SAATESANAT Yhteistyö on edellytys sille, että niilläkin paikkakunnilla, joilla on vain vähän suomalaisia, voidaan tarjota suomenkielistä toimintaa. Aluepäivillä mietittiin, miten yhteistyötä suomalaisyhteisön eri toimijoiden kesken voidaan parantaa. Kielikoulu, DFG ja suomalainen seurakunta toimivat kaikki saman päämäärän hyväksi eri lähtökohdista käsin ja erilaisin toiminnan sisällöin. Yhteistyö on voimaa erityisesti joulunalusajan suurtempauksissa. Myyjäisiin on jokainen talkoolainen tervetullut. Tehtäviä on kaikille ja jokainen käsi on tarpeen. Yhteistyö on myös yksi Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen päätehtävistä. Suomalaisten seurakuntien keskusjärjestönä se huolehtii jäsenseurakuntiensa tiedotuksesta ja yhteyksistä Saksan evankeliseen kirkkoon (EKD), Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyöhön sekä Saksan suomalaisjärjestöihin ja ulkosuomalaisten hyväksi toimiviin tahoihin Suomessa. Yhdessä saamme aikaan enemmän. Zusammenarbeit war das Thema der Regionaltage. Wenn viele Hände mit anpacken, macht die Basarvorbereitung in der Gemeinde Spaß und überfordert niemanden. In der Planung und Durchführung der Aktivitäten in der Stadt und Region bringen im Idealfall die Sprachschule, DFG und finnische Gemeinde ihre eigenen Schwerpunkte zum gemeinsamen Wohl ein. Für die Finnen und Finnlandfreunde arbeiten die EKD und finnische Kirche, Suomi-Seura und das Auslandsfinnenparlament, die Finnische Botschaft, das Generalkonsulat und die Honorarkonsulate, das Finnland-Institut und die Seemannskirche mit uns zusammen. Wir freuen uns. Denn: Gemeinsam geht es besser. Am Ende des Jahres sagen wir danke. Wir danken den finnischen Gemeinderäten und ihren Redakteurinnen und Redakteuren, allen Autorinnen und Autoren, Spendern und Förderern, unseren Kooperationspartnern und Anzeigenkunden und Ihnen, liebe Leserinnen und Leser, für die gute Zusammenarbeit. Wir wünschen Ihnen ein besinnliches Weihnachtsfest und alles Gute für das neue Jahr 2011! Renkaan toimitus kiittää sydämellisesti lukijoitaan, seurakuntien kirkkoraateja ja tiedottajia, artikkelien kirjoittajia, yhteistyökumppaneita, lahjoittajia ja ilmoittajia hyvästä yhteistyöstä kuluneena vuonna. Toivotamme teille rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta 2011! Mauri Lunnamo, päätoimittaja Mari Mansikka ja Ritva Prinz SKTK:n toimisto suljettu - 27.-31.12.2010 - ist das ZfkA-Büro geschlossen. 12 2010
Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Mahdollisuus myös köyhimmille Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) ylläpitämä koulu Nkurenkurussa on yksi maan parhaista oppilaitoksista. Suomen Lähetysseuran tuen ansiosta myös varattomilla nuorilla on siellä mahdollisuus hyvään koulutukseen. Harjoittelija Virve Rissanen kertoo kuulumisia Namibiasta sivulla 7. 7 Mit finnischem Charme kämpfte seine Mutter Maija sich auch ohne Deutschkenntnisse in den 1950er Jahren durch das Leben in einem kleinen Dorf bei Köln, beschreibt Roland Emmrich. Mit Sisu und Charme entstand in Köln vor fast 40 Jahren Berris - ein Stück Finnland in der Ferne. Lesen Sie Erinnerungen von Birken im Flur, Barhockern aus Autofelgen, Volleyball und Kölsch ab Seite 8. 8 Grüße aus Amerika bekam die Festgemeinde am 16.10. in Karlsruhe. Zur 30-Jahrefeier der finnischen kirchlichen Arbeit in Karlsruhe und Baden hatte Pirkko Voltti-Pattanayak ein Grußwort mit Erinnerungen von der ersten Stunde geschickt. Mit dabei waren auch die ehemaligen Pfarrer des Gebietes Esa Eerola und Aarne Kiviniemi (S. 18). 18 En särkenyt peiliä Olisiko sielun ja kropan hemmotteleminen lääke joulunaluskiireitä ja pimeyttä vastaan? Lue sivulta 21 miten Bielefeldin naiset etsivät kauneutta jääkaapista ja mieti, mitä hyvää voit tehdä itsellesi virkistyäksesi ja hiljentyäksesi kiireen keskellä. 21 Nuoret olivat valopilkkuja Oili Lochmarille etelän aluepäivillä. Mikä olisikaan paremmin sopinut viikonlopun aiheeseen yhteistyöstä kuin yhteinen jumalanpalvelus samaan aikaan Stuttgartissa kokoontuneiden nuorten kanssa? Lue osanottajien ajatuksia aluepäivien annista sivulta 22 alkaen. 22 2 12 2010
Ajankohtaista nyt /Aktuelles 28 60 Joulu on taas Adventin aikana kutsuvat konsertit, Kauneimmat joululaulut, hartaudet, joulumyyjäiset ja joulukirkot tulemaan yhteen kauempaakin. Tule mukaan talkoolaiseksi tai vierailijaksi myyjäisiin! Näin autat suomalaista seurakuntaasi keräämään taloudellisia resursseja ensi vuoden toimintaa varten. Tule mukaan kuulemaan joulun sanomaa ja laulamaan joululauluja! Joulun tunnelma rakentuu yhdessä ja joulumieli on tarkoitettu jaettavaksi. Jos yksinäisyys yllättää Aina ei elämässä ole hyvä, lämmin, hellä olla. Juuri joulun aikaan moni kokee yksinäisyyden ylitsepääsemättömäksi. Älä jää ongelminesi yksin. Palveleva puhelin päivystää myös juhlapyhinä. Sekä suomalaisen että saksalaisen palvelevan puhelimen yhteystiedot löydät sivulta 60. Seminaareja naisille Naisten seminaari 50+ 28.-30.01.2011 Haus Hainstein, Eisenach Aihe: Sanat hukassa ja kieli solmussa? Mukana seminaarissa kielentuntija ja opettaja Anja Keipi ja pastori Helena Eckhoff. MoniNainen, 30+ 28.-30.01.2011, Augustinerkloster, Erfurt Aihe: Aika on - aikaa on???!!!... Mukana suomalaispastorit Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari. Lisätietoja netissä www.rengas.de ja Renkaassa 11/2010. Ilmoittaudu välittömästi! 12 2010
Brasilia opetti rakastamaan auttamista Auttamisen kultainen idea piilee siinä, että auttaja saa vähintään yhtä paljon kuin autettava Teinipoikana, noin kolmetoista vuotta sitten, olin juuri aloittanut vuoden mittaisen vaihtooppilasvuoden Jalesissa, pienessä brasilialaisessa kaupungissa. Ensimmäinen kuukausi meni euforian vallassa. Olin tullut kaukaa Suomesta valtameren yli uuteen, erilaiseen maailmaan. Isäntäperheeni vieraili harva se päivä samassa kaupungissa asuvien isovanhempien ja muiden sukulaisten luona. Poskipusut ja jatkuvasti toistuvat halaukset tulivat tutuiksi, vaikka aluksi fyysinen läheisyys olikin outoa. Keskustelutanssiltakaan ei vältytty, kun alkukuukausina peräännyin vastapuolen ylitettyä sopivaksi katsomani keskusteluetäisyyden. Pian kuitenkin opin, että tässä valtavassa maassa perussäännöt olivat samat kuin Pohjois-Euroopassa. Hymyilemällä sai usein ystävällisempää kohtelua, ja pallo valui täälläkin alas mäkeä. Arki alkoi, ja pääsin tutustumaan myös vähempiosaisten auttamiseen. Opin ja näin asioita, jotka kotimaassani oli pitkälti jätetty valtion ja kuntien