1 TIKKAIDEN TYÖTURVALLISUUSTIETOA SIIRETTÄVIEN TIKKAIDEN TURVALLISUUS - YLEISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖ Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkistamisesta (12.6.2008/403) 30 Tikkaiden käyttö ja sijoittaminen Tikkaita on käytettävä siten, että työntekijät saavat niistä koko ajan turvallisen otteen ja tuen. Taakan kantaminen käsin ei saa estää turvallisen otteen säilymistä tikkaista. Nojatikkaita ei saa käyttää työalustana. Tikkaat on sijoitettava siten, että ne seisovat vakaasti käytön aikana. Siirrettävien tikkaiden on oltava vakaalla, kestävällä, sopivan kokoisella ja liikkumattomalla alustalla, jotta puolat pysyvät vaakasuorassa asennossa. Siirrettävien tikkaiden kaatuminen ja jalkojen luisuminen on estettävä kiinnittämällä tikkaiden ylä- tai alaosa, käyttämällä luisumisen estäviä laitteita tai muilla yhtä tehokkailla toimenpiteillä. Tikkaiden on oltava niin korkeat, että ne ulottuvat riittävästi saavutettavan tason yläpuolelle, jollei muilla toimenpiteillä voida taata varmaa otetta. Lukittavia moniosaisia yhdistelmätikkaita ja jatkettavia tikkaita on käytettävä siten, että askelmien, rajoittajien, nivelten ja lukitushakojen lujuus ja kestävyys säilyy käyttöolosuhteissa ja että osat eivät liiku suhteessa toisiinsa. Pyörillä varustetut tikkaat on asetettava liikkumattomaan asentoon ennen niille nousua. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (26.3.2009/205) 32 Tikkaat Tikkaiden käyttö on suunniteltava asianmukaisesti. Nojatikkaita ei saa käyttää työalustana. Nojatikkaita saadaan käyttää vain tilapäisinä kulkuteinä, nostoapuvälineiden kiinnittämiseen ja irrottamiseen sekä muihin vastaaviin lyhytaikaisiin, kertaluonteisiin töihin. Nojatikkaiden pituus saa olla enintään kuusi metriä. Työnantajan tulee arvioida tikkaiden käytön vaarat ja arvioida vaarojen merkitys. Tikkaita käyttäville työntekijöille on annettava opetus ja ohjeet tikkaiden turvallisesta käytöstä ja niiden käyttöön liittyvistä vaaroista. A-tikkaita saa käyttää työtelineiden sijaan työalustana vain, kun työtelineitä ei voida kohtuudella edellyttää työn lyhytkestoisuudesta tai muusta vastaavasta seikasta johtuen. Tällöin A-tikkaita saadaan pääsääntöisesti käyttää työalustana vain siten, että työntekijä seisoo niillä alle metrin korkeudessa. Kuitenkin A-tikkaita saadaan käyttää työalustana siten, että työalusta on 1-2 metrin korkeudessa, kun A-tikkaiden seisontavakavuus täyttää soveltuvin osin tämän asetuksen liitteessä 6 tarkoitetut työpukille asetettavat vakavuusvaatimukset. A-tikkaita ei saa käyttää töissä, joissa joudutaan käyttämään huomattavan suurta voimaa vaativia työkaluja eikä töissä,
2 joissa aiheutuu A-tikkaiden kaatumisvaara tai palonvaara. A-tikkaita saa käyttää vain painumattomalla ja tasaisella alustalla. Tikkaiden on oltava mitoitukseltaan, lujuudeltaan, jäykkyydeltään, seisontavakavuudeltaan, materiaaliltaan ja tyypiltään rakennustyömaan työtehtäviin ja käyttöolosuhteisiin soveltuvat. Tikkaiden askelmien, rajoittajan ja nivelen sekä lukitushakojen lujuuden ja jäykkyyden on oltava riittävät. Tikkaat on asetettava tukevalle alustalle siten, että ne eivät kaadu eivätkä luista. Ne on asetettava oikeaan nojakulmaan tikkaiden liukumisen estämiseksi sekä käytettävä liukuesteitä ja