ALKUSANAT...4 1. NURMIKON HOITO...4 HOIDON TAVOITE...4 NURMIKON HOITOTYÖOHJEISTUS...4 A. Käyttönurmikon hoito...4 1.1. Kevätkunnostus...4 1.2. Leikkuu...4 1.3. Syyskunnostus...5 1.4. Rajaus...5 1.5. Lannoitus joka 2. vuosi...5 1.6. Kalkitus joka 2. vuosi...6 B. Reuna-alueiden hoito...6 1.6. Kevätkunnostus...6 1.7. Leikkuu...6 1.8. Paikkaus...6 1.9. Ilmastointi, pystyleikkuu...7 1.10. Uuden nurmikon kastelu...7 2. PUIDEN HOITO...7 HOIDON TAVOITE...7 PUIDEN HOITOTYÖOHJEISTUS...8 2.1. Puun kunnon tarkkailu...8 2.2 Määrävuosin puutarhurin tekemä puiden tarkastus ja tarvittavat leikkaukset.9 2.3. Puiden lannoitus...9 2.4. Puiden suojaus jäniksiltä ja jyrsijöiltä...10 2.5. Juuristoalueen hoito...10 2.6. Repeytyneiden oksien ja runko- ja juurivesojen poisto...10 2.7. Tuennan tarkastus ja korjaus sekä tuentojen poisto...10 2.8. Kastelu 2 vuotta istutuksesta...10 3. PENSAIDEN JA KÖYNNÖSTEN HOITO...11 HOIDON TAVOITE...11 PENSAIDEN JA KÖYNNÖSTEN HOITOTYÖOHJEISTUS...11 A. Normaali hoito...11 1
3.1. Rikkakasvitorjunta ja kasvualustan muokkaus...11 3.2. Siistimisleikkaus...11 3.3. Paikkaustarpeen tarkistus...12 3.4. Keskeisten istutusalueiden rajaus...12 3.5. Suoja-aitojen korjaus...12 3.6. Köynnösten tuennan tarkastus...12 3.7. Lannoitus joka toinen vuosi...13 3.8. Kalkitus joka toinen vuosi...13 B. Intensiivinen hoito (alle 2 vuotiaat istutukset + kansi- ja astiaistutukset)13 3.9. Kastelu...13 3.10 Lannoitus...14 3.11. Rikkakasvitorjunta, muokkaukset ja tiivistyneen maan ilmastointi...14 3.12. Paikkaustarpeen tarkistus...14 3.13. Siistimisleikkaukset...15 3.14. Köynnösten tukeminen...15 3.15. Pensaiden hoitoleikkaus...15 3.16. Köynnösten hoitoleikkaus...17 3.17. Paikkausistutukset...177 3.18. Kasvitautien ja -tuholaisten torjunta...18 3.19. Katteen käyttö...18 3.20. Suoja-aitojen poisto...18 3.21. Tukiristikoiden uusiminen...18 3.22. Maanäytteen otto ja sitä aiheutuvat toimenpiteet...19 3.23. Korjaukset ja muutokset...19 4. PERENNOIDEN HOITO...19 HOIDON TAVOITE...19 PERENNOIDEN HOITOTYÖOHJEISTUS...19 4.1. Kevätkunnostus...19 4.2. Paikkaustarpeen tarkastus...20 4.3. Lannoitus...20 4.4. Kastelu...20 4.5. Rikkakasvien torjunta ja kasvuston siistiminen...20 2
4.6. Rajaus...21 4.7. Kasvitautien ja -tuholaisten torjunta...21 4.8. Jakaminen...21 4.9. Paikkausistutukset...21 4.10. Maanäytteen otto...21 5. KESÄKUKKIEN ISTUTUS JA HOITO...21 3
ALKUSANAT Hoitotyöohjeistus on laadittu mahdollisimman käytännönläheiseksi, jotta se toimisi asukkaiden omahoidon oppaana. 1. NURMIKON HOITO HOIDON TAVOITE Käyttönurmikko Nurmikko tulee hoitaa siten, että se säilyy elinvoimaisena voimakkaasta kulutuksesta huolimatta. Toimenpiteitä tehdään, kun ulkonäköhaittoja alkaa esiintyä. Nurmikko on yleisilmeeltään aina siisti. Reuna-alueet Metsän reunat ja tontin kallioiset reunat hoidetaan vähemmin intensiivisesti. Nurmikon tulee antaa hoidettu vaikutelma. Hoitotoimenpiteitä tehdään siinä määrin, että alueen yleisilme pysyy siistinä. Nurmikko on yleisilmeeltään yhtenäinen. NURMIKON HOITOTYÖOHJEISTUS A. Käyttönurmikon hoito Suurin osa pihanurmikoista kuuluu tähän luokkaan, jossa kulutus on suurta ja/tai nurmikko sijaitsee keskeisellä paikalla. Kulutuksen aste, pohjamaan rakenne sekä nurmikon yhtenäisyys ja rajautuminen vaikuttavat oleellisesti nurmikon kestävyyteen ja ulkonäköön. Jos vuosittain joudutaan paikkaamaan syntyneitä polkuja ja kulmia, kannattaa nurmikko näillä kohdin vaihtaa kestävämpään materiaaliin (esim. asfaltti, sora, kivet, laatat), sillä nurmikko ei kestä jatkuvaa ympärivuotista tallausta. 1.1. Kevätkunnostus Nurmikolta poistetaan edelliseltä syksyltä maahan jääneet lehdet ja leikkuujäte, talven aikana kertynyt hiekoitushiekka sekä muut asiaan kuulumattomat roskat. Mahdolliset aurausmerkit korjataan pois. Paikkaukset tehdään isännöitsijän kanssa niin sovittaessa. Kevätkunnostus aloitetaan, kun maa on kuivunut tallausta kestäväksi. Kevätkunnostus on tehtävä 15.5. mennessä, Pohjois-Suomessa 30.5. mennessä. Jos työ suoritetaan koneellisesti, on varmistauduttava, että koneet eivät aiheuta nurmikolle vaurioita. 1.2. Leikkuu Nurmikon leikkuu on hoitotoimenpiteistä kallein ja myös eniten nurmikon ulkonäköön ja kuntoon vaikuttava toimenpide, joten ei ole yhdentekevää, miten nurmikkoa leikataan. Leikkuukorkeudella ja tiheydellä voidaan vaikuttaa nurmikon kuivuuden ja kulutuksen kestoon sekä veden ja ravinteiden saantiin. Korkeammalta leikattu nurmikko kestää paremmin kuivuutta ja pärjää vähäisemmällä lannoituksella kuin hyvin matalaksi leikattu nurmikko. Toisaalta liian korkea heinä heikentää nurmikon ulkonäköä ja kulutuksen kestävyyttä. 4
Nurmikon pituuden tulee olla 4-15 cm. Leikkuujälki tulee olla huolellista ja tasaista. Nurmikkoa leikataan sen kasvunopeuden mukaan, kerralla saa leikata korkeintaan ½ nurmikon pituudesta eli pitkäksi venähtänyt nurmikko leikataan ensin korkeammalta ja leikataan sopivaan mittaansa vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Leikkuukorkeus vaihtelee 4-7 cm välillä. Leikkuukorkeutta säädetään leikkuutiheyden ja sääolojen mukaan: kiivaan kasvun aikana alkukesällä voidaan nurmikko leikata matalammaksi (4 cm), mutta keskikesän poutakausina leikkuukorkeutta nostetaan esim. 6 cm:iin. Syksyllä nurmikko leikataan melko lyhyeksi, jotta lehtien haravoiminen helpottuisi eikä talvituhosienet pääsisi muhimaan nurmikossa. Leikkuutyö suoritetaan siten, että leikkuurajat limittyvät riittävästi ja että leikkuusuunta ei ole joka kerta sama. Kasoihin jäävä, häiritsevä leikkuujäte kerätään välittömästi pois ja levitetään pensaiden juurille katteeksi. Viimeistelyleikkuu suoritetaan siimaleikkurilla nurmikolla olevien esteiden ympäriltä ja rakenteiden vierestä vähintään kerran kuukaudessa. Kuva 1. Nurmikon leikkuukorkeus vaikuttaa juurten kasvuun ja siten myös nurmikon veden ja ravinteiden saantiin sekä kuivuuden kestävyyteen. 1.3. Syyskunnostus Syyskunnostukseen kuuluu pudonneiden lehtien ja muun kasvijätteen poisto sekä mahdollisten aurausmerkkien asentaminen. Pudonneet lehdet voidaan haravoinnin sijaan silputa ruohonleikkurilla tai murskaimella paikoilleen, mikäli lehdet putoavat pikkuhiljaa, jolloin ne silputaan useaan kertaan tai lehdet ovat pieniä tai pehmeitä (koivu, pajut, lehmus). Jos lehtikerros on paksu (yli 3 cm) tai vaahteranlehtiä, lehdet haravoidaan pois. Haravoidut lehdet voidaan käyttää pensasalustojen kattamiseen (Ks. 6.6. Katteen käyttö), kunhan lopputulos on siisti. 