Omaishoitaja (lyhytelokuva) 1. EXT. SAIRAALAN PIHA. AAMU., Minna seisoo sairaalan edessä ja polttaa tupakkaa. Hoitaja kävelee tämän luokse ilman takkia ja ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. HOITAJA 1 Minna Lehtonen? Niin? HOITAJA 1 Täällähän sitä ollaan. Kello on jo vartin yli. Mä tulen ihan just. HOITAJA 1 Meillä on tänään aika kiire täällä. Eli pistä nyt vauhtia niihin töppösiin. Lääkäri odottelee jo. 2. INT. N VASTAANOTTOHUONE. AAMU.,, ALMA. Minna ja Alma istuvat vastapäätä lääkäriä, joka selailee tietokoneen näyttöpäätettä otsa kurtussa. Alman tila on ollut nyt hetken aikaa vakaa. Tai niin vakaa kuin se tässä vaiheessa voi olla... Lääkäri kääntyy kohti Almaa ja Minnaa. Hän on aikeissa jatkaa, kun ovi avautuu ja Hoitaja 2. astuu sisään. Rouva Lehtosella olisi nyt päivälääkkeiden aika. Selvä. Hyvä. Rouva Lehtonen voi nyt lähteä. Hoitaja 2. tarttuu Almaa käsivarresta ja alkaa taluuttaa tätä ulos vastaanottohuoneesta. Lääkäri kääntyy Minnaan ja hymyilee tälle väkinäisesti. Ovi paukahtaa kiinni hoitajan ja Alman takana.
Halusinkin jutella sun kanssa hetken ihan kahdestaan. Meneekö tässä kauan? Mulla on aika kiire. Ei. Ei mene. Minna kohauttaa hartioitaa. Hienoa tavata nyt ja yhdistää nimi kasvoihin. Äitisi puhuu susta kokoajan. No, mä olen ainut lapsi. Toivon, ettet ota itseesi nyt tästä. Dementoituneille potilaille läheisten tuki ja rakkaus voivat olla hyvin voimaannuttavia kokemuksia. Vanhus jolla on vahva tukiverkko ympärillään, elää tutkitusti pitempään kuin yksinäinen vanhus. Missä sä ja miehesi asutte? Keskustassa. Eli ette kovin kaukana? Ei. Ja kyllä mä tiedän itsekin, etten ole täällä kovin usein käynyt. Niin. Voisitko kuvitella, että näitä tapaamisia olisi vähän useammin? En oikeastaan.
Ja miksi et? Mulla on kiire. Niin kuin tänäänkin. 3. INT. SAIRAALAN KÄYTÄVÄ. AAMUPÄIVÄ., Minna kävelee tarmokkaasti kohti ulko-ovea. Hoitaja 2. juoksee tämän kiinni ja koputtaa olkapäähän hymyillen. Voitaisko me ihan hetki vielä vaivata? Minna huokaisee. 4. INT. ALMAN HUONE. AAMUPÄIVÄ., ALMA, Minna ja Hoitaja 2. seisovat Alman sängyn vieressä. Hoitaja 2. laskee tarjottimen täynnä ruokaa Alman eteen ja kääntyy Minnan puoleen. Ruokahalu on onneksi äidilläsi pysynyt ihan entisellään. Tämä mainittu käsien tärinä vain vaikeuttaa syömistä. Hoitaja 2. sekoittaa Alman ruokaa. Alma nostaa katseensa kohti Minnaa ja tarttuu tämän kädestä kiinni. Minna jähmettyy. ALMA Minna... Minun pikku Minna... Hoitaja 2. huomaa Alman puristavan Minnan kättä. Hän hymyilee ja ojentaa lautasta Minnaa kohti. Jätän teidät tytöt nyt kahden. 5. INT. SAIRAALAN KÄYTÄVÄ. AAMUPÄIVÄ. HOITAJAT 1. JA 2. Hoitajat ovat kohdanneet toisensa käytävällä. Hoitaja 2. on työntämässä lounaskärryjä. Kävitsä viemässä jo lääkkeet neloseen?
Mä oon just nyt menossa. Kävin vaan tarjoilemassa lounaan sille kutosen Alma-mummolle. Eikös sitä pidä syöttää nykyisin? Tytär jäi avuksi. Oho. Ei olisi uskonut. Sen tytärhän on se ämmä, joka ei koskaan vastaa edes puhelimeen. Ehkä se vaan elää niin hektistä elämää. En mäkään ole ehtinyt omaa mummoani käydä katsomassa joulupäivän jälkeen. Eikös se sun mummo asunut jossain tosi pohjoisessa? Rovaniemellä. Mutta se ei ole nyt pointti. Ja mene sinä syömään, hyvä nainen! Nälkä tekee susta niin kyynisen. Hoitaja 1. naurahtaa. 6. INT. ALMAN HUONE. AAMUPÄIVÄ., ALMA. Alma ja Minna ovat nyt kahden. Minna siirtää itselleen tuolin Alman sängyn viereen. Hän nappaa mandariinin Alman tarjottimelta alkaa syömään sitä. Alma katselee Minnaa vähän orpona. Mitä nyt? Syö! Alma ojentaa tärisevän kätensä saaden juuri ja juuri siirrettyä tarjottimen nenänsä alle. Hän yrittää ottaa haarukan, pudottaa sen ja yrittää uudelleen. Toisella kerralla Alman onnistuu ohjata pieni määrä ruokaa suuhunsa, vaikka osa putoaakin rinnuksille. Minna kääntää katseensa pois.