tikkaiden yläpäässä kaatumisen estäviä laitteita. Tikkaat on tarvittaessa erotettava ympäristöstään, esimerkiksi riittävän havaittavalla kulkuesteellä tai kulun estävällä lippusiimalla. TIKKAIDEN VALINTA Tikkaiden ominaisuuksiin, materiaaliin ja tyyppiin on kiinnitettävä hankinnassa riittävästi huomiota. Hankinnan lähtökohtana tulee olla ne työtehtävät, joissa tikkaita käytetään. Valitettavan usein kotitaloustikkaita käytetään myös ammattimaiseen käyttöön. Niiden materiaali-, rakenne- ja lujuusominaisuudet eivät siihen riitä. Tikkaiden valinnassa tulee olla huolellinen, sillä oikean tikkaan valinnalla on suuri merkitys sekä turvallisuuden, että työn tehokkuuden kannalta. Tikkaiden valintaa tehtäessä tulee kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: - Missä tikkaita käytetään. - Onko olemassa turvallisempi tapa työn suorittamiseen - Mikä tikastyyppi on työtehtävien kannalta paras - Mikä on paras tikasmateriaali - Mikä on oikea tikkaan pituus - Voidaanko tikkaat kiinnittää ylä- tai alapäästään - Onko tikkaisiin saatavana varaosia ja lisävarusteita. Jos työn luonteen takia joudutaan tekemisiin jännitteisten sähkölaitteiden kanssa, on harkittava eristävien tikkaiden käyttöä. Eristävät tikkaat valmistetaan yleensä lujitemuovista. Jännitetyötikkaiksi hyväksytään pohjoismaissa ainoastaan sellaiset lujitemuovitikkaat, joissa myös askelmat ovat lujitemuovia. Eristäviä tikkaita tulee käyttää seuraavissa olosuhteissa: - Jännitetyö: Sähkötyö, joka kohdistuu paljaaseen jännitteisenä olevaan osaan tai jota tehdessään työntekijä voi itse tai työssä tarvittavien materiaalien tai välineiden vaikutuksella ulottua tällaisen osan välittömään läheisyyteen. - Lähityö: Tilanne, jossa jännitteettömän työkohteen lähellä on paljaita jännitteisenä olevia osia, mutta työskentelyalue ei kuitenkaan ulotu niiden välittömään läheisyyteen. - Työskentely akkuhuoneissa, jakokeskuksissa, kytkinkentillä ja muuntamoissa. - Työskentely avojohtojen läheisyydessä (sähkö- ja tietoliikenneasentajat, rautatien ja raitiotien virtajohtojen huolto). - Työskentely voimakkaasti indusoituneessa kentässä (radioasemat, teollisuuden
3 sähköuunit). - Sähköasennustyöt yleensä. - Työskentely korroosioalttiissa ympäristössä (kemiallinen teollisuus, vesilaitokset, laivat, kylmävarastot, pakastamot). TIKKAIDEN KÄYTTÖ Siirreltäviä tikkaita saa käyttää ainoastaan tilapäistyöskentelyssä ja väliaikaisena nousutienä. Jos kulku tai työskentely tikkailla on jatkuvaa, tikkaat on korvattava kiinteillä kulkutie- ja työskentelytasoratkaisuilla tai rakennettava kiinteästi paikallaan pysyviksi. Kun tikkaat katsotaan sopivaksi ratkaisuksi, on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin: - Nojatikkaat on asetettava tukevalle alustalle. - Tukevimmillaan nojatikkaat seisovat, kun ne pystytetään 75 º kulmaan. - Loivemmassa kuin 68º kulmassa tikkaita ei saa koskaan käyttää ilman erityistoimenpiteitä (esim. yläpään tuentaa). - Tikkaissa tulee aina käyttää hyviä liukuesteitä. - Elleivät liukuesteet anna riittävää suojaa, on käytettävä avustajaa, joka tukee tikkaita. - Tikkaiden ylimpiä askelmia voidaan käyttää vain käsijohteina: A-tikkailla 2 ylintä ja nojatikkailla 3 ylintä askelmaa ovat kiellettyä aluetta. - Työkohteen on sijaittava suoraan tikkaiden