POPmaakunta Pohjois-Pohjanmaa TR4 - Työjaos: Maaseutupalvelut, ympäristöterveydenhuolto, luonnonvarat ja vesistöt sekä lomituspalvelut NYKYTILAKARTOITUS 15.2.2017
POPmaakunta Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Toimintaympäristökuvaus... 3 3. Maakunnalle siirtyvät tehtävät... 6 3.1. Alkoholihallinto... 6 Tehtävät... 6 Organisointi... 6 Resurssit... 6 Asiakkaat ja sidosryhmät... 6 3.2. Ympäristöterveydenhuolto... 7 Tehtävät... 7 Organisointi... 9 Resurssit... 10 Asiakkaat ja sidosryhmät... 11 3.3. Maatalous ja maaseudun kehittäminen, maataloustuotanto... 11 Tehtävät tiekartan mukaan ja yleistä maaseutuhallinnosta... 11 Tehtävät Pohjois-Pohjanmaalla... 13 Organisointi... 17 Resurssit... 19 Asiakkaat ja sidosryhmät... 19 3.4. Maatalous- ja turkistuottajien lomitus... 20 Tehtävät... 20 Organisointi... 20 Resurssit... 21 Asiakkaat ja sidosryhmät... 21 3.5. Kala- ja vesitalous... 22 Kalatalous... 22 Tehtävät... 22 Tehtävien organisointi... 24 Henkilöresurssit... 25 Kalataloushallinnon ulkoiset asiakkaat... 25 Luonnonvarat ja vesitalous... 25 Tehtävät... 25 Organisointi... 28 Resurssit... 28 Asiakkaat ja sidosryhmät... 29 4. Yhteenveto siirtyvistä henkilöresursseista... 29 5. Yhteenveto asiakkaista ja keskeisistä sidosryhmistä... 30 6. Rajapintaan (liittymäpintaan) jäävien tehtävien tarkastelu... 31 Alkoholihallinto... 31 Ympäristöterveydenhuolto... 31 Maatalous ja maaseudun kehittäminen, maataloustuotanto... 32 Maatalous- ja turkistuottajien lomitus... 32 Luonnonvara- ja vesitalous... 33 LIITE: Työryhmän jäsenet ja varajäsenet; TR4. Maaseutupalvelut, ympäristöterveydenhuolto, luonnonvarat ja vesistöt sekä lomituspalvelut
1. Johdanto Pohjois-Pohjanmaan maakuntauudistuksen ohjausryhmä on asettanut neljä substanssitehtävien työryhmää toteuttamaan maakuntauudistuksen alueellista esivalmisteluvaihetta. Työryhmät ovat: 1. Maakuntastrategia, maakuntakaava, alueidenkäyttö ja liikennejärjestelmätyö 2. Elinkeino ja työllisyys sekä aluekehittäminen ja rahoitus 3. Pelastustoimi ja varautuminen 4. Maaseutupalvelut, ympäristöterveydenhuolto, luonnonvarat ja vesistöt sekä lomituspalvelut Maakuntauudistuksen alueellisen valmistelun tueksi on julkaistu valtakunnallinen tiekartta. Jatkovalmistelussa on sovittu käytettävän tiekartan mukaista tehtäväryhmittelyä. Tiekartan esivalmisteluvaiheen tehtäväksi on määritelty edellytysten luominen tehtävien, henkilöstön ja omaisuuden siirtämiselle maakuntaan. Työryhmä 4 nimesi ensimmäisessä kokouksessaan 4.10.2016 ns. resurssikartoitustyöryhmän (työjaoksen) kokoamaan tietoa ja valmistelemaan materiaalia työryhmän kokouksiin. Työjaokseen nimettiin seuraavat tahot: Työryhmä 4:sen puheenjohtajisto; Timo Lehtiniemi ELY-keskus, Leena Tuuri Oulun seudun ympäristötoimi ja Hannu Tölli Nivalan kaupunki, sekä Hanna Lounela Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Hanna Nikupaavo Kalajoen kaupunki ja Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Myöhemmin työryhmään ja työjaokseen nimettiin vielä kalataloustehtävien osalta Pentti Pasanen Lapin ELYkeskuksesta. Työryhmän ja työjaoksen sihteerinä toimii Anita Isotalus ELY-keskuksesta. Tässä nykytilakartoitus -raportissa kuvataan tarkemmin työryhmä 4:sen tehtäväkenttää ja nykyorganisoitumista Pohjois-Pohjanmaalla. Lisäksi esitetään alustavia arvioita tehtäväkentän resursseista. 2. Toimintaympäristökuvaus Maaseutupalvelut, ympäristöterveydenhuolto, luonnonvarat ja vesistöt sekä lomituspalvelut -tehtäväkentän toimintaympäristö on yhtä moninainen kuin on tehtäväkenttäkin. Yhteistä tehtäväalueille on kuitenkin maakunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, monipuolisen elinkeinoelämän mahdollistaminen sekä luonnonvarojen vastuullinen käyttö. Pohjois-Pohjanmaa on vaihtuvien luonnonolojen ja monipuolisen väestörakenteen maakunta, jossa perinteisen maatalouden merkitys maaseutualueiden elinvoimaisuutena ja monipuolisuus on kilpailuvalttina suuri. Vahvojen peruselinkeinojen lisäksi uusia yritystoiminnan mahdollisuuksia etsitään ja luodaan alueen luonnon, elinvoimaisuuden ja palveluiden kehittämisen kautta. Pohjois-Pohjanmaan luonto vaihtelee vehmaasta hiekkadyynien merenrantamaisemasta tunturimaisemaan. Maatalouden osalta alue vaihtuu etelän turkistalouden ja viljan viljelyn kautta perunan High Grade alueeksi ja lopulta metsäiseksi porotalousmaaksi. Merkittävin kotieläin on nauta ja niiden tuottama maito ja naudanliha tuovat suurimman osan maatalouden rahavirroista. Maidon ja naudanlihan sekä siemenperunan tuotannossa Pohjois-Pohjanmaan tuotantomäärät ovat valtakunnan tuotantovolyymistä suuret. Luomutuotanto on merkittävää, joskin sen kehittymistä on hidastanut luomukotieläintuotteiden vähäisyys ja alhainen jatkojalostusyksiköiden lukumäärä. Kotieläintuotanto on erityisen vahvaa Kalajoen, Pyhäjoen ja Siikajoen jokilaaksoissa. Kasvinviljelylle vahvaa aluetta ovat Oulun alapuoliset alueet ja koko rannikkoseutu aina Kalajoelle saakka. Samalla alueella on myös vahvaa perunantuotantoa. Koillismaan erityispiirteenä on matkailu ja porotalous, mutta myös karjataloudella on alueen rahavirroissa keskeistä merkitystä. Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan maakunnista eniten mm. maitoa ja naudanlihaa. 3
Pohjois-Pohjanmaan maisemakuvassa on merkittävä määrä vesistöjä. Perämereen laskevat jokivesistöt ovat pääosin rakennettu tulvasuojelun ja vesivoiman tarpeista lähtien. Tämän takia maakunnassa on paljon valtion vesirakenteita. Vesistöjen säännöstely muuttuvissa ilmasto-oloissa on haasteellista. Vesistöjen tilan haasteellisuutta lisäävät myös mm. alueelle tyypilliset maa-ainekset kuten turvemaat ja happamat sulfaattimaat. Meren ja aavan maatalousmaan ongelmista kertoo myös alueen tuulieroosio-ongelma. Tyypillisimmin aluekuvaa luonnehtivat kuitenkin peltolakeudet jokien varsilla, laajat metsät ja suomaisemat. Suot ovat myös merkittäviä alueen elinkeinotoimintojen kannalta. Maakunnan luonnonvaroissa on perinteisen maa- ja metsätalouden lisäksi mittavaa potentiaalia biotaloudessa ja energiassa sekä alueen matkailullisissa elementeissä. Meren, järvien ja virtavesien kalavaroja hyödynnetään sekä elinkeino että vapaa-ajan kalataloudessa. Kaupallinen kalastus on keskittynyt meren rannikolle sekä Koillismaan järviin. Vesiviljelyä on sekä sisämaan virtavesien varsilla että meren rannikolla. Alueella on merkittävää kalan jalostusta ja tukkukauppaa, joka käyttää raaka-aineena luonnonkalan ohella sekä paikallisesti että Norjasta kasvatettua kalaa. Koillismaan virtavedet ja järvet ovat vapaa-ajan kalastajien suosikkikohteita, joilla on merkitystä myös matkailuelinkeinolle. Rannikon jokiin voidaan vesistökunnostuksilla ja kalateitä rakentamalla palauttaa luontaisesti lisääntyviä vaelluskalakantoja. Lomituspalveluiden merkitys maataloudelle, sen edelleen kehittämiselle ja säilyttämiselle on suuri. Palvelu on ainutlaatuinen maailmassa tässä muodossa. Palvelun tasapuolinen turvaaminen myös tulevaisuudessa koko maakunnan alueella on haastava. Tilat vähenevät, tilakoot kasvavat ja välimatkat pitenevät ja nämä tulee huomioida organisoinnissa. Lomituspalvelut ovat tärkeä osa yrittäjien sosiaaliturvaa ja sillä on merkittävä työllistävä vaikutus. Ympäristöterveydenhuolto on maakunnassa järjestetty huomioiden järjestävän yhteistoiminta-alueen paikalliset tarpeet. Alueella on väestökeskittymiä, joista Oulu on suurin. Näissä valvontakohteita on paljon ja ne ovat kaupunkimaiseen elinympäristöön tyypillisesti kuuluvia palvelu- ja teollisuustoimijoita. Kaupunkien ympärille levittäytyy maaseutu, jossa kohteita on vähemmän ja elinkeinoista suurempi osa liittyy alkutuotantoon vaikka myös palveluita ja teollisuutta löytyy. Ympäristöterveydenhuoltoa toteutetaan aktiivisessa ja laajassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksissa eri asiakasryhmien ja yhteistyötahojen kanssa, joista osa on siirtymässä maakuntaan mutta monet ovat jäämässä kuntiin Tässä raportissa tarkasteltavia tehtävistä osa hoidetaan sekä maakunnallisissa virastoissa että kunnissa ja kuntien yhteistoiminta-alueilla. Henkilöresursseilla mitattuna tehtävien pääosa hoidetaan kuntien muodostamilla yhteistoiminta-alueilla. Pohjois-Pohjanmaalla kuntien maaseutupalveluita, ympäristöterveydenhuoltoa sekä lomituspalveluita tuotetaan kutakin seitsemällä yhteistoiminta-alueella tai paikallisyksikössä. Huomioitavaa on, että vaikka yhteistoiminta-alueita on sama määrä, kuntajako tai isäntäkuntarooli ei niissä ole täysin yhtenevä. Lisäksi osa ympäristöterveydenhuollon tehtävistä hoidetaan sosiaali- ja terveydenhuollonkuntayhtymissä. Yhteistoiminta-alueet ovat osin yhteisiä toisten maakuntien kanssa (Lappi). Yhteistoiminta-alueet on kuvattu tarkemmin jäljempänä kunkin tehtäväkentän tarkastelun yhteydessä. Henkilöresursseilla mitattuna reilua kymmentä prosenttia tehtävistä hoidetaan osana valtionhallintoa. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue kattaa sekä Pohjois-Pohjanmaan että Kainuun maakunnat. Maaseutuhallinnon ja vesitalouden tehtävät hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta poikkeuksena, että kalataloudessa Lapin ELY-keskus hoitaa myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueiden tehtävät samoin kuin tietyt porotalouden tehtävät. Lisäksi Kainuun ELY-keskus hoitaa patoturvallisuustehtävät myös Pohjois-Pohjanmaan alueella. Lapin aluehallintovirasto hoitaa poroteurastamoihin liittyvän valvonnan myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa ympäristörakennuttamisen sekä vesienhoidon- ja tulvariskien hallinnan koordinaatiota myös Kainuussa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksessa hoidetaan valtakunnallista rakennettujen vesien kunnostamisen erikoistumistehtävää. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan liitossa hoidetaan joitain maakuntakaavoituksen ja maakunnan suunnitteluun liittyviä luonnonvaratehtäviä. 4
