Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 6. lokakuuta 2014 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2014/0284 (NLE) 13852/14 PECHE 449 EHDOTUS Lähettäjä: Saapunut: 3. lokakuuta 2014 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Uwe CORSEPIUS, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri COM(2014) 613 final Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2015 ja 2016 Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2014) 613 final Liite: COM(2014) 613 final 13852/14 DG B 3B FI
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 3.10.2014 COM(2014) 613 final 2014/0284 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2015 ja 2016 FI FI
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Syvänmeren kannat ovat kalakantoja, joita pyydetään mannerjalustojen pääasiallisten kalastusalueiden ulkopuolella. Niitä esiintyy mannerjalustojen rinteillä tai merenalaisten vuorten yhteydessä. Useimmat kyseisistä lajeista ovat hidaskasvuisia ja pitkäikäisiä, mistä syystä ne ovat erityisen herkkiä kalastukselle. Lajin herkkyys kalastukselle riippuu suuresti myös siitä, voidaanko lajia pyytää kohdennetusti paikallisilla keskittymäalueilla, erityisesti kutuaikaan. Tämä koskee erityisesti keltaroussia, tylppäpyrstömolvaa ja limapäitä. Jos syvänmeren kalastusta ei rajoitettaisi, kalastusyritykset alkaisivat kilpailla vapaasti saatavilla olevista kalavaroista ottamatta riittävällä tavalla huomioon kestävän hyödyntämisen tasoa. Näin tapahtuisi myös muiden luonnonvaraisten kalakantojen kalastuksessa. Tämä suuntaus oli selvästi havaittavissa eräiden syvänmeren lajien kalastuksessa ennen kuin Euroopan unioni alkoi säännellä sitä vuonna 2003. Esimerkiksi luoteisten vesialueiden arvokas keltaroussikanta ja Biskajanlahden pilkkupagellikanta ovat romahtaneet. Kalastustoimintaa on siis tarpeen rajoittaa julkisen vallan toimenpitein, jotta voidaan estää kalastajien tulojen vähentyminen, kehittää kantojen hyödyntämistä siten, että pitkällä aikavälillä saatavat saaliit suurenevat, ja vähentää vaikutuksia, joita ekosysteemiin ja ravintoverkkoon kohdistuu joidenkin kalakantojen koon pienentyessä äkillisesti. Julkiset toimenpiteet ovat syvänmeren lajien tapauksessa erityisen tärkeitä, koska romahtaneiden kantojen elpyminen saattaa kestää hyvin kauan tai voi jopa epäonnistua. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) toimittaa joka toinen vuosi perinpohjaisen arvion syvänmeren kantojen biologisesta tilanteesta. Viimeisin tällainen lausunto annettiin toukokuussa 2014. Tämä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskeva ehdotus perustuu tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean (STECF) kesäkuussa 2014 ICESin lausunnon jälkeen laatimaan arvioon. ICESiltä ja STECFiltä saadut lausunnot osoittavat, että useimpien syvänmeren lajien kalastus ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä lisää, kunnes kantojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan. Se on lähtökohtana syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiselle sen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklan c alakohdassa vahvistetun periaatteen mukaisesti, että yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen päätöksenteon on perustuttava muun muassa moitteettomiin tieteellisiin lausuntoihin. Yleinen tausta Euroopan unioni on vuodesta 2003 alkaen säännellyt syvänmeren lajien kalastusta vahvistamalla laji- ja aluekohtaiset suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja pyyntiponnistuksen enimmäistason Koillis-Atlantilla. Eräiden syvänmeren lajien vuosien 2013 ja 2014 suurimmat sallitut saaliit vahvistettiin EU:n aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalalajien kantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2013 ja 2014 20 päivänä joulukuuta 2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1262/2012 1. 1 EUVL L 356, 22.12.2012, s. 22. FI 2 FI
Kalastusmahdollisuuksista päättäminen ja niiden jakaminen kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä koskevista velvollisuuksista säädetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa otetaan käyttöön kalastuksenhoidon ennalta varautuva lähestymistapa (joka määritellään asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa) ja säädetään, että yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään varmistamaan, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla. Lisäksi asetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kalastusmahdollisuudet on määriteltävä asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi kalastusmahdollisuuksien määrittämisessä on otettava huomioon kansainväliset sopimukset, muun muassa vuonna 1995 tehty Yhdistyneiden kansakuntien sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta, jäljempänä YK:n vuoden 1995 kalakantasopimus. Varovaisuus on tärkeää varsinkin silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. YK:n vuoden 1995 kalakantasopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saa käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden siirtämiseen tai toteuttamatta jättämiseen. Tässä