TAMPEREEN YLIOPISTO Työryhmän ehdotus 14.5.2008 Opiskelijavalintojen kehittämisstrategia 1 Strategian tarkistamisen tausta Opiskelijavalintojen tarkastelu on rajattu tässä peruskoulutusvaiheeseen, kandidaatin ja maisterin tai vastaaviin tutkintoihin liittyviin valintoihin. Tieteellisen tai ammatillisen jatkokoulutuksen opiskelijavalinnan kehittämistä ei tässä yhteydessä käsitellä. Edellinen Tampereen yliopiston opiskelijavalintojen kehittämisstrategia laadittiin lukuvuonna 2003-2004. Sen jälkeen opiskelijavalintoja on arvioitu yksiköissä vuonna 2006 tulosneuvotteluihin liittyneiden itsearviointien yhteydessä. Arviointien ja laadittujen toimintasuunnitelmien pohjalta tehdyt päätelmät sisältyvät keväällä 2007 yliopiston opetusneuvostossa ja hallituksessa käsiteltyyn Opetuksen tila-katsaukseen. Tiedekunnat ovat myös raportoineet yliopiston johdolle strategian jälkeen opiskelijavalintoihin tehdyistä muutoksista ja muista kehittämistoimenpiteistä syksyllä 2007. Opiskelijavalintojen kehittäminen on ollut tiedekunnissa strategian toteuttamiseen tähtäävää, joskaan tavoitteita ei ole kaikissa yksiköissä saavutettu. Yliopiston hakijamäärät kokonaisuutena ovat monialaisista yliopistoista suurimmat aloituspaikkojen määrään suhteutettuna. Tilanne näyttää pysyvän samanlaisena vuodesta toiseen. Silti vaihtelua on paljonkin yliopiston sisällä eri koulutusaloilla ja hakukohteissa. Suuretkaan hakijamäärät eivät takaa opiskelijavalinnan onnistumista. Valintojen sisällöllistä kehitystyötä on tehty tiedekunnissa pitkään. Yksittäisten kehittämistoimenpiteiden pohjaksi tarvitaan strategisia linjauksia, joilla määritetään kehittämisen periaatteita ja toimintaa ohjaavia arvoja. Strategiatyö nähdään jatkuvana prosessina, jota käynnistetty laatutyö omalta osaltaan tukee. Valtakunnallisia tavoitteita opiskelijavalinnoille on asetettu opetusministeriön ja yliopistojen välisissä tulosneuvotteluissa. Tulossopimukset 2007-2009: Yliopistot kehittävät opiskelijavalintoja siten, että tulossopimuskauden loppuun mennessä vähintään 50 prosenttia uusista opiskelijoista on samana vuonna tai edellisenä syksynä toisen asteen koulutuksen päättäneitä. Valintayksikköjen määrää vähennetään ja valinnoissa hyödynnetään entistä laajemmin lukion päättötodistusta ja ylioppilastutkintoa. Yliopistot osallistuvat valtakunnallisen yhteishakujärjestelmän kehittämiseen ja valmistautuvat järjestelmän käyttöönottoon lukuvuoden 2008-2009 opiskelijavalinnoissa. Tampereen yliopiston usealla koulutusalalla näyttää olevan vaikeata saavuttaa valtakunnallista tavoitetta toisen asteen koulutuksen äskettäin päättäneiden osuuden lisäämisestä yliopiston käytettävissä olevin omin toimenpitein. 2 Opiskelijavalinnan haasteita ja ongelmia Opiskelijavalinnan onnistumista voidaan mitata monella tavalla. Yliopiston kannalta on tärkeintä, että saadaan valikoitua opiskelijat, joilla on kyky ja halu opiskella hakemaansa alaa ja motivaatio tutkinnon suorittamiseen. Se tarkoittaa, että 1) opiskeluun kyvykkäitä hakijoita on riittävästi, 2) hyväksytyistä opiskelijoista vain harvat