Pohjois-Pohjanmaan maakuntauudistuksen vaikutuksia toimintaympäristöön arvioitiin SWOT-analyysin avulla. Tarkastelun näkökulmana olivat uudistuksen/muutoksen vaikutukset asiakkaisiin ja palveluihin. VAHVUUDET Suuremman organisaation synergia Asiakkaiden tasapuolinen kohtelu Laadukkaat, yhtenäiset palvelut Hallinnon laajempi osaaminen ja sijaistaminen Kyky monipuolisempaan palveluun, osaamisen moninkertaistuminen Verkosto-osaaminen Ammattitaitoinen työvoima, alueellinen asiantuntemus Erikoistuminen Valvontaketjun kokonaishallinta Toimintavarmuus Yhden luukun periaatteen eteneminen Resurssien käyttö laajemmin ja kokoaminen/turvaaminen Laajempi työyhteisö parantaa viihtyvyyttä Ainutlaatuinen systeemi maailmassa HEIKKOUDET Paikallistuntemuksen ja lähipalvelujen saatavuuden heikkeneminen Muutosvaiheen sekasotku Palvelun löytäminen vaikeutuu Laajenevat alueet, palvelut menevät kauemmas, etääntyminen asiakapinnasta Vieraantuminen maaseudun arjen ongelmista Mahdollinen pirstaloituminen Pienten maakuntien resurssit palvelutuotannossa; palvelut eritasoisia Asiakas ja henkilöstö eri puolilla Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa Eläinlääkintähuollon asiakkaiden kustannusten nousu päivystysalueiden kasvaessa MAHDOLLISUUDET Maakuntien välinen yhteistyö ICT:n tehokas hyödyntäminen, sähköiset palvelut, etäpalvelut Synergioiden hyödyntäminen, Yhdenmukainen toimintatapa, työkuorman parempi jako, verkostomainen työskentely Hallinnon asiantuntemus kasvaa, organisaation tietotaso lisääntyy, palvelu parantuu Rutiinien nopeutuessa työaikaa vapautuu kehittämiseen, Tiedottaminen keskittyy, yhtenäistyy, paranee, Osaamisen hyödyntäminen kaikilla tasoilla, erikoistuminen syvenee, Kokonaisvaltainen näkemys (mm. asiakkaiden tarpeet, luonnonvarojen käyttö) Avoin kilpailu ulkopuolisille? "Uudistuminen" UHAT Paikallistuntemuksen heikkeneminen Palvelujen etääntyminen asiakkaista, käsittelyaikojen piteneminen Resurssien väheneminen, tasapuolisen ja henkilökohtaisen palvelun heikkeneminen Maakuntien sisäinen ja välinen liiallinen kilpailu ja "resurssitaistelu" Asiakkaiden vieraantuminen ja luottamuksen heikkeneminen Lain tulkinta toimijoiden välillä, tulkintojen kirjavoituminen Yksilön vastuu siirtyy organisaatiolle Asiakkaiden vastuu omien asioiden hoidosta kasvaa Eläinsuojeluongelmien lisääntyminen Tietojärjestelmätyön epäonnistuminen Uudistuksen epäonnistuminen Pitkä siirtymäkausi Poliittisen ohjauksen vaikutus 5
3. Maakunnalle siirtyvät tehtävät 3.1. Alkoholihallinto Tehtävät Toiminnan lähtökohtana on alkoholilaki ja sen nojalla annetut säädökset ja määräykset. Alkoholilain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Tehtävät jakaantuvat lupahallintoon ja valvontaan. Lupahallinto: Aluehallintovirasto myöntää toimialueellaan seuraavat luvat ja käsittelee niihin liittyvät muutokset alkoholijuomien anniskeluluvat anniskelun jatkoaikaluvat alkoholijuomien vähittäismyyntiluvat Alkon myymälöidenhyväksymiset Alkon luovutuspaikkaluvat Valvonta: Aluehallintovirasto valvoo alueellaan alkoholijuomien anniskelua vähittäismyyntiä alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa Organisointi Tehtävät hoidetaan pääasiallisesti yhdestä toimipisteestä Oulusta. Aluehallintovirastossa käsitellään noin 500 lupa-asia vuodessa. Lupapäätösten käsittely on toimijalle maksullista. Toimipaikkoja eli valvontakohteita toimialueella on noin 1100. Aluehallintovirasto perii toimijoilta vuosittain valvontamaksun toimipaikkakohtaisesti. Valvontaan kuuluvat myös ilta- ja yöaikaan tehtävät tarkastuskäynnit, joita vuonna 2015 tehtiin 395. Kirjallisia valvonta-asioita aluehallintovirastossa käsitellään vuosittain noin 40. Nämä luvut sisältävät sekä Pohjois-Pohjanmaan että Kainuun alueella tehtävät suoritteet. Resurssit Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alkoholihallinnontehtävissä on työskennellyt 2 alkoholitarkastajaa ja 1 osastosihteeri. Lisäksi tehtäviin on käytetty osa 2 lakimiehen työpanoksesta. Viralliset henkilötyövuosiluvut siirtyvien tehtävien osalta antaa aluehallintovirastojen Hallinto ja kehittäminen -vastuualueen henkilöstöyksikkö. Asiakkaat ja sidosryhmät Alkoholihallinnon asiakkaina ovat yritykset ja elinkeinonharjoittajat, joiden toiminta edellyttää alkoholilain mukaista lupaa ja joiden toimintaa aluehallintovirasto säädösten nojalla valvoo. Sidosryhmiä ovat Valvira, Tukes, Verohallinto, Harmaan talouden selvitysyksikkö (verottajan yksikkö), ulosotto-virasto, TE-toimisto, aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, kuntien ehkäisevä päihdetyö ja elintarvikevalvonta (elintarvikehuoneistot) sekä pelastustoimi sekä rakennusvalvonta, Mara ry ja Pty ry. 6
3.2. Ympäristöterveydenhuolto Tehtävät Ympäristöterveydenhuollon perustehtävänä on ihmisen terveyden edistäminen ja turvallisen elinympäristön varmistaminen sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin varmistaminen. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvat terveydensuojelu, tupakkavalvonta, elintarvikevalvonta sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkinnän peruspalvelujen ja kiireisen eläinlääkäriavun järjestäminen. Valvonnan tavoitteena on varmistaa ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen toiminnanharjoittajia ja kuluttajia neuvomalla ja ohjaamalla, tekemällä tarkastuksia, ottamalla näytteitä, käsittelemällä lupia ja ilmoituksia, käyttämällä hallinnollisia pakkokeinoja, antamalla lausuntoja ja varautumalla erityistilanteisiin. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät on pääsääntöisesti kirjattu terveydensuojelu, elintarvike-, tupakka- ja eläinlääkintähuoltolakiin sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevaan lainsäädäntöön. Aluehallintoviraston tehtävät Hallituksen linjauksen 5.4.2016 mukaan maakunnat vastaavat 1.1.2019 alkaen ympäristöterveydenhuollon tehtävistä, myös aluehallintoviraston nykyisistä tehtävistä. Osa aluehallintoviraston tehtävistä on kuitenkin jäämässä valtion tehtäviksi: esimerkiksi elintarvikelain, sivutuotelain, terveydensuojelulain ja tupakkalain arviointi- ja ohjaustehtävät, eläinlääkäreiden ammatinharjoittamisen valvonta, ns. vastustettavien eläintautien torjunnan johtotehtävät sekä paikallisviranomaisten (jatkossa maakunta) lainmukaisen toiminnan valvonta. Maakuntiin siirtyvät tehtävät tarkentuvat substanssilainsäädännön valmistumisen myötä vuoden 2017 aikana. Aluehallintovirastosta maakuntiin siirtyviä eläinlääkintähuollon, eläinten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin tehtäviä lienevät: eläintautien vastustaminen: eläintautilain mukainen valvonta (mm. valvonnan suunnittelu ja ohjaus, rajoittavien määräysten antaminen, eläintautivalmiuden ylläpito, toiminnanharjoittamisluvat ja poikkeusluvat, terveysluokkapäätökset, eläinten laittomiin siirtoihin liittyvät päätökset) sivutuotevalvonta (poikkeusluvat) eläinsuojeluvalvonta (mm. valvonnan suunnittelu ja ohjaus, toiminnanharjoittamisluvat, ilmoitusten käsittely, kelpoisuustodistusten myöntäminen, luvanvaraisen toiminnan valvonta, tuotantoeläintilojen otantavalvonta, pakkokeinojen tehostaminen uhkasakolla tai teettämisuhalla, kriittisten eläinsuojelutapausten valvonta) eläinten kuljetusten valvonta (toiminnanharjoittamisluvat, pätevyys- ja hyväksymistodistukset sekä eläinkuljetusten tarkastukset) täydentävien ehtojen valvonta (tuotantoeläintilojen otantatarkastukset ja ns. hallinnolliset laajentamiset) eläinten rekisteröinnin ja merkinnän valvonta (hallinnollista valvontaa) eläinten lääkitsemisen valvonta (lääkkeiden käytön valvonta eläintenpitotiloilla, valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset) ja eläinperäisten elintarvikkeiden vierasainevalvonta (valvonnan ohjaus ja toteutumisen seuranta) Aluehallintovirastosta maakuntiin siirtyviä elintarvikevalvonnan tehtäviä lienevät: yleinen elintarvikevalvonta: alkoholijuomamyymälöiden ilmoitukset ja tarkastukset 7
Kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtävät Kunnallinen ympäristöterveydenhuolto on siirtymässä kokonaisuutena maakunnan järjestämisvastuulle. Puitelainsäädännön mukaan riittävän osaamisen ja resurssit omaava kunta voi kuitenkin laissa säädettyjen kriteerien täyttyessä sopia maakunnan kanssa järjestämisvastuun siirtämisestä tältä osin kunnalle. Kriteerit ovat vielä määrittämättä. Ympäristöterveydenhuollolla on merkittävä rooli ympäristön terveellisyyden varmistamisen kautta asukkaiden terveyteen. Työtä tehdään ennakkoneuvonnan, tiedottamisen, lupa- ja ilmoituskäytäntöjen ja valvonnan keinoin sekä edistämällä ympäristöterveyden huomioimista osana kaikkea suunnittelua mm. maankäytössä, rakentamisessa, ympäristölupaharkinnassa ja erityisesti varautumisessa. Vesi- ja elintarvikevälitteiset epidemiat, eläintautitilanteet sekä suuronnettomuudet ovat erityistilanteita, joissa ympäristöterveydenhuolto tekee tiivistä yhteistyötä SOTE:n kanssa. Ympäristöterveydenhuollolla on rooli myös elinkeinoelämän edistäjänä ja mahdollistajana. On tärkeää, että yrityksiltä edellytetyt luvat käsitellään viipymättä ja tarjotaan vientitoiminnan vaatima valvonta. Elintarvikevalvonta Tarkoituksena on kuluttajien terveyden suojeleminen, kuluttajan suojeleminen määräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta taloudellisilta tappioilta sekä elintarvikkeista annettujen tietojen todenmukaisuuden varmistaminen. Toiminnalla parannetaan myös elintarvikeyritysten toiminta- ja vientiedellytyksiä. Valvonta on luonteeltaan olosuhde ja tuotevalvontaa (tuotanto-olosuhteet, hygienia, elintarvikkeiden laatu, pakkausmerkinnät, reseptit) ja se kattaa koko elintarvikeketjun alkutuotannosta kuluttajan lautaselle saakka. Valvontakohteena ovat esimerkiksi elintarvikkeita valmistavat liha-, kala- ja maitoalan laitokset, ilmoitettavat elintarvikehuoneistot (esim. keskuskeittiöt, ravintolat, kahvilat, elintarvikkeiden vähittäismyynti), suuret yleisötilaisuudet sekä maitoa, lihaa tai munia tuottavat tuotantoeläintilat. Maakunnan alueella elintarvikevalvonnan kohteita on arviolta 7 800. Terveydensuojelu Tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä sellaisten elinympäristössä esiintyvien tekijöiden ennaltaehkäiseminen, vähentäminen tai poistaminen, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Valvonta on luonteeltaan olosuhdevalvontaa ja tarkistettavia asioita ovat toimintaedellytykset, hygienia, ilmanvaihto, sisäilman epäpuhtaudet (homeet, hiilidioksidi, kuidut, haihtuvat orgaaniset yhdisteet), kosteus, lämpötilat jne. Valvontakohteita ovat esim. vesilaitokset, koulut, päiväkodit, uimahallit, uimarannat, hotellit, yleiset kokoontumistilat, asunnot valitusten perusteella, suuret yleisötilaisuudet sekä palvelut, joista voi aiheutua terveyshaittaa kuten kauneushoitolat ja tatuointipaikat. Terveydensuojelun keinoin pyritään osaltaan ennaltaehkäisemään ja hallitsemaan myös ydin- ja tuulivoiman sekä matkailun aiheuttamia terveyshaittoja. Jos yhteistoiminta-alueella on kansainvälinen satama, tehtäviin kuuluu lisäksi laivojen saniteettitarkastukset. Maakunnan alueella kohteita on n. 5 540. Tupakka- ja lääkelain mukainen valvonta Tupakkalain valvonnalla edistetään tupakoinnin vähentämistä ja siten ehkäistään tupakoinnin aiheuttamien terveysvaarojen ja haittojen syntymistä. Myynnin valvonnassa tarkastetaan mm. myyntiluvat, pakkausmerkinnät, esilläpito, mainonta ja ostajan iän varmistaminen. Tupakointikiellot koskevat mm. yleisiä tiloja, kouluja, oppilaitoksia ja erillisestä hakemuksesta taloyhtiöitä. Ravintoloissa on tupakointikielto erikseen hyväksyttävää tupakointikoppia lukuun ottamatta. Valvottavana on myös lääkelakiin kuuluva nikotiinikorvaustuotteiden myynti. Maakunnan alueella kohteita on n. 2 455. 8
Eläinlääkintähuolto Eläinlääkintähuollon tehtävä on tuottaa peruseläinlääkintäpalvelut kaikille kotieläiminä pidettäville eläinlajeille kaikkina vuorokaudenaikoina, mikä edellyttää erityistä toimintavarmuutta. Erityisen suuri merkitys palvelulla on tuotantoeläin-, turkiseläin- ja hevostaloudelle. Kunta tarjoaa tuotantoeläintiloille myös terveydenhuoltoa. Myös lemmikki- ja harraste-eläimillä on nyky-yhteiskunnassa suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnille perheenjäseninä, yksinäisyyden lievittäjinä ja liikunnallisen elämäntavan edistäjinä. Niitä varten järjestetään perus- ja kiireiset eläinlääkäripalvelut. Kunnaneläinlääkärin tehtävänä ovat lisäksi viranomaistehtävät, jotka liittyvät pääsääntöisesti eläinsuojeluun sekä eläintautien ja sivutuotteiden valvontaan. Tuotantoeläintiloja maakunnan alueella on noin 2 000 ja tuotantoeläimiä yli 223 000. Lemmikkieläimiä asukasluvun perusteella arvioiden noin 52 500. Löytöeläimet Kunnan on eläinsuojelulain mukaan järjestettävä irrallaan tavatuille ja talteen otetuille pienikokoisille lemmikkieläimille tilapäinen hoito vähintään 15 vuorokaudeksi. Palvelu ostetaan yksityisiltä. Osassa kuntia palvelun järjestää peruskunta ja osassa järjestämisvastuu on ympäristöterveydenhuollolla. Organisointi Eläinten terveyden, hyvinvoinnin ja eläinlääkäripalvelujen ohjaus- ja valvontatehtävät sekä elintarvikevalvonnan ohjaus- ja valvontatehtävät kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Terveydensuojeluja tupakkalainmukaiset ohjaus- ja valvontatehtävät kuuluvat puolestaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Ministeriöiden alaiset keskusviranomaiset suunnittelevat, ohjaavat ja valvovat ympäristöterveydenhuoltoa valtakunnallisesti omilla toimialueillaan seuraavasti: Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira): elintarvikevalvonta ja eläinlääkintähuolto (Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira): terveydensuojelu- ja tupakkalaki (Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala) Aluehallintovirasto ohjaa ja arvioi toimintaa alueellisesti sekä osallistuu valvontaan säädöksissä mainittujen tehtävien osalta. Kunnat toimeenpanevat ympäristöterveydenhuollon tehtäviä yhteistoiminta-alueilla. Aluehallintovirasto Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue on ympäristöterveydenhuollon tehtävissä ollut Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Aluehallintovirastossa tehtäviä on hoidettu keskitetysti Oulusta. Kaikki aluehallintovirastot ovat yhdessä vastanneet vastustettavien eläintautien päivystyksen järjestämisestä virka-ajan ulkopuolella. Päivystystä varten Suomi on jaettu kahteen päivystyspiiriin, jossa kummassakin päivystää yksi läänineläinlääkäri viikon kerrallaan. Kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet Kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaistehtävät ja kunnalliset eläinlääkäripalvelut on tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella järjestetty paikallisesti kuntien yhteistoiminta-alueilla, joita on seitsemän (kts kuva alla). Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet toimivat joko sosiaali- ja terveydenhuollon tai teknisen toimialan yhteydessä yhteistoiminta-alueen kuntien väliseen sopimukseen perustuen tai kuntayhtymänä. Samassa yksikössä voi olla rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja/tai maaseutupalvelut. 9
Ympäristöterveydenhuollon palveluiden järjestämisessä on huomioitu yhteistoiminta-alueen erityispiirteen kuten asutuksen sijoittuminen, elinkeinorakenne ja eläinlääkäripalveluiden yksityinen tarjonta. Maakunnan alueella on 21 eläinlääkärivastaanottoa ja 17 ympäristöterveydenhuollon tarkastajien toimipistettä. Vastaanotoista osa on nk. yhteisvastaanottoja, joilla työskentelee useampi eläinlääkäri. Yhteistoimintaaluekohtaisesti vastaanottojen määrä vaihtelee kahdesta neljään. Tarkastajien toimipisteissä työskentelee 1-19 tarkastajaa. Valvontaeläinlääkärivirkojen avulla varmistetaan valvonnan voimavaroja ja pyritään erottamaan valvonta- ja praktiikkatehtävät. Yhteistoiminta-alueilla yhtä lukuun ottamatta on valvontaeläinlääkäri, joista suurin osa tekee sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa että elintarvikevalvontaa. Valvontaeläinlääkärit ovat sijoittuneet joko eläinlääkintähuollon tai ympäristöterveydenhuollon muun valvonnan yhteyteen. Myös praktikkoeläinlääkärit osallistuvat valvontatehtäviin. Virkaan liittyvät praktiikkatehtävät tehdään ammatinharjoittajana. Irrallaan tavattujen lemmikkieläinten tilapäisen hoidon järjestäminen on toteutettu kaikilla yhteistoimintaalueilla sopimuksilla yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Palvelun hankkija on joko peruskunta tai ympäristöterveydenhuollon yksikkö. Resurssit Aluehallintovirasto Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa kaikissa ympäristöterveydenhuollon tehtävissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella työskentelee 5 eläinlääkäriä, 1 ylitarkastaja elintarvikevalvonnassa, 1 ylitarkastaja terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnassa, 1 osastosihteeri (osa työajasta), suunnittelija (pieni osa työajasta) ja 1 lakimies (osa työajasta). Viralliset henkilötyövuosiluvut maakuntaan siirtyvien tehtävien osalta antaa aluehallintovirastojen Hallinto ja kehittäminen -vastuualueen henkilöstöyksikkö. 10
Kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet Pohjois-Pohjanmaan maakunnan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla ympäristöterveydenhuollossa on tehty n. 111,4 henkilötyövuotta, joista 43,7 ympäristöterveydenhuollon tarkastajat, 50,3 eläinlääkärit, 12,5 avustava henkilökunta ja 4,9 johtajat. Ympäristöterveydenhuollon ja eläinlääkintähuollon toimitilat ovat joko kuntien omistamia tai vuokratiloja. Eläinlääkärivastaanotoilla varustelutaso vaihtelee välttämättömästä perusvälineistöstä haastavampien hätätapauksien tutkimisen ja kirurgisen hoidon mahdollistaviin laitteisiin. Muutamalla vastaanotolla voidaan ottaa vastaan myös hevosia. Asiakkaat ja sidosryhmät Ympäristöterveydenhuollon asiakkaita ovat yritykset, elinkeinonharjoittajat, kansalaiset sekä eläinten omistajat. Sidosryhmiä ovat muun muassa maa-ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Evira, Valvira, THL, oikeusrekisterikeskus, aluehallintoviraston muut vastuualueet, ELY, kunnat, muut kuntien yhteistoiminta-alueet, ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta, kuntien tilakeskukset, maankäytön suunnittelu ja kaavoitus, maaseutuasiamiehet, lomituspalvelut, sosiaali- ja terveydenhuolto, jätehuoltoviranomainen, poliisi, pelastuslaitos, merivartiosto, elintarvike- ja ympäristölaboratoriot, kaupan alan järjestöt, elinkeino (esim. maidonkeräilijät ja teurastamot), neuvontajärjestöt, tuottajajärjestöt, vapaaehtoiset eläinsuojelutahot, eläinhoitolat, yksityiset eläinlääkäriklinikat ja alaan liittyvää koulutusta järjestävät tahot. Samassa organisaatiossa olevien kunnan sidosryhmien kanssa ympäristöterveydenhuolto on tehnyt tiivistä yhteistyötä. Näiden jäädessä entisiin organisaatioihinsa on yhteistyön ylläpitäminen tärkeää myös maakuntauudistuksen jälkeen. Joidenkin tahojen osalta yhteistyölle ei uudistuksella ole vaikutusta (esim. poliisi, eläinsuojelujärjestöt, kaupan järjestöt). 3.3. Maatalous ja maaseudun kehittäminen, maataloustuotanto Tehtävät tiekartan mukaan ja yleistä maaseutuhallinnosta Tehtäväalaan sisältyvät seuraavat tehtäväkokonaisuudet: viljelijätuet, hanke- ja yritystuet, maatalouden rakennetuet, maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointi, kolttalain mukaiset tehtävät, poro- ja luontaiselinkeinot, maatalouden luopumistuki, maataloustuotteiden markkinajärjestelyt, maatalouden tuotantopanosten turvallisuus, laatu ja käyttö ja kasvinterveyden valvonta. Tehtävien erotteluperustelu tiekartassa maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen sekä maataloustuotantoon on lähinnä näennäinen, sillä lähes kaikkia em. tehtäviä tehdään sekä ELY-keskuksissa että kuntien yhteistoiminta-alueilla. Viljelijätukia maksetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määritettyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan unionin kokonaan ja osittain rahoittamien viljelijätukien pohjana on yksityiskohtainen Euroopan unionin lainsäädäntö sisältäen muun muassa vaatimuksia tehtävien eriyttämisestä ja organisoinnista. Näitä tukijärjestelmiä täydennetään kansallisesti rahoitetuilla tukijärjestelmillä. Viljelijätukien hallintoa ja tukijärjestelmien valvontaa sääntelee hyvin suuri määrä EU-säädöksiä, pääosin asetuksia. Yhteistä maatalouspolitiikkaa toteutetaan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston ja jäsenvaltioiden yhteistyöllä tapahtuvalla hallinnoinnilla kahden rahaston kautta. Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) rahoitetaan kokonaisuudessaan EU:n suorat tuet ja markkinatoimenpiteet ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitetaan maaseudun kehittämisohjelmia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Kummankin rahaston menoja voidaan kanavoida vain hyväksyttyjen maksajavirastojen kautta. 11
Maa- ja metsätalousministeriöllä on velvollisuus toimivaltaisena viranomaisena seurata jatkuvasti maksajaviraston (Maaseutuvirasto) hyväksymisperusteiden täyttymistä ja puuttua tilanteeseen tarpeen vaatiessa. Myös tehtäviä siirrettäessä hyväksymisperusteet (mm. maksajavirastosopimukset eli EU-asetusten edellyttämät sopimukselliset menettelyt, tehtävien eriyttäminen) on täytettävä. EU:n komissio tekee jäsenvaltioihin tarkastuksia lainsäädännön noudattamisesta ja valvonnan toimeenpanosta. Edelleen riippumattomat tarkastuselimet (todentamisviranomaiset) tarkastavat maksajavirastojen tilit ja maksutiedostot ja antavat niistä vuosittain tarkastuslausunnon ja raportin komissiolle. Maksajavirasto säilyy vastuussa muille tahoille siirtämistään tehtävistä ja on velvollinen ohjaamaan ja ohjeistamaan toimintaa sekä tekemään tehtäviä siirron perusteella hoitavien tahojen auditointeja lainsäädännön toimeenpanon ja valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Prosessia tukevat myös Maaseutuvirastossa toimivat tai valmisteilla olevat valtakunnalliset tietojärjestelmät. Euroopan unionin kokonaan ja osittain rahoittamien tukijärjestelmien rahoitus toteutetaan viljelijöille ensin valtion talousarvion kautta. Hyväksymiskelpoiset menot on vasta tämän jälkeen mahdollista rahoittaa unionin asianomaisista rahastoista. Ohjausta tapahtuu siten myös valtion talousarvion kirjausten sekä edellä mainittujen EU-asetusten edellyttämien sopimuksellisten menettelyjen kautta. Maaseudun hanke- ja yritystuilla sekä rakennetuilla toteutetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014-2020 (maaseutuohjelma). Tuet ovat EU-osarahoitteisia. Tehtävissä on hallintoviranomaisen tehtäviä sekä edellä kuvattuja maksajavirastotehtäviä. Komissio edellyttää määräajoin seuranta- ja arviointitietojen kokoamista maaseutuohjelman kokonaisuuden näkökulmasta sekä toimittamista komissiolle. Suomessa maaseutuohjelman hallintoviranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriö ja akkreditoituna maksajavirastona Maaseutuvirasto. Nykyisin ELY-keskuksissa hoidettavat maaseutuohjelman toimeenpanotehtävät siirtyvät maakunnille. Erityispiirteenä maaseutuohjelman toteuttamisessa ovat paikalliset Leaderryhmät, joiden tehtävänä on EU-säädösten perusteella laatia paikallinen maaseudun kehittämisstrategia ja vastata sen toteuttamisesta valitsemalla strategiaa toteuttavat hankkeet. ELY-keskukset vastaavat maaseutuohjelman toteutuksesta sekä maataloustukien valvonnasta alueellaan ja ovat tehneet tehtävien hoidosta maksajavirastosopimuksen Maaseutuviraston kanssa. Kuntien hoitamat viljelijätukitehtävät perustuvat samalla tavalla Maaseutuviraston ja sopijakunnan väliseen maksajavirastosopimukseen. Maksajavirastosopimuksessa ELY-keskus tai kunta sitoutuvat järjestämään eri tukimuotojen, kuten esimerkiksi viljelijätukien käsittely- ja valvontaprosessin asianmukaisesti. Tällöin vastuutaho, eli esimerkiksi viljelijätuissa kunta vastaa siitä että hakemusten käsittely, maksatusvalmistelu, tallentaminen, arkistointi, päätökset ja takaisinperinnät ym. on tehty maksajavirastosopimuksen mukaisia ohjeita ja aikatauluja noudattaen. ELY-keskus ja kunta vastaavat siis sopimuksen mukaisten tehtävien tekemisestä toimialueellaan. Maataloustuotanto Maatalouden markkinajärjestely on osa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen täytäntöönpanosta säädetään maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetussa laissa (999/2012), jäljempänä markkinajärjestelylaki. Maakuntauudistuksen kannalta merkityksellisiä säännöksiä siinä ovat ELY-keskuksille ja kunnille kuuluvia tehtäviä koskevat säännökset. Ne koskevat maataloustuotteiden interventiovarastointiin ja kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyviä tehtäviä, joissa viranomainen valvoo tiettyä toimintaa ja antaa siihen liittyviä hallintopäätöksiä. Interventiovarastointiin liittyvä valvonta on niin sanottu maksajavirastotehtävä. Kaupan pitämisen vaatimusten valvonta on toteutettu osana ympäristöterveydenhuoltoon liittyvää valvontaa. Maatalouden tuotantopanoksia ovat mm., kasvien lisäysaineisto (siemenet ja taimiaineistot), rehut, kasvinsuojeluaineet ja lannoitevalmisteet. Tuotantopanosten valvonta on tapahtunut Eviran laatiman valtakunnallisen valvontasuunnitelman mukaisesti tehtävästä riippuen joko Eviran tai ELY-keskusten toimesta. Lisäksi aluehallintovirastot ovat valvoneet lääkerehuja. Tehtäviin sisältyy tuotantopaikkojen ja -laitosten tarkastusten lisäksi mm. toimijoiden rekisteröintiä, markkinointi- ja maahantuontikieltojen määräämistä. Hukkakauravalvonta käsittää katselmuksia sekä torjuntasuunnitelmien laatimista tarvittaessa. Hukkakauranvalvonta on 12
hoidetut kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisten ja ELY-keskuksen toimesta. Kasvinsuojeluaineiden valvonta koostuu kasvinsuojeluaineiden käytön sekä kaupan valvonnasta. Kasvinterveyden valvonta tapahtuu myös valtakunnallisen valvontasuunnitelman mukaisesti ja valvontaan kuuluu toimijoiden rekisteröintiä, maahantulo-, tuotantopaikka- ja markkinavalvontaa, kasvipassien ja muiden merkintöjen käyttöoikeuksien myöntämistä, kasvintuhoojailmoitusten vastaanottoa ja kasvintuhoojaesiintymiä koskevien torjuntapäätöslausuntojen tekemistä. Kasvinsuojelurekisterin ja taimiaineistorekisterin ylläpitäjä on tällä hetkellä ELY, mutta tehtävän uudelleen sijoittamisesta keskustellaan. Tuotantopanosten ja hukkakauran valvonta tapahtuu osittain maataloustukien valvonnan yhteydessä. Maatalouden kriisiajan varautumistehtävät kuuluvat kuntien maaseutuhallinnolle. ELY-keskuksen maaseutupuolen rooli kriisiajan tehtävissä on koordinoiva. Muita kuntien lakisääteisiä tehtäviä ovat mm hirvi- ja petoeläinvahinkokorvaukset, hukkakauran torjunta, eläinrekistereihin liittyvät tehtävät ja muiden viranomaisten avustaminen mm. valvonnoissa. Muita maaseudun kehittämistehtäviä kuntien yhteistoiminta-alueilla ovat mm perusmaatalouden toimintaa tukevaa koulutuksen ja kehittämishankkeiden järjestäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa siten, että yksikön alueen maatalouden tehokkuus ja kilpailukyky säilyvät riittävän hyvinä. Kunnat vastaavat yleisesti yksikössä maatalouden ja maaseudun muusta kehittämisestä sekä kyläasioiden järjestämisestä. Lisäksi maaseutuhallinnon henkilöstä hoitaa kunnissa mm. kunnan omistamien maiden vuokrausta, metsien käyttöä ja hoitoa, tieasioita yms. maaseutuun liittyviä asioita. Tehtävät Pohjois-Pohjanmaalla Maaseutuasioiden hallinnointia hoidetaan sekä kuntien yhteistoiminta-alueilla että ELY-keskuksessa. Kuntien pääasiallisena tehtäväalueena on viljelijätukien käsittely. ELY-keskus käsittelee myös joitain erityistukiasioita, tekee ympäristö- ja