RISKIKARTOITUKSEN AVULLA TOIMINTATAPOJEN JA TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISEEN AVOLOUHOKSILLA

RISKIKARTOITUKSEN AVULLA TOIMINTATAPOJEN JA TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISEEN AVOLOUHOKSILLA Pekka Särkkä Riitta-Liisa Lappeteläinen Tauno Paalumäki Jukka Pukkila Lauri Siirama Erkki Reinikka Panu Kaukinen Kari Tiikkaja TOTEUTUS RAHOITUS Teknillinen korkeakoulu TYÖSUOJELURAHASTO NORDKALK Oyj Abp Rakennus- ja ympäristötekniikka Eerikinkatu 2 21600 PARAINEN Kalliorakentaminen 00100 HELSINKI www.nordkalk.com PL 6200 www.tsr.fi 02015 TKK E. HARTIKAINEN Oy www.tkk.fi KEMPHOS Oy Pamilonkatu 31 PL 20 80130 JOENSUU 71801 SIILINJÄRVI wwww.e-hartikainen.fi www.kemira-growhow.com STM Työsuojeluosasto PL 536 33101 TAMPERE www.stm.fi Espoo 20.3.2006 Tutkimus on tehty Työsuojelurahaston tuella

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Rakennus- ja ympäristötekniikka Kalliorakentaminen Tutkimusraportti Research report TKK-D25 RISKIKARTOITUKSEN AVULLA TOIMINTATAPOJEN JA TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISEEN AVOLOUHOKSILLA Loppuraportti Pekka Särkkä Jukka Pukkila Panu Kaukinen Riitta-Liisa Lappeteläinen Lauri Siirama Kari Tiikkaja Tauno Paalumäki Erkki Reinikka Teknillinen korkeakoulu, kalliorakentaminen Teknillinen korkeakoulu, kalliorakentaminen Teknillinen korkeakoulu, kalliorakentaminen Työsuojelurahasto Kemphos Oy, Siilinjärvi E. Hartikainen Oy, Siilinjärvi Nordkalk Oyj Abp, Parainen Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto Teknillinen korkeakoulu Kalliorakentaminen PL 6200 02015 TKK Puhelin: 09 451 2803 Telefax: 09 451 2812 Espoo 20.3.2006

ESIPUHE Uutta teknologiaa otetaan jatkuvasti käyttöön kaivannaisteollisuudessa. Tämä merkitsee mm. erilaisten kommunikaatiojärjestelmien, automaattisten koneiden tai laitteiden käyttöä yhdessä uusien tuotantomenetelmien kanssa. Koneiden, laitteiden ja menetelmien käyttö poikkeaa usein perinteisistä työtavoista. Turvallisuusriskejä ei aina tunneta, koska ne saattavat poiketa lajeiltaan aiemmin havaituista. Erityisesti inhimillisten tekijöiden vaikutus työturvallisuuteen ja työntekijöiden turvalliseen käyttäytymiseen on huonosti tunnettua. Nyt toteutettu hanke Riskikartoituksen avulla toimintatapojen ja turvallisuuden kehittämiseen avolouhoksilla on Työsuojelurahaston kehittämishanke, jonka pohjana on Teknillisen korkeakoulun kalliotekniikan laboratorion vuosina 2002 2003 tekemä kehittämishanke Riskien arviointi louhintalaitteille ja louhimoille. Avolouhosten toimintaprosessit, työmenetelmät sekä niiden ja ympäristön työturvallisuusriskit poikkeavat kuitenkin tarvekivilouhosten käytännöistä siinä määrin, että aiemman hankkeen tulokset eivät olleet suoraan sovellettavissa. Suomen kaivannaisteollisuudessa toimii yli kolmekymmentä avolouhosta. Koska kaikkien näiden analysointi ei rajallisten resurssien vuoksi ollut mahdollista, päätettiin hanke toteuttaa suurimmissa ja edustavimmissa Siilinjärven ja Paraisten avolouhoksissa. Hankkeessa keskityttiin turvallisuuteen vaikuttavien vaarojen tunnistamiseen, suuruuden, niiden todennäköisyyden ja seurauksien määrittämiseen, vaarojen aiheuttaman riskin merkittävyydestä päättämiseen sekä tarvittavien toimenpiteiden valitsemiseen vaarojen minimoimiseksi tai poistamiseksi. Urakoitsijoiden erityisongelmia analysoitiin pääosin Siilinjärven avolouhoksella kuormausta ja kuljetusta hoitavan E. Hartikainen Oy:n työntekijöiden avulla. Riskien kartoittamisessa keskityttiin työpaikalla esiintyviin vaaratekijöihin, jotka vaikuttivat työntekijöiden turvallisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin työssään. Tutkimus rajattiin avolouhokseen ja siellä tehtävään työhön. Avolouhostyöhön katsottiin kuuluvaksi poraus, panostus, räjäytys, lastaus, kuljetus ja murskaus sekä lisäksi räjähdysaineiden paikallinen valmistus, rikotus, rusnaus, mittaustyöt, korjaustyöt, tiestön kunnossapito ja louhoksen muu liikenne. Hanke toteutettiin tammikuun 2005 ja helmikuun 2006 välisenä aikana. Hankkeen toteuttajana oli Teknillisen korkeakoulun Rakennus- ja ympäristötekniikan osaston kalliorakentamisen laboratorio yhdessä Kemphos Oy:n, Nordkalk Oyj Abp:n ja E.Hartikainen Oy:n kanssa. Hankkeen rahoittajina ovat toimineet Työsuojelurahasto, Kemphos Oy, Nordkalk Oyj Abp, E. Hartikainen Oy sekä Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Tutkimuksen vastuullisena johtajana on toiminut professori Pekka Särkkä, koordinaattorina TkT Jukka Pukkila ja tutkimusapulaisena tekn.yo. Panu Kaukinen, kaikki Teknillisestä korkeakoulusta. Espoossa 20.3.2006 Pekka Särkkä

ABSTRACT Development of Safety and Course of Action by Risk Assessment in Open Pit mines is a development project of the Finnish Work Environmental Fund. It is based on an earlier project done at the end of year 2002 called Risk Assessment for Drilling Equipment and Stone Quarries. This project differs from the previous project by the working methods used and the final products achieved. This project deals with mining and risks present at work in open pit mining environment. The project was initiated by two mining companies and a mining contractor; Kemphos Oy, E.Hartikainen Oy at Siilinjärvi mine and Nordkalk Oyj Abp at Parainen mine. These companies arranged the premises for the project and obligated the employees to participate into the planned risk assessment. The first aim of the project was to find the hazards effecting safety at open pit work at the two mines, Siilinjärvi and Parainen. This was done by hazard identification of the workers. After the hazards were identified, the size of risks was determined by selected specialized groups in each open pit including the contractor. The same groups also selected the measures to be taken to minimize the risks. Size of the risk indicates how soon these measures should to be taken, immediately or in the near future. Both the size of risks and the measures were registered to be put into effect by the managements of each company. First part of this report describes each company involved in this project. It describes the mining method and machines used in production as well as the employee working in the pit. The second part describes the method of working, theory of risk assessment including the hazard identification, determining the size of risks and evaluating the measures needed to minimize the risks identified. The companies with The Finnish Work Environment Fund financed the project with extra funding by The Ministry of Social Affairs and Health of Finland. The amount of funding was as follows: Kemphos Oy, Siilinjärvi Mine 12 500 E. Hartikainen Oy, Siilinjärvi Mine 5 000 Nordkalk Oyj Abp, Parainen Mine 12 500 Finnish Work Environmental Fund 30 000 Ministry of Social Affairs and Health of Finland 10 000 Total funding was 70 000. This project was implemented by Helsinki University of Technology, rock engineering with full assistance of companies in Siilinjärvi and Parainen. Now the effective use of the results of this project is in the hands of the management of the companies mentioned above and it is wished for each one of companies to give feedback of the effects of this project to those that have implemented the project.

