Käräjäoikeus tuomitsi äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle.

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.12.2013 nro 130714 ASIA I Murha Valittaja Anneli Auer Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula A B C D E ASIA II Puolustajan palkkio ym. Valittaja Asianajaja Juha Manner Vastapuoli Kihlakunnansyyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula Hovioikeuden tuomion julkisuus Hovioikeuden tuomio on julkinen. Eri mieltä oleva jäsen on määrännyt tiettyjä osuuksia salassa pidettäviksi oman äänestyslausuntonsa osalta. Asian laadun ja sen julkisuudessa synnyttämän huomattavan kiinnostuksen vuoksi tuomiota ei ole ollut perusteltua määrätä salassa pidettäväksi miltään osin. Perusteluissa on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 26 :n 1 momentin nojalla selostettu tarpeellisessa laajuudessa myös Anneli Auerin ja Jukka Lahden kolmen nuorimman lapsen kertomuksia ja näiden kertomusten luotettavuudesta esitettyä näyttöä sekä muitakin edellä mainitun lain 24 :n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, koska ne koskevat asian ratkaisemisen kannalta kaikkein keskeisintä kysymystä eli sitä, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen. ASIA I Murha Asian aikaisempi käsittely Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.11.2010 nro 2845 Käräjäoikeus tuomitsi äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle. Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811 Hovioikeus hylkäsi Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen murhasta tai taposta ja vapautti hänet käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Korkeimman oikeuden päätös 19.10.2012 nro 2077 Korkein oikeus on kumonnut käräjä- ja hovioikeuden tuomiot edellä mainituilta osin ja palauttanut asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.12.2013 nro 130714 Käräjäoikeus on liitteenä olevan tuomion mukaisesti tuominnut äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja

valtiolle. Oikeudenkäynti hovioikeudessa Valitus Vaatimukset Anneli Auer on vaatinut, että sekä ensisijainen syyte murhasta että toissijainen syyte taposta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Perusteet Syytteen kiistäminen Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea, eikä hän ole kohdistanut tähän mitään muutakaan väkivaltaa. Menettelyvirhe käräjäoikeudessa Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on arvioinut itsenäisesti uudelleen käräjäja hovioikeudessa aikaisemmin esitetyn näytön. Käräjäoikeuden olisi pitänyt edellä mainittu korkeimman oikeuden päätös ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen harkita vain, antaako syyttäjien hovioikeuden edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen esittämä lisänäyttö yhdessä aikaisemmin esitetyn näytön kanssa aiheen päätyä toisenlaiseen johtopäätökseen Anneli Auerin syyllisyydestä kuin hovioikeus. Hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 todistusvaikutusta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. Esitutkinnan merkitys asiassa Käräjäoikeus on tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä asiassa suoritetusta esitutkinnasta. Esitutkinta on ollut lainvastainen ja niin vakavasti puutteellinen, että syyte on jo sen vuoksi hylättävä. Joka tapauksessa esitutkinnan puutteita, virheitä ja esitutkintalain säännösten noudattamatta jättämistä tulee arvioida syytetyn eduksi ja asettaa tuomitsemiskynnys tavanomaista korkeammaksi. Näytön arviointi käräjäoikeudessa Käräjäoikeus on joka tapauksessa arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin. Ulkopuolinen tekijä on ulkoapäin rikkonut terassin oven ikkunan, tullut sisään makuuhuoneena käytettyyn takkahuoneeseen, tappanut Jukka Lahden ja lyönyt veitsellä myös Anneli Aueria rintaan. Asianomistajana kuultu A on uskottavana pidettävän kertomuksensa mukaan nähnyt ulkopuolisen tekijän poistuvan terassin oven ikkuna-aukosta, eivätkä asianomistaja B:n havainnot sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Ulkopuolisen tekijän vaatteista on jäänyt taloon ruskeankirjavia tekokuituja, ja hänen kengistään ja hansikkaistaan on jäänyt tapahtumapaikalle jälkiä. Ulkopuolinen tekijä on jättänyt taloon veitsen. Ulkopuoliseen tekijään viittaavia seikkoja sekä hänen läsnäolonsa talossa käy myös ilmi Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta. Lisäksi ulkopuolisesta tekijästä on jäänyt jälkiä naapuritontin rajalle hänen liikkuessaan alueella. Kaikki Jukka Lahdella todetut vammat on ollut mahdollista saada aikaan muutaman minuutin kuluessa.

Anneli Auerilla ei ole ollut motiivia tappaa Jukka Lahtea, eikä hän ole lavastanut olosuhteita ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Syyttäjien vastaus Vaatimukset Syyttäjät ovat vaatineet ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että Anneli Auer tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti rangaistukseen taposta. Lisäksi syyttäjät ovat toistaneet käräjäoikeudessa esitetyn, vaihtoehtoiseen teonkuvaukseen perustuvan syytteen murhasta tai taposta. Vielä syyttäjät ovat vaatineet, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset. Perusteet Väitetty menettelyvirhe käräjäoikeudessa Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti. Korkein oikeus on päätöksessään todennut, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmi tulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Näyttöä ei ole ollut edes mahdollista arvioida Anneli Auerin esittämällä tavalla sen vuoksi, että hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen on selvinnyt, ettei tekopaikalla olleessa halossa ollutkaan ollut tuntemattomaksi jääneen mieshenkilön DNA:ta. Esitutkinnan merkitys asiassa Esitutkinta on suoritettu säännösten ja määräysten mukaisesti. Näytön arviointi käräjäoikeudessa Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset Anneli Auerin syyllisyydestä. A:n vastaus Vaatimus perusteineen A on vaatinut, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. A on loppulausunnossaan hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut, että Anneli Aueria vastaan ajettu syyte hylätään. Jos Anneli Auer katsotaan syylliseksi, menettelyä on pidettävä sellaisena, että se on ollut omiaan aiheuttamaan A:lle huomattavan suurta ja pitkäaikaista kärsimystä. B:n ja hänen myötäpuoliensa vastaus Vaatimus perusteineen B, C ja D ovat vaatineet, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. Hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämässään loppulausunnossa B myötäpuolineen on vaatinut, että valitus hylätään. Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti näyttöä arvioidessaan. Jos Anneli Auerin

katsotaan syyllistyneen siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta, hänen B:lle ja tämän myötäpuolille maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia ei ole aihetta alentaa. E:n vastaus Vaatimus perusteineen E on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana. Pääkäsittely Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 1. 3.9., 8. 10.9., 16. 18.9., 22. 24.9., 29.9. 2.10., 6. 9.10. ja 14.10.2014 siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti. Hovioikeuden ratkaisu Perustelut Vaasan hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 merkitys asiassa 1. Korkein oikeus on päätöksellään 19.10.2012 nro 2077 kumonnut sekä käräjäoikeuden tuomion 12.11.2010 nro 2845 että hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 kokonaan lukuun ottamatta päätöksessä erikseen mainittuja valtion varoista maksettuja korvauksia. Sanottu hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi myös siltä osin kuin eräät asianomistajien esittämät vaatimukset ovat tulleet lainvoimaisesti hylätyiksi. Muilta osin asia on palautettu käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Päätöstä on perusteltu muun ohessa sillä, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Korkein oikeus on katsonut, että asia on uudelleen käsittelyä varten perusteltua palauttaa alemman oikeusasteen käsiteltäväksi. 2. Kysymys aikaisemman rikostuomion niin sanotusta todistusvaikutuksesta on noussut oikeuskäytännössä tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa arvioitavana on ollut lainvoiman saaneen tuomion merkitys toisessa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2005:90, 2011:58 ja 2014:72 ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsottuja seikkoja. 3. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys osapuolten välisessä aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistusta ennakkokysymyksestä. Korkeimman oikeuden kumoama Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811 on annettu samassa, 15.3.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa asiassa kuin nyt muutoksenhaun kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio. 4. Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo, ettei sen 1.7.2011 antamalla tuomiolla nro 811 ole ollut sitovaa todistusvaikutusta käräjäoikeuden suorittamassa näytön arvioinnissa. Sanottu, kirjalliseksi todisteeksi hovioikeudessa nimetty tuomio ei vastaavasti rajoita