kohdalla. Kurkottelu voi aiheuttaa tikkaiden kaatumisen. - Tikkaita ei saa pystyttää kulkuväylille tai ovien eteen ilman vartiota tai suojaaitausta. - Tikkaiden pystyttäminen tilapäistelineille, laatikoiden päälle tai korokkeille sisältää aina eritysvaaran. - Jos tikkaat johtavat tasolle, tulee niiden jatkua ainakin 1 m tason yläpuolelle, jotta siirtyminen tasolle käy vaivattomasti ja turvallisesti. - Tikkaita ei saa asettaa nojaamaan kapeita tai pyöreitä pilareita, lukitsemattomia ovia, ohuita putkijohtoja, muoviputkia tai muita joustavia tai liikkuvia alustoja vasten. - Tikkaita kiivetessä on molemmat kädet pidettävä vapaina. Työkalut on kuljetettava ylös taskuissa, vyössä, työkalupusseissa tai nostettava ylös erimerkiksi köyden avulla. - Tikkailla kuljetaan kasvot tikkaisiin päin ja tikkailla saa olla kerrallaan vain yksi henkilö. - Tikkaita käytettäessä tulisi välttää puukenkien, savisten saappaiden, korkokenkien tai muiden vastaavien käyttämistä. - Tikkaisiin on pidettävä tukeva käsiote ja vältettävä äkkinäisiä liikkeitä. - Käytettäessä jatkotikkaita on varmistettava, että limittäisjatkos on riittävän pitkä. - Pituutta ei saa säätää tikkailla työskenneltäessä. TIKKAIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ Tikkaita saa käyttää vain niiden varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Osa tikastapaturmista aiheutuu selvästä väärinkäytöstä. Lisäksi väärinkäyttö saattaa vaurioittaa niiden rakennetta ja aiheuttaa suurentuneen tapaturmariskin
4 oikeaoppisessakin käytössä. Tyypillisiä esimerkkejä väärinkäytöstä ovat: - Tikkaiden käyttö telineenä. - Tikkaiden käyttö siltana. - Tikkaiden käyttö kantotelineenä. - Tikkaiden käyttö vipuna. TIKKAIDEN VÄLINEET JA LISÄVARUSTEET Siirreltävien tikkaiden turvallisuutta ja käytettävyyttä voidaan oleellisesti parantaa apuvälineiden avulla. Niillä voidaan parantaa tikkaiden vakavuutta ja helpottaa tikastyöskentelyä. Apuvälineisiinkään liittyvää standardia ei Suomessa ole. Seuraavia apuvälineitä ja lisävarusteita on saatavina ainakin Suomessa myytäviin ammattitikkaisiin: Alatukipalkki (säädettävä-) Maapiikit (jääpiikit) Nojatuki (tukijalat) Yläkoukut Sivutuen alapään jatke Askelmataso Seinänoja Kaide Tikastelineet (kuljetus, säilytys) TIKKAIDEN KULJETUS Tikkaita siirrettäessä ja kuljetettaessa on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta. Kovakourainen käsittely saattaa vaurioittaa tikkaita ja törmäysvaara on erityisen suuri varsinkin pitkiä tikkaita kuljetettaessa. Seuraaviin seikkoihin on syytä kiinnittää huomiota tikkaiden kuljetuksessa: - Pitkiä ja painavia tikkaita ei tulisi kuljettaa yksin. - Tikkaita ei tulisi kuljettaa yksin olkapäillä vaakatasossa. Tikkaiden etupää on pidettävä joko yli kahden metrin korkeudessa tai sitten erittäin matalalla. - Kaksin kuljetettaessa tulee kantajien olla tikkaiden päissä. - Autolla kuljetettaessa tikkaat on kiinnitettävä kunnolla. - Autolla kuljettavien tikkaiden liitokset tulee vuosittain tarkistaa. - Metallitikkaita kuljetettaessa on varottava tikkaiden osumista sähkölaitteisiin. TIKKAIDEN VARASTOINTI Tikkaat on varastoitava huolellisesti. Jokaisella tikkaalla tulisi olla tikkaiden numerolla tai muulla merkinnällä varustettu säilytyspaikkansa. Kuljetusmatkojen lyhentämiseksi ja tilapäisratkaisujen välttämiseksi tulisi työpaikalla olla riittävän paljon korjaus- ja huoltotöihin tarkoitettuja tikkaita sijoitettuina pysyviin säilytyspaikkoihin. Tikkaiden varastointipaikan tulee täyttää seuraavat vaatimukset:
