SISÄLLYSLUETTELO 1 Sisällysluettelo 1 Tapahtumakalenteri 2 Pääkirjoitus 3 Lippukunnanjohtajan löpinät 4-5 PinkkiPicnic 2007 6 Sudenpentujen talvirieha 10.3.07 7-19 Näin tehtiin Vene07 10-13 Tuntureilla 2007 14 Suurjuhla-Storfest 2007 15 Kauden kasvo 16 SataDragon-kesäleiri 17 Huhutaan, että TAPAHTUMAKALENTERI Toukokuu 17.5. Riihiherätys Kesäkuu Purjehduksia 9.-10.6. Suurjuhla 14.-17.6. Sudenpentujen piirileiri Kolkkametsä Heinäkuu Purjehduksia 30.7.-5.8. SataDragon-kesäleiri 27.7.-8.8. Jamboree 2007 Syyskuu 4.9. klo 18 Syyskirkko Päätoimittaja: Juho Vainio Ilm.pvä: 17.5.2007 Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Karhukopio Painomäärä: 100 kpl Vuosikerta: 28 Lehtinumero: 84 Tuoreimmat tapahtumat löydät osoitteesta: www.jokikylanpojat.net 1
PÄÄKIRJOITUS Taas on saatu kokea tämäkin kevät lähes päätepisteeseen ja pian on aika siirtyä kirmailemaan kesälaitumille. Partiotoiminta ei kuitenkaan lopu koulujen päättyessä, vaan tulevana kesänä järjestetään Jokikylän Poikien ja Raision KilliNallien yhteinen leiri SataDragon. Tämän lehden lopusta löydät lisää tietoa kyseisestä tapahtumasta. Kevätkin on sisältänyt melko paljon toimintaa. Kevättalvella järjestettiin jälleen lpk:n perinteinen partiotaitokisa PinkkiPicnic, tällä kertaa koko V-SP:n laajuisena talvimestaruuskilpailuna. Kisa järjestettiin Kerttulan kuntoradalla ja oletettiin lumisia aikoja, joten osallistua sai vain suksilla. Vaikka tämän olisi luullut mahdollisesti karsivan osallistujamäärää, saatiin kasaan kuitenkin noin kolmekymmentä vartiota. Myös nuoremmille oli keväällä ohjelmaa sudenpentujen Talviriehassa. Yksipäiväisen tapahtuman tarkoituksena oli pohjustaa kesällä järjestettävää piirin sudenpentuleiri Kolkkametsää. Vuosittainen Vene-kurssi oli kevään viimeinen yhteinen tapahtuma vanhimmille sudenpennuille ja vartiolaisille. Matti Väätäinen, lippukuntamme sampo, toimi kurssin kokoajana sillä kurssi toimi samalla hänen välitehtävänään partiojohtajien peruskurssilla. Lehtikin sai kevään kunniaksi ylleen hieman kevyemmän ulkoasun, joka noudattelee hieman Suomen Partiolaisten määrittelemää uutta graafista ilmettä. Tällaiseksi lehti ei tule kuitenkaan jäämään, vaan tulevan kesän projektina on JoPojuttujen kehittämistyö - syksyn numerosta alkaen odotettavissa uudelleensyntynyt lippukuntalehti. Ajankohtaisten tiedotusten lisäksi JoPo-jutut tulevat tarjoamaan jatkossa vaihtelevan lukupaketin, johon juuri Sinä voit vaikuttaa. Kerro siis ideoitasi vaikkapa sähköpostilla jutut@jokikylanpojat.net - kaikki ideat ovat tervetulleita! Eipä tässä muuta sanottavaa kuin hyvää kevään jatkoa sekä tulevaa kesää! Juho Vainio 2
LIPPUKUNNANJOHTAJAN LÖPINÄT Talvi on takana ja lippukunnan toiminnan kevätkausi alkaa olla päättymässä. Nyt ei voi sanoa muuta kuin "Hyvä me!" Alkanut vuosi on ollut todella uskomaton. Helmikuun alussa järjestimme partiopiirin talvimestaruuskisat, jossa oli parisataa osallistujaa ja puolisensataa järjestäjää. Mukana oli Raision poikapartio-toiminnan vaikuttajia kaikilta vuosikymmeniltä. Oli mahtavaa tavata omat partiolaisesikuvat vuosien takaa ja olla yhdessä järjestämässä leppoisaa kilpailua. Mietin silloin, kuinka paljon meitä partiolaisia onkaan Raisiossa. Osa on näkyvästi esillä lippukunnassa, osa taustalla hiljaa viemässä yhteisiä tavoitteita eteenpäin. Kaikilla meistä on jotain yhteistä. Nimittäin yhteinen kokemus siitä, millaista on olla partiolainen ja kokea niitä asioita, mitä partio tarjoaa. Ensiksi tulee mieleen kaikki konkreettinen: kokoukset, leirit, retket, purjehdukset ja vaellukset. Syvemmälle pohtiessa tärkeämmäksi asiaksi nousee ystävät, yhteisö ja arvot. Partiolaisilla ympäri maailman