myöskään hovioikeuden harkintavaltaa todistelun vastaanottamisessa ja arvioimisessa. Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa 5. Lähtökohtana esitetyissä rangaistusvaatimuksissa on ollut, että Anneli Auer on yksin surmannut puolisonsa Jukka Lahden näiden välille syntyneen riidan päätteeksi ja lavastanut olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Käräjäoikeus on katsonut Anneli Auerin syyllistyneen murhaan siten, että Jukka Lahti on surmattu Anneli Auerin hätäkeskukseen soittaman puhelun aikana. 6. Syyttäjien hovioikeudessa toistaman vaihtoehtoisen teonkuvauksen mukaan Jukka Lahti on kuollut Anneli Auerin menettelyn seurauksena jo ennen tämän hätäkeskukseen soittamaa puhelua ja puhelun taustalla kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet ovat peräisin ajallisesti aikaisemmin tehdyltä tallenteelta. 7. Anneli Auer on kiistänyt tappaneensa Jukka Lahden tai kohdistaneensa tähän mitään muutakaan väkivaltaa. Anneli Auer on puolustuksekseen vedonnut siihen, että rikkomansa terassin oven ikkunan kautta takkahuoneeseen tunkeutunut ja samaa kautta paikalta poistunut ulkopuolinen tekijä on surmannut Jukka Lahden ja vahingoittanut veitsellä myös Anneli Aueria. 8. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan murhaan tai syyttäjien hovioikeudessa toistamassa vaihtoehtoisessa taikka toissijaisessa syytteessä tarkoitettuun murhaan tai tappoon. Syyksi lukemisen edellyttämä näyttökynnys rikosasiassa 9. Syyttäjän tai asianomistajan on näytettävä toteen ne seikat, joihin hänen esittämänsä rangaistusvaatimus perustuu (oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 2 momentti). Oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2009:43, 2013:27, 2013:77, 2013:96 ja 2014:48) ja oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Virolainen Martikainen, Tuomion perusteleminen (Helsinki 2010), s. 290 310, Virolainen Pölönen, Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I (Helsinki 2003), s. 426 431, Frände, Finsk straffprocessrätt (Helsinki 2009), s. 363 370 ja Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (Helsinki 2003), s. 99 179, erityisesti s. 158 179) vakiintuneella tavalla syytteen hyväksyminen edellyttää, että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä (utom rimligt tvivel; beyond reasonabledoubt) syytetyn syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon. Tämän mukaisesti syyksilukevaan tuomioon ei riitä vielä se, että syytetyn syyllisyydestä on esitetty vahvempi näyttö kuin hänen syyttömyydestään. Riittävää ei siten ole se, että syytteessä kuvattu tapahtumainkulku ja syytetyn syyllisyys on todennäköisempi kuin jokin muu vaihtoehtoinen syytetyn syyttömyyteen viittaava tapahtumainkulku. Riittävää ei ole myöskään, että tuomari itse vakuuttuu syytetyn syyllisyydestä, jos todistusaineiston perusteella ei voida riittävällä varmuudella poissulkea syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ja jos nämä vaihtoehtoiset tapahtumainkulut riittävät muodostamaan varteenotettavan epäilyn syytetyn syyllisyydestä. Arvioitaessa näytön laatua ja riittävyyttä on huomiota kiinnitettävä myös näytön kattavuuteen. Syytteen tueksi esitetyn selvityksen tulee olla kattavinta

erityisesti vakavissa rikosasioissa ja rikoksen objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden, kuten tekijän ja teon suoritusajan ja -tavan, osalta. 10. Syyttäjillä sekä syytteeseen yhtyneellä asianomistajalla on siten asiassa todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on sellaisen selvityksen esittäminen, jonka perusteella Anneli Auerin syyllisyys on näytetty toteen sellaisella varmuudella, ettei siitä jää varteenotettavaa epäilyä. 11. Anneli Auerilla ei sen sijaan ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Keskeisiin rikosoikeudenkäynnissä noudatettaviin periaatteisiin kuuluu myös syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty laillisesti toteen (ks. myös Hirvelä Heikkilä, Ihmisoikeudet - käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön (Helsinki 2013), s. 271 278). Epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua vastaajan vahingoksi (ks. KKO 2004:60, kohta 33). 12. Rikosasiassa tuomioistuin ei ole myöskään sidottu siihen, millaisia syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja asianosaiset ovat esittäneet olevan olemassa (ks. esim. Virolainen Martikainen, mt., s. 300, Frände, mt., s. 369, Pölönen, mt., s. 159 160 ja KKO 2013:77). Arvioitaviksi tulevien syytetylle edullisten vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen, vapauttavien selitysten, tulee kuitenkin olla varteenotettavia (hyväksyttäviä, järkeviä) siten, että ne ovat perusteltuja eli ne perustuvat loogiseen päättelyyn ja yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin (rationaalisuusvaatimus) ja että ne perustuvat asiassa esitettyyn todisteluun (konkreettisuusvaatimus). 13. Näytön arviointi tuomioistuimessa perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 :n mukaan vapaaseen todistusharkintaan. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 todennut, näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa. 14. Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois, on syyte hylättävä. Tämä ei edellytä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi tullut täysin näytetyksi tai että se olisi edes todennäköisempi kuin syytteessä kuvattu tapahtumainkulku. 15. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissuljenta tai niihin liittyvät heikkoudet eivät sellaisenaan johda siihen, että syyte tulisi näytetyksi. Jos syytteen tueksi ei ole riittävää näyttöä, on syyte hylättävä ilman, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja joudutaan edes

harkitsemaan. Yleistä asiassa esitetystä todistelusta 16. Korkein oikeus on tämän asian palauttamista käräjäoikeuteen koskevassa päätöksessään 19.10.2012 nro 2077 katsonut, että syyttäjien muutoksenhakemuksensa tueksi korkeimmassa oikeudessa esittämä uusi aineisto on viitannut sellaiseen tapahtumakulkuun, jonka pohjalta asiaa ei ollut aikaisemmin arvioitu. Syyttäjät olivat korkeimmassa oikeudessa katsoneet, että lasten antamista kertomuksista ilmenee vahvoja viittauksia siihen, että Anneli Auer oli suunnitellut ja toteuttanut Jukka Lahden surmaamisen. Tällaisina seikkoina syyttäjät olivat muun muassa esittäneet, että Jukka Lahden tappamisesta aiheutuneita ääniä oli surmateon yhteydessä tallennettu ja soitettu sittemmin nauhurilta hätäkeskuspuhelun aikana ja että surmatyön yhteydessä oli käytetty suojana taloudessa olleita ruskeita pyyhkeitä. Uuden selvityksen mukaan Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä oli ollut lukuisia riitoja ja Anneli Auer oli kohdistanut väkivaltaa Jukka Lahteen jo ennen surmayötä. Uusi todistelu oli osoittanut syyttäjien mukaan myös, että perheessä oli ollut lukuisia ongelmia ja myös lapsiin kohdistunutta väkivaltaa. 17. Hovioikeus on arvioinut asiassa esitettyä todistelua ensinnäkin siitä näkökulmasta, osoittaako se Anneli Auerin menetelleen syytteessä kuvatuin tavoin. 18. Toiseksi hovioikeus on harkinnut, onko Anneli Auerin kertomuksesta ilmenevä syyttäjien rangaistusvaatimuksessa esitettyyn nähden vaihtoehtoinen tapahtumainkulku todistelun valossa olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Syyttäjät ovat pyrkineet osoittamaan, ettei talossa ole ollut ulkopuolista tekijää, joka on surmannut Jukka Lahden niin kuin Anneli Auer on esittänyt. 19. Kolmanneksi hovioikeuden arvioinnin kohteena on ollut, tukeeko näyttö sitä vaihtoehtoa, että Jukka Lahti on surmattu jollakin muulla kuin syytteessä kuvatulla tai Anneli Auerin kertomalla tavalla. Huomioon on otettava myös se mahdollisuus, että Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea syytteen teonkuvauksen mukaisesti mutta hän ei syystä tai toisesta kerro Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja ulkopuolisesta tekijästä totuudenmukaisesti, mihin hänellä ei ole velvollisuuttakaan. 20. Hovioikeudessa vastaanotetusta todistelusta ovat käyneet ilmi pääosin samat seikat kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 11 46 on merkitty. Näyttöä on selostettu jäljempänä vain siinä laajuudessa kuin sillä on hovioikeuden harkinnan mukaan ollut merkitystä asian ratkaisemiselle. 21. Hovioikeus on pääkäsittelyn kuluessa ja myös päätösneuvotteluissa tarkastellut katselmusesineinä terassin oven ikkunan verhoa, takkahuoneen lattialta löydettyä mustakahvaista fileerausveistä ja Anneli Auerin punaista T-paitaa. 22. Hovioikeus on pääkäsittelyssä esittänyt Anneli Auerille ja todistajille tarkentavia kysymyksiä muun muassa alla olevista aiheista, joihin on saatu seuraavat vastaukset:

1. Anneli Auerin kertomus siitä, että siniset kurakintaat olivat olleet terassin puutarhatuolilla, joka oli siirretty rikotun ikkunan eteen. Kysymys nousi esille, kun oli epäselvää, mikä oli osapuolten näkemys siitä, millä tavalla ruskeankirjavia tekokuituja voi olla sinisten kurakintaiden päällä. 2. Oikeuslääkäri HL:n kertomus siitä, ettei hän voi arvioida vatsa- ja rintaonteloiden verimäärien perusteella sitä, missä järjestyksessä näihin kohdistuneet vammat oli aiheutettu. HL on kertonut myös, ettei ruumiinavauksessa todettujen vammojen perusteella ollut ollut mahdollista tehdä johtopäätöksiä tekijästä ja tämän koosta. 3. Psykologian tohtori KF on kertonut, että Anneli Auerin ulkopuoliseen tekijään viittaava toiminta on luonnollisesti voinut vaikuttaa siihen, millä tavalla A oli ymmärtänyt tilanteen ja millaisia havaintoja 9-vuotias A oli vallinneissa olosuhteissa tehnyt. KF on asiantuntijalausunnossaan ja todistajankertomuksessaan päätynyt siihen, etteivät Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaiset kommentit olleet voineet luoda A:lle valemuistoa poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä. Epäselvää oli myös se, oliko KF ollut tietoinen siitä, että A oli tavannut Anneli Auerin sairaalassa ennen puhuttelua 1.12.2006. KF ei ollut ollut tietoinen tästä tapaamisesta. 4. Tekninen tutkija AY on todistajana kuulusteltuna kertonut tutkineensa terassin oven ikkunassa olleen verhon ja laatineensa siitä lausunnon. Epäselväksi AY:n kuulustelussa jäi, mistä suunnasta ikkuna oli hänen mielestään rikottu eli kummalla verhon puolella hänen kertomansa iskemäjäljet olivat olleet. AY on kertonut, että hänen mielestään nämä jäljet olivat olleet sillä puolella verhoa, jonka reunakangas oli ollut vaaleampi, haalistunut. AY oli päätellyt, että iskemäjäljet olivat olleet ikkunaa vasten olleella puolella verhoa. AY:n kuulustelun myötä Anneli Auer nimesi todisteeksi hovioikeudessa AY:n laatiman lausunnon verhosta. Verhoa oli käytetty rekonstruktioissa AY:n lausunnon jälkeen. AY:lle esitettiin myös kysymyksiä tehtyihin rekonstruktioihin liittyen. 5. Äänitutkija TN on kertonut, ettei hän ollut havainnut hätäkeskuspuhelutallenteelta ääniä, jotka olisivat viitanneet liikkumiseen pesutiloissa. Lisäksi TN:lle esitettiin kysymyksiä rekonstruktioihin liittyen. 23. Kaikki hovioikeuden esittämät kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat liittyneet siihen riidanalaiseen kysymykseen, onko ulkopuolinen tekijä vai Anneli Auer surmannut Jukka Lahden ja onko Anneli Auer lavastanut ulkopuoliseen tekijään viittaavia jälkiä. Kysymyksissä esille nostetut seikat ovat ilmenneet joko kirjallisista todisteista tai todistajankertomuksesta ennen kysymyksen esittämistä, mutta todistelutarkoituksessa kuullun henkilön näkemys on jäänyt hovioikeudelle jossain määrin epäselväksi. Hovioikeus on ottanut näytön arvioinnissaan huomioon nämä todistelutarkoituksessa annetut lausumat. Anneli Auerin kertomus tapahtumien kulusta pääpiirteittäin 24. Anneli Auer on kertonut hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna tapahtumien kulusta olennaisilta osin samalla tavoin kuin puhuttelussa Satakunnan keskussairaalassa

2.12.2006 ja asian aikaisemmissa käsittelyissä. Anneli Auer on 2.12.2006 kertomuksensa eri yhteyksissä todennut, että osittain kyse on hänen mielikuvistaan ja ettei hänellä ole kaikista yksityiskohdista varmaa havaintoa. Keskeiset kertomuksesta ilmi käyneet seikat, joiden paikkansapitävyyttä syyttäjät ovat esittämällään todistelulla pyrkineet horjuttamaan, ovat seuraavat: 1. Punaiseen T-paitaan pukeutunut Anneli Auer ja Jukka Lahti olivat menneet nukkumaan takkahuoneessa sijainneeseen sänkyynsä puolenyön aikaan. Anneli Auer oli nukkunut sängyssä seinän puolella. 2. Anneli Auer ja Jukka Lahti olivat heränneet ääniin, "räiskintään", jotka olivat osoittautuneet takkahuoneeseen johtavan terassin oven ikkunan rikkomisesta johtuneiksi. Aluksi he olivat ihmetelleet, mitä tapahtuu. Anneli Auer oli luullut, että joku paukutteli paukkuja heidän terassillaan. Anneli Auer oli nähnyt valon välähdyksiä. 3. Anneli Auer oli sängyllä joko pystyssä seisten tai polvillaan ollen suojannut kasvojaan ilmassa lentäneiltä lasinsirpaleilta. Ikkunan rikkominen oli kestänyt arviolta noin minuutin ajan. 4. Ikkunasta oli tunkeutunut sisään mies, joka oli käynyt käsiksi sängyltä lattialle nousseeseen Jukka Lahteen. 5. Sisään tunkeutunut mies oli lyönyt Anneli Aueria veitsellä rintaan tämän mentyä tai yritettyä mennä väliin tilanteeseen. Anneli Auer oli tällöin mahdollisesti seisonut sängyllä. 6. Anneli Auer oli juossut avojaloin pois takkahuoneesta loikattuaan sängyn päädyssä olleen arkun yli astuen mahdollisesti joihinkin lasinsirpaleisiin. Miehet olivat tällöin olleet lähempänä takkaa kuin mihin paikkaan Jukka Lahti oli sittemmin surmattu. 7. Anneli Auer oli kohdannut eteisessä valveilla olleen tyttärensä A:n. Tätä ennen Anneli Auer ei ollut nähnyt A:ta. 8. Anneli Auer oli kehottanut huudoin lapsiaan poistumaan talosta ja avannut ulko-oven tässä tarkoituksessa. 9. Anneli Auer oli soittanut hätäkeskukseen keittiössä sijainneesta lankapuhelimesta joko noin minuutin kuluessa siitä, kun tekijä oli tullut taloon sisään (2006), tai muutaman minuutin kuluessa siitä, kun häntä oli puukotettu. Anneli Auerin ensimmäinen ajatus oli ollut saada lapset turvaan, ei soittaa hätäkeskukseen. 10. Hätäkeskuspuhelun aikana Anneli Auer oli käynyt kaksi kertaa katsomassa tilannetta olohuoneessa takkahuoneen edustalla, jolloin ketteräliikkeinen tunkeutuja oli hyökännyt häntä kohti. 11. Anneli Auer oli juossut molemmilla kerroilla pakoon, ensimmäisellä kerralla olohuoneesta eteisen poikki talon etuovesta kuistille asti. 12. Anneli Auer oli hätäkeskuspuhelun aikana kuullut Jukka Lahden tuskanhuutoja sekä "hakkaamisen" ja "mäiskimisen" ääniä takkahuoneesta.