hoidettavaksi. Olin lähtenyt vaihtooppilaaksi Rotaryn vaihto-ohjelman kautta, ja usein minua pyydettiin mukaan erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin. Ensimmäinen kerta muistuu vielä jotenkin mieleeni. Varoja kerättiin ilmeisesti paikalliselle vanhainkodille, jonka nurmikentälle oli pystytetty iso teltta. Sisään mahtui varmastikin satapäinen osallistujajoukko. Päivän ohjelmana oli bingo de pintura eli maalausbingo. Kierroksien voittoina oli tauluja ja muita pienempiä palkintoja. Osasin portugalia siinä vaiheessa vähän, mutta jo hetken kuluttua kiertelin teltassa myyden bingolappuja. Olin huomaamattani viettänyt hauskan lauantain uusien ystävien kanssa. Yllätyksekseni huomasin myös, että paikalla oli kovasti innokkaita talkoolaisia, jopa kilpailevasta Lions-klubista. Myöhemmin älysin, että brasilialaisia ei ollut kovinkaan vaikea houkutella vastaaviin tapahtumiin. Se ei varsinaisesti ollut mikään ihme. Niissä oli aina hauskaa, saimme aimo annoksen sosiaalista seurustelua ja yhteenkuulumisen tunnetta sekä teimme työtä konkreettisen kohteen eteen olimme tärkeitä! Toissa vuonna vietin ensimmäistä syksyä Frankfurtissa. Hyvien muistojen vallassa päätin osallistua suomalaisten joulumarkkinoiden talkoisiin. Glögi ja porokeitto tulivat tutuiksi myyntitehtävissä samoin kuin kahvion monet herkut tauoilla. Ennen kaikkea ymmärsin huomaamattani hankkineeni iloisen ja pyyteettömän joulumielen. Huomasin, ettei tarvinnut mennä Etelä-Amerikkaan asti, jotta sain osallistua yhdessä tekemisen riemuihin. Tunsin itseni jälleen tärkeäksi, saatoin tehdä jotain konkreettista kotiseurakuntani auttamiseksi. Koko talkooporukka osoittautui hauskaksi jengiksi, jolta eivät ideat loppuneet tiukan paikan tullen. Hanki joulumieli, vietä hauska päivä, tue tärkeää toimintaa, tule unelmiesi Brasiliaan - liity paikkakuntasi talkooporukkaan! Esa Irri Kuva Susana Fornies Kaikki seurakunnat iloitsevat talkoolaisista. Katso yhteystiedot seurakuntasivuilta ja tule mukaan! 12 2010
kuukauden Sana Nyt hän meille kaikille on elämä ja autuus Joulun sanoma vuonna 2010 Tuttu ja rakas pienoisevankeliumi kertoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3: 16). Joulusta johtaa suora tie laskiaisen kautta paastonaikaan, Kristuksen kärsimyksen ja ristin tielle. Kirkkovuodessa Jeesuksen ristiä ja kuolemaa Golgatalla seuraa pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemuksen suuri juhla. Joulu, pitkäperjantai, pääsiäinen, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä helatorstai ja Pyhän Hengen vuodattamisen päivä helluntai liittyvät läheisesti yhteen. Ne eivät ole toisistaan riippumattomia irrallisia tapahtumia, vaan Jumalan rakkauteen ja pelastussuunnitelmaan olennaisesti ja erottamattomasti kuuluvia tapahtumia, joissa tulee näkyviin Jumalan armo ja rakkaus syntiin langennutta ja Jumalasta pois kääntynyttä ihmiskuntaa kohtaan. Tutusta jouluevankeliumista tahdon erityisesti nostaa esille tapahtumat Betlehemin kedolla. Evankelista Luukas kertoo ensin, että kun Jeesus oli syntynyt, tämän äiti Maria kapaloi tämän ja pani seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majapaikassa. Sitten Luukas siirtyy kuvaamaan lähiseudun paimenia työnsä ääressä: Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Joulun ilosanoman kuulivat ensimmäisinä työnsä uuvuttamat paimenet ulkona Betlehemin kedolla. Pimeän yön valaisi yhtäkkiä Herran enkelin ilmestyminen. Luukas kuvaa paimenten reaktiota, kun Herran enkeli seisoi heidän edessään ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet. Enkelin viesti oli rauhoittava: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon Jumalan ihmiseksi tuleminen tuo ilon ja toivon koko maailmalle, kaikille kansoille. Kapaloituna seimessä makaava lapsi on pieni ja avuton, hellyyttä, hoivaa ja rakkautta tarvitseva vastasyntynyt ihme. Hän on kauniin joululaulun muutamalla kuvalla luonnehtima viaton lapsi, Jumalan Poika, ihmisten Herra ja puhtain uhri. Jumalan siunaamaa rauhallista joulua, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen riemullista syntymäjuhlaa kaikille Renkaan lukijoille! Risto Cantell Kuva Aarne Ormio Suomalainen kirkollinen työ kiittää vuoden 2011 alussa eläkkeelle jäävää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtajaa kirkkoneuvos Risto Cantellia hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa Jumalan siunausta. 12 2010
Ihanat naiset Saksassa asuu yli 13 000 suomalaista, heistä valtaosa on naisia. Tässä haastattelusarjassa Saksassa asuvat eri-ikäiset suomalaisnaiset kertovat ajatuksistaan. Kuka olet? Olen Tytti Maaß. Syntynyt Etelä-Karjalassa Imatralla heti sodan jälkeen. Elämän urani olen tehnyt Suomessa, Imatralla ja Lappeenrannassa. Perheeseeni kuuluu 2 tytärtä. Toimin 35 vuotta työssä askartelunohjaajana psykiatrisessa sairaalassa ja elin mukana psykiatrisen hoidon myllerryksessä 1960-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Työskentelin toiminnallisessa kuntoutuksessa kädentaitojen, arkipäivän askareiden ja elämänhallinnan ohjaajana. Pidin työstäni erittäin paljon. Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan? Vuoden 2003 syksyllä saavutin virallisen eläkeikäni ja siirryin vapaaherrattareksi. Silloin muutin Saksaan. Tai oikeastaan asun kahdessa kodissa, Suomessa ja Saksassa. Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri tänne? Olin lukenut koulussa saksan kieltä, mutta en koskaan sitä käyttänyt. Oikeastaan olin vihainen, koska jouduin lukemaan saksaa vaikka olisin halunnut opiskella englantia. Luokat oli niin jaettu eikä kukaan halunnut vaihtaa. En ollut lainkaan kiinnostunut Saksasta. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti ajatukseni ja elämäni. Rakastuin saksalaiseen mieheen. Täällä hänen kotiseudullaan Esslingenissä vietän nyt eläkepäiviäni. Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne muuttaessasi? Minulle Saksa on merkinnyt Autobahnoja, teollisuutta, tungosta. Hämmästyin, kun täältä löytyy kuitenkin niin paljon kaunista luontoa. Kerro jokin alkuaikojen kommellus? Liikumme mieheni Manfredin kanssa paljon luonnossa täällä Schwäbisch-Albilla ja myös Reinin Saksanmaalla laaksossa. Alussa ihmettelin suuresti, että missä ne 80 miljoonaa saksalaista ovat, kun usein kuljimme metsässä pitkät ajat kohtaamatta ketään. Millainen oli Suomi, josta lähdit? Minulle Suomi on vielä mukana koko ajan, en ole kokonaan irtaantunut tämän päivän Suomesta. Tavatessani entisiä kollegoitani huomaan, että voin olla iloinen, kun sain jättää työtehtävät taakseni. Terveydenhoitoalalla tapahtuu kokoajan uudistuksia, vaatimukset kasvavat eikä henkilökuntaa korkeiden kustannusten takia ole riittävästi. Minulla on sellainen tunne, että sain tehdä työni rauhallisemmassa maailmassa. Mitä sinuun on saksalaisuudesta tarttunut? En tiedä, onko minuun mitään saksalaista tarttunut. Taidan olla jo tottunut käsipäivään. Suomessa se tapa on harvemmin käytössä. Miten suomalaisuus näkyy sinussa? Elän varmaan ihan suomalaisesti tässä saksalaisessa kulttuurissa. Kielitaidossani on vielä paljon puutteita. Mikä on parasta Suomessa? Suomessa minulle tärkeintä ovat ystävät, luonnon rauha ja hiljaisuus. Mikä on parasta Saksassa? Hyvät vaellusmahdollisuudet. Ihmisten seurallisuus. Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? Lappeenrannassa. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Luulen, että ilman seurakuntaa ja kontakteja toisiin seurakuntalaisiin olisi sopeutuminen tähän uuteen elinympäristöön ollut paljon vaikeampaa. Olen iloinen, että mieheni tulee myös mukaan seurakuntaan. Toimiminen täällä seurakunnassa on antanut minulle uudenlaisen kuvan kirkosta. Haastattelu Ritva Prinz 12 2010
Kuin yhtä perhettä ELCIN Nkurenkuru High School Koillis-Namibian maalaiskaupungissa sijaitsee kirkon omistama sisäoppilaitos, jossa köyhistäkin oloista tuleville oppilaille annetaan mahdollisuus valoisaan tulevaisuuteen. ELCIN Nkurenkuru High School on yläastelukio, jossa teini-ikäiset namibialaiset opiskelevat päivittäin puoli seitsemästä aamulla puoli kahteen iltapäivällä. Oppitunteja on yhdeksän päivässä, jonka lisäksi pidetään ohjattua läksyjenlukua yli kolme tuntia päivässä. Opiskeluun käytetään sisäoppilaitoksessa enemmän aikaa kuin valtion kouluissa, ja se näkyy koetuloksissa. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta koulu on Namibian kymmenenneksi paras yläaste-lukio. Olosuhteet luovat haasteita oppilaiden ja opettajien arkeen. Koulun pihapiirissä liikkuu hengenvaarallisia käärmeitä, jotka saattavat myös luikerrella sisään luokkaan. Lämpötila nousee kuumimpina päivinä yli 30 asteeseen sisälläkin, kun taas talviaikaan opiskellaan lähes nollassa asteessa. Ilmastointia tai lämmitystä ei ole. Joka aamun ensimmäinen oppitunti ELCIN Nkurenkuru High Schoolissa aloitetaan oppilaiden pitämällä hartaudella. Siinä lauletaan virsi, ja yksi oppilaista rukoilee. Oppilailla on mahdollisuus osallistua myös raamattupiiriin. Opettajista suurin osa on kotoisin eri puolilta Afrikkaa, mutta joukkoon mahtuu myös amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä ja suomalainen lähetystyöntekijä. Lähes kaikki opettajat asuvat koulun alueella, joten sisäoppilaitoksen yhteisö on tiivis kuin perhe. Opiskelu maksaa noin 600 euroa vuodessa, mutta köyhimmät saavat siihen tukea Suomen Lähetysseuran kautta. Virve Rissanen (teksti ja kuva) Nkurenkuru, Namibia Juttua varten on haastateltu koulussa työskentelevää lähetystyöntekijä Suvi Dahlstenia. Yhden kummioppilaan kirjeestä: I would like to start by thanking you for supporting me all these years. I m finishing my grade 12 which is the last grade. Since this is my last year, I m planning to go and study Bio-medical (that s my first choice) or Law as my second choice. I like working with people and helping them. I believe our law is not just so I would like in the future to be fair justice in the country. I would like also to help people in the future just as you are doing to me, which is paying their school fees and helping disabled people. There s a saying in English The more you give, the more you receive so may you not lose what you give to us. May God bless you. Yours sincerely Taimi Shimhanda Taimi Shimhanda päättää opiskelunsa tämän vuoden lopussa. Loppukokeiden aikana ei tarvitse enää käyttää koulupukua. Haluatko tukea työtä Nkurenkurun koulussa? Löydät lisätietoja sivulta 61. 12 2010
Was ist eigentlich SISU? 40 Jahre Sport in der Finnischen Gemeinde Köln Natürlich weiß jeder Finne, was SISU bedeutet, doch allen Unwissenden muss man es erst erklären: SISU steht in Finnland für Power, Kraft, Durchsetzungsvermögen. Und genau das habe ich von den Finnen gelernt. Setze immer noch einen drauf. Besser 110% statt 100% bei Sport, Spiel und Job. Aber beginnen wir von vorne. Mein Vater, Manfred Emmrich, suchte nach dem Zusammenbruch Deutschlands in jungen Jahren nach Arbeit. Trotz seiner künstlerischen Talente wurde er in Köln zum Schweißer ausgebildet. Man brauchte eben dringend Fachkräfte für den Wiederaufbau und schöne Bilder konnte man nicht essen. Im Zuge von Reparationsarbeiten in Finnland lernte er meine Fußballteam Finnische Gemeinde der 70er Jahre: von links oben: Manfred (Manu) Emmrich, Mestari, Dieter de Vogel, Väiski, Reijo. Von links unten: Lepa Nieminen, Hartmut Krug, Oiva Koskinen, Roland Emmrich, Erkki (Kirppu) Kallunki Mutter, Maija Marttinen, in Voikkaa kennen und nahm sie dann auch mit nach Deutschland. Maija, so verliebt wie sie war, benutzte ihr (Für-alle-Fälle)-Rückfahrticket Köln-Voikkaa nicht, sondern fühlte sich in Deutschland pudel wohl. Der erste Nachwuchs ließ auch nicht lange auf sich warten, und so kam ich 1956 in Köln-Nippes auf die Welt. Maija Emmrich kämpfte sich ohne Deutschkenntnisse aber mit finnischem Charme durch Metzger, Bäcker und Konsum und schaffte es, in dem kleinen Dorf, Weiß bei Köln, die Familie durchzubringen. 1967 aber änderte sich alles durch den Umzug nach Köln. Endlich war es möglich, sich wieder mit Landsleuten zu treffen und zu feiern. Vorbei war die dörfliche Gemeinde, die jede Bewegung hinter zugezogenen Gardinen beobachtete. In Köln war man freier - und dann gab es auch noch den Karneval. Schon bald traf man sich sonntags auf der Jahnwiese am Stadion und spielte Volleyball und Fußball. Doch Wiese und Wohnzimmer wurden als Treffpunkt bald zu klein und die Idee keimte, eigene Räumlichkeiten für Aktivitäten anzumieten. Man wollte gemeinsam tanzen, feiern, Theater spielen, trainieren und natürlich in die Sauna gehen. Auf der Berrenrather Straße in Köln-Sülz wurde man fündig und nannte den Treffpunkt fortan Berris. Alle Gründer der ersten Stunde und deren Frauen packten tatkräftig mit an. Ich selbst erlebte die Einrichtung im Alter von 14 Jahren 12 2010
