ysman kartta-alueen kalliopera

WOMEN GEOLOGINEN KARA 1 : 100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 KALLIOPERAKAROJEN ELIYKE LEHI 3121 EXPLANAION O HE MAP OF PRE-QUAERNARY ROCK HEE 3121 Mauno Lehij arvi ysman kartta-alueen kalliopera ummary : Pre-Quaternary rocks of the ysma map-sheet area GEOLOGINEN UKIMULAIO GEOLOGICAL URVEY OF FINLAND EPOO 1980

UOME\ GEOLOGINEN KARA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 3121 Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, heet 3121 Mauno Lehijarvi YMAN KARA-ALUEEN KALLIOPERA ummary: Pre-Quaternary rocks of the ysma map-sheet area Geologinen tutkimuslaitos - Geological urvey of Finland Espoo 1980

Lehijarvi, M. 1980. ysman kartta-alueen kalliopera. ummary : Pre-Quaternary rocks of the ysma map-sheet area. uomen geologinen kartta 1 :100000, Ka/lioperakarttojen selilykse/, 3121.ysma. 25 pages, 12 figures and 2 tables. he area covered by the map is located in southern Finland, and its rocks, Precambrian in age, belong to the zone composed of the vecokarelidic mobile belt. More than one-half of the rocks in the map area are supracrustal. For the most part, they arc mica gneisses, which in places contain garnet, cordierite and/or sillimanite. Graywacke schists, some of which also contain conglomeratic layers, occur as minor components. Basic schists are met with in relatively small occurrences as intercalations in assosiation with the mica gneisses. he majority of the plutonic rocks are quartz diorites and granodiorites, which, together with the basic plutonic rocks occurring in conjuction with them, represent the vecofennian early- and synkinematic phase. Late-kinematic plutonism is represented by microcline granites. Diabase occurs in sets of dikes at the southern margin and in the central part of the area included in the map. Metamorphism has taken place under conditions of amphibolitc facies. he text is in Finnish, with figure and table captions and a summary in English. Mauno Lehijdrvi, Geological urvey of Finland, F-02150 E'spoo /5, Finland. IBN 951-690-140-9 Helsinki 1980. Valtion painaniskeskus

IALLY - CONEN utkimusvaiheet 5 Kartta-alueen morfologia ja kallioperan yleispiirteet 5 Pintakivilajit 6 Kiillegncissit 6 Emaksiset liuskeet 13 yvakivilajit 14 Emaksiset syvakivilajit 14 Kvartsidioriitit ja granodioriitit 15 Graniitit 18 Juonikivilajit 19 Kallioperan ikasuhteet, rakennepiirteet ja metamorfoosi 19 aloudellisia aiheita 20 Retkeilykohteita 21 ummary : Pre-Quaternary rocks of the ysma map-sheet area 22 Introduction 22 upracrustal rocks 22 Plutonic rocks 23 Dike rocks 24 tratigraphy, structure and metamorphism 24 Viitteet - References 25

TUTKIiVIUSVAIHEET Sysman (3121) karttalehtialueesecn 1 : 100 000 kuuluu osia Sysman, Hartolan, \sikkalan ja Padasjoen kunnista seka Heinolan maalaiskunnasta. Karttalchtialue sisaltyy kokonaisuudessaan Suomen geologisen vleiskartan 1 :400000 -kaavaiseen vuorilajikarttaan Ichti C 2 Mikkeli (Frosterus 1900). Maastotyot kartta-alueella aloitettiin vuonna 1968. Tahan tvovaihceseen osallistuivat kirjoittajan lisaksi I Ieikki Saarnio 1969, Pauli Laitinen 1969 ja Kari \-'uorio 1975. Kenttatoita ovat Sysman kartta-alueen lansiosassa Paijanteen saarilla tehneet vuosina 1963, 1964 ja 1966 Padasjoen kartta-alueella tvoskennelleet Ilkka Laitakari, Leif Myrskog, jorma Porras, Julia Raippalinna ja.yhti Tanskanen. Myohemmin on taman kirjoittaja suorittanut alueella useita lyhytaikaisia tarkistustutkimuksia. Vuonna 1977 ilmestyneen kallioperakartan on piirtanvt puhtaaksi rouva Lisa Jarvimaki. Nlaisteri Bengt Sjoblom on tehnyt kivilajien mineraalikoostumuksien maaritykset, ja mikrovalokuvat on ottanut tutkimusassistentti Erkki Halme. Nimelta mainituille seka kaikille muille karttalehtityossa avustaneille esittaa kirjoittaja parhaat kiitoksensa. KARTTA-ALUEEN MORFOLOGIA JA KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Sysman kartta-alueen lansireuna rajoittuu Paijanteeseen, joka on 78,1 metric mpy. Alin kartalle merkitty absoluuttinen korkeus 77,7 metric ropy on kartta-alueen kaakkoiskulmassa oleva Ala-Rievelin vedenpinnan korkeus. Korkein maastokohta kartta-alueella lienee lehdella 08 oleva Makelanmaki, joka on 187,05 metric mpy. Pitkien ja kapeiden jarvien seka niiden lahtien suunnista on selvasti nahtavissa alueella yleisimmin esiintyvien pohjoisesta etelaan seka luoteesta kaakkoon suuntautuvien murrosvyohykkeiden sijainti. Ilmakuvakartoilta nama suunnat ovat parhaiten havaittavissa. Kalliopaljastumia on kartta-alueella yleensa runsaasti. Tepoonjarven lounaispuolella seka Uurajarvesta pohjoiseen ja koilliseen olevilla kangas- ja suoalueilla on kuitenkin toisinaan niukasti kalliopaljastumia.