luomusopimuksia, valvoo viljelijätukien ehtojen noudattamista, rahoittaa maa- ja puutarhatalouden investointeja ja omistajanvaihdoksia, rahoittaa maaseudun yritystoimintaa ja maaseudun kehittämishankkeita sekä edistää eräiltä osin alkutuotannon elintarviketurvallisuutta. Toimintaa leimaa vahvasti EU-rahoitus ja normit, kuten tiekartassa on kuvattu. ELYn ja kuntien maaseutupalveluiden työn kautta vuosittain Pohjois-Pohjanmaalle tuleva rahamäärä on noin 230 miljoonaa euroa. Yta-alueet / Maataloustukien käsittely kunnissa Kuntien maaseutuhallinto on järjestetty isäntäkuntamallilla. Pohjois-Pohjanmaalla toimii seitsemän maaseutuhallinnon yksikköä. Yksiköt muodostuvat kuntien välisten yhteistoimintasopimusten perusteella. Maaseutuhallinnon yhteistyöalueiden isäntäkunnat (suluissa sopimuskunnat) ovat; Kalajoki (Alavieska, Merijärvi, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki) Kuusamo (Taivalkoski, Posio), Nivala (Kärsämäki, Oulainen, Sievi, Ylivieska) Oulu (Ii, Pudasjärvi, Utajärvi), Pyhäjärvi (Haapajärvi, Reisjärvi), Tyrnävä (Hailuoto, Kempele, Lumijoki, Muhos, Vihanti) ja Siikalatva (Haapavesi, Pyhäntä, Vaala). Yta-alueilla on lukuisia toimipisteitä. Laki viljelijätukien hallinnon hoitamisesta kunnissa 210/2010 ohjaa kuntien maataloushallinnon toimintaa. Lisäksi yta-alueita koskee maaseutuviraston kanssa tehty maksajavirastosopimus. Kukin yta-alue on solminut oman maksajavirastosopimuksen. Asiakkaana Pohjois-Pohjanmaalla on noin 4 600 tukea hakevaa maatilaa. Lisäksi asiakkaina on tuhansia ns. passiivisia tiloja, joilla on tukioikeuksien omistusta. Maataloustukien käsittelytyö alkaa asiakaspalvelusta, johon kuuluu tukiasioiden neuvonta, kouluttaminen ja saapuneiden hakemusten vastaanottaminen. Hakemukset käsitellään ja maksetaan kuntien yta-alueiden toimesta. Paikallistuntemuksen avulla ratkaistaan monta virhettä ja ristiriitaisuutta. Yta-alueet tarkastavat erinäisin tarkistuslistoin hakemukset, jotta tuenhakija saa oikean määrän tukea. Tukiehdot ovat laaja kokonaisuus, minkä vuoksi yta-alueella asiakas nähdään kokonaisuutena. Tämä on tärkeää sekä asiakaspalvelullisesti että hallinnollisesti, koska tukijärjestelmät ovat muutoin kovin pirstaloituneita ja hajanaisia. 13
Yta-alueet ylläpitävät myös Eviran hallinnoimaa eläintenpitäjärekisteriä. Jokaisen eläintenpitäjän tulee rekisteröityä eläintenpitäjäksi ja hakea pitopaikkatunnus eläinten pitopaikalle kunnasta. Rekisteröinnin tavoitteena on seurata eläimistä peräisin olevan elintarvikkeen kulkua tuotantoketjun alusta loppuun. Rekisteröintiä valvovat ELY-keskusten tarkastajat, tarkastuseläinlääkärit, aluehallintovirasto sekä kunnaneläinlääkärit. Viranomaisten välisessä yhteistyössä maaseutuhallinnon yta-alueiden lähimmät sidosryhmät ovat ELY-keskuksen maaseututoimin ja maaseutuvirasto. Muita yhteistyökumppaneita ovat mm. tuottajajärjestöt, neuvontajärjestöt, Mela sekä kehittämistahot. Viljelijätukihallinnon päätöksiä (maksatus, takaisinperintä, tukioikeussiirrot) kertyy vuodessa noin 50 000 kpl. Näistä päätöksistä asiakas voi valittaa tai hakea oikaisua ELY-keskuksesta. ELY-keskuksen tehtävät Viljelijätukien valvonta Maatalouden viljelijätukien valvontojen koostuu monista eri tukien valvontatehtävistä ja ristiintarkastuksista. Viljelijätukien valvonta voidaan jaotella karkeasti pinta-alatukien valvontaan, eläinvalvontaan ja muihin valvontoihin tai niihin liittyviin tehtäviin. Pinta-alatukien kokonaisuuteen sisältyy myös ympäristökorvauksen valvontaa. Eri päätyyppien valvontoja yhdistetään mahdollisuuksien mukaan. Samoin jäljempänä esiteltäviä Eviran ja Tukesin valvontoja yhdistetään tukivalvontoihin mm. synergian tai ns. täydentävien ehtojen vuoksi. Viljelijätukien valvonnan tehtäväkokonaisuuden näkökulmasta keskeisimmät haasteet ovat tavoiteaikataulut ja tehtävien merkittävä painottuminen syyskaudelle. Valvonnan tavoiteaikataulut muotoutuvat pääasiassa maksatusten pohjalta, minkä vuoksi merkittävimmät takarajat ovat vuosittain toukokuun ja marraskuun puolivälissä. Pinta-alatukien puolella tehtävien jakautumisessa merkittävin tekijä on ns. tukivuoden kululla. Pintaalatehtävät aikatauluttuvat kevään päätukihaun mukaisesti alkavaksi kesäkuun alusta jatkuen aina seuraavan kalenterivuoden toukokuuhun. Kesä-syyskauden merkittävimmät tehtävät ovat mm. peltoalavalvonta ja lohkoristiintarkastukset. Kevätkauden merkittävimmät tehtävät ovat ympäristökorvauksen asiakirjavalvonta ja kasvipeitteisyysvalvonta. Eläinvalvontoja voidaan tehdä loppuvuoden työpaineista huolimatta enemmän tasaisesti vuoden ympäri. Muut valvontatehtävät käsittävä nimensä mukaisesti sekalaisen joukon pieniä tehtäväkokonaisuuksia mm. puutarhatuet, hampun THC-valvonta, laadunvalvonta, uusintakäynnit, ELY-keskukseen kohdistuvat valvonnat yms. Useimmiten nämäkin tehtävät painottuvat vuoden jälkimmäiselle puoliskolle. Tukivalvonnat ovat keskeinen osa maataloustukien hallintoprosessia myöntö- ja maksatustehtävien ohella. Tehtäväkokonaisuutta ohjaa Mavi. Valvontapöytäkirja on juridiselta asemaltaan lausunto, joka sitoo myöntöviranomaista päätöksenteossa. Tukimuodosta riippuen päätöksistä voi joko hakea oikaisua ELY-keskukselta tai valittaa Hämeen hallinto-oikeuteen. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä ovat mm. kuntien YTA-alueet, ELY-keskuksen myöntöviranomaiset, tuottajajärjestöt, neuvontajärjestöt, EU-avustajat, AVI:n läänineläinlääkärit, kuntien valvontaeläinlääkärit, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja EU-avustajat. Evira-tehtävät Eviran hallinnon alan merkittävimmät tavoitteet liittyvät maatalouden tuotantoedellytysten ja elintarviketurvallisuuden hyvän tason turvaamiseen. Tehtäväkokonaisuus voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: Luonnonmukaisen tuotannon valvonta, eläinten merkintä- ja rekisteröinti sekä kasvintuotannon valvonta. Luomuvalvonnan tarkoituksena on varmentaa luonnonmukaisen tuotantoedellytysten täyttyminen sekä samalla edistää tuotantotavan laajenemista maataloudessa. Tehtävää hoidetaan kiinteässä yhteydessä Mavin hallinnonalan luomusitoumusten kanssa. Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonnan avulla varmistetaan ruoan tuotannon alkuperää, vastustetaan eläintauteja sekä osaltaan varmistetaan Mavin sektorin kotieläintu- 14
kien oikeellisuutta. Kasvintuotannon valvontaan liittyviä tehtäviä ovat maahan tuotavien ja vietävien taimiaineistojen, kasvien, puutavaran, pakkausmateriaalin ja niiden tuotantopaikkojen valvonta sekä lannoite-, siemen-, rehu- ja hukkakauravalvonnat maatiloilla ja kauppaliikkeissä. Tehtävät tukevat osaltaan isompaa tavoitetta korkean elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Suurimmalla osalla tehtävistä on suora liittymäpinta Mavin tehtävien hoitoon. Tehtäväkokonaisuudessa annettavista päätöksistä valtaosa koskettaa luomusektoria. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä ovat mm. neuvontajärjestöt, AVI:n läänineläinlääkärit, kuntien valvontaeläinlääkärit, luomujärjestöt, luomutarkastajat, kuntien YTA-alueet ja teurastamot. Tukes-tehtävät Tukesin hallinnon alan tehtävät osaltaan turvaavat elintarviketurvallisuutta ja maatalouden tuotantoedellytyksiä kasvinsuojeluaineiden käytön ja kaupan valvonnan avulla. Pääosa tehtävistä suoritetaan Mavin tukivalvontojen yhteydessä. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä ovat mm. neuvontajärjestöt ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Toimijoita velvoittavat päätökset antaa ohjaava taho valvontahavaintoihin pohjautuen. Markkinatukien valvonta Nykyään markkinatukien valvontatehtävistä ELY-keskuksen ainut tehtävä on viljan interventiovalvonta. Interventiovalvonta ei ole realisoitunut aivan viime vuosina. Tehtävä realisoituu tilanteessa, jossa esim. vehnän markkinahinta alittaa kynnyshinnan ja EU- Komissio sen johdosta tukee markkinahinnan kehitystä ostamalla itse viljaa. Tehtävän käytännön hoito on osoittautunut osin yllätykselliseksi ja se on aina hoidettava ajallaan. Maatalouden tuotanto-oikeuksien hallinto Tehtäväkokonaisuus on eri työtehtävien puolesta supistunut viime vuosina mm. maidon viitemääriä, uuhipalkkioita ja emolehmiä koskevien kiintiöjärjestelmien loputtua. Edelliseen EU:n maatalousuudistuksen yhteydessä luotu EU:n suoriin pinta-alatukiin liittyvät tukioikeudet ja niiden hallinnointi sen sijaan on työllistänyt merkittävästi. Järjestelmässä ELY-keskuksen vastuulla on tukioikeuksien myöntö kansallisesta varannosta sekä tukioikeuksien määrän leikkaaminen eräissä tilanteissa. Annettavista päätöksistä voi valittaa Hämeen hallinto-oikeuteen. Maatalouden vahinkoasiat Maatalouden vahinkoasiat tehtäväkokonaisuus käsittää hirvi-, peto- ja tulvavahingot. ELY-keskuksella on tehtävissä työmäärältä pienehkö rooli, tehtävä työllistää lähinnä petovahinkojen osalta. Viljelijätukien koulutus- ja neuvonta Tehtäväkokonaisuus työllistää erityisesti maatalouden tukipolitiikan suurten muutosten yhteydessä sekä mm. uusien ohjelmakausien kynnyksellä. ELY-keskuksen asiantuntijat toimivat viljelijöiden ja sidosryhmien kouluttajina sekä antavat neuvoja ja tulkintoja yksittäisissä tapauksissa. ELY-keskus on velvollinen järjestämään koulutusta myös tukihallinnossa työskenteleville henkilöille maakunnassa. Maatalouteen liittyvien tukien myöntäminen ELY-keskuksessa Ympäristösopimuksilla myönnetään tukea kohdennettuun ympäristönhoitoon tai suomalaisten alkuperäisrotujen ja -kasvien perimän säilyttämiseen. ELY-keskus tekee hakemuksesta 5-vuotisia sopimuksia maatalousluonnon ja maiseman hoitoon, kosteikkojen hoitoon, kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen perustamiseen sekä alkuperäisrotujen kasvattamiseen ja alkuperäiskasvien ylläpitoon. Ei-tuotannollisten investointien tukea on mahdollista saada kosteikkojen perustamiseen sekä luonnonlaidunten alkuraivaukseen ja aitaamiseen ennen varsinaisen ympäristösopimuksen hakemista. 15