13. Tummiin vaatteisiin ja huppuun pukeutunut, kasvoiltaan ilmeetön tunkeutuja oli ollut noin 180 senttimetriä pitkä, tukeva mies, joka ei ollut sanonut sanaakaan talossa ollessaan. 14. Anneli Auer ei ollut nähnyt miehen poistumista talosta. Anneli Auerin mukaan puhelimen vierestä ei ollut ollut mahdollista nähdä takkahuoneen ovelle, koska näkyvyyden oli estänyt eteisen ja olohuoneen välisen seinän kulma. 15. Anneli Auer oli käynyt katsomassa ja koskettamassa elottomalta vaikuttanutta Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta saaden mahdollisesti tässä yhteydessä tämän verta T- paitansa hihoihin. 16. Anneli Auerin käsityksen mukaan hänen ja Jukka Lahden 2 7-vuotiaat lapset B, C ja D olivat olleet yhteisessä huoneessaan ulkopuolisen tekijän ollessa talossa. 17. Anneli Auer on arvioinut tapahtumien kestäneen yhteensä noin 15 20 minuuttia. Anneli Auerin väitetty tunnustaminen esitutkinnassa 25. Anneli Auer on esitutkinnassa 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.2009 kertonut Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja osallisuudestaan niihin niin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuilla 15 18 on selostettu. Lisäksi Anneli Auer on videotallenteelle tallennetussa keskustelussa 6.10.2009 kertonut tyttärelleen A:lle uskovansa poliisin hänelle kertomien seikkojen johdosta syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen (ks. tarkemmin perustelujen kohdat 51 55). Anneli Auer on esitutkinnassa 20.10.2009 jälleen toistanut kertomuksensa terassin oven ikkunan kautta taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. Anneli Auer on hovioikeudessa selittänyt tunnustukseen viittaavien esitutkintalausumiensa johtuneen siitä, että poliisi oli esittänyt hänelle tosiasioina virheellisiä väitteitä, joiden mukaan talossa ei ollut voinut olla ketään muita tekoon liittyneitä henkilöitä kuin Anneli Auer. Lisäksi Anneli Auer on viitannut kuulustelujen aikaisiin univaikeuksiinsa ja sekavaan mielentilaansa. 26. Laissa ei ole säännöksiä syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2000:35 ja 2013:25 ilmenevän kannan mukaan peruutettukin tunnustus voidaan ottaa näytön arvioinnissa huomioon. On kuitenkin selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamiin, sittemmin peruutettuihin lausumiin. 27. Puheena olevien Anneli Auerin esitutkintalausumien merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, miten lausumat on annettu ja miten ne ovat syntyneet, myös erityisesti niiden asiasisältöön. Viime kädessä olennaista on arvioida, missä määrin Anneli Auerin tunnustukseen viittaavien lausumien mukainen tapahtumainkulku saa tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta. Kertomusten syntyminen 28. Anneli Auerin asema esitutkinnassa on 9.2.2009 lukien muutettu asianomistajasta

rikoksesta epäillyksi. Hän on ollut vapautensa menettäneenä 18. 21.9.2009 ja uudelleen 24.9.2009 alkaen. Anneli Auer on poliisin suorittamissa kuulusteluissa 27.8., 19.9., 20.9. ja vielä aamulla 21.9.2009 kiistänyt surmanneensa Jukka Lahden kertoen tapahtumista yöllä 1.12.2006 keskeisiltä osin samoin kuin puhuttelussa 2.12.2006. Iltapäivällä 21.9.2009 jatkuneessa kuulustelussa Anneli Auerille on tuotu esiin, että keskusrikospoliisin tutkimuksen mukaan hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä, minkä seikan hän on kertonut kuulostavan "oudolta ja pelottavalta". 29. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli viettänyt pidättämisestään 18.9.2009 lukien kaikkiaan viisi lähes täysin unetonta yötä, kunnes hän oli saanut unilääkettä. Anneli Auer on kuvannut olleensa sanotusta syystä "aika sekaisin päästään". Anneli Auer on kertonut nukkumisvaikeuksistaan, väsymyksestään ja sekavuudestaan myös veljelleen AA:lle puhelimitse 21. 23.9.2009 (ks. poliisin telekuunteluluvalla taltioimat tallenteet Anneli Auerin ja AA:n puheluista 21. 23.9.2009 litterointeineen, kirjallinen todiste nro 85). Anneli Auerin 21.9.2009 tavanneen MA:n kertomuksen mukaan Anneli Auer oli tapaamisessa kertonut monta yötä kestäneestä unettomuudestaan ja sekavuudestaan. MA:n saaman vaikutelman mukaan Anneli Auer oli "käynyt ylikierroksilla". 30. Anneli Aueria 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9. ja 8.10.2009 kuulustellut rikosylikonstaapeli TS on kertonut, ettei hän ollut havainnut Anneli Auerin vireystilassa ongelmia ja että kuulustelut olivat sujuneet asianmukaisesti. 31. Esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9. ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on keskustellut puhelimitse avustajansa kanssa, jolloin he olivat sopineet, että avustaja ei saavu kuulusteluun. Kuulustelun 26.9.2009 osalta estyneenä olleen avustajan on kirjattu ilmoittaneen, että poliisi voi hänen poissaolostaan huolimatta kuulustella Anneli Aueria. Avustajaan ei ollut saatu yhteyttä ennen kuulusteluja 27.9. ja 30.9.2009, mutta Anneli Auerin on merkitty hyväksyneen kuulustelun suorittamisen ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa. 32. Anneli Aueria kuulustelleiden poliisimiesten on kirjattu pohjustaneen hänelle syyslokakuun 2009 kuulusteluissa esitettyjä kysymyksiä esittämällä muun muassa seuraavia väitteitä: 1. Poliisin 25.11.2008 tekemän rekonstruktion mukaan tekijästä on ollut mahdotonta tehdä tarkkoja havaintoja takkahuoneen valaistuksessa (20.9.). 2. Hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä (21.9., 23.9., 24.9. ja 26.9.), vaikka keskusrikospoliisin 25.11.2008 toteuttaman rekonstruktion perusteella tällaisia ääniä olisi pitänyt kuulua (5.10.). 3. A ja B ovat kuulleet (30.9.) ja A osittain myös nähnyt (27.9.) kovaäänisen riitelyn vanhempiensa välillä.

