LUPAPÄÄTÖS Nro 59/09/2 Dnro Psy-2008-y-170 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 59/09/2 Dnro Psy-2008-y-170 Annettu julkipanon jälkeen 3.7.2009 ASIA LUVAN HAKIJA Pyhäjokisuun tulvasuojeluhankkeen toteuttaminen, Pyhäjoki Pyhäjoen kunta Kuntatie 1 86101 PYHÄJOKI

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus alueesta ja hankkeesta... 4 Hankkeen tarkoitus ja suunnitteluperiaatteet... 6 Suunnitellut työt... 7 Tulvasuojeluhankkeen kustannusarvio... 11 Hankkeen toteuttaminen... 11 HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE... 11 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 12 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 12 Sedimentti ja pohjan laatu... 13 Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus... 13 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa... 14 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet... 14 Kalastusolot ja kalasto... 14 Korkeusjärjestelmä... 15 Vesiliikenne ja sen rakenteet... 15 Alueella olevat rakennukset ja rakenteet... 16 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 17 Vaikutukset vedenkorkeuksiin... 17 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon... 18 Arvio hankkeen hyödyistä... 18 Arvio hankkeesta aiheutuvista vahingoista ja korvausesitys... 18 OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET... 19 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 20 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 21 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 21 Muistutukset ja vaatimukset... 21 Hakijan kuuleminen ja selitys sekä hakemuksen muutos... 25 Hakemuksen täydennys... 29 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 29 KÄSITTELYRATKAISU... 29 PÄÄASIARATKAISU... 29 KÄYTTÖOIKEUDEN MYÖNTÄMINEN... 29 LUPAMÄÄRÄYKSET... 30 Rakentamista koskevat määräykset... 30 Veden pumppaamista koskeva määräys... 31 Työaika... 31 Työnaikaisten haittojen minimointi... 31 Viimeistely- ja maisemointityöt... 31 Kunnossapitomääräys... 31 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 31 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 32 Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen... 32 Korvaukset... 32 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 32 RATKAISUN PERUSTELUT... 32 Käsittelyratkaisun perustelut... 32 Pääasiaratkaisun perustelut... 33 Käyttöoikeuden myöntämisen perustelut... 33 Lupamääräysten perustelut... 33 Korvausten perustelut... 33 LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 34 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 35 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 35 KÄSITTELYMAKSU... 35

MUUTOKSENHAKU... 36 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Pyhäjoen kunta on 14.11.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Pyhäjokisuun tulvasuojeluhankkeen toteuttamiseen Pyhäjoen kunnassa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus alueesta ja hankkeesta Pyhäjoen suistoalue muodostuu Pyhäjoen suuosalle joen haarautuessa noin 6 kilometriä ennen yhtymistään Perämereen. Joen haarat kulkevat enimmillään noin kilometrin päässä toisistaan, ja niiden väliin jäävät suurimmat saaret ovat Kirkonkylän saari, Isosaari, Kari ja Hevoskari. Pyhäjoen kunnan keskustaajaman ydin sijaitsee joen pohjoishaaran rannoilla. Pyhäjokisuulla toimenpidealueiden läheisyydessä on kesämökkejä ja runsaasti ympärivuotista asutusta. Aiemmin Pyhäjokisuussa on toteutettu useita tulvasuojeluhankkeita, muun muassa pengerryksiä, perkauksia ja ruoppauksia. Tarvetta tulvasuojelutöille on kuitenkin edelleen. Tulvavahinkoja on aiheutunut vesi- ja jääpatotulvista. Alue on tulvasuojelukohteena haasteellinen suiston monimuotoisuuden vuoksi. Tulvaongelmia aiheuttavien tilanteiden syy-seuraus-suhteita sekä toimenpiteiden vaikutusmekanismeja on vaikeaa määrittää. Suiston alueelle on laadittu selvitys suurtulvista. Siinä on arvioitu tulvavedenkorkeudet erisuuruisilla tulvilla ja toistuvuuksilla. Vuonna 1998 suuren jääpatotulvan aikana tehtiin tulvakartoitus. Maankohoamisen ja kiintoaineen kulkeutumisen takia jokisuuta on ruopattu useaan otteeseen. Ruoppauksia on tehty tulvasuojelu- ja kunnostustarkoituksessa. Pyhäjokisuussa toteutetut ruoppaukset 1950-luvun jälkeen. Ajankohta Hanke / Toimenpiteet 1950 Pyhäjoen alaosan laajat perkaus- ja pengerrystyöt. 1983 1987 Pyhäjoen suuosan ruoppaus / Kaukon vene- ja uimaranta 1996 2000 Pyhäjokisuun kunnostuksen II-vaihe 1997 ja 1999 Tervon väylän ruoppaus (Pohjois-Suomen vesioikeus 19.6.1997 ja 15.6.1999) Kunnossapitoruoppaussuunnitelma valmistui 22.5.2008 Pyhäjoen taajamaa ja sen yläpuolisia, lähinnä maatalousalueita suojaamaan on rakennettu penkereitä. Pääosin penkereet rakennettiin Pyhäjoen alaosan tulvasuojelu -hankkeessa vuosina 1952 1957. Hankkeeseen kuului toimenpiteitä myös Merijärven ja Oulaisten kuntien alueella. Pyhäjoella tulvasuojelutöihin kuuluivat tuolloin muun muassa Siikanivan eteläpuolisen ja pohjoispuolisen pengerryksen sekä Kirkonkylän saaren pengerryksen (Kirkkosaaren penger) toteuttaminen. Työt perustuivat vesistötoimikunnan 8.10.1952 antamaan päätökseen. Vesilain mukaiset luvat hankkeissa myönnettiin pengerrysyhtiöille.

Siikanivan penkereet joen pohjois- ja etelärannoilla on toteutettu suojaamaan lähinnä maatalousalueita sekä nykyisin myös osittain kaava-aluetta. Pohjoispuolella penger ulottuu jokivartta mukaillen Hourunkoskelta Halusenpuhtoon. Penkereen pituus on noin 4,7 km. Etelärannalla penger ulottuu Tiirolansuvannosta Halusenkoskelle. Penkereen pituus on noin 4 km. Penkereitä on kunnostettu 1970- ja 1990-luvuilla. Kirkonkylän saaren penger suojaa saaren itäpään maatalousalueita ja osittain kaava-aluetta. Penkereen pituus on noin 1,8 km. Huomattava perusparannus tehtiin vuonna 2001. Samassa yhteydessä pengerrakennetta jatkettiin silloisen penkereen alkupäästä 140 m Kirkkosaaren pohjoispuolella sijaitsevan vesivoimalaitoksen tulokanavan patoluukulle saakka. Myös penkereen tausta-alueen kuivatusjärjestelyitä parannettiin. Pyhäjokisuun koskimiljöön ja moninaiskäytön matkailupainotteinen kehittäminen on vuosina 2000 2004 toteutettu EU-osarahoitteinen hanke. Toteuttajana on toiminut Pyhäjoen kunta. Joen etelähaarassa sijaitsevassa Kielosaaressa on ympärivuotisessa käytössä oleva leirintäalue ja perhelomapaikka. Pyhäjokisuussa ja Tervon venesataman ympäristössä on niitetty vesikasveja vuosina 1998 2002 vuosittain heinä elokuussa noin viikon ajan kerrallaan. Pyhäjokisuun ruoppausten jäljiltä on suiston alueella tehty erilaisia maisemointitöitä. Myös pensoittuneita alueita on raivattu. Maankohoamisen nopeus alueella on noin 4,4 mm vuodessa. Ilmiön seurauksena uutta maata paljastuu jatkuvasti, ja muutokset näkyvät rantaalueilla ja saarissa. Myös Pyhäjokisuun kuvissa ja kartoissa on selkeästi nähtävissä, kuinka rantaviiva on siirtynyt huomattavasti merelle päin ja paikoin pienet saaret ja luodot ovat kasvaneet yhteen. Merenlahtien yhteys mereen on kaventunut. Niiden pinta-ala on pienentynyt ja muoto muuttunut. Maankohoaminen saa aikaan myös alueen kasvillisuuden muuttumista ajan myötä. Pyhäjokisuun kunnostuksen III-vaiheesta on laadittu esiselvitys 29.2.2004. Selvitys on tehty Pyhäjokisuun tulvasuojelu- ja kunnostustarpeiden selvittämiseksi. Pääpaino esiselvityksessä on nykytilanteen ja ongelmien toteamisessa sekä suunnittelua ohjaavien tekijöiden ja kunnostustarpeiden selvittämisessä. Pyhäjokisuun moninaiskäytön kehittäminen on hankekokonaisuus, joka muodostuu kolmesta toisiinsa kytkeytyvästä osahankkeesta: I) tulvasuojelun tehostaminen, II) suiston moninaiskäytön kehittäminen ja III) Tervon veneväylä. Tämä suunnitelma koskee osiota I) tulvasuojelun tehostaminen. Esitetyt tulvasuojelutoimenpiteet tukevat moninaiskäyttöhankkeen muita osioita muun muassa matkailu- ja virkistyskäytössä. Jokisuistoon on laadittu yleispiirteiset tulvavaarakartat toistuvuuksille HQ 1/20 1/1 000 sekä merivesitulvavaarakartta HQ 1/200. Aineisto sisältää vesisyvyydet ja veden peittämät alueet eri toistuvuuksilla, vedenkorkeudet ja virtaamat. Käytettävissä on numeerinen tulvavaarakarttojen laadinnassa käytetty maastomalliaineisto Pyhäjoen etelä- ja pohjoishaaroista Tunkemaojan kohdalla. Vuonna 2001 on kartoitettu koko Lipinsaaren suvanto ranta-alueineen. Lisäksi on ollut käytettävissä numeerinen Pyhäjoen kaavakartan metrin välein oleva korkeuskäyräaineisto sekä muuta kaavakartoissa esitettävää aineistoa, peruskarttarasteriaineisto ja Pyhäjokisuun kunnostuksen I- ja II- 5