1.4. Rajaus Nurmikon rajaus vaikuttaa pihan yleisilmeeseen. Keskeisiin kulkuväyliin rajoittuvat nurmikot kantataan lapiolla, kanttausraudalla tai kanttauskoneelle vuosittain elokuun loppuun mennessä kohteen suunnitelman mukaisesti. Irrotetut kasvinjätteet kerätään pois ja kanttaus siistitään. 1.5. Lannoitus joka 2. vuosi Säännöllisesti lannoitettu nurmikko kestää paremmin kulutusta, kuivuutta ja talvituhosieniä sekä on tuuheampi, vihreämpi ja kauniimpi kuin ravinteiden puutteesta kärsivä nurmikko. Ravinnetaso pidetään kuitenkin melko alhaisena, ettei nurmikon leikkaustarve paljoa kasvaisi ja nostaisi siten hoitokustannuksia. Nurmikko lannoitetaan joka toinen vuosi, jolloin keväällä annetaan typpipitoinen yleislannos ja elokuussa fosfori-kaliumlannos. Vaihtoehtoisesti annetaan keväällä tai alkukesällä vain yksi lannoitus pitkävaikutteisella lannoitteella. 5
Lannoite levitetään tasaisesti koko nurmialueelle mielellään kosteaan maahan tai ennen sadetta. Lannoitetta annetaan vain 1/2 lannoitepakkauksen ohjeesta. Kevätlannoitteita ovat mm. Kemiran Puutarhan yleislannos ja Nurmikkolannos PLUS, Biolanin Yleislannoite ja Nurmikkolannoite sekä Kekkilän Puutarhalannoite ja Kanankakka. Syyslannoitteita ovat mm. Kemiran PK-Syyslannos, Biolanin Syyslannoite ja Kekkilän Syyslannoite. Pitkävaikutteisia lannoitteita ovat Kemiran Nurmikon kestolannos, Biolanin Nurmikkolannoite (sisältää myös kalkin) sekä Kekkilän Nurmikkoravinne. Näissä ns. kestolannoitteissa osa typestä on hitaasti liukenevassa muodossa. Eloperäiset lannoitteet ovat suositeltavia niiden pieneliötoimintaa kiihdyttävän vaikutuksen ansiosta. Monet lannoitteet sisältävät sekä kivennäislannoitetta sekä eloperäistä lannoitetta. Reuna-alueita ei yleensä lannoiteta ja niiden lannoituksesta sovitaan aina erikseen. Lannoituksissa sovelletaan samoja ohjeita mitä edellä on annettu, mutta annettavat määrät voivat olla pienempiä. 1.6. Kalkitus joka 2. vuosi Kalkki vähentää maan happamuutta, parantaa maan pieneliötoimintaa sekä muuttaa maassa olevia ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon vähentäen siten lannoitustarvetta. Kalkki levitetään keväällä tai syksyllä. Kalkin tasainen levitys on tärkeää. Kalkkia annetaan vain 1/2 pakkauksen ohjeesta. Sopivia kalkitusaineita ovat Kemiran Rakeinen puutarhakalkki ja LUOMU tumma kalkki ja Kekkilän Puutarhakalkki. Jauhemaiset kalkitusaineet eivät sovellu ylläpitokalkitukseen. Biolanin Nurmikkolannoite sisältää myös kalkin, joten sitä käytettäessä erillistä kalkitusta ei tarvita, mutta lannoitetta annetaan joka vuosi. B. Reuna-alueiden hoito Pihan reuna-alueen nurmikkoa, joka rajoittuu esim. metsään tai peltoon eikä ole asukkaiden tehokkaassa käytössä, leikataan harvoin ja muutenkin hoito on vähemmän intensiivistä. Lannoituksia ja paikkauskylvöjä tehdään vain erikseen niin sovittaessa. 1.6. Kevätkunnostus Kevätkunnostuksessa poistetaan nurmikolle talven aikana kertynyt hiekoitushiekka ja roskat. 1.7. Leikkuu Nurmikko leikataan paikasta ja sääoloista riippuen 3-6 kertaa kasvukaudessa. Ennen leikkuuta nurmikolta kerätään leikkuria vaurioittavat esineet sekä roskat. Leikkuu voidaan tehdä murskainleikkurilla. Nurmikkoa leikataan kerralla korkeintaan 2/3 sen pituudesta. Jälkileikkaus tehdään vähintään kerran kasvukaudessa. Kulkureittien reunat leikataan useammin kuin muu nurmikko. Alueelle voi jäädä leikkuujätettä. 1.8. Paikkaus Nurmikon paikkaukseen ryhdytään, jos vaurioituneita kohtia on siinä määrin, että ne haittaavat alueen käyttöä tai rumentavat alueen yleisilmettä. Jos sama kohta vaurioituu aina 6
uudestaan, on syytä harkita pintamateriaalin vaihtamista kestävämmäksi tai estää kulman tarpeeton oikaisu esim. isolla kivellä. Paikkauskylvöt tehdään keväällä 15.6 mennessä tai syksyllä 15.8. - 20.9. välisenä aikana. Paikkauksessa kuollut kasviaines poistetaan, pintamaa kuohkeutetaan ja tasataan sekä lisätään tarvittava määrä kasvualustaa. Paikkausalalle kylvetään mahdollisimman samankaltaista siemenseosta kuin alkuperäisessä kylvössä on käytetty. Kylvös peitetään ja jyrätään. Paikkausalaa kastellaan, kunnes nurmi on kunnolla orastunut. Liikkuminen alueella on estettävä noin kuukauden ajan. Paikkaus voidaan tehdä myös siirtonurmella, jos isännöitsijän kanssa niin sovitaan. Siirtonurmikon etuna on heti valmis vihreä matto, joka kestää kulutusta viikon kuluttua asennuksesta. Huonona puolena on kylvönurmikkoon verrattuna kalliimpi hinta ja pienen määrän saatavuusongelma. Siirtonurmikko toimitetaan rullina, jotka täytyy asentaa välittömästi toimituksen saavuttua. Siirtonurmikon asennuksessa pohjatyöt tehdään samoin kuin kylvönurmikossa, työ voidaan tehdä koko kasvukauden ajan. Siirtonurmikolla liikkuminen estetään noin 2 viikon ajan, kastelusta huolehditaan. 1.9. Ilmastointi, pystyleikkuu Harvan, huonokuntoisen nurmikon tilaan syynä on usein tiivistynyt kasvualusta. Nurmikkoa voidaan elvyttää syväilmastoinnilla tai pystyleikkuulla. Syväilmastointi tehdään työhön tarkoitetulla koneella, joka tekee maahan reikiä. Ilmastoinnin jälkeen maahan levitetään hiekkaa, joka lanataan reikiin. Ilmastointi ja kattaminen tehdään keväällä tai alkukesällä. Lannoite kannattaa levittää heti ilmastoinnin jälkeen. Ilmastoinnin ansiosta nurmikko tihenee, vesi ja ravinteet pääsevät paremmin juuriston käyttöön ja nurmikon kulutuksen kesto paranee. Pystyleikkuussa maahan ajetaan 1-2 cm:n syvyisiä viiltoja, jolloin kasvuston ilmavuus paranee ja nurmiheinien versoston sekä juuriston haaroittuminen lisääntyy. Työ tehdään tarkoitukseen kehitetyllä pystyleikkurilla kasvukauden aikana. Leikkuun jälkeen irronnut kasviaines kerätään pois. 1.10. Uuden nurmikon kastelu Optimiaikaan kylvettyä nurmikkoa ei yleensä tarvitse kastella (Ks. 1.7. Paikkaus), sillä keväällä ja alkukesästä maassa on riittävästi kosteutta, loppukesällä taas yökaste riittää nurmikon vedentarpeeseen. Kuivuuden yllättäessä vastaorastanutta nurmikkoa on kuitenkin kasteltava. Uudelle nurmikolle vettä annetaan viikoittain ja niin, että koko kasvualustakerros kastuu (kerralla annettava vesimäärä 10-15 mm). Parasta kasteluaikaa on ilta ja yö sekä heti sateen jälkeen. Vanhemmat nurmikot toipuvat poutajaksoista tasapainoisen lannoituksen ja nostetun leikkuukorkeuden ansiosta. 2. PUIDEN HOITO HOIDON TAVOITE Hoidon tavoitteena on pitää puut elinvoimaisina, turvallisina, kauniina ja pitkäikäisinä suosien lajille tyypillistä kasvutapaa. 7