4. Poliisin toteuttaman rekonstruktion mukaan pesuhuoneen oven raosta ei ole pystynyt kokeilemaan uhrin olkapäätä tai kättä ilman, että uhrin päälaesta ei olisi tarttunut verta oveen (5.10. ja 8.10.). 5. Tutkimuksissa keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa on selvinnyt, että osa tapahtumapaikalta taltioidun hiusnäytteen hiuksista on irronnut väkivaltaa käyttäen (1.10.). 6. Anneli Auer on lausunut "(u)-o-l-e" (27.9. ja 30.9.) ollessaan kahdestaan Jukka Lahden kanssa takkahuoneessa (27.9.), eikä asunnossa ole varmuudella ollut Anneli Auerin, Jukka Lahden ja näiden neljän lapsen lisäksi ketään muuta (30.9. ja 8.10.). A on todennäköisesti kuullut Anneli Auerin sanovan edellä mainitun sanan "(u)-o-l-e", koska tämä on myös kuulunut puhelimen kautta hätäkeskukseen ja tallentunut sen järjestelmään. 7. Koiranohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut Tähtisentie 54:n tontilta (8.10.). 8. Kengänjäljet takkahuoneen lattialla ovat olleet yhteensopivia Jukka Lahdella käytössä olleeseen kengänkokoon 41 42 nähden (8.10.). 33. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että poliisi oli tuonut hänelle esiin myös näkemyksen siitä, että hän oli saattanut kokea muistinmenetyksen koskien yön 1.12.2006 tapahtumia. Lisäksi Anneli Aueria kuulustellut TS oli maininnut poliisikoirapartion havaintojen perusteella tehtävistä ulkopuolisen tekijän poissulkemiseen johtavista johtopäätöksistä jo ennen Anneli Auerin vapauttamista 21.9.2009. 34. Soveltavan psykologian professori PS on hovioikeudessa korostanut, että niin sanottujen väärien tunnustusten antaminen on harvinainen mutta olemassa oleva ilmiö. Yksittäisessä tapauksessa on psykologisin menetelmin mahdotonta arvioida, onko kyse väärästä tunnustuksesta. Unenpuute, heikko älykkyys, nuori ikä sekä joillakin henkilöillä myös johdateltavuus persoonallisuuden piirteenä ovat tutkimustiedon valossa väärille tunnustuksille altistavia riskitekijöitä. Myös alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen joko väitetyn rikoksen tapahtuessa tai kuulusteltaessa sekä varsinkin heikot muistikuvat kyseessä olevasta tapahtumasta ovat väärän tunnustuksen antamisen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä. Lisäksi kuulusteltavan henkilön luottamus kuulustelijaan, joka on kuitenkin antanut kuulusteltavalle väärää tietoa, on keskeinen riskitekijä. Ajan kulumisella Jukka Lahden kuoleman ja vajaat kolme vuotta myöhemmin suoritettujen kuulustelujen välillä ei PS:n arvion mukaan ole käsillä olevassa tapauksessa ollut olennaista merkitystä. 35. Unettomuuden ja unilääkkeiden käyttämisen vaikutus psyykeeseen on käynyt ilmi myös edesmenneen dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori JA:n antamasta kirjallisesta lausunnosta 29.3..2010 (kirjallinen todiste nro 86). Lausunnon mukaan unettomuus voi sen kestosta riippuen aiheuttaa henkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskua, näkö- ja kuuloharhoja, persoonallisuuden hajoamista (dissosiaatio), paniikkireaktioita ja oman persoonallisuuden siirtymistä toiseen (depersonalisaatio). Unilääkkeiden käyttämisestä voi seurata niihin tottumattomalle päiväaikaista ahdistuneisuutta ja keskittymis- ja muistihäiriöitä.

Lausumien sisältö pääpiirteittäin 36. Edellä todetulla tavalla Anneli Auerin esitutkintakertomukset, joiden oikeellisuuden hän on sittemmin kiistänyt, eivät voi muodostaa yksinomaista eivätkä edes pääasiallista syytettä tukevaa näyttöä. Esitutkinnan puutteellisuudet ja sen myötä avoimiksi jäävät kysymykset eivät myöskään saa koitua Anneli Auerin vahingoksi. Anneli Auerin esitutkintakertomuksille voidaan näissä näytön arvioinnin rajoissa antaa merkitystä siinä määrin kuin niistä ilmenevät syytteessä kuvatut tapahtumat ja Anneli Auerin syyllisyys Jukka Lahden surmaamiseen voidaan asiassa esitetyn muun ratkaisevan näytön perusteella katsoa tulleen riittävällä varmuudella selvitetyiksi. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää tarkastella Anneli Auerin peruuttamista esitutkintakertomuksista ilmeneviä tapahtumien ja teon yksityiskohtia, jotta voidaan varmistaa, etteivät nämä esitutkintakertomukset edes välillisesti ohjaa näytön arviointia ja muodosta siten näytön arvioinnin kokonaisuudessa tosiasiallisesti ratkaisevaa näyttöä Anneli Auerin väitetystä syyllisyydestä. 37. Hovioikeus on kiinnittänyt Anneli Auerin syys-lokakuun 2009 tunnustukseen viittaavien lausumien sisällön osalta huomiota seuraaviin seikkoihin: 1. Tapahtumayönä Anneli Auerin ja Jukka Lahden välille oli mahdollisesti tullut riitaa siitä, millä tavalla Jukka Lahti oli kohdellut A:ta. Anneli Auer oli huutanut tästä Jukka Lahdelle. Ilmeisesti A oli tullut paikalle ja mahdollisesti sanonut jotain Jukka Lahdelle tai Jukka Lahti A:lle. Tästä alkanut riita oli mahdollisesti riistäytynyt käsistä ja päättynyt Jukka Lahden surmaamiseen (24.9.). 2. Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat riidelleet kovaäänisesti ensin keittiössä ja sen jälkeen takkahuoneessa. Anneli Auerin muistikuvan mukaan Jukka Lahti oli vienyt hänet olohuoneesta keittiöön. Keittiössä riitelyn jälkeen Jukka Lahti oli joko taluttanut hänet keittiöstä takkahuoneeseen tai sitten Anneli Auer oli itse juossut Jukka Lahtea pakoon takkahuoneeseen (26.9.). 3. Anneli Auerin muistamat yksityiskohdat mahdollisesta kamppailusta Jukka Lahden kanssa ovat rajoittuneet kiinnipitämiseen keittiössä. Jukka Lahti oli pyrkinyt estämään Anneli Aueria lähtemästä pitämällä hänestä kiinni keskellä keittiön lattiaa (27.9.) tai pitämällä häntä väkisin keittiön pöytätasoa vasten siten, ettei Anneli Auer ollut päässyt minnekään (1.10.). Anneli Auer ei ole muistanut muuta kamppailua Jukka Lahden kanssa. 4. Anneli Auer on muistikuvansa mukaan ottanut veitsen esille keittiön alakaapin alimmasta vetolaatikosta (27.9.). Anneli Auer ei ole kuitenkaan ollut varma siitä, oliko veitsen ottanut esille sittenkin Jukka Lahti (26.9., 1.10. ja 5.10.). 5. Anneli Auer on muistanut Jukka Lahden pitäneen takkahuoneessa kädessään veistä (27.9. ja 5.10.) tai joko veistä taikka saksia (26.9.). Anneli Auer ei ole muistanut pitäneensä veistä kädessään kuin keittiössä (26.9.). 6. Anneli Auerilla ei ole ollut muistikuvia siitä, että hän olisi lyönyt veitsellä Jukka Lahtea tai että Jukka Lahti olisi lyönyt veitsellä häntä. Anneli Auer on pitänyt loogisena, että Jukka

