kärryille kehitysyhteistyöstä

kehitysyhteistyö JA kärryille kehitysyhteistyöstä EUROOPAN KOMISSIO DE 116 TOUKOKUU 2003

JA kärryille kehitysyhteistyöstä

Tässä kirjassa kerrotaan tarina, jollaisia minäkin mielelläni kerroin kolmelle lapselleni. Lapseni ovat jo aikuisia, ja minä olen nykyään kehitysyhteistyökomissaari Euroopan komissiossa. Kehitysyhteistyö voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta kyse on yksinkertaisesta asiasta: koska me kaikki elämme samalla planeetalla, on oikein, että rikkaammat auttavat köyhiä kukin omalla tavallaan. Ehkä tämä tarina auttaa Sinua ymmärtämään asiaa paremmin ja haluat itsekin meidän aikuisten tavoin tehdä jotakin asian hyväksi. Poul Nielson KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ JA HUMANITAARISESTA AVUSTA VASTAAVA EUROOPAN KOMISSION JÄSEN tärkeä huomautus Tämä kirja on saatavilla kaikilla Euroopan yhteisön 11 virallisella kielellä. Kirjan sisältö (teksti ja kuvat) eivät välttämättä edusta Euroopan komission näkemyksiä. Tämän kirjan kopiointi osittain tai kokonaan on luvallista ainoastaan sen julkaisijan selkeällä ja nimenomaisella luvalla. Euroopan yhteisöt

Matias ja hänen sisarensa Anna katselevat mielellään televisiota iltaisin ennen nukkumaan menoa. Tänään sieltä tulee luonto-ohjelma Afrikan eläimistä. Ajatella, että norsut ja kirahvit kuljeskelevat Afrikassa vapaina joka paikassa Afrikan täytyy olla valtavan suuri

Matias nukahti sinä iltana alta aikayksikön ja alkoi nähdä unta Unessa hän oli Afrikassa, mutta kumma kyllä, siellä ei ollutkaan sellaista kuin television luonto-ohjelmassa.

Hän näki sellaista unta, että hän oli yhtäkkiä paikassa, jossa oli hiekkaa joka puolella. Hänellä oli koulureppu selässään ja hän odotti bussia päästäkseen kouluun kuten joka aamu, mutta unessa se oli ihan erilaista

Bussi oli tupaten täynnä. Tie oli niin huonossa kunnossa, että Matias pomppi ylös ja alas kuin pallo jokaisen töyssyn kohdalla. Hän törmäili vieressä seisoviin ihmisiin, jotka tukivat häntä, ettei hän kaatuisi. Kyllä sinä totut siihen, Amadou nauroi ja auttoi Matiaksen ylös. Amadou oli jo tottunut. Hän kulki bussilla päivittäin isänsä kanssa.

Amadoun isä jäi pois kyydistä seuraavassa kylässä. Hän työskenteli suurella kaakaoviljelmällä. Kyydistä jäi hänen kanssaan Matiaksen ja Amadoun ikäisiä lapsia. Matias kysyi hämmästyneenä: Minne nuo lapset menevät? Töihin viljelmälle kuten isäni. Amadou hymyili: Kyllä sinä totut siihen.

Amadoun koulu sijaitsi uudennäköisessä rakennuksessa. Se oli rakennettu samaan aikaan kuin kylän terveysasema Euroopan unionilta ja siihen kuuluvilta mailta saaduilla rahoilla. Opettaja näytti luokassa vanhalta kartalta kaikki Euroopan unioniin kuuluvat maat. Matias tiesi ne kaikki ja viittasi innokkaasti: Opettaja, opettaja, minä tiedän!

Tässä sinulle viilennykseksi, Amadou ojensi hänelle palan mangoa. Hedelmä maistui makealta ja herkulliselta. Matias hymyili: Meillä on näitä kotona, isäni kaupassa. Mukava kuulla, että ihmiset sinun kotimaassasi pitävät kylämme tuotteista.

Meillä näitä pidetään eksoottisina hedelminä. Hassua, että nehän voivat olla peräisin vaikka tästä koulun takapihalta! Matias katsoi ulos luokkahuoneen ikkunasta ja melkein odotti näkevänsä siellä isänsä ison pakettiauton.

Paluumatkalla bussi yhtäkkiä pysähtyi tien laitaan. Siitä oli puhjennut rengas, mutta kukaan ei vaikuttanut yllättyneeltä tai harmistuneelta matkan äkillisestä viivästymisestä. Amadou katsoi uutta ystäväänsä: Tämä saattaa viedä aikaa. Jos tahdot, voimme jatkaa matkaa kävellen. Matias alkoi nauraa: Selvä. Tähänkin täytyy varmaan tottua...