5 - Varastopaikan tulee sijaita mieluiten sisätiloissa ja lähellä työkohteita. - Paikalle tulee päästä helposti. - Tikkaat tulee saada helposti ja turvallisesti käyttöön. - Tikkaille varataan teline tai hylly. - Varasto ei saa olla liian kuuma tai kostea ja siellä tulee olla hyvä ilmastointi varsinkin, jos siellä säilytetään puutikkaita. - Metallitikkaita ei saa säilyttää tiloissa, joiden ilmassa on syövyttäviä aineita. TIKKAIDEN KUNNOSSAPITO Tikkaat on pidettävä hyvässä kunnossa jatkuvasti. Tikasrakenne, metalliosat ja lisävarusteet tulee tarkastaa säännöllisesti, jotta varmistetaan niiden turvallinen käyttökunto. Lainsäädäntö ei suoranaisesti velvoita tikkaille käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksia. Tikkaiden silmämääräinen kunnossapitotarkastus olisi silti hyvä sisällyttää esimerkiksi viikoittaisen kunnossapitotarkastuksen yhteyteen kaikilla työpaikoilla. Kaikki tikkaat tulisi tarkastaa yksityiskohtaisesti säännöllisesti kerran vuodessa ja tarkastuksesta tulee tehdä merkintä tikkaisiin (vuosivärin mukainen tarra) Tikkaiden kunnonvalvontaan voidaan mainiosti käyttää liitteen olevaa siirreltävien tikkaiden tarkastuslistaa (Tamminen, 2011). TIKKAIDEN TYÖTURVALLISUUSTIETOA SIIRETTÄVIEN TIKKAIDEN TURVALLISUUS - ERITYISTÄ TIKASTAPATURMISTA JA NIIDEN SYISTÄ Portaita ja tikkaita käytettäessä sattuu virallisen tilaston mukaan Suomessa noin 5700 työtapaturmaa vuodessa (TSH 1984). Tikkailla sattuneita työtapaturmia tilasto ei erikseen luokittele. Suomen työsuojeluviranomaiset ovat vuosina 1977 1985 tutkineet 117 tikkaiden käytössä sattunutta vakavaa tapaturmaa, jotka ovat johtaneet pysyviin vammautumisiin (THS 1977-1985). Tällaisia tapauksia on siis ilmoitettu työsuojeluviranomaisille yrityksistä noin 13 vuodessa. Kuolemaanjohtaneiksi näistä oli tutkinta-raportissa mainittu 10 tapausta. Keskimäärin sattuu vuosittain 1 kuolemantapaus, 12 pysyvään työkyvyttömyyteen johtavaa tapausta, noin 150 yli kuukauden poissaolon aiheuttavaa tapaturmaa sekä ainakin 1200 vähintään kolmen poissaolopäivän tapaturmaa. Esitetty arvio on varovainen erityisesti lievempien tapaturmien osalta; määrä saattaa todellisuudessa olla jonkin verran suurempi. Portaita ja kulkutasoja joutuvat työntekijät käyttämään kaikilla työpaikoilla säännöllisesti. Sen sijaan tikkaita käyttää lähinnä vain tietty osa työntekijöistä ja useinkin vain pienen osan työpäivästä. Näin on ilmeistä, että tikkaiden kohdalla huomattavasti suurempi osa altistumisista johtaa tapaturmiin kuin portaita ja kulkutasoja käytettäessä (Bloswick 1984). Suomessa vuosina 1977 85 tutkitut 117 vakavaa tikastapaturmaa jakaantuivat tehdyn työn osalta siten, että tapaturmat sattuvat tyypillisesti asennus-, huolto- ja korjaustöissä sekä rakennustöissä eli siellä, missä tikkaita ilmeisesti eniten käytetään. Myös siivoustyössä sattuu jonkin verran tikastapaturmia. Noin 17% vakavista tikastapaturmista on sattunut rutiininomaista tuotanto- tai kuljetustyötä tehtäessä. Näissä tapauksissa on usein ilmeistä, että työ olisi pitänyt järjestää muuten kuin tikkaita käyttäen.