PUIDEN HOITOTYÖOHJEISTUS Puiden hoidon tärkein tavoite on pitää puu elinvoimaisena ja terveenä. Se tarkoittaa käytännössä puun kunnon säännöllistä tarkkailua ja suojelua kolhuilta ja ilkivallalta. Suurikokoisina istutettuihin puihin kohdistuu vähemmän ilkivaltaa kuin pieniin puihin, myös runkosuojat ja tukiseipäät suojaavat puita. Puiden sijoittelulla on myös selvä yhteys niiden kestävyyteen, esim. lumenkasauspaikoilla puiden latva ei yleensä kestä. Kastelu ja tuentojen tarkastus on istutuksen jälkeisinä vuosina tärkeää. Repeytyneet oksat poistetaan ilman tappia. Puutarhurin suorittamat määrävuositarkastukset kannattaa tehdä säännöllisesti. Vain ammattitaitoinen puutarhuri saa leikata puita. Alle 10-vuotiaat istutukset ja omenapuut tarkastetaan 3 vuoden välein ja yli 10-vuotiaat puuistutukset 10 vuoden välein. 2.1. Puun kunnon tarkkailu Puun runko, latva ja oksat tarkastetaan keväällä ja kasvukauden aikana. Mahdolliset vauriot kirjataan. Ruohonleikkurin ja siimaleikkurin aiheuttamat runkovauriot ovat hyvin tavallisia ja usein kohtalokkaita puille. Vauriot ennaltaehkäistään pitämällä rungonympärys ilman nurmikkoa esim. katteilla. Juuristoalue hoidetaan käsin. Kuolleet ja pahoin vaurioituneet puut poistetaan mahdollisimman pian ja jos mahdollista juurineen. Kuva 2. Nuorta puuta on hoidettava erityisen huolella. Katkoviivalla merkityt oksat poistetaan ilman tappia, tuennat tarkastetaan ja juuristoalue pidetään puhtaana heinistä ja rikkakasveista. 8
2.2. Määrävuosin puutarhurin tekemä puiden tarkastus ja tarvittavat leikkaukset Nuorille, alle 10 vuotta vanhoille istutuksille ja omenapuille tehdään tarkastus ja mahdolliset hoitoleikkaukset 3 vuoden välein. Jos tontilla ei kasva omenapuita, tarkastus tehdään yli 10 vuotta vanhoille istutuksille 10 vuoden välein. Rakenne- ja hoitoleikkaus Puiden leikkaus on puutarhurin ammattitaitoa vaativa toimenpide. Leikkauksen tarve riippuu kasvilajista, puun iästä ja kunnosta sekä kasvupaikasta. Esim. omenapuut vaativat kehittyäkseen kestäviksi ja hyvin satoa tuottaviksi säännöllistä leikkausta, mutta useimmat muut lehtipuut eivät juuri leikkausta kaipaa, jos istutettu puu on rakenteellisesti hyvä. Havupuiden leikkaus rajoittuu yleensä kilpalatvan poistoon. Puita leikattaessa kiinnitetään huomio puun kestävään rakenteeseen (esim. liian jyrkät ja paksut oksat poistetaan) ja lajille tyypilliseen kasvutapaan. Omenapuut vaativat istutusleikkauksen lisäksi maltillista, mutta säännöllistä leikkausta. Vanhojen puiden leikkaus on lähinnä kuivuneiden, sairaiden ja repeilyalttiiden oksien poistoa. Puita voidaan leikata niiden ollessa lepotilassa, kunhan pakkasta on enintään -10 C. Koivuja ja vaahteroita ei saa leikata keväällä eikä alkukesällä mahlanvuodon vuoksi. Puita voidaan leikata myös loppukesällä, jolloin haavojen paraneminen alkaa heti. Mahdolliset runko- ja juurivesat poistetaan ilman tappia. Kuva 5. Puun oksa poistetaan kaksivaiheisesti. 1. Oksaa kevennetään repeytymisen estämiseksi. Oksan alapuolelle tehdään ensin viilto, ettei kuori repeytyisi. Oksa katkaistaan yläpuolelta sahaamalla. 2. Oksan tynkä sahataan siististi rungon läheltä, mutta ei rungonmyötäisesti. Tappia ei saa jättää. 2.3. Puiden lannoitus Nurmikolla ja pensasryhmässä kasvavat puut saavat osan nurmikolle ja pensaille annetuista ravinteista, mutta esim. kiveys- tai asfalttialueella kasvavat puut tarvitsevat erillistä lannoitusta. Puulle lannoite annetaan sijoituslannoituksena siten, että latvuksen ulkokehän paikkeille tehdään 10-15 cm syviä reikiä, johon lannoite sijoitetaan. Lannoitteena käytetään pitkävaikutteista tai eloperäistä lannoitetta (esim. kanankakka). Lannoitus voidaan antaa esim. 5 vuoden välein. 9
2.4. Puiden suojaus jäniksiltä ja jyrsijöiltä Pihan omena- ym. hedelmäpuut suojataan ensimmäisinä talvina jäniksiltä ja myyriltä. Myyriä vastaan voidaan käyttää reiällistä kierremuovia, salaojaputken pätkiä tai hyvin tiheäsilmäistä rautalankaverkkoa. Kierremuovi torjuu myyrät tehokkaasti, mutta se täytyy poistaa kasvukauden ajaksi, koska sen sisällä runko lämpiää liikaa aiheuttaen vioituksia kuoreen. Lisäksi muovikierukka on erinomainen paikka tuhohyönteisten lisääntymiselle. Jäniksiä vastaa nuoret taimet on suojattava latvaan asti. Suojaamiseen käytetään rautalankaverkkoa. Myös taimen päälle sidotut kuusenhavut ja tuomenoksat suojaavat jonkin verran, koska ne sekoittavat jäniksen hajuaistia. Lumen tallaus puun ympärillä vähentää myyrätuhoja ja madaltaa hankea, niin etteivät jänikset ylety syömään nuoria oksia. 2.5. Juuristoalueen hoito Puun tyvet pidetään nurmikosta ja rikkakasveista vapaana alueelta, jonka halkaisija on pienillä puilla väh. 60 cm ja isoilla puilla väh. 100 cm. Työ tehdään ensisijaisesti käsin. Myös katteita voidaan käyttää, kunhan yleisilme on siisti. Pienet puut = esim. pihlaja, omenapuu, kirsikat Isot puut = esim. vaahtera, lehmus, havupuut 2.6. Repeytyneiden oksien ja runko- ja juurivesojen poisto Repeytyneet oksat poistetaan välittömästi vuodenajasta riippumatta. Repeytynyt osa leikataan tai sahataan seuraavan terveen sivuhaaran takaa tai tarvittaessa runkoa myöten. Leikkauspinnat ovat siistit, tappeja tai liian rungonmyötäistä leikkausta ei saa esiintyä. Runko- ja juurivesat poistetaan kerran vuodessa ilman tappia. Syntyneet runko- ja juurivesat ovat muilla puulajeilla paitsi lehmuksella yleensä merkki runkovauriosta tai liian voimakkaasta leikkaamisesta. 2.7. Tuennan tarkastus ja korjaus sekä tuentojen poisto Puiden tuennat tarkistetaan kevätkunnostuksen yhteydessä ja elokuussa. Puiden suoruus tarkastetaan ja vioittuneet tuennat korjataan. Liian tiukat tai hankausta aiheuttavat sidokset korjataan. Työhön käytettään siihen soveltuvia materiaaleja. Tuennat poistetaan, kun puu on kunnolla juurtunut, yleensä kahden vuoden kuluttua istutuksesta. Poikkeuksena ovat liikennealueilla kasvavat puut tai tavallista isokokoisempina istutetut puut, joilla tuennat myös suojaavat kolhuilta ja repeytymiseltä. Näillä tukiseipäät voidaan pitää paikoillaan viitisen vuotta. 2.8. Kastelu 2 vuotta istutuksesta Istutusvuonna ja seuraavana kasvukautena puita kastellaan säännöllisesti. Kastelu aloitetaan pidempien poutajaksojen aikana ennen näkyvää nuutumista. Vettä annetaan kerralla runsaasti, väh. 50 litraa/puu. Mikäli vesi valuu kasteltaessa latvusalueen ulkopuolelle, muotoillaan pieni maavalli puun ympärille. Maavalli tasoitetaan, kun puuta ei enää kastella. Myöhemmin puita kastellaan vain, jos vaarana on veden puutteesta johtuva kuoleminen. 10
