Uskontotiede: Essee Perusopintoja lukuun ottamatta uskontotieteen opinnot suoritetaan luentojen ja lukupiirien ohella kirjoittamalla esseitä. Esseenkirjoittamisen tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaa tieteellisessä kirjoittamisessa ja siten helpottaa opinnäytetöiden kirjoittamista. esseen luonne Essee on suppeahko kirjoitelma, jonka keskeisen tavoitteena on lisätä kirjoittajan tietoja valitusta teemasta. Teemalla tarkoitetaan jotain kurssiin kuuluvaa keskeistä kysymystä; tarkoitus ei ole käsitellä koko kurssin sisältöä. Esseen aiheen tulee olla siis selkeästi rajattu esimerkiksi niin, että esitetään jokin kysymys, johon vastataan eri lähteistä saadun tiedon perusteella. Esseen tulee osoittaa, että kirjoittaja hallitsee asiakokonaisuuden, pystyy erottamaan keskeiset asiat ja kokoamaan niistä yleistajuisen ja tiiviin pienoistutkielman. Kirjoittajan tulee pyrkiä asialliseen tyyliin, mikä ei kuitenkaan tarkoita näkökulman, omien mielipiteiden tai persoonallisuuden puuttumista. Vaikeaselkoinen teksti tai runsas sivistyssanojen käyttö ei ole ansio, vaan selkeä ja ymmärrettävä teksti antaa lukijalle kuvan kirjoittajan kyvystä ilmaista ajatuksiaan. Essee on tieteellisen tekstintuottamisen harjoitus, ja siksi sen tarkoitus ei ole viihdyttää tai saarnata. korvaavuus Uskontotieteen tutkintorakenteesta selviävät opintojaksot, joihin kuuluu esseen kirjoittaminen. Siitä selviää myös esseeseen vaadittava kirjallisuus ja esseen laajuus sivuina. Jos näitä tietoja ei ole annettu, tulee opiskelijan sopia niistä kurssin pitäjän tai kurssin suoritusten vastaanotosta vastaavan henkilön kanssa. Eri opintojaksojen vastuuhenkilöt löytyvät laitoksen ilmoitustaululta ja opintooppaasta. lähteet Käytä lähteinä etupäässä laitoksen tutkintovaatimuksiin kuuluvia kirjoja. Syventävien opintojen kirjaluettelo on saatavissa laitokselta. Hanki kirjallisuutta ensisijaisesti yliopiston kirjastoista (www.helsinki.fi/kirjastot). Lukion oppikirjat tai erilaiset nettisivut eivät pääsääntöisesti sovellu yliopistotason esseiden kirjallisuudeksi. jäsennys Esseen alkuun kirjoitetaan johdanto, jossa esitellään taustaa ja johdatetaan lukija aiheeseen. Tämän tarkoituksena on herättää lukijan mielenkiinto ja antaa tietoa tulevasta. Älä kuitenkaan kerro kaikkea heti alussa, jotta lukijan mielenkiinto säilyy loppuun asti. 1
Johdannon jälkeen alkavat pääluvut, joissa aihetta varsinaisesti käsitellään. Etene asiasta toiseen loogisesti asiakokonaisuus kerrallaan. Kirjoita niin kuin kertoisit asiasta jollekin. Jäsennelty teksti on selkein hyvän kirjoittajan tuntomerkki. Ranskalaiset viivat eivät kuulu esseeseen. Loppulukuun kirjoitetaan tiivistelmänomainen yhteenveto esseen sisällöstä. Sen tarkoituksena on sulkea johdannossa aloitettu ympyrä ja muodostaa kirjoitelmasta mielekäs kokonaisuus. Kokoavan katsauksen lisäksi esitetään johtopäätöksiä ja pohditaan niiden merkitystä laajemmin, esimerkiksi tutkimuksen tulevaisuuden kannalta. Tässä kohtaa on mahdollista myös yrittää sitoa ilmiötä lähemmäksi lukijan arkea. Muista, että esseesi on osa uskontotieteellistä keskustelua. Siksi on oleellista, että