RISKIKARTOITUKSEN AVULLA TOIMINTATAPOJEN JA TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISEEN AVOLOUHOKSILLA ESIPUHE ABSTRACT SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...6 1.1 Hankkeen tausta...6 1.2 Tavoitteet ja sisältö...7 1.3 Menetelmät...7 2. HANKKEEN KOHTEET...8 2.1 Siilinjärven kaivos...8 2.1.1 Johdanto...8 2.1.2 Historia...9 2.1.3 Apatiitin tuotanto...9 2.1.4 Rikastus...12 2.1.5 Tuotteet...13 2.1.6 Infrastruktuuri ja ympäristö...13 2.1.7 Siilinjärven kaivoksen organisaatio...14 2.2 Maanrakennus E. Hartikainen Oy...15 2.2.1 Yleistä...15 2.2.2 Historiaa...15 2.2.3 Maanrakennusosaston organisaatio...16 2.3 Nordkalk Oyj Abp - Paraisten kaivos...17 2.3.1 Johdanto...17 2.3.2 Paraisten kaivoksen toiminta...18 2.3.3 Paraisten kaivoksen organisaatio...21 3. RISKIEN ARVIOINTI...22 3.1 Yleistä riskien arvioinnista...22 3.2 Arvioinnin suunnittelu...22 3.3 Vaarojen tunnistaminen...23 3.3.1 Kyselytutkimuksen tulokset...24 3.3.2 Riskiprofiilit...29 3.4 Riskien suuruuden määrittäminen...29 3.4.1 Riskien suuruuden määrittäminen ja toimenpiteiden valinta Siilinjärven kaivoksen omalla henkilöstöllä...31 3.4.2 Riskien suuruuden määrittäminen ja toimenpiteiden valinta E. Hartikainen Oy:lle Siilinjärven kaivoksella...33 3.4.3 Riskien suuruuden määrittäminen ja toimenpiteiden valinta Paraisten kaivoksella...34 3.5 Tutkimustulokset...36 3.5.1 Vaarojen tunnistaminen...36 3.5.2 Riskien suuruus ja toimenpiteet...37 3.5.3 Avolouhoksilla esiintyviä riskejä suuruusjärjestyksessä...38 4. PROJEKTIN JOHTORYHMÄN NÄKEMYKSIÄ TUTKIMUKSESTA...40 4.1 Siilinjärven kaivos, Lauri Siirama...40

4.2 E. Hartikainen Oy, Kari Tiikkaja...41 4.3 Paraisten kaivos, Tauno Paalumäki...41 4.4 Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto, Erkki Reinikka...42 4.5 Työsuojelurahasto, Riitta-Liisa Lappeteläinen...43 5. HANKKEEN KUSTANNUKSET...45 6. YHTEENVETO...46 7. SUMMARY...47 8. VIITTEET...48 9. LIITTEET...49 9.1 Tapaturmatilastoja kaivoksilta...49 9.2 E. Hartikainen Oy:n konekanta Siilinjärven kaivoksella...50 9.3 Vaarojen tunnistamisen tulokset yrityksittäin...51 9.4 Vaarojen tunnistamislomakkeet...66

6 1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen tausta Hanke Riskikartoituksen avulla toimintatapojen ja turvallisuuden kehittämiseen avolouhoksilla on Työsuojelurahaston kehittämishanke, joka perustuu aikaisemmin vuonna 2002 2003 tehtyyn kehittämishankkeeseen Riskien arviointi louhintalaitteille ja louhimoille. Nyt tehty työ koskee kaivoksilla kaivostyöhön liittyvien, avolouhosten työmenetelmien ja ympäristön työturvallisuusriskien alueita. Työn tilaajina ja osaltaan rahoittajina ovat Kemphos Oy, Maanrakennus E. Hartikainen Oy ja Nordkalk Oyj Abp Paraisten kaivos. Rahoittajina ovat yhtä suurella osuudella Työsuojelurahasto sekä lisäksi omalla osuudellaan Sosiaali- ja terveysministeriön työturvallisuusosasto. Varsinaisina kohteina ovat Siilinjärven ja Paraisten avolouhokset. Tässä työssä puhutaan jatkossa Siilinjärven kaivoksesta (tarkoittaen Kemphos Oy:n Siilinjärven kaivoksen henkilöstöä), E. Hartikainen Oy:sta (tarkoittaen Maanrakennus E. Hartikainen Oy:n Siilinjärvellä työskentelevää henkilöstöä) ja Paraisten kaivoksesta (tarkoittaen Nordkalk Oyj Abp:n Paraisten avolouhoksen henkilöstöä). Hanke toteutettiin 1.1.2005 ja 1.3.2006 välisenä aikana. Hankkeen toteuttajana oli Teknillisen korkeakoulun Rakennus- ja ympäristötekniikan osaston kalliorakentamisen laboratorio. Rahoitus hankkeelle oli yhteensä 70 000 ja se jakautui seuraavasti: Kemphos Oy 12 500 E. Hartikainen Oy 5 000 Nordkalk Oyj Abp 12 500 Työsuojelurahasto 30 000 STM Työsuojeluosasto 10 000 Hanke sai alkunsa, kun edellä mainittu tarvekivilouhimoilla tehty tutkimus esitettiin yrityksille, joiden toivottiin ryhtyvän vastaavanlaiseen hankkeeseen. Yritysten mukaantulon ja rahoituksen selvittyä myönsi Työsuojelurahasto hankkeelle rahoituksen. Myöhemmin myös Sosiaali- ja terveysministeriö tuli mukaan hankkeen rahoittajaksi. Hankkeen aloituskokouksessa vahvistettiin tutkimuksen kohteiksi Kemphos Oy, Maanrakennus E. Hartikainen Oy Siilinjärven kaivokselta ja Nordkalk Oyj Abp Paraisten kaivokselta. Kokouksessa valittiin myös hankkeen johtoryhmä, joka koostui seuraavista henkilöistä: Riitta-Liisa Lappeteläinen, Työsuojelurahasto, valvoja Lauri Siirama, Kemphos Oy, puheenjohtaja Kari Tiikkaja, E. Hartikainen Oy Tauno Paalumäki, Nordkalk Oyj Abp Erkki Reinikka, STM, työsuojeluosasto Pekka Särkkä, TKK, Rakennus- ja ympäristötekniikka, kalliorakentaminen Jukka Pukkila, TKK, Rakennus- ja ympäristötekniikka, kalliorakentaminen, sihteeri Panu Kaukinen, TKK, Rakennus- ja ympäristötekniikka, kalliorakentaminen

7 1.2 Tavoitteet ja sisältö Hankkeen tavoitteena oli Siilinjärven ja Paraisten avolouhosten turvallisuuteen vaikuttavien vaarojen tunnistaminen, niiden suuruuden, todennäköisyyden ja seurauksien määrittäminen, niiden merkittävyydestä päättäminen sekä tarvittavien toimenpiteiden valinta vaarojen minimoimiseksi tai poistamiseksi. Riskien kartoittamisessa keskityttiin niihin työpaikalla esiintyviin vaaratekijöihin, jotka vaikuttivat työntekijöiden turvallisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimus rajattiin avolouhokseen ja siellä tehtävään työhön. Avolouhostyöhön katsottiin kuuluvaksi poraus, panostus, räjäytys, lastaus ja kuljetus sekä lisäksi räjähdysaineiden paikallinen valmistus, rikotus, rusnaus, mittaustyöt, korjaustyöt, tiestön kunnossapito ja louhoksen muu liikenne. Riskit kartoitettiin Siilinjärven kaivoksen työntekijöiden ja kaivoksella toimivan urakoitsijan E. Hartikaisen työntekijöiden työstä erikseen. Sen sijaan Paraisten kaivoksella riskit kartoitettiin Nordkalk Oyj Abp:n työntekijöiden ja muutamien paikalla olleiden urakoitsijoiden työntekijöiden kanssa yhdessä. 1.3 Menetelmät Riskien arvioinnissa käytettiin Riskien arviointi työpaikalla -työkirjaa /6/, joka on tehty Sosiaalija terveysministeriön työsuojeluosaston toimeksiannosta ja siihen liittyvää tietokoneohjelmaa RiskiArvi 2.1. Samaa menetelmää käytettiin avolouhosten ja urakoitsijan arvioinnissa ja kartoituksessa. Kartoituksen tulokset esitetään riskien arviointikappaleen yhteydessä ja liitteissä.

