Marjaomenapensas Marjaomenapensas kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi ja saman verran leveäksi. Marjaomenapensasta leikataan ainoastaan harventamalla, jotta se saadaan kukkimaan täydessä loistossaan. Vanhoista pensaista poistetaan huonoja, raihnaisia oksia (poista 1/3 vanhimmista oksista alhaalta saakka. Jätä 10-15 sentin tapit). Näin saadaan tilaa uudelle kasvulle. Oikea ajankohta marjaomenapensaan leikkaamiselle on keväällä ennen silmujen puhkeamista. Marjaomenapensaan muotoilu leikatuksi aidaksi tyrehdyttää kukinnan. Marjaomenapensasta voi kalkita milloin vain, usein se tehdään keväällä muutaman vuoden välein. Moniravinteista puutarhalannoitetta suositellaan laitettavaksi varhain keväällä pensaan juuristoalueelle. Aronia Aronian lehti on soikea ja yksinkertainen. Lehden väri on kasvukaudella tummanvihreä, syksyä kohden ne saavat kauniin punaisen syysvärityksen. Kaikkien aronioiden marjat ovat syötäviä. Nuorilla pensailla tärkeintä on päästä kasvattamaan juuristoa ja lehtimassaa. Rikkakasvit heikentävät rivivälien kasvua ja hidastavat satoikään tuloa. Marja-aronialla 4-7 vuotiaat oksat ovat satoisimpia. Marjantuotannon ylläpitämiseksi lisätään leikkauksilla versojen valon saantia. Leikkaamalla poistetaan leveällä kasvavat ja vioittuneet versot. Leikkaus tehdään keväällä, kun pensaat ovat lepotilassa. Jotta pensaat uudistuisivat, suositellaan kaikkien oksien leikkausta 10-20 cm:n korkeudelta joka 7.-8. vuosi. Alasleikkauksessa menetetään yhden vuoden sato. Aronia hyötyy kastelusta etenkin kuivina hellekesinä. Marjasinikuusama Täysikokoisena 1,5-2 metriä korkea ja noin metrin leveä. Sillä on kaunis, tiivis ja hieman pyöreähkö kasvutapa. Siniset mustikanmakuiset marjat kypsyvät heinäkuussa. Marjasinikuusama on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, se viihtyy sekä auringossa että varjossa. Pensas ei yleensä tarvitse säännöllistä leikkausta, mutta se kestää hyvin sekä harvennus että tarvittaessa alasleikkauksenkin. Taikinamarja Taikinamarja on 80-160 cm korkuinen pensas, joka tuottaa punaisia marjoja. Näyttää erehdyttävästi punaherukalta, mutta taikinamarjan marjat ovat mauttomia. Nopeakasvuinen, hyvin leikkausta kestävä, sekä auringossa että varjossa viihtyvä kasvi.
Nukkeruusu Vaatimaton matala pensasruusu. Hyvin piikikäs, kukat yksinkertaisia ja vaaleanpunaisia. Kukinta kesäkuun lopusta elokuun alkuun. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Kirvat hyökkäävät etenkin nuoriin versoihin. Jos kirvoja on paljon, niiden peittämä oksa kannattaa leikata kokonaan pois. Sienitautien ennakkotorjuntana liian tiheiden kasvustojen välttäminen. Lannoitus varhaiskeväällä ja keskikesän tienoilla. Kalium- ja fosforipitoiset syys-kesän lannoitteet parantavat talvenkestävyyttä. Reilu kastelu poutasäällä. Vähäinen leikkauksen tarve. Nuorennetaan viiden vuoden välein leikkaamalla keväällä kaikki oksat 20 cm:n mittaisiksi. Villiversot ja kuihtuneet kukat voi leikata heti pois. Valamonruusu Kirkkaanpunaiset kukat, joiden keskiosa valkoinen. Kukinta kesäkuun lopulta elokuulle, kauneimmillaan kukinta on heinäkuussa. Oksat lähes piikittömiä. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Sietää paahdetta. Jos kirvoja paljon, niiden peittämä oksa kannattaa leikata kokonaan pois. Sienitautien ennakkotorjuntana liian tiheiden kasvustojen välttäminen. Lannoitus varhaiskeväällä ja keskikesän tienoilla. Kalium- ja fosforipitoiset lannoitteet parantavat talvenkestävyyttä. Reilu kastelu poutasäällä. Kuihtuvien kukkien leikkaus lisää elinvoimaa. Varhain keväällä vanhimpien oksien poistaminen parin vuoden välein. Juurivesojen säännöllinen harvennus. Pihlaja-angervo Erittäin helppohoitoinen koristepensas. Elinvoimansa vuoksi kestää hiukan epäpätevääkin hoitoa. Kukinta on komeinta auringossa tai puolivarjossa. Heinäkuussa pensaat täyttävät kukinnot ovat pystyjä, kartiomaisia ja kermanvalkoisia. Leikkaamisen suhteen ongelmaton pensas. Sitä ei tarvitse, mutta voi leikata. Sen voi halutessaan leikata jopa maata myöten vaikka joka vuosi. Teki niin tai näin, pihlajaangervo kukkii uskollisesti kesä kesän jälkeen.