käsittelet aihettasi nimenomaan oman tieteenalasi eli uskontotieteen kannalta. Hyvä loppuluku on yhtä tärkeä osa esseen antamaa vaikutelma kuin johdantokin. Lattea päätös pilaa helposti vaikuttavankin tekstin. Älä siis lopeta panostusta heti viimeisen pääluvun jälkeen vaan muista, että tekstin huipennus on hyvä sijoittaa loppuun. tekniset seikat Essee kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla 1½ rivivälillä, pistekokona 12, kirjaintyyppiä Times New Roman. kansilehti Kansilehdestä ilmenee esseen otsikko sekä opiskelijan nimi, opiskelijanumero, tiedekunta, opintojaksokoodi (UST xxx) ja opintopistemäärä. Laita alimmaiseksi esseen vastaanottajan nimi. Otsikko kirjoitetaan sivun keskikohdalle ja opiskelija- ym. tiedot otsakkeen alapuolelle oikeaan reunaan allekkain. sisällysluettelo Pitkään esseeseen on hyvä tehdä numeroitu sisällysluettelo, joka seuraa kansilehteä ja josta lukija saa käsityksen kirjoitelman sisällöstä, lukujaosta sekä käsittelyjärjestyksestä. otsikointi Otsikon tulee antaa lukijalle käsitys siitä, mitä käsillä oleva essee tai luku koskee. Hyvä otsikko on lyhyt mutta ytimekäs; se kiteyttää kunkin luvun sisällön. Tekstin tulee silti olla itsenäinen niin, että se on ymmärrettävä ja johdonmukainen myös ilman otsikkoa. viitteet Koska essee rakentuu eri kirjallisuuslähteiden pohjalle, on lukijalle osoitettava selvästi, mikä ajatus tai lainaus on peräisin keneltäkin. Tässä apuna käytetään viitteitä, joista käy ilmi kirjoittajan sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivunumerot, joihin viitataan. Eri teokset erotetaan puolipisteellä. Jos lisäksi viitataan katsomaan myös muita teoksia, viite erotetaan pisteellä. Viitteet merkitään joko tekstin sisäisinä viitteinä (Honko 1988, 7-8) tai alaviitteinä 1. Alaviitteessä voi antaa viitetietojen lisäksi myös taustatietoa, joka itse tekstissä katkaisisi ajatuksen kulun. Niissä voidaan käydä myös keskustelua tutkijoiden kanssa, eli ottaa kantaa muiden väitteisiin. Tekstinkäsittelynohjelmat numeroivat alaviitteet automaattisesti. Tekstiviitteet ja alaviitteet merkitään tekstiin eri tavoin. Tekstin sisäinen viite merkitään ennen pistettä, jos viitataan viimeiseen virkkeeseen. Jos viitataan useampaan virkkeeseen tai koko kappaleeseen, viitteen paikka on pisteen jälkeen. Alaviitteissä viitemerkki tulee aina pisteen jälkeen, paitsi jos viitataan johon sanaan, joka halutaan selittää alaviitteessä. 1 Honko 1988, 7-8. 2
Tekstiviite-esimerkkejä: (Boyer 1987, 59-62.) (ks. Heikkinen 1987, 97-98; Kuusi 1980, 41). Alaviite-esimerkkejä: 1 Jeesus-kuvista länsimaisessa kulttuurissa ks. Pyysiäinen & Harjula 1995. 2 Eliaden uskontotieteellisestä ohjelmasta, ks. Esim. Eliade 1969, luku A new humanism. 