esitetyt TACit noudattavat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimia, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevia kansainvälisiä suuntaviivoja, jotka YK:n yleiskokous on vahvistanut useissa päätöslauselmissaan (vuonna 2007 annettu päätöslauselma 61/105, vuonna 2009 annettu päätöslauselma 64/72 ja viimeisin vuonna 2011 annettu päätöslauselma 66/231). Vaikka myös muut kalastusvaltiot, erityisesti Norja, Islanti, Färsaaret ja Venäjä, hyödyntävät syvänmeren kantoja ja vaikka on tarpeen pyrkiä pääsemään sopimukseen yhdenmukaisista hoitotoimenpiteistä kyseisten valtioiden kanssa tai, kun kyse on kansainvälisten vesialueiden kannoista, Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) puitteissa, Euroopan unionin aluksiin sovellettavat yksipuoliset toimenpiteet ovat tarpeen siihen asti, että kyseiset sopimukset saadaan tehtyä. Näin voidaan välttää edellä kuvaillun kaltaiset sääntelemättömästä kalastuksesta johtuvat kielteiset seuraukset ja kantojen romahtaminen. Voimassa olevat aiemmat säännökset Ehdotuksessa käsiteltyä alaa koskevat nykyiset säännökset on annettu neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1262/2012, ja niitä sovelletaan 31. päivään joulukuuta 2014 asti. Ne liittyvät syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 2347/2002 2. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotetut toimenpiteet on suunniteltu yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja ne ovat yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan unionin politiikan kanssa. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen 2 EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6 11. FI 3 FI
Ehdotus perustuu periaatteisiin ja ohjaukseen, jotka vahvistetaan vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa (COM(2014) 388 final). Siinä komissio esittää kaikkien kantojen kalastusmahdollisuuksia vuonna 2015 koskeviin ehdotuksiin liittyviä näkemyksiään ja aikeitaan. Komissio toteuttaa tiedonannon perusteella sidosryhmiä, kansalaisyhteiskuntaa, jäsenvaltioita ja suurta yleisöä koskevan laajan kuulemisen. Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus Lukuun ottamatta poikkeusta, joka koskee yhtä lestikalan kantaa, tutkijat eivät pysty saatavilla olevien, tämän ehdotuksen kattamia syvänmeren kantoja koskevien tietojen perusteella laatimaan täydellistä arviota kannan tilanteesta populaation koon tai kalastuskuolevuuden suhteen. Siihen on useita syitä: kyseiset lajit ovat usein hyvin pitkäikäisiä ja hitaasti kasvavia, minkä vuoksi on erittäin vaikeaa jaotella kantaa ikäluokkiin ja arvioida kalastuksen vaikutusta kantaan saaliiksi saatujen yksilöiden pituuden tai ikärakenteen muuttumisen perusteella. Kantojen uusiutumistiheys ei ole tiedossa. Kannat ovat levinneet laajoille aloille syvyyksiin, joita on käytännön syistä vaikea tutkia. Tieteellisiä tutkimustietoja ei kyseisten kantojen vähäisen kaupallisen merkityksen vuoksi useinkaan ole saatavilla tai ne eivät kata koko levinneisyysaluetta. Kalastustoiminta kohdistuu näihin lajeihin joskus vain osittain, ja joitakin lajeja on kalastettu vasta suhteellisen vähän aikaa. Ehdotetut saalisrajoitukset noudattavat komission tiedonantoa EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (KOM(2006) 360 lopullinen). Ne noudattavat myös ns. aikaistamismenettelyn periaatteita, jotka on vahvistettu yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamisesta annetussa komission tiedonannossa (KOM(2006) 246 lopullinen) ja edellä mainitussa vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa. Viimeksi mainitussa tiedonannossa vahvistetaan komission näkemykset siitä, miten kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava, ja kyseisiä sääntöjä on noudatettu laadittaessa tätä ehdotusta siihen kuuluvien 22 TACin osalta seuraavasti: Silloin kun tieteelliset lausunnot annetaan ICESin kestävän enimmäistuoton strategian mukaisten kattavien tietojen, määrällisten analyysien ja ennusteiden perusteella, TACit olisi vahvistettava tieteellisten lausuntojen mukaisesti. Tämä koskee lestikalalle luoteisilla vesialueilla ehdotettua TACia. Silloin kun ohjeellinen tieteellinen lausunto annetaan saatavilla olevien tietojen laadullisen analyysin perusteella (vaikka se olisi epätäydellinen tai sisältäisi asiantuntija-arvion), sitä olisi käytettävä pohjana TAC-päätöksille. Tämän perusteella ehdotukseen sisältyy 5 TACin leikkaaminen, 4 TACin korotus ja 2 TACin säilyttäminen ennallaan. Silloin kun tieteellinen lausunto on rajallinen eikä saalismääristä voida antaa määrällistä lausuntoa, on tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta: tämä koskee tässä ehdotuksessa 6:tta TACia, joista kolmen varo-tac on vahvistettu nollaksi. Yhden mustahuotrakalakannan osalta on vielä saatava lausunto tieteellis-teknistaloudelliselta kalastuskomitealta (STECF). Syvänmerenhaiden osalta ICES antaa tieteellisen lausunnon vasta lokakuuhun 2014 mennessä. Sen vuoksi tässä ehdotuksessa on merkintä pm (pro memoria) kolmessa TACissa syvänmerenhaiden osalta ja yhdessä mustahuotrakalakannan TACissa. Ne FI 4 FI