vaiheen mittaustietoja ja poikkileikkauksia pohjanlaatutietoineen jokialueelta. Suuret vesitulvat ja jääpatotulvat ovat jatkuvana uhkana Pyhäjokisuun alueella. Tilanne pahenee koko ajan liettymisen ja maannousun takia. Suuosan mataloitumisen myötä kalankulku ja veneliikenne ovat vaikeutuneet. Myös rehevöitymistä on näkyvissä. Molemmat jokihaarat ovat veneväyliä lukuun ottamatta kaislikon peitossa. 6 Hankkeen tarkoitus ja suunnitteluperiaatteet Hankkeen tavoitteena on Pyhäjokisuun tulvasuojelun tason parantaminen sekä lisäksi tulvasuojelun reunaehtojen määrittäminen suiston virkistyskäytön ja rakenteiden suunnittelulle. Suunnitteluperusteena on ollut, että ruopattavilla alueilla ruoppaus pyritään ulottamaan 1,5 m keskivedenkorkeuden alapuolelle, jolloin alueilla on liettymävaraa ja vesikasvillisuuden uusiutuminen on hitaampaa. Kaivu ulotetaan enintään kalliopinnan tasoon, paitsi Kittilänsuvannon kalliosaaressa, joka jääpatojen aiheuttajana louhitaan NW-tason alapuolelle. Pyhäjokisuun kunnostuksen III-vaiheen esisuunnitelmassa päädyttiin kuuden erillisen osahankkeen jatkosuunnitteluun: 1. Tunkemanojan kunnostaminen tulvaväyläksi 2. Matinsaaren etelärannan ruoppaus, Maivan rantojen eroosiosuojaus ja Maivannokan saaren ruoppaus 3. Lipinsaaren maatumien maisemointi 4. Vehkalan mutkan ruoppaus 5. Kittilänsuvannon yläpuolen saarien raivaus ja 6. Kielosaaren tulvasuojeluselvitys (erillisselvitys, ei mukana tässä suunnitelmassa) Jatkosuunnittelu käynnistyi toukokuussa 2008. Maastotarkastuksen ja lähtöaineistoon perehtymisen jälkeen pidetyssä suunnittelukokouksessa 30.6.2008 todettiin, että Matinsaaren etelärannan ruoppauksella ei ole tulvasuojelullista merkitystä, koska joki on leveä tällä alueella. Lisäksi kallio on korkealla, joten veden virtaus olisi vähäistä. Kustannukset olisivat huomattavat hyötyihin nähden. Maivan mökkirantojen syöpyminen on normaalia merenrantojen eroosiota, eikä sille ole tarpeen tehdä mitään. Kuitenkin pienten syöpymien korjauksia varten on laadittu erilliset ohjeet, jotka ovat maisemointisuunnitelman liitteenä. Lisäksi sovittiin, ettei Lipinsaaren maatumille tehdä mitään, koska sillä ei ole tulvasuojelullista merkitystä eikä alue sovellu virkistyskäyttöön jätevedenpuhdistamon läheisyyden takia. Tehtyjen tarkkailujen perusteella Pyhäjokisuun aikaisemmilla ruoppaustöillä ei ole ollut merkittäviä haittavaikutuksia.

7 Suunnitellut työt Tunkemanoja Tunkemanojan mitoitus Tunkemanojan virtaustilan parantamista varten siitä laadittiin Hec-Ras - virtausmalli, jolla tutkittiin Tunkemanojan vedenjohtokykyä erilaisissa tulvatilanteissa. Laskelmia vaikeutti se, ettei ollut käytettävissä mitattua mallin kalibrointiaineistoa. Aluksi arvioitiin Tunkemanojan nykytilanteen vedenjohtokykyä. Pohjoishaaran yläpään maaston ja Karintien korkeus estävät veden virtauksen vesitulvatilanteessa Tunkemanojaan, mutta Pohjoishaaran jääpatotulvalla vedenkorkeuden noustessa vettä alkaa virrata Tunkemanojaan sekä edelleen mereen ja Etelähaaraan. Etelähaarasta vesi virtaa nykyisinkin vesitulvalla Kiiskiläntien yli Tunkemanojaan. Tällöin osa vedestä virtaa pohjoishaaraan. Laskelmien mukaan nykyiset matalat, Tunkemanojan ylittävät penkkatiet (Karin tilan kohdalla ja Etelähaarasta tulevan reitin vieressä) eivät vaikuta tulvavirtaamiin. Ne kuitenkin haittaavat veden vaihtuvuutta kuivakausina. Tunkemanojan Hec-Ras -laskennan perusteella ongelmakohta on Pohjoishaaran ja Tunkemanojan liittymäkodassa. Kun Pyhäjoen ja Karintien välinen, noin 70 metrin pituinen osuus kaivetaan pohjan leveydellä 20 m ja luiskilla 1:3 tasoon N 60 + 1,0 m, Karintie alennetaan ja vahvistetaan 40 metrin matkalla tasoon N 60 + 1,70 m (nykyisin tien taso on noin N 60 + 2,0 m) ja Tunkemanoja kaivetaan Karintiestä eteenpäin 320 metrin matkalla pohjan leveydellä 20 m ja luiskilla 1:3 tasoon N 60 + 0,0 m, paranee Tunkemanojan vedenjohtokyky Pohjoishaarasta Etelähaaraan ja Tunkemanojan alaosan kautta mereen Pohjoishaaran jääpatotulvatilanteessa huomattavasti. Pyhäjoen ja Karintien väliseen kaivettavaan tulvauomaan kaivetaan pohjalle kuivatusoja, jonka pohjan leveys on 1 m, luiskakaltevuus 1:2 tai loivempi ja pohjan taso N 60 + 0,3 m. Tunkemanojan yläpään avaaminen lisää jääpatotulvalla Pohjoishaaran vesien ohjautumista Tunkemanojaan ja etelähaaraan. Esimerkiksi kevään 1998 jääpatotulvan korkeudella N 60 + 3,0 m (Tunkemanojan yläpäässä Pohjoishaarassa) virtaama Tunkemanojaan ja Etelähaaraan olisi ollut noin 80 m 3 /s, kun se nykyisin on noin 50 m 3 /s. Vastaavasti jääpatotulvalla virtaa 50 m 3 /s Tunkemanojaan noin 30 cm alemmalla Pohjoishaaran vedenkorkeudella kuin nykyisin. Etelähaaran vedet virtaavat Tunkemanojaan jo nytkin vesitulvilla (nykyisen tien taso on noin N 60 + 1,9 m). Etelähaaran jääpatotulvalla Nenävainion kohdalla veden virtauksella Tunkemanojaan on huomattava merkitys. Jos jääpato syntyy Leukainkiven saaren kohdalle, vesi nousee rantapelloille ja virtaa Kiiskiläntien yli Tunkemanojaan sekä mahdollisesti länsirantaa pitkin mereen. Kun Kiiskiläntietä alennetaan ja vahvistetaan, vettä virtaa nykyistä pienemmillä tulvilla etelähaarasta Tunkemanojaan. Tällä on positiivinen vaikutus Etelähaaran alaosan jääpatotulviin. Mikäli suurella vesitulvalla jääpato syntyy kumpaankin haaraan meriveden vaikutusalueelle, vesi nousee ja alkaa virrata Karin ja Hevoskarin peltojen yli Tunkemanojaan ja mereen, sillä saarten maanpinta on pääosin tasolla N 60 + 2,0 2,5 m. Tällöin syntyy huomattavia vahinkoja jokisuistossa.