8 2. HANKKEEN KOHTEET 2.1 Siilinjärven kaivos 2.1.1 Johdanto Siilinjärven kaivos /1/ on osa fosforihappoa valmistavasta tuotantoketjusta. Siilinjärven toimipaikalla on kolme tuotantolinjaa - fosforihapon, lannoitteiden ja kalsiumsulfaattipigmenttituotannon. Nämä ovat tiiviisti liitetty toisiinsa raaka-aineen, energian, henkilöstön ym. kautta. Jokainen kolmesta tuotantolinjasta muodostaa liiketoiminnallisen kokonaisuuden. Fosforiketju sisältää kaivoksen, energia- ja rikkihappotuotannon sekä varsinaisen fosforihappotuotannon. Siilinjärven kaivos on ollut tuotannossa 26 vuotta, jonka aikana on louhittu yli 230 miljoonaa tonnia kiveä. Tästä määrästä on tuotettu noin 15 miljoonaa tonnia fosforirikastetta, lähes 2 miljoonaa tonnia kalsiittirikastetta ja 3 4 miljoonaa tonnia sivutuotteita. Malmivarat nykyisessä kaivoksessa riittävät vuoteen 2015 ja jos otetaan huomioon mahdolliset laajennukset, toiminta-aikaa on pidemmälle kuin vuoteen 2020. Potentiaaliset malmivarat ovat useita satoja miljoonia tonneja. Kuva 1. Siilinjärven kaivos kuvattuna ilmasta /2/ Siilinjärven malmiesiintymän tunnettu pituus on noin 16 km ja sen suurin leveys on noin 700 m. Esiintymä on melkein pystysuora laatta, joka ulottuu ainakin 800 m syvyydelle - mahdollisesti paljon syvemmälle. Esiintymä on magmaattinen, noin 2600 miljoonaa vuotta vanha ja se on läpikäynyt useita erisuuruisia muodonmuutoksia. Päämineraalit malmissa ovat flogopiitti, kalsiitti, dolomiitti, apatiitti ja amfiboli. Sivukivenä on diabaasi ja feniitti. Raskasmetallipitoisuus malmissa on matala, joka on tärkeätä fosforin jatkojalostuksessa. Siilinjärven apatiittiesiintymä on yksi maailman köyhimmistä hyödynnetyistä esiintymistä. Sen P 2 O 5 keskipitoisuus on noin 4 %.

9 2.1.2 Historia Siilinjärven fosfaattiesiintymä löydettiin kansannäytteen perusteella vuonna 1950. Näyte löytyi Siilinjärveltä Juankoskelle rakennetun ratatyömaan alueelta ja sen perusteella ryhdyttiin tutkimuksiin, jotka viimein 30 vuotta löydön jälkeen johtivat kaivostoimintaan. Aluetta tutkivat Lohjan Kalkki Oy ja Typpi Oy vuosina 1958 1966. Tällöin tutkimukset kohdistuivat karbonaattimineraaleihin. Vuosina 1967 1968 esiintymää tutki Apatiitti Oy, joka oli erityisesti perustettu kyseiseen tarkoitukseen Typpi Oy:n, Rikkihappo Oy:n ja Suomen valtion omistamana. Yhtiö yhdistyi myöhemmin Kemira Oy:hyn, joka aloitti tutkimukset vuonna 1973 tavoitteenaan löytää menetelmä apatiitin eli fosforimineraalin rikastamiseksi ja raaka-aineen tuottamiseksi fosforihappoprosessiin. Tiiviit tutkimukset ja koerikastus vuosina 1975 1979 johtivat tyydyttäviin tuloksiin ja päätös kaivoksen rakentamisesta tehtiin vuonna 1977. Suunniteltu vuosituotanto oli 200 000 tonnia apatiittirikastetta ja 50 000 tonnia kalsiittirikastetta sekä vuotuinen kokonaislouhinta 2 miljoonaa tonnia. Tuotanto aloitettiin 27. joulukuuta 1979 - käytännössä vuoden 1980 alussa. Koska toiminta alkoi hyvin, teki Kemira Oy päätöksen jo vuonna 1980 kaivoksen laajentamisesta ja tuotannon tason nostamisesta 500 000 tonniin apatiittirikastetta vuosilouhinnan ollessa 5 6 miljoonaa tonnia. Laajennettu tuotanto alkoi syksyllä 1982. Tästä lähtien tuotantoa on nostettu pienin askelin (small step policy). Vuonna 1985 rakennettiin kiilletehdas ja vuonna 2000 biotiitin tuotantolaitos ("Kemira Biotiitti"). Nykyään kaivoksen vuotuinen tuotanto on 850 000 tonnia apatiittirikastetta, 100 000 tonnia kalsiittirikastetta, 12 000 tonnia kiillerikastetta ja 70 000 tonnia biotiittirikastetta. Malmin louhinta vuositasolla on noin 10 miljoonaa tonnia ja sivukiven 2 3 miljoonaa tonnia. 2.1.3 Apatiitin tuotanto Apatiittituotanto käsittää louhinnan, murskauksen ja varsinaisen rikastuksen sekä sivutuotteiden valmistuksen. Malmi louhitaan avolouhoksesta ja kuljetetaan esimurskaukseen josta edelleen kaksivaiheiseen hienomurskaukseen. Tämän jälkeen malmimurskeelle tehdään laaduntasaus ja se syötetään jauhatukseen, jonka jälkeen malmista erotetaan apatiitti ja sivutuotteet omiksi tuotteikseen. Tuotteiden vedenpoisto tehdään suotimilla. Kaivoksen oma henkilöstö on vastuussa louhinnan suunnittelusta, porauksesta ja räjäytyksestä. Louhitun kiven kuormauksen ja kuljetuksen tekee urakoitsija keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Urakoitsija on vastuussa myös ylisuurten lohkareiden rikottamisesta, louhoksen teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta. Urakointi perustuu pitkäaikaiseen yhteistyösopimukseen.

10 Louhinnan suunnittelu ja toteutus etenee pääpiirteittäin seuraavassa järjestyksessä: - kaivossuunnittelu - kaivosmittaus - kenttäsuunnittelu - poraus - panostus - kemiitti (räjähdysaineen pumppaus) - räjäytys - louhinnan tukitoiminnot - kuljetus - esimurskaus Kaivossuunnittelu sisältää pitkän aikavälin yleissuunnittelun sekä lyhyen aikavälin louhinnan suunnittelun. Kaivossuunnittelu kattaa suunnitelmat koko kaivoksen eliniälle. Kaivossuunnittelussa mallinnetaan louhoksen rakentamista ja esimerkiksi avolouhosteiden suunnittelua. Louhinnan suunnittelun aikajänne on tyypillisesti 1 2 kuukaudesta 1 5 vuoteen nykyhetkestä eteenpäin. Suunnittelussa ohjataan louhinnan etenemistä varmistaen rikastamon syötteen mahdollisimman tasainen P 2 O 5 - ja CO 2 -pitoisuus sekä louhostuotannon jatkuvuus. Lisäksi suunnittelu ottaa kantaa kuljetusreitteihin, uusien tasojen avaamiseen ja pumppauksen sekä sähköistyksen toteutukseen. Mittaustiimin tehtävä on maasto- ja kaivosmittauspalvelun suunnittelu, toteutus ja kehitys. Tiimin vahvuus on neljä henkilöä, joista 2 3 on jatkuvasti kenttämittauksissa ja yksi mittaustulosten käsittelyssä konttorilla. Tiimin tavoitteena on: - asiakkaiden kanssa sovittujen mittaus-, laskenta- ja karttapalvelujen suunnitteleminen ja toteuttaminen - toimintatapojen ja laitteiden kehitys - oikeat ja ajan tasalla olevat mittaukset ja tulosteet - tiimin toiminnan kehitys- ja yhteistyön toimivuus sidosryhmien kanssa Tiimin tehtävänä on rakentamisen ja louhinnan aiheuttamien maastomuutosten merkintä, mittaus ja seuranta, tilavuuslaskennan suunnittelu ja toteutus sekä paikkatietojen ylläpito. Käytössä on parityöskentelyyn takymetri ja yksintyöskentelyyn robottitakymetri sekä GPS-mittauslaite. Pääsääntöisesti mittaus maastossa tapahtuu yksin. Työskentelyalue on maantieteellisesti laaja (3000 ha) ja käsittää alueen tehtaalta Mustin allasalueelle sekä kaikki läjitysalueet ja louhoksen. Tehtävät ovat myös hyvin erilaisia riippuen onko kyseessä maasto-, louhos-, tie-, säiliö-, tms. rakentaminen. Mittaustietojen jatkokäsittelyyn käytetään AutoCAD-pohjaisia kartankäsittely- ja suunnitteluohjelmia. Paikkatieto on pohja-aineistona monenlaiselle suunnittelulle ja sitä kautta rakentamiselle. Kenttäsuunnittelu toteutetaan AutoCAD-pohjaisella kaivoksen tarpeisiin räätälöidyllä ohjelmalla, jossa suunnitelmasta saadaan työohje mittauksen, porauksen ja panostuksen käyttöön. Tulosteessa ovat reikäsuunnat ja pituudet, reikien sijainti sekä panostusohjeet. Kenttäsuunnitelma toteutetaan huomioiden kentän selektiivisyys, turvallinen kaatosuunta sekä taloudellinen koko ym. Suunnitelmassa otetaan huomioon räjäytyksen ennakoivat vaikutukset ympäristöön. Yhdellä