6 Vakavissa tapaturmissa v. 1977-1985 tikkaat olivat yli 80-prosenttisesti irtotikkaita. Yksinkertaisilla nojatikkailla oli sattunut 68% ja A-mallisilla tikkailla tai tikaspukeilla 15% tapaturmista. Lähes puolet onnettomuuksista oli sattunut alumiinitikkailla. Koska suurin osa Suomessa käytössä olevista irtotikkaista on juuri alumiini-tikkaita (tutkimuksista ei ilmene miten suuri osa), voidaan ehkä sanoa, että vain vajaa puolet onnettomuuksista on sattunut alumiinitikkailla. Tapaturman sattumistapa ja vammat Suomen vakavista tikastapaturmista vuosina 1977 85 noin 92% eli 110 kpl oli putoamisia. Putoamiskorkeus oli keskimäärin noin 3 4 m. Suurin putoamiskorkeus oli 78 m (tehtaan savupiipun kiinteiltä tikkailta) ja pienimmät noin 1 m. Muut kuin putoamistapaturmat olivat väliinjäämisiä (6kpl), sähköiskuja (2 kpl) sekä räjähdys (1 kpl). Vakavissa tikastapaturmissa vammautuneet ruumiinosat jakaantuivat melko tasaisesti ihmisen eri osiin. Käsien tai jalkojen vammoja on yli 50%. Vamman tyyppi on useimmiten murtuma. Melko usein tikkailta putoaminen on johtanut useamman kuin yhden vamman syntymiseen samalle henkilölle. Alkutapahtumat ja vaikuttavat tekijät Vakavien tapaturmien selostusraporteista on koottu yhteenveto tapaturman alkutapahtumista. Hieman yli kolmasosa tapauksista on saanut alkunsa tikkaiden luistamisesta. Tikkailla olevan ihmisen horjahdus, liukastuminen, tasapainon menetys tai harhaan astuminen on käynnistänyt 27 tapausta (23%). Tikkaiden kaatumisesta on väitetty alkaneen 13 tapausta (11%). Tikkaiden rikkoontumisesta tai irtoamisesta on johtunut vain noin 10% vakavista turmista. Osa näistä tapauksista on kiinteiden tikkaiden irtoamisia kiinnityksestään (esim. katolta) sekä köysitikkaiden irtoamisia ja katkeamisia. Koska suurin osa tapaturmista on saanut alkunsa tikkaiden luistamisesta, kaatumisesta tai käyttöhäiriöstä, on selvää, että näihin seikkoihin puuttumalla saataisiin myös suurin osa tapaturmista ehkäistyiksi TIKKAIDEN KÄYTTÖTURVALLISUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Tikkaiden käytössä toteutuvaan turvallisuustasoon vaikuttavat tikkaiden ja käyttäjän ominaisuudet, tikkaiden käyttöä säätelevät ohjeet sekä ympäristön ja alustan ominaispiirteet. Tikkaiden käytön seurauksena syntyy sekä toivottuja että ei-toivottuja tuloksia. Tikkaat on asetettu esim. nojalleen seinää vasten tiettyyn kulmaan ja käyttäjä on päässyt nousemaan tietylle korkeudelle. Käytön seurauksena tikkaat myös kuormittuvat. Käytössä voi ilmetä tikkaiden liikkumista sekä vaurioita ja rikkoontumisia. Tikkaiden tasapainon häiriintyessä on jo kyseessä vaaratilanne. Myös käyttäjän toiminnassa voi ilmetä erilaisia virheitä ja häiriöitä. Tikkaiden käytön turvallisuudesta saadaan tietoa toisaalta tutkimalla käyttöä sääteleviä perustekijöitä (tikkaat, käyttäjä, ympäristö, ohjeet) ja toisaalta tarkastelemalla tikkaiden käytön seurauksia. Tietoja voidaan käyttää hyväksi tikkaiden käyttöturvallisuuden parantamisessa. Toimenpiteet voivat kohdistua tikkaisiin, käyttäjään, käyttöympäristöön tai käyttöä koskeviin ohjeisiin.
