Sivu 1 / 5 Suomen tietokirjailijat ry Hallituskatu 2 B, 3. krs. 00170 Helsinki LAUSUNTO Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi Asia: Kirjastoapurahajärjestelmä; Yhteenveto nykytilanteesta ja kehittämisehdotuksia, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:14 Yleistä Suomen tietokirjailijat ry kiittää mahdollisuudesta lausua Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemasta selvityksestä Kirjastoapurahajärjestelmä; Yhteenveto nykytilanteesta ja kehittämisehdotuksia. Suomen tietokirjailijat ry edistää suomalaista tietokirjallisuutta, valvoo tietokirjailijoiden tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja, tukee tietoteosten kirjoittajia sekä edistää jäsentensä ammattitaitoa ja etiikkaa. Suomen tietokirjailijat ry on Suomen suurin kirjailijajärjestö, joka edustaa yli 2800 oppi ja tietokirjailijaa. Tietokirjailijoiden asema Tiina Käkelä-Puumala nostaa selvityksessä esiin erään tietokirjailijoiden kannalta hyvin keskeiseen periaatteellisen ongelman: julkisessa keskustelussa ja kotimaisessa kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa termi kirjallisuus käsitetään usein kapea-alaisesti vain kaunokirjallisuudeksi. Tietokirjailijoiden asema luovan työn tekijöinä sekä heidän julkisen tuen tarpeensa jäävät tällöin näkymättömiin. Suomessa julkaistusta painetuista kirjoista 80 prosenttia on tietokirjallisuutta. Jos käännösteokset jätetään laskelmasta pois, kotimaisten tekijöiden julkaisuista 90 prosenttia tietokirjallisuutta. Myös tietokir-
Sivu 2 / 5 jailijoiden määrä on lisääntynyt. Suomen tietokirjailijat ry:n jäsenmääräkin on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana noin 600 uudella jäsenellä. Tietotokirjallisuuden merkitys kansalliselle kulttuurille ja tietoyhteiskunnan kehittämiselle on huomattava. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu lukutaitoon, koulutukseen ja sivistystahtoon. Nykyisenkaltainen sivistys ja hyvinvointi ovat olleet mahdollisia, koska ulottuvillamme on ollut pätevää ja ajantasaista tietoa kaikilta elämänaloilta. Tämän edellytyksenä ovat asiantuntevat tieto- ja oppikirjailijat, jotka tarvitsevat myös julkista tukea voidakseen jatkossakin tuottaa korkeatasoista ja monipuolista kirjallisuutta. Suomen tietokirjailijat ry arvostaa sitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on toteuttanut lausunnon kohteena olevan selvityksen, vaikka selvitys tuleekin vasta nyt. Tietokirjailijoiden näkökulmasta kirjastoapurahajärjestelmä on ollut epätyydyttävä jo vuosikymmeniä. Tietokirjailijat ovat vaatineet tasavertaista asemaa ja järjestelmän korjaamista oikeudenmukaiseksi 1960-luvulta lähtien. Huolimatta siitä, että myös eduskunnan sivistysvaliokunta on jo vuonna 2001 antamassaan lausunnossa (SiVL 8/2001 vp.) nostanut esiin, että tietokirjoittamisen tukijärjestelmää on kehitettävä ja tuen taso on nostettava asianmukaiselle tasolle, järjestelmää ei kuitenkaan ole korjattu. Suomen tietokirjailijat ry korjaa Tiina Käkelä-Puumalan selvityksessä esitetyn virheellisen väitteen siitä, että miltei kaikki suomalaiset kirjailijat ja kääntäjät saavat tai ovat saaneet kirjastoapurahan jossakin uransa vaiheessa. Tilanne on päinvastainen: tietokirjailijoista valtaosa eikä oppikirjailijoista kukaan ole saanut kirjastoapurahaa. Käkelä-Puumala nostaa esiin kirjailijoiden asemaan tehtyinä viimeaikaisina parannuksina sen, että apurahansaajien sosiaaliturva on parantunut ja tekijänoikeudellinen lainauskorvaus on otettu käyttöön. Haluamme kuitenkin muistuttaa, että opetus- ja tutkimuskirjastoista tapahtuva lainaaminen on suljettu lainauskorvausten ulkopuolelle eli tieto- ja oppikirjailijat ovat tältäkin osin muita kirjallisuuden tekijöitä huonommassa asemassa. Opetus- ja tutkimuskirjastoista lainataan hyvin paljon sellaisia teoksia, joita on yleisissä kirjastoissa vain vähän. Tällaisten teosten tekijät jäävät perusteetta muita tekijöitä huonompaan asemaan lainaamisesta maksettavien tekijänoikeudellisten korvausten osalta. Kun tähän lisätään se, että tietokirjailijat saavat harkinnanvaraisista kirjastoapurahoista vain 10 % eikä oppikirjailijoille myönnetä kyseisiä apurahoja ollenkaan, tieto- ja oppikirjailijoiden asema on huomattavasti muita kirjallisuuden alan tekijöitä heikompi. Vaikka kirjastoapurahat ja -avustukset ovat harkinnanvaraisia tukia eikä yksittäisellä tekijällä ole lainmukaista oikeutta apurahaan tai avustukseen, koko järjestelmän perusta on se, että kirjoja pidetään maksuttomas-