6 Emaksiset syvakivet ovat paaasiassa pienia gabropahkuja cri puolilla karttaaluetta. Naihin liittyy joskus vahaisia peridotiittisiakin osueita. Paaosa syvakivilajeista on kvartsi- ja granodioriitteja. Porfyyrisessa granodioriitissa saattaa kalimaasalpahajarakeiden osuus olla nun runsas, etta kokonaiskoostumus on graniittinen. Kvartsidioriitti on paikoin koostumukseltaan tonaliittinen. pegmatiittista, on varsinaisten intruusioiden lisaksi runsaasti gneissien suoniaineksessa. Diabaasijuonia on tavattu runsaimmin kartta-alueen etelareunassa ja keskiosassa. Graniittia, joka uscin on Kallioperakartalle sinisella varilki merkittyja kiillegneisseja on runsaasti yli puolet koko karttalehden alueesta. Ne ovat suurimmaksi osaksi karkearakeisia suonigneisseja. Etelaosassa kartta-aluetta lie ovat yleisesti granaatti- ja kordieriittipitoisia. Kartta-alueen keskiosassa gneissi on usein hienorakeista ja mineraalikoostumuksesta ja raesuuruudesta johtuvaa raitaisuutta, joka todennakoisesti edustaa alkuperaista kerroksellisuutta. Alueen pohjoisosan kiillegneissit sisaltavat usein konkrectioita ja paikoin on moos granaattipitoisuutta. jotka ovat amfiboliitteja tai sarvivalkegneisseja, siina esiintyy erilaisesta Emaksisia liuskeita, on valikerroksina kiillegneisseissa ja sulkeumina alueen svvakivissa. Niiden maara on suhteellisen vahainen. Edella mainitut kivet, lukuun ottamatta nuorempia diabaasijuonia, nykyiscn asunsa svekokarelidisessa vuorenpoimuttumisessa noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sittcn. ovat saaneet 1'INTAKIVILAJIT l'intasyntyisia kivilajeja on vii puolet karttalehtialucen pinta-alasta. Paaosan niista muodostavat kiillegneissit, jotka toisinaan ovat granaatti-, kordieriitti- ja/tai sillimaniittipitoisia. Niihin liittvv vahaisina osueina grauvakkaliuskeita, joissa on konglomeraattisiakin kerroksia. Emaksisia liuskeita on kartta-alueella suhteellisen vahan. Kartan painamisen jalkeen suoritetuissa tarkistustutkimuksissa on todettu, ctta liuskeaineksen osuus joillakin sv_ vakivialueilla on huomattavasti suurempi kuin kartoitustoidcn aikana on havaittu. Kiillegneissit Kartta-alueen etelaosan gneissit ovat suonigneissimaisla granaatti-kordieriittigneisseia (taulukko 1, n :o 1). Lintupohjassa (lehti 04 C, kuva 1) on tallaisessa suonigneississk plastisesti budinoituneita sarvivalkegneissikerroksia. Suonigneissin mineraalikoostumus on kvartsi, kalimaasalpa, plagioklaasi (An,"), biotiitti, granaatti, piniittivtvnyt kordieriitti, sillimaniitti, zirkoni ja opaakki. Sillimaniitti esiintyy taval-

7 Tauiukko 1. Svsman kartta-alueen pintasyntyisten kivilajien mineraalikoostumuksia. Maaritykset on tehty pistelaskinta kayttaen. 1 able 1. Mineralogical compositions of the supracrustal rocks in the Sysma map-sheet area. Determined bay the point counting method. 1. 2. 3. 4. 6. 9. 10. Kvartsi - Qlvarl~, Kalimaasalpa - Potash feldspar.. Plagioklaasi - Plagioclase (An) Muskoviitti - Muscovite Biotiitti - Biotite.. Sillimaniitti - Sallimanite kordicri tti -- Cordierite Sarvivalke Hornblende Granaatti - Garnet \patiitti.flpatrte. \ksessorit - -1 ccessories 24,6 25,0 30,5 27,7 31,1 32,0 18,0 39,9 32,8-24,3 7,6 10,5-12,6 7,7-25,4 43,2 11,0 15,5 28,6 15,6 40,3 36,8 44,0 23,1 (35) (35) (25) (25) (25) (30) (25) (35) (40) (60) 1,3 4,7 3,0 4,3 17,8 2,0 35,6 21,9 19,0 28,5 21,9 33,3 28,5 13,0 19,8 2,0 10,0 17,3 2,8 9,7-2,5 8,5 -- /3,7 1,8 --- 0,9 1,4 0,5 0,4 0,8 1,3 0,6 0,6 1,6 1,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 1100,0 I 100,0 1. Granaatti-kordie ittigneissi - Garnet-cordierite gneiss. 3121 04 A. x -- 6 800,3, y -= 433,0 (102 ; 65 ML). 2. Granaattigneissi - Garnet gnerss. 3121 06 A. x 6 824,6 y =- 434,7 (1139170 MI.). 3. Kiillegneissi - Mica gneiss. 3121 01 C. x = 6 804,4, y = 427,4 (686/67 ML). 4. Kiillegneissi - Mica gneiss. 3121 04 D. x ~ 6 808,8, y - 439,5 (1152/3/77 ib1jl). 5. Kiillegneissi -- Mica gneiss. 3121 07 B. x = 6 809,6, y - 443,8 (1158!71 ML). 6. Kiillegneissi Mica gneiss. 3121 04 D. x = 6 808,6, y - 439,3 (1152/6/71 MJL). Kiillegneissi - Mica gneiss. 3121 03 A. x - 6 822,4, v - 422,9 (1045/70 ML). 8. Grauvakka -- Grayrracke. 3121 02 D. x -- 6 818,3, y 427,2 (815/1 ;77 MJL). 9. Grauvakka - G'raynacke. 3121 03 B. x. 6 825,8, y - 420,4 (1073/70 ML). 10. Amfiboliitti 1mphibolite. 3121 07 C. x -- 6 804,1, v 447,1 (400!69 HS). lisesti pienina kiteind biotiitin yhteydessa. Joutsjarven luoteispuo1e11a oleva kiillcgneissi on myds paikoin granaattipitoista (taulukko 1, n :o 2). Noin 0,3 mm :n ldpimittaiset granaattikiteet ovat pydristyneita ja jakautuneet tasaisesti koko kiveen. Kartta-alueen lounaisosasta itakoilliseen suuntautuvassa vydhykkeessa kiillegneissi on monin paikoin sdilyttanyt alkuperaisia sedimenttisia rake nnepiirteitaan. Niissa on selvasti esiintyvaa raitaisuutta (kuva 2), joka edustance alkuperaista kerroksellisuutta. Joissakin kerroksissa on runsaasti porfyroblasteja, jotka ovat yleensa andalusiittia, sillimaniittia, kalimaasalpaa ja kvartsia. Kuvassa 3 kapeissa tummissa kerroksissa olevat vaaleat taplat ovat kalimaasalpaa, suuremmat porfyroblastit vaaleammassa kerroksessa ovat muskoviittia ja kvartsia, jossa on sillimaniittineulasia. Kiillegneissien mikrorakenne on granoblastinen ja runsaasti kiilletta sisdltavissa kerroksissa selvasti lepidoblastinen. Kvartsi on heikosti aaltosammuvaa. Plagioklaasi (An 2,, as) on yleensa kirkasta, vain paikoin on epdtasaista serisiittiytymista. Kalimaa-