als Aufbau mit geringen Mitteln. So bemalten wir den Flur mit finnischen Birken, um schon beim Eintreten in Mökki-Stimmung zu kommen. Mein Vater, alle nannten ihn Manu, schweißte aus ausgedienten Autofelgen und Rohren stabile Barhocker, die bis heute unkaputtbar ihren Platz an der Theke haben. Unter Leitung von Oiva Koskinen und Lepa Nieminen entstand im Keller eine echte finnische Sauna. Die Technik entwickelte sich unter der Leitung von Eero Helstelä und Erkki Kallunki. Alle bei Laune hielt der erste in Köln tätige Pfarrer Hannu (Hinski) Honkkila, den ich als den lustigsten Pfarrer aller Zeiten in Erinnerung habe. Ich war zu dieser Zeit der einzige Jugendliche in der Gemeinde und war in allen Sportabteilungen der Erwachsenen begeistert dabei, auch beim Kraftsport unter der Leitung von Torsti Kinnula. Wer kennt Berris noch als Fitnesscenter? Wo heute die Literaturgruppe liest, floss früher Schweiß an schweren Kraftmaschinen. Aber auch die neue Generation wuchs heran mit Kai und Jens Fahrbach, Hanna, Seppo und Pekka Helstelä, Katri Koskinen, Minna und Anu Nieminen sowie vielen anderen. Im Januar 1981 war ich nach 4 Jahren Seefahrt bei der Bundesmarine und damit wieder in Köln. Zu dieser Zeit waren viele finnische Sprachschüler und Studenten in Köln. Es entstand die Idee, freitags in Berris einen Discoabend zu gestalten. Volleyballdamen Finnische Gemeinde Köln der 70er Jahre auf der Jahnwiese am Stadion: von links: Karla Durzinsky, Sylvi Nieminen, Maija Emmrich, Wolfgang Kölle mit Pirjo, Eeva Koskinen, Merja. Sonntagsfußball Mai 2010: Mikko Dornbusch, unser jüngster, hält wacker mit den Großen mit und ist als Torjäger gefürchtet. 12 2010
Die Betreuung wurde von unserem deutsch-finnischen Freundeskreis übernommen: Matti Turkia aus Helsinki, Tomi Kaas aus Kokkola, Lutz Cramer und mir aus Köln. Diese vier Freunde aus der Volleyballgruppe der finnischen Gemeinde Köln gewährleisteten den Betrieb des Discoabends. In dieser Zeit haben wir viele neue Freunde gewonnen und feiern dieses Jahr selbst die 30-jährige deutsch-finnische Freundschaft. Die Donnerstags-Volleyballgruppe war sehr aktiv und hat an vielen Turnieren erfolgreich teilgenommen. Im Zuge der EU-Erweiterung wurde es dann leider ruhiger, weil Finnland zu der Zeit noch nicht beigetreten war. Aber die neue Generation übernahm bald die Initiative. Kai Fahrbach und Happy Fröhlich (heute im Vorstand der DFG Köln) brachten neuen Schwung auch in die Volleyball-Aktivitäten. Es kamen wieder mehr Mitglieder und beim traditionellen Bierchen nach dem Sport sprudelten auch neue Ideen. Ich stellte das neue Logo SISU- KOELN vor und schon Fußballteam 2010: obere Reihe von links: Fevzi Gegin, Klaus Trugge, Matthias Ehrenheim, Rudi Strauß, Jerome, Roland Emmrich untere Reihe von links: Hartmut Krug, Mikko Dornbusch, Lutz Cramer, Simon Fountain bald tauchte es nicht nur auf der eigenen Website, sondern auch auf unseren Trikots und als Autoaufkleber auf. Unter diesem Namen werden auch heute noch nationale und internationale Turniere besucht. Meine Familie spielt nun schon in der dritten Generation in der Donnerstags-Volleyballgruppe. Maija Emmrich spielte in den 70ern noch mit Handschuhen, wohl um den Nagellack zu schonen. Meine Tochter Julie ist da schon aus anderem Holz geschnitzt. Sie ist mit 18 Jahren derzeit das jüngste Mitglied und Dr. Hartmut Krug als Präsident rundet mit über 60 Jahren den Bogen nach oben ab. Über weiteren Zulauf im Team SISU-KOELN würden wir uns sehr freuen. Wie aber sieht es heute aus? Nach 40 Jahren Sport in der Finnischen Gemeinde und der DFG Köln? Ganz einfach, wir spielen noch immer mit der gleichen Begeisterung. Auch wenn schon viele Akteure aufgehört haben (in Sportrente gegangen sind). Es kommen immer wieder Sportler aus der Gemeinde hinzu. Besonders die Fußballgruppe sonntags in der Sporthochschule ist beliebt. Hier spielt auch Mikko Dornbusch (13 Jahre) in der dritten Generation der Nieminens. Und Lepa Nieminen, der nimmermüde Sportrentner, kommt fast jeden Sonntag rüstig mit dem Fahrrad vorbei und erfreut sich an der Spielfreude seines Enkels. Ausklingen lassen möchte ich diese Zeilen aber mit dem traditionellen Trinkspruch der Volleyballer, den sicher alle, die jemals in diesem Team der Finnischen Gemeinde Köln gespielt haben, niemals vergessen werden: Joh doh losse mer noch ens packe, dä Schwengel vun däm Kettekarussell Sehr zum Wohle lieber Spender. Der Spruch hat auch heute noch Bestand und kommt letztlich immer dann zum Tragen, wenn ein Spieler ei- 10 12 2010
nen Satzball verschlagen hat. Dann muss er nämlich nach den von uns selbst aufgestellten Regeln eine Runde ausgeben. Diese Erfahrung haben sicher alle Spieler schon einmal machen müssen. Sie dient der Konzentration beim Aufschlag und der Geselligkeit beim Kölsch danach. Auch hier können wir auf eine lange Beziehung zu den Venloer Stuben am Friesenplatz zurückblicken. Hier findet auch immer noch das jährliche Schweinefest statt. Sozusagen die Weihnachtsfeier der SISU-Köln-Sportler. Die Bezeichnung Schweinefest resultierte aus der anfänglichen Tradition des aufgetischten Spanferkels. Ab und zu kommen noch ehemalige Spieler auf ein Kölsch vorbei. Das freut uns immer sehr. Wer mehr sehen möchte, sei eingeladen auf www.sisu-koeln.de nachzusehen. Der Finnischen Gemeinde wünsche ich alles Gute für die nächsten 10 Jahre. Dann ist das halbe Jahrhundert voll und das wird dann sicher schon in den neuen Räumen gefeiert. Wie wichtig diese Gemeinschaft auf allen Ebenen ist, durfte ich unlängst wieder erfahren, als die Finnische Gemeinde, unter der Obhut unserer einfühlsamen Pastorin Frau Helena Eckhoff, meine Mutter so warmherzig verabschiedet hat. Auch dafür nochmal herzlichen Dank. Roland Emmrich Die Finnische Gemeinde Köln feiert 2011 40-jähriges Bestehen. Seurakunnistamme vanhin, Kölnin suomalainen seurakunta täyttää ensi vuonna 40 vuotta. seh/n sucht versunken in gedanken träume ich die ferne in nähe entdecke sehe Dich in mir gesten bewegung gefühle liebe worte stimmen meine sehn-sucht nimmt entfernte freudige gedanken vorweg Jürgen Henke Kuva Mari Mansikka 12 2010 11