Tunkemanojan vedenvaihtuvuuden parantamiseksi on tarpeen rakentaa pumppaamo, koska Tunkemanojan vedenkorkeus on pääosan ajasta joen vedenkorkeutta korkeammalla (ainakin maastomittausten aikana ja maastokäynneillä 3.6.2008 ja 4.9.2008). 8 Suunnitelma Pyhäjoen kunta hakee Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukselta metsälain 11 :n mukaista poikkeuslupaa suunnitelmissa esitettyjen alueiden raivauksiin. Tunkemanojan suulla uhanalainen kurjenmiekan esiintymäalue merkitään ja suojataan raivausten ajaksi. Tunkemanojan Karintien kaivettava ja/tai muotoiltava maa-alue kuuluu tiloille 625-405-61-0, 625-405-63-0 ja 625-405-79-0. Kiiskiläntien kaivettava ja/tai muotoiltava maa-alue kuuluu tiloille 625-405-3-57 ja 625-405-79-0. Karintien vesialue kuuluu Pohjankylän osakaskunnalle. Kiiskiläntien kohdalla joen puoli kuuluu koskitilalle Hourunkoski I ja Tunkemanojan pää Pohjankylän osakaskunnalle. Pyhäjoen ja Karintien välinen, noin 70 metrin pituinen osuus kaivetaan pohjan leveydellä 20 m ja luiskilla 1:3 tasoon N 60 + 1,0 m, Karintie alennetaan ja vahvistetaan ja Tunkemanoja kaivetaan Karintiestä eteenpäin 320 metrin matkalla pohjan leveydellä 20 m ja luiskilla 1:3 tasoon N 60 + 0,0 m. Pyhäjoen ja Karintien välille kaivettavaan tulvauomaan kaivetaan pohjalle kuivatusoja, jonka pohjan leveys on 1 m, luiskakaltevuus 1:2 tai loivempi ja pohjan taso N 60 + 0,3 m. Karintien ja Kiiskiläntien kohdalla tien harjaa lasketaan 40 metrin matkalla noin 0,3 m tasoon N 60 + 1,70 m, josta harja nousee kaltevuudella 1:20 nykyiselle tasolle. Alennetut alueet ja ajoluiskat betonoidaan. Routimisen vähentämiseksi tierunkoon asennetaan routaeriste. Teiden harjan leveys on 5 m. Luiskat verhotaan louhoksella tai luonnonkivillä. Kiiskiläntien nykyiset 2 x 800 mm:n muovirummut korvataan kahdella M500-putkella, ja ne asennetaan tasoon N 60 + 0,50 m (nykyiset vesijuoksut ovat N 60 + 0,56 0,82 m). Karintien nykyinen 400 mm:n muovirumpu korvataan kahdella M500-rummulla, jotka asennetaan tasoon N 60 + 0,50 m (nykyinen vesijuoksu on noin N 60 + 1,2 m). Tunkemanojan pengertiehen Kiiskiläntien ylivirtauskohdasta ylävirtaan asennetaan M600-rumpu tasoon N 60 + 0,0 m. Kaivettavat alueet raivataan ja hyötypuut luovutetaan maanomistajalle. Raivausjäte haketetaan tai kuljetetaan pois. Tunkemanojan alaosalla entinen vesialue raivataan huomioiden metsälain mukainen erityisalue. Kaivumassoja on yhteensä noin 5 500 m 3 ktr. Raivattavaa aluetta on yhteensä 1,5 ha. Raivaukset, kaivut ja pumppaamon ottopää tehdään ensisijaisesti talvella ja ylivirtauskynnykset ensisijaisesti kesällä. Massat läjitetään Tervon kalasataman taajaman puoleisille, hakijan ja Pohjankylän osakaskunnan omistamille alueille tai Matinsaareen Pohjankylän osakaskunnan omistamalle alueelle. Massat muotoillaan niiden kuivuttua siten, ettei estetä pintavesivaluntaa, eikä alueella ole muotoilun jälkeen yli 1,5 metrin korkuisia kumpuja nykyisestä maanpinnasta mitattuna. Ylivirtauskohdat rakennetaan rytmittäen työt siten, että kulku venesatamaan ja mökeille on koko ajan

mahdollista Karin tilan kohdalla olevan, Tunkemanojan ylittävän pengertien kautta. Ruoppaustöiden aikana huolehditaan siitä, että öljyjä ja muita vettä pilaavia aineita ei pääse vesistöön. 9 Tunkemanojan lisävesitys pumppaamalla Tunkemanojaan pumpataan kesäaikana Pohjoishaaran Kittilän suvannosta 50 l/s veden vaihtuvuuden turvaamiseksi aina silloin, kun Kittilän suvannon vedenkorkeus on alle N 60 + 0,5 m ( = Karintien tulevien rumpujen taso). Pumppausaika on kevättulvan lopusta syyskuun loppuun. Pumppauksen vaikutuksia Tunkemanojan vedenlaatuun seurataan ja tarvittaessa pumppausta voidaan vähentää muuttamalla sitä jaksolliseksi. Pumppaamo ja putkisto rakennetaan hakemussuunnitelman mukaiseen paikkaan tilan 625-405-61-0 maa-alueelle ja Pohjankylän osakaskunnan vesialueelle. Ottoputki PEH 355 asennetaan siten, että putken yläreuna ja ottopään rakenteet ovat mahdollisimman alhaalla. Ottoputken pituus on noin 100 m. Ottopää ja toisessa päässä purkupää ovat yläkolmannekseltaan rei itettyjä PEH 500-muoviputkia. Reiät ovat halkaisijaltaan 50 mm ja niitä on 5 metrin pituisessa putkessa yhteensä 200. Rei itetty putki painotetaan ja tuetaan betonilaatoilla ja upotetaan pohjaan siten, että noin puolet putkesta jää pohjan yläpuolelle. Pohjan taso on ottopään alueella noin N 60 1,0 m. Ottoputkea pitkin vesi virtaa pumppaamoon. Ottoputki painotetaan 100 %:n painotuksella. Pumppaamon vesitiet ja pumppu mitoitetaan mitoitusvirtaaman 50 l/s ja kokonaisnostokorkeuden 3 m mukaan. Tarvittava pumpun teho on noin 4 5 kw. Kaivo on halkaisijaltaan noin 2 2,2 m. Kaivon pohjan taso on noin N 60 1,5 m. Kaivon korkeus on 5 m, ja sen yläosassa on 1,2 metrin syvyyteen tehdasvalmisteinen 100 mm:n routaeriste. Kansi on tasolla N 60 + 3,5 m, joka on 0,5 m korkeammalla kuin suurin havaittu jääpatotulva (vuonna 1998). Myös kannessa on 100 mm:n routaeriste. Kansiluukku on saranoitu, osittain avattava ja varustettu korvakkeilla lukkoa varten. Kaivon alle asennetaan pumppaamotoimittajan määräämä betoninen painotus/perustuslaatta. Putken ja kaivon alus- ja ympärystäytöt tehdään sorasta # 0 64 mm. Paineputki on PEH 225 ja pituudeltaan on noin 40 m. Pumppaamon sähkökaappi on katolla. Pumppaamo varustetaan sähkölampulla ja lämmityskaapelilla sekä pistorasialla. Pumppaamon hälytyksenä on merkkivalo sähkökaapin päällä. Pumpusta lähtevään putkeen pumppaamon yläosaan asennetaan haaroituskappale. Putkeen asennetaan sulkuventtiili ja putken päähän 4 tuuman palopostiliitin. Haaroitusputkea tullaan käyttämään Kittilän suvannon jäänsulatuskokeiluissa kevättalvisin. Tällöin pumpataan vettä jään päälle, jolloin aurinko pehmentää tummaa jäätä, minkä toivotaan vähentävän jääpatojen syntymistä. Pumppaamon ympäristöä korotetaan. Alue maisemoidaan ruokamullalla ja kylvämällä luonnonheinäsiemenseosta tai käyttämällä siirtopintamaalevyjä. Pumppaamo käynnistetään keväällä joko käsin tai automaattisesti vedenkorkeuden laskettua Kittilänsuvannossa alle N 60 + 0,50 m (mittaus pumppukaivossa). Kesällä pumppu toimii automatiikan ohjaamana (jatkuva