on hyvin samankaltainen ajatus- ja arvomaailma. Niinpä huivi kaulassa on helppo tutustua toiseen partiolaiseen olipa hän sitten suomalainen, ruotsalainen tai vaikka intialainen. Vuosi sitten taisin höpistä oma-aloitteisesta kesän partio-toiminnasta viikoittaisten kokousten päättymisen jälkeen. Tänä vuonna kesä on täynnä ohjelmaa. Heti lomien alettua on sudenpentujen piirileiri ja vartiolaisille valtakunnallinen Suurjuhla, johon on tulossa yhteensä 20 000 partiolaista. Loppukesästä on yhteinen kesäleiri KilliNallien kanssa Kuristenlahdessa, jossa nostetaan lippu uudelle partiovuosisadalle 1.8. Tällöin kaikki ovat tervetulleita muistelemaan menneitä. Meiltä on kesällä lähdössä Juhlajamboreelle kolme edustajaa. Purjehduskausikin on pian veneen kunnostustöiden jälkeen alkamassa. Jatketaan pidemmittä löpinöittä purjeet pulleina samaan suuntaan! Teemu Seikkula 3
Kaikkien aikojen suurin PINKKIPICNIC 2007 Lippukuntamme järjesti helmikuussa taas kerran oman partiotaitokilpailun PinkkiPicnicin. Ensimmäistä kertaa kilpailu järjestettiin talvella ja tällä kertaa kilpailu toimi samalla piirin talvimestaruuskilpailuna. Ilmoittautuneita vartioita oli peräti 45, mutta kisa-aamuna paikalle ilmoittautui reilut 30 vartiota. Järjestelyihin osallistui merkittävästi Raision KilliNallit ja Naantalin Naakat, joille suuri kiitos annetusta panoksesta. Lisäksi rastihenkilötehtäviin osallistui partiolaisia muistakin lippukunnista. Kaiken kaikkiaan järjestelyihin osallistui noin 60 henkeä. Kisoja suunniteltiin noin vuosi. Kilpailussa on ns. hiihtopakko eli kilpailumaastoon ei saanut lähteä ilman suksia. Paikalle saapuneet vartiot noudattivat hyvin annettua määräystä, vain yksi vartio saapui ilman suksia. He eivät pystyneet suorittamaan kaikkia tehtäviä täysipainoisesti. Lisäksi eräs vartio lähti kisaan minisuksilla, mutta heidän taipaleensa loppui melko lyhyeen. Vaikka talvi oli lyhyt ja märkä, kilpailupäiväksi saimme todella talvisen ja aurinkoisen sään. Kilpailun reitti myötäili Kerttulan ja Petäsmäen kuntoreittejä. Reitin ladut olivat hyvässä kunnossa ja näin vartiot pääsivät ongelmitta hiihtämään. Tosin joillekin vartioille itse hiihtäminen tuntui ongelmalta, mutta saatiinpahan samalla annettua hieman arvokasta hiihtokasvatusta. Kilpailu alkoi Kerttulan liikuntakeskuksesta, jossa ensimmäisenä tehtävänä oli kuunnella Sleepy Sleepers yhtyeen Sydänvika-rock ja tunnistaa siinä esiintyviä sairauksia ja vaivoja. Matkan varrella vartioiden tehtävänä oli mm. tunnistaa Madame Tussaud s vahakabinetissa esiintyviä julkkiksia, rakentaa porsaan juottokaukalo ja tunnistaa paikkoja kartalta possuperspektiivistä. Somersojan kentällä vartiot loihtivat herkullisen kermaisen possukastikkeen riisipedillä. Paluumatkalla vartiot mm. rakensivat mänkijälitistimen, tunnistivat sian syötäviä osia sekä laativat dramatisoinnin vanhasta suomalaisesta sanonnasta parantaa kuin sika juoksuaan. Maalitehtävänä vartiot juoksivat sikajuoksun Kerttulan liikuntakentällä. 4
Kilpailu oli monin tavoin onnistunut. Mielestäni kilpailu voi toimia järjestelyiden osalta esimerkkinä kenelle tahansa kisajärjestäjälle. Esimerkiksi kilpailun aikana ei yksikään vartio joutunut jonottamaan kertaakaan yhdellekään rastille. Lippukuntaan jäi jälleen kerran paljon arvokasta järjestelykokemusta. Suuri kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti PinkkiPicnic 2007 oli vain toistaiseksi kaikkien aikojen suurin PinkkiPicnic. Palaute kilpailusta on ollut positiivista, itsekin viihdyin erittäin hyvin. Olli-Matti Mikkola 5
