Turvetuotannosta poistuvien sulfidiriskialueiden jälkikäyttö Saila Pahkakangas, Heini Postila, Mirkka Hadzic 21.5.2014
Esityksen sisältö Tausta Jälkikäyttö Suomessa HS-maiden aiheuttamat haasteet jälkikäytölle Tutkitut kohteet, aineiston keräys, analysointi ja tulkinta Jälkikäyttömuodon valinta sulfidiriskialueilla Yhteenveto Kuva: Heini Postila Kuva: Heini Postila
Tausta Turvetuotannosta vapautuneita alueita vuoteen 2010 mennessä arviolta 44 000 hehtaaria (Salo & Savolainen 2008) Turvetuotantoalue siirtyy tuotannon jälkeen jälkihoitovaiheeseen ja sitä kautta jälkikäyttöön. Tyypillisiä jälkikäyttömuotoja ovat mm. kosteikko, maa- ja metsätalous ja luontainen kasvittuminen Turvekenttä vaatii muokkaustoimenpiteitä Jälkikäytön valintaan vaikuttavat esim. pinnanmuodot, kosteusolosuhteet ja maa- ja kallioperän koostumus
Tausta 2 11 %:lla turvetuotantoalueista suhteellisesti korkeat rikkipitoisuudet, Litorina-alueella jopa 25 %:lla (Picken 2006) Tarkkaa tietoa jälkikäyttöön siirtyvistä, mahdollisesti happamien turvetuotantoalueiden määrästä ei vielä ole Happamuuden haasteet jälkikäytölle: Tavallisesti käytetyt maanmuokkaustoimenpiteet voivat aiheuttaa merkittävää alueelta lähtevän veden happamoitumista sekä maaperän happamoitumista Haasteet vesitaloudessa ja kasvualustan muokkauksessa Kasvittumisen ongelmat Maaperä voi olla hapan ja raskasmetallipitoinen jo turvetuotannon jäljiltä
Tutkitut kohteet, aineiston keräys ja analysointi Kuva: Kati Häkkilä 11 kohdetta: 10 Pohjois-Pohjanmaalta, 1 Itä-Suomesta Kuva: Kati Häkkilä, SYKE
Pohjois-Pohjanmaan kohteet Litorina-alueella Kohde Kunta Tuotannosta poistuminen Toimenpiteet Hangasneva Siikajoki 2002 a Maatalous, metsitys, uudelleen soistaminen, luontainen kasvittuminen Hangassuo Oulu (Ylikiiminki) 2008 a Kosteikko/soistaminen, metsitys, luontainen kasvittuminen Hirvineva Liminka 1993 b Tekojärvi, metsitys, maatalous Karjoneva Siikajoki 2005 2007 Kosteikko, ruokohelpikylvö, luontainen kasvittuminen Kurunneva Siikalatva (Rantsila) 2003 b Maatalous, lintujärvi, ruokohelpikylvö, kosteikko Kuusisuo Oulu (Ylikiiminki) 2007 a Metsitys, ruokohelpikylvö, kosteikko Linnunsuo Kontiolahti 2011 b Kosteikko Marttilansuo Oulu (Ylikiiminki) 2008 Kosteikko, kalkitus, luontainen kasvittuminen ja luontainen metsitys Myllyneva Siikalatva (Rantsila) 1996-2006 Metsitys, tuhkalannoitus, luontainen kasvittuminen Paloneva Siikajoki (Ruukki) 2005 b Metsitys, luontainen kasvittuminen, kosteikko Rahvaanneva Siikalatva (Rantsila) 2004-2009 Ruokohelpikylvö, maatalous Savaloneva Siikalatva (Rantsila) 2006 a Luontainen kasvittuminen ja metsitys a Alue edelleen tuotannossa. Tuotantoalaa on alettu poistaa mainittuna vuotena. b Alue on poistunut kokonaan tuotannosta. Tarkkaa tietoa poistumisvuosista ei ole. Jälkikäyttötoimenpiteitä on suoritettu mainittuna vuotena.
Aineiston keräys Maastokäynnit kohteilla pääosin kesällä 2013 Maastomittaukset ja havainnot Turvenäytteitä Kasvittuneisuuden arviointi Aiempi tutkimus- ja seuranta-aineisto Kuvat: Heini Postila
Aineiston analysointi Kerätyistä turvenäytteistä määritettiin mm. ICP-OES alkuaineanalyysi ja viljavuusanalyysi Tehdyissä analyyseissä ei löydetty merkittävästi poikkeavia (raskas)metallipitoisuuksia Rikkipitoisuudet olivat monin paikoin kohonneita Monista perus- ja hivenravinteista oli viljavuusanalyysin mukaan pulaa Esim. P,K,Ca,Na Tyypillistä turvemaille Maanäytteiden ph oli alhainen: ka 4,4, min 2,8 ja max 6,8
Aineiston tulkinta Maastomittausten perusteella heikosti kasvittuneilla paikoilla oli usein paksu turvesyvyys sekä alhainen veden ph, mutta poikkeuksiakin havaittiin Kasvittumista näyttää rajoittavan paksu turvesyvyys, alhainen ph, ravinnepuutokset sekä näiden yhteisvaikutus Tarkastelussa otettiin huomioon aika, jonka alue oli ollut jälkikäytön/kasvittumisen piirissä Kuva: Heini Postila
Jälkikäyttömuodon valinta sulfidiriskialueilla Jälkikäytönsuunnittelu sulfidiriskialueilla ei pääpiirteittäin eroa normaalista jälkikäytönvalinnasta on vain kiinnitettävä erityistä huomiota sulfidikerrosten asettamiin rajoitteisiin Ongelmien esiintymiseen ja luonteeseen vaikuttavat erityisesti turvesyvyys, pohjaveden pinnankorkeus, sulfidiesiintymien laajuus sekä valittu jälkikäyttömuoto Tuotannon aikana todennäköisesti vain pieni osa sulfidiesiintymistä on hapettunut Osatehtävän 1 tuloksia Lisähappamoitumisen estäminen on tärkeää!