8 Kuva 1. Plastisesti budinoituneita sarvio lkegncissikerroksia - ranaatti-kordieriittigneississa. Mittarahan halkaisija 24 mm. 1. Borrdin.c of hornblende gneiss layers in garnet-cordierite gneiss. Diameter of coin 24 mm. Lintupohja, Asikkala (lehti 04 C, x 6 801,1, v 436,0). salpa esiintyy usein hajarakeina, joiden lapimitta on 2 3 mm, kun perusmassan rakeiden lapimitta on keskimaarin 0,2-0,4 mm. Hajarakeissa on poikiliittisesti kvartsia ja biotiittia, joista varsinkin kvartsirakeet ovat selvasti pyoristyneita (kuva 4). Biotiitti on voimakkaasti pleokroista. Paikoin se on heikosti kloriittiutunutta. Muskoviittia on vaihtelevina maarina kiillerikkaissa kerroksissa, ja varsinkin kerrosmyotaisissa raoissa se on usein paamineraalina. Muualla kivessa se on toisinaan huomattavasti suurempina suomuina kuin biotiitti ja esiintyy joskus transversaalisesti yleiseen liuskeisuuteen nahden. Andalusiittia on noin I cm :n lapimittaisina porfyroblasteina joissakin kerroksissa muskoviittibiotiittigneisseissa, jotka eivat ole migmatiittiutuneet vaan joissa alkuperainen kerroksellisuus on hyvin sailynyt. Andalusiitti on kiteytynyt suhteellisen aikaisessa vaiheessa, koska porfyroblastit sisaltavat poikiliittisesti runsaasti hienorakeista kvartsia ja plagioklaasia seka vahan my 6s biotiittia. Andalusiittirakeita reunustaa tavallisesti muskoviittisauma (kuva 5). Sillimaniitti on fibroliittia ja se esiintyy 0,5-3,0 mm :n lapimittaisina kasaumina seka joskus myos kerrosmyotaisten rakojen taytemineraalina melko huomattavinakin pitoisuuksina (taulukko 1, n :ot 3 ja 4). Aksessorisista mineraaleista on turmaliinia tavallisesti muskoviitti-

9 Kuva 2. Raitaista kiillcgcneissia. rtkselit oliuskeisuut i. Mittarahan halkaisija 24 mm. FIR. 2. Banded mica :..ss. The cleavage is para :, : to the axial plane of the fold. Diameter of coin 24 mnm. Vuorimaa, Svsma (lehti 04 D, x --- 6 808,9, y -- 439,55). Valok. V. Suominen Pboto. biotiittigneiss eissa. Raesuuruus on keskimaarin 0,1 mm, mutta joskus saattaa olla 1 mm :n lapimittaisiakin rakeita. Muina aksessoreina on apatiittia, zirkonia ja opaakkia. Taman alueen kiillegneissien mineraalikoostumuksia on esitetty vicla taulukossa 1, mot 5 ja 6. Tepoonjarven ympariston kiillegneisseissa (lehti 08 A) esiintyy paikoin selvaa transversiliuskeisuutta (kuva 6). Kartta-alueen pohjoisosassa oleva kiillegneissi on osaksi suonigneissimaista ja paikoin myos granaattipitoista. Toisinaan on kuitenkin myos hienorakeista, heikosti suuntautunutta kiillegneissia. Sunk esiintyy kalimaasklpa noin 1 mm :n lapimittaisina, mutta kuitenkin selvasti perusmassasta erottuvina hajarakeina, joissa on poikiliittisesti kvartsia, plagioklaasia ja biotiittia (taulukko 1, n :o 7). Kartta-alueen muista osista poiketen on taklla kiillegneisissa myos konkreetioita (kuva 7). Grauvakkaliusketta (kuva 8) on tienvarsipaljastumassa Tikkalassa (lehti 06 A ja C) Sysmasta Hartolaan menevan tien etelapuolella. Tata vyohyketta, joka on leveydeltaan ehkk muutamia kymmenik metreja, voi seurata noin 1/2 km lounaaseen suuntaan. Mineraalikoostumus paljousjarjestyksessa on plagioklaasi (An 35 ), kvartsi, biotiitti, sarvivklke, kalimaasklpa. Aksessorisesti on kalsiittia, apatiittia, zirkonia ja opaakkia. Kuvassakin selvasti erottuvat vaaleita mineraaleja siskltavat rakeet ovat keskimaarin 2-10 mm :n mittaisia. Kivi on vahvasti liuskeista. 2 128002273K

1 0 kuva 3. Raitaista kiillecneissia. Fit. 3. Banded mica gneiss. 'siuutalampi, Scsma (lehti 07 B, x - 6 808,5, 441,7). Kuva 4. Kalimaasalpaporfytoblaste :-. kiille ;neississa. laic. '- Fig. 4. Potash feldspar porpj, roblasis in mica gneiss. Nic. -!-. bluutalampi, Sysma (lehti 07 B, x = 6 809,6, y = 443,8).

1 1 Ku~ 5. Andalusiittiporfyroblasteja kiillegneissis-. Nic. Fig. 5. -indalirsile porphyroblasls in mica gneiss. 'Vic. Vuorimaa, Svsma (Ichti 04 D, x 6 808,7, 439,35). Kuva 6. Transvcrsiliuskcisuutta kiillegneississa. &/g. 6. Transverse scbistosit_y in mica gneiss. Kolu, Sysma (lehti 08 A, x - 6 812,3, y = 442,2).

12 Kuva 7. Konkreetioita kiillegneississsi. Fig. T. Concretions in mica gneiss. Pukaranjarvi, 1-iartola (lehti 09 A, x 6 823,4, v - 442,7). Kuva 8. Grauv: `cka. Fig. 8. Grayn'acke. Tikkala, Sysma (lehti 06 C, x - 6 824,6, y - 435,1).

1 3 Kuva 9. Konglomet-- Mittarahan halkaisija 24 mm. Fig. 9. Conglore rate. Diameter of coin 24 mm. Pitkaniemi, Sysma (lehti 02 D, x - 6 818,25, v - : 427,3). Pitkaniemen pohjoisrannalla (lehti 02 D) olevaan grauvakkaliuskeesccn liittyy rantakallioissa esiintyvia konglomeraattisia kerroksia (kuva 9). Grauvakan mineraalikoostutnus on esitetty taulukossa 1, n :o 8. Tassakin grauvakassa esiintyy noin I cm :n mittaisia vaaleista mineraaleista koostuneita rakeita. Toiset sisaltavat pelkastaan kvartsia, toiset taas ovat koostumukseltaan graniittisia. Konglomeraattisessa kerroksessa pallot, jotka saattavat olla 15 cm :n mittaisiakin, ovat pyoristyneita ja venyneita. Ne ovat koostumukseltaan kvartsiittia ja apliittista graniittia. Kaustlahdessa (lehti 07 B) on grauvakkakerros, jossa kivi on nun voimakkaasti uudelleenkiteytynytta, etta se muistuttaa ulkonaoltaan suunnittunutta kvartsidioriittia. Toijensalossa (lehti 03 B) olevassa kiillegneississa on paikoin myos grauvakkamaisia piirteita (taulukko 1, n :o 9). Emaksiset liuskeet Kartalle vihrealla varilla merkittyja emaksisia liuskeita csiintyy etupaassa vahaisina valikerroksina kiillegneissien yhteydessa. Mineraalikoostumukseltaan ne ovat amfiboliitteja (taulukko 1, n :o 10), sarvivalkegneisseja ja biotiitti-sarvivalkegneisseja. Joskus saattaa olla pyrokseenipitoisiakin kerroksia. Amfiboli on variltaan tavallisesti vaalean vihreata sarvivalketta.