SUDENPENTUJEN TALVIRIEHA 10.3.07 Jokikylän Poikien sudenpentuosasto järjesti sudenpennuille ja heidän vanhemmilleen toiminnallisen päivän Wanhan pappilan edustalla. Talviriehaan osallistui runsaat parikymmentä sudenpentua vanhempineen. Maaliskuisen lauantain aikana sudenpennut suorittivat Tammileiri taitomerkkiä. Lauantaiaamuna joukko sudenpentuja vanhempiensa kanssa alkaa ilmestyä Wanhan pappilan eteen. On alkamassa sudenpentujen talvirieha, jota varten laumanjohtajat ovat tehneet kovasti työtä. Katson kolomme kelloa ja huomaan sen olevan lähes kymmenen, joten on aika aloittaa talviriehan ohjelma. Ensiksi puhun tapahtuman johtajan ominaisuudessa muutaman ennalta harjoitellun sanan vanhemmille, jonka jälkeen sudenpennut lähtevät ensimmäiselle toimintapisteelle. Itse johdatan vanhemmat sisään partiokololle. YHTEISTYÖN VOIMALLA ETEENPÄIN Pääsen kiinni päivän polttavan aiheeseen - kuinka kehittää kodin ja partion välistä yhteistyötä parhaiten. Keskustelua syntyy, kun pääsemme puhumaan asioista niiden oikeilla nimillään. Vanhemmilta alkaa tulla eri näkökulmia aiheeseen ja huomaan, että heillä on todella asiaa kodin ja partion välisestä yhteistyöstä. Samaan aikaan mietin mielessäni, kuinka pojilla menee luonnontutkimus toimintapisteellä. Aika kului ja oli aika tehdä ruokaa yhdessä pienissä ryhmissä läheisellä nurmikolla. Sudenpennut tekivät nakkikeittoa, jossa tuntui olevan haastetta pojille aivan riittävästi. Pikku hiljaa alkoi herkullisen nakkikeiton tuoksu tulemaan esiiin, ja kyllä keittokin näytti pojille hyvin maistuvan. HYVÄ RUOKA, PAREMPI MIELI Ruokailun jälkeen olikin aika siirtyä seuraavaan toimintapisteeseen tekemään pukkiköytöksiä. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi oikeanlaisia köytöksiä syntyä, ja iloisia ilmeitä näkyi poikien kasvoilla. Kun pukkiköytöstä oli harjoiteltu riittävästi, oli jälleen aika siirtyä seuraavalle toimintapisteelle. Siellä poikien piti sahata Tammileiriä varten oma puupalanen (leirillä kaikkien sudenpentujen puupalaset laitetaan kiinni aitaan pukkiköytöksellä). Sahauksessa vanhempien rooli oli tärkeä ja oli hyvä huomata, että vanhemmat olivat valmiita auttamaan toimintapisteellä. Vielä ennen loppusanoja oli vuorossa partioperinneaiheinen toimintapiste, jossa sudenpennut tutustuivat entisajan partiotoimintaan monin eri tavoin. Ohjelmassa oli vanhoja partioleikkejä sekä huutoja, unohtamatta tietystikään vanhoja partiotarinoita. Kun sitten oli päästy vanhan ajan partiomaailmaan, niin olikin aika palata tälle vuosituhannelle. Talvirieha oli onnellisesti ohi ja minusta tuntui, että jälleen yksi hyvin mennyt partiotapahtuma oli ohi. Akseli Syrjälä 6
NÄIN TEHTIIN VENE07 Lippukunnan täysi-ikäisyyden saavuttaneet johtajat koulutetaan V-SP:n partiojohtajien peruskurssilla, jonka suoritettuaan kurssilainen saa pätevyyden toimia partiojohtajana. Kurssiin kuuluu teoriaosien lisäksi käytännön harjoittelu (=välitehtävä), joka suoritetaan johtamisharjoitteluna järjestämällä esimerkiksi jokin lippukunnan tapahtuma. Vene07 oli lippukuntamme sammon Matti Väätäisen välitehtävä, ja tämä juttu raottaa kulisseja tapahtuman järjestelyjen takaa. Välitehtäväkseni valikoitui lippukuntamme perinteinen meritaitojen peruskurssi, joka järjestetään vuosittain vanhimmille sudenpennuille, vartiolaisille ja vaeltajille. Kurssin tarkoituksena on tarjota kurssilaisille riittävät teoriatiedot turvalliseen toimimiseen miehistön jäsenenä lippukunnan koulutusalus s/y Nordwestilla. Samalla kurssi toimii vartio-osaston yhteisenä viikonloppureissuna, jossa ovat mukana sekä omat kaverit että vartionjohtajat. Vene07 järjestettiin leirimuotoisena sisätapahtumana Raision kaupungin omistamassa Kesärannan leiri- ja kurssikeskuksessa Naantalin Luonnonmaalla 30.3.