11 kerralla räjäytettävä määrä jaetaan niin, etteivät tärinä ja ilmanpaineen arvot ympäristössä ylitä sallittuja maksimiarvoja. Poraus suoritetaan tällä hetkellä kahdella Tamrock Herbert poravaunulla. Nämä sähkötoimiset koneet ovat ainutlaatuisia maailmassa, tämän kokoluokan päältälyövää hydraulikonetta on tehty vain 5 kpl - neljä näistä on Siilinjärvellä, joista kolme on tuotantokäytössä. Herbert on n. 60 tonnia painava hydraulista iskevää porakonetta käyttävä avolouhintavaunu, jota on mm. suuntalaitteiden osalta räätälöity soveltuvaksi tämän kaivoksen tarpeisiin (Kuva 2). Kentissä käytetty reikäkoko on halkaisijaltaan 203 mm. Kaikista louhinnassa käytetyistä rei istä näiden isojen reikien osuus on yli 80 %. Loput reiät on tehty urakoitsijan pienemmillä Tamrock Pantera ja Ranger poravaunuilla. Louhinta tehdään 14 m korkeina penkereinä. Louhittavat kentät on suunniteltu siten, että ne vastaavat rikastamon tarpeita ja ottavat kuitenkin huomioon kokonaistaloudelliset seikat. Kuva 2. Tamrock Drilltech 4000 Herbert sähköhydraulinen poravaunu Kaivoksella on kaksi päätoimista panostajaa, joiden lisäksi panostajan lupakirjoja on useilla muissa tehtävissä toimivilla henkilöillä. Räjähdysaineena on käytössä Vihtavuori Oy:n 1980-luvulla kehittämä emulsioräjähdysaine Kemiitti 110, sytytysjärjestelmänä Nonel Unidet ja aloitepanoksena Pendex patruuna. Erilaisia panostustoimintoja ovat louhintakenttien panostukset, esirakolinjojen panostukset sekä satunnaiset rikko- ja kynsipanostukset. Kemiitin panostus suoritetaan pumppauksena panostusautosta, joka voi toimittaa louhokseen n. 9000 kg kemiittiä kerrallaan (kuva 3). Panostettuihin porareikiin laitetaan etutäytteeksi 0 31 mm mursketta malmityypistä riippuen 3 5 metriin. Etutäyte laitetaan koneellisesti pyöräkuormaajalla. Kaivoksella toimii oma räjähdysainetehdas (kemiittiasema), jossa valmistetaan vuosittain noin 4,2 4,5 miljoonaa kiloa Kemiitti 110 emulsioräjähdysainetta. Kemiitti 110 koostumus on pääosin teknistä typpiliuosta, joka tuotetaan myös omilla tehtailla Siilinjärvellä. Lisäksi käytetään muita lisäaineita. Kemiitti 110 toimitetaan louhokseen tähän tarkoitukseen suunnitellulla panostusautolla. Räjähdysaineeksi kemiitti muuttuu vasta sekoituksen jälkeen porareiässä.

12 Kuva 3. Räjähdysaineen sekoitus, kuljetus ja panostusauto kemiittiauto /2/ Räjäytyksiä kaivoksella tehdään 2 3 kertaa kuukaudessa. Kerralla räjäytettävät louhemäärät vaihtelevat noin 70 000 m 3 200 000 m 3 :iin. Räjähdysainetta tällaisessa räjäytyksessä saattaa olla jopa 250 000 kg. Räjäytykset aiheuttavat mittavat turvatoimet louhoksen ympäristössä. Ennen räjäytystä varmistetaan Kuopion lentoaseman lennonvalvonnasta, että ilmatila on tyhjä. Samoin varmistetaan, että junaliikennettä ei ole läheisellä rautatiellä ja lähistöllä kulkevat tiet suljetaan liikenteeltä. Vartioinnilla estetään asiattomien pääsy vaara-alueelle. Kaikki ylimääräiset henkilöt poistuvat louhoksesta räjäytyksen ajaksi. Koneita siirretään tarpeen mukaan alueelle, jonne ei oleteta räjäytyksestä sinkoilevan kiviä. Aluetöihin louhoksessa kuuluu kaikenlaisia louhintaa valmistelevia ja varmistavia töitä. Näitä ovat mm. vesien pumppauksen rakentaminen ja huolto, sähköverkon laajennus ja huolto, rusnaus, räjäytyskaapeleiden huolto, vesien tarkkailu ym. 2.1.4 Rikastus Malmi kuljetetaan dumppereilla rikastusprosessiin, missä se ensin murskataan karamurskaimessa 250 mm:n raekokoon. Esimurskauksen jälkeen seuraa kaksivaiheinen hienomurskaus, joka tuottaa murskauksen ja seulonnan jälkeen raakamateriaalin jauhatukseen. Tässä vaiheessa raekoosta on noin 80 % alle 12 mm. Murskattu tuote johdetaan sitten puskurivarastoon, jonka kapasiteetti vastaa 2 3 päivän malmin tarvetta. Toisaalta tämä on välivarasto, mutta toisaalta taas ideana on homogenisoida malmin laatuvaihtelut ja antaa aikaa raaka-aineen laadun analysoinnille. Näin mahdollistetaan niin hyvä rikastustulos kuin on mahdollista. Jauhatus sisältää kaksi tanko-kuulamyllylinjaa. Kuulamyllyt ovat suljetussa piirissä sykloniluokituksen kanssa. Kapasiteetti jauhatuksessa on 450 ja 650 tonnia tunnissa. Jauhatukseen menevän syötteen määrä vaihtelee riippuen malmin laadusta 1 000 1 200 tonnia tunnissa.