1 4 Lintupohjassa (lehti 04 C, kuva 1) suonigneissin yhteydessa esiintyvan sarvivalkcgneissin mineraalikoostumus on vaalen vihrea sarvivalke, plagioklaasi An, o ja kvartsi. Siina on myos kerroksia, joissa tummana mineraalina on biotiitti seka polysvntecttiscsti kaksostunut kummingtoniitti. pitkaniemessa (lehti 02 D) grauvakkaliuskeen yhteydessa on vahen ruosteisia kerroksia biotiitti-sarvivalkegncissia, jossa sarvivalkkeen ja biotiitin maarissa on kcrroksittain vaihtelua. Plagioklaasin koostumus on An, o Titaniittia on runsaasti ja sen vhtevdessa on tavallisesti opaakkia. Paikoin on myos karbonaattipitoisuutta. Ilmajarven kaakkoispuolella (lehti 10 D) on kiillegneississa valikerroksina pyrokseeniamfiboliittia. Mitaan selvia vulkaaniseen alkuperaan viittaavia piirte a ci ole havaittu edella kuvatuissa emaksisissa liuskeissa. SYVAKIVILAJIT Svvakivilajien osuus on vajaa puolet ja on se melko tasaisesti jakaantunut koko karttalehden alueellc. Valtaosa on kvartsi- ja granodioriitteja. Emaksisia syvakivia on muutama Iapimitaltaan alle kilometrin suuruinen pahku eri puolilla kartta-aluetta. Niita on myos lapimitaltaan muutamasta metrista aina kymmenien metrien laajuisina osueina ja niurskaleina alueen granodioriiteissa ja gneisscissa. Granodioriittien, dioriittien ja gabrojen keskinainen vaihettuminen viittaa siihen, etta ne ovat differentioituneet samasta magmasta. Ne edustavat svekofennialaisen vaiheen varhais- ja synkinemaattisia syvakivilajeja. Nlyohaiskinemaattista plutonismia edustavat mikrokliinigraniitit. Kontakti- ja lavistvssuhteiden perusteella syvakivilajit ovat pintakivilajeja nuorempia. Emaksiset syvakivilajit Iso-,Nlakarijarven lansipuolella maantien varressa (lehti 07 D) on gabro-dioriittia, jonka mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 2, n :o 1. Sarvivalke on variltaan vaalean vihertavaa. I-Iartolassa (lehti 09 D) saattaa granodioriitissa olla kohtia, jotka ovat mineraalikoostumukscltaan gabroa (taulukko 2, n :o 2). Rakenne on hcikosti ofiittinen. Fleposelan itapuolella (lehti 12 D) on granodioriitissa myos osueita, jotka ovat kvartsigabroa. Plagioklaasi An., ; on serisiittiytynytta. Biotiitti on osittain kloriittiutunutta. iyuhjarvella (lehti 02 C) on oliviini- ja pyrokseenipitoista gabroa, johon Iiittyy vahaista kiisupitoisuutta (taulukko 2, n :o 3). Paikoin saattaa olla peridotiittisiakin osucita. Oliviini on osittain serpentiiniytynytta. Madesaarella (lehti 03 B) kiillegneississa olevan gabromurskaleen mineraalikoostumus on esitetty

Taulukko 2. Syysman kartta alueen syvakivien mineraalikoostumuksia. Maaritvkset on tehty pistclaskinta kayttaen. Table 2. Mineralogical compositions of the platonic rocks in the Sysmd map-sheet area. Determined by the point counting method. 1 5 3. 4. 8. 9. 10. Kavrtsi -Quart :t.. Kalimaasalpa --- Potash feldspar.... Plagioklaasi - -Plagioclase (An) Muskoviitti - 2ilascovite Biotiitti - Biotite.. Oliviini - Olivine.. Pvroksccni - Pyroxene Sarvivalke - Hornblende Granaatti Garnet. Apatiitti-Apatite.. \ksessorit l cressories 1. Gabro -- Gabbro. 2. Gabro - Gabbro. 3. Gabro Gabbro. 4. Gabro-Gabbro. 7,8 16,3 10,8 16,0 24,4 28,4 8,4 30,6 43,5 44,2 22,3 41,4 56,0 53,3 41,6 44,0 54,2 25,8 (60) (55) (45) (55) (45) (45) (40) (35) (30) (20) 8,3 7,9 13,2 8,3 1,8 14,3 17,4 16,2 23,5 16,2 6,4-20,3 -- 29,9 4,6 2,6 4,6 46,1 39,6 16,4 53,0 13,8 - - 11,8 21,3 12,8 1,3 0,8 1,6 2,5 1,0 1,2 2,2 2,8 2,2 1,0 1,2 0,7 1,1 0,6 0,5 100,0 100,0 1100,0 ( 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 3121 07 D. x - 6 809,0 y --= 449,5 (1196/ 71 ML). 3121 09 D. x - 6 829,6, y = 447,4 (1403/72 ML). 3121 02 C. x -- 6 813,5, y ~ 428,8 (781/68 ML). 3121 02 B. x 6 827,5, y -- 420,5 (1074/70 ML). 5. Kvartsigabro -,Quart,, gabbro. 3121 06 B. x = 6 829,3, v -- 433,5 (1104/70 ML). 6. Kvartsidioriitti,Quart.7~ diorite. 3121 09 D. x -- 6 826,9, y = 447,7 (1407/72 ML). 7. Kvartsidioriitti -Qrsart diorite. 3121 09 B. x = 6 826,4, y - - 440,9 (1371/72 ML). 8. Kvartsidioriitti Quart., diorite. 3121 04 D. x = 6 809,5, v -- 435,4 (880 B/69 ML). 9. Pyrokseenikvartsidioriitti Pyrmeene rluart7 diorite. 3121 11 B. x - 6 817,7, y = 453,3 (402 69 PL). 10. Graniitti Granite. 3121 01 1). x - 6 808,6, y - 426,7 (735168 ML). taulukossa 2, n :o 4. Mynnilassa (lehti 06 B) on pieni pahku pyrokseenipitoista, heikosti ofuttista kvartsigabroa (taulukko 2, n :o 5). Kartta-alueen etelareunassa on kiillegneississa monin paikoin murskalcita, jotka ovat gabroa ja osittain myos peridottiitia. Lahdenpohjassa (lehti 05 A) olevassa gabropahkussa on myos peridotiittisia osueita. Kvartsidioriitit ja granodioriitit Kvartsi- ja granodioriitit ovat yleensa heikosti suuntautuneita, tasarakeisia ja variltaan harmaita. Paamineraaleina ovat plagioklaasi An,, 45, sarvivalke, biotiitti, kvartsi ja kalimaasalpa. Samalla varilla on kartalle merkitty myos muunnoksia, joissa kalimaasalpa on 2-4 cm :n lapimittaisina porfyroblasteina. Talloin kiven kokonaiskoostumus saattaa olla jo graniittinen. Paikoin on migmatiittista tyyppia, jossa esiin-