-1.4.2007. Vuodesta 2007 alkaen Vene-kurssiin kuuluu myös käytännön osa, joka suoritetaan osallistumalla vapaavalintaiselle viikonloppupurjehdukselle kesän aikana. Näin ollen kurssi jakaantuu kahteen osaan: loppukokeeseen huipentuvaan teoriaosaan keväisin sekä käytännön osaan. Kurssi niveltyy koulutusaluksen portaittain etenevään suoritus-järjestelmään. Suunnittelu käynnistyi tammikuussa 2007 johtajaneuvoston tilattua minulta kurssin. Ajankohta, paikka ja välitehtävävalvoja olivat tässä vaiheessa jo valmiina lippukuntamme yleisen käytännön mukaisesti. Tapahtuma oli minulle ennestään tuttu, sillä olen ollut mukana jo vuodesta 2001 kurssilaisena ja vuodesta 2003 kouluttamassa. SANOISTA TEKOIHIN Ensimmäisen version kurssin ohjelmarungosta lähetin sähköpostilistalle noin kuukautta ennen kurssia. Kuten aiempinakin vuosina, kouluttajat saivat valita mieleisensä rupeamat. Ohjelma eli aina kurssia edeltävään tiistaihin asti, ja tilanteiden muuttuessa myös ohjelma jousti. Kurssikirje lähti jakoon 7
vartiokokouksissa neljä viikkoa ennen sekä julkaistiin lippukunnan internetsivuilla samanaikaisesti. Keräsin projektiryhmän edellisien vuosien kurssien tekijöistä hyödyntämällä erityisesti tänä vuonna veneenohjaajakurssin käyneitä vaeltajiamme näin he saivat soveltaa oppi-maansa, ja vastaavasti kurssilaiset saivat ehkä hieman tuoreempaa näkökulmaa asioihin. Rekrytoinnissa käytettiin hyväksi myös sähköpostia, jonka kautta muun muassa eräs lippukunnan vanhoista parroista tarjoutui pitämään ansiokkaan koulutus-rupeamansa. Muonittajat löytyivät nuorista toivoistamme ilman suurempaa metsästystä. Kouluttajaryhmän (11 hlöä) yhteydenpito toteutettiin pitkistä välimatkoista johtuen (Raisio Tampere Espoo) pääsääntöisesti puhelimitse ja sähköpostitse. Kurssin kouluttajakokous pidettiin sunnuntaina 25.3.2007. Palaverissa kävimme läpi yksityiskohtaisesti sekä ohjelman että käytännön asiat. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli perjantaina 23.3.2007, johon mennessä kurssille oli ilmoittautunut 15 kurssilaista. HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY Kurssin käytännön valmisteluihin kuuluivat muiden muassa bussin tilaaminen, kurssikeskuksen avaimen hankkiminen, monistus sekä tarvittavien tarvikkeiden hankkiminen piiristä. Valmistelut sujuivat mutkattomasti rutiinilla ja vanhoja suhteita käyttäen. Tapahtuma osui kevään kiireisimpään aikaan, joten viime hetken viilailut jäivät melko viime tinkaan. Monistus ja ruokaostokset jätettiin perjantai-iltapäivään, joka meinasi yllättäen loppua kesken. KURSSI ALKAKOON! Kurssille lähdettiin bussilla Raision srktalon pihasta klo 18:00. Lähdössä koettiin varsin yllättävä tilanne autossa oli kolme kurssilaista, joiden nimiä ei löytynyt ilmoittautumis-listoista. Varsin pian kävi ilmi, että heidän ilmoittautumislappunsa olivat kadonneet matkalla laumanjohtajalta kurssinjohtajalle. Kuitenkin kaikista kurssille ilmoittautuneista kaksi oli peruuttanut tulonsa jo aiemmin viikolla, joten miesvahvuuteen tuli lopulta vain yksi lisää. Muonitus oli varautunut tyypilliseen tapaansa reiluin ruokamäärin ja monisteitakin 8
oli ylimääräisiä, joten tilanne hoitui kunniallisesti. Perjantai-ilta sujui muuten suunnitellusti ja kurssilaisten määrä osoittautui sopivaksi. Lauantain tiukka ohjelma käynnistyi heti aamulla. Keittiö huomasi joidenkin tarvikkeiden puuttuvan ongelma ratkaistiin soittamalla päivällä saapuneelle kouluttajalle. Ohjelma rullasi ajatellusti, mutta varsinkin alkuillan rupeamia jouduttiin muokkaamaan nuorimpien kurssilaisten väsyttyä. Ilta päätettiin vapaaehtoiseen elokuvaan, jossa kurssilaiset pääsivät tutustumaan USA:n meripelastajien työhön lievästi fiktiivisen