7 Tikkaiden turvallisuusongelma näyttää jakaantuvan kahteen merkittävään alueeseen, joiden piiriin kuuluu suurin osa, noin 80%, tapaturmista: 1. Irtotikkaiden tasapainoon liittyvät ongelmat. 2. Käyttäjän tasapainoon liittyvät ongelmat kaikilla tikkailla kiivettäessä, työskenneltäessä ja alas laskeutumisessa. Vaikka kuvatut alueet liittyvät toisiinsa, ne vaativat myös erilaisia lähestymistapoja. Irtotikkaiden tasa-painokysymykset ovat hallittavissa pääasiassa teknisen mekaniikan ja rakenteiden käyttäytymistä koskevan tiedon avulla, kun taas ihmisen tasapaino-ongelmien tutkimisessa tarvitaan tietoa biomekaniikasta, ihmisen liikkumisesta ja toimintamekanismeista eri tilanteissa. Tikkaita käytettäessä jo hyvin pienet tasapainohäiriöt itse tikkaissa tai käyttäjän toiminnassa näyttävät johtavan helposti onnettomuuksiin. Stabiilisuuden lisäämisen ohella näyttää tarpeelliselta kehittää tikkaiden käyttöjärjestelmiä siten, että vähäiset häiriöt tasapainotiloissa eivät välittömästi aiheuta tapaturmia, jolloin tasapaino voidaan vielä palauttaa korjaustoimenpiteellä. Ihmisen tasapainon menetys Tasapainon menetys kiipeämis- ja työskentelytilanteissa tikkailla tapahtuu monenlaisilla mekanismeilla, jolloin vaikuttavat tekijätkin voivat olla hyvin moninaiset. Kiivettäessä tasapainon menetykset syntyvät Dewarin mukaan kehon liikkeiden ja tikkaiden välisestä yhteensopimattomuudesta. Tasapainon ylläpitämisen kannalta haitallisia ovat kehon painopisteen siirtymiset jalkojen tukialueen ulkopuolelle sekä normaalista poikkeavien liikesarjojen syntyminen. Virheastumisten osuuden on arveltu lisääntyvän jyrkemmillä (n.75º) nojakulmilla. Suurilla kaltevuuskulmilla vaadittavat käsivoimat ja momentit suurenevat, jolloin tasapainon ylläpitäminen saattaa tulla vaikeammaksi (Bloswick 1984, Dewar 1977). McIntyre (1979) arvio tasapainon menetysten olevan osittain seurausta tasaisen kiipeämisrytmin häiriintymisestä. Äkilliset muutokset kiipeämisen kuluessa ovat ilmentymiä kiipeämisen huonosta koordinoinnista ja lisäävät tapaturmapotentiaalia. Näitä muutoksia ovat kosketusvaiheiden pidentyminen, kiipeämisnopeuden vaihtelut, ylimääräiset liikekuviot, kehon ja tikkaiden etäisyysvaihtelut, kiipeämisasennon vaihdokset sekä käsin ja jaloin tuotettujen voimien vaihtelut. Edellä kuvatut piirteet ovat kokeellisten tutkimusten yhteydessä havaittuja ilmiötä, joiden oletetaan olevan tapaturmien taustatekijöitä. Tiedossa ei ole, missä määrin kuvatut rytmihäiriöt ja muut muutokset todella ovat vaikuttaneet sattuneissa tapauksissa. Nojatikkaiden teoreettiset tasapainoehdot Tikkaiden tasapainoa käsitellään seuraavassa teoreettisesti kolmelle eri perustapaukselle: 1. altaluistaminen 2. luistaminen sivusuuntaan tai pyörähtäminen 3. kaatuminen taaksepäin Tikkaiden tasapainon menetys voi tapahtua periaatteessa kahdella eri tavalla; ylä-, tai alatukien pettäessä rajakitka-arvon ylittyessä, tai systeemin painopisteen siirtyessä tukipisteiden rajaaman alueen ulkopuolelle.