1 6 Kuva 10. Kvartsidioriittia (tonaliittia), jossa pitkaksi venyneita tummia sulkeumia. Frg. 90. Quart, diorite (tonalate), containing hark enclaves with elongated shapes. Nuoramoinen, Sysma (lehti 08 A, x -- 6 814,7, y - 440,7). tyy gneissimaista murskaleita hyvin skilyneina tai haamumaisina jaannoksina. Joskus vaihettuu granodioriittinen kivi vahitellen kiillegneissiksi, jolloin raja ndiden kahden kivilajien valilla on ephselva. Nuoramoisissa (lehti 08 A) on tieleikkauksessa variltaan tumman harmaata, selvasti pilsteista kvartsidioriittia (tonaliittia), jossa on pitkaksi venyneita tummia sulkeumia (kuva 10). Plagioklaasirakeet An,, ovat lkpimitaltaan keskimaarin 2-5 mm ja sisaltavat yleisesti antipertiittia. Kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa. Sarvivalketta ja biotiittia on suunnilleen yhta paljon. Aksessorisesti on apatiittia, zirkonia, titaniittia ja opaakkia. Samassa tieleikkauksessa edellisesta noin 20-30 m lanteen on muutamia metreja levea vyohyke, johon on kasaantunut runsaasti murskaleita. Ne ovat yleensa pyoristyneita ja venyneita, mutta osa murskaleista on myos kulmikkaita (kuva 11). Ulkonkoltkkn ne ovat suurimmaksi osaksi syvakivimaisia ja mineraalikoostumukseltaan dioriittia. Paamineraalit ovat sarvivalke, plagioklaasi An 40 ja biotiitti. Aksessorisesti on titaniittia, zirkonia, apatiittia ja opaakkia. Titaniittia on tavallisesti kasaumina biotiitin yhteydessa.

1 7 Kuva 11. Kvartsidioriittia (tonaliittia), jossa runsaasti pyoristvneita seka myos kulmikkaita emaksisia sulkeumia. Pig. 11. Quart, diorite (tonalite) containing abundant rounded and also angular basic enclaves. Nuoramoinen, Sysma (lehti 08 A, s -- 6 814,7, y 440,7). Hartolan kirkolta etelaan (lehti 09 A) kvartsidioriitti lahella kiillegneissin rajaa on granaattipitoista (taulukko 2, n :o 6). Granaatin muodostumista vaativan Alylimkaran on kvartsidioriitti todennakoisesti saanut assimiloimalla sivukivea. Graniittiutumiseen liittyvan kalimetasomatoosin yhteydessa syntyy kiveen tavallisesti jo prosessin alkuvaiheessa myos granaattia (Harme 1978). Valittulassa (lehti 09 B) olevan selvasti ruhjeisen kvartsidioriitin mineraalikoostumus on taulukossa 2, n :o 7. Plagioklaasi esiintyy osittain 2-3 mm :n suuruisina rakeina, joissa on poikiliittisesti sarvivalketta, biotiittia ja pyoristyneita kvartsirakeita. Keskimaarainen raesuuruus on kuitenkin alle 0,5 mm. Lahdenpohjassa (lehti 04 D) on kvartsidioriittia (tonaliittia), jonka mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 2, n :o 8. Samassa vyohykkeessk on paikoin vaalean harmaita, runsaasti kvartsia ja vahan tummia mincraaleja sisaltavia muunnoksia, jotka ulkonaoltaan muistuttavat trondhjemiitteja. Kumussa (lehti 11 B) on karkerakeista, heikosti pilsteista kvartsidioriittia, jonka mineraalikoostumus on taulukossa 2, n :o 9. Pyrokseeni on osittain muuttunut sarvi-

1 8 Kuva 12. Porfyyrista granodioriitt a. Fin. 12. Porphyr,'. c granodiorile. imjarvi, 1-leinolan m(k. (lehti 10 C, s -- 6 800,3, y 457,4). valkkeeksi. Plagioklaasi saattaa esiinty_ a vii 5 mm :n pituisina rakeina. Titaniitti esiintvv tavallisesti biotiitin yhteydessa. Sysman kirkonkylan vmparistossa granodioriitti on epahomogeenista. Siina on runsaasti gneissiainesta vaanteisina luiroina seka myos haarnumaisina etta hyvin sailyneina murskaleina. Raja granodioriitin ja kiillegneissin varilla merkittyjen alueiden valilla on paikoin hyvin epamaarainen. Porfyyrista granodioriittia on Ala-Rievelin itapuolella (lehti 10 C, kuva 12) seka Nuoramoisjarvesta lanteen aina Paijanteeseen saakka ulottuvalla alueella Nikkaroisissa ja Rapalanniemella. Yleisimmin mikrokliinia olevat hajarakeet saattavat olla kooltaan 3-5 cm ja niissa on toisinaan havaittavissa omamuotoisuutta. Joskus on hajarakeita niin runsaasti, etta kiven kokonaiskoostumus on graniittinen. Graniitit Graniittien osuus kartta-alueen syvakivista on huomattavasti vahaisempi kuin kvartsi- ja granodioriittien osuus. Variltaan graniitit ovat yleensa punertavia, mutta paikoin on myos harmahtavia muunnoksia, joiden erottaminen granodioriiteista kenttahavaintojen perusteella on usein vaikeaa.

