Teoksesta Vieraana pohjoisen valossa. 2009. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Toimitus: Olli Tiuraniemi ja Marjo Laukkanen Kuvatoimitus: Pirjo Puurunen Graafinen suunnittelu: Annika Hanhivaara Yhteisötaiteen ideaa etsimässä Kuvataiteilija Minna Heikinaho ei hakeutunut taiteilijaksi päämäärätietoisesti. Taiteen saran hän kuitenkin aloitti käymällä Vihdin käsi- ja taideteollisoppilaitoksen metalliartesaanin linjan, ja Taidekoulu Maassa hän löysi värit ja maalaamisen. Kuvataideakatemian tila-aikataiteen laitoksella Heikinahon kiinnostuksen kohteeksi nousivat installaatiot, tekstit, hiili ja erilaiset luonnonelementit. Suhde luontoon muuttui tärkeäksi, mikä näkyy myös tuon ajan töissä. Esimerkkeinä mainittakoon maaseudun elementit, joita hän toi kaupunkiin aivan uudenlaiseen ympäristöön. Ilmainen aamiainen on yksi Suomen tunnetuimmista yhteisötaiteen teoksista. Heikinaho piti Kuvataideakatemian loppunäyttelyn tarjoamalla ilmaista ateriaa kesän 1994 ajan Hämeentie 6:ssa sijaitsevassa liikehuoneistossa. Teos oli esillä pahimpana lamakautena, joten se sai osakseen varsin paljon julkisuutta. Teoksellaan Heikinaho halusi luoda tilan, jossa hän pystyi pohtimaan kävijöiden synnyttämiä merkityksiä sekä määrittelemään itseään suhteessa arkeen ja taiteeseen. Ilmaisella aamiaisella hän halusi rakentaa asioita itsestään ulospäin eikä sisäänpäin, niin kuin tavallisesti tapana on. Julkisessa sanassa teos määriteltiin tilataiteeksi, sosiaaliseksi eleeksi, milloin miksikin. Teos aiheutti hämmennystä, koska sitä oli vaikea sijoittaa mihinkään perinteiseen taiteen kaanoniin. Ilmaisella aamiaisella Heikinaho suostui elämään omaa elämäänsä kaupungissa kaupungin tarjoamilla edellytyksillä. Toisin sanoen maaseutu kaupunki-prosessi päättyi tietynlaiseen kompromissiin. Projektillaan hän halusi luoda myös muille ihmisille toiminnan edellytyksiä kaupungissa. Hämeentien 6:sta muodostui paikka, jossa taiteilija oli yksi toimija muiden mukana. Prosessin kuluessa taiteilija itse joutui pohtimaan taiteensa olemusta ja muun muassa sitä, miten hänen taiteensa poikkeaa sosiaalityöstä. Miksikään äiti Teresaksi Heikinaho ei kuitenkaan halunnut tulla, vaan hän halusi profiloitua nimenomaan taiteilijana. Taiteilijana Heikinaho kokee itsensä tilan tai tilanteen luojana: hän luo esimerkiksi paikalliseen yhteisöön tekemisen ja osallistumisen edellytyksiä ja aktivoi näin ihmisiä osallistumaan ja ymmärtämään taiteen kieltä. Taide syntyy motiivista Heikinaho on luokiteltu viime vuosina yhteisötaiteilijaksi. Heikinahon mukaan yhteisötaide on erilaisuuden etsimistä ja uudenlaisen taiteilijaidentiteetin luomista uuden nimikkeen alla. Yhteisötaide on toimintaa suhteessa ympäristöön ja sen ihmisiin, ihmisten ottamista mukaan taiteelliseen prosessiin. Ihmiset voivat olla osana teosta tai sen tekijöitä. Yhteisötaide nostaa esiin arkipäivän kysymyksiä taiteen kielen kautta sekä toisaalta hahmottaa taiteilijan roolissa tapahtuneita muutoksia. Heikinahon taiteellinen toiminta on varsin laajaa. Töissään hän etsii uudenlaista tekemisen muotoa, uutta yhteisöä, paikallisuutta. Tavoitteena on ihmisten 62