8 Altaluistaminen Kiinnittämättömän siirrettävän nojatikkaan liikkuminen taaksepäin on estetty, mikäli kitkavoimat tikkaiden ylä- ja alapäässä ovat riittäviä. Tasapainon edellytyksenä on, että tikkaaseen kohdistuvien voimien ja vääntömomenttien summan on oltava nolla. Tikkaaseen vaikuttavat kitkat ylä- ja alapäässä. Mitä ylemmäs kiivetään, sitä pienemmäksi muodostuu yläpään kitkan vaikutus, ollen täysin merkityksetön painon vaikuttaessa aivan tikkaiden yläpäässä. Näin on usein perusteltua olettaa yläpään kitkan arvoksi 0. Tällöin tarvittava kitka tikkaiden alapäässä on riippuvainen ainoastaan asetuskulmasta, yhdistetyn painopisteen sijainnista sekä tikkaiden pituudesta. Teorian mukaan kestävyys luistoa vastaan ei siis ole lainkaan riippuvainen kuormituksen suuruudesta. Luistovaara on aina suurimmillaan henkilön ollessa tikkaiden ylä-päässä. Luistaminen sivusuunnassa tai pyörähtäminen Yläpään kitkalla on merkitystä erityisesti sivuttaisen liukuman ehkäisyssä. Tikkaiden pyrkiessä kallistumaan sivusuuntaan kitkavoima ehkäisee sivuliukumaa. Vaikka tikkaat eivät lähde liukumaan ollessaan vinossa asennossa, ne voivat pyörähtää. Pyörähtäminen tapahtuu painopisteen ohittaessa sivujohteen ylä- ja alatukipisteiden kautta kulkevan pystysuoran tason. Näin voi tapahtua esim. kiipeämisen jatkuessa ylöspäin, kun tikkaat on alun perin asetettu vinoon asentoon tai jos tikkaat kiertyvät liikaa pystyakseliinsa nähden. Kaatuminen taaksepäin Tikkaat kaatuvat taaksepäin, kun yhdistetty massakeskipiste joutuu tikkaiden alatukipisteiden kautta kulkevan pystysuoran tason ulkopuolelle. Tikkaiden kaatuminen taaksepäin tapahtuu siis helpoimmin kiipeämisen alkuvaiheessa. Jyrkkä asetuskulma lisää taakse kaatumisen mahdollisuutta. Kiipeämistavan vaikutus Kiivetessä tikkaille on merkittävää dynaamisten voimien voimakkuus. Hyvin usein jätetään dynaamiset voimat huomioimatta, vaikka tilanne saattaa muuttua täysin staattiseen tilanteeseen nähden. Kiipeäminen tikkaille synnyttää tikasjohteisiin dynaamisia voimia, jotka saavat tikkaan taipumaan ja kiertymään. Jos tikas on liian loivassa nojakulmassa (taipuminen saattaa aiheuttaa muutoksia nojakulmaan) ja/tai siinä on riittämättömät (pienikitkaiset) liukuesteet, saattaa sen alapää liukua alta ja tikas kaatua. Jos tikkaan sivujohteet eivät ole riittävän jäykät kiertymistä vastaan, saattaa noususta johtuva heilun-ta/kiertyminen aiheuttaa häiriön kiipeämisrytmiin, tikas kiertyy lisää ja kaatuu sivulle, luistaa alta (kiertyminen saattaa aiheuttaa sen, että paino siirtyy vain toiselle tikasjohteelle) tai aiheuttaa kiipeäjän tasapainon menetyksen. Käsien asennolla (kädet sivujohteilla / kädet pienoilla) kiivettäessä ei ole juuri minkäänlaista vaikutusta esiintyviin voimiin ja siirtymiin. Käsien asennolla saattaa kuitenkin olla suurempi merkitys häiriötilanteessa, jossa jalka luistaa pienalta tai piena rikkoontuu. Tällöin käsien ollessa pienoilla ote säilyy paremmin kuin käsien ollessa sivuilla. Sen sijaan harppominen (astuminen joka toiselle pienalle) vaikuttaa huomattavasti esiintyviin voimiin. Ihmisen liikkuminen vaikeutuu ja varsinkin voimien dynaamiset komponentit kasvavat. Tikkaiden alapäähän vaikuttavan pystysuoran voiman