Keskinen-nimisen jarven ymparistossa lehtien 04 ja 07 alueilla on kaikearakeista pegmatiittista graniittia, jossa on paikoin runsaasti hyvinkin sailyneitc gneissiosueita. Siina on myos toisinaan sulkeumina 1 2 cm :n levyisia ja joskus 10 cm :n pituisiakin harmaita suikaleita tasarakeista graniittista kivea, jossa raesuuruus on keskimaarin 1 mm. Pegmatiittisessa osassa on plagioklaasin koostumus An Z,, ja harmaissa suikaleissa An,,. Kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa. Muskoviitissa on runsaasti fibroliittista sillimaniittia. Onkiniemessa (lehti 08 C) on vcriltcan harmahtavaa, ruhjeista graniittia. Raesuuruus on keskimaarin 1 mm. Ilienorakeista kvartsia ja biotiittia on plastisesti tunkeutunut isompien maasalpc- ja kvartsirakeiden valiin. Kahusjarven lansipuolella (lehti 01 D) olevan graniitin mineraalikoostumus on taulukossa 2, n :o 10. Graniitti on variltaan punertavan harmaata. Rakenteeltaan se on heikosti pilsteista, ja rakeiden keskimaarainen suuruus on 1-3 mm. Akscssorisesti on apatiittia, epidoottia seka sulkeumina muskoviitissa ja kvartsissa sillimaniittia. 1 9 JUONIKIVILAJIT Sysman kartta-alueen etelaosassa lehdilla 01 ja 04 esiintyy diabaasi)uonia, jotka ovat suoranaisena jatkeena Heinolan seudulta luode-kaakkoissuuntaisena alkavaan diabaasijuoniparveen (Laitakari 1969, Lehijarvi 1979). Juonien leveys on useimmiten 10-30 metric. Toinen tallainen juoniparvi alkaa Korpijarven luota (lehti 08 A), ja sita voi seurata noin 10 km :n matkan Nuoramoisiin pain. Korpijarven talon luona ja parissa paikassa muuallakin diabaasi esiintyy juonipareina, joiden etaisyys toisistaan on noin 300 m. Naiden juonien plagioklaasi An 45. 5 esiintyy 1-3 mm :n pituisina saloina ja monin paikoin on plagioklaasia myos 2-3 cm :n suuruisina hajarakeina. Tummina mineraaleina on klinopyrokseenia ja oliviinia seka aksessorcina apatiittia, biotiittia, kvartsia ja opaakkia. Mainitut juoniparvet noudattavat selvasti kartta-alueella olevaa kaakosta luoteeseen suuntautuvaa yleista rakoilusuuntaa. Joitakin yksittcisia diabaasicsiintymia on edellisten lisaksi eri puolilla kartta-aluetta. Leveydeltaan ne ovat alle mctrista noin 10 metriin ja suunta on useimmiten idasta lanteen. Tummina mineraaleina on joskus sarvivclketta ja osittain kloriitiksi muuttunutta biotiittia. Plagioklaasin koostumus on An,,,. Aksessorisesti on epidoottia, kvartsia ja opaakkia. KALLIOPERAN IKASUHTEET, RAKENNEPIIRTEET JA METAMORFOOSI Sysman kartta-alueen kalliopera kuuluu kokonaisuudessaan noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten syntyneeseen svekokarclidiseen vuorijonovyohykkeeseen (Simonen 1980). Lavistys- ja kontaktisuhteet osoittavat, etta suurimmaksi osaksi rapautumissedimenteista koostuneet pintakivilajit ovat syvakivilajeja vanhempia.

2 0 Kartta-alueen etelaosassa liuskeisuuden suunta on ita-lantinen. ltaosassa se kaantyy kuitenkin vahitellen koilliseen. Uurajarven ymparistossa (lehti 08) ja varsinkin sen etelapuolella liuskeisuus myotailee selvasti alueen syvakivia. Tally alueella esiintyy myos monin paikoin akselitaso- ja transversiliuskeisuutta (kuvat 2 ja 6). Karttaalueen pohjoisosassa ovat liuekeisuuden suunnat enemman vaihtelevia. Liuskeisuuden kaade on melko pysty, vain harvoin tapaa alle 70 :n kaadetta. Venymasuuntia on kartta-alueella mitattu suhteellisen vahan. Kallioperan rakoilu ja ruhjelinjat tulevat selvasti esiin topografikartoista ja ilmakuvista vesistolinjoina, kapeina rotkoina ja pitkina laaksoina. Yleisin tallainen suunta Sysman kartta-alueella on kaakosta luoteeseen. Sita noudattaa esimerkiksi Uurajarven etelapuolella oleva diabaasijuoniparvi. Selva rakoilusuunta on myos suunnilleen kohtisuoraan edella mainittua suuntaa vastaan. Vaikka kartalla onkin selvasti havaittavissa rakoilusuuntia, on niiden jatkuminen kaytannon toita ajatellen aina tarkistettava maastotutkimuksin. Metamorfoosi on enemman tai vahemman havittanyt alueen kivilajien alkuperaisia rake nnepiirteita. Kiillegneississa esiintyy kuitenkin paikoin hyvinkin selvaa raitaisuutta (kuva 2), joka edustanee alkuperaista sedimentin kerroksellisuutta. Nama gneissit ovat syntyneet savisedimenteista, joissa on selva ylimaara alumiinia. Tama ilmence sellaisten runsaasti alumiinia sisaltavien mineraalien esiintymisena kuin andalusiitti, sillimaniitti, muskoviitti ja granaatti. Nama mineraalit antavat vihjeita niista lampo- ja paineoloista, jotka ovat olleet vallitsevia kivilajien muodostumisen aikoihin. Andalusiitti on luonteenomainen mineraali alhaisen paineen metamorfoosissa, ja tavallisia ovat biotiitti, kordieriitti, stauroliitti ja sillimaniitti. Tallainen vyohykc suuntautuu Sysman kartta-alueen lounaiskulmasta koilliscen. Taman vyohykkccn kaakkoispuolella on kiillegneissi yleisesti granaattipitoista. Tama edellyttanee jonkin verran korkeampia paineoloja. Kartta-alueen pohjoisosan granaattipitoiset gneissit sisiltavat myos konkreetioita. TALOUDELLISIA AIHEITA Nikkaroisissa Auhjarven lounaisrannalla ja muutamilla pienilla saarilla on oliviinigabroa (taulukko 2, n :o 3), jossa on vahaista kiisupitoisuutta. Esiintymaan on kairattu kolme tutkimusreikaa, joista magneettikiisun ohella on tavattu vahan pentlandiittia ja kuparikiisua. Tulokset jaivat kuitenkin odotettua laihemmiksi (Outokumpu Oy :n malmitiedosto). Vahaista scheeliittimineralisaatiota on tavattu Sysman Lappilankylassa, missy sita esiintyy amfiboliitin sisaltamissa kvartsimaasalpasuonissa ja niiden va ittomassa laheisyydessa (Penttila 1976). Kansannaytteiden perusteella on kartta-alueella kayty tutkimassa muitakin kiisuesiintymia, joissa on ollut vahaisia nikkeli- ja kuparipitoisuuksia, mutta mitaan taloudellisesti merkittavaa aihetta ei toistaiseksi ole loydetty.

2 1 RETKEILYKOHTEITA Asikkala, Lintupohja (lehti 04 C, x = 6801,1, v - 436,0). Plastisesti budinoituneita sarvivalkegneissikerroksia granaatti-kordieriittigneississa (kuva 1 ;. Sysman kirkonkylassa (lehti 03 C, x = 6822,45, y - 429,84) seurakuntatalon viereiselli maella on granodioriittia, jossa on haamumaisia seka myos hvvin sailyneita gneissimurskaleita. Sysman Virtaalla Vanhankartanon lahella (lehti 05 B, x = 6815,3, v - 433,3) on hvvin sailyneita liuskemurskaleita migmatiittisessa gneissin ja granodioriitin kontaktivyohykkeessa. Sysma, Pitkaniemi (lehti 02 D, x _- 6818,25, v 427,3). Grauvakkaa ja konglomcraattia rantakallioissa (kuva 9). Sysma, Tikkala (lehti 06 C, x = 6824,6, v - = 435,1). Sysmasta Hartoiaan menevan tien etelapuolella grauvakkaa (kuva 8). Sysma, Nuoramoinen (lehti 08 A, x =- 6814,7, v - - 440,7). Tielcikkauksessa kvartsidioriittia (tonaliittia), jossa koostumukseltaan dioriittisia, tummia ja venvneita sulkeumia ja niiden kasaumia (kuvat 10 ja 11). Sysma, Kolu (lehti 08 A, x = 6812,3, v - 442,2). Transversiliuskeisuutta sillimaniittipitoiscssa gneississa (kuva 6). Sysma, Kaustlahti (lehti 07 B, a ~ 6808,5, v = 441,7). Muutalammelta Kaustlahden kautta Lappilankylaan menevan metsaautotien varressa on pegmatiittisen graniitin joukossa hyvin sailyneita ja erilaisia porfyroblasteja sisaltavia gncisseja (kuvat 2 ja 3). Samanlaista on myos Vuorimaalla (lehti 04 D, a - 6808,9, v 439,55). Sysma, Korpijarvi (lehti 08 C, a = 6810,96, -- 447,05). Plagioklaasihajarakeita sisaltava diabaasi. Sysma, Onkiniemi (lehti 08 C, a - 6812,2, v - 448,9). Heilurikivi. _yutojen pysakointipaikka Lusi-Hartola-maantien varressa.