Miten linja-auto pysäytetään Itävaltalainen Harald Molan on tehnyt suurtyön kootessaan suomen kielen perussanaston Grundwortschatz Finnisch. Teos sisältää yli yhdeksäntuhatta hakusanaa ja ilmaisua, jotka on luokiteltu aihepiireittäin. Liitteessä on selitetty lyhyesti kielioppia ja ääntämistä. Kirja on tarkoitettu suomea opiskeleville saksankielisille avuksi sanaston harjoittelussa. Wienissä fennougristiikkaa opiskellut Molan ei tyydy vain kuvaamaan sanojen merkitystä ja taivutusta, vaan selventää niiden käyttöä lukuisten esimerkkilauseiden avulla. Hän myös perehdyttää lukijan suomalaisen kulttuurin piirteisiin ja arkipäivän tilanteisiin. Siniset selityslaatikot ovatkin kirjan parasta antia: kirjoittaja muun muassa selittää, miten suomalaisen bussin saa pysähtymään ja mitä myyjä tarkoittaa kysyessään pankki vai luotto. Yksi virheellinenkin selitys on joukossa: Molan sekoittaa mattopyykin mattojen puisteluun. Suomessa asuva kielitieteilijä ei ole tainnut vielä mattopyykille ehtiä. Sanojen ja esimerkkilauseiden käännöksissä on joitakin epätarkkuuksia niin muodon kuin sisällönkin suhteen. Toisinaan sanasta on esitetty käännösvastine, joka on sinänsä oikea, muttei liity mitenkään kyseiseen teemaan. Juhlapäivien kohdalla kirjoittaja esittelee vapunviettoa, mutta tarjoaa sanan munkki ensimmäiseksi käännösvastineeksi Mönch. Vasta sitten seuraa eine Art Krapfen. Kovin tarkkaan eivät suomalaiset oikolukijat ole teosta lukeneet. Heti johdannossa lukija johdetaan kieliopillisesti harhateille, kun kirjoittaja väittää esittävänsä verbeistä partisiipin perfektin passiivimuodon, vaikka myöhempänä esittää aina aktiivin. Myös yhdyssanojen taivutuksessa on virheitä, ja toisinaan sellaisista verbeistä on esitetty monikko, joita käytetään vain yksikössä. Kiitosta ansaitsee laaja ruokailusanasto. Monella kielikurssilla jäävät hämärän peittoon sellaiset käsitteet kuin mustamakkara ja perunamuusi. Suomessa asuvien saksankielisten kaupassakäynti varmasti helpottuu, kun tuotteiden nimiä ja piirteitä voi opiskella etukäteen kotona. Virheistään huolimatta teos on varsin tarpeellinen. Sanojen opiskelu teemoittain on kielenoppimisen ajankohtainen suuntaus, eikä saksankielisille tarkoitettua, vastaavanlaajuista sanastoa ole aiemmin julkaistu. Aivan aloittelijalle en kirjaa suosittelisi, mutta kun ääntämisen ja lauserakenteen perusteet ovat hallinnassa, on sanastosta varmasti hyötyä suomen kielen ja kulttuurin koukeroita opiskelevalle. Riikka Uhlig kääntäjä ja suomen opettaja Das Buch Grundwortschatz Finnisch von dem österreichischen Sprachwissenschaftler Harald Molan erläutert thematisch gegliedert über 9000 finnische Stichwörter und Wendungen. Neben zahlreichen Beispielsätzen enthält das Buch auch Hinweise zu Landeskunde, Sprachgebrauch, Aussprache, Grammatik und Idiomatik. Harald Molan, Grundwortschatz Finnisch Helmut Buske Verlag GmbH 2010, 264 Seiten ISBN 978-3-87548-570-7 12 12 2010
12 2010 13
Evangelische Kirche in Deutschland Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Suomen evankelis-luterilainen kirkko / Kirkon ulkosuomalaistyö Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands / Kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland www.evl.fi/ulkosuomalaiset www.fennobed.de Frankfurt Düsseldorf München Berlin Hamburg Stuttgart Wien Suomen suurlähetystö Rauchstr. 1, 10787 Berlin Tel.: 030-50 50 30 E-mail: E-Mail: info.berlin@formin.fi www.finnland.de tel. +49 (0) 69 26 494-800 fax - 803 kfvk@vonknorre-stuetzer.de kuva: Marcus Rüter 14 12 2010
Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr Hans-Böckler-Straße 52 30851 Langenhagen Telefon 0511 8550-4713 Telefax 0511 8550-4747 druck@schluetersche.de www.schlueterschedruck.de DIE FINNISCHE TRADITIONSREEDEREI Oederweg 29, 60318 FFM, Tel. 069-13023811 Alte Schönhauer Str. 42, 10119 Berlin, Tel. 030-40054190 Nordea Bank Finland Plc Niederlassung Deutschland Bockenheimer Landstraße 33 60325 Frankfurt am Main Tel. 069 71004 133 www.nordea.de HEINER LABONDE VERLAG & MEDIAKONTOR www.nansogroup.com Feilenhauerstraße 44 D-41515 Grevenbroich Tel. 0 21 81-16 23 71 Fax 0 21 81-16 23 48 info@labonde-verlag.de www.labonde-verlag.de www.labonde-verlagsshop.de Kiitämme asiakkaitamme kuluneesta vuodesta! Suomikauppa Little Finnland www.little-finnland.de 12 2010 15
Alice im Wunderland Valokuvanäyttelyssä kohtaavat arkielämä ja fantasiamaailma. Eine interaktive Videoinstallation der Künstlerin Hanna Haaslahti steht im Mittelpunkt der Ausstellung im Finnland-Institut. Die Schau ist eine Koproduktion der Stiftung Turku 2011 und des Finnischen Museums für Fotografie und ein Vorgeschmack auf das Programm der europäischen Kulturhauptstadt Turku. Alice im Wunderland zeigt finnische Fotokunst, die in den letzten Jahren viel internationale Aufmerksamkeit genoss, in einem internationalen Kontext. Die Themen basieren auf dem Kinderbuch des britischen Schriftstellers Lewis Carroll. In der Ausstellung begegnen sich Alltag und Fantasie, genau wie Alice im Buch in ein Wunderland ohne Logik und Sinn gerät. Liisa ihmemaassa valokuvanäyttely (Alice im Wunderland) liittyy väljästi Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa (1865). Tarina kertoo tytöstä, joka päätyy kaninkolon kautta kummalliseen maailmaan. Kuten Carrollin kirjassa, myös näyttelyssä nousee esille rajankäynti arjen ja fantasian, järjestelmällisyyden ja epäloogisuuden välillä. Liisa ihmemaassa valokuvanäyttely liittyy Turun Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki -hankkeeseen ja on osa saman nimistä valokuvanäyttelyä, joka järjestetään Turussa 16.1.2011 alkaen. Turussa pidettävä näyttely on suurin Suomessa koskaan järjestetty nykyvalokuvataiteen näyttely. Näyttely esittelee viime vuosina kansainvälistä huomiota saanutta suomalaista valokuvataidetta kansainvälisessä kontekstissa. Suomi-instituutissa on esillä taiteilija Hanna Haaslahden interaktiivinen installaatio Space of Two Categories. Hanna Haaslahti on Porissa vuonna 1969 syntynyt, nykyään Helsingissä asuva mediataiteilija, jolla on ollut lukuisia näyttelyitä ympäri maailmaa. Hän on erikoistunut visuaalisiin teoksiin, joihin hän hyödyntää digitaalista mediaa ja tietotekniikkaa. Haaslahden installaatiossa seinään on projisoitu pikkutyttö, joka esiintyy ja liikkuu ihmisen varjon sisällä ja luo samalla ihmisen muotoisen perspektiivin pikkutytön maailmaan. Pikkutyttö symboloi lapsuutta ja heijastaa aiemmin koettuja olotiloja ja muita elämän asioita kokemisen hetkellä.teos kuvastaa ihmiskehoa muuttuvana kokonaisuutena, joka poimii ja säilyttää ihmiselämän sisäänsä. Installaatio perustuu myös katsojan ja teoksen vuorovaikutukseen. Teokset eivät ole vain passiivisia katsomisen kohteita, vaan niiden kautta nousee esille katsojan rooli sekä kokemus. Anniina Majanlahti Volotärin Bildende Kunst, Finnland-Institut in Deutschland Quelle: http://www.turku2011.fi/ alice-wonderland-liisa-ihmemaassa http://www.fantomatico.org/artworks/space/ Kuva/Foto: Space of Two Categories (2006), Hanna Haaslahti Eröffnung am 25.11. 19 Uhr Ausstellung 26.11.2010 4.2.2011 Geöffnet Mo 10 17 Uhr, Di Do 11 19 Uhr, Fr 9 15 Uhr Geschlossen 6.12 + 20. 31.12. Finnland-Institut in Deutschland Georgenstr. 24 (1. OG), 10117 Berlin-Mitte Tel. 030 520 02 60 10, info@finstitut.de S/U-Bahn Friedrichstraße 16 12 2010