9 maksimi on harpottaessa n. 2,1 2,4 kertainen henkilön painoon nähden, kun se muilla kiipeämistavoilla on n. 1,6 1,8-kertainen. Myös sivuttaiset siirtymät lisääntyvät harpottaessa. Harppominen siis selvästi lisää tapaturmariskiä verrattuna normaaleihin kiipeämistapoihin tikkailla. Tikkaiden pitävyys ja kitkamittaukset Yksi suurimpia tikastapaturmien aiheuttajia on tikkaiden altaluistaminen ja siitä johtuva putoaminen. Nämä tapaturmat johtuvat riittämättömästä kitkasta tikkaiden alapään ja alustan välillä. Usein ne tapahtuvat siksi, että tikkaita ei aseteta riittävän jyrkkään kulmaan tai tikkaiden liukuesteet eivät aiheuta riittävää kitkaa estämään luistamista. Tikkaiden stabiliteettiin luistamista vastaan vaikuttaa monia tekijöitä. Näitä ovat mm. (Johansson 1983): 1. Liukuesteen - materiaali - muoto - kovuus 2. Alustan - materiaali - kovuus - rakenne - epäpuhtaudet ja väliaine 3. Tikkaiden - asetuskulma - rakenne - kuormitus (dynaaminen tai staattinen) Tikkaiden luistamista tutkittaessa on erittäin vaikea sanoa, kumpi tekijä tapahtumassa on määräävä, lepo- vai liikekitka. Voidaan väittää, että lepokitka on tärkeämpi, koska tikkaat ovat staattisessa tilassa alustan suhteen. Mutta toisaalta, jos tikkaiden alapäässä tapahtuu pienintäkin liikettä alustan suhteen, kitkavoiman pieneneminen saattaa aiheuttaa tikkaiden luistamisen. Ilmeisestikin molemmilla arvoilla on oma tärkeä merkityksensä määritettäessä tikkaiden pitävyyttä. Lepokitkakertoimella täytyy olla tietty minimiarvo, jotta luistaminen ei alkaisi. Toisaalta liikekitka voi olla korkeampi kuin lepokitka, jolloin luistaminen voi loppua ja tasa-paino saavutetaan uudelleen. Tilanteessa, jossa tikkaita kuormitetaan työtilanteessa, tasapaino (eli tikkaat eivät luista) säilyy niin kauan, kun kitka tukipisteissä on riittävän suuri. Tikkaiden alapään kitkan merkitys on ratkaiseva, sillä yläpään kitkan vaikutus muuttuu häviävän pieneksi ylös kiivettäessä. Työterveyslaitoksen suorittamat tarkat mittaukset (tutkimus 1986) osoittavat, että "kumitulpat ovat ainoat todelliset liukuesteet, kun mittauksissa verrattiin kumia, kovamuovia (vakio liukueste) ja alumiinia (tikas ilman liukuesteitä). Yllättävää tuloksessa oli, että kitka betonin ja kovamuovin välillä oli pienempi kuin betonin ja tikkaan ilman liukuestettä! Lisätietoja Työterveyslaitoksen Työturvallisuusosaston tekemästä tutkimuksesta: Siirrettävien nojatikkaiden käyttöturvallisuuden arviointi ( Työ ja ihminen 1 (1987 / Kari Häkkinen / Jussi Pesonen / Erkki Rajamäki).
10 Tähän tutkimukseen tutustumista kokonaisuudessaan suosittelemme erityisesti kaikille, jotka ovat ammatillisessa suhteessa tikkaiden käyttöön, käytön valvontaan tai tikkaiden hankintaan. VAPAASTI SEISOVAT TIKKAAT Vapaasti seisoviin tikkaisiin (A-tikkaat) koskevat suurelta osin samat fysiikan lait kuin nojatikkaisiinkin horjahtamisen ja kaatumisen osalta. Standardit määrittelevät tikkaiden mitat ja lujuusvaatimukset tarkasti. Se mihin standardit eivät ota kantaa ja etenkin ammattikäyttäjien tulisi kiinnittää huomiota ovat: 1.Liitosten ja nivelten - tukevuus - käyttökestävyys - materiaali 2.Liukuesteiden - materiaali - muoto - kiinnitys 3.Jos tikkaassa on työskentelytaso - tason koko - tason materiaali - tason kiinnitys - tason kannatus - tason lukitus 4.Tikkaan rajoittimien - kiinnitys - tukevuus - luotettavuus 5. Tikkaan - varaosien ja - lisätarvikkeiden saatavuus Rakennustöissä käytettäviin, vapaasti seisoviin, 1-2 metrin työkorkeuksellisiin A- tikkaisiin vaaditaan joko etuaisoihin taikka molempiin alatukipalkin, joka antaa tikkaille lisätukea sivuttaiskaatumista vastaan. Myös vapaasti seisoviin tikkaisiin voidaan asentaa maa-/jääpiikit. Kaiteet ja nojatuet sekä tarvikekotelot ovat lisävarusteita, jotka helpottavat työtä ja lisäävät turvallisuutta. Siirtopyörät helpottavat tikkaiden siirtelyä jne. Alle 1 metrin työkorkeuksellisessä tikkaassa tulee olla lukittava vaakatukipalkki tai lukittava työtaso. 1-2 metrin työkorkeuksellisessä tikkaassa tulee on lukittavat vaakatukipalkki ja työtaso Lähde. Suomitikas Liite; Tikkaiden tarkastuslista