elokuvan myötä. Sunnuntaina olivat jäljellä viimeiset rupeamat, loppukoe sekä loppusiivous. Loppukokeen tulokset olivat odotettuja perusasiat olivat painuneet aivan joukon nuorimpienkin mieleen kun ne oli esitetty tarpeeksi konkreettisella tasolla. Kovasta tsempistä huolimatta aika loppui kesken, joten todistukset jaettiin vasta Raision srk-talon pihalla. Tänä vuonna kaikki läpäisivät teoriaosan kirkkaasti. JOKAINEN TAPAHTUMA VAATII OMAN JÄLKIPELINSÄ Jälkiselvittelyihin kuuluivat kurssin raportointi, avainten palautus ja jutun kirjoittaminen lippukunnan lehteen. Kurssilaisilta kerättiin loppukokeen yhteydessä palaute, josta tein koonnin kaikille tekijöille lähetettyyn kiitosviestiin. Varsinaista palautekokousta ei pidetty, mutta tapahtuman pääpiirteinen kulku ja palaute käydään läpi seuraavassa johtajaneuvoston kokouksessa. Kaiken kaikkiaan kurssi onnistui mahtavasti, mistä kuuluu suuri kiitos kurssilaisille, kouluttajille ja muonittajille! Matti Väätäinen 9
Pääsiäisen hiihtovaellus Ropilla 4.-10.4., päiväkirja Tuntureilla 2007 Hieman jäi tämän vuoden reissun suunnittelu viime tinkaan. Henkinen päätös lähteä tehtiin puolitoista viikkoa ennen reissua sunnuntaina, ruokalista kasaan edeltävällä viikolla ja ruoka-aineiden kuivaukset edeltävänä viikonloppuna. Kulkuneuvokin saatiin hankittua alle jo maanantai-iltana. Onneksi kaikki sukset, ahkiot, teltat, keittimet, kaasut yms. olivat olemassa. Ainoa, mitä oli hukassa, oli 3 l alumiinikattila. Kattilan kannet tosin löytyivät... Autossamme oli kolme telkkaria, digisovitin, DVD ja tietenkin myös kolme kaukosäädintä. Tosin Oriveden jälkeen ei näytön kuva päivittynyt. Ehkäpä Jyväskylässä alkaisi signaali taas tulemaan. Elektroniikan lisäksi valkoinen kaappiautomme sisälsi bensakoneen, automaattivaihteiston ja varashälyttimen. Vähän ennen Tamperetta tajusimme, että kaikki keittimien kaasut jäivät Srk-talon lukittuun ulkovarastoon. Onneksi on Ideapark, josta Minimanista Mannelle suklaata ja muille 450g kaasuja á 7,90e (muualla 9,50-9,90). Mitähän muuta mahtoi jäädä kotiin. Spekulaatiot vaelluskohteesta vain jatkuivat. Minä ja Lapa olimme ehkäpä enemmän Ropin maaston kannalla ja Teemua kutsui joulupukin maat. Manne kuului ihan sama porukoihin. No, olihan Ouluun vielä matkaa... Jyväskylä meni, mutta digiboxin kuva oli edelleen tallella. Taisi jäädä Matrix katsomatta, mutta kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Aatsa-poppaa Manne keitti frutti di mare pastaa Koska olimme lähteneet jo hieman myöhässä Raisiosta, olimme vasta kahdeksan paikkeilla Muoniossa. Tällä kertaa se ei haitannut sillä hotelli Olostunturi tarjosi aamupalaa 7-10. Samaan 7e hintaan saimme myös termareihin kuumat vedet keittiöstä. Olimme puoli yhdentoista aikoihin Ropinsalmella. Sieltä oli samaan aikaan lähdössä kolmen miehen porukka kohti Ropia (2 ahkiota, 1 rinkka). Jotta emme olisi hiihtäneet peräkkäin, päätimme lähteä kohti Aatsaa. Toisaalta myös säätiedotus lupasi pilveä sekä lumikuuroja ja tarkoitus oli Ropin laelta nähdäkin jotakin. Puolitoista tuntia tutkailimme ja pakkasimme tavaroita ennen kuin pääsimme liikkeelle. Aurinko paistoi koko aamupäivän. Tunnin hiihdon jälkeen Teemun upouusista Nordic Walking lumikenkäsauvoista olivat sommat rikki. Hieman jesseteippiä ja rautalankaa, niin sauva toimi entistäkin paremmin. 10