Koivu-angervo 60-100 cm matala ja tiheä pensas. Melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Kestää hyvin lumen painoa ja leikkausta. Juurivesojen vuoksi pensaasta tulee vanhana leveä. Kukinta kestää kesäkuun puolivälistä heinäkuun toiselle viikolle. Valkoinen kukinto on 3-6 cm leveä. Pitkät heteet tekevät kukinnosta pörröisen. Ei tarvitse säännöllistä leikkausta, mutta kestää hyvin jopa vuosittaisen alasleikkauksen 20 sentin korkeudelta varhain keväällä. Virpiangervo 150-200 cm korkea pensas. Erittäin kestävä ja tuuhea. Vaatimaton kasvupaikan ja maan laadun suhteen. Runsas valkoinen kukinta kesä-heinäkuussa. Lehdistö tiheä ja raikkaanvihreä. Angervot ovat vapaasti kasvavia pensaita, joiden leikkaaminen ei ole välttämätöntä. Suositeltavinta on leikata virpiangervoa harventamalla pensasta säännöllisin väliajoin poistamalla vanhimpia oksia, jotta uudet runsaasti kukkivat versot saavat tilaa. Voidaan myös alasleikata, mutta sitten menetetään kukinta. Kestää hyvin talven lumipeitteen. Norjanangervo Kuuluu pensasangervoihin. Sen kauniisti kaareutuvat oksat ovat kukinnan aikaan täynnä kauniita valkoisia kukkia. Kukinta ajoittuu meillä alkukesään. Runsain kukkaloisto tulee aurinkoisessa paikassa. Norjanangervo on kauneimmillaan vapaasti kasvavana aidanteena tai aitana. Norjanangervon hoito on helppoa, sillä se ei juurikaan tarvitse lisäkastelua, kun se kerran on juurtunut kunnolla kasvualustaansa. Se menestyy melko hyvin karuhkossakin maaperässä ja sen talvenkestävyys on hyvä. Pensaiden leikkaaminen ei ole alkuvaiheessa tarpeen, koska norjanangervo versoo runsaasti ja kasvaa nopeasti tiheäksi pensaaksi. Kun pensaat ovat kasvaneet täysikasvuisiksi, niille tehdään hoitoleikkaus muutaman vuoden välein. Tällöin vanhimpia ja vähiten kukkivia oksia poistetaan varovasti maata myöten juuri kukinnan jälkeen. Unkarinsyreeni Unkarinsyreenissä on karheat, suomukkaat lehdet, kukat ovat tumman sinipunaisia. Sen kasvutapa on jäykähkö. Kestävä ja nopeakasvuisin syreeni. Usein kasvaa myös kaunisrunkoiseksi pieneksi puuksi. 2-4 metriä korkea.