pumppaus tai jaksottainen pumppaus). Syksyllä pumppu sammutetaan käsin tai automaattisesti kalenterin mukaan. 10 Maivannokan saarten ruoppaus Maivannokan saaret ruopataan tasoon N 60 1,5 m tai enintään kallion tasoon. Saarten ruoppausmassat ovat noin 5 400 m 3. Työ tehdään talvella. Massat läjitetään Tervon kalasataman taajaman puoleisille hakijan ja Pohjankylän osakaskunnan omistamille läjitysalueille tai Matinsaareen Pohjankylän osakaskunnan omistamalle alueelle. Vehkalan mutkan niemen nokan ruoppaus Vehkalan mutkan Karin puoleinen niemi leikataan rannalta keskimerivedenkorkeudesta tasoon N 60 1,8 m hakemussuunnitelman mukaiselta alueelta. Rantaluiska kaivetaan kaltevuuteen 1:3 tai loivemmaksi. Kaivettava maa-aines on kivistä hiekkamoreenia (kihkmr), jonka pinnassa on humusmaata. Kaivumassoja on noin 1 200 m 3 ktr. Ruoppaus tehdään talvella jään päältä, jolloin massat läjitetään Tervon kalasataman taajaman puoleisille hakijan ja Pohjankylän osakaskunnan omistamille läjitysalueille tai kuljetetaan jään yli Matinsaareen. Kittilänsuvannon yläpuolen Kalliosaaren louhinta Noin 40 m kosken ylittävästä sähkölinjasta alavirtaan on noin 300 m 2 :n kalliomatalikko, johon kokemusten mukaan muodostuu jääpato. Kalliota louhitaan alivedenkorkeuden alapuolelle niin, ettei louhittu pinta jää näkyviin. Mittauksen mukaan matalikon yläpäässä vesiraja oli noin N 60 + 3,35 m ja alapäässä N 60 + 2,8 m. Louhintataso on vähintään yläpäässä N 60 + 3,0 m ja alapäässä N 60 + 2,5 m. Louhittavaa kalliota on noin 300 m 3 ktr, missä on otettu huomioon 0,1 0,2 metrin ylilouhinta. Louhos kuljetetaan rannalle kosken pohjaa pitkin kaivinkoneella kottaamalla ja edelleen Tunkemanojan ylivirtauskynnysten verhouksiin. Työnaikainen kulkuyhteys Kalliosaareen on eteläpuolelta hakijan omistamien tilojen kautta. Kielosaaren tulvasuojelu Kielosaaren tulvasuojelumahdollisuuksista laadittiin erillinen selvitys. Sen mukaan Kielosaaren hallittu ja varma tulvasuojelu on erittäin hankala toteuttaa. Kielosaaren tulvatilannetta helpotetaan raivaamalla saaren alapuoleisia kapeikkoja ja ruoppaamalla kalataloudellisen kunnostuksen yhteydessä läjitysalueena toiminut kapeikko. Massat läjitetään oikealle rannalle maisemasuunnitelman mukaiselle alueelle. Pyhäjoen kunta hakee Pohjois- Pohjanmaan metsäkeskukselta metsälain 11 :n mukaisen poikkeusluvan suunnitelmissa esitettyjen alueiden raivauksiin. Ruoppaus tehdään siten, ettei yläpuolisen, pohjapadolla padotun lampareen alivedenkorkeus muutu. Tarvittaessa ruopattavan kapeikon yläpäähän rakennetaan pohjakynnys samaan tasoon nykyisen pohjakynnyksen kanssa. Ruoppaus tehdään luonnollisen pohjan tasoon. Tarvittaessa leikattua pohjaa kivetään eroosion vähentämiseksi. Toimenpiteet tehdään siten, ettei niillä huononneta alueelle tehtyä kalataloudellista kunnostusta.

11 Tulvasuojeluhankkeen kustannusarvio Hankkeen toteuttamiskustannukset ovat yhteensä noin 434 000 euroa (alv 0 %) jakautuen seuraavasti. Tunkemanojan kunnostus ja lisäveden pumppaus 282 000 euroa Vehkalanmutkan niemennokan leikkaus 22 500 euroa Kittilänsuvannon yläpuolen saarten poisto 53 000 euroa Maivannokan saaren poisto 62 000 euroa Kielosaaren alapuolisen tulvauoman avaus 13 500 euroa Tunkemanojan raivattavat ja kaivettavat alueet on raivattava 2 3 vuoden välein. Tästä aiheutuvat kustannukset ovat noin 3 000 euroa/raivauskerta eli vuosikustannus on noin 1 000 euroa/vuosi. Tunkemanojan lisäveden pumppaamon käyttökustannukset ovat karkeasti arvioituna sähkön hinnalla 10 senttiä/kwh noin 1 000 euroa/vuosi. Lisäksi tulevat kustannukset normaaleista huolto- ja tarkastuskäynneistä. Hankkeen toteuttaminen Työt voidaan toteuttaa vaiheittain, koska ne ovat toisistaan riippumattomia. Koska Tunkemanojan ylivirtauskynnysten rakentamisella ja sen alaosan raivauksella on suurin tulvasuojeluvaikutus, työt pyritään aloittamaan näillä toimenpiteillä. Maivannokan saaren ja Vehkalanmutkan niemen nokan poistaminen sekä Kielosaaren alapuolisen kapeikon ruoppaus toteutetaan talvella. Kittilänsuvannon yläpuolen saarten ja kallionokan poisto voidaan tehdä talvella tai kesällä. Tunkemanojan ylivirtauskynnysten rakentaminen, pumppaamo ja sen putkistot, lukuun ottamatta ottopäätä ja siitä lähtevän putken alkuosaa, tehdään kesällä pääosin kuivatyönä ja ruoppaukset talvella. Kesällä tehtävät työt aloitetaan Pyhäjoen tulvan jälkeen, ja kaikki vesialueen työt valmistuvat viimeistään elokuun alkupuolella. Töitä ei tehdä vesialueella 8.8. 31.10. siian ja nahkiaisen nousun takia. Kaivutyössä käytetään isoja koneita, jolloin samennus on vähäisempää ja työ valmistuu nopeammin. Koska hankkeen toteuttaminen on riippuvainen luonnonolosuhteista, tulee hankkeen toteutusaika olla riittävän pitkä. Hakija on esittänyt toteutusajan pituudeksi vähintään viittä vuotta. Rakenteiden kunnossapito jää Pyhäjoen kunnalle. HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Hakijan mukaan hankkeesta on sovittu kaikkien vaikutusalueen mahdollista vahinkoa kärsivien tahojen ja vesialueiden omistajien kanssa. Pyhäjoen suuosan suistoalueen maankäyttöä ohjataan kaavoilla. Pyhäjoen merenrannikon rantayleiskaava on ollut tulossa valtuuston hyväksyttäväksi vuoden 2008 aikana. Voimassa olevia kaavoja ovat Pyhäjoen keskustan osayleiskaava, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt 27.2.1992 ja Etelänkylän - Viirteen oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka kunnanvaltuusto