3. PENSAIDEN JA KÖYNNÖSTEN HOITO HOIDON TAVOITE Pensaiden ja köynnösten hoidon tavoitteena on pitää ne elinvoimaisina ja näyttävinä suosien lajeille tyypillistä kasvutapaa. PENSAIDEN JA KÖYNNÖSTEN HOITOTYÖOHJEISTUS A. Normaali hoito Normaali hoito koskee yli 2-vuotiaita istutuksia, jotka eivät kasva rajoitetulla kasvualustalla (kansi- ja astia-istutukset). 3.1. Rikkakasvitorjunta ja kasvualustan muokkaus Rikkakasvien torjunta on tärkein ja kallein hoitotoimenpide, jossa säännöllisyys ja huolellisuus palkitaan, mutta laiminlyönnit kostautuvat moninkertaisesti. Rikkakasvuston peitossa olevat istutukset joutuvat kilpailemaan vedestä ja ravinteista, lisäksi rikkakasvit heikentävät alueen yleisilmettä. Pensaiden ja köynnösten alustat pidetään puhtaana rikkakasveista käsin kitkemällä tai haraamalla. Rikkakasvit poistetaan kaksi tai kolme kertaa kasvukaudessa riippuen kasviryhmän tiheydestä ja juuririkkakasvien määrästä, niin että yleisvaikutelma on aina siisti. Ensimmäinen perkaus tehdään 15.6. mennessä, seuraavat 30.7. ja 30.9. (3 kertaa) tai 15.8. (2 kertaa) mennessä. Rikkakasvit poistetaan juurineen mahdollisimman tarkoin. Juuririkkakasvien juuret yritetään kaivaa ylös niiden katkeamatta. Paras työväline on hara tai kuokka. Voikukan juuret kaivetaan ylös voikukkaraudalla tai istutuskauhalla. Kitkentäjäte kerätään välittömästi pois. Jos kasviryhmässä kasvaa juolavehnää, sen saa heikkenemään ja lopulta häviämään haraamalla esiin nousevat heinät viikon kahden välein, mutta työ menee hukkaan, jos juolavehnä kerrankin pääsee kunnolla kasvuun. 3.2. Siistimisleikkaus Kuivat, paleltuneet, sairaat ja katkenneet oksat poistetaan siististi joko maata myöten tai tappia jättämättä haaroittumiskohdastaan. Leikkaus tehdään kevätkunnostuksen yhteydessä, mutta katkenneet oksat poistetaan mihin vuodenaikaan tahansa. Vuorimännyn haaroittumisen edistämiseksi sen vuosikasvaimet typistetään alkukesällä. Köynnöksistä humala leikataan joka kevät tai syksy alas. 11
Kuva 3. Kuivat ja vahingoittuneet, katkoviivalla merkityt oksat poistetaan maata myöten tai haaroittumis-kohdastaan. Vuorimännyn vuosikasvaimet typistetään ennen juhannusta. 3.3. Paikkaustarpeen tarkistus Kasvien paikkaustarve tarkistetaan ja kirjataan keväällä ja loppukesällä. Jos pensas on kuollut tai erittäin huonokuntoinen ja mikäli paikkaustarve on kasvatustiheys huomioiden ilmeinen, paikkausistutukset suoritetaan isännöitsijän kanssa niin sovittaessa. (Ks. istutusohjeet) 3.4. Keskeisten istutusalueiden rajaus Keskeiset, nurmikkoon rajoittuvat istutusalueet rajataan vuosittain heinä-elokuussa poistamalla pensasryhmään levinnyt nurmikko ja muu kasvillisuus tasakärkisellä lapiolla tai kanttausraudalla. Suorissa reunoissa käytetään apuna linjalankaa. Kanttauksen reunan tulee olla 20 cm päästä pensasryhmän uloimman kasvin tyvestä. Irrotettu kasviaines kerätään pois ja kasvualusta siistitään kanttauksen jälkeen. Yksittäisten pensaiden maanpinta muokataan halkaisijaltaan 50-100 cm alueelta. Pensaille, jotka muodostavat voimakkaasti juuriversoja, rajausta ei tehdä, jos pensaat täyttävät hyvin kasvupaikkansa. 3.5. Suoja-aitojen korjaus Kasvillisuuden suoja-aidat tarkistetaan keväällä ja tarvittaessa korjataan välittömästi. 3.6. Köynnösten tuennan tarkastus Kerran kasvukaudessa tarkastetaan köynnösten tuenta. Kiristävät sidokset aukaistaan ja versoja ohjataan tukiristikkoon. Tukirakenteen uusinnasta tai kunnostuksesta sovitaan erikseen. 12
3.7. Lannoitus joka toinen vuosi Tasapainoinen lannoitus nopeuttaa kasvua, parantaa kasvien koristearvoa ja kestävyyttä, sen sijaan liian voimakas typpilannoitus heikentää kasvin vastustuskykyä ja samalla lisää rikkakasveja. Pensaat ja köynnökset lannoitetaan joka toinen vuosi, jolloin annetaan toukokuussa kevätlannos ja elokuussa syyslannos. Lannoitemäärät saavat olla niukkoja, kerralla annetaan vain 1/2 lannoitepakkauksen ohjeesta. Lannoite levitetään tasaisesti koko mullosalueelle kosteaan maahan esimerkiksi kastelun jälkeen. Lannoituksen jälkeen maa harataan kevyesti ja samalla poistetaan rikkakasvit. Kevätlannoitus annetaan toukokuussa sulaan maahan. Sopivia lannoitteita ovat mm. Kemiran Puutarhan yleislannos, Kekkilän Puutarhalannoite tai Kanankakka ja Biolanin Luonnonlannoite. Syyslannoitteeksi annetaan elokuun aikana fosforia ja kalia sisältävää syyslannoitetta, joka ei sisällä lainkaan tai hyvin vähän (1 %) typpeä. Näin saadaan kasvien talvenkestävyyttä parannettua ja samalla voimistetaan kasvien juuristoa ja seuraavan vuoden kukintaa. Syyslannoitteeksi sopivat mm. Kemiran Puutarhan PK-lannos, Kekkilän ja Biolanin Syyslannoite. 3.8. Kalkitus joka toinen vuosi Hoitokalkituksella vähennetään maan happamuutta ja siten muutetaan maassa olevia ravinteita kasville käyttökelpoiseen muotoon. Kalkitus parantaa myös maan pieneliötoimintaa ja sitä kautta vähentää lannoitustarvetta. Kalkitseminen tehdään joko keväällä tai syksyllä. Ylläpitokalkitukseen käytetään rakeista puutarhakalkkia tai luomukalkkia 1/2 pakkauksen ohjeesta. Kalkki levitetään kosteaan maahaan tasaisesti koko mullosalueelle. Kalkituksen jälkeen maa kevyesti harataan, jotta kalkki pääsee juuristoalueelle. Ns. happamen maan kasveja ei saa kalkita. Tähän ryhmään kuuluvat hortensiat ja alppiruusut. B. Intensiivinen hoito (alle 2 vuotiaat istutukset + kansi- ja astiaistutukset) Kahden ensimmäisen vuoden hoidosta riippuu, miten pensaat ja köynnökset juurtuvat ja lähtevät kasvuun. Ensimmäisten vuosien aikana annettu intensiivinen hoito maksaa itsensä takaisin seuraavien vuosien aikana ja toisaalta laiminlyönnit alkuvaiheessa kostautuvat moninkertaisesti jatkossa. Rikkakasvien torjunta ja kastelu sekä köynnöksillä tukeminen ovat tärkeimmät toimenpiteet. Tasapainoisella lannoituksella nopeutetaan kasvin kasvua. Astia- ja kattoistutukset kuuluvat tähän hoitoluokkaan jatkuvasti. 3.9. Kastelu Kesä- ja syysistutuksia kastellaan istutuskasvukausi sekä seuraava täysi kasvukausi. Kevätistutuksille riittää normaalisti istutusvuoden kastelu. Vesitilannetta tarkkaillaan säännöllisesti ja vettä annetaan ennen kasvien nuutumista. Vettä annetaan kerralla niin paljon, että koko juuristokerros kastuu, noin 20-30 l/taimi. Kastelun voi suorittaa kahtena peräkkäisenä päivänä, jolloin vesi imeytyy paremmin maahan. Hyödyllisintä on kastella aamulla aikaisin, illalla tai pilvisellä säällä, jolloin haihtuminen on vähäistä. Kastelun aiheuttamat kasvualustan ja katteiden valumat siistitään ja tiivistynyt maa kuohkeutetaan. Kunnollisen kastelun jälkeen kastelussa pidetään parin viikon tauko. Harvoin annettu, kunnolla tehty kastelu saa juuret hakeutumaan syvälle kasvualustaan ja edistää siten kasvien juurtumista. Kastelukertojen määrä riippuu sääolosuhteista ja kasvupaikasta. Uusille istutuksille suositellaan kahden viikon välein annettua kastelua 3-4 kuukauden ajan. 13