13 Jauhatuksesta malmi on johdettu valmennuksen kautta vaahdotuspiiriin, missä apatiitti erotetaan karkeavaahdotuksessa niin hyvin kuin mahdollista. Karkeavaahdotuksen jäännös ohjataan vedenerotussykloneihin ja välisakeutuksen kautta pumpattavaksi rikastushiekka-alueelle. Tämän prosessivaiheen tarkoituksena välttää turhaa veden pumppausta allasalueelle sekä siksi, että mahdollisimman paljon voidaan käyttää kierrätysvettä. Rikaste puhdistetaan kolmessa vaiheessa. Vesi erotetaan rikasteesta sakeuttamalla ja suodattamalla. Suodatus tehdään pääosin rumpusuotimella ja aika ajoin painesuotimilla. Suodatuksen jälkeen tuote johdetaan ulkovarastoon josta se kuljetetaan fosforihappotehtaalle kuorma-autoilla. 2.1.5 Tuotteet Kaivoksen päätuote on apatiittirikaste, jota ensisijaisesti käytetään raaka-aineena fosforihapon valmistukseen. Pieniä määriä sitä käytetään sellaisenaan raaka-aineena lannoitteisiin lannoitetehtaalla, joka myös sijaitsee Siilinjärvellä. Apatiittituotannon sivutuotteina rikastamo valmistaa kalsiittirikastetta sekä kiille- ja biotiittirikastetta erillisessä laitoksessa. Mainittujen tuotteiden ohella valmistetaan myös kivimurskeita. Sivutuotteista kalkkia ja biotiittia käytetään maanparannukseen. Biotiittia käytetään myös raakaainemateriaalina lannoitteissa, missä se korvaa tuontiraaka-aineita. Kiillerikasteita on usein käytetty muoveissa ja rakennuslevyissä. Kotimaan markkinat ovat rajalliset ja suurin osa kiilteestä menee vientiin. Kivimurskeet, joita ovat murskattu kivi ja sepeli menevät etupäässä kotimaan rakennusteollisuudelle. 2.1.6 Infrastruktuuri ja ympäristö Suuren mittakaavan kaivostoiminta vaatii laajan infrastruktuurin. Louhinta tuottaa suuria määriä sivukiveä, joka joudutaan läjittämään mahdollisimman taloudellisesti ja mahdollisimman lähelle louhosaluetta. Tästä johtuen läjitysalueet ovat avolouhoksen ympärillä idässä, lännessä ja pohjoisessa. Rikastushiekka-altaat sijaitsevat kaivosalueen pohjoisosassa. Rikastushiekka pumpataan Mustin altaaseen 7 km:n pituista putkilinjaa pitkin. Pumppuja on neljä sarjassa ja ne on sijoitettu kaivoksen rikastamoon. Mustin altaasta vesi pumpataan takaisin rikastamon vesikiertoon Raasion ja Jaakonlammen altaiden kautta. Toimintaan tarvittava lisävesi otetaan läheisestä Sulkavanjärvestä. Prosessista kokonaan poistuva vesi johdetaan läheiseen vesistöön sen jälkeen, kun se on läpikäynyt kemiallisen puhdistuksen. Vesiluvan mukaiset raja-arvot ovat tiukentuneet toiminnan aikana. Rajoituksia on asetettu fosforin kokonaismäärälle ja kiintoainepitoisuudelle. Yläraja fosforille koko alueella on 5 kg/päivä. Kaivos on pystynyt pitämään myös kiintoainepäästöt hyvin alle luvan rajojen. Muutkin toiminnan ympäristövaatimukset ovat raja-arvojen sisällä.

14 2.1.7 Siilinjärven kaivoksen organisaatio Kaivos kuuluu osana fosforihapon valmistuksen tuotantoketjuun. Organisaatio on prosessiorganisaatio ja toimintatapana on tiimimäinen toiminta. Kaivoksen toiminnoista vastaavat ohjaus- ja kehitystiimi ja tuotantotiimit. Louhoksessa tuotantotiimeistä toimivat mittaustiimi ja irrotustiimi, joille kaikille on määritetty perustehtävä ja vastuut. Irrotustiimille kuuluu porauksen, panostuksen ja räjäytyksen ohella kemiitin valmistus.

15 2.2 Maanrakennus E. Hartikainen Oy 2.2.1 Yleistä E. Hartikainen Oy /3/ on maarakennusurakointia ja autokauppaa harjoittava joensuulainen perheyritys, joka on perustettu vuonna 1964. Yritys liikevaihto vuonna 2004 oli 101 milj.. Henkilökuntaa vuonna 2004 oli keskimäärin maanrakennus-osastolla 220 ja autokauppa-osastolla 130. Maarakennusurakoinnin kohdealueena on koko Suomi, autokauppa on keskittynyt Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Savon alueelle. Kuva 4. E. Hartikainen Oy:n toimitilat Joensuussa 2.2.2 Historiaa Toimitusjohtaja Ensio Hartikainen aloitti maarakennustyöt ns. yhden miehen ja koneen yrityksenä vuonna 1965. Alussa työt olivat pellonraivaustyötä ja metsäautoteiden rakentamista Pohjois- Karjalan alueella. Yrityksen konekanta kasvoi ajan myötä ja siirryttiin myös urakointiin mm. Outokumpu Oy:n Vuonoksen kaivoksella ja Kostamuksessa 1970-luvulla. Yritys kasvoi voimakkaasti, kun se sai urakoitavakseen Kemiran Siilinjärven kaivoksen louheen ajon vuoden 1980 alusta. 1980-luvulla tulivat mukaan myös tie- ja pohjarakennusurakat sekä oma louhintaosasto. Suuria hankkeita tuolloin olivat mm. Saattoporan kaivoksen louhinta- ja kuljetusurakka, (mikä kesti aina vuoteen 1992), Vt 5 rakentaminen moottoriliikennetieksi välillä Kymijärvi - Ahtiala vv. 1986 1988 Lahdessa, sekä mittavat tieurakat Vt 3:lla yhteensä 49 km Riihimäellä ja Tervakoskella. 1990-luvulla E. Hartikainen Oy urakoi mm. Metsä Serlan Kirkniemen paperitehtaan pohjatyöt Lohjalla 1994 1995, sekä UPM Kymmenen Pk 5 pohjatyöt Raumalla vv. 1995 1996. Sodankylän Pahtavaaran kultakaivoksen rakentaminen alkoi vuonna 1995. E. Hartikainen Oy urakoi siellä mm. padot ja sai suoritettavakseen myös louhinnan, louheensiirron sekä murskaustyöt. Urakkaa kesti vuoteen 2000 saakka, jolloin kaivoksen tuotanto loppui. Huomattavia infrarakentamisen kohteita oli vv. 1997 2000 Vt 4 muuttaminen moottoritieksi välillä Järvenpää Lahti ja Helsinki Vantaa kiitotie 3. rakentamisurakat.

16 2000-luvulla uutena kaivosurakkakohteena tuli Outokumpu Oy:n Kemin kaivoksen louheensiirtourakka. Urakkaa kesti vuoden 2005 loppuun. Tämän jälkeen Kemin kaivos siirtyi maanalaiseen louhintaan. Vuonna 2002 E. Hartikainen Oy sai urakoitavakseen Mondo Minerals Oy:n Polvijärven talkkikaivoksen louhinta- ja louheensiirtourakan, joka urakka jatkuu edelleen. E. Hartikainen Oy osti Mäntylä Mining Oy:n osakekannan vuonna 2003. Tätä kautta yhtiölle tulivat myös Nordkalk Oyj:n Lappeenrannan kaivoksen ja Mondo Minerals Oy:n Sotkamon kaivoksen maanpoisto- ja louheensiirtotyöt. Teollisuuden voiman Olkiluoto 3. ydinvoimalarakennuksen pohjaurakka oli suuri yksittäinen työkohde vv. 2004 2005. Tällä hetkellä yritys urakoi neljällä kaivoksella (Siilinjärvi, Sotkamo, Polvijärvi ja Lappeenranta). Yrityksen työntekijät ovat hyvin kokeneita ja ammattitaitoisia. Maanrakennusosaston työntekijöiden keski-ikä on 43 vuotta. Konekalusto (liite 9.2) on myös hyväkuntoista ja tehokasta. Vuonna 2004 yritys investoi n. 7 milj. konekalustoon. Maarakennuskonekalustoa on noin 200 yksikköä kuorma-autosta 190 tonnin painoiseen kaivinkoneeseen. Kuva 5. E. Hartikainen Oy:n maansiirtoautoja Cat 777B ja 190 tonnin kaivinkone Hitachi EX 1900 lastauspaikalla Siilinjärven kaivoksessa 2.2.3 Maanrakennusosaston organisaatio E. Hartikainen Oy:n organisaatio Siilinjärven kaivoksella kuuluu yrityksen maarakennustoimialaan. Siilinjärvellä toiminnot on organisoitu siten, että vastaava mestari huolehtii työmaasta kokonaisuutena ja hänelle raportoivat vuorotyönjohtajat ja korjaamon työnjohtaja. Työmaan kokonaisvahvuus on 62 henkilöä, vaihdellen kuitenkin töiden mukaan jonkin verran.