Lahti olisi ehkä käynyt häneen käsiksi ja lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa. Jukka Lahdella oli ollut veitsi kädessään takkahuoneessa, ja hän oli huutanut raivoisasti Anneli Auerille (27.9. ja 5.10.). 7. Vasara on ollut mahdollisesti se väline, jolla Anneli Auer oli lyönyt Jukka Lahtea päähän hätäkeskuspuhelun aikana A:n ollessa puhelimessa (30.9. ja 5.10.). 8. Terassin oven ikkuna on Anneli Auerin arvioiden mukaan voinut rikkoutua ainakin aluksi siten, että Anneli Auer on yrittänyt heittää Jukka Lahtea jollakin esineellä (26.9. ja 30.9.). Mahdollista on ollut myös se, että Jukka Lahti on jollakin esineellä rikkonut ikkunaa (30.9.). Vielä Anneli Auer on pitänyt esillä sellaisia vaihtoehtoja, että hän olisi kaatanut Jukka Lahden ikkunaa päin tai että Jukka Lahti olisi itse kaatuillut sitä päin (30.9.). Edelleen Anneli Auer on pitänyt mahdollisena sitäkin, että Jukka Lahti olisi rikkonut ikkunan ulkoapäin ja tullut siitä sisälle saattaen tässä tilanteessa loukata itseään rikkoutuneeseen ikkunaan (8.10.). 9. Anneli Auer on pitänyt mahdollisena, että hän on kävellyt talon sisätiloissa eteisestä tai tuulikaapista ottamansa Jukka Lahden kengät jalassaan, vaikka hän ei tätä olekaan muistanut (24.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.). Anneli Auerin mukaan Jukka Lahden talvikenkien olisi pitänyt olla 1.12.2006 tuulikaapissa tai eteisessä, kun poliisimiehet olivat tulleet paikalle (8.10.). 10. Anneli Auer on kertonut muistavansa käyneensä koskettamassa takkahuoneessa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta siitä huolimatta, että poliisi on ilmoittanut hänelle, ettei se ole ollut todellisuudessa mahdollista (5.10.), tai ainakin raottaneensa ovea (8.10.). 11. Anneli Auer on kertonut, ettei hän muista Jukka Lahden tarttuneen häntä hiuksista kiinni (5.10.). 12. Anneli Auer on kertonut käsityksensä siitä mahdollisuudesta, että hän olisi surmannut Jukka Lahden, perustuvan siihen, että hänen kertomuksensa ulkopuolisesta tekijästä on ristiriidassa poliisin tutkimusten sekä hänen omien lastensa kertomusten kanssa ja ettei muuta järkevää selitystä näin ollen voida antaa tapahtumille. 13. Anneli Auer ei ole kertonut mitään yksityiskohtia siitä, miten hän oli päättelemällään tavalla kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa tai kuinka tapahtumat olisivat yksityiskohtaisesti edenneet sen jälkeen, kun Jukka Lahti oli Anneli Auerin mukaan lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa. 14. Anneli Auer ei ole kertonut, että hän olisi lavastanut olosuhteet talossa ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi ja että hän olisi tässä tarkoituksessa kätkenyt sorkkaraudan, vereentyneet vaatteet ja Jukka Lahden talvikengät. Hovioikeuden johtopäätökset Anneli Auerin tunnustukseen viittaavista esitutkintalausumista 38. Hovioikeus toteaa, että poliisin Anneli Auerille kuulusteluissa ilmoittamat seikat ovat olleet virheellisiä tai harhaanjohtavia seuraavista syistä:

1. Hovioikeudessa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että kaikki hätäkeskuspuhelun aikaiset tekoon liittyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelun tallenteelle (ks. kohdat 281 294). 2. A ja B eivät olleet kertoneet havainneensa riitaa Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä. 3. Takkahuoneen lattialta taltioitujen hiusten irtoaminen on voinut johtua myös voimakkaasta harjaamisesta (ks. kohdat 240 241). 4. Poliisikoirapartio ei ollut tutkinut, oliko Tähtisentie 54:n tontilta poistuttu etupihan katualueeseen rajoittuvan rajan kautta. Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö ulkopuolinen tekijä olisi voinut poistua tontin etupihan kautta (ks. kohdat 215 217). 5. Veriset kengänjäljet tapahtumapaikalla eivät ole kooltaan varmuudella vastanneet Jukka Lahdella käytössä ollutta kengänkokoa (nro 41), eikä asiassa ole selvitetty, että Jukka Lahden talvikenkien pohjakuviointi olisi vastannut veristen kengänjälkien kuviointia (ks. kohdat 182 189). 6. Valaistusolosuhteista tapahtumapaikalla ja niiden vaikutuksesta tehtävissä oleviin näköhavaintoihin ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä (ks. kohdat 249 250). 7. Teknistä rikostutkintaa suorittaneen MM:n kertomuksen ja sitä tukevan MM:n laatiman havainnekuvan sekä teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Rekonstruktiossa on selvitetty mahdollisuutta Jukka Lahden ruumiin koskettamiseen pesuhuoneen puolelta. Tämä virhe on voinut vaikuttaa sanotusta rekonstruktiosta tehtäviin johtopäätöksiin (ks. kohdat 255 259). Hovioikeudessa ei ole esitetty tallennetta tai muuta selvitystä samaa teemaa koskevasta vuonna 2009 tehdystä rekonstruktiosta. 39. Sanottujen virheellisten väittämien ja univajeen vaikutusta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella pidettävä sellaisina tekijöinä, joiden mahdollista vääristävää vaikutusta Anneli Auerin antamien esitutkintalausumien sisältöön ei voida sulkea pois. Akateemisen koulutuksen saaneen Anneli Auerin antamia surmatyön tunnustamiseen viittaavia lausumia ei voida selittää hänen heikolla älykkyydellään, iällään tai myöskään sillä, että hän olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Kertomuksista ilmenevällä tavalla kyse on pääosin Anneli Auerin loogisesta päättelystä tilanteessa, jossa poliisin esittämien tietojen perusteella pidetään varmasti poissuljettuna, että taloon olisi tunkeutunut Anneli Auerin kertomalla tavalla ulkopuolinen mieshenkilö, joka olisi surmannut Jukka Lahden. 40. Sisällöllisesti Anneli Auerin puheena olevat lausumat ovat olleet ylimalkaisia. 41. Väitettyjen tunnustusten merkitystä syytettä tukevana näyttönä heikentävät seuraavat näkökohdat: - kertomusten sisäinen ristiriita ja muuttuminen tutkinnan edetessä, - se, että Anneli Auerilla ei ole todettu puolisoiden keskinäiseen, äkilliseen riitaan ja fyysiseen kiinnipitämiseen tyypillisesti liittyviä hiertymiä tai muitakaan vammoja,