Perusselvityksiä Happamuusriskin selvittäminen: kokonaisrikkipitoisuus, lähtevän veden ph seuranta ja esim. maanäytteiden inkubointi Missä happamuus sijaitsee? Turpeen paksuus ja ravinnepitoisuus Ravinneanalyysien tekeminen jälkikäyttömuodosta riippuen Kuva: Heini Postila
Vesittäminen ja uudelleen soistaminen Soveltuu erityisesti, jos kuivatus on ollut ongelmallista ja on oletettavissa happamuus ongelmia Usein veden laatu ei ole ensimmäisinä vuosina kovin hyvä Happamuus Ravinteiden vapautuminen Turvelautat Mahdollinen metallien liukeneminen Turvekerroksen poistamista harkittava tapauskohtaisesti Soistaminen on hyvä vaihtoehto, jos sulfidisedimenttien paljastuminen todennäköistä syystä tai toisesta Kasvillisuuden tukeminen Suositeltu jälkikäyttömuoto sulfidiriskialueille
Marttilansuo Hangassuo Karjoneva Hirvineva Kuvat: Heini Postila
Luontainen kasvittuminen Alue jätetään kasvittumaan luontaisen kehityksen kautta Voidaan tehdä toimenpiteitä antamaan alkusysäyksen Lannoitus ja kalkitus Heti jälkikäyttöön siirryttäessä tai myöhemmin Voi olla haasteellista paksuturpeisilla alueilla Usein osa vesittämistä Suositeltavin jälkikäyttömuoto vesittämisen ohella, erityisesti jos happamuusongelma on suuri Siirtoistutukset mahdollisia
Myllyneva Paloneva Hangasneva Rahvaanneva Kuvat: Heini Postila
Saman alueen sisällä voi olla hyvin kasvittuneita sekä täysin paljaita alueita Karjoneva Marttilansuo Kuvat: Heini Postila
Metsitys/Metsätalous Kiinnitettävä erityistä huomiota pohjavedenpinnan säätelyyn sulfidikerroksien suhteen Happamoitumisriski mahdollisesti suuri Puiden kasvu voi olla hankalaa ravinnepuutosten, happamuuden ja vesitalouden vuoksi Maaperäanalyysit tarpeellisia Lannoitus ja kalkitus Ojitusmätästys Puiden vedenotto voi aiheuttaa sulfidikerroksien hapettumisen myöhemmin Ei suositella ensisijaiseksi jälkikäyttömuodoksi, jos alueella paljon sulfidisedimenttejä
Kuvat: Heini Postila Myllynevalla metsitys monin paikoin onnistunut, paikoin happamuus/turvesyvyys estänyt taimettumisen Ojan ph 2,7
Maatalous Haasteet samat kuin metsätaloudessa Ravinteiden riittävyys Kuivatussyvyys Maanmuokkaustoimenpiteiden varovaisuus Vesi ei saa jäädä seisomaan pellolle ja toisaalta laskea niin alas, että sulfidikerrokset hapettuvat Ei sovellu, jos sulfidikerrokset sijaitsevat heti turpeen alapuolisessa mineraalimaassa Ruokohelven viljely voi olla toimiva ratkaisu märillä alueilla Ei suositella ensisijaiseksi jälkikäyttömuodoksi, jos alueella paljon sulfidisedimenttejä
Kurunnevalla viljelty mm. kauravehnäseosta ja ruokohelpeä Rahvaannevalla ja Kuusisuolla ruokohelpiviljelmä ei ole menestynyt kovin hyvin Rahvaanneva Kuusisuo Kuvat: Heini Postila
Yhteenveto Sopiva jälkikäyttömuoto on kohdekohtainen! Vesittäminen ja luontainen kasvittuminen suositeltavimpia Maanmuokkauksen varovaisuus Kuva: Heini Postila
Kiitos Kysymyksiä?
Lähteitä Picken, P. 2006. Land-use scenarios for Finnish cut-over peatlands based on the mineral subsoil characteristics. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 78, s. 106 119. Salo, H. & Savolainen, V. (toim.) 2008. Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö. Opas alan toimijoille. Turveteollisuusliitto ry. 71s.