keskeyttävät opintonsa ja 3) hyväksytyt opiskelijat suorittavat tutkintonsa kohtuullisessa ajassa. Opiskelijavalinnoista ja opintojen etenemisestä kerättävät tilastotiedot, laaditut selvitykset ja käytännössä saadut havainnot viittaavat siihen, että yliopiston tulisi saada enemmän tutkintotavoitteisesti opiskelevia, jotta asetetut tutkintotavoitteet voidaan aikanaan saavuttaa. Korkeakouluasteen koulutukseen hakeutumiseen ja valikoitumiseen vaikuttavat monet tekijät. Opiskelijavalinnan järjestelmiä ja yksittäisiä valintaprosesseja kehitettäessä on hyvä tunnistaa erilaisia vaikuttavia tekijöitä ja ongelmia. Tällaisia voivat olla: - Toisen asteen koulutuksen päättäneiden hakupakko jatko-opintoihin saattaa vääristää korkeakouluopintoihin hakeutumista ja valikoitumista. - Tutkinto-opiskeluoikeuksia voidaan hakea erilaisin tarkoituksin. Toisinaan tarkoituksena voi olla esim. valmentautuminen ensisijaisempaan hakukohteeseen vaihtamiseen tai täydennyskoulutustavoitteinen opiskelu. Opiskelupaikan hakuun voi liittyä taktikointia, mikä olisi hyvä tunnistaa ja pyrkiä välttämään siihen houkuttelevia menettelyjä. - Kaksiportainen tutkintojärjestelmä ja pääosin yksiportainen opiskelijavalinta, jossa annetaan opiskeluoikeus kandidaatin ja maisterin tutkintoon, sopivat huonosti yhteen ja aiheuttavat ongelmia arvioitaessa sisäänottojen määrää suhteessa tutkintotavoitteisiin. - Opintoaikojen rajaamisen vaikutuksia korkeakouluopintoihin hakeutumiseen ja alalta toiselle vaihtamiseen tai useiden tutkintojen suorittamiseen ei vielä voida arvioida. - Tampereen yliopistoon hakevissa on suuri määrä jo yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoja tai -tutkintoja jo suorittaneita. Yliopiston päävalinnat eivät välttämättä kohtele vanhoja ja aidosti uusia hakijoita riittävän tasavertaisesti, vaan voivat joillakin aloilla suosia aiempia korkeakouluopintoja suorittaneita. Erityisenä haasteena on, miten voidaan kanavoida korkeakouluopintoja jo suorittaneet hakemaan erillisvalinnoissa tai kiintiöidä heidän osuuksiaan päävalintojen kautta hyväksyttäessä. - Valtakunnallinen yhteishakujärjestelmä saattaa aiheuttaa muutoksia yliopistoihin hakeutumiseen. Yhteishaussa hakijan valittavissa olevien hakukohteiden määrä on rajattu, mikä saattaa vaikuttaa hakijamääriin joissakin hakukohteissa. - Yliopistoihin hakeutumiseen voidaan vaikuttaa korkeakoulujen valintayhteistyöllä. Valintayhteistyötä voi olla yliopistojen sisällä hakukohteiden välillä, yliopistojen välillä esim. alakohtaisesti tai yliopistojen keskinäisten liittoumien välillä, mutta myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. 2 - Opiskelijavalinnan ongelmat ovat erilaisia eri koulutusaloilla ja eri hakukohteissa, mikä merkitsee, etteivät samat kehittämiskeinot käy kaikille koulutusaloille. Esimerkiksi tarve kiintiöiden käyttöön voi vaihdella. 3 Tavoitteita ja kehittämislinjauksia Opiskelijavalinnan yleisenä tavoitteena on valita kullekin alalle motivoituneita opiskelijoita, joiden voidaan odottaa menestyvän opinnoissaan ja tutkinnon suorittamisen jälkeen työelämässä koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Tarkemmat tavoitteet määritellään tiedekunnissa tai tiedekuntien kesken valintayhteistyön piirissä.