17 2.3 Nordkalk Oyj Abp - Paraisten kaivos Kuva 6. Paraisten kaivos 2.3.1 Johdanto Nordkalk /4/ on Pohjois-Euroopan johtava kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja. Tuotteita käytetään mm. paperi-, teräs- ja rakennusaineteollisuudessa sekä ympäristönhoidossa ja maataloudessa. Nordkalkin liikevaihto on 270,6 milj. euroa (v. 2004) ja henkilöstön määrä n. 1400 (lokakuu 2005). Nordkalkilla on nykyisin toimintaa kahdeksassa maassa ja yhteensä noin 40 paikkakunnalla. Paraisten kalkkikiviesiintymä oli tunnettu jo 1300-luvulla. Kalkkikiveä on louhittu ja poltettu Paraisten alueella 1800-luvulla, jolloin suurimmilla maatiloilla oli omat pienet kalkkikivilouhoksensa. Pargas Kalkberg Aktiebolaget perustettiin 1898 ja toimitusjohtajaksi nimettiin yhtiön perustamista ajanut tilanomistaja Otto Moberg Paraisilta. Nordkalk erkani Partekiksi muuttuneesta emoyhtiöstään vuonna 2002 ja jatkaa Paraisten kalkkikiviesiintymän hyödyntämistä suomalaisen sijoittajaryhmän omistuksessa.

18 Kalkkikiven käyttö voidaan pääpiirteissään jakaa neljään alueeseen. Kalkkikiveä käytetään raakaaineena kalkin polttoon, sementin valmistukseen, laasteihin sekä täyteaineisiin. Teollisissa prosesseissa se on mukana rauta-, teräs-, kemia-, sokeri-, lasi-, paperi- ja selluloosateollisuudessa sekä tienrakennuksessa. Maataloudessa käyttökohteena on maaperän neutralisoiminen sekä eläinten rehu. Ympäristönhoidossa kalkkikiveä käytetään vedenpuhdistuksessa, savukaasujen rikinpoistossa sekä järvien ja metsien kalkituksessa. 2.3.2 Paraisten kaivoksen toiminta Paraisten kaivos (Kuva 6) on pinta-alaltaan n. 65 hehtaarin laajuinen avolouhos, jonka pituus on noin 2 km ja leveys 200 800 m. Louhoksen nykyinen alin taso on noin 100 metriä merenpinnan alapuolella. Louhinnassa käytetään tavallista poraus-räjäytys avolouhintamenetelmää. Irrotettu louhe kuljetetaan kuiluihin, jotka johtavat maanalaiseen murskaamoon. Murskaus tapahtuu maan alla kahdessa vaiheessa tasoilla -200 ja -240. Murskattu kalkkikivi nostetaan hihnakuljettimella maanpinnalle prosessoitavaksi siten, että sementtikivi ja valkoinen kalkkikivi eli ns. valkokivi nostetaan eräajoina omiin prosesseihinsa. Vuonna 2005 Paraisten kaivoksen kokonaislouhinta oli n. 2,2 miljoonaa tonnia kiveä. Tästä sementtikiveä oli 1,2 Mt ja valkokiveä 0,3 Mt ja sivukiveä 0,7 Mt. Louhinnan suunnittelu perustuu esiintymän kolmivaiheiseen geologiseen laatukartoitukseen sekä varojen inventointiin. Tutkimuskairaustulokset esitetään karttana ja tulkitaan. Gemcom -ohjelmiston avulla luodaan 3D-lohkomallit, joissa esiintymän laatua voidaan arvioida lohkoittain. Louhinnasta tehdään kolmivuotinen suunnitelma, jonka tavoitteena on esiintymän eri laatujen tasapainoinen louhinta. Suunnitelmat päivitetään kerran vuodessa. Vuotuisen louhintamäärän selvittyä käyttöpäällikkö suunnittelee eri laatujen noston. Sivukiven louhinnassa huomioidaan kaivoksen toiminta pitkällä aikavälillä, jotta voidaan turvata koko ajan kalkkikiven häiriötön saanti. Kenttäkohtaisen selektiivisyyteen pyrkivän poraus- ja louhintasuunnitelman tekee louhintatyönjohtaja yhdessä kaivosmittaajan kanssa. Viikkonostosuunnitelmat tehdään noin kolmen kuukauden periodeissa ja niitä tarkennetaan viikkopalavereissa. Louhintatyönjohtaja ja kaivosmittaaja suunnittelevat linjan porauksen ja kaatosuunnan. He ottavat tällöin huomioon mm. kivilajien rajat, sekä muut tekijät. Porauksessa (Kuva 7) pengerkorkeus on noin 15 m ja reikäkoko 89 mm. Etu on noin 3,0 3,2 m ja reikäväli 3,5 3,7 m. Reikien kallistus on 6 astetta.

19 Kuva 7. Pantera 1100 porausvaunu. Räjäytyksissä käytetään yleisimmin ammoniumnitraattipohjaisia räjähdysaineita. Pohjapanoksena sekä vesirei issä käytetään kemiittiä, dynamiittia ja Pendexiä. Sytytyksessä käytetään sähköttömiä NONEL- nalleja. Panostuslaitteena on kahdella paineastiatyyppisellä panostussäiliöllä, kompressorilla ja suursäkkien käsittelylaitteella varustettu kuorma-auto (Kuva 8). Kuva 8. Paraisten kaivoksen panostuslaite Vuorotyönjohtaja tulkitsee laatukarttoja lastarien kanssa ja ohjeistaa lastauskohteet. Kalkkikivi lastataan selektiivisesti siten, että valkokivi ajetaan varastokasaan ja erilaatuiset sementtikivet omiin kuiluihinsa. Louhe lastataan kaivinkoneilla dumppereihin (Kuva 9). Lastaaja kertoo dumpperin kuljettajalle, minne louhe on kuljetettava ja raportoi vuoron päättyessä vuorotyönjohtajalle kuormien määrän, lastauspaikan, polttoaineen kulutuksen ja kuormauskoneen moottoritunnit. Lastauskalustona on 2 kpl Komatsu 750SE kaivinkonetta. Lisäksi urakoitsija lastaa selektiivisesti sementtikivikentistä pienemmällä 35 tonnin lastauskoneella valkokiveä noin 150 000 tonnia vuodessa.

20 Kuva 9. Dumpperin lastausta Dumpperit kuljettavat louheen kuiluihin (3kpl) ja valkokiven omalle varastokasalleen. Sivukivi ajetaan sepelimurskaamolle tai läjitysalueelle. Lastareiden tavoin dumpperien kuljettajat raportoivat kuormien määrät, lastanneet kuormauskoneet ja kuljetuksien kohteet. Kuljetuskalustona on 3 kpl Komatsu HD 405-6A ja 2kpl Komatsu HD 605-7 dumppereita. Kuiluihin kaadettava louhe lajitellaan kalkkikivipitoisuuden mukaisesti siten, että pitoisuus 75 85 % määritellään ++kiveksi ja 50 75 % peruslaaduksi. Esimurskaus on kaksivaiheinen. Murskaamossa tasolla -220 m on esimurskaimena AR-210 leukamurskain ja sen jälkeen KRD-900 karamurskain. Näillä murskataan louhe kokoon 0 250 mm. Murskattu materiaali nostetaan tasolta -250 m kahdella peräkkäisellä hihnakuljettimella seulontatorniin. Näiden nostohihnojen yhteispituus on n. 1000 m ja nostokapasiteetti 1000 tonnia tunnissa (Kuva 10). Vuorotyönjohtaja ohjeistaa murskauksen halutun kalkkikivipitoisuuden mukaisesti. Operaattorit seuraavat analysaattorin avulla lopputuotteen laatua ja ottavat yhteyttä työnjohtoon, jos halutuista raja-arvoista poiketaan. Jos esimerkiksi peruslaadun kalkkikivipitoisuus on liian alhainen, sekoitetaan siihen louhetta ++kivilaadusta. Valkokivi varastoidaan avolouhoksen tasolle -55 m karkeasti lajiteltuna kahteen eri laatuun. Urakoitsija suorittaa murskauksen, jonka jälkeen kivimateriaali 0 250 mm nostetaan 350 400 tonnin tuntikapasiteetilla jatkojalostukseen.

