Citroën Competitions BX 4TC tarina Osa 2/2: Evoluutiomallit ja kilpahistoria Edellisessä keholehdessä alkaneessa tarinassa selvitettiin taustoja Citroën BX -ralliprojektille ja tutustuttiin Serie 200 -luokitteluautoon. Nyt on vuorossa varsinainen kilpamalli ja sen menestys. Evoluutio Luokitteluun käytetty BX 4TC Serie 200 oli vain lähtökohta B-ryhmän kilpa-autolle. Säännöt sallivat nk. evoluutiomallien rakentamisen vähintään 20 auton sarjana. Käytännössä kaikkien merkkien kilpailuissa käytetyt ralliautot edustivatkin evo-malleja. Näillä oli luokitteluun käytetyn automallin kanssa yhtä vähän yhteistä, mitä luokitteluautolla oli normaaliin siviiliautoon. Myös BX:n kohdalla oli näin, evoluutiomallit poikkesivat luokitteluautoista monessa kohtaa. Ulkonäöltään kilpamallit tunnistaa helposti valtavasta takasiivestä, jonka tarkoituksena oli lähinnä maaefektin saaminen. Käytössä oli myös muita ilmanvastukseen ja maaefektiin liittyviä muutoksia. Luokittelumallin valopatteristosta on luovuttu, evo-mallissa on vain pienet neliskulmaiset ajovalot ja niiden välissä leveä maski. Koripaneeleihin on puhkottu lukuisia ilmanottoaukkoja. Jopa c-pilarit kokonaisuudessaan on muotoiltu jäähdytysilman sisään viemiseksi, koska auton jäähdytin ja kaksi öljynlauhdutinta sijaitsivat nyt takana. Tähän ratkaisuun on päädytty painonjakautuman parantamiseksi. Auton keulaan on jätetty ainoastaan ahtoilman jäähdytin. Useat osat on kevennetty tai valmistettu kevyemmistä materiaaleista, esimerkiksi kardaani on kevlaria ja sivuikkunat pleksiä. Alustapuolella on tapahtunut myös vahvistamista ja osien keventämistä. Evoluutiomalleissa oli myös täysin toisenlainen takajousitus. Auton kerrottiin käyttäytyvän kuten alkuvuosien Audi Quattrot, joissa oli jopa vielä yksinkertaisempi nelivetojärjestelmä. BX 4TC oli yksi suurikokoisimmista autoista rallisarjassa. Raideleveys oli suurempi kuin yhdessäkään toisessa. Tästä pelättiin aiheutuvan haittaa talviralleissa. Evoluutiomallissa 56% painosta on etupyörillä. Paino 1150 kg oli kuitenkin enemmän kuin kilpailijoilla ja yli sääntöjen minimipainon. Turbomoottorista otettiin kilpailukäytössä tehoa jopa 400 hevosvoimaa luokitteluauton 200 hv sijasta. Tämä on tietenkin merkinnyt lukuisia muutoksia. Oikeastaan voisi sanoa, että ainoastaan moottorin sijoitus on ennallaan. Imuja pakopuoli sekä sytytys- ja polttoaineenruiskutusjärjestelmä on rakennettu täysin uusiksi. Lisäksi Garrett-turboahdin on vaihdettu kilpamalleissa KKK-merkkiseen. Useita Visa-projekteja tehnyt Dennis Mathiot Compétition piti tätä onnistuneempana ratkaisuna. Vaikka BX:n kilpaura jäi erittäin lyhyeksi, kehityssuunnitelmat olivat valmiina tulevaisuutta varten. Kehitystyötä tehtiin, jotta saataisiin sovitettua pakokaasuahtimen seuraksi myös mekaaninen ahdin. Citroën ei ollut yksin tämän ajatuksen kanssa, Lancia Delta S4 -malleissa oli lisäksi erillinen Volumexahdin pakokaasuahtimen lisäksi turboviiveen vähentämiseksi ja voiman saamiseksi pienillä moottorin pyörimisnopeuksilla.