on hyväksynyt 18.5.2005. Yksityiskohtaisemmin Pyhäjoen taajama-alueen ja vesistön rantojen maankäyttöä ohjataan asemakaavoilla. Suistoalue on pääosin asemakaavoitettu ja siellä on useita erillisiä kaava-alueita. Uusin kaava on merenrannikon oikeusvaikutteinen osayleiskaava, josta suistoalueelle ulottuvat Pohjankylän osa-alue 1 ja Etelänkylän osa-alue 2. Ruoppaukset ja muut toimenpiteet eivät ole ristiriidassa kaavoituksen kanssa. Vuonna 1995 on laadittu Tervon maankäytön ympäristövaikutusten arviointiselvitys tulevien maankäyttöratkaisujen pohjaksi. 12 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Hankealue sijaitsee osittain meriveden vaikutusalueella, joten vedenkorkeuden tunnuslukuina N 60 -korkeustasossa esitetään Raahen mareografin havainnot: HW + 1,34 m (vuonna 1984) MHW + 0,83 m MW (2008) 0,28 m MNW 1,01 m NW 1,57 m (vuonna 1936) Jokisuistoon on laadittu tulvavaarakartat toistuvuuksille HQ 1/20 ja HQ 1/1 000 sekä merivedentulvavaarakartta HQ 1/200. Meriveden HW 1/200 on selvityksen mukaan N 60 + 1,57 m. Jääpatotulvista aiheutuneet tulvat ovat ylittäneet huomattavasti merivedentulvakorkeuden suunnittelualueella. Pyhäjoen vedet virtaavat hankealueen läpi. Virtaaman tunnusluvut on laskettu valuma-alueiden suhteessa Tolpankosken ja sitä edeltäneen Pyhänkosken virtaamahavaintojen perusteella. Pyhäjokisuulla vesistön valumaalue on 3 730 km 2 ja järvisyys 5,1 %. Virtaaman tunnusluvut vuosilta 1961 2000 ovat: HQ 524 m 3 /s MHQ 307 m 3 /s MQ 33 m 3 /s MNQ 4,8 m 3 /s NQ 2,9 m 3 /s (nykyisin aina > 3 m 3 /s) Pyhäjoen tulvavedenkorkeudet ovat nousseet selvästi 1960-luvulta alkaen. Syynä tähän ovat muun muassa valuma-alueiden laajat metsäojitukset sekä osin jokivarsien pengertämisestä aiheutuvat uoman ahtaus, tulvaalueiden poistuminen ja jääpadot. Pyhäjokisuulla vedenkorkeudet noudattavat yleensä merivedenkorkeuksia. Poikkeuksena on tulva-aika, jolloin myös jääpadot voivat vaikuttaa vedenkorkeuksiin. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tekemän virtaamanmittauksen mukaan Pohjoishaaran kautta virtaa keskivirtaamatilanteessa 52 % ja Etelähaaran kautta 48 % Pyhäjoen kokonaisvirtaamasta. Tulva-aikana vuonna 1992 tehdyn mittauksen mukaan (kokonaisvirtaama 335 m 3 /s) jakaantui virtaama siten, että Pohjoishaarassa virtasi 34 % ja Etelähaarassa 66 % kokonaisvirtaamasta.

13 Sedimentti ja pohjan laatu Pyhäjokisuun kunnostuksen I- ja II-vaiheen suunnitelmien, tätä suunnittelua varten tehtyjen kairausten sekä maastokäyntien silmämääräisen arvioinnin mukaan pohjamaa on ruopattavilla ja kaivettavilla alueilla seuraavanlaista: Tunkemanojan kunnostus Tunkemanojan alapään tulvauomasta ei ruopattavilta alueilta ole otettu maanäytteitä. Ruopattavan tulvauoman kasvillisuus, alueelle tehtyjen painokirausten tulokset ja alueen silmämääräinen tarkastelu maastokäynnillä tukevat sitä, että pohjamaa on kivistä hiekkamoreenia ja pinnassa on ohut humuskerros. Karintiehen ja Kiiskiläntiehen kaivettavien ylivirtauskohtien nykyisistä tierakenteista ei ole otettu näytteitä. Todennäköisesti perusmaata teiden kohdalta ei ole kaivettu pois, jolloin se on kivistä hiekkamoreenia, ja sen päälle on ajettu soraa. Kittilänsuvannon yläpuolisen Kalliosaaren poisto Poistettava Kalliosaari on silmämääräisesti ehjää kalliota, ja sen pinnassa ei ole humusta. Maivannokan saaren poisto Leikattavalla alueella pohjamaa on kivistä hiekkamoreenia tai hiekkamoreenia. Pinnassa on paikoitellen ohut humuskerros. Vehkalanmutkan niemennokan leikkaus Leikattavalla alueella pohjamaa on kivistä hiekkamoreenia tai hiekkamoreenia. Kielosaaren alapuolinen tulvauoma Tulvauomaa on käytetty läjitysalueena. Leikattavista maista ei ole otettu näytettä. Läjitetyt maat ovat todennäköisesti sekalaisia siltti- ja hiekkamoreenimaita. Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus Pyhäjoen vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus on valtaosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä taajamien ja haja-asutuksen asumajätevesistä. Pyhäjoen vesi on joen alaosalla tummaa, humuspitoista ja varsin ravinteikasta. Valuma-alueen metsät on laajalti ojitettu, ja siellä on laajoja turvetuotantoalueita. Viime vuosien tarkkailutulosten perusteella ravinnepitoisuudet Pyhäjoen alaosalla ovat noin 50 µg kok. P/l, noin 900 µg kok. N/l ja 50 µg NH 4 -N/l. Veden ja perifytonkasvuston a-klorofyllipitoisuudet ilmentävät rehevöitymistä. Happitilanne on pysynyt hyvänä läpi vuoden. Uimaveden hygieeninen laatu on ollut yleensä hyvä, mutta ajoittain välttävä.

Ympäristöhallinnon käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pyhäjoen alaosa kuuluu luokkaan tyydyttävä. Myös ekologisen luokituksen mukaan se kuuluu luokkaa tyydyttävä. 14 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Toimenpidealueilla ei ole Hertta-tietojärjestelmän mukaan Natura 2000 - eikä muitakaan suojelualueita tai erityiskohteita lukuun ottamatta Tunkemanojan merenpuoleista päätä, Kiiskiläntien ylivirtauskohdan aluetta ja Kielosaaren alavirran puoleisia alueita, joissa osittain toimenpidealueilla on metsälain mukainen erityisalue. Tunkemanojan suulla on metsäkeskuksen inventoinnin mukaan uhanalainen kurjenmiekkaesiintymä. Pyhäjoen suu on Pohjois-Pohjanmaan liiton inventoinneissa määritetty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Lisäksi jokisuun alueelta on Museoviraston toimesta listattu kolme valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista ympäristöä; Kaukon kalalanssi, Jokipuojin kalaranta ja Etelänkylän Isosilta. Yksittäisiä rekisteröityjä muinaisjäännöksiä alueelta ei ole löytynyt. Pyhäjokisuussa on 11 yksittäistä, maakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista kohdetta. Aivan Pyhäjokisuussa on molemmin puolin pääuomaa perinnemaisemakohteet. Pohjoispuolella on Tuhkasennokka-Isoranta ja Etelärannalla Hyytämän rantaniitty. Pyhäjoen alaosa Haapakosken alapuolelle saakka on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta. Suojellun jokiosuuden pituus on 80 km. UHEX-rekisterin mukaan Pyhäjokisuussa on useita suojeltuja putkilokasviesiintymiä. Lisäksi alueella on useita metsälain mukaan suojeltuja kohteita. Nämä eivät ole toimenpidealueilla eivätkä niiden lähialueella. Kalastusolot ja kalasto Paikalliskaloista tärkeimmät saaliskalat ovat hauki, ahven, lahna, särki ja made. Lohi, meritaimen ja vaellussiika sekä nahkiainen kuuluvat myös Pyhäjoen alaosan saalislajistoon. Pyhäjoen kalataloudellista tilaa on parannettu muun muassa koskikunnostuksin sekä lohi-, taimen- ja siikaistutuksin. Pyhäjoen luontaiset lohi- ja taimenkannat ovat hävinneet. Pyhäjokeen istutetaan alkuperältään Torniojoen lohikantaa. Istutukset aloitettiin vuonna 1997. Joessa oleva luontainen vaellussiikakanta on heikko. Sen sijaan joen alaosan nahkiaiskanta on elinvoimainen ja nahkiaista pyydetään myyntiin vuosittain. Pyhäjoki on ollut aikoinaan myös Suomen tuottoisimpia rapuvesiä. Rapukannat romahtivat välillä, mutta elpyivät jossain määrin, kunnes hävisivät taas 2000-luvun alussa. Syyksi viimeiseen raputuhoon epäillään rapuruttoa. Pyhäjokisuun alueella valmistui vuonna 1996 kalatalousviranomaisen toimeksiannosta toteutettu Pyhäjoen alaosan kalataloudellinen kunnostus.