ALMA Pienenä sinä aina söit niin huonosti... Isäsi oli huolissaan. Sanoi sua semmoseksi keijukaiseksi, kun olit niin laiha. Minna ei vastaa mitään. Hän ottaa esille älypuhelimensa ja näprää sitä mandariinia mussuttaen. Alma yrittää jatkaa syömistään, huonolla menestyksellä. Män laskee lopulta haarukan alas ja katsahtaa anovasti tyttäreensä. Minna huomaa ja ähkäisee. Voi nyt jumalauta... 7.INT. HOITAJIEN TAUKOHUONE. AAMUPÄIVÄ. HOITAJAT 1. JA 2. Hoitaja 1. on juuri saanut syötyä. Hoitaja 2. keittää kahvia. Otatko sä? En mä. Närästää muutenkin. Hoitaja 2. saa idean. Hei! Pitäiskö sinne kutoseen viedä kahvit? Saisivat äiti ja tyttö yhteisen sumppihetken vielä. Mitäs sanot? Hoitaja 1. nousee ylös suutaan pyyhkien. Joo. Mä voin viedä. Mun pitäis muutenkin olla röntgenissä jo. 8. INT. ALMAN HUONE. AAMUPÄIVÄ., ALMA, Minna on taipunut Alman vuoteen ylle. Hän lyö Almaa avokämmenellä kasvoille. Alma itkee. Niele! Mä käskin sua niellä! Lyön uudestaan, jos sä et niele tällä sekunnilla! Alma nielaisee. Minna tuijottaa äitiään silmät palaen ja lyö silti. Alma uikuttaa.
Sä oot niin ällöttävä! Minna läpsii Almaa lisää, nyt entistä kovemmin. Ovi aukeaa ja Hoitaja 1. astuu sisään kahvikärryn kanssa. Hän näkee heti mitä huoneessa tapahtuu ja juoksee hätiin. Mitä ihmettä!? Irti välittömästi! Hoitaja 1. tarttuu Minnaan ja repii tämän kauemmaksi Almasta. Minna taistelee vastaan. Kun hän ymmärtää hävinneensä taistelun, Minna sylkäisee päin Almaa. Hoitaja kumartuu kohti radiopuhelintaan. Toisen kerroksen kutoshuoneeseen tarvitaan vartijaa! Heti! 9. EXT. SAIRAALAN PIHA. AAMUPÄIVÄ., VARTIJA, MARKUS. Vartija taluuttaa Minnaa kainalosta ulos ja päästää irti vasta ulkona. Oven läheisyydessä seisoo Markus autoonsa nojaillen. Hän kävelee Minnan luo. MARKUS Meni siis noin hyvin? Minna purskahtaa itkuun ja nojautuu kohti Markusta. Markus halaa romahtanutta Minnaa ja ohjaa tämän hellästi autoon. Hän itse istuu kuljettajan paikalle. MARKUS Onko sulla nälkä? Haluaisitko sä jotain? Minna tuijottaa ulos ikkunasta. Kyyneleet valuvat edelleen. Mennään vain kotiin. 10. INT. TAKAUMA - ALMAN JA N PERHEEN KEITTIÖ. PÄIVÄ. (LAPSENA), ALMA (NUORENA). Ruutuun teksti: Syksy 1973. Nuori Alma on Minnan kanssa keittiössä. Minna on lapsi. Hän istuu pöydän ääressä ja itkee. Alma istuu Minnan viereen ja lyö vihaisesti tämän eteen lautasellisen puuroa. Minna säpsähtää lautasen kolahdusta pöydän pintaan.
ALMA (NUORI) Mä en jaksa mitään kitinää tänään! Minna tuijottaa laulastaan, muttei tee mitään. Alma lyö nyrkillä pöytään. ALMA (NUORI) Syöt tai itket ja syöt! Minna tärisee. Alma lyö tätä avokämmenellä kasvoihin. Sitten hän ottaa lapsen tukasta kiinni ja alkaa tunkea ruokaa väkisin tämän kurkusta alas. Pikku-Minna yökkii. ALMA (NUORI) Niele! Mä käskin sua niellä! Sattuu lisää, jos et niele tällä sekuntilla! Minna nielaisee väkinäisesti. Alma lyö tätä silti täysillä kasvoihin. Lyönnin seurauksena Minna alkaa yökkiä nielaistua ruokaa ulos. Alma katsoo tytärtään inhoten. ALMA (NUORI) Sä olet ällöttävin tyttö, mihin olen koskaan törmännyt. 11. INT. MARKUKSEN AUTO. AAMUPÄIVÄ., MARKUS. Minna painaa auton ikkunan auki ja sytyttää tupakan. Markus katsoo Minnaa huolestuneesti. MARKUS Sä et oikeasti halua syödä mitään? Ei noilla elä. En halua. Markus rykii ja kerää rohkeutta. MARKUS Ootko sä varma, että sun kannattaa enää polttaa? Mä luin netistä, että röökaavilla äideillä on enemmän keskenmenojakin. Minna on hiljaa, jatkaa vain tupakointia ja auton ikkunasta ulos tuijottamista.
MARKUS Minna? Et kai sä suuttunut? Minna ei sano mitään. 12. EXT. MARKUKSEN AUTO ULKOAPÄIN. AAMUPÄIVÄ. Auto jatkaa matkaansa kohti Minnan ja Markuksen kotia. Minnan ikkuna on raollaan ja sieltä tupruaa savua. Loppu. -Niina Ruha