Kulttuuri tekee hyvää Turussa - erityisesti vuonna 2011 Turku on vuonna 2011 yhdessä Tallinnan kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tulevana vuonna Turussa koetaan kulttuuria laajasti, sillä ohjelmassa yhdistetään eri kulttuurinaloja ennakkoluulottomasti. Tarjolla on taiteiden lisäksi ruoka-, liikunta- ja hyvinvointikulttuuria, tiedekulttuuria ja monikulttuurisia kohtaamisia. Hyvinvointi on Turun ohjelmassa keskeisessä osassa - vuoden tunnuslausekin on Kulttuuri tekee hyvää. Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma koostuu yli 150 projektista, yksittäisiä tapahtumia on tuhansia. Taustalta löytyy joukko suomalaisia ja kansainvälisiä tekijöitä. Tarjolla on runomuotokuvia, kulttuurikuntoilua, matonkudontaa tarinamuodossa, haitaripainia, heviä musikaalina ja muita ennakkoluulottomia yhdistelmiä. Valtaosa ohjelmasta on ilmaista. Lue lisää: www.turku2011.fi Kuva Perttu Saksa Ajankohtaista kulttuurikalenterista 6.-14.12.2010 Rockyhtye Sunrise Avenue Saksan kiertueella: Mannheim, Karlsruhe, München, Köln, Berliini, Recklinghausen 10.-19.12.2010 Hardrock-yhtye Lordi Saksan kiertueella: Burglenfeld, Kaufbeuren, Stuttgart, Köln, Langen, Pirmasens, Hannover 16.12.2010 Jazztrio Klima Kalima, Club Unterfahrt, München 12.11.-29.12.2010 Taidenäyttely Pehmeää kovaa suomalaista, Pohjoismaiden suurlähetystöt, Berliini 25.11.-4.2.2011 Valokuvanäyttely Alice im Wunderland, Suomi-instituutti, Berliini (ks. myös s. 16) Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta www.finnland.de. Tilaa myös verkkosivuiltamme ilmainen uutiskirje Suomea koskevista aiheista, niin pysyt aina ajan tasalla. 12 2010 17
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Schöne Musik und starke Damen In Karlsruhe wurde am 16.10. 30 Jahre finnische kirchliche Arbeit gefeiert. Drei besondere Merkmale bescheinigte die Vorsitzende der Deutsch-Finnischen Gesellschaft Karin Merz in ihrem Grußwort der finnischen Gemeinde in Karlsruhe: Nachbarschaftshilfe, gute Musik und unaufgeregte Grundehrlichkeit. Eine wunderschöne musikalische Umrahmung durch Rebekka Suninen und Anu Tervo war auch bezeichnend für die 30-Jahrefeier der finnischen kirchlichen Arbeit in Karlsruhe und Baden. Nach dem von Pfarrer Anssi Elenius geleiteten Festgottesdienst stärkte sich die Festgemeinde am köstlichen Büffet und schwelgte dann in vielfältigen Erinnerungen in Wort und Bild. Für die Gemeinden standen die muttersprachliche Gemeinschaft und die Sorge füreinander von Anfang an bis heute im Mittelpunkt. Die grundehrlichen, guten Beziehungen zur Lukasgemeinde, der langjährigen Gastgebergemeinde, kamen auch in dem Grußwort von Pfarrer Walter Boës zum Ausdruck. Bei dem Fest Rebekka Suninen ja Anu Tervo rikastuttivat juhlaa musiikillaan. waren auch die ehemaligen Pfarrer des Gebietes Esa Eerola mit seiner Frau Anja und Aarne Kiviniemi anwesend. Survivaltraining Esa Eerola bekleidete die Stelle für den finnischen Pfarrer für Süddeutschland 1979-1982. Damals lebten südlich von Frankfurt ca. 2000 Finninnen und Finnen, erläutert er den Aufbau der finnischen kirchlichen Arbeit. Ich versuchte, die Ohren offenzuhalten, Schlüsselpersonen aufzuspüren und Netzwerke zu schaffen. So erreichte ich ca. 80 % der im Gebiet lebenden Finninnen und Finnen. Gemeinden wurden dort gegründet, wo es Nachfrage gab. Und sie war manchmal recht beharrlich. Eines Tages riefen mich finnische Damen aus Freiburg an und baten, ich möge doch kommen und eine Gemeinde gründen, erinnert sich Esa Eerola. Ich hätte keine Zeit und Kraft gehabt und zögerte. Die Damen hatten aber bereits sogar eine Kirche reserviert. Bei so viel Engagement konnte ich nicht nein sagen. Während der Amtsperiode von Esa Eerola wurden sechs finnische Gemeinden (Freiburg, Karlsruhe, München, Nürnberg, Rhein-Neckar und Stuttgart) gegründet. Seine Frau Anja war als Rengas-Redakteurin aktiv. Saksan aikansa jälkeen Esa Eerola toimi Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisena ja turistipappina Aurinkorannikolla. Hän organisoi lukuisia, osittain kansainvälisiä, kirkollisia suurtapahtumia ja oli mm. Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlien pääsihteeri vuosina 1988 ja 2009. Nykyään rovasti Eerola on eläkkeellä ja toimii sotainvalidien ja veteraanien veljespappina: Nämä miehet, joiden keski-ikä on 88 vuotta, kulkevat kohti viimeistä iltahuutoa. Hei- 18 12 2010
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA dän keskellään tiedän olevani itseäni paremmassa seurassa. Der Aufbau der finnischen kirchlichen Arbeit brachte Esa Eerola bis an den Rand seiner Kräfte. So vorteilhaft wie es war, dass die junge Familie die Lebenssituation der Gemeindeglieder teilte, betont er heute, dass es wichtig sei, für Tätigkeiten im Ausland erfahrene Pfarrerinnen und Pfarrer zu entsenden. Dennoch denken Esa und Anja Eerola gerne an die Zeit in Deutschland zurück. Und sie sind nicht vergessen, dies zeigte der herzliche Empfang und das humorvolle Erinnern in Karlsruhe. Der diakonische Auftrag Aarne Kiviniemi wirkte als Pfarrer für Südwestdeutschland von 1998 bis 2003. In der Gemeindearbeit setzte er besonders seine Musikalität ein und suchte den direkten Kontakt zu den Gemeindegliedern. Oft waren wir in den Gemeinden zu Gast, Samstagabend wurde bei einem Glas Wein tiefgehend diskutiert oder fröhlich gesungen und am nächsten Morgen feierten wir gemeinsam Gottesdienst, erinnert er sich. Suomeen palattuaan Aarne Kiviniemi toimi Kauhajoen kansanopistossa ja on nyt Sininauhaliiton, kristillistä päihdetyötä tekevien järjestöjen keskusliiton, toiminnanjohtaja. Minulle on aina ollut tärkeää auttaa kaikkein heikoimpia ja päihdepuolella hätä on todella suuri, kuvaa Aarne Kiviniemi motivaatiotaan. Häntä huolestuttaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jakautuminen hyväosaisiin ja syrjäytyviin sekä tästä aiheutuvasta turvattomuudesta vastaliikkeenä seuraava populististen radikaalipuolueiden nouseva kannatus. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ikääntyneillä, pitkäaikaistyöttömillä, mielenterveys- ja päihdeongelmaisilla ole samoja oikeuksia palveluihin kuin muilla, hän summaa kokemustaan. Tiefen Eindruck hinterließ bei Aarne Kiviniemi das hohe Engagement der Ehrenamtlichen in den Gemeinden. Hier bestünde ein großer Unterschied zwischen den Gemeinden in Deutschland und in Finnland. Ferner habe er in Deutschland das ethische Gespräch, breit angelegte kirchliche Diakonie, den gesellschaftspolitischen Einfluss der Kirche und die Kultur des Spendens schätzen gelernt. In Karlsruhe erinnerte er die Anwesenden daran, wie wichtig es ist, dass die Gemeinde Freude ausstrahlt. Zumindest an diesem Tag war die Freude deutlich spürbar. Ritva Prinz (Text und Fotos) Lounaan alueen nykyinen suomalaispappi Anssi Elenius (vas.) vaihtoi ajatuksia edeltäjiensä Esa Eerolan ja Aarne Kiviniemen kanssa. 12 2010 19