- ristiriita esitetyn teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa: teko on ollut huomattavan verinen, mikä olisi puolestaan edellyttänyt Anneli Auerilta pitkälle meneviä toimia teon lavastamiseksi ja toisaalta oman syyllisyytensä peittämiseksi siten, ettei häntä voida poliisin teknisessä rikostutkinnassa tehtyjen jälki-, kuitu-, veri-, DNA-, lasi- tai hiustutkimusten eikä hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella yksiselitteisesti liittää tekoon, ja - Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kertonut teosta mitään, josta vain teon tekijän olisi mahdollista tietää. 42. Vaikka jokin seikka saisikin tukea Anneli Auerin peruuttamista esitutkintakertomuksista, eivät nämä voi edellä todetulla tavalla muodostaa yksinomaista tai pääasiallista syytettä tukevaa näyttöä. A:n kertomukset 43. A on kertonut hovioikeudessa, ettei hän muista tarkasti 9-vuotiaana kokemiaan tapahtumia yöllä 1.12.2006. A oli käynyt katsomassa takkahuoneeseen kolme kertaa. A on korostanut muistavansa varmasti nähneensä kolmannella käyntikerralla, kuinka mies oli poistunut terassin oven ikkuna-aukosta. Hovioikeudessa ovat keskeisesti olleet arvioitavina seuraavat A:n antamat esitutkintakertomukset. Puhuttelu 1.12.2006 44. A:n puhuttelun 1.12.2006 (ks. käräjäoikeuden tuomio, s. 18 19) osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan: 1. A oli herännyt, kun ikkuna oli paukkunut. Hän oli luullut, että pakkanen paukuttaa ikkunaa. A oli kuullut, kun äiti tai isä oli kiljunut. 2. A oli käynyt kolme eri kertaa katsomassa takkahuoneeseen. 3. Ensimmäisellä kerralla A ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska takkahuoneen ja olohuoneen rajalla oli ollut lasinsiruja. Terassin oven ikkuna oli ollut rikottu. Isä ja äiti olivat olleet sängyn vieressä. A oli mennyt takaisin huoneeseensa. Hän ei ollut uskaltanut laittaa lukuvaloa päälle. 4. Kun A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen, hän oli nähnyt isänsä lattialla aika lailla sängyn vieressä. Äiti oli ollut menossa puhelimeen. Lattialla oli ollut puukko. A:n mukaan hän ei ollut nähnyt aiemmin ollenkaan kyseistä veistä, jonka kahva oli ollut musta tai vihreä. A oli ajatellut tällöin, että talossa on ulkopuolinen tekijä. 5. Kolmannella kerralla A oli nähnyt isänsä selvästi lattialla. Ulkopuolinen mies oli ollut kiipeämässä terassin oven ikkunasta. A oli nähnyt vain miehen selän. A on kertonut, että miehellä oli ollut päällään musta huppari, tai ettei hän muista miehen vaatetusta. Hupparin selässä ei ollut ollut mitään tekstiä. Hupparin huppu oli ollut miehellä päässä. A ei ollut nähnyt mitään miehen käsissä. A oli ollut "aika keskel olkkaria" nähdessään poistuvan miehen.

6. Jukka Lahti oli huutanut "Annua" eli Anneli Aueria. A ei ollut kuullut ulkopuolisen miehen puhuvan mitään. 7. A:n mukaan isä oli sössöttänyt jotain ja sitten isältä oli loppunut ääni. 8. A ei ole muistanut muita puheluita kuin hätäkeskuspuhelun. 9. A:n mukaan B oli herännyt tapahtumiin mutta pysytellyt sängyssään. 10. Anneli Auer oli tapahtumien aikana liikkunut keittiöstä takkahuoneeseen vain olohuoneen kautta. 11. A on kertonut, että Anneli Auer oli kertonut hänelle miehen olevan "ainaski 180 senttii" pitkä. A:n mielestä mies oli liikkunut ketterästi: "Kyl se aika vikkelält näytti." Hovioikeus toteaa, että poliisi kysyy tässä yhteydessä johdattelevasti, että kävikö se ulosmeneminen ketterästi siltä mieheltä, mitä ennen A ei ollut kuvannut miehen liikettä ketteräksi. 12. Ulkopuolinen henkilö ei ollut missään vaiheessa tullut A:ta kohti. 13. Anneli Auer oli tullut "lujaa pois" takkahuoneesta: ensin ulos ja sitten puhelimeen. Anneli Auer ei ollut muutoin mennyt ulos. A oli kirkaissut silloin, kun hän oli nähnyt isän lattialla ja isästä oli tullut verta "ihan hirveästi". Tässä vaiheessa A ei ollut nähnyt ulkopuolista tekijää. 14. Hovioikeus toteaa, että A liikuttuu ja alkaa itkeä videolla, kun hän kertoo: - havainnoistaan isästään ennen tämä kuolemaa (kaksi eri kertaa), - siitä, ettei isä ollut saanut apua riittävän nopeasti, vaan oli kuollut, ja - siitä, että isä oli yrittänyt olla kaikille mieliksi töissä, vaikka oli antanut näille "potkuja". 15. Hovioikeus toteaa, että puhuttelussa esitetään useita johdattelevia kysymyksiä (ks. kirjallinen todiste nro 115). A kuitenkin korjaa puhuttelijoita näiden esittämän johdattelevan kysymyksen jälkeen esimerkiksi videotallenteen kohdassa 1:58, joka liittyy ulkopuoliseen mieheen. Sen sijaan A vastaa "ketterästi" MM:n johdattelevaan kysymykseen siitä, "millai se ulosmeneminen, kävikö se ketterästi silt mieheltä vai". 16. A on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä oli ollut piilossa pesuhuoneessa, koska hän ei ollut havainnut ulkopuolista tekijää ennen kuin tämä oli poistunut ikkunan kautta. 17. Pehmolelua kädessään pitävän A:n ympärillä on kolme poliisimiestä ja sosiaaliviranomaisen edustaja. Puhuttelu 7.12.2006 45. A on puhuttelussa 7.12.2006 kertonut seuraavaa (käräjäoikeuden tuomio, s. 20): 1. A oli herännyt yöllä ikkunan "paukkeeseen". Hän oli noussut sängystä ja kuullut "äitin tai iskän kiljuvan", tai että "äiti ja iskä huusi", takkahuoneessa, luultavasti äidin ("iik"). A oli luullut aluksi, että pauke olisi liittynyt pakkaseen.

2. Pauke oli tullut takkahuoneesta terassin oven ikkunasta. 3. A oli mennyt aika nopeasti katsomaan takkahuoneeseen. Lattialla oli ollut kamalasti lasinsiruja. Hän ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska hän oli ollut avojaloin ja koko paikka oli ollut täynnä lasinsirpaleita. A oli nähnyt kuitenkin takkahuoneeseen eli siellä ei ollut ollut niin pimeää. 4. A oli nähnyt äidin ja isän takkahuoneessa sängystä ylös nousseina. Nämä olivat seisseet sängyn vieressä. A ei ollut tässä vaiheessa kuullut enää "ikkunan pauketta", eikä ikkunan pauke ollut toistunut enää myöhemminkään. Hän ei ollut tällöin nähnyt takkahuoneessa muita henkilöitä vanhempiensa lisäksi. A oli nähnyt valokatkaisijan kohdalta koko huoneeseen. 5. A oli ollut paikalla "ihan vähän aikaa", minkä jälkeen hän oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa. 6. A oli mennyt "vähän ajan päästä" takaisin katsomaan takkahuoneeseen. A on korjannut arvionsa ajan kulumisesta ensimmäisen ja toisen käyntikerran välillä: "tai no oli siin aika paljon varmaan aikaa välissä". A oli nähnyt isänsä tällöin vatsallaan lattialla ja isästä oli tullut "ihan hirveesti verta". Isän pää oli ollut "saunalle päin", "istumajuttua" kohti. A oli arvellut, että tekijä olisi mennyt "kylppäriin piiloon". 7. A oli mennyt omasta huoneestaan kolmannen kerran takkahuoneeseen, jolloin "iskä oli yhä sillai, et se oli vatsallaan ja osotti taas sinne samaan suuntaan päällään, eikä ollut yhtään liikkunut". "Sit mä näin, kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta, minkä se rikkoi." Ikkunasta poistuvalla henkilöllä oli A:n mukaan ollut musta huppari. A ei ole muistanut nähneensä henkilöllä hansikkaita, eikä hän ole ollut ihan varma henkilön vaatetuksesta. A oli nähnyt henkilön takaapäin. Henkilö oli ottanut ikkunan alapuolelta kiinni, mistä A ei ole ollut varma. Anneli Auer oli tällöin ollut luultavasti puhelimessa. 9. A ei ollut nähnyt Anneli Aueria ensimmäisen käyntikertansa jälkeen Jukka Lahden vieressä. 10. A ei ollut muistaakseen laittanut valoja päälle olohuoneeseenkaan. 11. Jukka Lahti oli "sillai hätäisesti" huutanut "Annua" apuun. Jukka Lahti oli sanonut useamman kerran "äng" ennen kuin "siltä loppui ääni". 12. A ei ollut kuullut, että Anneli Auer olisi huutanut, että "juoskaa ulos, tääl on joku tappaja". 13. A ei ollut muistanut, että hän olisi itse huutanut. 14. A:n mukaan perheen lankapuhelin oli ollut väriltään musta ja se oli ollut keittiössä lehtipinon vieressä. Anneli Auerille oli ostettu vasta tapauksen jälkeen oma matkapuhelin. 15. A:n mielestä pienempien sisarusten huoneen ovi oli ollut myös auki. B oli kertonut A:lle heränneensä mutta pysytelleensä koko ajan sängyssä. A oli arvellut, että sisarukset olivat heränneet, mutta he eivät olleet tulleet ulos huoneesta.