Jos haluaa vapaasti kasvavan unkarinsyreeniaidanteen, joka kukkii joka kesä, sitä ei kannata leikata. Ainoastaan vanhimpia oksia kannattaa harventaa alhaalta saakka sitten, kun aidanne alkaa alaosistaan harventua. Jos haluaa tiheän näkösuojan, tulee aidanne leikata kerran tai pari vuodessa siten, että uutta kasvua jää jäljelle 15-20 senttiä. Leikkaus tehdään alkukesän kasvun tyynnyttyä, juhannuksen tienoilla. Jos loppukesän kasvu on vielä kovin voimakasta, aidan voi tasoittaa seuraavan vuoden keväällä ennen lehtien puhkeamista. Alaosa aidasta saa olla leveämpi kuin yläosa. Näin myös alaoksat saavat valoa. Marjaomenapensas Marjaomenapensas kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi ja saman verran leveäksi. Marjaomenapensasta leikataan ainoastaan harventamalla, jotta se saadaan kukkimaan täydessä loistossaan. Vanhoista pensaista poistetaan huonoja, raihnaisia oksia (poista 1/3 vanhimmista oksista alhaalta saakka. Jätä 10-15 sentin tapit). Näin saadaan tilaa uudelle kasvulle. Oikea ajankohta marjaomenapensaan leikkaamiselle on keväällä ennen silmujen puhkeamista. Marjaomenapensaan muotoilu leikatuksi aidaksi tyrehdyttää kukinnan. Marjaomenapensasta voi kalkita milloin vain, usein se tehdään keväällä muutaman vuoden välein. Moniravinteista puutarhalannoitetta suositellaan laitettavaksi varhain keväällä pensaan juuristoalueelle. Aronia Aronian lehti on soikea ja yksinkertainen. Lehden väri on kasvukaudella tummanvihreä, syksyä kohden ne saavat kauniin punaisen syysvärityksen. Kaikkien aronioiden marjat ovat syötäviä. Nuorilla pensailla tärkeintä on päästä kasvattamaan juuristoa ja lehtimassaa. Rikkakasvit heikentävät rivivälien kasvua ja hidastavat satoikään tuloa. Marja-aronialla 4-7 vuotiaat oksat ovat satoisimpia. Marjantuotannon ylläpitämiseksi lisätään leikkauksilla versojen valon saantia. Leikkaamalla poistetaan leveällä kasvavat ja vioittuneet versot. Leikkaus tehdään keväällä, kun pensaat ovat lepotilassa. Jotta pensaat uudistuisivat, suositellaan kaikkien oksien leikkausta 10-20 cm:n korkeudelta joka 7.-8. vuosi. Alasleikkauksessa menetetään yhden vuoden sato. Aronia hyötyy kastelusta etenkin kuivina hellekesinä. Marjasinikuusama Täysikokoisena 1,5-2 metriä korkea ja noin metrin leveä. Sillä on kaunis, tiivis ja hieman pyöreähkö kasvutapa. Siniset mustikanmakuiset marjat kypsyvät heinäkuussa. Marjasinikuusama on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, se viihtyy sekä auringossa että varjossa.
Pensas ei yleensä tarvitse säännöllistä leikkausta, mutta se kestää hyvin sekä harvennus että tarvittaessa alasleikkauksenkin. Taikinamarja Taikinamarja on 80-160 cm korkuinen pensas, joka tuottaa punaisia marjoja. Näyttää erehdyttävästi punaherukalta, mutta taikinamarjan marjat ovat mauttomia. Nopeakasvuinen, hyvin leikkausta kestävä, sekä auringossa että varjossa viihtyvä kasvi. Nukkeruusu Vaatimaton matala pensasruusu. Hyvin piikikäs, kukat yksinkertaisia ja vaaleanpunaisia. Kukinta kesäkuun lopusta elokuun alkuun. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Kirvat hyökkäävät etenkin nuoriin versoihin. Jos kirvoja on paljon, niiden peittämä oksa kannattaa leikata kokonaan pois. Sienitautien ennakkotorjuntana liian tiheiden kasvustojen välttäminen. Lannoitus varhaiskeväällä ja keskikesän tienoilla. Kalium- ja fosforipitoiset syys-kesän lannoitteet parantavat talvenkestävyyttä. Reilu kastelu poutasäällä. Vähäinen leikkauksen tarve. Nuorennetaan viiden vuoden välein leikkaamalla keväällä kaikki oksat 20 cm:n mittaisiksi. Villiversot ja kuihtuneet kukat voi leikata heti pois. Valamonruusu Kirkkaanpunaiset kukat, joiden keskiosa valkoinen. Kukinta kesäkuun lopulta elokuulle, kauneimmillaan kukinta on heinäkuussa. Oksat lähes piikittömiä. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Sietää paahdetta. Jos kirvoja paljon, niiden peittämä oksa kannattaa leikata kokonaan pois. Sienitautien ennakkotorjuntana liian tiheiden kasvustojen välttäminen. Lannoitus varhaiskeväällä ja keskikesän tienoilla. Kalium- ja fosforipitoiset lannoitteet parantavat talvenkestävyyttä. Reilu kastelu poutasäällä. Kuihtuvien kukkien leikkaus lisää elinvoimaa. Varhain keväällä vanhimpien oksien poistaminen parin vuoden välein. Juurivesojen säännöllinen harvennus. Pihlaja-angervo Erittäin helppohoitoinen koristepensas. Elinvoimansa vuoksi kestää hiukan epäpätevääkin hoitoa.