Lähtökohtana pidetään, että valinnoilla onnistutaan valitsemaan kuhunkin hakukohteeseen riittävä määrä sellaisia opiskelijoita, joilla on hyvät edellytykset suorittaa laadukas tutkinto. Eri koulutusaloilla ja eri hakukohteissa voi opiskelijavalinnoissa olla erilaisia haasteita ja tavoitteita, mikä merkitsee, että yliopistossa on voitava soveltaa myös erilaisia kehittämisstrategioita. Vaikka Tampereen yliopistossa on erittäin suuret hakijamäärät ja yliopisto saa hyvinkin valikoidut ja lahjakkaat opiskelijat, tapahtuu monella alalla edelleen liiaksi ennakoimatonta opintojen keskeytymistä. Kehittämisen varaa on monissa valinnoissa, joskaan keinot eivät aina ole yliopiston käytettävissä. Voidaan ennakoida, että useimmilla aloilla keskeinen opintopolku opiskelijalle tulee edelleenkin olemaan eteneminen päävalinnan kautta sisään kandidaatin tutkintoon ja suora jatkaminen saman pääaineen maisterikoulutukseen. Kuitenkin liikkuvuus, mitä yleensä voi pitää hyvänä ja tavoiteltavana, tullee yliopiston sisällä oppiaineiden välillä ja yliopistojen välillä lisääntymään niin, että joissakin oppiaineissa merkittävä osa maisterivaiheen opiskelijoita voi olla muualta tai toiselta alalta siirtyneitä. Yhtä lailla voi olla mahdollista, että yhden yliopistotutkinnon suorittanut hakeekin oikeutta pelkästään uuden alemman yliopistotutkinnon suorittamiseen ammatillista osaamista laajentaakseen. Kaksiportaisen perustutkintojärjestelmän ohella lakisääteinen opintoaikojen rajaus ja tutkinto-opintojen normiaikaiseen suorittamiseen kytkeytyvä veronhuojennusmenettely ovat tekijöitä, jotka lisäävät vaatimuksia valintamenettelyn toimivuudelle ja etenkin opiskeluoikeuksien oikeudenmukaiselle määrittelylle kansalaisten tasavertaisen kohtelun kannalta. Pää- ja erillisvalintojen keskinäissuhdetta, myönnettävän opiskeluoikeuden sisältöä ja eri valintojen kautta hyväksyttävien määriä voi tarkastella esim. seuraavan jäsentelyn avulla: 3 PÄÄVALINNAT 1) Opiskeluoikeus sekä alempaan että ylempään 2) Opiskeluoikeus alempaan 3) Opiskeluoikeus ylempään 3a) (maisterin) tutkintoopinnot 3b) maisteriohjelma (ei mahdollinen) ERILLISVALINNAT Linjauksia Tilanne eri hakukohteissa voi olla hyvinkin erilainen riippuen hakijoiden määristä, heidän taustakoulutuksestaan ja tutkinto-opintojen tarkoituksesta. Tutkintotavoitteiden asettamiseen ja siihen kytkeytyen otettavien uusien opiskelijoiden kokonaismäärän ja eri valintareittien kautta valittavien osuuksien suunnitteluun joudutaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Määrällisen suunnittelun tueksi tarvitaan myös opintojen edistymisen seurantaa ja tarkempaa tietoa opiskelijoiden tilanteesta (valmistuneet, edelleen opiskelevat, keskeyttäneet, muihin opintoihin tai oppilaitoksiin siirtyneet). Yliopiston on tietoisesti ja kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrittävä vaikuttamaan rekrytointiin ja valinnoissa käytettäviin menettelytapoihin siten, että yliopistoon saadaan kaikille aloille tavoitteisiin nähden riittävästi tutkintotavoitteisesti opiskelevia