Hanke sisälsi Etelähaaran Kaivoskoskessa koskien kiveämistä 0,2 hehtaarin alueella ja Tuikkalankoskessa 0,45 hehtaarin alueella sekä kalojen nousuväylän rakentamisen. Hourunkosken kalatie Pyhäjoen Pohjoishaarassa on 1990-luvun loppupuolella rakennettu betonirakenteinen ylivirtaus/pystyrakokalatie. Kansainvälinen Itämeren Kalastuskomissio käynnisti vuoden 1997 alussa vuoteen 2010 ulottuvan Salmon Action Plan (SAP) -ohjelman. Sen keskeisin tavoite on Itämeren luonnonlohikantojen elvyttäminen ja vahvistaminen. Suomen osalta elvytysohjelma käynnistyi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Pyhäjokeen tekemillä kotiutusistutuksilla vuosina 1997 ja 1998. Syyskesällä jokeen nousee nahkiaista ja siikaa, minkä vuoksi Tervon venereittiä koskevissa luvissa (1997 ja 1999) ruoppauksia ja läjityksiä ei saanut tehdä 8.8. 31.10. Kalastoa ja kalastusta koskevien tarkkailutulosten mukaan ruoppauksista ei ollut merkittävää haittaa. 15 Korkeusjärjestelmä Tekninen suunnitelma on laadittu N 60 -korkeusjärjestelmässä. MW 2010 ( = vuoden 2010 keskimerivedenkorkeus) on N 60 0,29 m. Vesiliikenne ja sen rakenteet Pyhäjoen tärkeimmät käyttömuodot ovat kotitarve- ja virkistyskalastus sekä ranta-asuminen ja erityisesti jokisuun alueen huviveneily. Pyhäjokisuun alueella on satoja veneilijöitä. Pyhäjokisuun kunnostuksen ensimmäisen vaiheen aikana 1980-luvun puolivälissä rakennettiin Pohjoishaaraan Kaukon uimaranta ja veneranta. Venerannasta ruopattiin väylä Tervon kalasataman väylään. Pyhäjoen Meripelastusyhdistys ry:n kaikki toiminta tapahtuu Tervon satamasta. Kaukon kalasatamassa on noin 20 venettä sekä Jokipuojin kalarannan alueella ja muilla Pyhäjokisuun rantapaikoilla yli 100 venettä. Tervon venesatama on virkistysveneilyä palveleva satama Karin saaren pohjoiskärjessä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Pyhäjoen kunta ovat osana EU-rahoitteista Pyhäjokisuun kunnostusta ruoppauttaneet Tervon sataman tuloväylän. Pyhäjokisuun mataloitumiskehityksestä johtuen on käyty keskustelua Tervon sataman ja hieman etelämpänä sijaitsevan Elävisluodon sataman kehittämisen välillä. Kaukon kalaranta on joen pohjoishaaran pohjoisrannalla sijaitseva perinteinen kalasatama (kalalanssi). Alueen lukuisat mökit, aitat ja venevajat muodostavat yhtenäisen kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Kaukon kalasatama on rakennussuojelulain perusteella suojeltu kohde. Alueen merkittävyyttä kuvaa se, että tällä erikoislailla suojeltuja kohteita on koko Suomessa vain noin 200. Jokipuojin kalaranta on Etelähaaran etelärannalla sijaitseva valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Alueella on lukuisia vanhoja rakennuksia.

16 Alueella olevat rakennukset ja rakenteet Pyhäjokisuussa on ollut useita vesivoimalaitoksia, joita varten on rakennettu patoja ja vedenjohtamiskanavia. Pääosaltaan rakenteet eivät enää ole alkuperäisessä käytössä. Massatehtaan pato Vanhalla massatehtaan alueella Pohjoishaaran etelärannalla on yhä edelleen sähkön tuotantoa. Myös veden virtausta ohjaamaan rakennetut pato ja kanava ovat edelleen käytössä. Aluetta ollaan kehittämässä tuotantolaitoksen modernisoinnin ja virkistyskäytön osalta. Kittilän mylly ja saha Vehkalan talouskeskuksessa Pohjoishaaran pohjoisrannalla on ollut vesivoimaa käyttävä mylly ja saha. Tuikkalan mylly/sähkölaitos Tuikkalan mylly on joen Etelähaaran etelärannalla oleva paikallishistorian kannalta merkittävä kohde. Laitos on lopettanut toimintansa vuonna 1970. Ruukin mylly Etelähaaran pohjoisrannalla, valtatien 8 vieressä on hyvin säilynyt mylly, jossa harjoitetaan pienimuotoista sähkölaitostoimintaa. Etelänkylän Isosilta Silta on vuoden 1840 tienoilla kivestä rakennettu, kulttuurihistoriallisesti merkittävä silta. Silta on yhä edelleen ajonneuvoliikenteen käytössä. Lipinsaaren jätevedenpuhdistamo Pohjoishaaran varressa Lipinsaaressa on Pyhäjoen kunnan jätevedenpuhdistamo. Siellä käsitellään Pyhäjoen kirkonkylän kaava-alueen yhdyskuntajätevedet. Puhdistamokiinteistö on osayleiskaava-alueella. Kaavassa alue on osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alueeksi ja puhdistamoa ympäröivät alueet lähivirkistysalueeksi. Puhdistamo on rakennettu kesäkuussa 2001 annetun päätöksen mukaisesti, ja mitoitus tehtiin vuodelle 2010 ennustettujen kuormitusarvojen mukaan. Bioroottorilaitos varustettiin kemiallisella jälkisaostuksella. Biologisten käsittelyjen ja jälkiselkeytyksen jälkeen purkuvedet johdetaan purkuputken kautta Pyhäjokeen. Keskivirtaamalla ja sitä suuremmilla virtaamilla puhdistettujen jätevesien aiheuttamat pitoisuuden lisäykset purkuvesistön alueella ovat niin vähäisiä, ettei jätevesien johtamisella ole katsottu olevan vaikutusta vesistön tilaan tai sen käyttökelpoisuuteen. Alivirtaama-aikoina jätevesien vaikutus on havaittavissa selvimmin ravinne- ja BOD-pitoisuuksien lievänä nousuna, mut-

ta jätevesien johtamisesta vesistölle ja sen käytölle aiheutuva haitta on vähäinen. Pyhäjokisuun Vesi Oy:n ilmoittamat vesi- ja viemärijohdot on lisätty suunnitelmakarttoihin. Ruopattavalla alueella uoman pohjassa on tiedossa oleva putki (110 mm:n painevesijohto) Pohjoishaaran alemman raivattavan ja kaivettavan saaren kohdalla. Tunkemanojan ala-osan raivattavalla alueella on 110 mm:n painevesijohto. Tunkemanojan Karintien kohdalla on kaksi 63 mm:n painevesijohtoputkea ja sähkökaapeli Tunkemaoja/Karintien yläpäässä. 17 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutukset vedenkorkeuksiin Suunnitellut toimenpiteet auttavat ensisijaisesti jääpatotulvatilanteissa, kun tulvavesien virtausalaa lisätään. Suuretkaan vesitulvat eivät nykyisellään aiheuta yksinään merkittäviä haittoja. Maivannokan saarten poisto ja Vehkalanmutkan niemen leikkaus parantavat veden virtausta jääpatotulvalla. Kittilänsuvannon yläpuolisen Kalliosaaren louhinta vähentää jääpatojen syntyä koskeen. Jääpatotulvilla vedenkorkeudet saattavat nousta huomattavasti vesitulvia korkeammalle, jolloin Tunkemanojan tulvauomasta saatava hyöty kasvaa merkittäväksi. Esimerkiksi pohjoishaaran tulvalla Tunkemanoja purkaa 50 m 3 /s noin 55 cm alemmalla joen vedenkorkeudella kuin nykytilanteessa. Etelähaaran tulvatilanteessa Tunkemanojan vedenjohtokyvyn parantumisella ei ole niin suurta vaikutusta. Etelähaaran tulvalla Tunkemanoja purkaa 50 m 3 /s noin 11 cm alemmalla joen vedenkorkeudella kuin nykytilanteessa. Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty tulva-uoman leikkauksesta tuleva Tunkemanojan vedenjohtokyvyn parantuminen tulvatilanteessa. Purkautuminen on laskettu Hec-Ras -ohjelmalla. Pohjoishaaran tulva: Ylävedenpinta (joki) N 60 Virtaama (leikattu) m 3 /s Virtaama (nyky) m 3 /s Vedenjohtokyvyn parantuminen nykytilanteeseen verrattuna m 3 /s +1,70 0 0 +0 +1,92 5 0 +5 +2,18 20 5 +15 +2,48 50 25 +25 +2,94 90 47 +43 (mahdollinen jääpatotulva) +3,15 110 58 +52 Tunkemanojan tulvavirtaamat kasvavat. Kesällä uomaan pumpataan minimivirtaama 50 l/s, mistä aiheutuva vedenkorkeuden nousu on vähäinen.