3.10 Lannoitus Kevät- ja kesäistutuksia lannoitetaan ensimmäisen kerran istutusvuoden elokuussa, syysistutuksille annetaan ensimmäinen lannoitus seuraavana keväänä. Lannoite levitetään tasaisesti koko mullosalueelle kosteaan maahan esimerkiksi kastelun jälkeen ennen maan kuohkeutusta. Lannoitetta annetaan vain 1/2 lannoitepakkauksen ohjeesta. Niukka lannoitus edistää pensaiden juurtumista sekä ehkäisee rikkakasvien lisääntymistä ja ravinteiden huuhtoutumista. Käytännössä sopiva määrä on kourallinen tai kaksi neliölle. Syysistutuksille ensimmäinen kevätlannoitus saa olla vielä tästä vähäisempi. Kevätlannoitus annetaan toukokuussa sulaan maahan. Sopivia lannoitteita ovat mm. Kemiran Puutarhan yleislannos, Kekkilän Puutarhalannoite tai Kanankakka ja Biolanin Luonnonlannoite. Syyslannoitteeksi annetaan elokuun aikana fosforia ja kalia sisältävää syyslannoitetta, joka ei sisällä lainkaan tai hyvin vähän (1 %) typpeä. Näin saadaan kasvien talvenkestävyyttä parannettua ja samalla voimistetaan kasvien juuristoa ja seuraavan vuoden kukintaa. Syyslannoitteeksi sopivat mm. Kemiran Puutarhan PK-lannos, Kekkilän ja Biolanin Syyslannoite. Lannoituksen jälkeen maa muokataan ja samalla poistetaan rikkakasvit. 3.11. Rikkakasvitorjunta, muokkaukset ja tiivistyneen maan ilmastointi Alkuvuosien aikana rikkakasvit kilpailevat pensaiden kanssa vedestä, ravinteista ja valosta siksi myös viattomilta näyttävät siemenrikkakasvit poistetaan säännöllisesti. Monivuotiset rikkakasvit ovat vielä pahempi uhka pensaille jos ne saavat ylivallan, hoitotyö tulee seuraavina vuosina maksamaan moninkertaisesti, pensaat voivat huonosti ja näyttävät jatkuvasti epäsiisteiltä. Rikkakasvit poistetaan juurineen mahdollisimman tarkoin. Juuririkkakasvien juuret yritetään kaivaa ylös niiden katkeamatta. Paras työväline on hara tai kuokka. Voikukilla apuna käytetään voikukkarautaa tai istutuskauhaa. Rikkakasvit poistetaan kolmen viikon välein. Kitkentäjäte kerätään välittömästi pois. Kemiallisia torjunta-aineita ei saa käyttää. Jos pensasryhmässä kasvaa juolavehnää, sen saa heikkenemään ja lopulta häviämään haraamalla esiin nousevat heinät viikon kahden välein, mutta työ menee hukkaan, jos juolavehnä kerrankin pääsee kunnolla kasvuun. Rikkakasvien poistamisen yhteydessä huolehditaan maan pinnan muokkaamisesta, sillä kuohkeassa maassa kasvien juurten kasvu on nopeaa, ravinteiden saanti helpompaa ja maan pieneliötoiminta vilkkaampaa. Muokkaukset tehdään kaksi - kolme kertaa kasvukaudessa, joista viimeinen pyritään ajoittamaan juuri ennen talven tuloa. Liika muokkaus häiritsee maan pieneliötoimintaa ja lisää haihtumista. Tallaus aiheuttaa maan tiivistymistä syvemmältä, jolloin pelkkä pintamaan kuohkeuttaminen ei riitä, vaan maa ilmastoidaan koko kasvualustan syvyydeltä esim. lapiolla. Vastaistutetut pensaat eivät kestä juuristoalueellaan jatkuvaa tallausta vaan yleensä kituvat ja kuolevat. Tarkista, voiko tallausta voidaan estää esim. suoja-aidoin vai olisiko järkevämpää perustaa pensaiden tilalle polku. Molemmista toimenpiteistä sovitaan erikseen isännöitsijän kanssa. 3.12. Paikkaustarpeen tarkistus Kasvien paikkaustarve tarkistetaan kasvukauden alussa ja lopussa. Jos kasvi on kuollut tai erittäin huonokuntoinen ja mikäli paikkaustarve on kasvatustiheys huomioiden ilmeinen, paikkausistutukset suoritetaan isännöitsijän kanssa niin sovittaessa istutusohjeiden mukaan. 14
3.13. Siistimisleikkaukset Vastaistutetut pensaat ja köynnökset eivät yleensä paljon leikkausta kaipaa. Kevätkunnostuksen yhteydessä ja tarvittaessa kesän aikana kuivuneet, paleltuneet ja repeytyneet versot leikataan maata myöten tai terveeseen osaan asti. Vuorimännyn vuosikasvaimet typistetään alkukesällä haaroittumisen edistämiseksi. Humala leikataan joka kevät alas. 3.14. Köynnösten tukeminen Suuri syy köynnöksen kuolemaan on tuen puute istutuksen jälkeen. Vastaistutettua köynnöstä täytyy alkuvuosina auttaa ennen kuin se ylettyy kiipeämään sille rakennettuun tukiristikkoon. Köynnöshortensia ja imukärhivilliviini eivät tukiristikkoa tarvitse, sillä ne takertuvat omin avuin seinään, kiveen tai puunrunkoon, mutta nekin usein tarvitsevat apua ennen kuin pääsevät tartuntapintaan kiinni. Köynnöshortensian viereen voi asettaa esim. ison kiven, johon se pystyy tarttumaan imukupeillaan. Alkuvuosien tueksi voi riittää köynnösten tukikeppi, jos se ylettyy ristikkoon asti. Sidokset tarkistetaan ja kiristävät siteet aukaistaan. Tukiristikoon voidaan sitoa apulankoja, jotka pingotetaan maahan köynnöksen lähelle ja joihin köynnöksen versot ohjataan. Myös bambukepit tai vastaavat sopivat tarkoitukseen. Tuennat tarkistetaan kuukauden välein. Kuva 4. Köynnöksen kasvutapa määrää tukemistavan. Tavallinen villiviini, kärhöt ja köynnöskuusama viihtyvät säleikössä, sen sijaan tukensa ympäri kiertyville köynnöksille (humala, kelasköynnös, kilpikierto ja piippuköynnös) pystytuet sopivat paremmin. Tuen ja seinän väliin jätetään tilaa väh. 5 cm. 3.15. Pensaiden hoitoleikkaus Pensaita leikataan, kun kasvustossa on nähtävissä selvää ränsistymistä ja versoihin ilmestyy kasvitauteja. Leikkaamalla pyritään lisäämään kasvuston elinvoimaisuutta ja kukinnan runsautta. Voimakkaalla alasleikkauksella pyritään myös versoston nuorentamiseen. Leikkaustavan valintaan vaikuttaa kasvupaikka, kasvilaji sekä pensaan kasvutapa, ikä ja kunto. Massaistutuksissa käytetään useimmiten alasleikkausta, mutta sama kasvilaji yksit- 15