uusia opiskelijoita. Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavia keinoja on tarkasteltava laajemmin kuin vain opiskelijavalinnan kehittämisenä (mm. tiedotus, aktiivinen rekrytointi, opetussuunnitelmat, opetuksen järjestelyt, täydennyskoulutus, avoin yliopisto-opetus). Eri tiedekunnissa voidaan käyttää erilaisia keinoja. Esimerkiksi pitkällä tähtäimellä laaja-alaiset kandidaattiohjelmat ja pääainepohjainen erikoistuminen maisterivaiheessa voi joissakin tiedekunnissa ja joillakin aloilla olla opiskelijarekrytoinnin kannalta toimiva järjestely. Opiskelijavalinnassa on voitava erotella aidosti uudet opiskelijat ja korkeakouluopintoja jo suorittaneet ja tarpeen mukaan kiintiöidä eri hakijaryhmistä hyväksyttäviä. Yliopisto pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että Suomeen saadaan korkeakoulujen yhteinen tutkinto- ja opinto-oikeusrekisteri, jota voidaan käyttää opiskelijavalinnan tukijärjestelmänä. Kiintiöinti on otettava käyttöön jo ennen rekisterin perustamista. Päävalinnat ovat pääväylä aidosti uusien korkeakouluopiskelijoiden rekrytoimiseksi. Tiedekunnat kehittävät käytettävissään olevin keinoin opiskelijavalintojaan niin, että kesän päävalinnoissa hyväksyttyjen aidosti uusien osuus nousee vähintään samaksi kuin on heidän osuutensa hakijoista. Tämä tavoite koskee erityisesti niitä koulutusaloja, joilla tulossopimuksen mukaista tavoitetta ( toiselta asteelta siirtyvien osuus ) ei ole saavutettu. Käytännössä tämä merkitsee, että uusien ylioppilaiden osuutta sekä hakijoissa että hyväksytyissä pyritään useimmissa tiedekunnissa lisäämään. Korkeakouluopintoja jo suorittaneet on pyrittävä valitsemaan omassa kiintiössään. Määrältään ja tasoltaan riittävät avoimen yliopiston opinnot suorittaneet otetaan pääsääntöisesti erillisvalinnoissa ilman valintakokeita, jos hakijamäärä ei ole suuri. Avoimen yliopiston väylän toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota ja väylää on kehitettävä tarpeen mukaan ottaen huomioon yliopiston elinikäisen oppimisen strategiaan sisältyvät linjaukset. Yliopisto pyrkii siihen, että liikkuvuus oppiaineiden ja yliopistojen välillä ajoittuisi pääosin kandidaatti- ja maisterikoulutuksen nivelvaiheeseen. Korkeakoulututkintopohjalta hakevat on ohjattava pääsääntöisesti hakeutumaan erillisvalintojen kautta suoraan maisteriopintoihin. Vaihtoehtona voi olla tutkinnon suorittaneiden osuuksien kiintiöinti päävalintojen kautta valittavissa. Yliopiston sisäiset pääaineen tai tutkinnon vaihdot on pyrittävä järjestämään siten, ettei aloituspaikkoja tarpeettomasti tuhlata. Tiedekuntien ja oppiaineiden on määriteltävä selkeät kriteerit, joiden mukaan alanvaihdot kandidaatin tutkinnon jälkeen ovat mahdollisia. Vastaavasti olisi ennalta määriteltävä periaatteet ns. siltaopinnoista, mitkä edellytetään ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilta ennen maisteriohjelmiin tai - opintoihin hakeutumista. Tarvitaan myös tiedotuksen ja neuvonnan suuntaamista edistämään maisterivaiheeseen rekrytointia ja vähentämään epätarkoituksenmukaista yliopiston sisäistä uudelleenhakua ja -valintaa. Valintatiedotuksessa tulisi esimerkiksi kuvata ne polut, joiden kautta yliopisto haluaa mahdollisten pääainevaihdosten tapahtuvan. Erillisvalinnoissa voidaan järjestää myös valintakokeita. Maisteriohjelmiin hakeville voidaan järjestää haastattelu jo