päivitetään sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt tämän ehdotuksen. Lisäksi STECFin lausunnossa 3 kehotetaan laajentamaan syvänmerenhaiden suojelua koskevat asiaankuuluvat hoitotoimenpiteet kattamaan näiden kantojen koko levinneisyysalue, ja näin ollen ehdotetaan, että syvänmerenhaiden TAC-aluetta suuralueilla V, VI, VII, VIII ja IX sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä laajennetaan kattamaan CECAFin (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) alueella sijaitsevat Madeiraa ympäröivät vesialueet ja erityisesti CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2 sijaitsevat unionin vesialueet. Tieteelliset lausunnot ja NEAFCissa hiljattain käydyt keskustelut viittaavat siihen, että merkittäviä lestikalasaaliita on saatettu ilmoittaa virheellisesti muina lestikalalajeina, lähinnä jäälestikaloina. Jäälestikaloille ei ole voimassa olevaa saalisrajoitusta. Näin ollen on syytä laajentaa lestikalan TACit kattamaan myös jäälestikalasaaliit sekä asettaa velvoite ilmoittaa saaliit kummankin lajin osalta erikseen. Tämä parantaa tietoisuutta kummankin lajin todellisista saalismääristä ja mahdollistaa tarkoituksenmukaisempien saalisrajoitusten asettamisen tähän asetusehdotukseen tehtävissä seuraavissa muutoksissa tai tulevissa asetuksissa. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämä ehdotus rajoittuu kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen sekä kyseisten kalastusmahdollisuuksien käyttöön toiminnallisesti liittyvien edellytysten vahvistamiseen. Tässä ehdotuksessa neuvoston asetukseksi vahvistetaan EU:n kalastuslaivastoille saalisrajoitukset, jotka koskevat kaupallisesti tärkeimpiä syvänmeren lajeja Koillis-Atlantilla sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä. Rajoitusten avulla pyritään saavuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoite, jonka mukaan olisi varmistettava, että kalastusta harjoitetaan ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta kestävällä pohjalla. Ehdotus kuuluu SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen koko unionille. SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti jakaa eri alueiden tai toimijoiden kesken ne kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta kalastusoikeuksien siirtojärjestelmää, 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja 17 artiklassa vahvistettuja perusteita noudattaen. Jäsenvaltioilla on täten liikkumavaraa päättää, millaisen sosiaalisen/taloudellisen mallin ne valitsevat niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi. 3 Heinäkuussa 2014 pidetyn 46. täysistunnon loppuraportti: http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/812327/2014-07_stecf+plen+14-02_final+report_jrcxxx.pdf FI 5 FI
Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen joka toinen vuosi, ja sen täytäntöön panemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa. FI 6 FI
2014/0284 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2015 ja 2016 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet. (2) Yhteisestä kalastuspolitiikasta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 4 edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknistaloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset. (3) Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa eräät niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. (4) Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä TAC, olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu, ja ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa järjestetyissä kokouksissa. (5) Kalastusmahdollisuuksien olisi oltava sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten ja periaatteiden mukaisia. Tällaisia ovat muiden muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen 4 EUVL L 356, 22.12.2012, s. 22. FI 7 FI
säilyttämisestä ja hoidosta 5 sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimissa, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että lainsäätäjän olisi oltava erityisen varovainen silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden siirtämiselle tai toteuttamatta jättämiselle. (6) Viimeisimmät tieteelliset lausunnot, jotka on saatu Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta (STECF), osoittavat, että useimpien syvänmeren lajien kalastus ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä lisää, kunnes niiden kokojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan. ICESin lausunnossa todetaan myös, että kohdennettua kalastusta ei saisi sallia keltaroussin osalta millään alueella eikä sitä saisi sallia myöskään eräiden pilkkupagellin ja lestikalan kantojen osalta. (7) Lestikalan neljän kannan osalta tieteelliset lausunnot ja Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) hiljattain käydyt keskustelut viittaavat siihen, että tämän lajin saaliita on saatettu ilmoittaa virheellisesti jäälestikalan saaliina. Näin ollen on syytä vahvistaa TAC, joka kattaa molemmat lajit, sekä mahdollistaa saaliiden ilmoittaminen kummankin lajin osalta erikseen. (8) Syvänmerenhaiden vaeltavan luonteen vuoksi ja koska ne ovat levittäytyneet koko Koillis-Atlantin alueelle, STECF on suositellut, että näiden lajien hoitotoimenpiteet laajennetaan kattamaan CECAFin (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) alueella sijaitsevat Madeiraa ympäröivät unionin vesialueet. (9) Syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 6 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjen syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksista päätetään kahden vuoden välein. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin kultakuorekannat ja tylppäpyrstömolvakannat. Näistä tylppäpyrstömolvan pääasiallinen kalastus riippuu Norjan kanssa vuosittain käytävistä neuvotteluista; yksinkertaistamisen vuoksi kaikki tylppäpyrstömolvan TACit olisi vahvistettava tuon saman oikeudellisen tekstin mukaisesti. Tämän vuoksi edellä mainittuja kultakuore- ja tylppäpyrstömolvakantoja koskevat kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava toisessa asiaan liittyvässä kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta annettavassa vuosittaisessa asetuksessa. (10) TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 7 mukaisesti olisi määriteltävä ne kalakannat, joihin sovelletaan erilaisia kyseisessä säädöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä. Varo-TACeja olisi sovellettava sellaisiin kalakantoihin, joiden osalta ei ole käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa arviota kalastusmahdollisuuksista erityisesti sen vuoden osalta, jona TACit 5 6 7 Sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 16). EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6. EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3. FI 8 FI
on vahvistettava; muutoin olisi sovellettava analyyttisiä TACeja. Syvänmeren kalakantoja koskevien ICESin ja STECFin lausuntojen perusteella sellaisiin kalakantoihin, joiden kalastusmahdollisuuksista ei ole käytettävissä tieteellistä arviointia, olisi tässä asetuksessa sovellettava varo-taceja. (11) Kalastustoiminnan keskeytysten välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan unionin aluksille vuosiksi 2015 ja 2016 syvänmeren lajien kalakantojen vuosittaiset kalastusmahdollisuudet unionin vesillä ja eräillä sellaisilla unionin ulkopuolisilla vesillä, joilla saalisrajoitukset ovat tarpeen. (1) Tässä asetuksessa tarkoitetaan 2 artikla Määritelmät a) unionin kalastusaluksella jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta, b) unionin vesillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä, c) suurimmalla sallitulla saaliilla (TAC) määrää, joka voidaan pyytää ja purkaa kustakin kalakannasta vuosittain; d) kiintiöllä unionille tai jäsenvaltiolle myönnettyä osuutta TACista; e) kansainvälisillä vesialueilla vesiä, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. (2) Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia alueiden määritelmiä: a) ICESin (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) alueilla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 218/2009 8 liitteessä III mainittuja maantieteellisiä alueita; b) CECAFin (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) alueilla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 216/2009 9 liitteessä II mainittuja maantieteellisiä alueita. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70). FI 9 FI
3 artikla TACit ja niiden jakaminen Unionin alusten unionin vesillä tai eräillä unionin ulkopuolisilla vesillä pyytämien syvänmeren lajien TACit, niiden jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä tarvittaessa niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä. 4 artikla Kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat erityissäännökset (1) Tässä asetuksessa vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista: a) asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot; b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 10 37 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 11 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset; c) asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan nojalla sallittavat saaliiden lisäpurkamiset; d) asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset. (2) Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan varo-tacia, ja mainitun asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, jollei tämän asetuksen liitteessä toisin säädetä. 5 artikla Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset Niistä kalakannoista, joille on vahvistettu TACit, peräisin olevia kaloja saadaan pitää aluksella tai purkaa aluksesta ainoastaan, jos ne on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jolle on myönnetty kiintiö, jota ei ole käytetty loppuun. 9 10 11 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesialueiden ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33). FI 10 FI
6 artikla Tietojen siirtäminen Kun jäsenvaltiot lähettävät komissiolle pyydettyjen kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 ja 34 artiklan mukaisesti, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä esitettyjä kantojen koodeja. 7 artikla Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 11 FI