Amadoun kylä ei ollut kovin kaukana. Lapset kulkivat palmujen keskelle tallaantunutta polkua pitkin. Polun päässä oli kaunis kivistä rakennettu kaivo, ja kaivolla oli naisia täyttämässä suuria saviruukkuja vedellä. Hei, Matias! Minä olen Myriam, Amadoun äiti. Hän asetti muiden naisten tavoin vesiruukun päänsä päälle. Matias katsoi häntä hiukan kauhuissaan. Kuinkahan pitkälle Myriam pystyisi kävelemään ruukku päänsä päällä?

Naiset lauloivat kävellessään ja ruukut pysyivät heidän päidensä päällä kuin kiinni ruuvattuina. Matias ja Amadou juoksivat heidän edellään halki kukkaistutusten, joiden kukat vietäisiin pian laivoilla pohjoisen suuriin kaupunkeihin.

Matias oli ylpeä ja hyvin innoissaan. Hän levitti eteensä paidan, jonka kylän päällikkö oli juuri antanut hänelle. Se oli kaunis ja värikäs. Pidätkö siitä? Se on tosi hieno, Matias vastasi kuiskaten. Päällikkö herätti hänessä niin suurta kunnioitusta, että hän ei tiennyt, mitä sanoa. Tällainen kyläpäällikkö melkein kuin kuningas tai presidentti ei ollut koskaan ennen puhutellut häntä. Se vaati Matiakselta vähän totuttelua.

Naiset olivat valmistamassa ruokaa, kun Matias kiersi katselemassa kylää päällikön kanssa. Kun hän osoitti terveysasemaa, päällikkö selitti: Täällä tapahtuu paljon onnettomuuksia, kun tietkin ovat niin huonot. Matias nyökkäsi. Hänestä tuntui, että päällikön kanssa piti näyttää vakavalta ja siltä kuin hän ymmärtäisi näitä asioita. Mutta niinhän hän oikeastaan ymmärsikin hän tuli ajatelleeksi vanhaa bussia kallellaan tien pientareella, rengas puhjenneena

Oli päivän paras hetki, jolloin sai lopultakin levätä ja jutella kunnolla. Matiaksesta ja Amadousta oli tullut erottamattomat. Kun palaan omaan kouluuni, aion kerätä ison määrän koulutarvikkeita. Meillä on paljon tavaraa, jota tekin täällä voisitte ehkä käyttää.

Kummallista, miten kaikki on samanlaista ja kuitenkin niin erilaista... Uni tuntui niin todelliselta kuin värikäs paita, jota Matias kantoi niin ylpeänä koulunsa pihalla, kaverit ympärillään ihmettelemässä ja kyselemässä Hei Matias, missä sinä olet ollut? Hei, kiva paita!

Repussa ei kerta kaikkiaan ollut tarpeeksi tilaa. Se oli täynnä pyyhekumeja, viivoittimia, erilaisia kyniä, liimapuikkoja Matias oli tohkeissaan: oli uskomatonta, että kaikki hänen ystävänsä olivat ymmärtäneet, miten tärkeää on jakaa omastaan ihan oikeasti olemassa olevien ihmisten kanssa, joilta voi saada niin paljon muutakin kuin ystävyyttä.

Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosasto (tiedotuksen ja viestinnän yksikkö) on julkaissut yksityiskohtaisen opettajan oppaan vanhempiesi, opettajasi ja muiden sellaisten aikuisten tueksi, jotka lukevat tätä tarinaa kanssasi. Oppaassa kerrotaan lisää kehitysyhteistyöstä ja siitä, mitä me kaikki voimme tehdä köyhyyden poistamiseksi maailmasta. Pyydä heitä hankkimaan lisätietoja Internetistä http://europa.eu.int/comm/development/index_en.htm tai Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistosta. julkaisija Leonidas Antonakopoulos Georges Eliopoulos Euroopan komissio Kehitysyhteistyön pääosasto Tiedotuksen ja viestinnän yksikkö Rue de la Loi/Wetstraat, 200 B 1049 Bruxelles/Brussel konsultti Luc Dumoulin, Mostra! Communication kuvitus Philippe de Kemmeter teksti Ariane Le Fort Valérie Michaux graafinen suunnittelu Marc Dausimont euroopan komissio Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 2003 36pp. 20x28 cm ISBN 92 894 5553 5 ISBN 92 894 5535 7

NH-11-02-002-FI-C / NH-11-02-000-FI-C Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto L 2985 Luxemburg