3 Olen muodostanut termin muiden mielien teoria soveltamalla Thomas Nagelin käsitteistöä (Nagel 1995). kirjallisuusluettelo Esseen loppuun tehdään luettelo kirjallisuudesta, johon tekstissä on viitattu. Kirjallisuusluettelosta lukija löytää viitteessä mainitun kirjoittajan ja teoksen aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuuden merkitsemistapoja on monia, mutta oleellista on noudattaa valitsemaansa linjaa ja pyrkiä selkeyteen. Esimerkiksi: Viite kirjaan: Alasuutari, Pertti 1993 Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. (kursivoi kirjan nimi) Viite kirjaan julkaisusarjoissa: Sjöblom, Tom ja Terhi Utriainen (toim.) 2004 Mikä ihmeen uskonto? Suomalaisten tutkijoiden puheenvuoroja uskonnosta. Uskontotiede 10. Helsingin yliopisto: Uskontotieteen laitos. Sakaranaho, Tuula 1998 The Complex Other: A Rhetorical Approach to Women, Islam, and Ideologies in Turkey. Comparative Religion 3. Helsinki University: Department of Comparative Religion. Siikala, Anna-Leena 1994 Suomalainen shamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia, 565.) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viite artikkeliin kirjassa: Otto, Rudolf 1973 The Idea of the Holy. Jacques Waardenburg (ed.), Classical Approaches to the Study of Religion: Aims, Methods and Theories of Research, 432-447. (Religion and Reason, 3.) The Hague: Mounton. (kursivoidaan kirjan, ei artikkelin nimi; annetaan artikkelin sivut) Viite artikkeliin tieteellisessä lehdessä: Adams, Fred & Ken Aizawa 2001 The bounds of cognition. Philosophical psychology, 14 (1), 43-56. (kursivoidaan lehden nimi; annetaan artikkelin sivut) Internetistä hankitut lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon siinä missä tavallinenkin kirjallisuus. Aiheellista on merkitä kirjoittaja, päiväys, lähteen nimi, dokumentin tyyppi ja julkaisutiedot sekä se milloin se on luettu. 3
Esimerkkejä: Suomi-Unkari Seura. Ei päiväystä. Unkarin historian tärkeät vuosiluvut. [WWW-dokumentti]. Tampereen yliopisto <http://www.uta.fi/unkari1100/histo.html>. (Luettu 30.1.1997). Proctor, Charles. 1997. Energy Conversion: Internal-combustion engines, Encyclopaedia Britannica Online. [Maksullinen WWW-dokumentti]. <http://www.eb.com:195/cgibin/g?docf=macro/5002/13/57.html&dbase= Articles&hits=10&context=all&ParagraphType=1&indexremove=off#4UHIM>. (Luettu 1.2.1997). WWW-osoitteiden viittaamisohjeisiin saatiin tietoa seuraavasta lähteestä: Lehtonen, Kari. 1997, muutettu 20.3.1998. Internet-lähteisiin viittaaminen. [WWW-dokumentti]. <http://www.teli.stadia.fi/~lehtonen/intlviit.html>. Pähkinänkuoressa: Esseen rakenne Kansilehti sisällysluettelo Johdanto Pääluvut Loppuluku Kirjallisuusluettelo Liitteet Arvosteluun vaikuttavat seikat a Näkökulman valinta ja sen perustelu b Asiasisältö: esitettyjen asioiden pätevyys ja niiden ymmärtäminen c Omakohtainen pohdinta, väitteiden perustelu ja lähteiden arviointi d Johdonmukaisuus, selkeys, havainnollisuus, ytimekkyys e Oikeinkirjoitus ja luettavuus (selkeä kieli) Arvosteluasteikko Esseen arvostelussa noudatetaan arvosteluasteikkoa nollasta viiteen. Arvostelussa hyvän (3) saanut essee osoittaa riittävän kyvyn tuottaa tieteellistä tekstiä. (Ks. arvostelusta myös Palautelomake) 5 erinomainen (vanhassa asteikossa 3-, 3, 3+) Esseen kysymyksen asettelu on selkeä ja toteutuu työssä johdonmukaisesti ja perustellusti. Esseessä on selkeä näkökulma, josta käsin tarkastellaan valittua aihetta laajahkon kirjallisuuden pohjalta. Kirjoittaja osoittaa kykyä kokonaisuuksien hallintaan ja erilaisten näkökulmien yhdistelyyn. Väitteet perustellaan havainnollisesti ja johtopäätökset kytketään aihetta laajempiin kokonaisuuksiin. Työ on teknisesti puhdas suoritus. Essee osoittaa laajaa lukeneisuutta. 4