Sisältä auto on tietysti täysin riisuttu ja varustettu turvakaarilla. Kojelauta on myös tehty uusiksi ja se sisältää kaikki kartanlukijan varusteet ja auton sulakkeet. Kuljettajan näkökentässä on iso pyöreä kierroslukumittari. BX:n katkaisinsatelliitit on myös korvattu viiksimallisilla kytkimillä, joilla hoidetaan valot ja tuulilasin pyyhkijä, sulkia on tavallisen BX:n tapaan vain yksi. Kilpahistoria Tallin suunnitelmissa oli osallistua kaikkiin kauden ralleihin lukuun ottamatta Uutta Seelantia ja Argentiinaa. Käytännössä asiat menivät hieman toisin kuin suunniteltiin, siitä lisää seuraavaksi. RALLYE MONTE CARLO - 18.-24. tammikuuta 1986 Tämä oli ensimmäinen ralli, johon Citroën osallistui 380 hevosvoimaisella 4TC Evo group B autollaan. Kilpailu oli jo tähän aikaan valtava mediasirkus ja Citroën-talli sai paljon huomiota osakseen jo ennen kilpailun alkua. Talli oli myös itse panostanut mainontaan ja mm. rallin reittikartoissa oli BX 4TC:n mainoksia. Kaikkiaan kaksi auto starttasi kilpailuun ja valitettavasti molemmat joutuivat keskeyttämään. J.C.Andruet kartturinaan A.Peuvergne ajoivat BX 4TC:tä numerolla 15. Keskeytys tuli erikoiskokeella 6, syynä ulosajo. Jo tätä ennen auto saapui parc fermeelle työntäen. He ajoivat kuitenkin tätä ennen kohtuullisen nopeita aikoja, ollen noin 7/8 sijalla. Toisena kuljettajana P.Wambergue ja kartturi J.B.Vieu ajoivat autoa numero 17. Heidän kohtalokseen koitui moottorivika toisella erikoiskokeella, tarkemmin sanottuna vesiletku halkesi. Kilpailun tulos oli tietysti raskas paikka koko teamille. RALLY SWEDEN - 14.-16. helmikuuta 1986 Toinen yritys ja jälleen kaksi autoa kisassa mukana. J.C.Andruet ja A.Peuvergne ajoivat numerolla 10 ja tekivät rallihistoriaa, tuloksena kokonaiskilpailun 6. sija! Tosin voittaneesta Peugeotista 24 minuuttia perässä. Toisella autolla numerolla 11 ajoivat P.Wambergue kartturinaan J.B.Vieu, auto oli sama kuin heillä Monte Carlossa. Alku sujui hyvin ja tuloksena oli hyviä aikoja. Keskeytys oli kuitenkin edessä erikoiskokeella 24, jolloin monelle suomalaisellekin Citroën-kuljettajalle valitettavan tuttu vika keskeytti matkanteon, nimittäin huohotinputken jäätyminen. Ennustukset, että auto ei olisi tarpeeksi nopea, kävivät siis kriitikoiden mielestä toteen. Keskimääräisesti BX jäi Pösöille, Audeille ja Fordeille noin 40-50 sekuntia 10 minuutin erikoiskokeella. Kilpatallin kerrottiin olevan pienessä kriisissä. Portugalin rallin osanotto peruttiin, jotta ehdittäisiin testata tarpeeksi Safari-rallia varten. Tämäkin osanotto kuitenkin peruttiin. Ranskan osakilpailuun Korsikalle osallistuisi vain yksi auto ja kuljettaja, Andruet. Lopulta BX ei startannut tähänkään kisaan. Katseet kohdistettiin raskaaseen Kreikan ralliin, jossa Citroënin aiempi kokemus pitkistä kestävyyskilpailuista katsottiin olevan hyödyksi yhdessä kaasunestejousituksen tuomien etujen kanssa. RALLY GREECE ACROPOLIS - 2.-4. kesäkuuta 1986
Kreikan ralli on aina tunnettu kalustoa koettelevana. Varmasti talli olikin käyttänyt kuukaudet hyödykseen ja kehittänyt autoa. Autot olivat 50 kg kevyempiä ja moottoritehoksi ilmoitettiin nyt 400 hv. Ajokorkeutta oli lisätty aiemmasta. Kaikkiaan kolme autoa osallistuisi kisaan. Mukana siis olivat J.C.Andruet / A.Peuvergne nr 14, P.Wambergue / J.B.Vieu nr 17 ja uutena kuljettajana M.Chomat / D.Breton nr 19. Joukkue oli toiveikas, jollei kuitenkaan aivan luottavainen. Tuloksissa ei kuitenkaa ollut hurrattavaa. Kaksi autoa keskeytti jo ensimmäisellä pätkällä. Chomat n autosta rikkoutui jousitus ja Andruet n autosta irtosi pyörä. Samaan vikaan lopetti vielä Wamberque kolmannella erikoiskokeella. Erään vahvistamattoman huhun mukaan autoihin olisi vielä viimehetkellä vaihdettu kevyemmät pyörännavat, jotka siis eivät olisi kestäneet. BX 4TC:n ralliura loppui Kreikan ralliin Citroën tallin tehtyä päätöksen lopettaa kilpaileminen B-ryhmässä. Talli ei ollut päätöksensä kanssa yksin, koko sarja lopetettiin vuoden 1986 päätteeksi. Muita kilpailuja Samanaikaisesti MM-sarjan kanssa kilpatalli ajatti kahta autoa Ranskan kansallisessa rallisarjassa vuonna 1986. Molemmat autot vetäytyivät Rallye National Terre De Charent -kilpalun jälkeen. Molemmat autot ovat säästyneet ja toinen on yksityisessä omistuksessa. Useat entiset B-ryhmän autot päätyivät rallicross-käyttöön. Ranskalainen kilpakuljettaja Patrick Pivet rakensi yhden vanhoista tehtaan BX 4TC -autoista soveltumaan rallicrossiin ja ajoi sillä Ranskan Rally cross -sarjaa vielä kaudella 1989. Auto oli maalattu keltaiseksi. Kauden jälkeen hän päätti kuitenkin vetäytyä, koska auto ei täyttänyt tavoitteita eikä tehdas ei ollut suosiollinen mallin käyttämisestä kilpailuissa. Floppi, vai ei sittenkään... Lehdistö ja alan kirjallisuus ovat pitäneet tarkasti huolta, että BX 4TC on kuvattu esimerkkinä kaikin puolin
Philippe Wamberquen ebay-nettihuutokaupassa myytävänä ollut BX 4TC. Tällä autolla ajettiin Monte Carlo ralli vuonna 1986. Ohjaamosta uupuu muutamia pisteosia. Liekö tämä se sama moottori, joka jätti Philippe Wamberquen pikataipaleelle Monte Carlossa vuonna 1986?