21 Kuva 10. Murskattu kivimateriaali nostetaan hihnanostoilla jatkojalostukseen 2.3.3 Paraisten kaivoksen organisaatio Avolouhoksen organisaatiossa avolouhoksen käyttöpäällikkö raportoi kaivospäällikölle. Käyttöpäälliköllä on alaisuudessaan aamu- ja iltavuoron vuorotyönjohtaja, louhintatyönjohtaja sekä kaivosmittaaja. Vuorotyönjohtajille kuuluu avolouhoksen lisäksi nosto- ja rikastuslinjan vuorotyönjohto. Mainittujen toimihenkilöiden lisäksi geologi on puolella työpanoksellaan mukana louhoksen suunnittelussa ja tuotantoon liittyvien geologisten asioiden suunnittelussa ja ohjauksessa. Työntekijöitä avolouhoksessa on 27, johon lukuun sisältyy myös 4 urakoitsijan työntekijää.

22 3. RISKIEN ARVIOINTI 3.1 Yleistä riskien arvioinnista Riskien arviointi ja hallinta ovat osa työpaikan turvallisuustoimintaa. Keskustelu turvallisuudenhallinnasta ja turvallisuusjohtamisesta on lisääntynyt. Riskien arviointi on keskeinen elementti tässä toiminnassa /5/. Seuraavat määritelmät selventävät käytettyjen termien ymmärtämistä: Riski (Risk) tarkoittaa haitallisen tapahtuman todennäköisyyttä ja vakavuutta. Vaara (Hazard) on tekijä tai olosuhde, joka voi saada aikaan haitallisen tapahtuman. Turvallisuus (Safety) tarkoittaa järjestelmän tilaa, jossa siihen liittyvät riskit ovat hyväksyttäviä. Riskien arviointi (Risk Assessment) on laaja-alaista ja järjestelmällistä vaarojen ja terveyshaittojen tunnistamista ja niiden merkityksen arvioimista työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. Riskien arvioinnin tavoitteena on työn turvallisuuden parantaminen. Riskianalyysi (Risk Analysis) on riskien arviointia. Riskianalyysi koostuu kohteen rajaarvojen määrittelemisestä, vaarojen tunnistamisesta ja riskin suuruuden arvioinnista /6/. Menetelmänä riskien arvioinnissa käytettiin kuvan 11 kaavion esittämää järjestystä. Kummankin avolouhoksen työntekijäryhmien osalta toimittiin samalla tavalla ja samat riskityypit otettiin tarkasteluun yhdenmukaisuuden vuoksi. Arvioinnin suunnittelu Vaarojen tunnistaminen Riskin suuruuden määrittäminen Seuraukset Todennäköisyys Seuranta ja palaute Riskin merkittävyydestä päättäminen Toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen Kuva 11. Riskien arvioinnin eri vaiheet /5/ 3.2 Arvioinnin suunnittelu Arvioinnin suunnitteluvaiheessa tarkastettiin kukin arviointiin valittu kohde ja määriteltiin ne toiminnat, jotka olivat yhteisiä molemmille avolouhoksille ja rajattiin riskikartoituksen (riskiarvioinnin) toiminnat, kuten poraus, panostus, räjäytys, lastaus, kuljetus, läjitys, (murskaus,) rusnaus ja mittaus. Lisäksi otettiin mukaan Siilinjärven kaivoksella räjähdysaineen valmistus (kemiitti), työnjohto ja muu mahdollinen toiminta louhoksen alueella. Mukaan ei otettu rikastamoita eikä muuta toimintaa, joka ei liity louhoksella tehtyyn työhön.

23 3.3 Vaarojen tunnistaminen Vaarojen tunnistaminen aloitettiin E. Hartikaisen toimipisteessä Siilinjärven kaivoksella. Työntekijöille esiteltiin riskikartoituksen tarkoitus ja tavoitteet sekä ne yritykset ja rahoittajat, jotka ovat tutkimuksessa mukana. Heille kerrottiin, mikä merkitys tutkimuksesta saadulla informaatiolla on heidän omaan turvallisuuteensa ja terveyteensä työpaikalla. Heille korostettiin, että tuomalla esiin omat mielipiteet työssään esiintyvistä vaaroista voi vaikuttaa parannuksien aikaansaamiseksi. Näin toimimalla voidaan pienentää työssä ilmeneviä riskejä. Jokaiselle osallistujalle jaettiin vaarojen tunnistamislomakkeet (liite 9.4). Niitä oli kaikkiaan viisi: - fysikaaliset vaaratekijät - tapaturmavaarat - ergonomiset vaaratekijät - kemialliset ja biologiset vaaratekijät - henkisestä kuormittumisesta johtuvat vaaratekijät Työntekijöitä pyydettiin merkitsemään kaavakkeisiin tarkistettavien asioiden kohdalle (1) esiintyikö vaaraa, (2) ei vaaraa tai (3) ei ole tietoa. Hankkeen toteuttajat olivat paikalla lomakkeiden täytön aikana, jotta mahdolliset epäselvyydet voitiin selvittää. Täytetyt lomakkeet kerättiin talteen ja ne säilytetään luottamuksellisina. Vaarojen tunnistaminen tehtiin Siilinjärven kaivoksen, E. Hartikainen Oy:n ja Paraisten kaivoksen henkilöstöillä. Kaikille lomakkeiden täyttäjille esiteltiin ennen lomakkeiden täyttöä, vaarojen tunnistamisen tarkoitus, hankkeeseen osallistujat, hankkeen rahoittajat ja toteuttajat. - Siilinjärven kaivoksella vaarojen tunnistamisessa mukana olivat porarit, panostajat, kaivosmittaajat, räjähdysaineen valmistajat ja louhinnan asiantuntijat. Tunnistamiseen otti osaa 14 henkilöä, 70 % toiminnon koko vahvuudesta tutkimusajankohtana. - E. Hartikainen Oy urakoi kaivoksella etupäässä malmin ja raakun lastausta, kuljetusta, louhoksen teiden kunnossapitoa, isompien kivien rikkomista ja laitteiden kunnossapitoa. Vaarojen tunnistamiseen ottivat osaa 47 henkilöä, joka edustaa 76 % koko vahvuudesta tutkimuksen aikana. - Paraisten kaivoksen töistä vaarojen tunnistamiseen ottivat osaa henkilöt lastauksesta, kuljetuksesta, porauksesta, panostuksesta, huolto- ja aputöistä, karkeamurskauksesta ja työnjohdosta. Kaikkiaan vastauksia saatiin 25 henkilöltä, joka edustaa 72 % koko vahvuudesta tutkimuksen aikana.

24 3.3.1 Kyselytutkimuksen tulokset Eri kohteiden vaarojen tunnistamisen tulokset on esitetty seuraavissa kaavioissa vaaratyypeittäin. Vaaratekijät tunnistettiin liitteenä 9.4 olevien lomakkeitten avulla. Fysikaaliset vaaratekijät Lasersäteily Ultravioletti säteily (UV) Koko kehoon kohdistuva tärinä Käsiin kohdistuva tärinä Ulkovalaistus Kulkuteiden turva- ja merkkivalaistus Kohdevalaistus työpisteissä Yleisvalaistus Työskentely ulkotiloissa Kylmät tai kuumat esineet Vetoisuus Yleisilmanvaihto ja kohdepoistot Työpaikan lämpötila Iskumelu Jatkuva melu 0 20 40 60 80 100 % Paraisten kaivos E.Hartikainen Oy Siilinjärven kaivos Kuva 12. Fysikaalisten vaaratekijöiden tunnistamisen tulokset kohteittain

25 Tapaturmat Poikkeavat tilanteet ja häiriöt Turvaton toiminta ja riskinotto Pistovaara Viilto- tai leikkautumisvaara Takertuminen liikkuvaan esineeseen Liikkuvan esineen aiheuttama isku Esineiden tai aineiden sinkoutuminen Esineiden kaatuminen Esineiden putoaminen Veden varaan joutuminen Hapen puute Tavarankuljetukset ja muu liikenne Sähkölaitteet ja staattinen sähkö Lukittuun tilaan loukkuun jääminen Puristuminen esineiden väliin Henkilönostot tai henkilön putoaminen Kompastuminen Liukastuminen Paraisten kaivos E.Hartikainen Oy Siilinjärven kaivos 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Kuva 13. Tapaturmavaarojen tunnistamisen tulokset kohteittain