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Fanitatko suomen kieltä? Kielenhuoltoa Düsseldorfissa Mistä puhutaan, kun puhutaan syöksyvirtauksesta? Mitä pääministeri tekee, kun hän fanittaa? Entä valmistetaanko, paistetaanko vai leivotaanko karjalanpiirakoita? Kurssilaiset ryhmäkuvassa pronominien käyttöä ja yhdyssanojen muodostamista päivitettiin. Koko kielioppia emme tietenkään ehtineet kahdessa päivässä käydä läpi, mutta seminaarin hintaan kuuluneesta kirjasta Uusi apulainen voi sääntöjä ja suosituksia tarkistaa ja kerrata omaan tahtiin. Huolsimme suomea intensiivisesti kahtena päivänä ja seminaarin lopussa tuntui, että pää aivan kuhisee opitusta. Monet kielikukkaset naurattivat. Me kurssille osallistujat emme ainakaan tilaa enää veriohukaisia puolukkahillolla emmekä päätä päiviämme K-kaupan kahvilla! Kielikukkaset hersyttivät hymyn huuleen. Mm. nämä asiat selvitettiin kielenhuoltoseminaarissa Düsseldorfissa. Seminaari oli mielenkiintoinen ja antoisa kaikille suomen kielestä kiinnostuneille, mutta tosi tarpeen se oli meille, jotka olemme asuneet jo vuosia Saksassa emmekä jatkuvasti käytä ja kuule suomea. Seminaarin pitäjät Maila Eichhorn ja Tuula Lutter lohduttelivat meitä ja antoivat meille luvan käyttää omaa, jo ehkä vanhentunutta kieltämme. Mutta esim. lehtien lukua ja nuorten sukulaisten ymmärtämistä helpottaa huomattavasti myös uusien sanojen ja ilmaisujen tunteminen. Saimme kuulla myös kielen muista muutoksista, kuten esim. passiivin uudenlaisesta käytöstä. Se, mikä aikoinaan saattoi olla yhdeksän pisteen virhe, on tänään jo hyväksyttyä kielenkäyttöä! Oma teemansa oli tietysti myös meidän paikallinen saksansuomemme eli saksankielisten käsitteiden käyttö suomalaisessa tekstissä. Myös Margareta Pyykkönen-Bloemer Suomen kielen huoltoa on tarjolla myös naisten seminaarissa 28.-30.1.2011 Eisenachissa (ks. s. 3). Kielenhuoltoseminaarin järjestämisestä kiinnostuneet seurakunnat voivat ottaa yhteyttä Düsseldorfin suomalaiseen seurakuntaan, yhteystiedot sivulla 42. Düsseldorfissa on toinen vastaava seminaari suunnitteilla ensi syksyksi, seuraa seurakuntasivuja! 20 12 2010
Kauneutta jääkaapista Kuva Mari Mansikka Hätkähdän buldogin piirteitäni: uurre uurteen vieressä, suu kurenauhana, kaulan heltta heilumassa, tummasta hiuspehkosta haituvat. Kaari hartioissa, roikkuvat rintapussit, kumpuraiset reidet, jaloissa vasaravarpaat. Käsivarsien allit, sinisuoniset sormet. Mitä siinä itseäsi ilkut? Mene kiristyskirurgille, nahanpingottajalle, rasvaimuun, keppijumppaan, kuntosalille, hampaan kuorittajalle, peruukkimestarille. Silikoniakin varastot täynnä. Mene! Palattuasi hämmästyt nuoruuttasi. Kysyvät: - Oletko se sinä? En mennyt. En särkenyt peiliä. Suvaitsin olla itseni näköinen. Aino Räty-Hämäläinen: Vuosien varjot ja valo Kosmetologi Alli Schneider johdatteli 25.9. Bielefeldin seurakunnan naisia kauneuden salaisuuksiin. Päivän teemana oli kauneutta jääkaapista, jonka tiimoilta ihoa hoidettiin mm. sokerikuorinnalla sekä viilentävällä rahkanaamiolla. Päivän aloitti vatsansisäinen kauneus herkullisen brunssin ääressä. Mielenkiintoisen, virkistävän ja hauskan päivän päätteeksi hiljennyttiin vielä miettimään pastori Helena Eckhoffin johdolla sitä, mitä todellinen sisäinen kauneus voisi olla. Teksti Maria Baier, kuva Soile Vainio-Tölle 12 2010 21
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Yhdessä suomalaisyhteisön hyväksi Etelän aluepäivät pidettiin Stuttgartissa 16.- 17.10. Seurakunnista ja toimipaikoista edustettuina olivat München, Nürnberg, Augsburg ja Stuttgart, joka kotikaupungissaan oli runsaslukuisena mukana. Samaan aikaan Stuttgartissa vuosikokoustaan pitäneet nuorten yhteisön (GfdJ) jäsenet osallistuivat yhteiseen jumalanpalvelukseen lauantaina. Päiville osallistuneet kertovat seuraavassa vaikutelmistaan: Tutustuminen avaa yhteistyön kanavia Pääteeman yhteistyö - käsittelemistä varten jakoi pappimme Miika meidät kolmeen ryhmään. Saimme kuvitella, miten tulevaisuuden ihannemaailmassa eri suomalaiset järjestöt kokoaisivat resurssinsa yhteen. Oltiin yksimielisiä siitä, että resurssien yhdistäminen olisi mielekästä. Täällä monien kulttuurien sekamelskassa haluamme vaalia perinteitä. Muutamat Suomessa tärkeät juhlat, kuten joulu ja juhannus, tyydyttävät yhteisvoimin järjestettyinä vanhemman polven suomalaisuusnälkää ja antavat nuoremmille kokemuksen perinteistä. Ihannemaailmassa löysimme helposti tiet eri ihmisten välillä. Kommunikointi ja vastuunjako ovat avainasemassa ja puhelin ja sähköposti hyviä välineitä. Yhteinen suunnittelukokous kerran vuodessa koettiin hyväksi ajatukseksi. Vanhusten tukemiseen tarvitaan suomenkielentaitoista verkkoa. Sen jälkeen pohdimme tätä päivää ja käytäntöä. Miten on toimittu, mikä on onnistunut, mikä ei? Eniten ongelmia on tuottanut väestön saavutettavuus. Heikoimmin tähänastisiin kutsuihin ovat vastanneet lapsiperheet. Miten löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Käytiin vilkasta keskustelua, mutta patenttiratkaisua ei löytynyt. Tässä auttaisivat varmaan kielikoululaisten vanhemmat yhteisen suunnittelupöydän ääressä. 10 vuotta näistä asioista on puhuttu, mitään ei ole tapahtunut. Tämä tunne on monelle tuttu. Yhdessä istuminen ja asioiden pohtiminen antavat kuitenkin voimaa yrittää edelleen. Kun oppii tuntemaan eri järjestöjen ja eri seurakuntien ihmisiä henkilökohtaisesti, on helpompi myös käytännössä etsiä yhteistyökumppaneita ajattelematta minkä lipun alla kukin on. Ollaan vain suomalaisyhteisö. Tytti Maaß ja Helena Maess Stuttgart Mitä aluepäivät minulle antoivat? Keskitymme niihin seurakuntalaisiin, jotka eri tavoin ovat mukana toiminnassa. Mutta toisaalta harvakseltaan jumalanpalveluksiin osallistuvissa on potentiaalia. Miten saada heidät useammin mukaan? Positiiviset kokemukset siivittävät jatkamaan eteenpäin. Kirkossa olleet nuoret olivat valopilkkuja ja toivat uskoa, että joskus tulevaisuudessa on myös seurakuntalaisia. Oili Lochmahr Stuttgart Yhteisvoimin pienikin ponnistaa Olin eteläisten seurakuntien aluepäivillä edustamassa pienempää kaupunkia (Augsburg) suuren seurakunnan (München) läheltä, mutta kuitenkin niin kaukaa, ettei useinkaan voi osallistua seurakunnan tapahtumiin. Ensimmäisen päivän aihe oli eri suomalaisyhteisöjen yhteistyö ja suomalaisjuhlan järjestäminen yhdessä kaikkien ryhmien kanssa. Tämä teema kiinnosti minua kovin, sillä varsinkin pienen 22 12 2010