valintavaiheessa opiskeluun sitoutumisen selvittämiseksi ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadinnan pohjaksi. Kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen on voitava tarvittaessa ja perustelluista syistä kehittää 2-vaiheinen valinta eli valinnat erikseen kandidaatintutkintoon ja erikseen maisterintutkintoon, vaikka valintaa samalla kertaa kumpaankin tutkintoon pidetään toistaiseksi pääasiallisena valintatapana. Erillistä valintamenettelyä voidaan erillisten 4
maisteriohjelmien lisäksi käyttää etenkin toiseen korkeakouluun tai toiselle alalle hakeuduttaessa. Yliopisto rohkaisee tiedekuntia osallistumaan edustamillaan aloilla valtakunnalliseen valintayhteistyöhön. Valintojen asianmukaiseen hoitamiseen käytettävää työpanosta ei tule säästösyistä vähentää, vaan tarvittaessa lisätä paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Esimerkiksi erillisten maisteriohjelmien toteuttamiskustannukset ovat yleensä suhteellisen korkeat opiskelijaa kohti ja tällöin ohjelmien tehokkaalla markkinoinnilla on pyrittävä varmistamaan riittävän motivoituneiden ja tasokkaiden opiskelijoiden rekrytointi. Erityisen tärkeätä tämä on vieraskielisten ohjelmien osalta. Englanninkielisten maisteriohjelmien markkinointia ja tiedottamista on kehitettävä yliopiston tasolla mutta myös kansallisena ja alueellisena yhteistyönä. On myös selvitettävä valintayhteistyön mahdollisuudet sekä yhteistutkintoihin ja niiden valintoihin liittyvät erityiskysymykset. Muutoinkin englanninkielisten maisteriohjelmien valintaprosessissa on kehittämistarpeita (mm. menettelytapojen ja hakuaikojen yhdenmukaistaminen, kielitaidon arviointi) ja suoritettua selvitystyötä ja siinä tehtyjä ehdotuksia voidaan käyttää jatkotoimien valmistelussa ja toimeenpanossa. Valintojen osuvuuden varmistaminen esim. täydentävillä kieliopinnoilla henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa on tärkeätä. Opiskelijavalintoja toteutettaessa ja kehitettäessä noudatetaan niitä suosituksia ja hyviä käytäntöjä, joita yliopistossa käytössä olevaan opiskelijavalintojen laatulistaan on kirjattu. Opiskelijavalinnan onnistuneisuuden seurannan tehostamiseksi olisi luotava yhteinen malli tai menetelmä, jonka avulla valintaväylän ja opintomenestyksen ja valmistumisen välistä yhteyttä voidaan seurata systemaattisesti. Yleensäkin tutkimus- ja selvitystoimintaan olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Esimerkiksi selvitykset ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opintojen sujumisesta tai hakeutumisesta uuteen tutkintoon tai pääaineeseen ensimmäisen koulutuspaikan osoittauduttua epäonnistuneeksi valinnaksi saattavat antaa viitettä opiskelijavalintojen kehittämiselle. Valinnoista kertynyttä tietoa käytetään myös laajemmin koulutussuunnittelun tukena. Yliopiston tulisi aktiivisesti tuoda esille myös valtakunnallisia kehittämistarpeita mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa. Esimerkiksi nykyisen yliopistojen välisen JOO -sopimuksen toteutuminen tulisi arvioida (mm. sopimuksen rahoitusmenettelyt saattavat rajoittaa erillisten opintojen oikeuksien hakemista ja myöntämistä, mikä lisää tarpeettomien tutkinnonsuoritusoikeuksien hakemista). 5