Edellä mainitut tuet ovat osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ympäristökorvausjärjestelmää ja siten EU:n osarahoittamia tukia. Tukea voivat saada aktiiviviljelijät ja tietyissä tukimuodoissa myös rekisteröidyt yhdistykset ja vesioikeudelliset yhteisöt. Eviran toimeenpanemaan luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään liittyneillä tiloilla on mahdollista hakea luomukorvausta. Korvausta maksetaan ELY-keskuksesta haettavan luomusitoumuksen perusteella. Luonnonmukaiselle kasvi- tai kotieläintuotannolle sekä avomaan vihannesten viljelylle on omat erillisen 5-vuotiset sitoumukset. Luomukorvaus on yksi Manner-Suomen kehittämisohjelman toimenpiteistä ja EU-osarahoitteinen. Kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille maksetaan kansallista tukea. Tukien myöntö ja maksatus on eriytetty, mutta tapahtuvat molemmat ELY-keskuksen kautta. Ohjeet ja ohjaus tukien myöntöön ja maksatukseen tulevat Mavista. Muutoksenhakua varten päätöksiin liitetään oikaisuvaatimusosoitus. ELY-keskuksen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen voi hakea muutosta Hämeenlinnan hallinto-oikeudelta. Ympäristösopimusten ja ei-tuotannollisten investointihakemusten yhteistyötahoina ovat mm. ELY-keskuksen ympäristövastuualeen luonnonsuojeluyksikkö, ProAgria ja yksityiset maisemanhoidon neuvojat. Ympäristösopimuksista ja luomukorvauksesta tiedotetaan mm. erilaisissa hankkeiden järjestämissä tilaisuuksissa. Maa- ja puutarhatalouden rakennetuet ELY-keskus myöntää maatalouden rakennetuista annetun lain mukaisia maa- ja puutarhatalouden investointitukia sekä nuoren viljelijän aloitustukia. Rakennetuesta merkittävä osa on EU-osarahoitteista Manner-Suomen maaseutuohjelman (2014 2020) perusteella. Vuosittain maatalouden investointitukipäätöksiä tehdään Pohjois-Pohjanmaalla 240-300 kpl ja aloitustukia 40-70 kpl. Tukea haetaan joko sähköisesti Hyrrä-järjestelmän kautta tai paperihakemuksilla. Sähköisestä tukijärjestelmästä vastaa maaseutuvirasto. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa ELY-keskuksille vuotuisen määrärahan, jonka tulee riittää vuoden neljälle hakujaksolle. Tukea saa hakea jatkuvasti, mutta hakujaksoilla saapuneet hakemukset osallistuvat neljästi vuodessa valintamenettelyyn. Mikäli määrärahat eivät riitä, rahoitettavien hankkeiden määrää karsitaan. Rahoitus myönnetään suorina avustuksina, korkotukena ja valtiontakauksina. Tukiprosessin kuluessa ELY-keskus tekee yhteistyötä lupaviranomaisten, rahoituslaitosten, neuvontajärjestöjen, rakennussuunnittelijoiden ja tilitoimistojen kanssa. Rahoituspäätöksen jälkeen hankkeesta tehdään mm. erilliset maksatuspäätökset toteutuneiden kustannusten perusteella, sekä jatkoaikapäätökset. Kaikkiin EUosarahoitteisiin hankkeisiin on tehtävä hankkeen valmistuttua hallinnollinen tarkastus paikan päällä. Hakijoihin kohdistuvaa pysyvyyden seurantaa on tehtävä viisi vuotta viimeisen EU-rahoitusosuuden maksamisesta. Tukipäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Maaseudun kehittäminen hankkeilla ja yritystuella Maaseutuohjelma 2014 2020 tarjoaa hyviä työkaluja maaseudun kehittämiseen yrittäjille ja kaikille asukkaille. Maaseudun yrittäjät ja asukkaat voivat yhdessä asiantuntijoiden, kehittäjäorganisaatioiden tai kouluttajien kanssa valmistella hankkeita, jotka vastaavat käsillä oleviin tarpeisiin ja vahvistavat maaseudun yritystoimintaa sekä säilyttävät maaseudun hyvänä paikkana asua myös tulevaisuudessa. Kehittämishankkeilla voi uudistaa elinkeinoja, kehittää kannattavuutta, lisätä osaamista ja parantaa maaseudun palveluita ja asumisen edellytyksiä. Esimerkkinä saavutettavuuden parantamisesta ja yrittämisen edellytysten turvaamisesta ovat mm. laajakaistojen rakentaminen maaseudulle. Hankkeita voi toteuttaa paikallisesti, alueellisesti, alueiden välillä, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Alueiden välisessä kehittämistyössä vaaditaan yhteistyötä useiden ELY-keskusalueiden sekä muiden ulkopuolisten toimijoiden kesken. Lisäksi maaseutuohjelman asiantuntijat kaikista ELY-keskuksista osallistuvat valtakunnallisten hankkeiden arviointija valintaprosessiin. 16
Hanke voi monin tavoin edistää maaseudun pienten yritysten elinkeinotoimintaa esimerkiksi kasvi- ja kotieläintuotannon, lähiruokasektorin, alkutuotannon jatkojalostuksen, matkailu- ja hyvinvointipalvelujen sekä teknologia-alan yritysten kehitystoimilla. Erityisenä tavoitteena on tuoda biotalouden toimijoita yhteen ja kehittää alalle korkean asteen jalostusta sekä edistää kiertotaloutta. Maaseudun ja vesien tilan parantamiseksi ohjataan rahoitusta erityisesti sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät vesien suojelua ja ravinteiden kierrätystä. Myös uusien innovaatioiden hyödyntäminen sekä maaseudun yritysten kansainvälistymismahdollisuuksien parantaminen ovat tärkeä osa kehittämistyötä. Maaseudun hanketukiprosessiin liittyy paljon ulkoisia yhteistyökumppaneita, kuten Pohjois-Pohjanmaan liitto, kunnat (ml. kuntien kehittämiskeskukset, maaseutu- ja yritysasiamiehet), neuvontaorganisaatiot (ProAgria, Maa- ja kotitalousnaiset), maatalouden tuottajaorganisaatiot (MTK), Suomen metsäkeskus, oppilaitokset, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut, tutkimusorganisaatiot (LUKE, SYKE, GTK ym.), kehittämisorganisaatiot sekä yrittäjäjärjestöt. Maaseutuohjelmaa toteuttavat myös Leader-ryhmät paikallisesti omilla toiminta-alueillaan sekä hanke- että yritystukien avulla. Kullakin Leader-ryhmällä on oma määrärahakiintiönsä ja hakemusten käsittelyssä on eroavaisuuksia verrattuna ELY-keskuksen käsittelyyn. Leader-ryhmät siirtävät hallituksensa hyväksymät hankkeet lausunnon kanssa ELY-keskukseen laillisuustarkastettavaksi ja ratkaistavaksi. Yritystukien tavoitteena on monipuolistaa, uudistaa ja lisätä maaseudun elinkeinotoimintaa sekä parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja kehittää niiden kilpailukykyä. Tukea voidaan myöntää maaseutualueella toimivalle pienelle yritykselle ja jos kyse on maataloustuotteiden jalostuksesta ja kaupanpitämisestä tukea voidaan myöntää myös kaupunkialueella sijaitsevalle yritykselle sekä myös keskisuurille yrityksille niin maaseutu- kuin kaupunkialueella. Tuen myöntämisen keskeisiä perusedellytyksiä ovat myös mm. edellytys jatkuvaan kannattavaan toimintaan, liiketoimintasuunnitelman toteuttamiskelpoisuus, tuettavan yritystoiminnan kokoaikaisuus sekä rahoitettavan toimenpiteen merkitys yrityksen perustamiseen, kehittymiseen ja kasvuun. Yritystukea myönnettäessä huomioidaan myös olemassa oleva tarjonta ja yritysten kilpailutilanne sekä tukea hakevan yrityksen markkina-alueen laajuus. Yritysrahoituksen osalta pääpaino maaseuturahaston varojen sitomisessa ELY-keskuksessa on 2 10 htv:n maaseudun raaka-aineita ja voimavaroja hyödyntävissä sekä maaseudun palvelutoimintaa edistävissä, pääasiassa taajama-alueiden ulkopuolisissa yrityksissä ja pk-elintarvikeyrityksissä (elintarvikeyritykset voivat sijaita myös taajamissa). Paikallisten Leader toimintaryhmät rahoittavat pääsääntöisesti toiminta-alueensa pieniä, 1 2 htv:n yrityksiä kaikilla ohjelmien mahdollistavilla tukimuodoilla. Erityisesti pyritään tukemaan aloittavia yrityksiä ja paikallisesti merkittäviä palveluita. Yritystoiminnan tukemisessa toimintaryhmät kannustavat yrityksiä verkostoitumaan ja kokeilemaan uusia ja innovatiivisia toimintatapoja. Maaseudun yritystukiprosessiin liittyy ulkoisia yhteistyökumppaneita erityisesti tukimahdollisuuksista tiedottamiseen ja hakijoiden neuvontaan. Keskeisiä ovat mm. Leader-ryhmät, ProAgria, seudulliset yrityspalvelut, yrittäjäjärjestöt sekä MTK-liitot ja yhteistyöhankkeet. Organisointi Pohjois-Pohjanmaalla ELY-keskuksella on toimipisteet Oulussa ja Ylivieskassa. Oulu on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätoimipaikka ja siellä on valtaosa henkilöstöstä. Oulussa hoidetaan kaikki keskeiset maaseutupuolen tehtävät. Ylivieskan toimipisteessä on lähinnä maatalouden ja maataloustuotannon valvontaa tekevää henkilöstöä sekä yksittäisiä muita virkailijoita eri sektoreilta. Ylivieskan toimipaikalla on merkitystä maatilavalvonnan logistisessa toteutuksessa, sillä Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa on runsaasti maataloutta. Porotalouden eläinkohtaisten tukien ja porotalouden rakennetukien- ja aloitustukien osalta tukia hallinnoiva ELY-keskus on Lapin ELY-keskus, jolle em. tehtäviä on keskitetty tai ollaan keskittämässä. Porotalouden tehtävistä mm. petovahinkoihin liittyvät tehtävät ovat kuitenkin kuntien maaseutuhallinnon tehtäviä ja mm. porovahinkojen oikaisuvaatimusten käsittely sekä porovahinkojen arvioimislautakunnan puheenjohtajien määrääminen ovat edelleen alueellisen ELY-keskuksen tehtäviä. 17