Ensimmäiseen 3 kilometriin kului 2 tuntia, jonka jälkeen nautittiin keittolounas. Lounaan aikana aurinko hävisi pilveen ja tuuli yltyi. Loput 9 km päivätaipaleesta sujuikin rivakammin. Huomenna jatkettaisiin kohti Kalkkoaivia. Sieltä sitten Kutokosken ja Kaskasjoen kautta Ropille. Tiistai-iltäpäivällä pitäisi olla takaisin autolla. Onnenluku kahdeksan? Edellisenä yönä meitä oli Aatsan tuvassa 8 henkeä. Viimeiset saapuivat tien varresta yöllä yhdeltä. Pikkaisen taisi olla tuvassa tavarat levällään sillä tytöt miettivät tosissaan teltan pystytystä. Kaminaa ei voinut kehua, sillä edes yläpedillä ei ollut lämmintä. Viime yönäkin meitä oli 8 henkeä, kun Kaskasjoelta saapui yksi neljän hengen seurue. Hyvinhän mahduttiin eikä tarvinnut ottaa alalaverille lisäpalaa eteisestä käyttöön. Eilinen suunnistus Aatsalta oli hieman haastavaa. Alkumatkasta oltiin hyvin kartalla jokisuistossa olevalle talolle saakka. Sen jälkeen ei paljoa varmoja kiintokohteita löytynyt. Hieman ennen matkan puoltaväliä oltiin taas varmasti kartalla kun Tarjun itäpuolinen laskujoki löytyi. Muuten maisema oli tasaisesti nousevaa valkoista rinnettä. Positiivista päivässä kuitenkin oli, että navakka tuuli puhalsi selän takaa. Muuten oli pilvistä, satoi lunta, aurinko paistoi, tuli vaakatasossa 5mm raekokoista lunta... Onneksi sääailahtelut olivat nopeita ettei päässyt tilanteeseen tottumaan. Päivän 15 km lenkki päättyi kilpalaskuun autiotuvalle. Tjucci hoiti hommaan kotiin, Lapa hyvänä kakkosena. Tosin matkakin lyheni kun ylärinteestä nähty kämppä olikin vanha rajan kämppä ja autiotupa oli joen toisella puolella. Ilta päättyi odotellessa kun Teemu turvotti pikkuhiljaa naudanlihaa ja perunoita, jotka sitten nautittiin valkosipulikermaperunoina ja viherpippurikermakastikkeena. Positiivista oli myös, että iltapalan Tuc-keksit olivat kokonaisia syötäessä. Lähes luppopäivä Keräsimme kamppeet Kalkkoaivin tuvalta ja kiipesimme vieressä olevan Kalkkoaivin huipulle (680 m) aamusarasteen hälvettyä tunteja aiemmin. Matka huipulle ilman varusteita ei kestänyt kovin pitkään ja lasku jäistä ja kivikkoista rinnettä pitkin oli varsin mielenkiintoista metsäsuksien tunnetusti terävillä kanteilla. Huipulla tuuli kovaa! Jatkoimme matkaa tiukkaan vastatuuleen huikeat 7 km Kutukosken autiotuvalle, johon majoittauduttiin hyvissä ajoin. Ilta kului korttipelin parissa. Alusta asti rikki ollut kaasukeitin saatiin ylimääräisellä ajalla ja Lapan insinöörilogiikalla kuntoon. 11
Tasaista taapertamista Kutukoskella heräsimme jo aamukahdeksalta kaasukeittimen tuttuun kohinaan. Teeskentelimme vielä nukkuvaa, mutta Tjuccin monotoninen ääni kertoi veden jo kiehuvan. Suoritimme aamurutiinit melko ripeästi ja pääsimme aloittamaan päivämatkan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Teemu järjesti itselleen aamuvoimistelun kurottaessaan juomavettä ensimmäisestä purosta. Saavuimme määränpäähän eli Kaskasjoelle noin neljän aikaan. Vähän ajan päästä paikan päälle saapui myös toinen seurue ja aloimme jo suunnittelemaan teltan paikkaa. Toisen seurueen sissit halusivat kuitenkin ulkomajoitukseen ja soimme heille sen mahdollisuuden. Päivän kruunasi Tjuccin loihtimat marinoidut possunsuikaleet. Muutaman korttipelin ja iltapuhteen jälkeen uni jo maistuikin ja oli aika panna ojolleen. Huipullakin tuulee Kaskasjoella oli pari lihotetun sulkapallon näköistä lintua, jotka tulivat lähes viereen, mutta kuvaaminen oli suhteellisen haasteellista, kun eivät pysyneet sitten kuvaushetkeä paikoillaan. Aamulla päästiin liikkeelle kymmenen paikkeilla. Seurailimme kelkkauraa ylös tunturiin. Ura kulki lähes suoraviivaisesti ylös rinnettä. Kelkkauralla näkyi jonkin isomman petoeläimen jäljet. Kynnenjäljet olivat jääneet kovimpiin paikkoihin. Nousimme Ropin ylängölle Pitsivaarojen 720m satulan kohdalta. Muuten valinta oli hyvä, mutta Pitsijoelle oli 10m jyrkkä lasku. Lounastauon jälkeen otimme pikaisen pyrähdyksen Ropin huipulle. Nousua kertyi 250m, mutta se oli suht'koht loivaa kuten oikeastaan