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Etelän aluepäivien sunnuntain osanottajat ryhmäkuvassa paikkakunnan resurssit ovat usein rajalliset niin henkilöitten kuin varojenkin suhteen. Tiimityön tulokset antoivat aihetta ajatella asioista toisin ja miettiä jatkuvan yhteistyön mahdollisuuksia. Yhteisvoimin voitaisiin saada isojen paikkakuntien ulkopuolellekin jotain Suomi-tarjontaa, niin hengellistä kuin muutakin, ainakin joskus. Yhteen hiileen puhaltaminen tökkii nykyisin valitettavasti monilla paikkakunnilla, toisilla se taas toimii moitteettomasti. Tällöin voidaan nähdä, miten suuri voimavara yhteistyö on ja mitä sillä saadaan aikaan tai mitä sen puuttuminen voi estää. Nämä päivän tiimitöiden tulokset olivat sellaisia, että niitä voidaan noudattaa jokaisessa yhteisössä. Itse aion kertoa tästä päivästä seuraavan DFG:n tapaamisemme yhteydessä. Toisen päivän aikana kuulimme uutisia ajankohtaisista asioista ja uudistuksista SKTK:ssa. Tämä oli mielenkiintoista ja pisti miettimään, voitaisiinko näitä ideoita noudattaa muuallakin. Saimme myös meille Augsburgiin lähes jo perinteiset päivämäärät jumalanpalveluksille omalla paikkakunnallamme. On ilahduttavaa, että meidän pieni suomalaisjoukkommekin voi nauttia pari kertaa vuodessa jumalanpalveluksesta omalla äidinkielellään joutumatta matkustamaan kovin pitkälle. Ja kun vielä kaksikielisyys mahdollistaa saksankielistenkin (perheen)jäsenten mukaantulon. Marja-Leena Kuosa DFG Augsburg Kuva: Ritva Prinz Opettajien 31. koulutus- ja neuvottelupäivät Hannoverissa 18.02.-20.02.2011 Saksan kielikoulujen pedagoginen neuvosto kutsuu aktiivisessa opetustyössä toimivia kielikoulujen opettajia koulutus- ja neuvottelupäiville Hanns-Lilje-taloon Hannoveriin. Koulutuspäivien teemana on: Suomen kielen tila ja tulevaisuus. Kouluttajamme professori Auli Hakulinen Helsingin yliopistosta tulee puhumaan suomen kielessä, sen käytössä kuten myös sen yhteiskunnallisessa asemassa vallitsevasta tilanteesta ja siinä näkyvistä muutoksista. Kutsu ja ilmoittautumislomake ovat Renkaan nettisivuilla: www.rengas.de/kielikoulut/ pedagoginen neuvosto. Opettajat saavat myös suoraan vielä postia meiltä. 12 2010 23
NUORET Vollversammlung und korvapuusti Das diesjährige Jugendtreffen fand vom 15.- 17. Oktober in Stuttgart-Fellbach statt. Wir übernachteten in einem Naturfreundehaus auf einem Berg ganz weit oben. Wie jedes Jahr kamen wir, diesmal um die 20 Jugendliche ab 15 Jahren aus ganz Deutschland und auch ein paar aus Österreich und der Schweiz, nach Stuttgart angereist. Freitagabend passierte nichts weiter, außer einem gemeinsamen Abendessen und gemütlichem Beisammensitzen. Am Samstag fingen denn irgendwie mussten wir ja von dem Berg zur Kirche kommen. Eigentlich sollte es ja wie jedes Jahr eine Stadtralley geben, aber das Wetter wollte nicht mitspielen. Deshalb war der Gottesdienst eine gute Alternative, so mussten wir nicht das ganze Wochenende im Haus sitzen. Es hat nämlich das ganze Wochenende geregnet, sodass wir nicht mal mölkky spielen konnten. Aber korvapuusteja haben wir gebacken und zum Abendessen gab es makaroonilaatikkoa. Später bekamen wir auch noch kurz Besuch von Ritva Prinz, Anssi Elenius und Marjukka Cassaro. Am Sonntag hieß es dann schon wieder Abschied nehmen, aufräumen und ab zum Bahnhof. Wir hatten jedenfalls jede Menge Spaß und es war sehr schön, alle wiederzusehen und über alle möglichen Dinge und Finnland zu reden! Leena Mahr Fotos: Lauri Mahr und Jari Gochermann wir mit unserer Jugendvollversammlung an und wählten ein paar neue Mitglieder in den Jugendrat. Im nächsten Heft werden sich hier die neuen und alten Jugendratsmitglieder vorstellen! Nachmittags sind wir in den Gottesdienst von den aluepäivät, zu dem uns Miika eingeladen hatte, gegangen bzw. gefahren, 24 12 2010
kielikoulu Hyvät kielikoululaiset, opettajat ja vanhemmat! Onnittelemme näin vuoden loppupuolella tänä vuonna pyöreitä vuosia täyttäneitä kielikouluja: 10 vuotta - Ulm, 25 vuotta - Kiel, 30 vuotta - Stuttgart ja Ruhrin alue. Toivotamme teille työn iloa ja innostusta koulutyöhön myös tuleville vuosille! Sivulta 23 löydätte myös ilmoituksen opettajien koulutuspäivistä helmikuussa 2011. Haluamme toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa adventtiaikaa ja hyvää joulua! Pedagoginen neuvosto Päivi Nurmi-Steinke, Ritva Schultheiss, Mirka Raito, Ulla Keränen Jäärieha kokosi perheitä yhteen Frankfurtin suomalainen kouluyhdistys järjesti koko perheen luisteluriehan Viernheimissa 26.9.2010. Paikalla oli noin 50 innokasta luistelijaa. Jäähalli oli varattu käyttöömme kolmeksi tunniksi. Jäähallia koristivat suuret Suomen ja Saksan liput ja suomipop raikui stereoissa. Viernheimiin oli löytänyt tiensä suomikoululaisten perheitä sankoin joukoin läheltä ja kaukaa. Kahviomme täyttyi herkullisista leivonnaisista, jotka maistuivat luistelijoille kuumien juomien kera tauoilla. Pääsimme kokeilemaan upouusia ringette-välineitä pelin touhinassa. Pelailu innosti kaikkia luistelijoita! Osa nuorista pelaajistamme otti mailan käteen ensi kertaa, ja suomalaiset isät taisivat verestää muistoja nuoruudestaan, joukkueiden saksalais- ja amerikkalaisvahvistukset pääsivät pian pelin juoneen mukaan. Peli otettiin tosissaan ja hiki roiskui ;) Samaan aikaan kentän toisella puoliskolla pienemmät luistelijat totuttelivat näihin outoihin kenkiin, joissa on terät. Apuvälineenä oli kelkkoja, joiden avulla pysyi kivasti pystyssä. Pikkumailoilla oli hauskaa pelata jääpalloa, harjoitella maalintekoa ja pallonkuljetusta. Tytöt ja äidit kokeilivat taitojaan piruetteja ja liukuja harjoitellen. Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana Joten päätimme järjestää riehan uudestaan ensi syksynä! Tervetuloa mukaan! Inka Kuusela (teksti ja kuva) Merkitse kalenteriisi jo nyt: Seuraava jäärieha järjestetään Viernheimin jäähallissa 18.9.2011 alkaen klo 13:00. 12 2010 25