18 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Hakijan arvion mukaan vaikutukset jäävät ennalta arvioiden vähäisiksi, koska uoman pohjan ruoppaukset tehdään talvella ja vedenpinnan yläpuoliset työt tehdään pääosin kuivatyönä. Lisäksi 8.8. 31.10. ei tehdä töitä vesialueella siian ja nahkiaisen nousun takia. Arvio hankkeen hyödyistä Jääpatotulvien poikkeuksellisuuden ja äkillisyyden vuoksi ei voida arvioida toimenpiteiden euromääräistä tulvasuojeluhyötyä. Pyhäjokisuussa on runsaasti ranta-asutusta, joten kaikilla toimenpiteillä, joilla tulvavedenkorkeuksia voidaan alentaa, on tärkeä taloudellinen ja psykologinen merkitys alueen asukkaille. Jokakeväinen epävarmuus tulvan mahdollisesti aiheuttamista vahingoista vähenee. Tämä mahdollistaa pitkäjänteisen maankäytön suunnittelun. Epävarmuus kulkumahdollisuuksien säilymisestä jokivarren teillä tulva-aikaan vähenee. Vuoden 1998 jääpatotulvakartoituksesta voidaan todeta, että useita asuinrakennuksia oli veden saartamana ja useita rakennuksia oli aivan tulvarajan tuntumassa. Yhden asuinrakennuksen kastuminen aiheuttaa noin 40 000 50 000 euron vahingot sekä huomattavan kiinteistön arvon alentumisen, joten suunniteltujen toimenpiteiden hyöty voi olla jo yhden jääpatotulvan aikana satoja tuhansia euroja. Karintien ja Kiiskiläntien betonointi parantaa merkittävästi kulkumahdollisuuksia tavallisella tulvalla, koska tie ei enää syövy ylivirtauksen takia. Jääpatotulvan aikana veden ollessa erittäin korkealla kulku saattaa estyä nykyiseen verrattuna, koska teitä alennetaan. Toisaalta tiepohjan betonointi saattaa kompensoida vesisyvyyden kasvamisen. Tehtävät toimenpiteet parantavat Tunkemanojan maisema-arvoja ja tulvatilanteiden vedenjohtokykyä. Tunkemanojan vedenlaatu paranee veden vaihtuvuuden lisäyksen seurauksena. Tunkemanojan vedenjohtokyky paranee sekä Pohjoishaaran että Etelähaaran tulvatilanteissa. Arvio hankkeesta aiheutuvista vahingoista ja korvausesitys Karintien ja Kiiskiläntien alentamisen takia tiet ovat veden peitossa hieman nykyistä useammin ja pitempään, jolloin pelastustoimi ja liikennöinti vaikeutuvat. Teiden betonointi varmistaa tierakenteen kestävyyden raskaalla pelastuskalustolla ajettaessa. Kumpaakin tietä alennetaan noin 0,3 metrillä. Vesisyvyys tien kohdalla ei kasva vastaavasti, koska tulvavedenkorkeudet hieman alenevat. Toisaalta nykyisinkin jääpatotulvilla pelastustoimi ajoittain estyy teitä pitkin. Karintiellä vaikutus on vähäisempi, koska vesitulva nousee erittäin harvoin tielle. Kiiskiläntiellä vesitulvat ovat yleisempiä. Tunkemanojan Karintien kaivettava ja/tai muotoiltava maa-alue kuuluu tiloille 625-405-61-0, 625-405-63-0 ja 625-405-79-0. Kiiskiläntien kaivettava ja/tai muotoiltava maa-alue kuuluu tiloille 625-405-3-57 ja 625-405-79-0. Karintien vesialue kuuluu Pohjankylän osakaskunnalle ja Kiiskiläntien kohdalla joen puoli kuuluu koskitilalle Hourunkoski I ja Tunkemanojan pää Pohjankylän osakaskunnalle. Tunkemanojan alapään raivaus tehdään Pohjankylän osakaskunnan alueella.

Vehkalanmutkan niemen nokan ruoppaus tehdään Pohjankylän osakaskunnan vesialueella. Työnaikainen kulku on joko jäätä pitkin tai tilan 625-405-63-0 kautta. Maivannokan saaren poisto tehdään Pohjankylän osakaskunnan vesialueella. Työnaikainen kulku on Kiiskiläntieltä tai jäätä pitkin. Pohjoishaaran kallionokan poisto tehdään Pohjankylän osakaskunnan vesialueella. Työnaikainen kulku louhittavalle kallionokalle on etelärannalta. Kielosaaren alavirran puoleisen liettyneen kapeikon ruoppaus tehdään Etelänkylän osakaskunnan vesialueella. Työnaikainen kulku on pohjoisrannalta. Kulkuoikeudesta ei makseta korvausta, mutta työnaikaiset vahingot korvataan. Laskennallinen vahinko pysyvästä käyttöoikeudesta Kiiskiläntien ja Karintien ylivirtauskohtien ja ruoppausalueiden kohdalla perustuu suunnitelmakartoista mitattuihin pinta-aloihin ja karkeaan arvioon maapohjan arvosta. Maapohjan ja vesialueen arvona on laskelmassa käytetty 100 euroa/ha. Koska alueet jäävät pysyvästi veden tai rakenteiden alle, vahingot lasketaan 1,5-kertaisena. Laskennalliset vahingot: Nimi Kiinteistötunnus Pinta-ala (ha) Vahinko (euroa) Kiiskilä 625-405-3-57 0,089 13,35 Rantakari 625-405-61-0 1,030 154,50 Hakapelto 625-405-63-0 0,119 17,85 Lohikoski 625-405-79-0 0,229 34,35 Pohjankylän osakaskunta 625-405-876-1 0,72 108,00 Yhteensä 328,05 19 Pysyvästä käyttöoikeudesta aiheutuvat vahingot esitetään korvattavaksi lukuun ottamatta vesialueen omistajaa Pohjankylän osakaskuntaa, jonka kanssa on sovittu asiasta ilman korvausta. Mahdolliset työnaikaiset vahingot korvataan erikseen. Tervon tiehoitokunnan kanssa on tehty sopimus Karintiehen ja Kiiskiläntiehen liittyvistä toimenpiteistä. Ylivirtauskohtien kunnossapito jää Pyhäjoen kunnalle. Hakijan käsityksen mukaan hankkeesta ei ole edellä esitetyn lisäksi aiheudu korvattavaa vahinkoa. OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET Hakija on katsonut, että hanke on yleisen tarpeen vaatima, koska sillä on laajempaa merkitystä muun muassa Pyhäjokisuun tulvasuojelun takia. Suunnitelma on laadittu vesilain 2 luvun 3 :n mukaisesti siten, ettei hankkeesta aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä maa- ja vesialueen omistajille ja vesistön eri käyttömuodoille. Edel-

lä esitetyn perusteella hakija on katsonut, ettei Pyhäjokisuun tulvasuojelu sanottavasti loukkaa yleistä taikka yksityistä etua. Hanke on tarpeen vesialueen järkevää hyväksikäyttöä varten. 20 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Tarkkailua edellyttävien työvaiheiden aloittamisesta on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Pyhäjoen kunnan tekniselle lautakunnalle. Työmaaseuranta Vedenlaadun tarkkailu hoidetaan työmaaseurantana, koska ruoppauskohteet ovat pieniä. Ruoppaus- ja läjitystöiden aiheuttamaa vesialueen samentumista tarkkaillaan päivittäin. Samentuman laajuutta ja voimakkuutta seurataan silmämääräisesti. Samentuneen alueen laajuus päivittäin merkitään sopivamittakaavaiselle kartalle, johon on merkitty ruoppaus- ja läjitysalue. Havainnot tehdään likimain samaan aikaan päivittäin. Ruoppausten aikana työmaahenkilökunta pitää päiväkirjaa, johon kirjataan päivittäin suoritetut työvaiheet, käytettyjen koneiden tyyppi ja määrä, työskentelyaika, tuulen suunta, merivedenkorkeus ja Pyhäjoen virtaama. Töiden aikana samennus voidaan mitata näkösyvyysmittauksella. Sameus on kohdealueen oloissa todettavissa silmämäärin, kun näkösyvyys on metrin tai sitä pienempi. Samentumatarkkailun perusteella voidaan tarkastella samentuneen alueen laajuutta ja sen pysyvyyttä. Samentumahavainnoinnin tekee rakennuttaja. Kalastusseuranta Aikaisempien Pyhäjokisuun ruoppausten kokemusten perusteella tarkkailu kannattaa keskittää vedenlaadun muutosten tarkkailuun, minkä perusteella voidaan arvioida myös mahdollisia kalataloudellisia vaikutuksia. Rakennuttaja tiedottaa hankkeesta kalastajille ja sopii yhdyshenkilön, jolle mahdollisesti ruoppauksesta aiheutuneet haitat voidaan välittömästi ilmoittaa, jotta voidaan ryhtyä tarvittaessa jatkotoimenpiteisiin. Mikäli ilmoituksia ruoppauksen aiheuttamista haitoista ilmaantuu, Pyhäjokisuun kalastajia (noin 5 10) haastatellaan heti ruoppauksen jälkeen, jotta saadaan tietoja mahdollisista välittömistä vaikutuksista kalastukseen, kuten pyydysten likaantumisesta ja pyynnin estymisestä. Tulosten toimittaminen ja raportointi Tarkkailutulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ja Pyhäjoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailun loputtua laaditaan hankkeen vesistövaikutuksista raportti, jossa esitetään myös kalastajien haastattelun tulokset, mikäli haastattelu on tehty. Raportti toimitetaan lisäksi Kainuun työ- ja elinkeinokeskukselle. Tarkkailuun voidaan tehdä pieniä muutoksia sopimalla niistä Pyhäjoen kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kesken.