Vuodesta 2016 lähtien on puutarhatuotteiden varastointituen ja vuodesta 2017 alkaen kasvihuonetuotannon tuen käsittely keskitetty Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ja ELY-keskuksille. Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa Pohjois-Pohjanmaan tehtävät. Leader-toiminnan osata Pohjois-Pohjanmaa ELY-keskus hoitaa toimintaryhmien päätöksenteon, tukien maksatukset sekä toimintaryhmien tietyt ohjaustehtävät. Toimintaryhmien toimialueet eivät täysin noudata maakuntarajoja. Koillismaan Leader ryhmään kuuluu Posion kunta Lapin maakunnasta ja Rieska-Leaderiin kuuluu Kannuksen kunta Keski-Pohjanmaan maakunnasta. Pohjois-Pohjanmaan kunnista Vaalan kunta puolestaan kuuluu Oulujärvi Leaderiin, jonka tehtävät hoidetaan Kainuun ELY-keskuksesta. ELY-keskusten talous- ja henkilöstöhallinto ICT-palvelut sekä kiinteistöpalvelut ovat eriytetty KEHA-keskukseen, Valtoriin ja Senaatti-kiinteistöille. Kuva. Maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvien tehtävien hoidon organisointi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Kuntien maaseutuhallinto on järjestetty isäntäkuntamallilla kuten aiemmin on jo todettu. Pohjois-Pohjanmaalla toimii seitsemän maaseutuhallinnon yksikköä. Yksiköt muodostuvat kuntien välisten yhteistoimintasopimusten perusteella. Maaseutuhallinnon yhteistyöalueiden isäntäkunnat (suluissa sopimuskunnat) ovat; Kalajoki (Alavieska, Merijärvi, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki) Kuusamo (Taivalkoski, Posio), Nivala (Kärsämäki, Oulainen, Sievi, Ylivieska) Oulu (Ii, Pudasjärvi, Utajärvi), Pyhäjärvi (Haapajärvi, Reisjärvi), Tyrnävä (Hailuoto, Kempele, Lumijoki, Muhos, Vihanti) ja Siikalatva (Haapavesi, Pyhäntä, Vaala). Yta-alueilla on lukuisia toimipisteitä. Kaikki isäntäkunnat ovat tehneet maksajavirastosopimuksen Maaseutuviraston kanssa. Järjestäjäkunnissa on alueellisia luottamuselimiä esim. Nivalassa ja Pyhäjärvellä on alueelliset maaseutulautakunnat. Kunnissa on myös muunlaisia alueellisia esim. neuvottelukuntia joissa on yhteistoiminta-alueen edustajia jäseninä seuraamassa ja ohjaamassa yta-alueiden tehtäviä. Kuusamon yhteistoiminta-alueen osalta on huomioitava, että se hoitaa Lapin maakuntaan kuuluvan Posion maaseutuhallinnon tehtävät. 18
Kuva. Kuntien maaseutuhallinto, yhteistoiminta-alueet. Resurssit Pohjois-Pohjanmaalla ELY-keskuksella on toimipisteet Oulussa ja Ylivieskassa. Vakituisia henkilöitä on 44 hlöä, joista 33 työskentelee Oulussa ja 11 Ylivieskassa. Merkittävä osa maatilavalvonnasta toteutetaan määräaikaisilla, noin 7,5 htv:n resursseilla ja loppuvuoden henkilömäärä kasvaa 15 henkilöllä ollen enimmillään noin 59 henkilöä. Määräaikaisten maatilavalvojien työpanos ajoittuu keväästä loppuvuoteen ja työsuhteiden pituus on noin 6 kk. Määräaikaiset tarkastajat jakaantuvat melko tasaisesti Oulun ja Ylivieskan toimipisteisiin. Henkilötyövuosina henkilöstöresurssi on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa noin 50 henkilötyövuotta, josta 42,5 on vakituisten ja 7,5 määräaikaisten virkamiesten tekemää työtä. Resursseista on maaseutu- ja energia yksikössä 45,5 henkilötyövuotta ja Maksatus- ja tarkastusyksikössä noin 4 henkilötyövuotta ja osaaminen ja työelämä yksikössä noin 0,5 henkilötyövuotta. Talous- ja henkilöstöhallinto ICT-palvelut sekä kiinteistöpalvelut ovat eriytetty KEHA-keskukseen, Valtoriin ja Senaatti-kiinteistöille. Henkilöstöä Pohjois-Pohjanmaan kuntien maaseutuhallinnossa on yhteensä 50 henkilöä. Jokaisella yhteistoiminta-alueella on vastuuhenkilönä maaseutujohtaja tai päällikkö, joita on 7. Toiminta on hajautettua, eli lähes jokaisessa kunnassa on toimipiste jossa työskentelee maaseutuasiamies tai vastaava. Maaseutuasiamiehiä on 24 kpl. Lisäksi yhteistoiminta-alueilla on toimistohenkilökuntaa 19 henkilöä. Maaseutuhallinto tukeutuu isäntäkuntien talous- ja henkilöstöhallintopalveluihin. Asiakkaat ja sidosryhmät Yhteenvetona edellisistä voidaan todeta, että maaseututehtävien asiakaskunta ja sidosryhmäverkosto ovat hyvin laajat. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen sekä maataloustuotannon asiakkaita ovat muun muassa viljelijät, maaseudun yrittäjät, maaseudun kehittäjät, Leader-toimintaryhmät, maaseudun asukkaat, maanomistajat, kuolinpesät, harraste-eläinten pitäjät, pakkaamot, maahantuojat, kauppaliikkeet, järjestöt, yhdistykset, eri toimijat, oppilaitokset, kehittäjäorganisaatiot, tutkimuslaitokset, kunnat ja muut viranomaiset. 19
Sidosryhmistä tärkeimpiä ovat muut viranomaiset, MMM, Maaseutuvirasto, Evira, Tukes, kunnat, AVI, YM, MELA, Metsäkeskus, muut metsäalan organisaatiot, Maanmittauslaitos, pankit ja rahoituslaitokset, ulosottoviranomaiset, tuotantopanoksia tuottava teollisuus ja kauppa, jalostava teollisuus, TE-toimisto, tutkimuslaitokset: LUKE, SYKE, GTK, keskusliitot, paliskunnat, petoasiamiehet, puolustusvoimat, etujärjestöt: MTK, luonnonsuojeluorganisaatiot sekä maakuntien ja naapurimaiden viranomaiset. 3.4. Maatalous- ja turkistuottajien lomitus Lomituspalveluiden tarkoituksena on turvata maatalousyrittäjien ja turkistarhojen keskeytymätön toiminta loman aikana ja turvata sijaisavun saanti sairauden tai tapaturman aikana. Vuonna 2015 Pohjois-Pohjanmaalla oli lomituspalveluiden piirissä yhteensä 1 725 tilaa ja niissä 2 836 lomaoikeuden omaavaa yrittäjää. Lomituspäiviä maatiloilla kertyi yhteensä 143 912 ja tarhoilla 1 249 päivää. Tarhalomituksesta suurin osa on Kalajoen paikallisyksikössä. Tehtävät Lomahallinnon (vastuuhenkilöt ja johtavat lomittajat) keskeiset tehtävä kokonaisuudet ovat: Tehdä päätökset oikeuksista vuosilomaan ja tuettuun maksulliseen lomitukseen Tehdä päätös yrittäjän oikeudesta sijaisapuun työkyvyttömyyden, perhevapaiden ym. syiden perusteella. Oikeuden ja tarpeen mukaan järjestää lomittaja oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Rekrytoida maatalouslomittajia tarpeellinen määrä joko vakinaisiin tai tilapäisiin työsuhteisiin, jotta toiminta voidaan toteuttaa joustavasti ja kustannustehokkaasti. Suunnitella lomittajien työvuorolistat Huolehtia henkilöstön työturvallisuudesta tekemällä tilakäyntejä Tehdä tiloilla olosuhdekartoituksia ja työ-ajan mitoitukset Hoitaa henkilöstön palkanmaksu ja muut työsuhteisiin liittyvät asiat Huolehtia yrittäjien laskutuksesta lomituspalvelulain mukaan Maatalouslomittajien tehtävä on suorittaa annetut lomitukset tiloilla niin että yrittäjät voivat vapautua omista tehtävistään loman tai sijaisavun aikana. Hoitaa itse järjestetyn lomituksen päätökset ja maksatuksen Organisointi Lomituspalveluiden johdosta, ohjauksesta ja valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Valtakunnallisesti lomituksen toimeenpanovastuu on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela). Mela vastaa paikallishallinnon järjestämisestä tekemällä toimeksiantosopimuksia kuntien kanssa. Pohjois-Pohjanmaan alueella paikallisyksikköjä / hallinnoivia kuntia on 6; Reisjärvi, Muhos, Nivala, Haapavesi, Kalajoki, Siikalatva. Lisäksi Kuusamo ja Taivalkoski kuuluvat Posion paikallisyksikköön, joten hallinto heillä on Lapin alueella. Kuntien maatalouslomitustoiminta: Reisjärven lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapajärvi ja Reisjärvi. Lomitettavia tiloja yksikössä on 239 ja yrittäjiä 417. Kalajoen lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Alavieska, Merijärvi, Pyhäjoki ja Kalajoki. Lomitettavia tiloja yksikössä on 321 ja yrittäjiä 495. Haapaveden lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Oulainen, Raahe ja Haapavesi. Lomitettavia tiloja on 201 ja yrittäjiä 335. Muhoksen lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Muhos, Pudasjärvi, Liminka, Tyrnävä, Ii, Hailuoto, Siikajoki, Lumijoki, Utajärvi, Oulu ja Kempele. Lomitettavia tiloja on 390 ja yrittäjiä 618 kpl. 20
Nivalan lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Sievi, Ylivieska ja Nivala. Lomitettavia tiloja paikallisyksikössä on 287 ja yrittäjiä 471 Siikalatvan lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Siikalatva, Pyhäntä ja Vaala sekä Kajaanin kaupungista entinen Vuolijoen alue. Lomitettavia tiloja alueella on 196 ja yrittäjiä 329. Vuolijoen osuus on 14 tilaa ja 20 yrittäjää. Posion lomatoimen paikallisyksikköön kuuluvat kunnat: Kuusamo ja Taivalkoski, joissa lomitettavia tiloja on yhteensä 91 ja yrittäjiä 169. Kuva. Lomituspalvelut, lomatoimen paikallisyksiköt Resurssit Vakinaisia maatalouslomittajia oli kirjoilla yhteensä 518 hlöä ja työvuosia näistä kertyi 434,92. Määräaikaisia oli työsuhteessa keskimäärin vuoden aikana 224, jotka tekivät noin 129 htv:tä. Hallinnossa henkilöitä oli eri tehtävissä yhteensä 38 henkilöä, htv 34,8. Lomituspalvelut rahoitetaan valtion varoista. Lomituspalvelutulot alueen kunnille vuonna 2015 olivat yhteensä 28,9 M. Maatalousyrittäjät osallistuvat kustannuksiin sijaisavun- ja maksullisen lomituksen maksuin. Hallinnon menoihin ohjataan valtion varoista ns. hallintorahaa, joka vuonna 2015 oli 2,17 M. Mahdollinen erotus hallintorahan ja todellisten kulujen välillä katetaan hallinnoivien kuntien rahoituksella. Asiakkaat ja sidosryhmät Viranomaistahoina lomituspalveluihin lähinnä toimivat Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Työterveyshuolto ja Aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkärit. Rajapintoja kunnissa lomahallinnolla on palkka- ja henkilöstöhallintoon sekä kirjanpitoon. Lomahallinto tekee laskut ja siirtää ne sähköisesti reskontraan. Samoin toimitaan henkilöstön palkanmaksun kanssa. Palkkatiedosto siirretään sähköisesti ja palkanlaskenta tekee palkat valmiiksi. Henkilöstöhallinnon osalta tehtäviä eri yksiköissä tehdään vähän eri tavoin. Osassa yksiköistä kuntien toiminnot on ulkoistettu ja hoidetaan ostopalveluna. On myös yksiköitä joissa lomahallinto tekee palkat loppuun saakka. Lomahallinnon käytössä ja ainoana työkaluna on valtakunnallinen ohjelma, lomitusnetti joka on 21