Summary PRE-QUATERNARY ROCKS OF THE SYSMA MAP-SHEET AREA Introduction The area of the Sysma map sheet is located in southern Finland, with its western margin bordering on Lake Paijanne. -lore than one-half of the area covered by the map consists of supracrustal rocks. For the most part, they are mica gneisses, which in some cases contain garnet, cordierite and or sillimanite. Associated with them to a minor extent are graywacke schists, some of which also contain conglomeratic layers. There are relatively few occurrences in the map area of basic schists. The plutonic rocks are predominantly quartz diorites and granodiorites. Basic plutonic rocks occur as a few knobs measuring less than one kilometer in diameter, scattered in different parts of the area, and as fragments of varying size, contained in granodiorites and gneisses. These represent early- and synkinematic plutonic rocks of the Svecofennian phase. Late-kinematic plutonism is represented by microcline granites. The bedrock of the area contained in the map belongs as a whole to the zone of the Svecokarelidic mobile belt that originated some 1900-1800 million years ago (Simonen 1980). Supracrustal rocks Located in the southern part as well as to some extent also in the northwestern part of the map area are garnet-cordierite gneisses with the appearance of veined gneiss (Table 1, Nos. 1 and 2 ; Fig. 1). In the zone running east-northeast from the southwestern part of the map area, the mica gneiss has in many places preserved its original sedimentary structural features. They exhibit distinct banding (Fig. 2), which probably represents the original stratification. Some of the strata contain an abundance of porphvroblasts, which in general are andalusite, sillimanite,

potash feldspar and quartz. In Figure 3, the light flecks in narrow dark layers are potash feldspar; the larger porphyroblasts in the paler layer are muscovite and quartz with sillimanite needles. The potash feldspar porphyroblasts contain in poikilitic fashion quartz and biotite (Fig. 4). A muscovite seam generally borders the andalusite grains (Fig. 5). Concretions also occur in places in the mica gneisses of the northern section of the map area (Fig. 7). The mineral compositions of these mica gneisses are presented in Table 1, Nos. 3-7. Graywacke schists (Fig. 8) occur in a few places as intercalations in the gneisses. Associated with them are also conglomeratic layers (Fig. 9). The mineral compositions of the graywacke are presented in Table 1, Nos. 8-9. Basic schists, which are amphibolites (Table 1, No. 10), hornblende gneisses and biotite-hornblendc gneisses in mineral composition, occur as minor intercalations in connection with the mica gneisses. No features clearly_ indicating a volcanic origin have been detected in them. 2 3 Plutonic rocks The share of the plutonic rocks amounts to less than one-half of the area covered by the map. The basic plutonic rocks are hornblende gabbros, which in some instances contain olivine and pyroxene. Associated with these are occasionally also minor contents of pyrites. The texture is in many cases slightly ophitic. In some places, there are likely to be peridotitic occurrences. The mineral compositions of the basic plutonic rocks are presented in Table 2, Nos. 1--5. In the area of quartz diorite and granodioritc, marked in color on the map, the rock is in places of the migmatitic type, in which there occur in the granodioritic rock gneissose fragments as well-preserved or ghostlike relicts. In some cases, the granodioritic rock gradually passes over into mica gneiss, with the result that the boundary between these two rocks becomes indistinct. On occasion, again, there can be observed a dark gray, markedly foliated quartz diorite (tonalite) containing elongated dark inclusions (Fig. 10), which in some instances have accumulated in zones a few meters broad (Fig. 11). In extensive areas, there also occurs porphyritic granodiorite (Fig. 12), in which the phenocrysts, consisting of microcline, are 3-5 cm in size and which in some instances exhibit idiomorphic features. In some places, there is such an abundance of phenocrysts that the total composition of the rock is granitic. The mineral composition of the quartz diorite and the granodiorite is set forth in Table 2, Nos. 6-9. The proportion of granites among the plutonic rocks occurring in the area covered by the map is smaller than that of the quartz diorites and granodiorites. The granites are generally reddish in color. The grain size varies on the average from 1 to 3 mm, but pegmatitic occurrences are also to be met with in places. The mineral composition of the granite is given in Table 2, No 10. Apatite, epidote and, in places, also sillimanite are present as accessories.

24 Dike rocks Diabase has been met with mainly in the southern and central part of the area covered by the map as series of dikes running northwest-southeast. The breadth of the dikes is in most cases 10 30 meters. In these dikes, plagioclase (An,,-,.,) occurs as lamellae 1-3 mm long, and in many places the plagioclase also occurs as phenocrysts 2-3 cm in diameter. Dark minerals are clinopyroxene and olivine, with apatite, biotite, quartz and opaque present as accessories. Stratigraphy, structure and metamorphism The bedrock of the area of the Sysma map sheet belongs to the zone of the Svecokarelidic mountain range that originated approximately 1900-1800 million years ago. The penetration and contact relations show that, for the most part, the supracrustal rocks formed from weathering sediments are older than the plutonic rocks. The trend of the foliation in the southern part of the area contained in the map is east-west, except in the eastern part, where it gradually turns northeastward. In the central section of the map area, the foliation is plainly in conformity with the local plutonic rocks. In this area, there also occurs in many places axis-plane and transverse foliation (Figs. 2 and 6). In the northern part of the map area, the trends of the foliation vary to a greater extent. The dip of the schistosity is generally fairly close to vertical, but seldom less than 70. Metamorphism has more or less destroyed the original structural features of the rocks in the region. In the mica gneisses, there occurs in places quite distinct banding, which probably represents the stratification of the original sediment. These gneisses derived from clayey sediments containing an abundance of aluminum, as indicated by the occurrence of such minerals as andalusite, sillimanite, muscovite and garnet. These minerals provide clues to the temperature and pressure conditions prevailing during the genesis of the rocks. Andalusite is a characteristic mineral in low-pressure metamorphism, and common occurrences are biotite, cordierite, staurolite and sillimanite. A zone of this kind runs from the southwestern corner of the area of the Sysma map sheet toward the northeast. On the southeastern side of this zone, the mica gneiss is generally garnet-bearing. This probably presupposes somewhat higher pressure conditions. For the most part, the metamorphism in the area of the map took place in the pressure and temperature conditions of the amphibolite facies. In certain cases, the probability exists of a subfacies of a higher temperature.