täispensaana leikataan mieluummin harventaen. Puumaisten pensaiden leikkaus rajoittuu kuolleiden ja repeytyneiden oksien poistoon. Kuva 6. Pensaan harvennus- ja alasleikkaus. Katkoviivalla merkityt oksat poistetaan. Harvennusleikkauksessa osa oksista poistetaan maata myöten tai katkaistaan haaroittumiskohdastaan, alasleikkauksessa kaikki oksat leikataan 10-20 cm:n korkeudelta. Pitkävartiset oksasakset sopivat työhön parhaiten. Alasleikkaus Alasleikkaus sopii juuriversoja muodostaville kasvilajeille, jotka kasvavat tiheinä ryhminä ja ovat ränsistyneitä. Kaikki pensaat eivät siedä alasleikkausta. Alasleikkausta harkittaessa on muistettava, että se rasittaa pensasta ja lisää juurivesojen kasvua, samoin rikkakasvien kilpailuasema paranee varjostuksen vähentyessä. Leikkaus tehdään pensaan ollessa lepotilassa, mielellään aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista. Vaihtoehtoinen ajankohta alasleikkaukselle on myöhäinen syksy, mutta leutoina, sateisina syksyinä sienitautien vaara on suuri. Alasleikkauksessa kaikki versot leikataan kasvilajista riippuen 10-20 cm:n korkeudelta maan pinnasta, koko pensasryhmässä samalta korkeudelta. Leikkaus tehdään siistin leikkausjäljen jättävillä työvälineillä. Pensaat, jotka kestävät alasleikkauksen jopa vuosittain: matalat angervot, kuten ruusu-, koivu- ja keijuangervo pihlaja-angervo pallohortensia tuoksuvatukka Pensaat, jotka voi leikata alas 3-5 vuoden välein: aroniat happomarjat siperianhernepensas sinikuusama marjaomenapensas pensashanhikit taikinamarja puistoruusut (esim. kurttu- ja hansaruusu) heisiangervo punapajut ym. pajut pensasangervot (esim. norjan-, virpija pajuangervo) lumimarja 16
Lajeja, joille alasleikkaus ei ole suositeltavaa: mongolianvaahtera sirotuomipihlaja (isotuomipihlaja kestää alasleikkauksen) japaninruusukvitteni syyshortensia korallikanukka (keltaoksakanukka kestää alasleikkauksen) jasmikkeet syreenit heidet Harvennusleikkaus Harvennusleikkauksessa vanhimpia ja heikkoja oksia sekä muodosta ulos kasvaneita poistetaan maan rajasta ja/tai versoja lyhennetään haaroittumiskohdastaan. Harvennusleikkaus on suositeltava pensaille, jotka ovat vanhoja eivätkä ole tottuneet alasleikkaukseen tai kasvavat yksittäin tai pieninä ryhminä. Harvennusleikkauksessa kasvin kasvutapa ei yleensä muutu. Pensaat, joille suoritetaan 2-3 vuoden välein harvennusleikkaus: marjapensaat alk. 5 v:n iästä mahonia aroniat jasmikkeet tuomipihlajat pensasruusut, mm. juhannusruusu, tuhkapensaat suviruusu ja persiankeltaruusu onnenpensaat norjanangervo, virpiangervo japaninruusukvitteni seppelvarpu kanukat pihlaja-angervo kuusamat syreenit Vanhoja, puumaisia pensaita leikataan harvoin, lähinnä se on kuivien oksien poistoa. Muuten puumaisia pensaita leikataan kuten puita. Havupensaiden leikkaustarve on vähäinen. Marjakuusi kestää hyvin leikkausta ja sitä voidaan tarvittaessa jopa muotoilla. Vuorimännyn vuosikasvainten vuosittainen typistys saa kasvin haaroittumaan. Muiden havupensaiden leikkaus rajoittuu siistimiseen (kuivuneet, repeytyneet oksat pois). Muotoleikkaus Leikatut pensasaidat leikataan muotoon kerran tai tarvittaessa kaksi kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen leikkaus tehdään kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa ja toinen, siistimisleikkaus elokuussa, jos pensasaita on epäsiistin näköinen. Leikkauksessa poistetaan saman vuoden kasvua, niin että uutta kasvua jätetään noin 5 cm. 3.16. Köynnösten hoitoleikkaus Suurin osa köynnöksistä kestää alasleikkauksen, johon on syytä ryhtyä, kun huomattava osa versoista on kuivunut tai jos seinän kunnostus tai tukiristikon uusiminen sitä vaatii. Alasleikkaus tehdään keväällä kasvin ollessa lepotilassa. Kaikki versot leikataan 20 korkeudelta. Köynnösruusuilla vahvimmat versot jätetään noin 50 cm:n pituisiksi. Leikkaus tehdään siistin leikkausjäljen jättävillä työvälineillä. Alasleikkauksen jälkeen huolehditaan tuennasta. 3.17. Paikkausistutukset Tarvittavat paikkausistutukset tehdään istutusohjeiden mukaan. 17
3.18. Kasvitautien ja -tuholaisten torjunta Hyvin hoidettu, elinvoimainen kasvillisuus on vastustuskykyinen kasvitautien ja tuholaisten suhteen eikä mihinkään erillisiin kasvinsuojelutoimenpiteisiin ole yleensä tarvetta ryhtyä. Liiallinen leikkaaminen ja voimakas typpilannoitus saavat aikaan nopeaa ja löyhäsolukkoista kasvua, johon tautien ja tuholaisten on helppo iskeä, joten välttämällä niitä edistämme kasvien puolustuskykyä. Kastelu parantaa kasvien härmänkestävyyttä. Tuhoeläinten esiintyessä on muistettava, että kasveissa itsessään on hyvät puolustusmekanismit ja vaikka niiden koko lehdistö tuhoutuisi, ne kykenevät kasvattamaan uudet lehdet vielä saman kasvukauden aikana. Suuret tuhoeläinesiintymät ovat enemmänkin esteettinen haitta kuin todellinen uhka kasville. Tuhoeläinten vaivaamista kasviyksilöistä voidaan pesäkkeet poistaa tehokkaasti esim. käsin tai haluttaessa käyttää apuna kasviperäisiä torjunta-aineita kuten pyretriinia, jolla on hyvin laaja vaikutus eri tuhohyönteisiin. Yksittäiset kasvitaudin vaivaamat, sairaat kasvit tai kasvinosat poistetaan ja hävitetään. Sairaita oksia ei saa hakettaa katteeksi. Pahoin kasvitaudin saastuttamat kasvustot hävitetään kokonaan. Jos kasvitauti on saastuttanut kasvualustan, on kasvualusta istutuksen yhteydessä vaihdettava. 3.19. Katteen käyttö Istutusalueiden kattamisella on sekä etuja ja haittoja. Etuina ovat rikkakasvien itämistä ja veden haihtumista estävä vaikutus sekä pieneliötoiminnan kiihtyminen. Haittana on katekerroksen alle jääneiden monivuotisten rikkakasvien voimistuminen ja kateaineen maatumisen aiheuttama kasvien typen puutos. Katteita käytetään, koska halutaan vähentää työlästä rikkakasvien kitkemistä ja haraamista, mutta on muistettava, ettei kate estää vain siemenrikkakasvien itämisen eikä tehoa monivuotisiin rikkakasveihin kuten juolavehnään, vuohenputkeen ja voikukkaan. Jos kate levitetään pensasryhmään, jossa monivuotiset rikkakasvit pesivät, pahennetaan vain rikkakasviongelmaa. Tämän jälkeen edes torjunta-aineen käytöstä ei ole mitään hyötyä, koska torjunta-aine sitoutuu katekerrokseen eikä kasvualustaan. Katemateriaali on aina ehdottomasti levitettävä juuririkkakasveista vapaaseen maahan. Katteina käytetään havupuun kuorta tai haketta. Kuorta tai haketta levitetään kasvilaji huomioon ottaen 7-12 cm kerros. Liian ohuesta kate-kerroksesta ei ole vastaavaa hyötyä. Kateainetta ei saa käyttää luiskissa, missä se ei pysy. Jos käytetään pitkälle maatunutta kuorihumusta, on varmistauduttava, ettei se sisältää rikkakasvien siemeniä. Syksyllä kerätty lehtijäte käy myös katteeksi, mutta se ei epäsiistin ulkonäkönsä sovellu keskeisimmille paikoille. Lehtien joukkoon sekoitetaan ureaa n. 0,5 kg / m³. Hake- ja kuorikatteet maatuessaan ottavat ravinteita maasta, joten seuraavana vuonna on pensaille annettava ylimääräinen typpilannoitus (esim. Puutarhan yleislannos, kanankakka tms. typpipitoinen lannoite). 