epäonnistuneesta ralliautoprojektista. Uskallan kuitenkin tässä kerholehdessä tuoda esiin toisen näkökulman. BX 4TC ei varmasti ollut voittaja-auto, mutta oliko se lopultakaan niin huono? Tarkastellaanpa vielä hieman rallituloksia. Mielestäni Ruotsin rallin kuudes sija oli sensaatio, ihme että alan kirjallisuus sivuuttaa tämän saavutuksen niin lyhyellä kuittauksella. Andruet oli täysin asfalttispesialistiksi luokiteltava ranskalainen kuljettaja, jonka kilpailukokemus koostui lähes ainoastaan Korsikan ja Monte Carlon ralleista. Tämä sijoitus talvirallissa ei ole aivan normaali tapaus. Olisiko sittenkin vanha Citroën DS/SM-mies Verrier ollut oikeassa luottaessaan etumoottoriseen konstruktioon, pitkiin renkaiden joustoliikkeisiin ja helppoihin ajo-ominaisuuksiin huipputehon sijasta? Ehkä se 400- hevosvoimaiseen polkupyörään vertaaminen ei ollutkaan pelkkä vitsi? Entä sitten Kreikan ralli. Andruet väläytteli taas auton kykyjä, hän oli 6. nopein kahdella ensimmäisellä erikoiskokeella, vain 5 sekuntia johtavaa Kalle Grundelia (Ford RS200) jäljessä. Kilpailun voitti lopulta Juha Kankkunen (Peugeot 205 T16). Hän ei varmasti asialla kehu, mutta Andruet voitti hänet molemmilla pätkillä! Tuohon aikaan ei ollut in car -kameroita, olisi ollut mukava tarkistaa miten Andruet ohjailee kivisillä teillä Diravi-ohjauksella varustettua Citikkaa sormenpäillään, kun muut kuljettajat puristavat tempovia rattejaan rystyset valkoisina ja kämmenet kipeinä. Kuka on aikanaan pätkän varrella nähnyt tai myöhemmin televisiosta nähnyt tuon ajan B-ryhmän autojen kulkua, voi kiinnittää huomiota miten autot kimpoavat toistamiseen ilmaan jokaisen isomman hypyn ja montun jälkeen. Varmasti kaasunestejousitus ja paremmin maassa pysyvät pyörät olisivat olleet kilpailuetu, kuten tallipäällikkö Verrier lähes jokaisessa haastattelussaan korostaa. Harmi, ettemme koskaan nähneet millainen BX 4TC olisi ollut valmiimpana, nyt kehitystyö jäi täysin kesken ja auto raakileeksi. Uhanalainen laji Etenkin Internet on täynnä erilaista legendaa BX 4TC autoista ja niiden kohtalosta. Tätä juttua varten otin yhteyttä ranskalaiseen Pierre Francois iin. Hän omistaa itsekin BX 4TC:n ja on kirjoittanut muutamia lehtiartikkeleitakin aiheesta. Hänen tietonsa perustuvat suoraan tehtaan huoltoosaston päälliköltä saamiinsa dokumentteihin. Näiden mukaan ainoastaan 86 autoa toimitettiin asiakkaille. Näistä 56 kappaletta vuoden 1986 puolella ja 30 lisää vuonna 1987. Loput 114 autoa lahjoitettiin ilman mitään papereita (Beltoise, Reims automuseo, VIPasiakkaille, jälleenmyyjät jne.) tai romutettiin. Mielenkiintoista on, että joissain lahjoitetuissa autoissa oli valmistenumero, toisista se oli poistettu. Kymmenen autoista annettiin G. Verrierin käsiin ilman valmistenumeroa, varsinaisia evoluutiomallin kilpa-autoja oli lisäksi 20 kpl. Lisäksi yksi valmistetuista autoista annettiin Bertonelle, joka rakensi sen pohjalta Zabrus -konseptiautonsa. Kaikki BX 4TC:n varaosat tuhottiin vuoden 1989 tai -90 paikkeilla. Tällöin tehdas otti yhteyttä autojen omistajiin ja tarjoutui ostamaan ne pois. Toimintatapa ei ollut tehtaalle uutta, samoin meneteltiin wankel-moottoris-