VIITTEET - REFERENCES Fosterus, Benj., 1900. Vuoriiajikartta, lehti C2, Mikkeli. Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000.»- 1903. Vuorilajikartan selitys, lehti C 2, Mikkeli. Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000. 102 s. Harme, Maunu, 1978. Keravan ja Riihimaen kartta-alueitten kalliopera. Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki map-sheet areas. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Kallioperakartan selitykset, Kerava 2043, Riihimaki 2044. 51 s. Laitakari, Ilkka, 1969. On the set of olivine diabase dikes in Hame, Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 241. 65 s. Lehijarvi, Mauno, 1979. Heinolan kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, 3112 Heinola. 25 s. Penttila, Vesa-Jussi, 1976. Wolframin esiintyminen erailla alueilla Etela-Suomen kallioperassa. Kasikirjoitus (manuscript), Helsingin Yliopiston Geol. laitos. 105 s. Simonen, AM, 1980. The Precambrian in Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 304. 58 s.

Julkaistut kallioperakartat (1 : 100 000) ja selitykset (*) Published maps of pre-quaternary rocks (1 :100000) and explanations (*) 15.11. 1980. 0034+0043 Signilskar. 1978. *2432 Pyhajoki. 1957. 1011 Ll,gskar. 1978. *2433 Haapavesi. 1958. 1012 Maarianhamina. 1979, *2434 Vihanti. 1958. 1014 Foglo. 1980. *2441 Raahe. 1959. 1021 Geta. 1978. *2443 Paavola. 1959. 1023 Kumlinge. 1978. 2541 Kemi. 1972. *1033 N6t6. 1954. 2542+2524 Karunki. 1972. 1034 Nagu. 1973. 2543 Simo. 1975. *1242 Korsn5s. 1960. 2544 Runkaus. 1971. 2011 Hanko. 1970. 3012 Pellinki. 1965. 2012 Perni6. 1955. 3021 Porvoo. 1964. 2013 Jussaro. 1973. ''3022 Lapinjarvi. 1962. *2021 Salo. 1955. 3023+3014 Kotka. 1970. *2022 Marttila. 1957. 3024 Karhula. 1965. `2023 Suomusjarvi. 1955. 3041 Haapasaari. 1972. *2024 Somero. 1955. 3042 Hamina. 1973. *2032 Siuntio. 1960. 3044 Vaalimaa. 1979. 2034 Helsinki. 1967. *3111 Lahti. 1964. *2042 Karkkila. 1953. *3112 Heinola. 1970. *2043 Kerava. 1969. 3113 Kouvola. 1963. *2044 Riihimaki. 1956. 3114 Vuohijarvi. 1969. *2111 Loimaa. 1953. *3121 Sysma. 1977. *2112 Huittinen. 1976. 3123 Mantyharju. 1978. *2113 Forssa. 1954. 3131 Luumaki. 1975. *2114 Toijala. 1973. 3132 Savitaipale. 1965. *2121 Vammala. 1967. 3133 Ylamaa. 1979. *2122 Ikaalinen. 1952. *3134 Lappeenranta. 1964. *2123 Tampere. 1961. 3142 Mikkeli. 1980. *2124 Viljakkala-Teisko. 1953. *3144 Sulkava. 1966. *2131 Hameenlinna. 1949. 3232 Pieksamaki. 1971. *2132 Valkeakoski, 1970 3233 Rantasalmi. 1973. *2133 Kark6la. 1961. *3311 Viitasaari. 1966. *2134 Lammi. 1964. *3312 Pihtipudas. 1969. *2141 Kangasala. 1964. 3314 Pielavesi. 1977. 2143 Padasjoki. 1971. 3323 Kiuruvesi. 1977. 2144 Kaipola. 1973, 3531 Jonku. 1977. *2213 Kuru. 1960. 3541 Rytinki. 1979. ' 2 214 Virrat. 1965. 3642 Pelkosenniemi. 1979. 2222 Seinajoki. 1961. 3643 Kursu. 1967. 2223 Alavus. 1970. 3713 Sodankyla. 1979. 2224 Kuortane. 1971. 3714 Sattanen. 1980. 2231 Mantta. 1976. 4112+4111 Imatra. 1966. *2232 Keuruu. 1963. *4213 Kerimaki. 1975. 2241 Ahtari. 1970. *4222 Outokumpu. 1971. 2313 Alajarvi. 1979. *4224 Kontiolahti. 1971. 2322 Kokkola. 1980. *4231 Kitee. 1973. 2323 Kaustinen. 1971. *4232+4234 Tohmajarvi. 1967. *2324 Kannus. 1961. *4241 Kiihtelysvaara. 1971. 2332 Perho. 1976. 4243 Oskajarvi. 1975. *2334 Kinnula. 1962. 4244 Ilomantsi. 1973. *2341 Lestijarvi. 1964. *4311 Sivakkavaara. 1971. *2342 Sievi. 1962. 4411 Ontojoki. 1976. *2343 Reisjarvi. 1963. 4412 Hiisijarvi. 1973. *2344 Nivala. 1962. 4413 Kuhmo. 1978. *2413 Kalajoki. 1955. 4524+4542 Kuusamo. 1973. *2431 Ylivieska. 1955. 4621+4623 Salla. 1967. julkaisuja myy / Publications may be purchased at : Maanmittaushallituksen kartanmyynti, Ftelaesplanadi 10, SF-00130 Helsinki 13

3941 391 3932 39344912 4914 1823 1 42 1 911 393 3933491 4913 1 82 3832 13842 3844 8 2 24' 2 3 3821 3823 3841 3843 4821 1832 834 2814 3832 3834-48 2 3 28 281-3811 3813 3831 833-4811 07 724 2742 744. 37223724 2723 2741 2743-3727 3723 68 714 2713 2732 2731 733-3711 3713 3731 3733-4711 4713 262 2623 61 26 2 2644. 3622 3621 25 1 2632 <634-3612 3614 3642 3644-4622 4624 3641 3643-4621 4623 3632 3634 4612 4614 2673 2524 2631 12633-3611 3631 3633-4611 4613 3524 3542 3541'4622 1 3541 3543-4521 ~~.~ 1112 mmmi l 4511 4513 4122 1121 6 14 2413 4121~ ~ --4412 GG 4 4132 64 134 ~ 1332 F 331 =_= 2222 2224 1 2"21 2223 IIIIIiIiIW mom ~i 1141 ~17<3 113 21 X134 30 ==MEMO= ore- OMEN u-- 30411 ' A 0043 2 5 0034 30 2 1 Karttalehtijako 1 : 100 000 Map division 1 : 100 000 ISBN 951-690-140-9