kaikki Ropin alueen rinteet. Ylhäällä viihdyimme hieman pitempään saadaksemme blogin päivitettyä. Rinne oli yläosasta kova ja muhkurainen, mutta muuten siedettävä laskea. Valitettavasti se oli vielä loivempi Ropin kämpän suuntaan kuin ylöspäin. Vauhtia ei saanut kuin lykkimällä kaksin käsin ja silloinkin vain jäätyneellä kohdalla luisti. Kämpän lämmössä odoteltiin että poronkäristys valmistuu. Huomiseksi tien varteen Ropinsalmelle. Siellä kuulemma Ropin Pirtissä voisi päästä saunaan. Viime hetki lyö Viimeinenkin aamu aukeni kuorsauksen ja muiden luonnon äänien vaihduttua keittimen suhinaan. Aamupuuroja valmistellessa huomasimme outoja reikiä puuropussissa. Tuvassa on hiiriä! Tjucci oli myös nähnyt vilaukselta siimahännän ja kämpässä kanssamme majoittautuneen pariskunnan kauniimpi kertoi kuulleensa yöllä hiirten vikinää ja rapinaa. Olivat kuulemma yltyneet tappelemaan keskenään - ilmeisesti juurikin Lapan mustikka-punaherukka-vadelma kaurapuurosta. Lisää 12
nököhampaiden jälkiä löytyi sokeripussin pohjasta mikä vaikeutti aamukahvin makeuttamista. Aamun ikävät sattumukset kasasivat mieliimme tummia pilviä mutta onneksi taas kerran Armas Aamu Aurinko haihdutti nuo myyräntyön tekijät mielistämme. Reippain mutta haikein mielin pakkasimme viimeisen kerran ahkiomme ja heitimme hyvästit Ropille, sen tuvalle ja Äiti Maalle. Alkoi viimeinen taival kohti Ropinsalmea ja autoa. Hiihto sujutteli liukkaasti pitkin jäistä moottorikelkan uraa seuraten Ropin järveen johtavaa jokea. Järven jäälle päästyämme soitimme Ropin Pirttiin saunavarauksen. Viimeiset kaksi (2) kilometriä järven yli työstettiin tasatyönnöin jotta päivän vatsa- ja ojentajalihasharjoituskiintiö saatiin täyteen. Autolle päästyämme heitimme ensitöikseen ruokatermoksistamme retken viimeiset sopat huiviin. Energialatauksen avittaman auton lastauksen jälkeen suunnistimme saunaan joka odottikin jo kiukaan syli kuumana. Saunassa ruumis ja mieli saivat lopullisen puhdistuksen. Viikon hikeä sekä muita ruumiin eritteitä ja hajuja keränneet vaelluskamppeet heitettiin mustiin jätesäkkeihin ja säkkien suut lujaa kiinni ja säkit auton perään. Autossa ei kotimatkalla haise hiki! Paluumatkalla poikkesimme vaihteeksi maisemareitille, jonka varrelle osuivat Hetta, Pallaksen tunturit, Raattama, Levi ja Rovaniemi. Taakse olivat jääneet tunturit ja talven lumet. Uni pukkasi silmään. Onneksi en ollut ratissa Jussi Salosen & Lauri Pohjasen blogimerkinnät http://tuntureilla2007.blogspot.com 13
Kaikki mukaan ja menoksi! SUURJUHLA-STORFEST 2007 Miltä näyttää kesäinen Tampere varustettuna 20 000 partiolaisella? 9.-10.6.2007 järjestettävä Suurjuhla-Storfest 2007 antaa vastauksen. Suurjuhlan ohjelma suunnitellaan kaikille ikäkausille erikseen. Ohjelma on salapoliisi-painotteinen, joten pääsemme varmasti visaisten pulmien äärelle. Sudenpennuille on luvassa perusteita vihjeistä väijyntään, salakirjoituksen alkeita ja koodien kiemuroita. Vartioikäisille puolestaan kaavaillaan suurta roolipeliä. Varttuneemmat vaeltajat tutustuvat Tampereeseen kaupunkiseikkailun merkeissä. Kun nuoremmat rientävät ohjelmasta toiseen, on johtajaikäisille tarjolla Ko-Gitapaaminen ja muuta mukavaa. Suunnitelmien runko alkaa olla pääpiirteissään kasassa. Tähän mennessä olemme lähinnä varanneet tapahtumapaikkoja ja ideoineet, mitä erilaisia tapahtumia voisi olla, johtajaohjelman teossa mukana oleva Riikka Tammivuori kertoo. Suunnitelmissa on myös Suomen Punaisen Ristin kanssa järjestettävä verenluovutus-tapahtuma yli 18-vuotiaille. Kaikilla osallistujilla on myös mahdollisuus hankkia erikseen tarjottava Suurjuhla-Storfest 2007 -avain Särkänniemen elämyspuistoon. TIE SELVÄ ON