ten GS Birotor -mallien kanssa. BX 4TC:n omistajille tarjottu summa oli nykyrahaan muutettuna noin 20 000 Euroa. Osa omistajista pitikin tarjottua summaa houkuttelevana ja myivät autonsa takaisin tehtaalle, jossa ne myöhemmin romutettiin. Pierre Francois arvioi, että vain noin 30 autoa olisi yhä siviililiikenteessä. Näiden lisäksi olisi 10-15 valmistenumerotonta yksilöä, joita ei saa rekisteriin. Internetissä esiintyvä huhu, että tehdas yhä pitäisi kirjaa autoista ja kontrolloisi niitä, ei pidä paikkaansa. Evoluutiomalleja on säilynyt ilmeisesti vain 4 tai 5 kappaletta kahdestakymmenestä. Yksi näistä on Citroënin omassa kokoelmassa ja toinen Manoir de L Automobile -museossa Ranskan Loheac issa (www.manoirautomobile.fr), jossa muuten eläkepäiviään viettää myös Xantia 4x4 Rallycross. Kaksi autoista on Philippe Wamberquella ja hänen veljellään. Näistä toista, entistä Acropolis rallin kilpa-autoa, ollaan entisöimässä entiseen loistoonsa. Heidän toinen autonsa, Monte Carlo -historian omaava, tuli yllättäen myyntiin ebay-nettihuutokaupassa helmikuussa 2008. Autosta puuttui mm. takapään voimansiirto ja suurin osa kojelautaa. Lähtöhinta oli kohtuullinen 25.000 Euroa, lopulliseksi hinnaksi muodostui ilmeisesti ainakin 95.000 Euroa... kyllä, siis lähes satatuhatta euroa vanhasta BX:stä! Hinta jäi vaille lopullista vahvistusta, koska myyjä ilmoitti yllättäen keskeyttävänsä huutokaupan seuraavana aamuna. Lieköhän joku autoja katsomassa käynyt tarjonnut niin suuren summan, että kiusaus keskeyttää kauppa ja säästää huutokaupan ottamat provisiot tuli liian suureksi? Tämä kysymys ei vielä ole saanut vastausta. Kuttaperkkaa koko rahalla Voisi olettaa, että klassikkoarvo BX 4TC:lle ei olisi kovin korkea; pahinta laatua oleva ranskalainen kasarikuttaperkkaviritys, jonka osat eivät istuneet edes sen ajan mittapuun mukaan. Harvinaisuus ja myyttinen maine kuitenkin tekee autosta kiinnostavan, peruskuntoisen BX 4TC Serie 200 -auton saattaisi hyvällä onnella saada 25.000 eurolla. Sillä sitä voisi pitää erittäin hyvänä ostoksena, hinnat nimittäin tapaavat olla paljon tätä suurempia ja autoja on melkoisen harvoin myynnissä. Tietysti myös toivomme, että joku autoista kulkeutuisi Suomeen, meitä lähin auto taitaa nyt löytyä Tanskasta tai Saksasta. BX 4TC:n huomioarvo olisi taattu niin Citroën-harrastajien kuin muidenkin keskuudessa. Auton ylläpito olisi tietenkin haaste pienen valmistusmäärän ja tuhottujen varaosien vuoksi, mutta onneksi suurin osa auton teknisistä komponenteista on peräisin PSA:n eri malleista. Varmaa myös on, että hinnat eivät tästä halpene, joten auton hankintaa voisi perustella itselleen myös sijoitusmielessä... Citroën BX:n ura kilpa-autona ei siis ollut kovin menestyksekäs ja loppui ennen aikojaan. Kukapa olisi tällöin arvannut, että lähes tarkalleen kymmenen vuoden kuluttua joulukuussa 1996, Citroën lähtisi tosissaan hakemaan revanssia. Ykköstykki tulisi olemaan uusi Xsara ja siitä ensivaiheessa tehtävä Kit car. Tällä kertaa lopputuloksen tulisi tietämään jokainen ja tuloksena olisi historian menestyksekkäin ralliauto. Mutta se on kokonaan oma tarinansa... Teksti Mikko Salonen Kuvat Citroen