3.20. Suoja-aitojen poisto Tarpeettomiksi käyneet suoja-aidat poistetaan, kun pensastot ovat kasvaneet umpeen eivätkä enää tarvitse suojaa 3 vuoden kuluttua istutuksesta. Hitaasti kasvaneilta istutuksilta suoja-aidat poistetaan viimeistään 5 vuoden kuluttua istutuksesta. 3.21. Tukiristikoiden uusiminen Köynnösten tukiristikot uusitaan tarvittaessa. Seinän ja tukiristikon väliin jätetään noin 10 cm:n rako. 18
3.22. Maanäytteen otto ja sitä aiheutuvat toimenpiteet Lähtökohtana näyttäville ja helppohoitoisille pensas- ja köynnöskasvustoille on kunnollinen kasvualusta (riittävän leveä ja syvä kasvualusta, jossa maan rakenne, multavuus ja ph on kohdallaan), kasvupaikalle sopivat kasvit (varjoiseen paikkaan varjoa sietävät kasvit jne.) sekä taimien hyvä laatu. Jos pensaat voivat huonosti asianmukaisesta hoidosta huolimatta, tarkista onko viherrakennustyöt tehty asianmukaisesti. Yleensä korjaukset kuuluvat takuutöihin. Jos kasvualustan laadussa on huomauttamista, tarkista onko kasvualusta tutkittua, jos se ei ole, maa-analyysi tehdään viherrakentajan kustannuksella. Jos kasvualusta ei aseta sille asetettuja vaatimuksia, kasvualustan parannuksen tai vaihdon suorittaa rakentaja kustannuksellaan. Rajoitetuilla kasvualustoilla kuten kansi- ja astia-istutuksissa maanäytteen otto tehdään viiden vuoden välein ja muille istutuksille tarvittaessa ja erikseen niin sovittaessa. 3.23. Korjaukset ja muutokset Jos suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa on tullut virheitä, ne kannattaa korjata mahdollisimman pian. Sopimatonta kasvimateriaalia, riittämätöntä kasvualustasyvyyttä, maalajia, heikkoa salaojitusta jne. voidaan tuskin kompensoida edes tehokkailla hoitotoimenpiteillä. Ennen toimenpiteitä asiasta neuvotellaan esim. kohteen suunnittelijan tai nimikkopuutarhurin kanssa. Muutoksia tehtäessä on muistettava, ettei vaikeuteta pihan hoitoa. 4. PERENNOIDEN HOITO Perennoilla tarkoitetaan monivuotisia, ruohomaisia kukkakasveja, joiden maanpäälliset osat tavallisesti kuihtuvat talveksi. Perennoihin kuuluu hyvin erilaisia kasveja, jotka poikkeavat myös kasvupaikkavaatimuksiltaan toisistaan: on paahteisen paikan kivikkokasveja, ikivihreitä maanpeitekasveja, varjossa viihtyviä reheviä lehtiperennoita sekä eri aikaan kukkivia yksittäis- ja ryhmäperennoita. Uusia istutuksia suunniteltaessa neuvotellaan asiasta ensin isännöitsijän ja huoltoyhtiön kanssa ja varmistetaan, ettei uudet istutukset hankaloita pihan muuta hoitoa. HOIDON TAVOITE Hoidon tavoitteena on pitää kasvit hyvässä kunnossa ja lajille tyypillisinä sekä kasvien täysi peittävyys mahdollisimman pian istutuksen jälkeen. Istutusalue on yleisilmeeltään aina siisti. PERENNOIDEN HOITOTYÖOHJEISTUS Perennoiden hoidon onnistumisen edellytyksenä on aina kasvupaikkavaatimuksiltaan oikeiden kasvilajien valinta ja lajille sopiva, rikkaruohoista vapaa kasvualusta. Yleisimpänä perennoiden käyttömuotona on ns. normaaleille kasvupaikoille toteutettavat perennaryhmät. Muita perennoiden käyttökohteita ovat mm. kosteikot, kuivat ja kivikkoiset alueet sekä luiskat, joissa nurmikon hoito on hankalaa. Oli kasvupaikka mikä hyvänsä, valitaan kasvualusta, kasvilajit ja muut tekijät siten, että perennoiden hoito on mahdollisimman vähäistä ja taloudellista mahdollistaen silti tasokkaan lopputuloksen. Tässä työselityksessä keskitytään ns. normaaleihin perennaryhmiin. 4.1. Kevätkunnostus Kevätkunnostus aloitetaan, kun routa on kasvualustassa sulanut ja maa on muokkauskelpoista, viimeistään 30.5. mennessä. Kuolleet kasvinosat poistetaan. Kasvualusta hara- 19
taan ja muotoillaan siistiksi juuristoa ja mahdollisia sipuli- ja mukulakasveja varoen. Roudan ylösnostattaman taimen ympäriltä multa tiivistetään sen juurelle heti roudan sulamisen jälkeen. 4.2. Paikkaustarpeen tarkastus Alku- ja loppukesällä tarkastetaan, onko kasveja kuollut tai pahasti vaurioitunut. Paikkaustarve kirjataan ja erikseen niin sovittaessa paljaille kohdille istutetaan uudet kasvit (suositus). 4.3. Lannoitus Perennoiden lannoituksessa vältetään liikaa typpeä ja suuria lannoitemääriä kerralla - ravinteita on parempi antaa useammin ja vähän kerrallaan. Lannoitemäärät saavat olla niukkoja, kerralla annetaan vain 1/2 lannoitepakkauksen ohjeesta, hyvä nyrkkisääntö on kourallinen neliölle. Lannoite levitetään tasaisesti kosteaan maahan. Istutusvuonna perennoita ei lannoiteta lainkaan, seuraavina vuosina annetaan täyslannoitetta tai kanankakkaa toukokuussa ja kesä-heinäkuun vaihteessa. Elokuussa voidaan antaa vielä kalium-fosforilannoitus, joka parantaa kasvien kuivuuden ja talven kestävyyttä sekä seuraavan vuoden kukintaa. Perennoille voidaan käyttää samoja lannoite- ja kalkitusaineita kuin nurmikolle ja pensaille Nurmikon kestolannosta lukuun ottamatta. Eloperäiset lannoitteet ja kastelulannoitteet sopivat erityisen hyvin perennoille. Kastelulannosta annetaan kesän aikana 2-3 viikon välein. Eri tyyppisten perennoiden lannoitustarve vaihtelee suuresti. Kivikkoperennoita lannoitetaan niukasti vain kerran vuodessa tai ei lainkaan, kosteikkoperennoita ei lannoiteta koskaan. Perennoiden kasvualusta voidaan kalkita esim. neljän vuoden välein samalla kun nurmikot ja pensaat kalkitaan. 4.4. Kastelu Istutusvuonna huolehditaan riittävästä kastelusta tarkistamalla kastelutarve viikoittain. Perennoita kastellaan hiemankin pidempien poutajaksojen aikana runsaasti ja hitaasti imeyttämällä tai sumuna päältä. Pisarakastelu aiheuttaa vioituksia kukinnoissa ja lisää härmänalttiutta. Myöhempinä vuosina perennoita kastellaan vain, jos kasveja uhkaa kuivuudesta johtuva kuoleminen tai härmän ennaltaehkäisemiseksi. 