Melan ylläpitämä. Ohjelmisto ja sen entistä parempi toimivuus täytyy huolehtia myös tulevaisuudessa. Tällä ohjelmalla tehdään päätökset asiakkaiden oikeuksista, suunnitellaan lomittajien työvuorot, hoidetaan palkanmaksu ja laskutus, hoidetaan raportointi ja tilitykset. 3.5. Kala- ja vesitalous Kalatalous Kalataloushallinnon strategian mukaisesti ELYjen kalatalouspalvelut turvaavat kalakantojen elinvoimaisuuden, edistävät yhteistyössä alan toimijoiden kanssa kalavarojen kestävää käyttöä ja hoitoa sekä luovat edellytykset niihin perustuville elinkeinoille ja vapaa-ajan kalastukselle omilla toimialueillaan. Kaikki nykyisin ELY-keskuksissa hoidettavat kalatalouden tehtävät siirtyvät maakuntien hoidettaviksi. Tehtäväkokonaisuudet ovat, elinkeinokalatalous, kalavarojen hoito ja vapaa-ajan kalatalous. Kaikki alueellisen kalatalousviranomaisen tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinokalataloudessa suoraan sovellettaviin EU-säädöksiin. Myös vesilain mukainen yleisen kalatalousedun valvonta siirtyisi maakunnalle, koska tehtävä kytkeytyy vahvasti kalastuslain mukaiseen kalavarojen käytön ja hoidon suunnitteluun. Sisällöllisesti tehtävät ovat kehittämistä, edistämistä, valvontaa, toimeenpanoa ja hallintoa. Tehtävien hoito ja siinä tarvittavat voimavarat on järjestettävä tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, jotta palveluja voidaan tuottaa tasapuolisesti asiakkaille kaikissa maakunnissa, tehtävien hoitoon turvataan riittävä erityisasiantuntemus ja varmistetaan johdonmukainen toiminta maakuntien rajat ylittävissä vesistöaluekokonaisuuksissa. Tehtävät Elinkeinokalatalous Elinkeinokalatalouteen kuuluvat sektorit ovat kaupallisen kalastus, vesiviljely, kalanjalostus ja kalakauppa. Toimialan merkitys on taloudellisesti ja sosiaalisesti suuri erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla korvaavia elinkeinoja on vaikea löytää. Pohjois-Pohjanmaan alueella on rekisteröityneitä kaupallisia kalastajia tällä hetkellä yhteensä 530, joista merialueen osuus on 470. Lisäksi alueella toimii istukaspoikasia ja ruokakalaa tuottavia vesiviljely-yrityksiä, kotimaista ja tuontikalaa jalostavia yrityksiä sekä kalakauppoja. Elinkeinokalatalouden tehtävistä keskeinen on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpano. Siihen kuuluvat investointi- ja kehittämistuet alan yrittäjille ja sidosryhmille (vesiviljely, sisävesikalastus, kalanjalostus ja kalan tukkukauppa), yleishyödyllisten toimenpiteiden rahoitus (kehittämis- ja innovaatio-ohjelmat) sekä alueellisen yhteistoiminnan kehittäminen (kalatalouden toimintaryhmät, joita on Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikön alueella kolme: Perämeren, Lapin ja Kainuu-Koillismaan ryhmät), tekninen apu sekä kaupallisille kalastajille maksettavat poistokalastustuet. Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on Pohjois-Suomeen myönnetty tällä ohjelmakaudella 1 M, josta 0,5 miljoonaa on käytetty toimintaryhmien pyörittämiseen. Harkinnanvaraisiin investointitukiin käytetään 0,5 miljoonaa euroa. Varoista maksetaan jatkossa myös merialueen kaupallisille kalastajille ns. hyljesietopalkkioita. Elinkeinokalatalouden tehtäviin kuuluu tukijärjestelmien lisäksi myös vesiviljelyrekisterin sekä sisävesien kalastusalusrekisterin ylläpito. Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) ja EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa ohjaa EU- ja kansallinen lainsäädäntö. Rahoitus perustuu EU:n hyväksymään kansalliseen EMKR-toimintaohjelmaan. Vapaa-ajankalastuksen kehittäminen Keskeisenä tavoitteena on turvata kalakantojen elinvoimaisuus, monimuotoisuus ja niiden käytön kestävyys tietoon perustuvalla kalastuksen säätelyllä ja valvonnalla. Kalakantojen hoidossa luontaisen lisääntymisen turvaaminen on ensisijaista. Kalojen elinympäristön tilaa parannetaan edistämällä vaelluskalojen esteetöntä elinkiertoa. Tavoitteena on, että vapaa-ajankalastus on merkittävä suomalainen luontoharrastus ja että toimivat kalastusjärjestelyt ja hyvässä tilassa olevat kalakannat luovat mahdollisuuksia vapaa-ajan kalastukseen 22
perustuvalle kilpailukykyiselle yritystoiminnalle. ELY myönsi vuonna 2016 varoja 250 000 euroa kalastusalueiden toiminta-avustuksina ja vesialueiden omistajille 300 000 euroa korvauksena jokamiehen oikeuksista johtuvasta kalastusrasituksesta. Kalatalouden edistämiseen myönnettiin harkinnanvaraista tukea 300 000 euroa eri kalatalouden järjestöille ja toimijoille. Kalavarojen hoitoon ja vapaa-ajan kalatalouteen liittyvistä tehtävistä säädetään kalastuslaissa (379/2015), vesilaissa (587/2011), ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja laissa vesien ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Vapaa-ajankalatalouden keskeiset tehtävät ja palvelut ovat: Avustukset vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi Kalatalouden alueellisten yhteistyöryhmien ohjaus Kalastusalueiden toiminnan rahoitus, ohjaaminen ja valvonta Korvaukset vesien omistajille yleiskalastusoikeuksista (viehekalastus) Kalastuslain mukaisten lupien, kieltojen ja rajoitusten toimeenpano Kalastusta koskevien säännösten ja määräysten valvonta Kalastuksen valvojien hyväksyminen ja toiminnan valvonta Rajavesistöjen kalastussopimusten toimeenpano Yleisen kalatalousedun valvonta (kalavarojen hoito) Yleisen kalatalousedun valvonta on kalatalousviranomaisen ydintehtäviä. Erilaiset vesiympäristön käyttöön kohdistuvat intressit sovitetaan yhteen vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupaprosesseissa, jossa toisena osapuolena ovat usein globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset esimerkiksi metsäteollisuudessa ja energiateollisuudessa. Lupaviranomainen voi asettaa luvansaajalle suoran toimenpidevelvoitteen tai kalatalousmaksun kalataloushaittojen vähentämiseksi. Lisäksi lupavelvollinen voidaan määrätä tarkkailemaan hoidon ja/tai luvanvaraisen toiminnan vaikutuksia kalakantoihin ja alueella harjoitettavaan kalastukseen. Velvoitteiden toteutumista valvoo ja tarvittavat suunnitelmat hyväksyy kalatalousviranomainen. Toiminnan hyödyt kohdistuvat sekä elinkeino että vapaa-ajan kalatalouteen ja niillä on myös merkittävä sosioekonominen vaikutus. Kalavarojen hoidon yksilöidyt tehtävät ovat: Yleisen kalatalousedun valvonta vesi- ja ympäristönsuojelulain sekä YVA-lain mukaisissa asioissa o Lausunnot, valitukset ja vastineet o Kalatalousvelvoitteiden toteuttamissuunnitelmien hyväksyminen ja toimeenpanon valvonta o Kalatalousmaksujen käytön suunnittelu, toimeenpano ja valvonta o Kalatalousvelvoitteiden ajanmukaistaminen o Valtion edustaminen hankkeissa, joihin sisältyy yleisen kalatalousedun valvontatarve o Osallistuminen YVA-prosessiin Uhanalaisten ja taloudellisesti arvokkaiden kalakantojen suojelu ja hoito Kalatiestrategian toteuttaminen Lohi- ja meritaimenstrategian toteuttaminen Vesien- ja merenhoidon suunnittelu- ja toteuttaminen (kalatalous) Osallistuminen vesien- ja merenhoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen Vesistöjen kalataloudellisten kunnostusten ohjaus, rahoitus ja luvan haku Istutus- ja ylisiirtoluvat Selvitykset ja kehittämishankkeet Vuonna 2016 vesioikeudellisina kalatalousvelvoitteina kalavesien hoitoon käytettiin noin 7 M. Virtavesiä kunnostettiin 0,4 M :lla ja lisäksi myönnettiin n. 0,4 M ns. kärkihankerahoitusta vaelluskalojen palauttamiseksi kahteen hankkeeseen. 23
Tehtävien organisointi Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö vastaa valtion alueellisen kalataloushallinnon tehtävistä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Valtion alueellisen kalataloushallinnon organisaatio muutettiin viimeksi vuoden 2015 alusta, jolloin sen tehtävät keskitettiin Varsinais-Suomen, Pohjois-Savon ja Lapin ELY-keskuksiin. Hallinnollisten keskuspaikkojen lukumäärä väheni 11:sta kolmeen, mutta alueelliset toimipisteet säilyivät ennallaan. Ratkaisulla haettiin toimivaa ja tasapainoista rakennetta pitkällä aikavälillä siten, että monipuolinen asiantuntemus voidaan turvata alueellisesti kaikilla kalatalouden sektoreilla. Kalataloustehtävien keskittämisellä on Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikön toimialueella: turvattu asiakkaiden palvelu mahdollisimman lähellä ja kunkin alueen kalataloustehtävien ja kalavarojen monipuolinen asiantuntemus; toteutettu keskinäinen koordinaatio ja asiakkaiden yhdenmukainen kohtelu; tuettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston avulla elinkeinon keskeisiä kehittämishankkeita ja investointeja kaikilla alueilla EU:n vaatimukset täyttäen; sekä pienistä resursseista huolimatta on pystytty erikoistumaan, järjestämään sijaisuudet ja keskittymään asiakkaiden palveluun. Uudet toimialueet ovat mahdollistuneet asiakaspalvelun ja sen edellyttämän riittävän osaamistason säilyttämisen sekä tarvittavan erikoistumisen yksilöityihin tehtäviin. Kuva. Kalataloushallinnon alueorganisaatio. 24