16. A:n mukaan vanhemmilla ei ollut aiemminkaan ollut "kamalaa riitaa". Joskus vanhemmat olivat nahistelleet tai riidelleet vähän mutta tulleet kuitenkin hyvin toimeen. Puhuttelu 10.1.2007 46. A:n puhuttelun 10.1.2007 osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan (käräjäoikeuden tuomio, s. 20 21): 1. A on kertonut tapahtumista pääosin samalla tavalla kuin aiemmin. 2. Ikkunan paukkumista oli kuulunut A:n mukaan "aika kauan". A oli kuunnellut pauketta sängyssään ennen kuin hän oli mennyt takkahuoneeseen kuultuaan, että äiti tai isä oli kiljunut, varmaan äiti. 3. A:n mennessä ensimmäisen kerran takkahuoneeseen ikkuna oli ollut rikottuna, lasia oli ollut lattialla ja äiti ja isä olivat "nousseet sängystä. Tai äiti oli viä makaamas sängyssä, mutta oli se jo, kun se makas, niin se oli jo tällai." Hovioikeus toteaa, että tässä kohdin A näyttää videolla, että Anneli Auer olisi noussut sängyssä istuma-asentoon. A oli ihmetellyt, mitä tapahtuu. Hän oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa, koska häntä oli pelottanut. Hän ei ollut kuullut kenenkään puhuvan tai sanovan mitään. Jossain vaiheessa Jukka Lahti oli kironnut A:n mukaan, joko silloin kun tämä oli mennyt takkahuoneeseen tai lähtenyt sieltä pois. 4. A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen "pari minuuttii, viis, seittemän, jotain sillai" ensimmäisen kerran jälkeen. Jukka Lahti oli tällöin maannut luultavasti vatsallaan lattialla, kuten hän on aiemmin kertonut. A oli mennyt takaisin, koska hänen oli täytynyt selvittää, mitä takkahuoneessa tapahtuu. A oli nähnyt koko huoneen ja hän oli nähnyt vain isänsä. 5. A oli mennyt puhelimeen, kun äiti oli pyytänyt. A oli tainnut palata puhelimesta omaan huoneeseensa. 6. A:n mukaan ulkopuolinen tekijä ei ollut voinut olla takkahuoneessa, kun hän oli tullut toisen kerran takkahuoneeseen. Ulkopuolisen tekijän oli täytynyt mennä pesuhuoneeseen piiloon. A oli arvellut, että takkahuoneessa oli pitänyt olla toisella käyntikerralla valot päällä, koska hän oli nähnyt isän lattialla ja lasinsirpaleet. Ensimmäisellä käyntikerralla valoja ei varmaankaan ollut ollut päällä, mutta kuu oli loistanut. 7. A oli tullut kolmannen kerran takkahuoneeseen. Siinäkin oli ollut väliä "taas varmaan jotain viis seittemän minuuttia". A ei ollut tullut huoneiden rajalle vaan oli ollut vähän taaempana olohuoneen puolella. Ikkunasta poistuvalla henkilöllä oli ollut mustat vaatteet ja hänen toinen "jalkansa oli ollut siellä ulkopuolella". A näyttää videolla asentoa, jossa toinen jalka on ollut suorana alustaa vasten ja toinen koukistettuna ylempänä ikään kuin ylös nousemista varten. 8. Veitsi oli ollut lattialla lähellä Jukka Lahtea. 9. A:n mukaan isä oli ollut taitava lähes kaikessa muussa paitsi juoksemisessa. 10. A on kertonut Anneli Auerin kertoneen hänelle, että tekijä oli ollut iso, aika tukeva ja

tällä oli ollut "ainakin vähän pulleat posket" ja aika kapeat huulet. Anneli Auer ei ollut nähnyt ulkopuolisen henkilön silmiä A:n mukaan. 11. Lauantaisin oli yleensä siivottu, mutta A ei ole tiennyt oikein, millä tavalla, koska heillä oli ollut aika sekaista. 12. Vanhemmat olivat tulleet ihan hyvin toimeen. Välillä he olivat riidelleet sanallisesti, mutta nämä vanhempien riidat eivät olleet pelottaneet A:ta. 13. A:n mukaan yksi pelottava tapahtuma ennen isän surmaamista oli ollut se, kun äiti ja isä olivat kertoneet, että koirat olivat raadelleet kanin, jonka raato oli löytynyt heidän pihaltaan. Puhuttelu 26.8.2009 47. A on kertonut, että Anneli Auerin päällä oli tapahtumahetkellä ollut yöpuku, ei poliisin kysymää kylpytakkia. 48. A on kertonut nähneensä äidillään haavan vasta sairaalassa. A ei ollut nähnyt sitä kotona. F:n sekä RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n kertomukset 49. Asianomistaja F ei ole halunnut tulla kuulluksi hovioikeudessa todistelutarkoituksessa. F:n on esitutkinnassa 7.9.2009 kirjattu kertoneen muun muassa vierailustaan Satakunnan keskussairaalassa 1.12.2006. Anneli Auer oli F:n sekä muun muassa RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n läsnä ollessa kysynyt A:lta, mitä tämä oli nähnyt. A oli vastannut, ettei hän ollut nähnyt muuta kuin isänsä makaavan takkahuoneen lattialla. A ei ollut maininnut, että hän olisi nähnyt "ketään muuta ulkopuolista" takkahuoneessa. Anneli Auer oli itse kertonut "ulkopuolisesta tappajasta" ja maininnut tästä muutamaan kertaan. Anneli Auer oli pitänyt tavallaan itsestään selvänä, että asunnossa oli ollut "ulkopuolinen murhaaja". Anneli Auer oli muun muassa kertonut, että "murhaaja" oli hypännyt takaoven lasista ulos. A ei ollut tässä vaiheessa puhunut mitään "ulkopuolisesta henkilöstä". 50. F:n esitutkintalausuman näyttöarvoa syytettä tukevana todisteena heikentää se, että Anneli Auerilla ei ole ollut tilaisuutta kuulustella tai kuulustuttaa häntä. Kun RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n kertomusten mukaan A oli kyseisessä tilanteessa F:n lausumasta poiketen ainakin jossain määrin oma-aloitteisesti kertonut nähneensä ulkopuolisen henkilön, ei F:n esitutkinnassa kirjatuksi kertoman perusteella voida päätellä, että Anneli Auer olisi syyttäjien väittämin tavoin sairaalassa johdatellut A:ta kertomaan ulkopuolisesta tekijästä, jota A ei olisi tosiasiassa nähnyt. Jos tällaista johdattelua on ollut, se on tapahtunut jo yöllä 1.12.2006. Ratkaisevaa on, missä määrin tämä Anneli Auerin puhe ja käytös varsinkin hätäkeskuspuhelun aikana on voinut vaikuttaa siihen, millä tavalla A on itsenäisesti omien havaintojensa perusteella kyennyt muodostamaan käsityksensä niistä tapahtumista, joiden seurauksena Jukka Lahti on maannut verissään lattialla, sekä arvioimaan näissä olosuhteissa, kuka on kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa, ja onko talossa ollut perheen ulkopuolista henkilöä, josta hän on kertonut tehneensä havainnon tämän poistuessa ikkunasta. Tätä taustaa vasten on arvioitava, perustuuko A:n kertomus ulkopuolisesta