4.5. Rikkakasvien torjunta ja kasvuston siistiminen Rikkaruohot poistetaan juurineen ja kasvusto siistitään vähintään kolmen viikon välein. Rikkakasvit poistetaan käsin kitkemällä tai haraamalla. Kitketyt rikkakasvit kerätään aina pois. Kasvualusta kuohkeutetaan haraamalla vähintään kahdesti kasvukaudessa. Rikkakasveja ei saa missään vaiheessa päästää niskan päälle. Jos rikkakasvit valloittavat perennaryhmän, on perennat nostettava ylös, maa puhdistettava perusteellisesti viimeistä rikkakasvin juurenpalaa myöten ja istutettava taimet uudelleen puhdistettuun ryhmään. Tämä työ on tehtävä joko keväällä tai elokuussa. Työn aikana perennoiden juuret suojataan auringolta ja kuivumiselta, istutuksen jälkeen huolehditaan kastelusta. Kuolleet kasvit ja häiritsevät kasvinosat poistetaan. Kuihtuneet versot jätetään usein leikkaamatta, jos ne eivät rumenna kasvia. Versojen jättäminen parantaa kasvien talvenkestävyyttä. Joillakin lajeilla varsien leikkaaminen kukinnan jälkeen edistää toista kukintaa ja estää lehdistön ränsistymistä ennen syksyä. 20
4.6. Rajaus Perennaryhmä rajataan vähintään kerran kasvukaudessa. Irrotettu kasviaines kerätään pois ja kasvualusta siistitään kanttauksen jälkeen. 4.7. Kasvitautien ja -tuholaisten torjunta Perennoilla tauteja ja tuholaisia on hyvin vähän. Härmäsienet saattavat olla esimerkiksi akileijojen, ritarinkannusten ja syysleimujen kiusana, mutta vain harvoin tarvitaan torjuntatoimenpiteitä. Poutakausina kastelu parantaa kasvien härmänkestävyyttä. Jos saastunta on kovin paha, kasvit käsitellään tarkoitukseen sopivalla torjunta-aineella. Kirvojen pahasti vaivaamat kasvustot voidaan käsitellä esim. 1%:sella mäntysuopaliuoksella. Liljoja tuhoava kirkkaan oranssi kuoriainen liljakukko kerätään liljakasvustoista käsin. Etanoita voi pyydystää laudankappaleilla tai torjua tuhkalla. 4.8. Jakaminen Jotkut perennat on syytä jakaa muutaman vuoden välein. Näin tehdään, kun kukinta heikkenee tai ryhmä näyttää ahtaalta. Keväällä tai kesällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijat keväällä. Syksyllä tapahtuva jakaminen tehdään elokuussa tai syyskuun alussa, jotta jaetut taimet ehtivät juurtua ennen talvea. Eri lajien siirto- ja jakamistarpeessa on suuria eroja. Jotkut lajit eivät siedä jakamista lainkaan, joten ennen jakamiseen ryhtymistä selvitetään esim. kirjallisuudesta kyseistä lajia koskevat ohjeet. 4.9. Paikkausistutukset Kuolleet ja haitallisen kituliaat sekä pahasti vaurioituneet kasvit on syytä uusia. Paikkausistutuksiin voidaan käyttää jakotaimia (ks. edellinen kohta), muuten paikkausistutuksia tehdään niin erikseen sovittaessa. Istutuksissa noudatetaan perennoiden istutusohjeita. 4.10. Maanäytteen otto Jos kasvit voivat huonosti ohjeiden mukaisesta hoidosta huolimatta ja kasvivalinnat on tehty oikein, on syytä tarkastaa kasvualustan syvyys ja ottaa maanäyte, josta teetetään viljavuustutkimus. Kasvualustaa parannetaan saatujen ohjeiden mukaan. 5. KESÄKUKKIEN ISTUTUS JA HOITO Kesäkukat ovat 1-vuotisia kukkia, jotka istutetaan ulos kesäkuun alussa. Ne vaativat 20-30 cm multavan, rikkakasveista puhtaan kasvualustan. Kesäkukat sopivat istutusastioihin, kukkapenkkeihin ja amppeleihin KESÄKUKKIEN PAIKKA PIHASSA Näkyvälle paikalle, ilahduttamaan ohikulkijaa ja asukkaita, sisäänkäyntien edustoille, oleskelupaikoille, huvimajoihin. Muista mittakaava! Tee mieluummin yksi iso kukkapenkki tai astiaistutus kuin viisi pientä. 21
ISTUTUSASTIAN VALINTA Hanki riittävän isoja ja syviä ruukkuja, joissa myös kasvit viihtyvät ja kastelu on helppoa. Parhaita ovat väh. 30 cm syvät, altakastelusäiliöllä varustetut betoniset tai puiset astiat. Itse tekemällä säästät, ohessa malli. KASVILAJIEN VALINTA Huomioi kasvupaikan valoisuus. Suurin osa viihtyy valoisassa kasvupaikassa, mutta myös puolivarjossa viihtyviä lajeja on, mm. ahkeraliisa, apinankukat, begoniat, huovinkukka, isotoma (uutuus), kesäleimu, krassit, lobelia, lumihiutale (vaatii runsasta kastelua), neilikat, nukenkaulus, riippapelargonia, revonhäntä, sinisievikki, sinitähtönen, orvokki, tohvelikukka, verenpisarat. Varjossa kasvit tarvitsevat vähemmän kastelua. Lisää runsautta saat valitsemalla samaan astiaan tai ryhmään eri korkuisia lajeja. Astioiden reunoille sopivat roikkuvat lajit, keskelle puolikorkeat ja korkeat lajit. Monet kesäkukat näyttävät hyviltä myös yksilajisena istutuksena. Käytä vahvoja, hyvin haaroittuneita taimia ja istuta taimet niin tiheästi, että istutus näyttää heti hyvältä. Jos mahdollista, osta taimet suoraan tuottajalta. Kokeile rohkeasti uutuuksia. Leikittele väreillä ja muodoilla. Ota opiksesi virheistä ja matki näkemiäsi onnistuneita istutuksia. ISTUTUS Vaihda uusi multa alle 30 cm syviin astioihin joka vuosi. Syvempiin astioihin vaihda vain pintamaa (joka 3. vuosi koko kasvualusta). Kukkapenkin multaa ei tarvitse yleensä vaihtaa kuin perustamisvaiheessa, mutta kompostimullan lisäys keväisin tekee hyvää. Salaojita astioiden kasvualusta laittamalla astian pohjalle esim. saviruukun paloja, kiviä ja soraa, styrox-kappaleita tai lekasoraa, näin voit harventaa kastelukertoja ja kastella kerralla enemmän. Kuohkeuta, lannoita ja kalkitse pohjamaa. Poista rikkakasvit ja niiden juuret huolellisesti. Älä lannoita pintamaata, jos käytät peruslannoitettua multaa, sillä liian voimakas maa hidastaa juurtumista. Kastele kasvualusta ja taimet ennen istutusta. Istuta taimet vasta kesäkuun alussa, kun yöhallojen vaara on ohi. Kesäkukista vain orvokki kestää pientä pakkasta. Istuta kasvit ilman ruukkuja entiseen kasvusyvyytensä. Tiivistä multa paakun ympärille. Tarkista, että paakun reuna on mullan 1-2 cm mullan alla. Huuhtele multaantuneet kasvit ja ruukut puhtaaksi. 22
HOITO Kastele säännöllisesti mutta älä jatkuvasti. Anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä (poikkeuksena lumihiutale). Kukkapenkit tarvitsevat harvemmin kastelua kuin astiaistutukset. Hanki astioihin altakastelusäiliö tai salaojita kasvualusta. Lannoita kastelulannoksella vähintään kerran, mieluummin kahdesti kuukaudessa. Aloita lannoitus vasta kun taimet ovat juurtuneet. Noudata pakkauksen ohjeita. Poimi vanhat, kuihtuneet kukat ja vahingoittuneet kasvinosat pois, jotta kasvi ei käyttäisi energiaansa siementen valmistamiseen ja lopettaisi kukintaansa (petunia, orvokki). 23