kuvia I Stenhammar: Sinfonia nro 2 To 14.9. Tampere-talo Eliahu Inbal, kapellimestari Ekaterina Gubanova, mezzosopraano Tampereen Filharmonisen Kuoron naiskuoro Poikakuoro Pirkanpojat Mahler: Sinfonia nro 3 Syksyn konsertit myynnissä nyt! BERLIININ FILHARMONIKOIDEN KLARINETTILEGENDA KARL LEISTER La 2.9. klo 18, Pieni sali Liput alk. 27/34 Mark Reding, klarinetti Tuomas Turriago, piano Käsiohjelma: Maija Leino ja Viliina Silvonen