4 kiitettävä (2+, 2,5) Esseessä on selkeästi asetettu tehtävä, joka on toteutettu johdonmukaisesti. Rakenne on kunnossa ja tekninen suoritus kohdallaan. Näiden lisäksi kirjoittaja on pyrkinyt soveltamaan jotain näkökulmaa aiheen käsittelyssä, yhdistelemään esseessä käsiteltyjä huomioita muuhun tutkimukseen ja nivomaan esseensä johtopäätöksiä laajempiin kokonaisuuksiin. Essee osoittaa laajahkoa lukeneisuutta. 3 hyvä (2-, 2) Esseessä on selkeästi asetettu tehtävä, joka on toteutettu johdonmukaisesti. Rakenne on kunnossa ja tekninen suoritus kohdallaan. Essee osoittaa kirjoittajan pyrkimystä tarkastella aihetta jostain näkökulmasta ja nivoa tarkastelua muuhun tutkimukseen. Essee osoittaa kohtalaista lukeneisuutta.. 2 tyydyttävä (1, 1+, 1,5) Esseessä on selkeää pyrkimystä rajata tehtävä ja toteuttaa se johdonmukaisesti. Rakenne noudattaa annettuja ohjeita ja teknisiä ohjeita on pyritty noudattamaan. Esseessä on kuitenkin heikkouksia eri osa-alueilla. Essee osoittaa melko suppeaa lukeneisuutta. 1 välttävä (1-) Essee osoittaa selvää pyrkimystä aiheen käsittelyyn annettujen ohjeiden mukaan, mutta käsittelytapa ja / tai tekninen toteutus on heikko. Essee osoittaa erittäin suppeaa lukeneisuutta. 0 hylätty Essee osoittaa, että kirjoittaja ei ole paneutunut annettuihin ohjeisiin eikä tehtävän suorittamiseen. muista myös - Jos kirjoittamisen aloittaminen tuntuu hankalalta, kuvittele, että kirjoitat vaikka opiskelukaverillesi. Näin vastaanottaja saa kasvot ja tekstin kehittely tuntuu luontevalta. Hyvän kirjoitustaidon hankkiminen vaati harjoitusta älä siis turhaudu, jos kirjoittaminen ei luista heti ensimmäisellä kerralla. - Älä kirjoita koko tekstiä yhdellä istumalla. Mieti, pohdiskele ja sulattele tietoa ja tuota kirjoitelma prosessina. Älä arastele korjata ja muokata tekstiäsi. Aluksi on hyvä tehdä työversio sisällysluettelosta. Listaa siihen etenemisjärjestyksessä ne asiat, joita aiot käsitellä. - Hae esseestäsi rohkeasti palautetta! Vastaanotolla voit keskustella esseen vastaanottajan kanssa tekstisi heikkouksista ja vahvuuksista. Muista kuitenkin ilmoittaa esimerkiksi sähköpostitse, milloin tulet hakemaan palautetta, jotta esseen vastaanottajalla on aikaa palauttaa mieleensä juuri sinun esseesi. Kandintutkielmaan on omat ohjeensa, jotka annetaan proseminaarin yhteydessä. SEMINAARIOHJE on saatavissa laitoksen kansliasta. 5
Uskontotieteen laitos Esseen palautelomake OPISKELIJA TÄYTTÄÄ Nimi: Opiskelijanumero: Tiedekunta: Opintosuorituksen koodi: Opintopistemäärä: OPETTAJA TÄYTTÄÄ Yleisiä myönteisiä huomioita: Yksityiskohtainen arvio: 1. Työn tekninen toteutus 1 2 3 4 5 (ulkoasu, lähdeviitteet, kirjallisuusluettelo) 2. Kielellinen ilmaisu (sujuvuus, oikeakielisyys) 1 2 3 4 5 3. Asian hallinta 1 2 3 4 5 4. Argumentatiivisuus 1 2 3 4 5 (selkeä tehtävän asettelu, selkeät johtopäätökset) 5. Itsenäinen tiedonhaku 1 2 3 4 5 Kehitysehdotuksia: a) sisällöllisesti b) teknisesti 13.10.2006 / TS 6