Minna Heikinaho π Kuvataiteilija π Asuu ja työskentelee Helsingissä ja Ypäjällä π Syntynyt Somerolla 1961 π Debytoi taiteilijana Helsingissä, Ilmainen Aamiainen 1994 π Valmistunut kuvataiteen maisteriksi 2004 ja on ollut jatko-opiskelijana Kuvataideakatemiassa 2008 lähtien. Minna Heikinaho työskentelee kuvataiteilijana, mutta hänen taiteensa ei aina kiinnity tuotettuihin materiaalisiin objekteihin. Yhteisötaiteessa ihmiset voivat olla osana teosta tai teoksen tekijöitä. Minna Heikinaho, 2000. Lapin Kansan arkisto. asenteiden muutos, uusi näkökulma, hyväksyminen sekä suvaitsevaisuuden lisääminen. Hänen lähtökohtanaan taiteen tekemisessä on huoli ja vastuu siitä, onko taiteella enää mitään tekemistä tavallisen ihmisen arkielämän kanssa. Taustalla on ajatus taiteen etääntymisestä liian kauaksi tavallisesta ihmisestä. Taiteilijan mukaan yhteisötaiteesta tekee taidetta motiivi, joka voi olla esimerkiksi poliittisen kommentin tai ohjelman aikaansaaminen. Heikinahon motiivi töilleen on ihmisten arvomaailman tai mielipiteiden esiintuominen teoksilla. 1990-luvun myötä Heikinahon rooli taiteilijana on muuttunut kohti mahdollistajaa, olosuhteiden luojaa. Hän on työskennellyt useissa erilaisissa projekteissa tavoitteenaan nostaa esiin arkipäivän asioita taiteen kielellä. Push firma beige eli PFB on Kalliossa vuodesta 1996 lähtien toiminut kulttuuritila, jossa järjestetään näyttelyitä, tapahtumia, esityksiä sekä työpajatoimintaa. PFB toimii näyttelytilana uusille nuorille taiteilijoille. Myös Minna Heikinaho itse on alkanut profiloitua entistä enemmän taiteilijana. Yhteistyötä hän on tehnyt viime vuosina muun muassa Aleksis Kiven peruskoulun sekä vammaisjärjestö Kynnys ry:n kanssa. Toiminnallaan hän on pyrkinyt pitämään kiinteää yhteyttä kaupunginosan asukkaisiin ja ilmapiiriin yleensäkin. Rovaniemellä työskentelyn tavoitteenaan Heikinaho pitää oman romanttisen Lappi-kuvansa romuttamista. Lisäksi hän pyrkii pääsemään lähelle tavallista rovaniemeläistä. Suunnitteilla on projekti yhdessä taiteen opiskelijoiden kanssa. Rovaniemellä työskentelyn katkaisee matka Tokioon. Heikinaho odottaakin kiinnostuneena, mitä Rovaniemi Tokio-akseli hänessä synnyttää. Teksti: Olli Tiuraniemi 63
64
Minna Heikinahon kuvaus kaupunkiprojektistaan Japanissa About Kyojima (projisointikankaalle, aktiivikaiuttimet), Values (tv-monitori, kuulokkeet), Shopping mall (ulkoprojisointi), kaupunkitaideprojekti, Tokio, Kyojima, 2000, About Kyojima, dur: 37 min, projisointi kankaalle, aktiivikaiuttimet Values, dur: 54 min, 23 tv-monitori, kuulokkeet Shopping mall, dur: 24 min, projisointi kankaalle ulkotilassa, kauppakujalla ohjaus, editointi: Minna Heikinaho, kuvaus: Mikael Vallgren, formaatti: minidv, ntsc, editointiversio dvcam, ntsc. Japanissa Tokion Sumidan kaupunginosassa Kyojiman alueella työskentelin yhteistyössä paikallisten ihmisten ja opiskelijaryhmän kanssa. Videotyöni on kaksiosainen. Ensimmäinen osa kuvasi itse paikkaa Kyojimaa, pientä, hyvin vanhaa ja traditionaalista Tokion kaupunginosaa, jossa työskentelimme runsaan kolmen viikon ajan. Toinen osa koostui videohaastatteluista, joissa kysyin 65
eri-ikäisiltä paikallisilta asukkailta yleisiä paikkaan liittyviä kysymyksiä: What is special in Kyojima, what do you like or don t like in Kyojima, how long have you lived in Kyojima, do you miss the past times, what do you think about the future of Kyojima, what kind of changes do you want in Kyojima, what kind of people live in Kyojima? Ja henkilökohtaisia kysymyksiä: What means religion, job, love, death for you, how do you survive over difficulties in your life, what is the most important for you in your life? Työ esitettiin kolmen videon sarjana: Kyojimaa paikkana kuvaava video kauppakadulla, projisointi kankaalle. Haastatteluvideot pienessä kauppakadun varrella olevassa kauppatilassa, henkilökohtaiset haastattelut tv-monitorissa kuulokkeilla ja paikallisia olosuhteita käsittelevät haastattelut videoprojisointina, haastattelut kuultavissa suoraan itse tilassa. 66
67