JA MARSSI SOI Suurin odotus kohdistuu tietenkin kaikille yhteisiin juhliin, joissa yhteenkuuluvuus korostuu ennennäkemättömällä tavalla. Lauantaina luvassa on suuri iltajuhla, jossa juhlimme partioliikkeen satavuotista taivalta. Illan ohjelma on toki vielä suuri salaisuus, mutta jännitystä on luvassa. Sunnuntaina Ratinan Stadionilla pidettävästä Partiomessusta marssimme suuressa kulkueessa kiertäen Hämeenpuistoon. Saavat paikalliset siis ihmetellä partiohuutoja. Muut kuin partiolaiset saavat tietoa partiosta Keskustorille pystytettävästä Partiokylästä ja Finlaysonille tulevasta Partiomuseon näyttelystä. Iloinen viikonloppureissu koko lippukunnalle odottaa. Tampere, here we come! Iko Raatikainen 14
JoPo-jutut 1/2007 KAUDEN KASVO Nimi: Ilkka Ile Tuomi Aloitti partion vuonna 2000 Kärpäsvartiossa. Tehtävä lippukunnassa: Vartionjohtaja, Possu-vartio Mitä kuvassa tapahtuu? Ilkka demonstroimassa pelastautumispukua Vene07kurssilla. Muuta taidot: Solmumestari, joka paikan höylä, gourmet -kokki, kevarimies 15
SataDragon 30.7. 5.8.2007 Villit viikingit, hurjat lohikäärmeet ja jopa pulassa olevat neidot odottavat juuri sinua vartiolainen, vartionjohtaja tai vaeltaja Raision KilliNallien ja Jokikylän Poikien yhteiselle kesäleirille! Luvassa on jännittäviä merimatkoja, vauhdikkaita Valhallan pitoja ja kesäleirielämää parhaimmillaan. Satavuotisen partiotaipaleen kunniaksi kutsumme myös kaikki leiriläisten perheenjäsenet tutustumaan pieneen palaan partiohistoriaa ke 1.8.. Elokuun ensimmäisenä päivänä partiota juhlitaan Scouting s sunrise -tapahtumassa ympäri maailmaa. Aika: 30.7.-5.8.2007 (maanantai-sunnuntai) Paikka: Kuristenlahti, Rymättylä (telttamajoitus) Hinta: 50 euroa (Hintaan sisältyy ruoka, kaikki leirillä käytettävät materiaalit sekä kuljetukset leirille ja sieltä pois.) Ilmoittautuminen kesäleirille tapahtuu seuraavasti: 1. Palauta tämän sivun alaosa kololle (ilmoittautumisboksiin tai johtajalle) tai lähetä se viimeistään perjantaina 8.6. osoitteeseen: Maikki Laukkanen, Käsityöläiskatu 7 A 22, 20100 Turku 2. Maksa leirimaksu 50 e viimeistään 8.6. TOP 571052-241197, viestiksi merkitään leiriläisen nimi ja tapahtuman nimi. Ilmoittautuneille postitetaan ennen leiriä leirikirje, jossa kerrotaan leiristä yksityiskohtaisemmin ja annetaan lista leirivarusteista. Jos haluat lisätietoja leiristä, voit soittaa Maikki Laukkaselle, 044-040 4128, tai lähettää sähköpostia mlhlau@utu.fi. Leiriläisen nimi: Ikä: Allergiat: Vartio: Osoite: Puhelinnumero: Perheestämme osallistuu Scouting s sunrise päivään aikuista ja lasta. [ ] Lapseni saa osallistua leirillä tapahtuvaan purjehdukseen [ ] Olemme kiinnostuneita bussikuljetuksesta Rymättylään Scouting s sunrise päivänä Huoltajan allekirjoitus: 16
17
18
HUHUTAAN, ETTÄ...Mauste-Masa ja Kerma-Klasu olisi pyydetty konsultoimaan......t:mi Läski & Betoni olisi perusteilla......vene vaatisi vielä pientä laittoa......o-m olisi kohahduttanut kisakansaa......ja olisi nyt paossa iltapäivälehtien lööppejä Venäjällä......aikataulut olisivat asettuneet esteeksi......pösön tavaratilan koko olisi todettu riittäväksi......akseli olisi erehtynyt......axulla olisi nykyään vain hanurit mielessä......lontoo valloitettaisiin kuuden JoPon toimesta heinä-elokuussa......lapin vaelluksen suunnittelu olisi aloitettu hyvissä ajoin......pt-kisat eivät olisi enää entisellään......mansekin olisi kesän valloituskohteiden listalla......piirin äänimiehet olisivat järjestäneet ikimuistoisen yllätyksen......kaupungintalon edustussauna olisi ollut jälleen JoPo-testiryhmän syynissä......kesäleiri huokuisi perinteistä partiotoimintaa......tavarat palautettaisiin varmasti ajallaan... 19