26 Ergonomiset vaaratekijät Työpisteen tuet ja apuvälineet Käsiteltävät kappaleet Työkalut, koneet ja laitteet Raskaat nostot tai taakan kannattelu Jatkuvasti samana toistuvat työliikkeet Jatkuva istuminen tai seisominen Jalkojen asento Pään ja niskan asento Ranteen ja sormien asento Hartioiden ja käsien asento Selän asento Näytöt ja näyttöpäätteet Istuin Työskentelytason korkeus Portaat, tikapuut ja luiskat Kulkutiet, uloskäytävät ja pelastustiet Työpisteen siisteys ja järjestys 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Paraisten kaivos E.Hartikainen Oy Siilinjärven kaivos Kuva 14. Ergonomisten vaaratekijöiden tunnistamisen tulokset kohteittain

27 Kemialliset vaaratekijät Sähkölaitteiden kunto ja käyttö Kemikaalien käytöstä poisto Kemikaalien käyttötavat Höyryt, huurut ja savut Kaasut Pölyt ja kuidut Palo- ja räjähdysvaaralliset aineet Allergiaa aiheuttavat kemikaalit Sienet, esim. homeet Syöpävaaralliset kemikaalit Tartuntavaara, esim. bakteerit ja virukset Vaaralliset ja haitalliset kemikaalit 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Paraisten kaivos E.Hartikainen Oy Siilinjärven kaivos Kuva 15. Kemiallisten- ja biologisten vaaratekijöiden tunnistamiset kohteittain

28 Henkinen kuormittuminen Tiedonkulun puutteet Työilmapiiri Työnjohdon tai organisoinnin puutteet Työsuhteen epävarmuus Työajat, ylityöt ja työvuorot Työnjako, tehtävänkuva ja vastuut Etenemismahdollisuuksien puute Liian kovat vaatimukset tai tavoitteet Kiire Ihmissuhdekuormitus Työn pakkotahtisuus Jatkuva valppaanaolo Yksintyöskentely tai yötyö Toistotyö tai yksipuolinen työ 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Paraisten kaivos E.Hartikainen Oy Siilinjärven kaivos Kuva 16. Henkisen kuormittumisen aiheuttamat vaaratekijät kohteittain

29 3.3.2 Riskiprofiilit Tutkittavista kohteista on muodostettu riskiprofiilit siten, että niissä on laskettu erityyppisten tunnistettujen vaaratekijöiden prosentuaaliset osuudet kohteittain. Riskiprofiili ei siten kuvaa erityyppisten vaarojen absoluuttista määrää vaan ainoastaan koettujen vaaratekijöiden erilaista jakautumista tutkittavissa kohteissa. Tämä on esitetty kuvassa 17. Henkinen kuormittuminen Tutkittavien kohteiden riskiprofiilit [%] Fysikaaliset vaaratekijät 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Tapaturmat Kemialliset vaaratekijät Ergonomiset vaaratekijät Siilinjärven kaivos E. Hartikainen Oy Paraisten kaivos Kuva 17. Riskiprofiilit 3.4 Riskien suuruuden määrittäminen Riskien suuruuden määrittäminen seurausten ja esiintymistodennäköisyyksien perusteella tehtiin asiantuntijaryhmissä. Ryhmiin kuului tutkimuksen osallistujia, luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja, työterveyshuollon edustajia, yhtiöiden johtoa ja projektihenkilöt. Asiantuntijaryhmien tehtävänä oli määrittää riskien suuruus, mahdolliset seuraukset ja todennäköisyys niiden esiintymiselle taulukon 1 mukaan. Taulukossa 2 on esitetty riskien aiheuttamia toimenpiteitä sen suuruuden mukaan.

30 Taulukko 1. Riskien suuruuden, seurausten ja esiintymistodennäköisyyden määrittelemiseksi /6/ Taulukko 2. Riskin suuruuteen perustuva toimenpidesuunnitelma /6/ Riski Toimenpiteet ja aikajänne I Merkityksetön Ei tarvita toimenpiteitä eikä kirjaamisasiakirjoja. II Vähäinen Ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ei tarvita. Pitäisi kuitenkin harkita kustannus-vaikutus -suhteeltaan parempia ratkaisuja tai parannuksia, jotka eivät aiheuta lisäkustannuksia. Tarvitaan seurantaa, jolla varmistetaan, että riski pysyy hallinnassa. III Kohtalainen Riskin pienentämiseksi on ryhdyttävä toimiin, mutta ennaltaehkäisyn kustannukset on mitoitettava ja rajattava tarkasti. Toimenpiteet on toteutettava määrätyn ajan kuluessa. Jos kohtuulliseen riskiin liittyy erittäin haitallisia seurauksia, lisäarviointi voi olla tarpeen haitan todennäköisyyden toteamiseksi, jonka perusteella tehokkaampien valvontatoimenpiteiden tarve voidaan määritellä. IV Merkittävä Työtä ei pidä aloittaa ennen kuin riskiä on pienennetty. Riskin pienentämiseen voidaan joutua osoittamaan huomattavia resursseja. Jos riski liittyy meneillään olevaan työhön, ongelma pitäisi korjata lyhyemmässä aikataulussa kuin kohtuullisten riskien ollessa kyseessä. V Sietämätön Työtä ei pidä aloittaa eikä jatkaa, ennen kuin riskiä on pienennetty. Jos riskin pienentäminen ei ole mahdollista edes rajoittamattomilla resursseilla, työn täytyy olla pysyvästi kielletty. Riskien tunnistaminen, niiden suuruus ja toimenpidesuositukset niiden vähentämiseksi tai poistamiseksi on esitetty kohdissa 3.4.1 3.4.3.

31 3.4.1 Riskien suuruuden määrittäminen ja toimenpiteiden valinta Siilinjärven kaivoksen omalla henkilöstöllä Riskien suuruuden, vakavuuden ja toimenpiteiden määritykseen osallistuneet henkilöt: Markku Kröger, panostaja Antero Kärkkäinen, louhosmies Eino Asikainen, porari Juha Nissinen, kemiitin valmistaja Heikki Hartikainen, työsuojeluvaltuutettu Pertti Ruotsalainen, valmentaja/louhintateknikko Raili Timonen, valmentaja/mittaustiimi Tapani Hartikainen, työsuojelupäällikkö Markku Tuominen, mittamies Kaarina Heino, työterveyslääkäri Jukka Pukkila, projektipäällikkö, TKK Panu Kaukinen, tutkimusapulainen, TKK Riskien suuruudet määritettiin vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella ja toimenpiteet riskien minimoimiseksi tai poistamiseksi valittiin sen mukaan miten suureksi riski määritettiin. Vain suuruuden II ja sitä suuremmat riskit huomioitiin. Siilinjärven kaivoksella vaaratekijöistä käsiteltiin ne, joita yli 50 % vastaajista oli tunnistanut esiintyvän työnsä yhteydessä. Tällöin voitiin keskittyä tärkeimpiin kaivoksella tunnistettuihin vaaratekijöihin ja niistä aiheutuviin riskeihin. Tulokset on esitetty taulukossa 3. Vaaratekijät sekä niiden aiheuttamat vaaratilanteet ja toimenpideehdotukset on mainittu taulukoissa. Taulukoissa ei ole esitetty suosituksia vastuuhenkilöiksi eikä toimenpideaikatauluiksi. Taulukko 3. Siilinjärven kaivoksen henkilöstön kanssa tehty riskien suuruuden määrittely ja toimenpideehdotukset Riskin suuruus IV Vaaratekijä Vaaratilanne Toimenpide F2 Iskumelu Porauksessa Kuulosuojaimet ja handsfree-laitteet suojaimiin F1 Jatkuva melu Porausmelu, haittaa puhelimen Testataan handsfree-laitteita käyttöä, jolloin kuulosuojaimet poistettava H6 Kiire Resurssien puute Resurssien tarkastelu K4 Palo- ja räjähdysvaaralliset Panostus. Kemiitti-autolla ajo Toimintaohjeet panostetulla kentällä aineet panostelulla kentällä liikkumisesta. Poratulle kentälle hyvät ja tasaiset tiet Kemiitti-autolle. Säännöt, tiedotus, koulutus T7 Tavarankuljetukset ja muu Liian suuret nopeudet, Selvitetään keinot, joilla liikenne liukkaus asiaa voi parantaa