Sivu 3 / 5 ti käytettävissä yleisissä kirjastoissa. Tämä peruste koskee koko kirjailija- ja kääntäjäkuntaa sekä koko yleistä kirjastolaitosta (näin esim. hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista annetun lain 1 :n muuttamisesta 212/1992 vp.) Tuoreen perustilaston 2011 mukaan yleisten kirjastojen kokoelmissa tietokirjoja on 43,31 prosenttia ja vuoden 2011 hankinnoista 36,29 prosenttia. Todellisuudessa luku on näitä suurempi, sillä osa lasten tietokirjallisuudesta luetteloidaan mielestämme virheellisesti kaunokirjallisuudeksi (muun muassa Mauri Kunnaksen teokset). Opetus- ja tutkimuskirjastojen kokoelmissa ei ole käytännössä muuta kuin tietokirjallisuutta. Nykyinen kirjastoapurahajärjestelmä, jossa tietokirjailijat saavat 10 % kirjastoapurahoista on täten epäoikeudenmukainen, koska se ei vastaa tietokirjallisuuden asemaa ja osuutta kirjallisuuden ja kirjastojen kentässä. Tarvittavat toimenpiteet Tiina Käkelä-Puumalan selvityksessä esittämät kehittämisehdotukset ovat Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä. Kirjastoapurahan määrän kasvattaminen Suomen tietokirjailijat ry pitää ensisijaisen tärkeänä, että tietokirjailijoiden osuutta kirjastoapurahoista kasvatetaan, jotta järjestelmä kohtelisi kaikkien kirjallisuuslajien tekijöitä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Kuten Käkelä-Puumala selvityksessä toteaa: Tietokirjailijoiden kirjastoapurahojen määrän kasvattaminen on perusteltua paitsi luovan kirjallisen työn tukemisen näkökulmasta myös siksi, että tietokirjallisuudella on merkittävä kulttuurinen rooli Suomen kaltaisessa koulutukseen ja vapaaseen kansansivistykseen nojaavassa maassa. Tietokirjailijoiden osuuden kasvattamisen lisäksi yhdistys haluaa kiinnittää huomion kirjastoapurahojen suuruuteen. Nykyisellään myönnetyt apurahat ovat usein niin pieniä, ettei niillä voida katsoa olevan muuta kuin tunnustuksenomainen luonne. Tämä ei vastaa apurahojen käyttötarkoitusta eli luovan työn tukemista. Yhdistys kannattaa Käkelä-Puumalan esitystä siitä, että määräraha tulisi kasvattaa sellaiseksi, että myönnettävät apurahat mahdollistaisivat keskittymisen luovaan kirjoittamiseen tiettynä ajanjaksona. Määrärahan määräytymisperuste Suomen tietokirjailijat ry kannattaa kirjastokytkennän säilyttämistä määrärahan määräytymisperusteena. Yhdistys on kuitenkin huolestunut määrärahan tasosta, koska se riippuu taloudellisista suhdanteista ja kirjastoverkon toimintakyvystä. Kuntauudistus vaikuttanee kuntien kirjastotoimeen. Vaikutuksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa tarkemmin.
Sivu 4 / 5 Suomen tietokirjailijat ry kannattaa sitä, että tuki sidottaisiin yleisten kirjastojen valtionosuuksien laskennallisen perustan kokonaismäärään tai kokonaiskustannuksiin Tuen jakamismenettely Suomen tietokirjailijat ry kannattaa mallia, jossa tuen jakaisi jatkossakin nykyisen kaltainen kirjastoapurahalautakunta. Vierastamme yhden lautakunnan mallia. Mikäli tällaiseen malliin mentäisiin, asetettavien neljän jaoston tulisi olla autonomisia. Kannatamme selvityksessä esitettyä uudistusta, jonka mukaan lautakunnan jäsenten toimikaudet rajattaisiin kahteen. Yhdistys pitää lautakunnan jäsenten asiantuntemusta ja edustavuutta tärkeänä asiana. Toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää. Suomen tietokirjailijat ry ei kannata Käkelä-Puumalan ehdotusta järjestelmän nimen muuttamisesta kirjastoaineistojen tuotantotueksi. Nimitys on hämärä ja harhaanjohtava. Emme halua nimittää luovaa kirjallista työtä tuotantotoiminnaksi. Suomen tietokirjailijat ry ei kannata kirjastoapurahojen siirtämistä valtion kirjallisuustoimikunnan jaettavaksi. Yhdistyksellä on huonoja kokemuksia valtion kirjallisuustoimikunnan toiminnasta (esimerkiksi lausunnot yhdistyksemme valtionapuhakemuksista). Emme voi luottaa kirjallisuustoimikunnan toiminnan tasapuolisuuteen. Nykyisellään valtion kirjallisuustoimikunnan nimi on harhaanjohtava, koska se on todellisuudessa kaunokirjallisuustoimikunta. Vaikka tietokirjailijat saisivat edustuksen kirjallisuustoimikuntaan, tietokirjallisuuden edustajat jäisivät vähemmistöön. Suomen tietokirjailijat ry:n pääviestit Suomen tietokirjailijat ry: edellyttää, että tietokirjallisuuden merkitys suomalaiselle kulttuurille tunnustetaan ja että tieto- ja oppikirjailijat nostetaan kirjallisuuden tukijärjestelmissä tasavertaiseen asemaan muiden kirjallisuuden tekijöiden kanssa pitää ehdottoman tärkeänä kirjastoapurahan tason korottamista, jotta kaikille kirjallisuuden tekijöille voidaan myöntää lainmukaisia apurahoja vaatii järjestelmän muuttamista sellaiseksi, että se kohtelee eri kirjallisuuslajien tekijöitä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, mikä edellyttää, että tietokirjailijoiden saamaa osuutta kirjastoapurahoista kasvatetaan
Sivu 5 / 5 toteaa, että tukijärjestelmien kehittämisellä osaltaan varmistetaan, että parhaat tekijät saadaan kirjoittamaan tieto- ja oppikirjoja suomalaisen yhteiskunnan sivistyksen ja koulutuksen tarpeisiin Helsingissä, 6.9.2012 Markku Löytönen Hallituksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen Toiminnanjohtaja