Kukinta on komeinta auringossa tai puolivarjossa. Heinäkuussa pensaat täyttävät kukinnot ovat pystyjä, kartiomaisia ja kermanvalkoisia. Leikkaamisen suhteen ongelmaton pensas. Sitä ei tarvitse, mutta voi leikata. Sen voi halutessaan leikata jopa maata myöten vaikka joka vuosi. Teki niin tai näin, pihlajaangervo kukkii uskollisesti kesä kesän jälkeen. Koivu-angervo 60-100 cm matala ja tiheä pensas. Melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Kestää hyvin lumen painoa ja leikkausta. Juurivesojen vuoksi pensaasta tulee vanhana leveä. Kukinta kestää kesäkuun puolivälistä heinäkuun toiselle viikolle. Valkoinen kukinto on 3-6 cm leveä. Pitkät heteet tekevät kukinnosta pörröisen. Ei tarvitse säännöllistä leikkausta, mutta kestää hyvin jopa vuosittaisen alasleikkauksen 20 sentin korkeudelta varhain keväällä. Virpiangervo 150-200 cm korkea pensas. Erittäin kestävä ja tuuhea. Vaatimaton kasvupaikan ja maan laadun suhteen. Runsas valkoinen kukinta kesä-heinäkuussa. Lehdistö tiheä ja raikkaanvihreä. Angervot ovat vapaasti kasvavia pensaita, joiden leikkaaminen ei ole välttämätöntä. Suositeltavinta on leikata virpiangervoa harventamalla pensasta säännöllisin väliajoin poistamalla vanhimpia oksia, jotta uudet runsaasti kukkivat versot saavat tilaa. Voidaan myös alasleikata, mutta sitten menetetään kukinta. Kestää hyvin talven lumipeitteen. Norjanangervo Kuuluu pensasangervoihin. Sen kauniisti kaareutuvat oksat ovat kukinnan aikaan täynnä kauniita valkoisia kukkia. Kukinta ajoittuu meillä alkukesään. Runsain kukkaloisto tulee aurinkoisessa paikassa. Norjanangervo on kauneimmillaan vapaasti kasvavana aidanteena tai aitana. Norjanangervon hoito on helppoa, sillä se ei juurikaan tarvitse lisäkastelua, kun se kerran on juurtunut kunnolla kasvualustaansa. Se menestyy melko hyvin karuhkossakin maaperässä ja sen talvenkestävyys on hyvä. Pensaiden leikkaaminen ei ole alkuvaiheessa tarpeen, koska norjanangervo versoo runsaasti ja kasvaa nopeasti tiheäksi pensaaksi. Kun pensaat ovat kasvaneet
täysikasvuisiksi, niille tehdään hoitoleikkaus muutaman vuoden välein. Tällöin vanhimpia ja vähiten kukkivia oksia poistetaan varovasti maata myöten juuri kukinnan jälkeen. Unkarinsyreeni Unkarinsyreenissä on karheat, suomukkaat lehdet, kukat ovat tumman sinipunaisia. Sen kasvutapa on jäykähkö. Kestävä ja nopeakasvuisin syreeni. Usein kasvaa myös kaunisrunkoiseksi pieneksi puuksi. 2-4 metriä korkea. Jos haluaa vapaasti kasvavan unkarinsyreeniaidanteen, joka kukkii joka kesä, sitä ei kannata leikata. Ainoastaan vanhimpia oksia kannattaa harventaa alhaalta saakka sitten, kun aidanne alkaa alaosistaan harventua. Jos haluaa tiheän näkösuojan, tulee aidanne leikata kerran tai pari vuodessa siten, että uutta kasvua jää jäljelle 15-20 senttiä. Leikkaus tehdään alkukesän kasvun tyynnyttyä, juhannuksen tienoilla. Jos loppukesän kasvu on vielä kovin voimakasta, aidan voi tasoittaa seuraavan vuoden keväällä ennen lehtien puhkeamista. Alaosa aidasta saa olla leveämpi kuin yläosa. Näin myös alaoksat saavat valoa.