21 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Pyhäjoen kunnassa 11.12.2008 12.1.2009 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi Pyhäjoen kunnan kaavoitusviranomaiselta on pyydetty hakemuksesta lausunto. Muistutukset ja vaatimukset 1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan esitetyt tulvasuojelutoimenpiteet eivät sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, vaikka niistä saattaa aiheutua veden tilapäistä samentumista työkohteiden läheisyydessä. Pyhäjokisuun ruoppauksista saatujen kokemusten ja aikaisemman tarkkailun perusteella voidaan arvioida vaikutusten olevan vähäisiä ja lyhytaikaisia. Hankkeen hyödyt ovat huomattavat verrattuna siitä mahdollisesti johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanketta voidaan pitää yleisen tarpeen vaatimana. Ympäristökeskuksen mukaan lupa on myönnettävissä hakemussuunnitelman mukaisena. Vesistötarkkailu voidaan suorittaa esitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Yhteenvetoraportti tarkkailusta on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle viimeistään puolen vuoden kuluessa töiden päättymisestä. 2. Kainuun työ- ja elinkeinokeskus Työ- ja elinkeinokeskuksen mukaan suunnitelma sisältää toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lisätä virtausalaa ja vähentää jääpatojen syntymistä Pyhäjoen suistoalueella. Toimenpiteet ovat pääosin sellaisia, että lupa niiden toteuttamiseen voidaan yleisen kalatalousedun estämättä myöntää, etenkin kun työaikaa on siian ja nahkiaisen nousun takia rajattu. Haittaa yleiselle kalatalousedulle voi aiheutua lähinnä Kittilänkosken alueen perkauksista. Kittilänkoski ja sen alapuoli ovat Pyhäjoen vaellussiian mädinhankinnan tärkein emokalojen pyyntialue, ja koskialue on myös potentiaalista virtakutuisten kalojen lisääntymisaluetta. Lupa Kittilänkosken alueelle suunnitelluille toimenpiteille tulee siksi myöntää vain siinä tapauksessa, että ne ovat hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömiä. 3. Pyhäjoen kunnanhallitus Kunnanhallitus on kaavoitusviranomaisena todennut, että Pyhäjoen suistoalueella on toteutettu useita tulvasuojeluhankkeita, pengerryksiä, ruoppauksia ja perkauksia. Tulvasuojelutöille on tällä hetkellä suuri tarve, koska vahinkoja aiheutuu vesi- ja jääpatotulvista, niiden poikkeuksellisuudesta ja äkillisyydestä. Tulvasuojeluhankkeen toteutus vähentää jokakeväistä epävarmuutta ja mahdollistaa paremman maankäytön suunnittelun sekä Tunkemanojan kunnostukseen liittyvä Karintien ja Kiiskiläntien alentaminen ja betonointi parantavat pysyvien asukkaiden kulkemista tulva-aikana. Kunnanhallitus on katsonut, että tulvasuojelutoimenpiteet eivät ole ristiriidassa kaavoituksen kanssa.

22 4. Pohjankylän osakaskunta Osakaskunta on todennut, että hanke on välttämätön tulvavahinkojen torjumiseksi. Aikaisemmista ruoppauksista huolimatta tulvat ovat pahentuneet joissakin paikoissa, etenkin joen alajuoksulla. Osakaskunta on tarkentanut suunnitelmassa käytettyjen suvantojen nimiä sellaisiksi, joina ne paikallisesti tunnetaan. Ylimpänä on Siponsuvanto, josta alkaa Tunkemanojan ruoppaus Karintien kohdalta. Alapuolella oleva alue tunnetaan Kittilänsuvantona, joskus myös Alasuvantona. Sen alapuolella oleva mutka tunnetaan Ursana tai Ursankoskena, joka on ikivanha pyyntipaikka. Siponsuvannon vedenkorkeus laski noin puoli metriä edellisen ruoppauksen yhteydessä, koska alapuolella olevaa koskea madallettiin. Osittain tästä syystä jääpatoriski kasvoi. Matalan suvannon yläreuna jäätyy nyt lähes pohjaa myöten. Lisäksi jää takertuu vahvaan sarvikkoon, jonka voisi poistaa alla olevaa kalliota myöten. Suvannon yläpuolella olevat Siikasaari ja Lohisaari on suunnitelmassa esitetty ruopattavaksi kalliota myöten. Ne ovat kuitenkin luontaisia lintujen pesimäpaikkoja, ja virkistyskäytön kannalta niiden merkitys on huomattava. Tästä syystä ruoppauksesta tulisi luopua. Joen putouskorkeus on tällä kohtaa melko suuri, eivätkä jääpadot ole saariin tähänkään saakka takertuneet. Hyvin keskeinen asia on saada Siponsuvannon jääpato laukeamaan ennen kuin yläjuoksun jäät lähtevät liikkeelle. Samalla varmistetaan myös se, että Tunkemanojaan ohjautuu vettä ja jäitä. Tämä tasapainottaa koko alajuoksun tulvatilannetta asutuksen kohdalla. 5. AA:n oikeudenomistajat / BB (Rantakari 625-405-61-0) Muistuttajan mukaan Pyhäjokisuun tulvasuojelu on tärkeä ja kannatettava hanke. Etenkin Tunkemanojan kunnostaminen tulvaväyläksi on tärkeää, koska kokemusten mukaan pahimmat jääpadot ovat syntyneet yläjuoksun jäiden pakkautuessa Siponsuvantoon jokisuun ollessa jäässä Kittilänsuvantoa myöten. Tunkemanojan muuttaminen tulvaväyläksi koskee eniten juuri tilaa Rantakari RN:o 61:0. Kyseiset ranta-alueet kasvavat erittäin nopeakasvuista leppää, jota on käytetty ja myyty polttopuuksi. Muutostöiden jälkeen alueella ei enää kasva puita, joten tulevaisuudessa. alueelta ei voi ottaa polttopuita. Esitetty korvaus 100 euroa/ha ei ole riittävä, koska siinä on huomioitu vain maapohjan arvo. Alueelta on myyty polttopuurankoja pystyyn hintaan 150 euroa/0,5 ha. Leppä kasvaa alueella hyvin nopeasti, joten tällaisiin tuottoihin päästään noin 15 vuoden välein. Tämä on otettava huomioon korvauksen suuruudessa. Muistuttaja on vaatinut korvaukseksi 500 euroa/ha. Tunkemanojan tulvaväylää rakennettaessa on huomioitava, että väylästä ja etenkin sen suuaukosta tulisi riittävän leveä. Näin se ei heti tukkeentuisi yläjuoksulta tulevien jäämassojen vaikutuksesta. Lisäksi on huomioitava, että Siponsuvannossa on erittäin matala, heinää kasvava saari juuri kriittisellä alueella. Tästä kohtaa jäät lähtevät aina Siponsuvannosta viimeisenä Mainittu alue jäätyy pohjaa myöten. Mikäli tätä kohtaa ei ruopata, voi jääpato syntyä Siponsuvantoon tukkien jäiden pääsyn Tunkemanojan tulva-